Lähiloma Espoon GLO Hotel Sellossa

Marraskuussa ilmestyi sähköpostiin ja Facebook-seinälle Strawberry-hotelliketjun tarjouksia ja päätimme lähteä juhlistamaan joulukuista 49-vuotis hääpäivää pikaraitiovaunuajelulla, elokuvailtapäivällä, illallisella ja yöpymisellä Leppävaarassa GLO hotel Sellossa.  

Emme saaneet varattua majoitusta ja illallista aivan häidemme vuosipäivän eli Lucian-päivän aikaan, sillä tarjous oli voimassa vain torstaista sunnuntaihin ja niinpä varasimme yön 14. - 15.12.2023.  Myöhemmin kävi ilmi, että poliittista lakkopäivää #PainavaSyy sunniteltiin juuri sille päivälle, jolloin meidän piti matkustaa raitiovaunulla Leppävaaraan.  Lakko toteutui ja julkinen liikenne ei toiminut, mutta onneksi naapurustossa asuva Ilpon veli ehti lähteä viemään meidät hotelliin. 

 

170,- euron tarjous sisälsi kahden henkilön yhden yön majoituksen comfort-huoneessa sekä illalliset 2 x 45,- eur ja aamiaiset 2 x 21,- eur.  Majoituksen osuudeksi jäi vain 38,- eur.  Maksoimme tosin vielä huoneluokan korotuksen 20,- euroa, jolloin saimme hieman tilavamman GLO LUX-huoneen, jossa oli moottoroitu vuode, jollaisessa ei ollakaan aikaisemmin lueskeltu, katseltu TV:tä ja nukuttu. 

 

Huoneemme sijaitsi kahdeksannessa kerroksessa rakennuksen  kulmassa, joten  näkymät ikkunoista olivat idästä etelän kautta länteen.   

 

Huoneen kalustus ja varustus oli hyvin tavanomainen.  Mitään tarpeellista ei puuttunut, mutta eipä siellä ollut mitään erikoistakaan, joka auttaisi muistoissa erottamaan hotellin sadoista muista samankaltaisista hotelleista. Eipä sieltä mitään erikoista oltu lähdetty etsimäänkään. 

 

 

Olimme varanneet liput Finnkino Sellon iltapäivänäytökseen katsomaan Aki Kaurismäen Kuolleet lehdet elokuvaa.  Se oli jäänyt aikaisemmin katsomatta, mutta hyvää kannatti odottaa, kuten olen jostakin muustakin asiasta sanonut.  Ensi minuuteilta asti hymyilytti näyttelijöiden replikointi Kaurismäen tyyliin, emmekä olleet ainoita, joilta pääsi pieni naurunpyrskähdys joissakin kohdin katselunautintoa.  Elokuvaan valittu musiikki täydensi hienosti juonta. Teatterisalikin oli mukava ja tilaa riitti hyvin vajaalle 20:lle katsojalle, joista suurin osa oli eläkeläisiä. 

 

Pöytävarauksen olimme tehneet GLO Grill Kitchen ravintolaan kuudeksi.  Eipä sielläkään ollut ruuhkaa.  Kolmen ruokalajin menussa oli pääruokavaihtoehtoja kolme erilaista: kalaa, lihaa ja kasviksia.  Paahdettu palsternakkakeitto punajuurilastujen kera oli erinomaista samoin jälkiruokasuklaa, mutta hiillostetusta lohesta puuttui maku.  Onneksi sitä oli risotossa ja yrttivuolukermassa. 

Ravintolaillan aikana tuntui, että olimme kauempanakin matkoilla, sillä kohtelias ja mukava tummaihoinen tarjoilijamme oli kotoisin jostakin Suomen ulkopuolelta ja keskustelu hänen kanssaan käytiin englanniksi.  Olen toisinaan miettinyt, että pitäisikö näiden pääkaupunkiseudulla hyvin yleiseksi tulleiden ulkomaalaisten ravintolatyöntekijöiden kanssa puhua suomea, jotta oppisivat kieltä vai onko heillä edes toiveissa oppia kieltämme, jos haluavat vain nähdä maailmaa ja työskennellä eri puolilla.

 

 

 

 

Illallisen jälkeen oli mukavaa, kun ei tarvinnut lähteä bussilla tai raitiovaunulla kotiin vaan sai ajaa hissillä yläkerroksiin omaan huoneeseen. 

Ravintolan aamiaistarjoilu päättyi jo klo 9:30 ja sehän oli melko aikaisin näin lomalaiselle, joka olisi kerrankin saanut nukkua pidempään, kun ei ollut kiirettä lähteä viemään koiraa aamulenkille.  Ehdimme kuitenkin aamiaiselle ilman herätyskellon soittoa ja saimme vatsamme täyteen.  Tarjonta oli hyvin tavanomaista lähes ilman mitään erikoisherkkuja. Tai olihan siellä sentään inkiväärishotteja ja näin joulun alla joulutorttuja.

 

 

Ikkunan lähellä kiinnitti huomion pöytä, jossa oli pistorasioita ja pöydän päädyssä kuvan ulkopuolella olikin nuori nainen läppärinsä kanssa kenties jo tekemässä töitä.

Tarjottavien tyhjennys tarjotinkärryn kanssa alkoi tasan klo 9:30, joten oli hyvä, että ehdimme paikalle jo puoli tuntia aikaisemmin ja saimme nauttia aamiaisemme rauhassa.  

Ennen huoneen luovutusta kävin vielä ensivisiitillä Kauppakeskus Sellossa katsomassa erosiko se jotenkin muista pääkaupunkiseudun kauppakeskuksista.  Eipä juurikaan eronnut.

Kotimatkalle pääsimme lokakuun loppupuolella liikennöinnin aloittaneella pikaraitiovaunulla, jonka pysäkki oli hotellin kulman takana. 

Raitiovaunussa oli lisäksemme vain muutama muu matkustaja.  Kulkeehan lähes samaa reittiä vielä jonkin aikaa Jokerilinjan bussi 550. Raitiovaunu kulki tasaisesti ja näyttötaululle ilmestyi seuraavan aseman nimi, joka helpottaa sellaisten matkustajien kulkemista joille reitti ei ole tuttu.  

Reitti kulkee ohi mm. Vermon raviradan ja Keskuspuiston Maunulan kohdilla.

Viikin tiedepuiston tutulla pysäkillä Viikin kirjaston vieressä jäimme pois kyydistä ja siirryimme bussiin, jolla pääsimme viimeiset pysäkinvälit kotiin. 

Tuli taas koettua mukava lähiloma - staycation pidemmälle suuntautuvia matkoja odotellessa.