torstaina, lokakuuta 24, 2019

Kirgisia Biškek 2019

Parin tunnin patikointi Ala Archan kansallispuistossa 25 km Biškekistä etelään oli mukava lisä Keski-Aasian kierroksen bussissa istumiseen ja nähtävyyksien katseluun. Kirgisia on kuuluisa vuoristoista, vuorikiipeilystä ja ratsastusretkistä. 

Kirgisian Biškekiin saavuimme sunnuntaina 6.10.2019 Kazakstanista.  Rajan ylitys sujui nopeasti. Viimeisissä Kazakstanin kuvissa on kellonaika 16:10 ja Kirgisian puolella sain ottaa kuvan klo 16:46 matkakumppanin laukun tunteita herättäneestä nimilapusta.  Viiden tähden kerhon matkat olivat aikanaan Suomen Matkatoimiston vapaa-ajan matkustajille suunnattuja ja niiden pohjana käytettiin usein myös Etumatkoja, joita olin tuottamassa parikymmentä vuotta.  

Kirgisian puolella saimme taas uuden bussin ja paikallisoppaan. Opas oli mukava nuori mies, joka oli ollut opiskelemassa Norjassa ja puhui norjan kieltä.  Englanti sujui toki myös hyvin.  Kuulimme faktat maasta.  Kellonaika oli UTC +6, joten nyt sai puhelimen kello siirtyä tuntia aikaisemmaksi kuten se oli tehnyt jo omin lupineen Tadžikistanin Khujandissa. 
Kirgisia on reilun 6 miljoonan asukkaan ja pinta-alaltaan hiukan vajaan 200 000 km2 tasavalta, jonka rajanaapurit ovat idässä Kiina, etelässä Tadžikistan, idässä Uzbekistan ja pohjoisessa Kazakstan. Pääkaupunki Biškek on keskiaasialaisittain nuori, se on perustettu vuonna 1825.

  
 

Ajoimme rajalta tunnin verran ja pysähdyimme rahanvaihtopisteeseen, jossa vaihto sujui joutuisasti. Kaduilla kulkeneet nuoremmat ihmiset olivat pukeutuneet hyvin länsimaisesti.   Vanhemmilla naisilla näkyi pitkiä leninkejä ja joillakin vanhemmilla miehillä näkyi perinteisiä hattuja.  Yhden valokuvan valkoisesta hatusta sain otettua liikkuvan bussin ikkunan läpi. 
 
Bussi oli siistin näköinen ja teippausten sekä sisäpuolen kylttien mukaan Tanskasta tuotu. Shah Palace hotelliin pääsimme majoittumaan kuuden jälkeen.  
Hotelli oli tyypillinen turistiluokan hotelli, jossa oli pienehköt huoneet ja kalusteet oli tehty jostakin tekoaineesta.  Lattia oli kopisevaa laminaattia ilman mattoja.  Seitsemältä lähdettiin illalliselle, joten oma aika kului pesytymiseen, vaatteiden vaihtoon ja somettamiseen. 




Illallisravintolan nimi oli Navat. Ruoka oli jälleen maittavaa ja ravintolan sisustuksessa oli kauniita paikallisia yksityiskohtia.
 
Ravintolan ulkopuolella oli hauska muovipullojen keräysastia.  Se ei ollut hauskaa, miksi aikaa jäi valokuvaamiseen, sillä useita ryhmäläisiä joutui pistäytymään kadun toisella puolella apteekissa ostamassa lisää ripulilääkkeitä.  

Hotellille palattuamme ilmoitti Ilpokin, että hänellä oli huono olo ja mielensä teki jotain hiilihappopitoista juomaa.  Lähdin käymään läheisessä supermarketissa. Sain ohjeet joita seurata hotellin ovelta: ”oikealle, oikealle, vasemmalle, suoraan” ja kauppa löytyi. Pimeillä kaduilla käveleminen ei pelottanut sillä muina kulkijoina oli sekä naisia että miehiä, niin nuoria kuin vanhempiakin. 
 
