Aikamatka Tallinnaan ja hotelli Viruun 022022

Äkkilähtönä varattu majoitus Tallinan hotelli Virun huoneeseen 811 vei meidät paljon mukavammalle ruoka- ja aikamatkalle, kuin etukäteen osasin kuvitellakaan. Olimme Ilpon kanssa Tallinnassa ensimmäistä kertaa joulukuussa 1975, linkki blogijuttuun. Asuimme silloin vuonna 1972 valmistuneessa Viru hotellissa ja vanhojen CocaCola-kameralla otettujen 6 x 6 cm kokoisten paperikuvien takana lukee silloisen huoneemme numero. Kameran pystyi ostamaan 60-luvun puolivälissä 16 markalla ja 20:llä Cocis-pullonkorkin sisällä olevalla tarralla, siitä tuli yleisesti käytössä ollut nimi kameralle.

Nyt teki mieli lähteä muutamaksi päiväksi Tallinnaan pakoon Helsingin liukkaita katuja, nauttimaan Tallinnan tunnelmasta ja erinomaisesta ravintolatarjonnasta. Kysyin hotelli Virusta sähköpostilla olisiko huone 811 varattavissa toivomaamme aikaan ja saimme Juhlamajoitustarjouksen. Olisimme varanneet liput myös Juhlakabareeseen, mutta valitettavasti niitä oli kotisivujen mukaan saatavissa vasta 25.2.2022 jälkeen.  Lisää kuvia löytyy Metkaamatkustelua.kuvat sivustolta.

70-luvulla kahdeksannen kerroksen ikkunasta näkyi nykyisen Rotermannin korttelin vanhoja rakennuksia ja horisontissa siinteli myös meri.  Himmeänä näkyy savupiippu, joka alapuolen uudessa kuvassa näkyy selvästi nykyisen CocaCola Plazan takana.

Palataanpa vielä matkustamiseen. Lähdimme reissuun keskiviikkona 16.2.2022.  Ilpo halusi lentää Tallinnaan, sillä edellisestä lentomatkastamme ulkomaille Sansibarin saarelle ja Kenian East Tsavoon oli kulunut jo kaksi vuotta. Niinpä varasimme Norran operoimat Finnairin lennot.  Olihan se mukavaa nähdä uusi Terminaali 2, joka on valmistunut marraskuussa 2021. Olimme reissussa vain käsimatkatavaroiden kanssa ja lähtöselvityksen teimme etukäteen.  Turvatarkastus oli vanhan terminaalin lähtöselvitysalueella 500.  Muistin ottaa puhelimen pois käsilaukusta, mutta pienen taskukamerani oli pakannut reppuun. Niinpä reppuani läpivalaistiin tarkasti ja kamerapussukka haluttiin läpivalaista erikseen, sekään ei vielä riittänyt vaan kamera haluttiin otettavaksi pois pussukasta. Kamera todettiin vaarattomaksi ja pääsimme eteenpäin.   

 

 

Kahvitteluun ei ollut aikaa Helsinki Vantaan lentoasemalla, mutta otin valokuvan sämpylätarjonnasta tehdäkseni hintavertailua Tallinnan hintoihin.  On toki selvää, että lentoasemalla hinnat poikkeavat muista kahvilahinnoista ja varsinkin Tallinnan hinnoista. 

 

Meillä oli istumapaikat koneen viimeisellä rivillä ja pääsimme lähtöportilta kävelemään kohti konetta viimeisessä ryhmässä ja viimeisten matkustajien joukossa.  Olin ennen matkaa katsonut, että ATR 72-500 koneeseen mahtuu 68 - 72 asiakasta.  Koneeseen noustessamme ja takaosassa seistessämme näytti siltä, että kone on aivan täynnä. Matkatavaroillemme ei ollut enää tilaa tavarahyllyllä vaan ne piti laittaa lattialle penkkien väliin.  Hetken ehdin kauhistella tilannetta mielessäni, mutta melko nopeasti lentoemäntä tarjosi Ilpolle tyhjää paikkaa muutamaa penkkiriviä edempänä.  Sitten tapahtui jotain sellaista, mitä en ole aikaisemmin kokenut Suomessa.  Kuulin kuinka lentoemännät puhuivat keskenään, että matkustajia oli 46 ja sitten he ilmoittivat, että kahden asiakkaan pitäisi siirtyä koneen takaosasta istumaan tasapainon vuoksi koneen etuosaan. Tätä on tapahtunut aikaisemmin vain kaukomailla pienissä koneissa.  Kun matkustajat oli hajautettu sopivasti, pääsi kone lähtemään ja minä selvisin 20 minuutin ilmassaoloajasta matkatavarat jaloissani.

