Madeira helmikuussa 2024

Ensivisiitti Madeiralle oli positiivinen yllätys vierailuviikollemme sattuneen ihastuttavan sään ja saaren monipuolisten pinnanmuotojen ja ruokatarjonnankin vuoksi, mutta siellä hämmästytti turistien paljous ja Lidon alueen lukuisat valtavat hotellit ja muut turisteja palvelevat rakennukset sekä suuri määrä moottoriteitä, silta- ja tunnelirakennelmia. 

Videopätkiä Madeiralta on Instagram kohokohdissa Madeira 2024. 

Hieman ennen joulua Ilpo rupesi haikailemaan jonnekin pois liukkailta kaduilta ja kohteeksi valikoitui Madeira, jossa emme ole aikaisemmin käyneet.  Momondosta löytyi Finnairin suorat lennot noin 800,- eurolla / henkilö ja Booking comista monenlaista majoitusta, mutta Google tarjosi myös Tjäreborgin alennushintaista pakettia Sunclass Airlinesin suorilla lennoilla vain hiukan kallimmaalla kuin pelkät lennot olisivat olleet. 

 

Ilpo valitsi majapaikaksi Suite Hotel Eden Marin, joka on osa Vila Porto Mare Resortia.  Se sopi asiakasarvioiden perusteella minullekin, vaikka en ole resortien suuri ystävä.

 

Kirjaanpa ylös huomioitani hotellista vanhaan tapaan.  Tämä hotellialue ei ollut täynnä asiakkaita lomaviikkomme aikana, sillä tilaa oli hyvin niin aamiasravintolan pöydissä, kuin uima-altaissa ja niitä ympäröivillä laatotetuilla auringonottopaikoilla sekä pehmeillä nurmialueilla.  Uima-altaita oli sisällä ja ulkona ja sisätilojen altaissa vesi oli lämmitettyä. Ulkoaltaissakin tarkeni pistäytyä.

 

Hotellin puutarha oli kaunis ja sinne oli tuotu suurempia ja pienempiä kasveja eri puolilta maailmaa.  Ystävänpäivänä löytyi vaaleanpunainen sydän eli purppurajuoru.

Pihalla oli myös pieni hämyinen orkideapuisto.

Huoneen tilavalta parvekkeelta saattoi ihailla kaunista piha-aluetta ja merta.

Huone oli hieman vanhahtavan tuntuinen kokolattiamattoineen, mutta sieltä löytyi riittävästi säilytystilaa ja muutenkin kaikki tarpeellinen. Tjäreborgin esitteessä huoneen nimi oli suurempi yksiö, mutta hotellin omilla sivuilla oli nimenä junior suite ja olihan siellä erikseen makuuhuone sekä olohuone ja oven läheisyydessä keittosyvennys. 

Huoneessa oli pari yksityiskohtaa, joihin en ole aikaisemmin hotelleissa törmännyt.  Sähköpistorasiat olivat suurimmaksi osaksi mallia USB.  Onneksi mukana oli pieni "jatkorasia", joten vuoteen vieressä saattoi ladata samaan aikaan puhelinta, korvanappeja ja kameraa. Lattian rajassa oli yöpöydän valaisimella normaali pistorasia ja kun Ilpo liitti siihen lyhyen jatkojohdon onnistui virransaanti valaisimelle ja CPAP-laitteelle.

Keittiösyvennyksestä löytyi liesitason, jääkaapin ja uuni-mikroyhdistelmän lisäksi kaikille suomalaisille tuttu, mutta muualla usein tuntematon kaappi astioiden kuivattamiseen. Kylpyhuoneessa oli amme Ilpon iloksi eikä shampoota, hoitoainetta ja nestemäistä saippuaa oltu pakattu kertakäyttöpurkkeihin vaan uudelleen täytettäviin isompiin pulloihin.  Ilmastoinnista kerrottiin, että sen saattoi säätää 20 ja 24 asteen välille.

