Kalajoen hiekkasärkät matkalla Rovaniemelle

Agility on useimmiten syy matkailuuni Suomessa ja elokuun lopulla 2022 SM-kisareissu vei Kalajoen hiekkasärkkien kautta Rovaniemelle.  Heli oli jälleen saanut osallistumisoikeuden kisoihin Nopsa-koirani  (1. sukupolven roturisteytys kromfohrländer) kanssa.  Mukaan lähti myös hänen oma koiransa Sisu ( 2. sukupolven roturistetys), joka ei osallistunut kisaan.  

Lähdimme matkaan keskiviikkona 24.8. Helin parkkipaikalta, joka on kotitalojemme välissä. Koirilla on Helin autossa hienot olosuhteet peräkontin veräjien takana ja matkatavarat on kasattava auton takapenkeille.  Tavaraa ja vaihtovaatteita oli tällä kerralla mukana poikkeuksellisen paljon, sillä Heli jatkoi Rovaniemeltä matkaa kaverinsa kanssa Hossaan ja minä tulin kotiin eri kyydillä, mutta siitä lisää myöhemmin.

Ajoimme ohi Joutsan ruokapaikkojen ja pysähdyimme lounaalle Leivonmäellä Karoliinan Kahvimylly & Kestikievariin.  Rakennuksen ulkopuolelta ei arvaa kuinka hauskasti ravintola on sisustettu ja kuinka monipuolinen ja herkullinen leivonnaistarjonta sieltä löytyy, unohtamatta lounastarjontaa.

 

Matka jatkui ja pilvipeite lisääntyi, lämpötila laski kymmenen astetta ja sadettakin saatiin jonkin aikaa.

Onneksemme säätila muuttui ja Kalajokea lähestyttäessä taivas oli taas vaalean sininen.

 

Majapaikaksi Kalajoen hiekkasärkillä olin varannut pienen kaksion Booking comin kautta uudesta Apartments Marinan portista. Huoneisto ylitti odotukset.  3. Genius-tason hinta oli vain 55,27 euroa ja Bonuswayn kautta on tulossa vielä pieni hyvitys.  Koirat olivat tervetulleita tuohon samaan hintaan, johon ei sisältynyt aamiaista, vuodevaatteita eikä siivousta, mutta eipä sellaisia voi olettaakaan saavansa noin edullisesti.

Huoneistossa oli pieni makuuhuone parisänkyineen ja olohuoneen sohvasta ja nojatuolista sai nukkumapaikat jopa kolmelle.  Suojasimme huonekalut lakanoin helpottaaksemme loppusiivoista vaikka koiristamme ei lähdekään karvoja mitenkään erikoisen runsaasti. Keittiöseinämällä oli kaikki nykyajan laitteet ja wc-/ suihkuhuone oli tilava. Suosittelemmekin tätä majapaikkaa välietapiksi varsinkin koirien kanssa etelästä pohjoiseen matkustaville.

 

 

Kiertoilmauunissa lämmitetty kaupan pakastepizza riitti illalliseksi.

Ilta- ja aamulenkkimaastot koirien kanssa olivat mitä mukavimmat kun auringonlaskukin värjäsi taivaanrannan kauniisti.

 

Aamulla herätessämme näkyi ikkunoiden takana ensimmäisiä golffareita harjoittelemassa lyöntejä.

 

 

Lenkillä taivaan värit poikkesivat melkoisesti illan väreistä.

Kun aamiainen oli syöty,  jatkui matka kohti pohjoista.  Otin muutaman kuvan auton ikkunan läpi mäntymetsästä, johon loma-asuntoalue on rakennettu tai saattaahan alueella olla ihan pysyvääkin asutusta.

Ravintoloita, ruoka- ym. kauppoja on tien molemmin puolin, joten nälkää ai tarvitse nähdä ja reissuvarustustakin voi hankkia lisää, jos on tarvetta.

Meillä matka jatkui kohti Rovaniemeä ihastellen tuulipuistoja ja hauskoja bussipysäkkien katoksia.

Lemminkäisen temppeli Sipoon Gumbostrandissa

 
Sipoon Gumbostrandissa sijaitsee Lemminkäisen temppeliksi kutsuttu kallioluola.  Värikkäästä elämästään ja 30 vuoden toiminnasta Suomenlinnan oppaana tunnetuksi tullut Ior Bock kertoi luolasta ensimmäistä kertaa vuonna 1984 Suomalaisen kirjallisuuden seuran kansanrunousarkiston virkailijoille. 

Lemminkäisen luolasta ja Ior Bockista löytyy linkkien takaa mielenkiintoisia juttuja, joihin kiinnostuneet voivat tutustua.  Meille Sipoon Gumbostrand oli mukavan matkan päässä oleva sähköavusteisilla pyörillä tehty pyörälenkkikohde aurinkoisena elokuun lauantaipäivänä. 

