Metkaamatkustelua

lauantaina, kesäkuuta 13, 2026

Pyöräilypäivä Joaveskin ja Nõmmeveskin putouksille

Neljäntenä pyöräilypäivänä Virossa suunnistimme Lahemaan kansallispuistossa Joaveskin ja Nõmmeveskin putouksille. Vihje näistä kohteista tuli Palmsen kartanossa sijaitsevan kansallispuiston opastuskeskuksen virkailijalta.

Sunnuntaina 24.05.2026 lähdimme ajelemaan kohti Võhmaa. Ohitimme laiduntavaa lihakarjaa ja oli hauska nähdä laitumella vasikoita emojensa kanssa. Reissun ainoat arovuokot, minulle jättiläisvalkovuokot :) nähtiin myös.

Võhmassa ohitettiin Palmsen vapaaehtoisten palomiesten entinen seurantalo, jonka rakentamisprojekti alkoi vuonna 1907. Rakennuksen avajaisia vietettiin hallituksen luvalla sunnuntaina 17. lokakuuta 1910. Netin syövereistä löytyi tarkkoja tietoja: "Ohjelmassa oli Loksan ja Palmsen mieskuorojen konsertti, kirjojen lukutilaisuus sensuurin sallimissa rajoissa, surunäytelmä kansan elämästä ym. Erikseen mainittiin, että juhlissa on illallispöytä ilman päihdyttäviä juomia." Nykyään komea rakennus on Võhman seurantalo.

Pysähdyimme katsomaan Kotkamäen muistomerkkiä, jonka Alexander von der Pahlen pystytti isänsä Carl Magnus von der Pahlenin muistoksi. Tämä oli baltiansaksalainen kenraali, joka taisteli Venäjän puolesta Ranskaa, Ruotsia ja Turkkia vastaan. Hän toimi Viron maakuntaneuvoksena ja Tarton yliopiston kuraattorina sekä Baltian maiden kenraalikuvernöörinä. Toisin kuin monet muut maanomistajat, häntä arvostettiin kyläläisten keskuudessa suuresti.

Paikka oli ollut Palmsen kartanonherran suosikkipaikka, jossa hän kävi usein ihailemassa merta. "Koska metsä ei ollut tuolloin kovin korkea, Käsmun ja Pärispean niemimaat sekä Erun ja Käsmun lahdet näkyivät täältä."

Vöhman kyläkaupan ovi oli kutsuvasti avoinna. Astuimme sisään ja kysyimme kauppias Valerik Hoolmalta olisiko jäätelöä saatavissa. Sitä ei ollut, koska kaupassa ei ollut pakastinta. Kuumaa kahvia kaupasta olisi saanut ja sen olisi voinut istahtaa juomaan kauniiseen tupaan. Ostimme pullon makeaa sitruunajuomaa sekä jotakin muuta pientä. Ostosten yhteishinnan kauppias laski helmitaululla, jonka hän oli tuonut mukanaan aloittaessaan kauppiaana vuonna 1985. Rakennuksella on kunnioitettava historia. Se oli aikoinaan yhteinen viljamakasiini. Kauppa aloitti siellä toimintansa vuonna 1909.

Vöhman muinaiskivihauta osui myös pyörälenkkimme varrelle. Sitä on tutkittu vuosina 1969 - 1972 ja se on ajoitettu ensimmäisen vuosituhannen eaa. jälkipuoliskolle tai loppuun.

Matka jatkui Tõugu - Joandu -tietä pitkin ohi Joaveskin kartonkitehtaan ja vesivoimalaitoksen Loobu-joen varrella. Pahvitehdas toimi vuosina 1899 - 1930 ja 1941 - 1994. Voimalaitos rakennettiin sellutehdasta varten 1924. Vuosien varrella tulipalo on tuhonnut sen, mutta vuonna 2001 voimalaitos korjattiin ja otettiin uudelleen käyttöön. Me emme tainneet nähdä nykyisin toiminnassa olevaa rakennusta.

Loobu-joen ylitti silta voimalaitoksen lähellä Joaveskijärven kohdalla ja siihen oli rakennettu kalaportaat, koska joki tunnetaan arvokkaana lohijokena. Järven puolella oli uimareille rajattu alue tukeista tehdyllä aidalla.

Alueen soratiellä näimme useamman rupikonnan, joiden elämä oli päättynyt auton pyörien alle.

Nõmmeveskin putoukset, kokonaiskorkeus 1,2 metriä sekä entisen vedenjuoksutuskourun näimme Valge-joen varrella. Katsellessamme sillalla veden kuohuja tuli siihen pariskunta erittäin kauniin jackrussellinterrierin kanssa. Rohkaistuin juttelemaan pariskunnalle, sillä onhan meilläkin ollut Heli-tyttäreni kanssa parhaimmillaan neljä russelia samaan aikaan. Pariskunta kertoi, että kaunis lounaspaikka löytyisi muutaman kymmenen metrin päässä joen alajuoksulle kulkien ja matkalla näkisimme useamman matalan putouksen. Ilman tätä vihjettä, olisivat putoukset saattaneet jäädä näkemättä.

