keskiviikkona, toukokuuta 25, 2022

Italia - Sorrento 2022


Sorrento on mainio tukikohta tutustua Sorrenton niemimaan muihin kaupunkeihin, Napolinlahden saariin ja Vesuviukseen sekä sen purkauksen alle jääneisiin alueisiin.  Me vietimme ensimmäisen keväisen viikon Välimerellä hieman varttuneempien matkailijoiden suosimalla Ischian saarella ennen siirtymistä Sorrentoon torstaina 5.5.2022.

Keskiviikon  aamupäiväkävelyn tuloksena oli löytynyt tieto, että Ischialta pääsee kuin pääseekin toukokuussa Sorentoon yhdellä ja samalla laivalla Caprin kautta kerran päivässä.  Liput sai ostaa myyntipisteestä, johon olin käynyt edellisenä päivänä tutustumassa.  Ostamisessa oli pientä ongelmaa, sillä molempien muovikorttieni kanssa myyntipisteen maksupääte sanoi, että pin-koodissa on virhe.  Onneksi oli käteistäkin, joten sain maksettua 46,- euron laskun. Myöhemmin kävi ilmi, että oli sekoittanut kahden eri korttini koodit. 

Matkaan lähdettiin Ischia Porton satamasta laiturilta numero 2  klo 10.45.  Ilma muuttui melko harmaaksi ja vettäkin taisi ripotella, mutta se ei meitä haitannut  lautan sisällä istuessamme.  Jostain syystä Caprille lähestyminen tapahtui tosi hitaasti ja rantauduimme sinne lähes tunnin merimatkan jälkeen.  Suurin osa matkalaisista jäi Caprille.  Meri oli melko tyyni, mutta ilma sumuinen ja laivan ikkunatkin olivat likaisia, joten kelvollisia valokuvia ei tällä matkalla saanut Caprilta.


Loppumatka Sorrentoon päästiin menemään normaalia vauhtia ja perille Marina Piccolaan tultiin kello 12.  Sorrento näytti mielenkiintoiselta  satamasta katsoen.  Rakennuksia oli jyrkkien rinteiden seinämillä.  Takseja odotti asiakkaita ja kyyti Via del Capon varrelle hotelli Settimo Cieloon maksoi alle 20,- euroa. 


Hotelli on pienehkö, rakennettu vuoren rinteeseen ja huoneita oli muutamia kymmeniä.  Saimme 17 neliön kolmen hengen huoneen, jossa oli ilmastointi.  Varausta tehdessämme emme olleet kiinnittäneet huomiota jääkaapin / minibaarin puuttumiseen, mutta tuleehan sitä toimeen ilmankin.  Parveke oli ja siltä näköala juuri niin hyvä, kuin voi ollakin hieman utuisena päivänä. Parvekkeelta näkyivät myös naaprihotelleiden uima-altaat rinteen seinämän alemmilla tasoilla. 



 


Oman hotellimme allas oli tasolla - 2, yhden kerroksen alempana vastaanottoa ja aamiaisravintolaa terasseineen, jotka olivat puolestaan yhtä kerrosta pysäköintitasoa alempana. Huoneemme oli tasolla -3. 


Hotellin sijainti lähempänä  kauppoja ja ravintoloita olisi voinut olla hieman parempi jalkavaivaisen Ilpon kannalta.  Lähin minimarket oli hauskannäköisessä rakennuksessa noin 300 metrin päässä hotellista.  Siellä oli hyvin selkeästi kerrottu englanninkielisin lappusin tuotteiden nimet ja sisältö. 


Keskustaan eli Corso Italian länsipäähän oli kävelymatkaa noin 850 m. Matkat tuntuvat lyhyiltä terveille normaalikuntoisille, mutta huonosti liikkuvalle ne saattavat olla liian pitkiä.  On huomionarvoinen seikka, että Sorrento ei ole aivan helppo kohde liikuntarajoitteisille.  Jalkakäytävät ovat kapeita, jos niitä edes on ja portaita ja jyrkkiä katuja on rannan ja kaupungin keskustan välillä. Sorrentossa turistit olivatkin selvästi nuorempia kuin Ischialla.


