keskiviikkona, syyskuuta 30, 2020

Pyöräreissu Keilaniemestä Laajalahden ympäri ja Meilahden kautta kotiin

Pyöräretki Espoon Laajalahden ympäri nauttien syksyn väreistä oli mukava lisä kesän retkiin.  Edellisestä pyöräilystä niillä seuduilla ehti kulua 45 vuotta. Asuessamme opiskeluaikoina Lehtisaaressa tulivat  Otaniemi ja Laajalahden sekä Munkkiniemen rannat tutuiksi. 
 
Ikkunastamme näkyi 70-luvun puolivälissä valmistumassa ollut ensimmäinen suomalainen pilvenpiirtäjä Nesteen pääkonttori eli Raaden hammas.  Muuten Keilaniemi oli pelkkää metsää.  Nyt on Keilaniemeen noussut tiivis työpaikka-alue ja metrollakin on siellä asema.  Tulimme pyörinemme paikalle metrolla Myllypurosta.

 
Vuonna 1966 valmistunut Dipoli muistuu mieleen erilaisista kokouksista ja muistaakseni myös discosta vaikka  TF-Discossa eli Täffällä tuli käytyä useammin. 




Espoon rantaraitin hyväkuntoiset kevyenliikenteen väylät kiertävät Laajalahden länsirantaa lähes Tarvaspäähän asti vaikka reitti ei näy kokonaisuudessaan googlen kartassa. Maarin lintutornin eli Laajalahden lintutornin läheisyydessä näkyi paljon lintuharrastajia kaukoputkineen ja kameroineen.  Onnekseni Ilpon lintuharrastus keskittyy Koillis-Helsinkiin, joten emme pysähtyneet lintutornille. 


Rantaniityllä näkyi myös kyyttöjä, jotka ovat siellä kesätöissä pitämässä niittyjä avoimena, kertoo Länsiväylä-lehti.  

Villa Elfvik on Espoon kaupungin ympäristövalistuskeskus.  Rakennus tuli Espoon kaupungin omistukseen vuonna 1985 ja sen käyttötarkoitukseen pääsivät muistaakseni vaikuttamaan paikalliset luonnonsuojelijat.


Turunväylän eteläpuolella ihmettelimme valtavia tietöitä, kunnes huomasimme murskeen päällä kiskoja ja tajusimme, että sielläkin oli Raide-Jokerin työmaa, kuten kotimme lähellä Viikissä. Kuva jäi ottamatta.  Ajauduimme ennen Gallen-Kallelantietä pienelle polulle, joka lopulta päättyi umpikujaan ja I maailmansodan aikaiseen linnoitusalueeseen.  Tietoja löytyy mm. Museoviraston  ja YLEn sivuilta.


Tarvaspäästä löytyi kahvila ja Gallen-Kallelan museo, joita kumpaakin ihailimme vain ulkoa päin. 

Lähestyttäessä Läntistä Tarvonsiltaa näimme ensin viimeistelyvaiheessa olevan uuden sillan, mutta olihan siellä vielä vanhakin silta jäljellä, jonka muistin vuosikymmenten takaa. Ilpo muisteli 60-luvun loppua katsellessaan metsikköä Tarvontien toisella puolella. Siellä hän oli nähnyt elämänsä ensimmäisen valkoselkätikan.  

Katsoessamme etelään näkyi siellä todennäköisesti vanha Raaden hammas, entinen Nesteen pääkonttori ja kuvassa oikealla Otaniemen vesitorni. 

Polkeminen jatkui ali entisen Koneen pääkonttorirakennuksen, joka oli kokenut muodonmuutoksen muuttuen asuinrakennukseksi. Munkkiniemessä kiertelyn jälkeen oli vuorossa pistäytyminen Allergiasairaalassa, joka oli syy koko pyöräreissulle. 



Alkoi olla jo päiväkahvin aika ja niinpä ajoimme lähelle Seurasaaren siltaa ja lukitsimme pyörät Meilahdessa Villa Angelican pihaan. Mainoskyltti talon edessä ei luvannut hyvää ja kun sisällä huomasimme, että kuppi kahvia maksoi 5,- euroa ja pieni pala piirakkaa 11,- euroa päätimme jatkaa matkaa eteenpäin.  

Ajoimme Stenbäckinkatua pitkin ohittaen Milla-tyttäremme työpaikan Uuden lastensairaalan. Aika värikäs ja näyttää kakulta, sanoi Ilpo. 

Stenbäckinkadulla, lähellä Mannerheimintietä olimme ohittaa Cafe Korvarin, mutta onneksemme pysähdyimme ja menimme sisään nauttimaan kahvit, täytetyt sämpylät ja yhden korvapuustin puoliksi. Nämä saimme melkein samalla hinnalla kuin olisimme saaneet yhden piirakkapalan Angelicassa. Palvelukin oli erinomaista.  



Taivas pysyi harmaana myös kotimatkamme ajan, mutta yhtään vesipisaraa emme saaneet päällemme.  Taas tuli mieleen, että ilman sähköpyörää en olisi tällaiselle lähes 40 kilometrin pyöräreissulle lähtenyt.  

2 kommenttia:

  1. Hienoja maisemia ja rakennuksia! Tuollainen sähköpyörä kyllä varmasti mahdollistaa pidemmätkin pyöräretket. Puolisoni ajaa monien kymmenien kilometrien lenkkejä täällä Turussa, mutta itse en ole vielä uskaltautunut mukaan.

    VastaaPoista
  2. Hei Sari, kiitos kommentista! Sähköpyörällä tulee tosiaan ajettua pidempiä matkoja ja katseltua tuttuja maisemia uusin silmin. Suosittelen rohkaistumista ja sähköpyörän hankintaa. Me harkitsimme jo viime kesänä pyöräreissun tekemistä Turun saaristossa, mutta lähdimme kuitenkin Viroon, kun koronatilanne parantui. Ehkä tulevana kesänä olisi vuorossa Turun suunta.

    VastaaPoista