Maanantaina 7.10.2019 lähti vajaat kymmenen henkilöä 30 hengen ryhmästämme retkelle Ala Archan kansallispuistoon. Alkumatkasta todistimme kaupungin aamuruuhkaa, mutta vähitellen pääsimme lähemmäs kansallispuiston lumihuippuisia vuoria.  

Puisto perustettiin vuonna 1951 ja 1976 siitä tehtiin kansallispuisto.  Matkalla paikallisopas kertoi, että vuoret kuuluvat Kiinasta alkavaan Tienšan vuoristoon, joka jatkuu Kirgisiasta Kazakstanin kautta Pakistaniin. Korkein vuorenhuippu on 7439 m ja se sijaitsee lähellä Kiinan rajaa. Vuorilla elää noin 150 lumileopardia, susia ja monenlaisia muita eläimiä.  Maassa on 10 hiihtokeskusta, joista kolme sijaitsee tällä alueella. Kuulimme myös, että Kirgisiassa on 75 kotkametsästäjää ja kaksi näistä on naisia. 
Matkaohjelmassa retki oli lisämaksullinen ja kävelyosuuden kestoksi oli mainittu viisi tuntia. Onneksi tarjontaa muutettiin niin, että tunnin bussimatkan jälkeen muutama henkilö lähti paikallisoppaan kanssa noin 2 – 3 tunnin kävelylle ja näistä yksi jatkoi kävelyä omin päin vielä ylemmäksi ja palasi itsekseen hotelliin.  Suurempi ryhmä lähti kulkemaan matkanjohtaja Markun kanssa lyhyemmän matkan ja minä valitsin tämän vaihtoehdon, jossa lähdimme liikkeelle 2200 metrin korkeudesta ja kuljimme 2377 metrin korkeuteen.  
 



Olisihan sitä voinut kulkea pidemmänkin matkan vaikka mukana reissussa ei ollut edes lenkkareita vaan ainoastaan Eccon kävelykengät.  Maisemat olivat kauniita ja kun käveli riittävän rauhallisesti niin ei edes hengästyttänyt. 
Alueen vuorilla ja jäätiköillä käyvät "ammattilaisvuorikiipeilijät" harjoittelemassa ja pysäköintialueen luona näimme yhden sellaisen, joka oli menossa huoltamaan rinteillä olevaa majaa. 

Täällä olisi ollut mahdollista majoittua pieneen hotelliin tai jurttaan.  Meille olisi riittänyt kuppi kahvia ravintolasta, mutta sinne odotettiin juuri ryhmää lounaalle, joten kahvia ei myyty satunnaisille retkeilijöille.  Palvelukulttuurissa on siis vielä pientä parantamisen varaa. 
Mukaan saadut retkieväät tuli syötyä levähdyspaikalla hotellin vieressä.  Nämä retket eivät sitten lopulta maksaneet mitään. 
 

Paluumatkalla kohti Biškekiä oli täälläkin teiden varsilla vapaana laiduntamassa hevosia.  Ne kuuluvat jollekulle ja haetaan yöksi kotiin, kuten naapurimaissakin tehdään. 
 
Hunajaakin täällä tuotetaan ja mehiläispesiä näkyi bussin ikkunasta. 
 
Kaupungissa oli ruuhkaa palatessamme sinne, mutta pizzalähetti tai vastaava  huomasi oivan tavan ohittaa ruuhkainen paikka. Sitä emme päässeet näkemään, mitä tapahtui, kun autot tulivat näille kaistoille vastakkaisesta suunnasta liikennevalojen vaihtumisen jälkeen.  
 