Illalliselle lähdimme kävellen ja pysähdyimme nauttiman sitä Bar Veneruson terassille Corso Italian varrella.  Omassa annoksessani oli kanaa ja mozarellaa sekä maalaisperunoita, Ilpolla oli possua ja paistettuja perunoita.  Jälkiruoaksi ostimme leipomon tiskiltä muutaman herkkuleivonnaisen nautittavaksi huoneessa iltateen / -kahvin kanssa.  Kassan takana näytti ravintolan nettisivujen kuvasta päätellen istuvan paikan omistaja ja maksoimme hänelle laskun 45,50.  

Takaisin hotelliin ajoimme taksilla.  15,- euroa oli yleinen hinta keskusta-alueen kyydeistä.


Perjantai 6.5.2022

Päivän sääennuste näytti lupaavalta vaikka ilma aamulla olikin hiukan harmaa. Niinpä lähdimme aamiaisen jälkeen taksilla juna-asemalle ja sieltä junalla Hercolaneumiin, joka hautautui Vesuviuksen purkauksessa vuonna 79 kuten tunnetumpi Pompeijikin.  Retkestä on tulossa oma juttunsa.

Iltapäivällä juotiin parvekkeella äidiltäni perinnöksi jääneellä vedenkeittimellä keitetyt kahvit.


Illalla sain houkuteltua Ilpon kävelemään  pienessä tihkusateessa  Via del Capon alapäähän Taverna Sorrentinaan, joka  osoittautui tunnelmalliseksi hyvän palvelun tavernaksi. Alkupalaksi tilasimme jaettavaksi salaattiannoksen.  Pääruoaksi valitsin perunagnoccheja ja mereneläviä, Ilpo otti pastaa merenelävien kanssa.  Vatsat täyttyivät niin, että emme enää tilanneet jälkiruokaa, mutta pöytään tuotiin makeita uppopaistettuja rapeita leivonnaisia ja pienet lasilliset limoncelloa. Laskun 51,- euroa sai maksaa kortilla ja tipit jättää pöydälle.


Lauantai 7.5.2022

Aamulla muistin ottaa hotellin aamiaisesta ja aamiaishuoneesta muutaman valokuvan.  Täällä sai itse valita pöydän, jossa halusi istua eikä tarvinnut istua samassa pöydässä joka aamu kuten Ischialla.  Tarjolla oli kahvia, teetä ja mehua, paahtoleipää, sämpylöitä ja makeita croissantteja, erilaisia marmeladeja / hilloja pienissä purkeissä, juustoa ja kinkkua, jugurttia ja muroja, mutta myös erilaisia hedelmiä. Pöytään oli katettu valmiiksi paketillinen kuivia paahtoleipiä tai mikähän onkaan niiden oikea nimi sekä pieni purkki hilloa.  Nämä jäivät aina syömättä. 


Maisemat hotellin parvekkeilta olivat upeat.  Lahden toisella puolella 20 – 30 kilometrin päässä oli Napolin ranta ja Vesuvius.  Hieman harmillisesti Vesuvius oli koko Sorrentossa oleskelumme ajan utuverhon takana. Sorrenton pienten kalastajaveneiden satama Marina Grande oli hotellimme alapuolella  ja matkustaja-alusten satama Marina Piccola näkyi kauempana.


Aamupäivällä olin kävelyllä keskustassa, enkä suinkaan yksin ;). Kävelin Corso Italian pohjoispuolella pienillä kujilla, joiden molemmilla puolilla oli paljon pieniä liikkeitä.

 

Corso Italian varrella ohitin komean Villa Fiorentinon ja käväisin katsomassa vanhoja kaupungin muureja Via degli Arancin mutkassa.

 



Corso Italialta oli hieno näkymä suoraan lounaaseen kukkuloille ja koilliseen kohti katedraalin kellotornia, joka näkyi myös Villa Comunalelle johtavalta kujalta.




San Francescon kirkko ja  hotelli Tramontano olivat Villa Comunale-puiston vastakkaisilla sivuilla ja meren puolella oli yksi kaupungin komeista näköalapaikoista. Rannan uimalaitureilla aurinkotuolit ja uimakopit odottivat asiakkaita.  Suoraan edessä komeili Napolin ranta ja Vesuvius.




 




 

Laskeuduin Villa Comunalesta portaita ja välillä kallion sisällä olevaa tunnelia pitkin kävellen Porto di Sorrentoon.  