Tallinnan päässä kuljimme pienessä tihkusateessa terminaaliin, joka oli melko autio sielläkin. 

 

Hotelliin menimme taksilla ja huomiota kiinnitti pleksi kuljettajan ja matkustajien välillä.  Olikohan se siinä vain koronaturvallisuuden vuoksi vai turvaamassa kuljettajaa asiakkaiden asiattomalta käyttäytymiseltä? Olen joskus ennen korona-aikaa nähnyt kuljettajan penkin takana pleksejä muuallakin, en vain muista missä.  

Kirjautuessamme hotelliin tarkistettiin koronarokotustodistukset ja avainkorttien pahvikuoreen laitettiin vihreät tarrat merkiksi täydellisestä rokotussuojasta.  Rokotustodistuksia ei ollut tarpeen näyttää hotellin tiloissa uudestaan vaan avainkortin kuoren näyttäminen riitti.  

Varta vasten tilaamamme hotellihuone numero 811 oli pieni, mutta aivan asiallinen, kaikki tarpeellinen löytyi. 

Majoittumisen jälkeen teki jo mieli päiväkahveja ja sämpylöitä/croisantteja, jotka kävimme nauttimassa hotellin aulabaarissa ja kuva piti ottaa todisteeksi paikallisesta hintatasosta.

Aulassa oli pienimuotoinen näyttely hotellin 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi.

Varasimme pöydän illallista varten Manna La Roosa ravintolasta, joka on melkein vastapäätä hotelli Virua. Ravintola on sisustettu melkoisen sekalaiseen bling bling ja kierrätystyyliin, joka miellyttää silmääni muualla, mutta kotona en katsoisi sellaista vuodesta toiseen.

 

 

Rokotustodistukset tarkistettiin heti ravintolaan mennessämme, kuten kaikissa muissakin ravintoloissa. Ruoka oli erinomaista ja hintataso tuttu ja turvallinen.  Alkupalaksi otimme gurmee lautasen kahdelle, vähempikin makkara olisi riittänyt. Ilpo valitsi pääruoaksi mustekalaa ja minä kana- ja naudanlihamuhennosta, joka oli enemmänkin keittoa, mutta tosi maukasta.  Jälkiruoaksi ottamamme suklaapalluran ja jäätelöä me jaoimme sitten, että minä sain suklaan ja Ilpo jäätelön.

 

Vanhan hirsirakennuksen wc-tilat oli sisustettu hauskasti yhdistämällä eri materiaaleja.  Peilin avulla sain otettua matkan selfien.

Ruokailun jälkeiselle iltakävelylle kannatti lähteä ihailemaan kauniisti valaistua Vanhaakaupunkia, jossa hauskat betonihylkeet rajasivat autoilijoille ja jalankulkijoille tarkoitettuja katuosuuksia.

 

 

Viru kadun kukkamyyjien tarjonta oli yhtä runsasta, kaunista ja edullista kuin aina ennenkin.  

Ilpo sai ruusun syntymäpäivänsä kunniaksi.

Torstaina 17.2.2022 Viru hotellin aamiasravintolasta oli käytösssä entisiin aikoihin verrattuna vain pieni osa.  Olihan asiakkaita nyt paljon vähemmän kuin 80- ja 90-luvuilla, jolloin olen viimeksi käynyt tässä hotellissa. Aamiaisbuffetin tarjonta oli hyvin samanlainen kuin suomalaisissa Sokos hotelleissa. Kaikki asiakkaat käyttivät tunnollisesti kasvomaskeja muulloin kuin istuessaan ruokailemassa pöytänsä ääressä.

 

Pieni aamupäivän kävely vei Rotermannin kaupunginosaan, jossa vanhaa ja uutta on yhdistetty mielestäni erinomaisesti.  On mielenkiintoista käydä muutaman vuoden välein katsomassa, miten kaupunginosa on muuttunut ja mitä hauskaa on taas rakennettu vanhojen rakennusten päälle ja lomaan.

 

 

Olimme jo aamulla todenneet Ilpon kanssa, että nostalgiamajoittuminen pienessä huoneessa saa riittää ja vaihdamme isompaan. Kävelyltä palatessani sovin huoneen vaihtamisesta. Minua palveli sama ystävällinen vastaanottovirkailija kuin saapuessamme ja sainkin hyvän tarjouksen 22-kerroksen suitesta, jonne pääsimme muuttamaan samantien. 