Matka jatkui Nommeveski - Kotka -tietä pitkin Võsu - Kotka-tielle, jossa pysähdyimme Valge-joen ylittävällä sillalla katsomaan Kotkan patoa. Lyhyen matkan päässä käännyimme oikealle eli pohjoiseen Liiapeksi - Loksa-tielle. Sieltä käännyttiin Kotka Forell kylttien opastamana kala-altaille. Täällä olisi voinut kalastaa altaista erilaisia kaloja, mutta meille riittivät jäätelöt.

Võsu - Kotka-tiellä ylitimme vielä kerran Loobu-joen ennen kääntymistämme kohti etelää Kasispea - Ilumäe-tielle ja Ilumäelta jatkoimme tuttua tietä kohti Palmsea. Päivän pyörälenkki oli 40,4 km.

Illallisen kävimme taas syömässä Guesthouse Kahvikann-ravintolassa. Ruokalajista ei ole jäänyt makumuistoa eikä edes muistoa siitä mitä se sisälsi. Kuvasta näkyy, että annokseen kuului riisiä, paprikaa, maissia ja jotakin muuta. Muita ruokapaikkoja Palmsen kartanon lähellä ei ollut kello 19 enää avoinna, joten tähän oli tyytyminen. Vatsa tuli täyteen, se riitti tällä kerralla.

Loppukevään 2026 Viron pyöräreissusta Lahemaan kansallispuistossa on jo julkaistu jutut

Palmsen kartano ja matkustaminen polkupyörän kanssa metrolla, laivalla ja junalla

Pyöräilypäivä Võsun ja Käsmun suunnilla

Pyöräilypäivä Sagadin kartanoon ja Altjan vanhaan kalastajakylään

Pyöräilypäivä Joaveskin ja Nommeveskin putouksille sekä Kotkan kala-altaille

Tulossa

Tutustuminen Muinaistaide Koda-näyttelyyn ja Vihulan kartanoon

Päivä Tallinnassa laivanlähtöä odotellen

Vinkkejä Viroon polkupyörien kanssa laivalla ja junalla matkustaville

sekä pyöräretkemme Virossa alkaen vuodesta 2011.

sunnuntaina, kesäkuuta 07, 2026

Pyöräilypäivä Sagadiin ja Altjan kylään

Viron Lahemaan kansallispuiston alueella Sagadin kartano ja Altjan kalastajakylä olivat kolmannen pyöräilypäivämme tutustumiskohteet, kun tukikohtanamme oli Palmsen kartano.

Lauantai 23.5.2026 valkeni aurinkoisena ja matkalla Palmse-Sagadi -tiellä ohitimme Ojaäärse Paisjärven ja valtavia peltoaukeita ennen saapumistamme Sagadin kartanon pihapiiriin. Matkalla pääsi kuvaan myös Virossa tuttu näky, kattohaikaran pesä sähkö- tai puhelintolpan päällä.

Sagadin kartano on ollut vuodesta 1987 Viron metsähallituksen hallinnassa. Ensimmäinen maininta kartanosta on vuodelta 1449. Vuoteen 1687 asti kartanon omisti vuorotellen kolme saksalaista sukua, joiden jälkeen Gideon von Fock osti sen ja hänen sukunsa hallinnassa kartano oli vuoden 1919 maareformiin asti. Vuosina 1749-1753 valmistuneessa rokokootyylisessä herrastalossa toimi koulu vuoteen 1974 asti. Vuosina 1977-1987 rakennuksia entisöitiin ja kartanoon suunniteltiin uusvanhat huonekalut ja antiikkihuonekaluja ostettiin eri puolilta Viroa. Kartanossa oli parhaimmillaan 52 rakennusta, joista osa on tuhoutunut ja osa rakennettu uudestaan. Vanhoja rakennuksia on entisöity ja noin 30 rakennusta on edelleen pystyssä.

Kartanon pihalle kuljetaan vuodelta 1794 peräisin olevan barokkityylisen porttitornin ali. Päärakennuksen pihapiirin sivurakennukset ovat peräisin 1800 - 1900-lukujen vaihteesta. Nykyään toisessa on hotelli, matkustajakoti ja ravintola ja vanhassa vaunuvajassa Viron metsämuseo. Päärakennuksessa on kartanomuseo. Sisäänpääsymaksu näihin museoihin oli eläkeläisiltä yhteensä vaatimattomat 3,- euroa / henkilö.