Iltalehdessä on kirjoitettu marraskuussa 2021 temppelistä ja siellä olevasta aarteesta.  Aarteen uskotaan koostuvan kymmenistä tuhansista jalokivistä, täyskultaisista patsaista ja historiallisista esineistä. On epäselvää, mistä arvio on peräisin, mutta kansainvälinen lehdistö puhuu 20 miljardin dollarin saaliista.  Lehden mukaan aarteen arvellaan löytyvän vuonna 2022 touko-syyskuussa.  Eipä ole tainnut aarre vielä löytyä näin elokuun lopulla.

Lemminkäisen temppeli on Wikipedian mukaan Bockin perheen saagassa kuvattu maanalainen temppeli, jonka suuaukko on suljettu vuonna 987 siis yli 1000 vuotta sitten, kun kristinusko saapui Uudellemaalle ja pakanalliset perinteet piti piilottaa. Vuosina 1987 - 1999 saatiin avattua noin 50 metriä pitkä tunneli, kun mukana oli Bockin ulkomaalaisia ystäviä. Bockin tuoman julkisuuden avulla tuli hankkeen rahoittajiksi Sipoon Säästöpankki ja Lemminkäinen Oy.  Nämä kuitenkin vetäytyivät hankkeesta, kun kaivauksissa mukana ollutta porukkaa jäi kiinni hasiksen käytöstä ja ulkomaalaisia karkotettiin maasta. Kaivaus- ja tutkimushanketta on jatkettu myöhemmin, mutta mitään merkkejä ei ole löydetty aarrekammiosta.  Museovirasto pitää kohdetta luonnonmuodostumana.  

Bockin perheen saaga: Väinämöisen mytologia on vuonna 1996 ilmestynyt Ior Bockin ainoa kirjallinen teos.  Sen mukaan maapallon syntyessä muodostui pohjoisnavalle keskipakoisvoiman aiheut­tamana yli 250 km läpimittainen spiraalinmuotoinen onkalo. Tarinan mukaan alkuperäinen pohjoisnavan paikka ennen planeettamme akselin äkillistä kallistumaa oli nykyisen Helsingin kohdalla. Näin siis myös mainittu onkalo sijaitsee Uudenmaan alla. Tämä valtava maanalainen tila, manala, pitää sisällään mytologian Lemminkäisen temppelin.  Ainoa tarinan mainitsema sisäänkäynti luolaan on Sipoon Gumbostrandissa sijaitsevan Kyypelivuoren juurelta alkava tunneli. Tästä syystä huomio ja toimenpiteet ovat kohdistuneet tuohon yhteen paikkaan Sipoossa. 

Luolalle pääsee mukavasti Helsingistä ajamalla pyörätietä pitkin Uuden Porvoontien vierustaa. Tältä tieltä numero 170 käännytään Helsingistä tultaessa suosittujen Leipomo Kahvila N´Avettan ja Keidasleipomon jälkeen Gumbontielle.  Molemmat kahvilaleipomot ovat pysähtymisen arvoisia, mutta varsinkin N´Avettassa saattaa aurinkoisina päivinä olla kovin ruuhkaista ja pihan lukuisat pöydät täysiä.  

Gumbontietä ajetaan kohti rantaa ja siellä ohi Gumbo Kioskin ja Gumbo FBK:n.  Näitä vastapäätä on Bistro Marina. Tien nimi muuttuu Vainuddintieksi ja pienen matkan päässä on Gumbostrand Konst & Form taidekeskus.  Sekin on kuulemma tutustumisen arvoinen paikka vaikka me ajoimme tällä kerralla ohi.

 

 

Kumpuileva tie jatkui kauniissa rantamaisemissa ja eteen tuli jyrkkä nousu, jota tuskin olisi pystytty ajamaan ilman sähköavusteisia polkupyöriä.  

 

Tien vasemmalla puolella oli työmaa-aita, jonka takana oli kalliorinne, josta oli selvästi siirretty pois irtomaata.  Liikennemerkki kertoi myös meneillään olevista töistä.

 

Otin panoraamakuvan ja muutaman muun kuvan alueesta ja sitten se olikin nähty. Ei tehnyt mieli ylittää aitaa ja lähteä katsomaan tyhjää luolaa sisältä.

 

Päiväkahvit täytettyjen sämpylöiden kera nautimme Gumbon talon Bistro Marinan terassilla.  Tarjolla olisi ollut myös lämpimiä lounasannoksia.

Kotimatkalla ihailimme tienvierustojen peltomaisemia ja Ilpo muisteli kuinka oli koulun luontokerhon retkellä ollut pyydystämässä näillä main myyriä, joiden sisuksia oli sitten tutkittu.

Reilun 40 kilometrin pyörälenkki vei mukavalle tutustumismatkalle Lemminkäisen temppelin taruihin.  Uusin artikkeli luolasta löytyi 18.8.2022 julkaistusta Seura-lehden nettiversiosta.