 

Maisemat korkealta kohti Vanhaakaupunkia, Kalamajaa ja Satamaa olivat mielenkiintoisia ja tarkasteltavia yksityiskohtia riitti.  Olisi pitänyt ottaa mukaan kiikarit, mutta pienellä Panasonic Lumix taskukameralla pääsi myös katsomaan hiukan tarkemmin esimerkikiksi laivoja, jotka olivat satamassa koko vierailumme ajan sekä satamaterminaalia.  Valitettavasti ilma oli vierailumme aikana suurimman osan melko harmaa, mutta ei Tallinnassa sentään satanut märkää lunta kuten oli tapahtunut Helsingissä. Jalkakäytävilläkin pystyi kävelemään ilman nastapohjaisia kenkiä, mikä ei kotona onnistu.  

 

Suite koostui väliseinän erottamasta oleskelutilasta ja makuuhuoneesta, erilisellä suihkulla ja kylpyammeella varustetusta kylpyhuoneesta, josta oli käynti saunaan sekä erillisestä wc-tilasta. Televisioita oli kaksi ja puhelimia useampi.

Perinteisen vedenkeittimen lisäksi oli huoneessa kapselikahvinkeitin, jonka käyttöön olisi minulle tarpeen "rautalangasta väännetyt ohjeet".  Laitoin pistotulpan seinään, täytin vesisäiliön ja laitoin kahvikapselin koneeseen sekä painoin virtanappulaa ja keskimmäistä kahvikupin kuvalla varustettua nappulaa, mutta mitään ei tapahtunut.  Lähetin whatsapp viestin tyttärille ja sain ohjeeksi painella kaikkia nappuloita. Näin toimittuani rupesi kone ääntelemään ja kahvia valui kuppiin.  Sama kahvikoneen käyttöön liittyvä ongelma minulla on ollut joskus aikaisemminkin hotellissa.  Kotona meillä tehdään kahvi yksinkertaisesti pressopannulla.

Kahvittelun jälkeen läksimme raitiovaunulla kohti Fotografiska museota. Matkan pystyi maksamaan näyttämällä tavallista lähimaksupankkikorttia raitiovaunussa olevalle laitteelle.  Miksi ei meillä voi olla yhtä yksinkertaista systeemiä? Telliskiven raitiovaunupysäkiltä oli pieni kävelymatka museoon ja sinne oli selkeä opastus.

Museon kolmannessa kerroksessa oli kaksi mielenkiintoista näyttelyä.

Lainaan tähän Ilpon FB-päivitystä: "Näin kuvaillaan Kikkasta: Kikkaksen valokuvat kertovat visuaalisia tarinoita luonnosta ja ihmisestä sekä niiden välisestä suhteesta, jotka usein unohtuvat, kun astumme arkeen. Olemme osa luontoa, ja luonto tulee toimeen ilman meitä, mutta emme tule toimeen ilman luontoa. Vahvana sivulinjana näyttely on huolissaan ihmisistä ja heidän ympäristöstään, mutta se ei todellakaan heijasta epätoivoa."  

Toisen kerroksen tiloissa näyttelyt vaihtuivat, joten sinne emme päässeet.  

 

Telliskiven luovan keskuksen alueella on museon kahvilan ja ravintolan lisäksi monta muutakin ravintolaa ja useita pieniä mielenkiintoisia sisustustavara yms. liikkeitä.  Lähellä on myös rautatieaseman vieressä Asematori - Balti Jaama turg, joka on oikeastaan kauppahalli.  Pohjakerroksessa on suuri Selver marketti, jonka monipuolista piirakkavitriiniä oli mahdotonta ohittaa ilman, että mukaan tarttui herkkuja.

 

Takaisin hotellille kävelin ihastellen Tallinnan kaupunginmuuria ja tunnelmaa kaduilla 1300-luvulta peräisin olevien muurien kupeessa.

 

Illallispaikkaa lähdimme etsimään Rotermannin korttelista. Emme tehneet pöytävarausta mihinkään ravintolaan, koska edellisen illan varaus oli turha. Manna La Roosa ravintolassa oli ollut vain muutama asiakas lisäksemme. Nyt näimme ikkunoiden takaa, että ravintola Platzissa oli asiakkaita, mutta myös tyhjiä pöytiä.  Koitimme päästä sisään, mutta sinnepä ei mahtunutkaan ilman varausta.  Tyhjiin pöytiin odotettiin varauksen tehneitä asiakkaita.  

Vastapäätä oli Basilik ravintola, joka oli melkein tyhjä.  Menimme sinne hiukan seitsemän jälkeen ja kuulimme, että keittiö suljetaan klo 19:30 ja koko ravintola klo 20 oven tiedoista poiketen. Ehdimme saada jälleen kerran herkulliset ruoka-annokset.  Varsinkin pippuri-valkosipulimarinoidun broilerin kanssa tarjottu kermainen kookosmaitokastike oli erinomaista ja samaa sanoi Ilpo possun sisäfileen mausta ja mureudesta.  Jälkiruokaa emme jääneet syömään kiireessä ravintolaan vaan kävin ostamassa läheisestä Rimi-kaupasta pienen Britakakun. Sen söimme huoneessa kahvin kanssa nauttien sadepisaroiden täplittämän ikkunan läpi näkyvästä maisemasta.

 

Perjantaina 18.2.2022 oli tarkoitus mennä aamupäivällä jalkahoitoon.  Kysyin hotellin vastaanottovirkailijalta, voisko hän auttaa varauksen tekemisessä hotellin kolmannen kerroksen hoitolaan.  Ensin jotakin näytti tapahtuvan, kun virkailija näpytteli konettaan.  Sitten hän kertoi, että hotellista ei saa jalkahoitoa, sieltä on saatavissa vain jotakin muuta.  Ehkä kaikki sen päivän ajat oli jo varattu, mutta sitä minulle ei sanottu suoraan tai kuulemista ja ymmärtämistä haittasivat maskit meidän kummankin kasvoilla. Sitten vastaanotossa ollut virkailija sanoi, että Virukeskuksen 4. kerroksessa on hoitola, jonne kannattaa mennä. Menin Virukeskukseen ja löysin infopisteen, josta kuulin, että keskuksessa ei ole kauneushoitolaa.  Se osa rakennuksesta taisi olla remontissa.  Niin jäi jalkahoito saamatta, mutta näinpä käytävillä vaatesuunnitteluopiskelijoiden luomuksia. 

 

 

Käväisin myös 70-luvulta suuresti muuttuneessa tavaratalo Kaubamajassa.  Siihen aikaan kaikki tuotteet olivat tiskien takana ja niitä pyydettiin katsottavaksi myyjältä.  Jos tuote haluttiin ostaa, niin myyjä kirjoitti hinnan ja tuotteen nimen lappuselle, sen kanssa mentiin kassalle maksamaan ja sitten palattiin myyjän luo noutamaan tuote kassakuittia vastaan.  

Ostimme Kaubamajasta silloin 1975 erittäin kätevän ja edelleen melkein päivittäisessä käytössä olevan appelsiininkuorimaveitsen.  Se oli siihen aikaan hauska myyntiartikkeli, koska appelsiineja ei ollut useinkaan Virossa myynnissä tavalliselle kansalle.  

 

 

Nykyinen Kaubamaja on kuin mikä tahansa läntisen maailman tavaratalo. Erojakin on, esimerkiksi elintarvikeosastolla oli myynnissä kauniin näköisiä herkkupalalajitelmia, jollaisia en ole nähnyt meillä.  Jos rasiat olisivat olleet pienempiä olisin ostanut sellaisen nautittavaksi hotellihuoneessa.

 

Lähdin kävelylle Vanhaankaupunkiin ja Toompean mäelle. Müürivahen alkupäässä ei ollut muurin koloissa käsityömyyjiä, kuten on ollut aikaisemmin. Liekö korona karkottanut myyjät, kun ei ole asiakkaitakaan. Aika hiljaista oli kaduilla ja kujillakin.

 

 

Olimme varanneet klo 16 alkavan suomenkielisen opastustuksen hotellin 23.kerroksen KGB-museoon. Samaan aikaan sinne tuli kanssamme neljän hengen perhe lukioikäisten lasten kanssa. Myös kuuden hengen ranskalaisseurue olisi ollut kiinnostunut museosta, mutta opas kertoi asiallisesti, että museokäynnin suurin anti on tarinoissa, joita siellä kerrotaan. Niinpä ranskalaiset poistuivat paikalta. 

Museohuoneissa oli jäljellä KGB:n väen sinne jättämiä välineitä, joilla vakoilua ja salakuuntelua tehtiin huoneissa ja ravintoloissa.  Oppaan tarinat olivat mielenkiintoisia ja tavallisesti tunnin kestävä esittely venyi kahteen tuntiin. Nuorempi väki ei välttämättä voi ymmärtää ja uskoa, minkälaista elämä Virossa oli vielä 80-luvulla.  Kerroin, että olimme ensimmäistä kertaa Virussa vuonna 1975 tuttavapariskunnan kanssa.  Pelkäsimme silloin  pariskunnan sukulaisten tapaamista ja tuliaisten vaihtoa hotellihuoneessamme, mutta kaikki sujui hyvin, kuten olen vanhaan blogijuttuun kirjoittanut. Opas kertoi, että sukulaisille saattoi tulla myöhemmin seuraamuksia tästä viattomasta tapaamisesta. 