 

Makuuhuoneessa ja kylpyhuoneessa oli painetut lappuset, jossa ohjeistettiin laittamaan lappu vuoteelle, jos vuodevaatteet haluttiin vaihdettavaksi ja pyyheliinat jättämään lattialle, jos haluttiin tilalle uudet. Ensimmäisen vuorokauden jälkeen kaikki oli vaihdettu vaikka toimimme lappujen ohjeen mukaan. Minäpä jätin huoneeseen Google-kääntäjän avulla kirjoitetut laput, joissa ilmoitin, ettei pyyhkeitä ja lakanoita ole tarpeen vaihtaa eikä vuoteita sijata eli laittaa peittoja ja lakanoita tiukasti patjan alle. Nyt ei ollut niin kuuma, että lakanat olisivat hikoontuneet muutamassa yössä. Sijasimme itse vuoteemme kevyesti samaan tapaan kuin kotona.

Matkaan lähdimme maanantaina 12.2.2024 ja olimme tilanneet lisämaksulla bussikuljetuksen hotelliin vaikka taksilla olisi päässyt edullisemmin.  Saimme bussimatkalla hotelliin jo pienen kaupunkikierroksen eli yleisnäkymän Funchalin keskustasta. Ennen illallista tein pienen kävelyretken Lidon rannassa valokuvaten rannan maauimaloita ja vuorovesialtaita. Löysin myös ostokeskuksen ja Pingo Doce supermarketin hotellimme alapuolelta.

Koska matkoilla ollaan mm. siksi ettei Ilpo-kotikokin tarvitse tehdä ruokaa, niin kerron päivittäin mitä ja missä syötiin. Ensimmäisen herkullisen illallisen söimme hotellimme pääoven nurkan takana R. do Gorgulhon varrella Restaurante Funcon terassilla. Tarjouksena kahdelle henkilölle oli valtava annos kaloja, muita meren eläviä, salaattia ja perunoita sekä pullo viiniä. Vesipullon kanssa saimme annoksen 45,- eurolla.  Kukkuralliselta tarjoiluastialta saatiin kummallekin kolme lautasellista herkkuja.  Jälkiruoaksi otettiin vielä toiselle suklaakakkua ja toiselle paikallista taateli-hunajakakkua jäätelön ja kermavaahdon kanssa ja lasku oli 59,- euroa.  Onneksi ei ollut pitkä matka hotellihuoneeseen nukkumaan täyden vatsan viereen.

Tiistaina 13.2.2024 päivä alkoi lisämaksullisella aamiaisella kuten muinakin aamuina.  Tarjonta oli hyvin samanlaista kuin missä tahansa maailmalla.  Ainoan poikkeuksen tekivät tarjolla olleet pienet voitaikinalevonnaiset esimerkiksi pastel de nata vaniljaleivonnaiset, joita kilpailijat tekivät alkutalven MTV:n Koko Suomi leipoo ohjelmassa. Näitä leivonnaisia en muistanut vuosien 1990 ja 1998 Portugalin Albufeiraan ja Praia da Rochaan suuntautuneilta koko perheen matkoilta. Tosin silloin emme syöneet hotelliaamiaisia.

Alkuillasta lähdimme Bolt-taksilla Funchalin keskustaan kävelylle ja tarkoitus oli mennä ostoksille Mercado dos Lavradores halliin, mutta se oli kiinni jo klo 18:30 vaikka Google kertoi sulkemisajaksi 19:00. Valokuviin pääsivät muutamien rantakadun talojen seinien muraalit, hauskat kolmepyöräiset taksit, hallirakennus ja sen porttikäytävän kaakelitaideteos.