Kartanorakennuksen takapuolella on puisto, joka muutettiin 1790 englantilaistyyppiseksi metsäpuistoksi. Puistossa kasvaa kynäjalava ja tammia, jotka ovat 33 metriä korkeita ja siten Viron korkeimpia. Vuonna 1985 perustettiin hedelmätarhan tilalle 5,1 hehtaarin kokoinen arboretum, jossa kasvaa yli sata suvuittain istutettua puu- ja pensaslajia varustettuina opastauluin.

Vajaan kymmenen kilometrin päässä Sagadista kohti Altjaa on Oandun kylä. Se on kehittynyt sahan ympärille, joka kuului Sagadin kartanoon. Täällä on nykyään leirintäalue ja vaellusreittien keskus, josta alkaa seitsemän vaellusreittiä ja luontopolkua.

Viron läpi kulkeva 375 kilometrin pituinen Oandu - Iklan vaellusreitti on maan vanhin pitkän matkan vaellusreitti. Oandun vierailukeskuksesta alkaa myös perheillekin sopiva 4,7 km pitkä vaellusreitti, joka kulkee erilaisten metsätyyppien ja luonnonympäristöjen läpi. Reitiltä löytyy infoauluja, jotka esittelevät metsän kehitystä ja jääkauden muovaamaa maisemaa.

Meiltä jäivät luontopolut kulkematta, kun pyöräilimme mäntymetsän siimeksessä kohti Altjan kylää. Altjan Maekõrtsin / Paarman krouvin paikalle rakennetussa Altjan trahterissa nautimme kevyet lounaat ja Ilpo tilasi salaisella reseptillä tehdyn tavernan limonaadin, joka oli koristeltu kauniisti omenankukilla. Nykyinen krouvi on rakennettu vuonna 1978 Lahemaan kansallispuiston toimesta ja se on huomattavasti suurempi kuin entiset krouvit. Sitä ylläpitää Viron museosäätiö. Krouvin laajalla piha-alueella on pöytiä ja penkkejä omienkin eväiden syömiseen sekä perinteinen kyläkeinu.

Ruokapaikan ohi ajoi kahden lapsen kanssa perhe, jonka olimme nähneet jo mäntymetsässä. Nämä olivat toinen pyöräilijäseurue, jotka näimme Lahemaalla. Edellisenä päivänä tapasimme Palmsessa kaksi noin ikäistämme suomalaista pariskuntaa, jotka ajoivat pyöräretkellään majapaikasta toiseen. Me majoitumme aina yhdessä paikassa ja teemme päivittäin retkiä eri suuntiin.

Krouvin vierestä lähti yksityistie kohti rantaa ja arastelimme ensin lähteä polkemaan sitä pitkin. Arvelimme, että tie vie vain talojen pihoihin. Olemme Ilpon kanssa käyneet Altjalla aikaisemminkin, mutta reissukumppaneille tämä oli ensimmäinen kerta. Emme oikein muistaneet, mistä olimme aikaisemmin kulkeneet rantaan. Onneksi näimme ruokaillessamme, että tiellä kulki ryhmiä oppaan perässä ja jonkin ajan kuluttua he palasivat takaisin.

Lähdimme ajamaan tietä pitkin pyörillä. Ohitimme lyhyellä matkalla vanhoja rakennuksia, pihapiirin ja vinttikaivon eli vipukaivon. Polun muuttuessa kapeammaksi ja juurakkoiseksi jätimme pyörät polun viereen ja jatkoimme matkaa jalan.

Vähitellen tulivat näkyviin Altjan niemellä historialliset verkko- ja venevajat, jotka on restauroitu vuosina 1973-1974. Altjan (Haltian) kylä mainitaan historiallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1465. Vajojen lähellä vedessä on Suurkivi. Visit Lahemaa sivuilla kerrotaan, että sisämaan asukkaille toivat haikarat lapsia, mutta Altjan lapset tulivat kiven takaa ja siksi sitä kutsutaan Vauvakiveksi.

Altjalta lähdimme ajamaan Koljaku-Altja -tietä pitkin ohi Tepelväljan ja kohti Haljala-Käsmu -tienristeystä. Siellä oli mainio paikka istahtaa juomaan kuppi teetä ja syömään pari piirakanpuolikasta. Kyltti kertoi, että olimme Lahemaan kansallispuistossa Kõrve nimisellä rajoitetun liikkumisen alueella.

Kun saavuimme päivän retkeltä Palmsen kartanon pysäköintipaikan luo oli nuori mies pystyttänyt siihen rullavohveleiden ja popcornin myyntipisteen. Onneksi mukana sattui olemaan euron kolikko, jotta sain ostettua yhden vohvelin. Päivän lenkin pituudeksi näytti pyörän matkamittari 35,6 km.