Rokuan kansallispuisto Pohjois-Pohjanmaalla on kuuluisa männiköistä, jäkäläkankaista ja jääkauden muovaamista suppamuodostumista. Karun maaperän vuoksi pensaita ei ole juuri ollenkaan. Kansallispuisto on perustettu jo vuonna 1956 ja se on osa Rokua Geoparkia. Ajelimme sinne tiistaina 20.6.2023 Tyrnävän majapaikastamme reilun 60 kilometrin matkan, koska emme olleet löytäneet koirien kanssa majoittumiseen mukavaa majapaikkaa lähempää.
Nyt emme olleet löytää lähtöpaikkaa Syvyydenkierros-reitille. Pysähdyimme ensin Suppa / Rokua Outdoors rakennuksen luona ja ihmettelimme ettei se ollut auki hieman kello 10 jälkeen. Jälkikäteen luin, että tämä välinevuokraamo on auki vain tilauksesta.
Lähdimme ajamaan kohti Rokuanhovin parkkipaikkaa, mutta tien reunalla ollut kyltti "yksityistie" pelotti ja mietimme seuraako eteenpäin ajamisesta sakkoja. Lopulta otimme riskin ja jätimme auton pysäköintipaikalle. Hiukan ihmettelimme, että hotellin ravintola-päärakennuksen ovet olivat kiinni emmekä voineet tarkistaa, oliko parkkipaikka luvallinen päiväretkeilijöille. Oikeastaan suurempi ongelmamme oli se, ettemme päässeet vessaan. Puucee löytyi sitten onneksemme hiihtostadionilta muutaman sadan metrin päästä.
Lähdimme kulkemaan kohti etelää seuraten puihin maalattuja sinisiä merkkejä. Alueen reittikartan alapuolella on Päivikin puhelimen ja kännykän piirtämä kuva 7,2 kilometrin kulkureitistämme. Päivikillä oli vahingossa mennyt puhelimessaan päälle hiihtoreitin seuranta ja siksi kuvassa näkyy vain numero 1, joka ilmestyi siihen 5 km kuljettuamme.
Kahden vuoden takaisen voimakkaan myrskyn jälkiä oli näkyvillä polkujen vieressä. Näistä kertoo YLEn juttu 23.6.2021. Jonkin matkaa kuljettuamme pääsimme taas alueelle, jossa myrskyrintama oli jättänyt metsän rauhaan.
Polku kulki Suomen syvimmän suppakuopan yli 50 metrisen Syvyydenkaivon pohjalle muodostuneen suon vieressä.
Suuren suppakuopan pohjalta kulkivat portaat ylös kuopan laidalle. Matkan varrella oli penkki levähtämistä varten.
Matka jatkui korkealla harjun päällä ihastellen ympärillä näkyviä maisemia.
Toiset portaat veivät alas Vauluvaaran päältä ja rupesimme lähestymään Vaulujärveä, jonne menimme koirien kanssa vaikka se ei reittiin varsinaisesti kuulunut.
Näimme ensin jyrkän polun järven rantaan ja pian sen jälkeen löytyvät portaat, joiden luona oli käytön kieltävä kyltti. Piti palata hiukan takaisinpäin ja pääsimme turvallista tietä pitkin rantaan. Näin koirat pääsivät täälläkin vilvoittelemaan, olihan lämpömittarissa hellelukemat.
Pysäköintialueelle menimme lomamökkien alapuolella olevaa leveää hiekkatietä pitkin ja estelimme koiria kuivaamasta itseään hiekkaan, jottei autoon kulkeudu märkä hiekka.
Ravintolan naapurissa oli eläinkauppa Musti ja Mirri, jossa oli loppuunmyynti. Mitään emme tarvinneet, mutta menimme kuitenkin katsomaan, mitä valikoimissa oli ja poistuimme mukanamme Päivikille ja vesikoira Niiolle sadetakki ja minulle sadetakki, alennukset normaalihinnoista 70 %.
Teimme vielä pienen koiralenkin Muhoksen keskustassa ennen paluuta majapaikkaamme Tyrnävälle.
Lähes kahden viikon (13 yön) agilitykisamatka oli kilometreiltään (2450) ja kestoltaan pisin Suomessa koskaan tekemäni reissu.
Reissusta tein yhteensä 12 postausta, jotka löytyvät linkkien takaa.
Automatkalla läpi Suomen koirien kanssa
Kempele levähdyspaikkana automatkalla pohjoiseen
Pohjoisessa autoilua, asumista ja agilityä
Saariselän Aurorapolku pohjoisen matkallaKiilopään Kiirunapolku ja Vasapolku koirien kanssa
Rumakurun lenkki Saariselällä koirien kanssa
Saariselältä Rovaniemelle Tankavaaran ja Cafe Hariannan kautta
Rovaniemen Ounasvaara, hyttyset ja mäkäräiset
Kuulosti antoisalta reissulta, todella paljon ehditte reissun aikana asioita tekemään ja näkemään. Rokua on kaunis paikka. Itse asiassa Marika tykkää siitä varmasti vielä enemmän kuin minä, mutta on paikka ilman muutaa minunkin mieleeni: https://www.matkallamissamilloinkin.com/rokuan-kanssallispuisto-kaunis-jakalamattoinen-kangasmetsa-pohjois-pohjanmaalla/
VastaaPoistaKiitos Mikko kommentista, reissu oli kokonaisuudessaan hyvin onnistunut ja Rokuakin kaunis paikka. Kävin siitäkin lukemassa juttunne ennen reissuun lähtöä.
VastaaPoistaKiitos hienosta kuvakertomuksesta. Kiinnitin huomiotani tuohon yksityistiehen ja sen epämääräisyyteen. Aika kummallista että noin epäselvin ajo-oikeuksin merkitty tie sijaitsee paikalla, josta on käynti kansallispuistoon. Onneksi on olemassa tieisännöintipalvelua, joka informoi tiekuntia asianmukaisista merkinnöistä. Tässäkin Rokuan tapauksessa olisi aihetta selkeyttää merkintöjä.
VastaaPoistaKiitokset Pirre kommentista! Oli tosiaan outoa, että tien varressa oli merkki yksityistiestä. En itse aja autoa ja olin ystävättäreni kyydissä, niin en tiedä seuraamuksista, jos yksityistietä pitkin ajelee ja jättää autonsa hotellin parkkipaikalle. Lupasin maksaa sakot, jos niitä tulee. Jos auto olisi hinattu pois, niin olisi tullut suurempi ongelma. Siellä se oli onneksi samalla paikalla eikä sakkolappuakaan näkynyt.
VastaaPoista