Madeiralla oli karnevaaliaika 7.-18.2.2024 ja Funchalissa oli karnevaalikatu, jonka varrella oli erilaisia myyntipisteitä.  Karnevaalikulkueita oli muutamana iltapäivänä / iltana, mutta emme onnistuneet harhautumaan karnevaalikadulle kulkiessamme keskustassa emmekä nähneet karnevaalikulkuetta kertaakaan. Ihmisiä kyllä näkyi pukeutuneena karnevaaliasuihin ja muutaman kuvan sain otettua.

Illalliselle jäimme keskustaan R. dos Profetas kadun varrelle Almirante ravintolan terassille. Alkupalaksi otimme valkosipulileivät ja katkarapuja, ravintolan tervehdyksenä saimme lasilliset kuivaa Madeira-viiniä. Pääruoaksi Ilpo otti jonkin lihavartaan ja minä päivän kalaa, taisi olla tonnikalaa. Lisukkeina oli pariin eri tapaan valmistettuja perunoita sekä salaattia.  Illan kortilla maksettu lasku oli 55,50.

Keskiviikkona 14.2.2024 kävimme päivällä kauppahallissa ostamassa tuliaiset koirienhoitajille: Madeira-viiniä, oliiviöljyä, paikallisia pikkuleipiä ja mansikkahilloa.  Korkista tehtyjä laukkuja ja muita matkamuistotuotteita oli runsaasti tarjolla, mutta jäivät ostamatta.  Hallin kalaosastolla nähtyjä tummia jopa metrin mittaisia mustahuotrakaloja eli espada-kaloja tuli syötyä ainakin kerran.

Ilpo jäi istumaan rantakadun puiston penkille, kun minä tein pienen edestakaisen kävelyn São Tiago Fortille eli keltaiselle linnakkeelle.

Illalla en saanut Ilpoa enää houkuteltua lähtemään ulos syömään ja niinpä hain alakerran supermarketin lämpökaapista valmiit ateriat: kanaa-riisiä-perunoita-sipulia ja makkaraa-riisiä-perunoita-sipulia, jaoimme makkarat ja kanat puoliksi. Väriläiskänä aterialle laitettiin ketsuppia, juomana virvoitusjuomia ja  jälkiruoaksi Vienetta jäätelökakkua. Kauppalasku oli 15,06 euroa.  Jäätelön loppu säilyi hyvin jääkaapin pakastelokerossa useampia päiviä.

Torstai 15.2.2024 alkoi herätyskellon soitolla, jotta ehdin aamiaisen jälkeen Porto Mare hotellin eteen klo 8:45, josta alkoi levada-retki. Retkelle osallistui parikymmentä skandinaavia ja kaksi suomalaista pariskuntaa lisäkseni.  Meille suomalaisille oli oma opas ja kuljimme omana ryhmänämme. 

Ajoimme ensin Cristo Rei Kristus-patsaalle, joka on vanhin ja pienin kolmesta tunnetusta patsaasta. Se on 15 metriä korkea ja pystytetty vuonna 1927.  Rio de Janeiron veljespatsas on pystytetty 1931 ja korkeutta sillä on 45 metriä. Lissabonin patsas on nuorin ja se on 28 metriä korkea.  

Kauniilla näköalapaikalla on ikävä historia, sillä vuoteen 1770 asti täältä kalliojyrkanteeltä heitettiin mereen ei katolilaisten ruumit.  Muille kristityille perustettiin hautausmaa saarelle vasta tuohon aikaan.

 

Niemen kainalossa on uimaranta ja sukelluskeskus, jonne pääsee myös kaapelihissillä.

 

Bussimatka jatkui Levada dos Tornosin varrelle, josta lähdimme kulkemaan parin kilometrin kierroksen. Levadat ovat vesikanavia, joita pitkin vesi valuu saaren sateisilta vuoristoseuduilta kuivemmille ja paremmin viljelyyn sopiville alueille.  Ensimmäiset levadat rakennettiin 1400-luvulla puusta ja maaseoksesta sekä kallioon hakkaamalla. Työn tekivät Afrikasta tuodut orjat.  Nykyään levadat tehdään betonista.  Saarella on levadoita yli 2100 km ja ne kuljettavat vettä saaren eteläosiin ja tuottavat samalla vesivoimaa.  Levadoiden vieressä kulkevat turistien suosimat polut on alkujaan tarkoitettu helpottamaan kanavien rakentamista ja korjaamista.