 

 

KGB-huoneiden ulkopuoliselta parvekkeelta oli hienot näkymät kaakkoon ja etelään, esimerkiksi lentokentälle, joka oli tärkeä tarkkailusuunta KGB:lle.  Ensimmäisessä kuvassa näkyy zoomattuna lennonjohtotorni ja lentokentän valopylväitä. Seuraavissa kahdessa kuvassa lähentämistä on pienennetty.

Hotellin vastaanotossa oli myynnissä Sakari Nupposen kirja vuodelta 2007, Aikamatka hotelli Viruun. Kirjassa on kerrottu hauskoja ja mielenkiintoisia tarinoita niin KGB:n toiminnasta kuin muustakin elämästä hotellin ensimmäisinä vuosikymmeninä. 

 

Illaksi teimme pöytävarauksen ravintola Platziin Rotermanni korttelin Roseni kadun varrelle.  Rakennus on yksi suosikeistani.  Alaosa, jossa ravintolakin sijaitsee on vanha tiilirakennus ja yläpuolelle on rakennettu hauskoja kuutioita, joissa näyttäisi olevan toimistotiloja.

 

 

Ravintolasalissa on mukavasti yhdistetty vanhaa ja uutta.  Alkuruokasi tilasimme monilta ravintolailloilta tuttuun tapaan yhden salaattiannoksen, jonka jaoimme molemmille.  Tilasin caesarsalaatin katkaravuilla, mutta saimme sen kanalla.  Suomalaiseen tapaan, emme korjanneet asiaa ravintolassa vaan "valitan" siitä vasta täällä blogissa. Salaatti oli erittain herkullinen runsaan parmesaanraasteen ja maistuvan kastikkeen kera.  Pääruoaksi otin kuhaa, värikkäitä kukkakaaleja, porkkanapyreetä ja sitruunakastiketta. Sekin annos oli tosi maittava.  Ilpo valitsi Ranskassa kasvatettua helmikanaa, joka oli oikein mehevää. Jälkiruoista chiakerma ei ollut aivan Ilpon mieleen, mutta sen kanssa tarjottu mangosorbetti korvasi pettymyksen.  Minulle maistui sitruunaleivonnainen. 

 

Lauantaina 19.2.2022 taisi hotellissa olla jo enemmän asiakkaita, sillä olihan Etelä-Suomen hiihtoloma alkanaut. Ravintolatiloissa oli avattu väliseiniä, asiakkaita näkyi hiukan edellisiä aamuja enemmän, mutta ruuhkaa ei ollut. 

 

 

Vasta näin viimeisenä aamuna huomasimme mennä 22. kerroksen käytävän päissä oleville parvekkeille ottamaan valokuvia kohti länttä eli Vanhaakaupunkia ja kohti itää.  Valitettavasti ilma oli hyvin harmaa ja hiukan sateinenkin. 

Lähdin pienestä sateesta huolimatta kiertämään hotellia ja katsomaan kuinka paljon kaupunki sen ympärillä on muuttunut. Kaubamaja löytyi hotellin takaa, mutta nyt sieltä kulkee käytävä Viru keskukseen ja Estonia puistotie katu kulkee yhdyskäytävän alla.

 Kaubamajakadulla on nykyään R-kioski ja Kohvik Energia.  Samassa paikassa oli kahvila myös vuonna 1975.  

 

Hotelli Virun ja A.Laikmaa kadun välissä on nykyään Virukeskus eikä pysäköintipaikkaa, joka näkyy minun vuonna 1975 ottamaani kuvaa paremmin Aikamatka Viruun -kirjan kannen kuvassa.

Kotimatkalle ostimme 28,- euron lisämaksulla / henkilö paikat Tallink Siljan Megastar laivan Comfort Loungeen.  Se oli näin korona-aikaan paljon mukavampi matkustuspaikka kuin olisi ollut 50,- euron hytti. Asiakkaita oli koko loungessa kymmenkunta, joten saimme itsellemme rauhallisen nurkkauksen.  Hintaan sisältyi kylmät ja lämpimät juomat ja pientä purtavaa. Baarista olisi voinut ostaa alkoholijuomia ja tehdä vaikka taxfree-ostoksia, tosin hiukan suurempaan hintaaan kuin laivan kaupassa.

Mukava pieni irtiotto oli tämäkin reissu ennen kauemmas suuntautuvia matkoja ja Tallinnassa saa ajan kulumaan muutenkin kuin shoppailemalla. Lisää kuvia on Metkaamatkustelua.kuvat sivustolla.