Vilanova i la Geltru ja Sitges, Espanja 2002

Muistellaanpa kesää 20 vuotta sitten. Lensimme keväällä ylioppilaaksi kirjoittaneen Helin kanssa Barcelonaan Finnairin vapaalipuilla, joita me konsernin Etumatkat matkanjärjestäjän palveluksessa olleet saimme silloin vanhoina hyvinä aikoina kaksin kappalein kaksi kertaa vuodessa kiitokseksi hyvin sujuneesta myynnistä ja kannustukseksi tulevaa kautta varten.

Olin käynyt Barcelonassa jo pari kertaa aikaisemmin ja Helikin oli ollut siellä kerran, joten päätimme mennä jollekin pienemmälle paikkakunnalle Kataloniassa.  Siihen aikaan ei vielä saatu blogeista vihjeitä matkakohteiksi, mutta silloinen kollega ehdotti Vilanova i la Geltrua, jossa oli käynyt.  Niinpä varasin sieltä majoituksen ajalle maanantai - perjantai 15. - 19.7. 2002 Barcelonassa olleen yhteistyömatkatoimiston avulla.  Netin hotellivaraussivustot eivät olleet vielä silloin yleisessä käytössä, jos niitä edes oli.  

Barcelonan lentoasemalta pääsimme junalla noin tunnissa lomakaupunkiimme ja taisimme ottaa rautatieasemalta taksin hotelli Ateneaan, sillä minulla ei ollut vielä silloin älypuhelinta, jossa olisi ollut karttasovellus.  Emme voineet puhelimen kartan avulla suunnistaa noin 1,5 kilometrin matkaa hotelliin, kuten nykyisin tekisimme. Valokuvatkin otin siihen aikaan paperikuvina. 

Hotelli on edelleen olemassa ja sijaitsee muutaman kymmenen metrin päässä rantakadulta ja hiekkarannalta. Pihalla oli pari uima-allasta ja meillä oli tilava studiohuone.  Outo yksityiskohta huoneesta on jäänyt mieleen, siellä ei ollut parveketta, mutta isot ikkunat sai auki lähes koko seinän leveydeltä.

Säät eivät aivan suosineet aurinkolomaksi aiottuja päiviämme.  Taivaalla oli harmaita pilviä, kuten kuvistakin näkyy, mutta vietimme silti aikaa myös rannalla. Snorklauksesta pitäville nämä matalat hiekkarannat eivät ole aivan ihanteellisia, mutta tokihan lämpimässä merivedessä lilluminen on aina mukavaa.

Kolmen tonnin painoinen kuparinen härkäpatsas Pasifae tuli vastaan kävellessämme rannalla.  Sen on tehnyt vilanovalainen taiteilija Oscar Estruga vuonna 1989 ja se pystytettiin paikalleen 1993.  Tämän opin  vasta lokakuussa 2022, kun otin esiin vuoden 2002 matkoilta otetut paperivalokuvat.

Kävimme junalla shoppailureissulla myös tunnetummassa turistikaupunki Sitgesissä noin seitsemän kilometrin päässä. Aurinkomatkat vei sinne suomalaisia matkailijoita niinä vuosina, kun työskentelin siellä tuotanto-osastolla ennen jäämistäni pois työelämästä.  

Rantabulevardilla kävellessämme näkyi edessä komea barokkikirkko, jonka nimen paljasti google vasta nyt: Sant Bartomeu i Santa Tecla de Sitges.

Casa Bartomeu Carbonellin kellotorni on myös kuuluisa ja senkin luo osuimme sattumalta kuljeskellessamme keskustan ostos- ja ravintolakaduilla.

Matkaoppaat kertovat, että Sitgesin keskustassa tulee kaikkialla vastaan 1900-luvun alun modernisme-tyylisiä kauniita rakennuksia ja tämä tuskin on muuttunut 20 vuodessa.

 

 

Laitanpa loppuun vielä  kuvan ikävästä yllätyksestä, jonka koin ottaessani esiin tämän matkan valokuvakuoren laatikosta, jossa on vuosituhannen alun valokuvia.  Kuvat olivat jostain syystä kostuneet ja niitä oli liimautunut kiinni toisiinsa.  Yritin ensin irrottaa niitä toisistaan höyryttämällä vedenkeittimen nokasta tulevalla höyryllä, mutta irrotusyritykset johtivat kuvien repeentymisiin. Laitoin lopulta toisiinsa liimautuneet kuvat likoamaan lämpimään veteen ja näin ne irtosivat ehjänä toisistaan, tosin hiukan käpertyneinä.  Eivätköhän kuivuneet kuvat taas suoristu, kun ne panee takaisin Anttilan valokuvakuoreen ja kuoret laatikkoon, jossa ne ovat tiukasti kiinni toinen toisessaan.

Kaikki vuoden 2002 matkat löytyvät Matkustelua-blogin sivulta 2002.