Kanavien varsilla on paikoitellen vesialtaita vesimäärien säännöstelyyn ja sinne on rakennettu myös pyykinpesualtaita ja vesipisteitä. Veden kulkemista kanavasta toiseen säännöstellään laittamalla risteyskohtaan kangasmytty ja sen päälle kivi.  Kanavien päällä on myös kansia asutuksen lähellä.

 

Kanavien varrella tapahtuu sateiden aikana ja jälkeen maanvyörymiä, joten kulkiessa kannattaa olla varovainen.  Matkan varrella oli joku nostanut maasta työntyvän puun juureen sarvellisen eläimen pääkallon. Luonnonvaraisia suuria nisäkkäitä saarella ei ole kuten ei käärmeitäkään.  Käärmehavaintoja on tehty, mutta taitavat olla karkulaisia ihmisiltä. 

Levadoita on rakennettu myös tunneleihin ja putousten taakse.  Tunneli osui reittillemme, mutta sinne ei ollut tarkoitus mennä kuten yksi pariskunta teki. He löysivät kyllä tien takaisin muiden luo.  Yhden putouksen näimme laakson toisella puolella ja sain pokkarillani otettua siitä jonkinlaisen kuvan.

 

Kävelyn päätimme Ritan teehuoneelle, jossa Rita tarjoili meille yrttiteetä tai kahvia ja voileipiä ja kakkua. 

 

 

Takaisin hotellille ajoimme niin, että näimme Madeiran lentokentän, joka sai nimen Cristiano Ronaldo International Airport vuonna 2017. Se on edelleen yksi maailman vaikeimmin lähestyttävistä ja poistumiseltaan hankalimmista kentistä vaikka kiitotien pituus onkin nykyään jo 2781 m.  Kuulimme, että Sunclass Airlinesillä on vain kuusi lentäjää, joilla on oikeus laskeutua kentälle.

Iltapäivälevolta minut herätti lokkien kirkuminen hotellin pihalla ja kiirehdin kameran kanssa parvekkeelle.  Olimme jo aikaisemmin nähneet, että pihalla kulkee joskus nuori nainen haukan kanssa.  Nyt siellä kulki mies ja kuvasta Ilpon kaverit määrittivät haukan lajiksi ritarihaukka Parabuteo unicinctus.  Se on keskikokoinen amerikkalainen haukka, jota käytetään metsästykseen.  Britanniassa metsästyskäyttöön tarhattuja haukkoja on havaittu pesivän vieraslajina.  En koskaan sattunut olemaan pihalla yhtä aikaa haukan kuljettajien kanssa, jotta olisin voinut kysyä miksi haukkaa pidetään hotellialueella. 

 

Illalliselle menimme taas hotellin takapuolella olevalle kadulle, nyt Madeira Cuisine and Flambe ravintolaan. Alkuun jaoimme runsaan sekasalaatin ja valkosipulileipää, Ilpo valisi grillattuja sardiineita ja minä tylsästi grillattua kanaa ja sienikastiketta. Maukkaita olivat molemmat pääruoka-annokset ja laskun sai maksettua jättämällä 50,- euron setelin pöytään.

Koko viikon kokemukset sisältävästä jutusta näyttäää tulevan liian pitkä, joten jatketaan seuraavassa postauksessa kertomalla käynnistä Monte Palace kasvitieteellisessä puutarhassa ja Lidon alueesta sekä taksiretkestä läheiseen Camara de Lobos kalastajakylään, Cabo Girao Skywalk näköalapaikalle ja Nunnien laaksoon. 
Linkki Madeiran loman loppupäivien kuviin ja muistiinpanoihin.