Bussi jätti meidät ooppera- ja balettiteatterin eteen, josta lähdimme kävelemään.  Opas kertoi, että Kirgisiassa on vapaa lehdistö, kuusi poliittista puoluetta ja nykyinen presidentti on hallinnut vuodesta 2017. Aikaisemmin hän oli maatalousministeri ja pääministeri.  Vuonna 1991 alkaneen itsenäisyyden jälkeen kaksi ensimmäistä presidenttiä ovat joutuneet eroamaan.  Maassa on ollut levottomuuksia, vuonna 2005 oli ns. tulppaanivallankumous ja vuoden 2010 vallankumouksessa oli kuolonuhreja 86. Kirgisialaiset eivät ole uskonnollisia vaikka maassa on muslimeja ja ortodokseja. 
 



Lähdimme kulkemaan Biškekin keskustassa olevaan maan vanhimpaan puistoon, joka on perustettu vuonna 1878.  Sinne istutettiin aikoinaan 25 puuta joka kevät ja nyt puita on yli 200 000. 
Ohitimme patsaita, amerikkalaisten tukeman kirjaston, teatterin jne. 
 
Puistossa oli myös paikka ikuiselle tulelle, mutta tuli puuttui. 
Kirgisian lipusta opas kertoi:  Lipussa on aurinko ja sen 40 sädettä kuvaavat heimoja, jurtan katto eli risti yhdistää kansan, punainen väri kuvaa rohkeutta.
 


Tsekkijärjestö on rakentanut pari harmaata rakennusta puiston viereen ja puistossa on myös  Marxin ja Engelsin patsas sekä Leninin patsas. 
 
Ala Too aukiolla Historian museon edessä on Manasin ratsastajapatsas.  Hän yhdisti heimot ja perusti valtion. 



Aukion toisella puolella oli ennen tekstiilitehtaita. Nykyään rakennuksissa on kauppoja ja ravintoloita.  Ohitimme myös Ystävyyden ja yhteistyön muistomerkin (Venäjä ja Kirgisia) vuodelta 1978 ja Vapauden puolesta kuolleiden muistomerkin.  Kävelykierroksen päätimme valkoisen Parlamenttitalon viereen ja palasimme bussilla hotelliin. 
 


Lähdin vielä itsekseni etsimään postitoimistoa, jotta voisin ostaa muutaman postimerkin.  Kortit oli jo saatu uzbekistanilaiselta oppaalta, jolta saimme jokainen myös Keski-Aasian kartan, jääkaappimagneetin sekä pienen pussukan, jota voisi käyttää kynäpussina.  Olisi aina mukavaa kulkea jonkin aikaa itsekseen vieraissa paikoissa ja tehdä havaintoja ympäristöstä.  Tällä kiertomatkalla tällaiseen ei oikein ollut aikaa. 
 

Posti löytyi puhelimen ja googlen kartan avulla.  Siellä oli aika rauhallinen tunnelma ja palvelukulttuuri oli samaa luokkaa kuin suuressa valtakunnassa ennen vuotta 1991.  

Illalliselle lähdimme bussilla läheiseen Arzu-ravintolaan.  Kävelymatkaa olisi ollut parisataa metriä, mutta bussilla kiersimme hiukan pidemmän matkan.  Ravintolassa oli samaan aikaan Albatrostravelin ryhmä Norjasta ja sieltä tuli joku kyselemään kuulumisia ryhmältämme.  Nyt sai Norjassa opiskellut paikallisoppaamme oivan tilaisuuden pitää yllä kielitaitoaan. 

Tiistaina 8.10.2019 lähdimme hotellista jo klo 8 kohti Kazakstanin rajaa ja kännykän muistiin jäi kuva biskekiläisestä moskeijasta.
 
Kiertomatka jatkui kohti viimeistä kohdetta Kazakstanin Almatyä (Alma Ata). 
Lisää valokuvia Kirgisiasta löytyy Metkaamatkustelua.kuvat sivustolta.
Matkakertomukset muista kohteista  Albatrostravelin kierrokselta "Sovjetistan - viisi Keski-Aasian valtiota" ovat linkkien takana:





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti