perjantaina, heinäkuuta 28, 2023

Viroon polkupyörien kanssa laivalla ja junalla


Vihjeitä ja kokemuksia niille pyöräreissua Viroon suunnitteleville, jotka eivät muuten pyöräile pitkiä matkoja ja arastelevat laivalla ja junalla kulkemista pyörien kanssa.  

Heinäkuun 2023 puolivälissä teimme uusimman pyöräretken Viroon omien polkupyöriemme kanssa ja siirryimme junalla Tallinasta Tarttoon. Seurueeseemme kuuluu neljä eläkeläistä, joista yksi ajelee hyvin rullaavalla vaihteettomalla mummonpyörällä, toinen vuosia vanhalla 21-vaihteisella pyörällä, kolmas alkujaan 7-vaihteisella Crescentillä,  johon on jälkiasennettu E-spin muuntosarjan avulla sähköistys ja neljännellä on sähkavusteinen Ghost E-Teru B Essential Low EQ.   

Virossa peruskuntoisen eläkeläisen on helppoa pyöräillä tasaisissa maastoissa.  Siellä on paljon pyöräteitä ja maantiet ovat useimmiten hyväkuntoisia eikä niillä ole paljon liikennettä. Asumme pienissä villa- tai kartanohotelleissa yhdessä paikassa ja teemme päivittäin 30 - 50 kilometrin lenkkejä lähiympäristöön rauhallisesti polkien.  Pysähdymme tarkastelemaan luonnon ihmeitä ja ihailemaan Viron rakennusperintöä sekä syömään eväitä luonnon helmassa.

Tällä kerralla ylitimme Suomenlahden menomatkalla Viking Gabriellalla ja paluussa Viking XPRS laivalla.  Tuttavapariskunta saapui paikallisjunalla Helsingin keskustaan ja me Ilpon kanssa saavuimme metrolla Kaisaniemeen eli Helsingin yliopisto nimiselle metroasemalle.  Polkupyörällä pystyy hyvin ajamaan esimerkiksi Yliopistonkatua ja Aleksanterinkatua pitkin Katajanokanrataan autojen lähtöselvitykseen.  Olemme joinakin vuosina tehneet merimatkan Tallink Siljan laivoilla, jolloin metrolla on ollut kätevää ajaa Ruoholahteen ja polkea sieltä Länsisataman lähtöselvitykseen. 

Laivaliput olemme  varanneet netistä etukäteen vertaillen eri laivayhtiöiden hintoja ja lähtöaikoja. Polkupyöristä taitavat kaikki veloittaa 5,- euroa / suunta.  Jonotus lähtöselvitykseen tapahtuu samaan tapaan sekä Helsingissä että Tallinnassa ja kummankin laivayhtiön laivoille. Ensin asetutaan henkilöautojen kanssa jonoon ja liikutaan autojen perässä kohti lähtöselvityskioskia. Kun lähtöselvitys on tehty niin virkailija kertoo, minkä numeroiseen jonoon on siirryttävä seuraavaksi. 

Tallinnan satamassa odottamassa jonon etenemistä lähtöselvitykseen, kesä 2021

Joskus moottoripyöräilijat ja polkupyöräilijät ohjataan lähtöselvityksen jälkeen samaan jonoon, mutta toisinaan pyöräilijöitä ohjataan niiden autojen perään, jotka pääsevät ensimmäisenä siirtymään laivaan.  Kun ensimmäiset autot saavat luvan lähteä kohti laivaa, ohjataan pyöräilijät ajamaan niiden vanavedessä laivan siihen päähän, josta autot purkautuvat ulos.  Useimmiten polkupyörät ja moottoripyörät on kuitenkin koottu johonkin sivuun, josta ne saavat sitten laivan henkilökunnan ohjeistamina lähteä sopivan ajan tullen laivaan. Selitys voi olla sekava, mutta satamassa ohjeet ovat selkeät eikä laivaan ajamista tarvitse jännittää.  Olemme polkupyörien kanssa aina olleet autokannen perustasolla eikä meidän ole tarvinnut siirtyä ramppia pitkin ylemmälle autokannelle.

Tallinnan satamassa kaksipyöräisten kokoontuminen ennen laivaan siirtymistä, kesä 2017

Tänä vuonna Helsingin satamassa oli harvinaisen paljon pyöräilijöitä.  Paikalla oli polkupyöräilijäporukka, jossa oli toistakymmentä jäsentä. Nämä osallistuivat virolaisen Activetours matkanjärjestäjän pyörämatkalle.  Tämä ei ole mikään maksettu mainos, mutta laitan nimen muistiin, jos joskus sattuisimme itse tarvitsemaan matkanjärjestäjän apua reissujemme toteuttamiseen.  Osa näistä pyöräilijöistä oli ollut mukana tällaisilla järjestetyillä pyörämatkoilla vielä useammin kuin me omatoimimatkoillamme, joille tämä reissu oli numero 12.  Moottoripyöräilijöitäkin oli samalla laivalla lähdössä runsaammin kuin  muutamana edellisenä koronavuonna.

Katjanokan satamassa odottamassa lupaa siirtyä laivaan, kesä 2023

Laivalla kiinnitimme pyörät tuttuun tapaan sivulaukkuineen mustekalakuminauhoilla laivan seinien erilaisiin putkiin.  Koska polkupyöriä oli harvinaisen paljon, sidoimme  omat pyörämme kiinni toinen toisiinsa, sillä kaikille pyörille ei riittänyt seinänvieruspaikkaa. Mukaan otimme ainoastaan pienet reput, joissa oli rahat, kortit ym. tärkeä omaisuus.

Pyörät on kiinnitetty toisiinsa ja seinän putkiin, kesä 2023

Tallink Siljan Megastar laivalla huomasimme kesällä 2021 merkityn pyörien pysäköintipaikan ja pyörätelineitä.  Sivulaukuilla varustettuja polkupyöriä ei kuitenkaan kannata laittaa seisomaan pyörätelineeseen, sillä pyörät saattavat heilua ja vanteet vääntyä. Tuonakin vuonna sidoimme polkupyörämme kuminauhoilla kiinni laivan seinässä näkyviin putkiin.

Tallink Siljan Megastar laivan pyöräparkki, kesä 2021

Koronavuosien aikana ja nyt niiden jälkeen olemme varanneet neljän hengen porukalleemme yhden hytin, jossa matka on sujunut mukavasti eväitä napostellen.  
 
Kesän 2022 hyttieväät Tallinna - Helsinki laivalla

Alkumatkasta Helsinki - Tallinna välillä on käyty ihailemassa laivan kannelta Helsingin kauniita rantoja ja taivaalla näkyviä lintuja.  Tax free-ostoksiakin on tehty varsinkin paluumatkalla.









Laivasta päästään poistumaan ensimmäisinä tai ensimmäisten autojen perässä.  Polkupyörillä kannattaa siirtyä heti oikeanpuolimmaisen ajokaistan reunaan ja ajaa siellä rauhallisesti niin, että autot pääsevät ohittamaan hitaammin ajavat pyörät.  Satama-alueella varsinkin Tallinnassa ajetaan melko pitkä matka ennen kuin päästään sataman ulkopuolelle pyöräilemään hyviä pyöräteitä pitkin.

Reiditee kesä 2021

Ensimmäisestä koronakesästä 2020 lähtien olemme ostaneet 1. luokan junaliput etukäteen netistä Elronin sivuilta.  Liput tulevat myyntiin vasta noin viikkoa ennen matkaa.   Etukäteen liput ostamalla olemme varmistaneet itsellemme istumapaikat joskus hyvinkin täysiin juniin.  Polkupyörillekin on pitänyt ostaa junaliput heinäkuusta 2021 lähtien.  Tosin 65 vuotta täyttäneet eivät tarvinneet pyörälippua parina ensimmäisenä kesänä, mutta nykyään taitavat tarvita.  Tänä kesänä huomasin, että polkupyörille voi ostaa ja varata paikat etukäteen netistä.  Se kannatta tehdä, jolloin varmistaa, että pyörät mahtuvat varmasti junaan. Pyörälippuja oli Tarton juniin etukäteen myynnissä vain neljä kappaletta / juna, mutta paikkoja on kyllä enemmän ja pyörien kanssa matkustavia tuli junaan muitakin kuin me.  Liput voi siis ostaa vasta junastakin,  jos luottaa, että mahtuu mukaan.

Tämän kesäiseen kohteeseemme Tartoon menee useita junia päivässä, mutta kaikkiin juniin ei myydä pyörälippuja etukäteen.  Kannattakin tarkistaa junien aikataulut ja pyöräpaikkojen saatavuus toivottuna viikonpäivänä ennen kuin varaa laivaliput. Huomasin useita viikkoja ennen reissuamme, että maanantain klo 14:16 - 16:23 Tallinna - Tartto junassa on tavallisesti tilaa pyörille ja varasin laivamatkan Viking Linelta klo 10:30 - 13:15, jotta ehdimme kiirehtimättä junaan.  Samanlaisen tarkistamisen tein ennen paluupäivän lippujen varaamista.

Junamatkan hinta vaihtelee eri kellonaikoina ja 65 vuotta täyttäneet voivat ostaa alennuslipun (standard class discounted ticket), mutta istumapaikan voi varata vain ostaessaan 1. luokan lipun. Nuo kalliimatkin liput ovat Virossa hyvin kohtuullisen hintaisia, siksi olemme päätyneet sellaisten lippujen ostamiseen.  

Junat Virossa ovat sisustukseltaan samanlaisia kuin osa Helsingin lähiliikenteen junista, mutta polkupyöräpaikat ovat Virossa erilaisia.  Pyörät pitäisi nostaa roikkumaan telineeseen, kuten teimmekin aikaisemmin, kun kellään ei ollut painavia sähköpyöriä moottoreineen ja akkuineen.

Pyörät roikkumassa Pärnu - Tallinna junassa, kesä 2017

Nykyään kasaamme kaikki neljä pyörää mustekalakuminauhoilla pyöräpaikan lattialle ja siinä ne vievät tilaa melkein vain saman verran, kuin jos roikkuisivat seinällä. Konduktöörit ovat kyllä sitä mieltä, että pyörät pitäisi nostaa roikkumaan, mutta antavat pyörien sitten jäädä kasaansa.

Tallinna - Rapla juna, kesä 2021

Vuosi sitten ei polkupyörille vielä voinut ostaa paikkoja junaan, jolloin täydessä junassa ihmiset istuivat kännyköitään räpläten taittotuoleilla pyörätelineiden alapuolella eivätkä todellakaan siirtyneet muualle, jotta pyörät olisi voinut sitoa tukevasti seinän viereen.  Niinpä jouduimme vuorotellen seisomaan pyörien vieressä ja pitämään niitä pystyssä, vaikka meillä oli istumapaikat kaikille 1.luokassa.  Onneksi tästä ongelmasta on nyt päästy, kun pyöräpaikan voi varata etukäteen.

Rakvere - Tallinna juna, kesä 2022

Saapuessamme tänä kesänä Tarton asemalle klo 16:23, koimme uudenlaisen ongelman.  Asemalaituri oli täynnä ihmisiä, polkupyöriä, lastenvaunuja ja olipa siellä pyörätuolillakin liikkunut matkustaja. Juna oli lähdössä takaisin Tallinnaan klo 16:30 eli matkustajien vaihtoon oli aikaa vain seitemän minuuttia.  Uudet matkustajat rupesivat rynnistämään junaan, kun me vielä siirsimme pyörien sivulaukkuja ja pyöräilykypäriä reput selässämme pois 1.luokan osaston hattuhyllyiltä ja  kiiruhdimme irrottamaan pyöriämme pyöräpaikoilta.  Normaalisti avarassa välikössä oli hankaluuksia saada pyörät ulos junasta, kun sisään oli tulossa uusia pyöriä ja jännitti sekin, ettei juna vaan yritä lähteä, kun meillä on vielä pyörien purkaminen kesken. Pääsimme lopulta ulos kaikkine tavaroinemme eikä mitään kadonnut.

Paluun junamatkaa varten teimme tarkan suunnitelman vaikka onneksi silloin juna oli Tarton asemalla hieman pidemmän ajan.  Kasasimme pyörälaukut ja kypärät yhteen kasaan, jonka luokse Ilpo jäi seisomaan. Siirsimme kaikki pyörät riviin etupyörä kohti menosuuntaa ja kolme meistä lähti taluttamaan pyöriä junaan sovitussa järjestyksessä.  Ensin Ilpon sini-musta painavin pyörä, sitten minun punainen pyöräni ja harmaa pyörä.  Yksi meistä jäi sitomaan pyöriä kuminauhoilla ja yksi talutti vielä keltaisen pyörän samaan kasaan. Sen jälkeen ruvettiin siirtämään pyörälaukkuja 1.luokan hattuhyllyille.

Pyörälaukut ja kypärät kasassa odottamassa junaan siirtoa Tartossa, kesä 2023

Polkupyörät rivissä Tarton juna-asemalla, kesä 2023


Kun pyörät, sivulaukut ja me matkustajat olimme paikoilamme, olikin aika rauhoittua ja ottaa eväät esiin.  Tartto - Tallinna junamatkan eväistä jäi kuva ottamatta, mutta muita herkkujen kuvia puhelimen muistista kyllä löytyy. 
 
Näin reilu vuosi sitten Tallinan Kaubamajan elintarvikseosastolla erilaisia tapas-lajitelmia ja päätin jo silloin, että sellaisia pitää hankkia joskus juna- tai laivamatkan evääksi.

Kaubamajan tapas-valikoimia, helmikuu 2022

Sain vihjeen Tallinnatärpit-Facebook ryhmästä, että Asematorin (Balti Jaama Turg) Selver elintarvikeliikkeessä voisi olla vastaavia lajitelmia.  Valikoima ei ollut siellä tällä kerralla yhtä monipuolinen, mutta Tallinna - Tartto matkalle ostin laatikollisen tortilla-rullia ennestään tuttujen kaali-, nakki- ym.-piirakoiden lisäksi.  Onhan junassa eväiden syöminen melkein yhtä tärkeää kuin pyöräreissuilla luonnon keskellä.

Asematorin Selverin tapas-tarjonta, kesä 2023

Junaeväät Tallinna-Tartto matkalla, kesä 2023

Tallinnan päässä pyörien ja tavaroiden purkamiseen oli hyvin aikaa, joten asemalaiturilla ehdittiin vielä seisahtaa valokuvattavaksi.

Tallinnan juna-asemalla, kesä 2023

 
Linkit Viron pyöräreissuissujen matkakertomuksiin
 
2018 pyörämatka jäi tekemättä Ilpon loukattua kätensä
2019 Padisen ympäristö, Rummu, Paldiski
2020 Valgan ympäristö ja Latvian Valka
2021 Tallinna ja sen ympäristö
2023 Tartto, Luunja ja hiukan Tallinnaa

sunnuntaina, heinäkuuta 23, 2023

Pyöräilyä Virossa - Tartto, Luunja ja hiukan Tallinnaa


Pyöräily Virossa Tarton seuduilla jatkui muistellen 31 vuoden takaista koko perheen bussilla tehtyä seuramatkaa ja käyden linnunteitse reilun kymmenen kilometrin päässä lännessä Luunjan kartanon mailla. Laitanpa muistiin myös kokemuksia pyöräilystä Tallinnan keskustassa raitiotiekiskotyömaiden keskellä näin kesällä 2023. 

Olimme tulleet Viroon maanantaina 10.7.2023 ja reissun ensimmäisistä päivistä voi lukea täältä
Torstaina 13.7.2023 otimme pyöräilysuunnaksi idän, mutta mitään tarkkaa määränpäätä tai toiveita tutustumiskohteista kellään ei oikein ollut.   Päivälenkin pituus oli pyörän matkamittarin mukaan 40 km, joten reitillä tehtiin muitakin kaarroksia kuin Googlen kartalle piirtämäni kuva näyttää.  
 

Ajoimme kohti keskustaa ottaen valokuvia vastaan tulleista veistoksista ja seinämaalauksista.  Kaupungin seinämaalauksisista löytyy tietoja mm. seuraavien linkkien takaa: Smartovkat ja seinämaalaukset - löytöretki Tarton kaupungin ulkogalleriaan ja Omatoiminen katutaidekierros Karlovassa. Seinämaalauksia on paljon muitakin ja kaikista ei löydy ainakaan helposti tietoja.  Ihamaru Pizza & Käbliku Brewery Taproom ravintolarakennuksen reinässä Vallikraavi 6:ssa oli hieno seinämaalaus, jossa teksti Eesti film.  Arvoitukseksi jäi liittyikö maalaus johonkin.


 

Vilde ja Vibe kahvilan edessä ohitimme T. Kirsipuun veistoksen kirjailijoista Oskar Wilde ja Eduard Vilde, jotka eivät oikeasti koskaan tavanneet toisiaan vaikka olivat aikalaisia.

 

Tarton keskuspuistossa Küüni-kadulla Emajoen tuntumassa ohitimme Ülo Õunan veistoksen Isa ja poeg.


Kaupungin ehkä kuuluisin veistos vuonna 1998 pystytetty kuvanveistäjä Mati Karmin Suutelevat opiskelijat Raatihuoneen edessä jäi näkemättä, koska alue oli ympäröity työmaa-aidoilla.  Olen joskus mietiskellyt, miksi en muista nähneeni useissa Tarton kuvissa esiintyvää Suutelevat opiskelijat veistosta vuoden 1992 reissullamme, mutta nyt asia selvisi, kun tarkistin veistoksen valmistumisvuoden.

Tarton Raatihuone 1992

Ylitimme Emajoen Kaarisiltaa pitkin ja näimme pohjoisessa Vapaudensillan ja lännessä näkyi Kaarisillan takana Raatihuoneen aukio ja sen päässä Tarton Raatihuone. Tarton puistoissa ja aukioilla oli vielä mainoksin peitettyjä pylväitä, joita oli ennen internetaikoja Helsingissäkin.  Näitä olisi hyvä olla edelleen ettei mainosjulisteita tarvitsisi liimailla kiellettyihin paikkoihin.




Lydia Koidulan ja hänen isänsä Johann Voldemar Jannsenin muistokenttä oli Kaarisillan toisessa päässä. Täältä jatkoimme pyöräilyä jonkin matkaa Emajoen rantatietä pitkin, kunnes käännyimme kohti Rõõmua.






Välillä piti istahtaa bussipysäkille neuvottelemaan, mihin suuntaan käännytään seuraavasta risteyksestä ja välillä jalkauduttiin kuuntelemaan lintujen ääniä.  Alla olevan kuvan tallennusaikaan kuului kuhankeittäjän laulua. 





Googlen kartasta löydettiin teksti Luunja mõis, jota kohti lähdettiin ajamaan.  Vanhan kivinavetan luona kysyttiin vastaantulijalta, saako kartanon luokse mennä ottamaan valokuvia.  Joskus reittiemme varrella olleeet kartanot ovat olleet yksityisomistuksessa, eikä pihapiiriin ole ollut soveliasta mennä.  Saimme kysymykseen vastaukseksi nyökkäyksen. Luunjan kartanon luota löytyi todellinen vapaa-ajankeskus.  Kartanon takapihalla oli laaja puisto, jossa oli lasten kiipeilytelineitä, katoksia eväiden syömiseen, ruusutarha, satama, uimaranta, ravintola, matkamuisto- ja käsityöliike ja näin jälkeenpäin vielä tarkemmin karttaa katsoen, olisi ollut Coop-kauppakin. 










Luunja mõis olikin ainoa kartano, jonka luona kävimme Tarton seuduilla vaikka olisi siellä ollut niitä enemmänkin. Kännyköiden kartat olivat kovassa käytössä, kun valitsimme reittiä takaisin Tarton keskustaan. Aikaisemmin olemme käyttäneet enemmän paperikarttoja. Tuumailun päätöksenä päätimme pysytellä lähellä Emajokea.

Ohitimme laajahkon hamppupellon, jollaisia emme ole aikaisemmin nähneet. Käväisimme myös katsomassa Emajoen pohjoispuolella olleen pienen Kabinajärven rantaa, jossa oli muutama uimari.  Pian järven jälkeen tie erkani rannasta ja niinpä mekin.



Tarton Anne-kanaalin uimarannan luona pääsimme taas veden tuntumaan ja ajoimme rantaa pitkin keskustaan samaa reittiä kuin aamupäivällä.



Raatihuoneentori pääsi kuvaan valkoisine lippusiimoineen kuten myös sen laidalla oleva Kalteva talo.



Karl Ernst von Baeri- ja Jakobi-katujen kulmassa oli rakennuksen seinässä Tarton kaupunginmuseon vanha mainos, jonka edessä Heli seisoi valokuvaa otettaessa 31 vuotta sitten. Nyt rakennuksen edessä seisoi Ilpo.



Heli huhtikuussa 1992

Seuraava kuviin päässyt kohde oli Tarton tuomiokirkko.  Tuomiokirkon mäelle kiipesimme ystävättären kanssa kahdestaan, kun miehet jäivät kadun varren kahvilaan vartioimaan polkupyöriä.  Tämä on ainoa kaksitorninen keskiaikainen kirkko koko Virossa. Sitä alettiin rakentaa 1200-luvulla ja täydennettiin 1500-luvun alkuun asti. Aikalailla kirkkoa on restauroitu vuoden 1992 jälkeen ja nykyään sen tornissa toimii mm. Tarton yliopiston museo.




Kuva vuodelta 1992


Palasimme takaisin Toome kohvik kahvilaan tenniskenttien luo ja nyt oli vuorossa kakkukavit.  



Illallispaikaksi lähdimme etsimään  Püssirohukelder- eli Ruutikellari-ravintolaa, joka sijaitsee Tuomiokirkkomäen alarinteessä. Se rakennettiin piispanlinnaa esilinnoituksesta erottaneeseen vallihautaan vuonna 1767 ja toimi ruutikellarina vuoteen 1809 asti. Kellari kuului aikoinaan Tarton yliopiston matematiikan - fysiikan tiedekunnalle, joka vuonna 1896 aloitti siellä maanjäristysten ja magneettisten ilmiöiden tutkimisen. Varastokäytössä tila oli vuoteen 1982 asti.

Ruutikellari ei löytynyt helposti. Ajelimme Lossi-kadulla Pirunsillan ja Enkelinsillan ali pariinkin kertaan. Päädyimme jotakin kautta Tarton tähtitornin luo, jossa Tarton observatorio toimi vuosina 1810 - 1964. Nykyisin siellä on museo, jossa emme tällä kerralla vierailleet.

Muistin, että tähtitornin luona olen käynyt aikaisemminkin ja blogista löysinkin valokuvan vuodelta 1992. 

Pirunsilta

Enkelinsilta

Tarton tähtitorni 2023

Tarton tähtitorni 1992

Tähtitornin mäeltä otimme valokuvia tajuamatta, että Ruutikellari oli alapuolellamme. Kysyimme reittiohjeita ohikulkijoiltakin, mutta selvää vastausta emme saaneet.





Kierreltyämme seudulla jonkin aikaa päätimme kurkata Lossi-kadun no 32 sisäpihalle ja sieltä näimme aidan ja suljetun portin takana Ruutikellari-ravintolan pihan.  Onneksemme portti aukesi ja saimme talutettua polkupyörämme ravintolan sisäpihalle, johon jäimme ruokailemaan.




Kävimme kurkkaamassa ravintolan sisätiloja, sillä onhan rakennus saanut ulkoseinälleen Guinnessiltä laatan, jossa kerrotaan, että ravintolatila on maailman korkein pubi 10,2 m. Piti ihan tarkistaa onko kenties maailman tunnetuin pub-ravintola Hofbräuhaus Münchenissä todellakin matalampi.  Löytyi tieto, että sen korkeus on vain 9 metriä.






Tilasimme Ilpon kanssa alkupalaksi vihanneksia ja dippikastiketta, kaverit valitsivat pelmeitä, jotka olivat herkullisen rapeita.  Pääruoaksi Ilpo tilasi kuhaa ja minä leivässä tarjottua forellikeittoa. Kaverit tilasivat seljankakeittoa leivässä ja luulivat saavansa kalakeittoa, mutta saivatkin lihakeittoa.  Kannattaa siis kysäistä tarjoilijalta, mistä raaka-aineista ravintolan seljanka valmistetaan.







Kalalokit olivat tässäkin ravintolassa kovin kiinnostuneita pöydille jätetyistä astioista.

Perjantaina 14.7.2023 kävin läheisen Veeriku ostoskeskuksen marketissa ostamassa juotavaa ja eväitä junamatkalle.  Oli hauskaa huomata, että kauppakeskuksen käytävällä oli pop up myyntipiste erilaisille makkaroille marjojen myyntipaikan vieressä.  Meillä ei makkaraa taida saada myydä tähän tapaan tai en ainakaan muista nähneeni Prisman tai Citymarketin vieressä. Toinen kotoisesta poikkeava asia oli erillinen lihakauppa samaisessa ostoskeskuksessa.


Paluumatkalla majapaikkaamme tein vielä itsekseni pienen aamuajelun Supilinn- ja Karlova-kaupunginosissa puutalojen reunustamilla kaduilla. 









Tähtveren funkkistalojen ohi ajelimme moneen kertaan, mutta valokuvia tuli otettua hyvin vähäisesti.



Veski-kadulla ohitin kaksikerroksisen alkuperäisen asunsa säilyttäneen tiililinnan, josta Google ja sen kääntäjä kertoo seuraava:  "Rakennuksen rakensi Baltian rautateiden pääinsinööri P. von Götte (myös Goette). Hankkeen valmisteli vuonna 1881 pietarilainen arkkitehti professori V. Schröter. Vuonna 1911 Tarton yliopisto osti rakennuksen ja perusti sinne lastenklinikan. Neuvostoaikana täällä toimi lastenkoti, hammasklinikka ja tuberkuloosihoitola, kunnes rakennus siirtyi EPA:n (Viron maatalousakatemia) haltuun ja sinne perustettiin opiskelijakerho."


Tarton ainoa roomalaiskatolinen kirkko oli samoilla kulmilla.


Vikerkaaren alkupäässä kiinnittyi huomio rapattuun rakennukseen, jonka lohkeilleen rappauksen alla näkyi ruokoa. 



Ennen yhtätoista oli aika vilkuttaa heipat maijapaikallemme Vikerkaare Villalle, joka oli oikein sopiva polkupyörien kanssa reissaaville, mutta ehkä hiukan liian kaukana keskustan nähtävyyksistä ja ravintoloista, jos kaupunkiin tulee autolla tai julkisilla kulkuneuvoilla.



Lähdimme polkemaan kohti Tarton komeaa vuonna 1876 valmistunutta rautatieasemaa.  Ensin tuli näkyviin vesitorni ja sitten pienen aukion takana asemarakennus, johon johti sisään komeat graniittiportaat. Ratapihan puolella oli vanhoja varastorakennuksia. 


 
 
 



Katetun asemalaiturin alle oli hyvä laittaa pyörät seisomaan siten, että ne sai talutettua helposti junaan.  Sivulaukut oli irrotettu valmiiksi ja ne veimme 1. luokan istumapaikkojemme hattuhyllylle.



Tallinnassa olimme maanantaina 10.7.2023 vain tunnin verran, kun laiva saapui satamaan klo 13:15 ja juna Tartoon lähti klo 14:16.  Siinä ajassa ehdimme hyvin ajaa rautatieasemalle eivätkä sataman seudun raidetyöt haitanneet juurikaan ajoamme, kuten nettikeskustelujen mukaan häiritsevät autoilijoita.  Kävimme myös ostamassa junaeväitä Asematorin (Balti Jaama Turg) Selver supermarketista. 

Paluumatkalla perjantaina 14.7.2023 meillä oli enemmän aikaa Tallinnassa, kun juna saapui sinne klo 14:00 ja laiva lähti A-terminaalista klo 17:30. Pohjan puistotien varrelle piti pysähtyä ties kuinka monennen kerran tällä reissulla tutkimaan kännyköitä ja valitsemaan reittiä ja täällä myös ravintolaa lounaan nauttimiseksi.




Lähdimme ajamaan Rannateetä pitkin ja iloinen yllätys oli, että siinä on nykyään toinen autokaista varattu pyöräilijöille kuten Googlen kuvasta näkyy.  Pääsimme ajamaan mukavasti Sadama-katua pitkin Kai-kadulle, jossa tarkoitus oli mennä Suveteras ravintolan terassille,  jonka ruokaa on kehuttu, mutta se terassi oli aivan täynnä.  Kuljimme hiukan eteenpäin ja tilaa löytyi Kes?Kus baarin terassilta. 




Kaksi pyörää saimme pöydän ja sohvien viereen ja kaksi pyörää lukittiin jalkakäytävän ja kadun sekä raitiotietyömaan erottaneeseen työmaa-aitaan.  Olisimme halunneet kupit kahvia ja täytetyt sämpylät, mutta sellaisia ei tässä ravintolassa ollut tarjolla.  Baarin sisältä löytyi menu-lappusia ja sieltä tilattiin vatsan täytteeksi maukkaita salaatteja ja keittoja.




 
Laivaan ajelimme sataman tietöiden ruuhkauttamilla kaduilla autojen seassa luottaen, etteivät ne aja päälle.  Eiköhän pyörätiet saada näilläkin alueilla yhtä hienoiksi kuin muuallakin rannan tuntumassa, kunhan raitiovaunujen kiskot ovat paikallaan. Taas tuli tehtyä mukava pyöräreissu Viroon ja voidaan ruveta suunnittelemaan seuraavaa ensi kesäksi.


 
Linkit Viron pyöräreissuissujen matkakertomuksiin
 
2018 pyörämatka jäi tekemättä Ilpon loukattua kätensä
2019 Padisen ympäristö, Rummu, Paldiski
2020 Valgan ympäristö ja Latvian Valka
2021 Tallinna ja sen ympäristö
2023 Tartto, Luunja ja hiukan Tallinnaa