Bandipur Himalajan alarinteillä 1030 metrin korkeudessa on ihastuttava pikkukaupunki Pokharan ja Katmandun puolivälin tienoissa. Perinteisessä Newari-tyyliin rakennetussa kaupungissa on noin 10 000 asukasta, jotka kuuluvat moniin etnisiin ryhmiin.
Torstaina 14.3.2024 sujui 85 kilometrin matka Bandipuriin vuoristoteitä pitkin hämmästyttävän sujuvasti parin lyhyen pysähdyksen kera, vain 3,5 tuntia. Bussin ikkunan läpi otin koko Nepalin reissulta satoja kuvia. Joidenkin aihe on paljastunut vasta myöhemmin, kuten alla olevassa kuvassa nainen ehkä kotinsa edessä.
Pysähdyimme mukavalle näköalapaikalle pystytetyn vaatimattoman kioskin luo. Täältä näki ympäröiville metsien peittämille vuorille pienine kylineen. Ilman utua ja pilviä paikalta olisivat näkyneet myös Himalajan lumihuippuiset vuoret. Kaunista siellä oli näinkin.
Wc-pysähdyspaikoilla jouduimme joskus odottamaan vuoroamme eriön käyttöön, kuten esimerkiksi Madhyanepalissa Duipiple bensa-aseman tarjoamassa hotelli helpotuksessa.
Pienen matkan jouduimme ajamaan pitkin auki revittyä Pokhara - Katmandu tietä, mutta siltä päästiin kääntymään kohti Bandipuria kauniin portin ali. Tällaisia portteja näytti olevan usein käännyttäessä kohti jotakin kaupunkia.
Pieni bussimme jätti meidät Bandipurin keskustan ulkopuolelle, sillä autoilla ei saa kaupungissa ajella. Ehdimme kauhistella viljelypenkereiden viivoittaman kukkulan päälle rakennettua korkeaa hotellia samalla, kun majatalomme henkilökunnan edustajat purkivat matkalaukkumme bussista ja lähtivät vetämään niitä perässään perinteiseen Gaun Ghar / village house / kylätalo majapaikkaamme.
1800-luvun alussa Bandipur kehittyi vauraaksi kauppakeskukseksi, jossa oli jo silloin liuskekivillä päällystetyt kadut. 1970-luvulla rakennettiin lähelle isompi tie ja kaupunki autioitui. Nykyään kaupunki on turistien suosiossa. Siellä yhdistyy perinteinen kyläarkkitehtuuri ja kauniit Himalajan näkymät, mahdollisuus lähteä patikoimaan lähiseuduille ja majoittua mukavissa majataloissa.
Kokoonnuimme Gaun Gharin sisäpihalle juomaan masalateetä ja kuvaamaan wifin käyttäjätunnukset ja salasanat. Ne olikin hyvä pitää tallessa, sillä koskaan ei tiennyt mihin verkkoon juuri toivotulla hetkellä pääsisi liittymään.
Majoittautumisen jälkeen alkoi lounas kiinnostaa ja lähdimme Päivikin ja yhden matkakumppanin kanssa tutustumaan kaupungin ravintolatarjontaan. Ruokapaikkoja oli lähes jokaisessa rakennuksessa, kuten oli pieniä majoitusliikkeitä ja kauppojakin. Pöytiä oli rakennusten sisällä, kadun puolella ja terasseilla, joilta oli näkymä Bandipurin eteläpuolelle ja paikallisten asuttamiin rakennuksiin. Aurinko paistoi jo niin kuumasti, että valitsimme ateriointia varten pöydän varjoisasta paikasta pienen hotelli - ravintola - kaupan edestä.
Ateriani taisi olla Veg. Nepali (Dal Bhat), joka sisälsi riisiä, papadum-leipää, erilaisia kasviksia, maukasta vihanneskastiketta ja jotakin jugurtin tapaista, hinta 2,- - 3,- euroa. Päivikki valitsi kasvis momot ja kastiketta, hinta parin euron luokkaa. 1:lla eurolla sai noin 140,- paikallista rahaa eli Nepalin rupiaa.
Lounaan jälkeen teimme matkanjohtajan kanssa kävelykierroksen keskustassa ja myöhemmin kiertelimme siellä itseksemme, joten kuvia tuli otettua samoistakin paikoista useita kertoja.
Rauhallisia koiria makoili ja kuljeskeli kaduilla ja kujilla häiritsemättä ketään.
Lapsia koulumatkalla koulupuvuissa tai ainakin kengät jalassa. Koulua käyvillä lapsilla pitää olla kengät ja köyhässä maassa sekin saattaa joskus muodostua ongelmaksi, jotta koulua voisi käydä.
Istahdimme melkein koko Mandala travelin ryhmä, 8 turistia ja matkanjohtaja iltapäiväkahville / masalateelle pääkadun varren terassille ja huomio kiinnittyi kadulla kulkeneisiin hentoisiin vanhempiin naisiin, jotka kantoivat otsan yli kiinnitettyjen nauhojen ja narujen avulla jopa 30 kg painavia pullokoreja. Takaisin päin vietyjen tyhjien pullojen kantaminen olikin sitten helppo keikka, kuten heinäkantamustenkin kuljettaminen.
Kukkanippujen sidontaa näkyi useissa paikoissa ja se näytti kuuluvan miesten töihin.
Illan pimennyttyä teimme vielä pienen valokuvauskierroksen kauniisti valaistussa Bandipurin keskustassa ja video on muistona.
Illallisen söimme koko ryhmä yhdessä majapaikkamme takapihan puoleisella terassilla.
Kun oli aika käydä yöpuulle, oli pimeässä huoneessa ensin ongelmia keksiä, miten ikkunaluukut saisi suljettua yöksi ja oven pysymään kiinni. Päivisin huoneesta poistuessani suljin oven riippulukolla ja löytyihän oven ja ikkunan sulkemiskeinot lopulta otsalampun valossa. Nämä olivat vanhan rakennuksen hauskoja yksityiskohtia.
Perjantai 15.3.2024 valkeni hiukan harmaana, mutta kirkastui nopeasti, kun lähdimme Päivikin kanssa pienelle aamukävelylle ennen aamiaista.
Aamiainen oli katettu samaan pihan puolen terassin pöytään, jossa nautimme edellisen päivän illallisen. Noutopöydästä löytyi hedelmiä, mysliä, jugurttia, puuroa ja mehua. Pöytään tuotiin vastapaahdettuja paahtoleipiä ja juustoa. Kananmunaa sai tilata toiveiden mukaan. Tilaamani munakokkeli oli asteltu hauskasti ohuen paahtoleipäviipaleen päälle ja mukana lautasella oli paistettuna perunaa, sipulia ja tomaattia. Aamiainen olisi siis erittäin hyvä tässä majapaikassa.
Lähtöseremonioissa saimme otsaaamme punaisen täplän, jollaisia olimme saaneet ennenkin. Kaulaan sidottiin keltainen huivi. Kädet opittiin vähitellen liittämään yhteen ja sanomaan namaste kun tervehdittiin tai lähdettiin pois. Bandipurissa kannatti ehdottomasti käydä ja omatoimimatkalla sieltä voisi varmasti tehdä mukavia kävelylenkkejä ympäristöön.
Reilun seitsemän tunnin ja 140 kilometrin matkasta Katmanduun kuten muistakin tietöiden hidastamista siirtymistä kerron vielä yhdessä jutussa.
Tämän Mandala travelin kiertomatkan eri kohteista löytyvät jutut linkkien takaa:
Me emme käyneetkään omalla matkallamme Bandipurissa lainkaan. Mutta varsin kivalta kaupunki kuvien perusteella näyttää. Tuo Dal Bhat näyttää hyvältä. Kun itse kiersimme Annapurnaa sitä tuli syötyä päivittäin vähintään kerran. Lopuksi alkoi jo kyllästyttää, mutta sen verran siitä on jo aikaa, että maistuisi taas.
VastaaPoistaKiitos Mikko kommentista! Bandipur oli tosi mukava ja rauhallinen pikkukaupunki. Jännää, että tuollaisia Dal Bhatin tapaisia annoksia oli tarjolla jokaisessa ravintolassa, mutta Helsingin nepalilaisissa niihin ei usein törmää.
VastaaPoistaHintatasosta olen kyllä Aasialle katkera. Nepalissakin syö näemmä "sivistyneesti" ihan pikkurahalla :)
VastaaPoistaÄmpäri ja kauha ovat Afrikan arkea, vesikatkon varalta siis. Tai enpä tiedä, oliko teidän hotellihuoneen sangossa siis vettä lainkaan...
Hattua saa nostaa pullokoreja kantaville naisille, vaikkeivat pään päällä niitä kannattelekaan. Siitä siis pieni miinus tietysti.
Hintataso oli iloinen yllätys meillekin. Joskus tuli jätettyä 100 % tippiä, kun ravintolaostos maksoi 100 rupiaa (70 senttiä) eikä pienempää seteliä kehdannut jättää hyvän palvelun päätteeksi pöydälle.
VastaaPoistaOlen minäkin kokenut sen, että ämpäristä kaadetaan kauhalla vettä wc-altaaseen, mutta nyt ei ämpärissä ollut vettä valmiiksi ja vesihanat toimivat kuten sähkönkin saanti ilman katkoksia. Todennäköisesti ämpäri oli siellä varmuuden vuoksi, sillä saattahan vesi- ja sähkökatkoksia tulla, sillä maassa on varmasti vielä paljon tekemistä kestävän vesihuollon saralla. Sehän on yksi Suomen kehitysyhteistyökohteista Nepalissa.