 



Kävin myös katsomassa, missä on hissi,  jolla rannan ja keskustan välin voisi kulkea.  Jatkoin kuitenkin kävelyä kohti Marina Piccolaa ja lauttojen lipunmyyntipisteitä. Täälläkin jokaisella lauttayhtiöllä oli oma lipunmyyntikioskinsa, mutta yhteistä aikataulunäyttöä ei ollut kuten Napolissa.  Olimme käyttäneet jo kaksi kertaa Alilauron lauttoja hintoja vertailematta, joten kysyin, missä heidän myyntipisteensä on.  Minut ohjattiin rannassa olevan rakennuksen pohjakerroksen lahjatavaramyymälään, jonka ikkunamarkiisissa luki Alilauro Info point. Sieltä sain ajantasaisen aikataulun Sorrenton ja Napolin välillä kulkevista lautoista ja tiedon, että lippuja myytiin vasta lähtöpäivänä ja viimeistään 20 minuuttia ennen lautan lähtöä.




Rannasta nousin Via Luigi de Maioa ja portaita pitkin Piazza Tassolle.




Jatkoin kävelyä Corso Italiaa ja Via Fuoroa pitkin ihmetellen näyteikkuinoiden keramiikkaesineitä ja mietiskelin, kuka niitä mahtaa ostaa. Kaiketi monetkin, sillä samantapaisia esineitä oli paljon myös Ischian kauppojen ikkunoissa. 




Kapeilla kujilla oli myös tavanomaisempaa tarjontaa paikallisille asukkaille ja turisteille.





Intarsiatyöt ovat matkaopaskirjojen mukaan tyypillisiä tälle alueelle.  Minulle riitti matkamuistoksi kuva sinänsä kauniista rasioista. 



Kapeiden kujien ja pienien aukioiden kautta pääsin perille Marina Grandeen, pienten kalastaja-alusten satamaan.








 

Rannasta oli hauska zoomailla pienellä kamerallani hotelliamme ja siellä Ilpoa sinisessä T-paidassaan huoneemme parvekkeella.


 



Ilma oli hiukan sateinen, joten pistäydyin kahville ja tiramisulle  Il Monazzero diTeresina ravintolaan.  Lähtiessäni ravintolasta kysyin Via del Mare kadun kulmassa seisseiltä miehiltä pääseekö tätä katua ylös sairaalan luo.  Miehet osoittivat selkäni taakse ja sanoivat, että tuossa on bussi, sillä pääsee.  Menin bussiin ja koitin maksaa kuljettajalle, mutta hän osoitti bussin vieressä ollutta tupakkakauppaa ja sanoi, että sieltä pitää ostaa lippu ja leimata se sitten bussin leimauslaitteessa. Niinpä kävin ostamassa kolme lippua, joista käytin yhden matkaan pienellä bussilla lähelle sairaalaa.   Kaksi lippua jäi seuraavaa matkaa varten.




 

Illalla lähdimme kaupungille eli rautatieaseman luo bussilla hotellin edestä.  Bussiaikataulut näkyivät ajantasaisina Googlen kartassa. 

 


 
Kävelimme Piazza Tassolle, jossa menimme syömään Fauno Barin terassille. Aukion toisen reunan terassiravintolassa englantilaisnuorilla oli hauskaa.  Laulu raikasi äänentoistolaitteista tulleen musiikin tahdissa.   

Oma ruoka-annokseni oli mukavan makuinen.  Siinä oli broileria, jonka päällä oli hauska nyytti pekonia ja mozarellaa ja lisukkeena paistettuja perunoita.  Ilpo valitsi merenelävärisottoa, mutta se ei ollut maukasta.  Palvelukin oli harvinaisen tympeää, joten jätimme pöydälle laskun viereen tasarahan 43,-  euroa. 

 
 Takaisin hotelliin palasimme taksilla, kun olin hiukan kiertänyt aukiota ja räpsinyt kännykkäkuvia.


Sunnuntaina 8.5.2022

Tilasin jo 4.5. keskiviikkona Ischialla ollessamme netin avulla veneretken Capri Fun & Swim . Toiveena oli päästä retkelle Caprin ympäri perjantaina 6.5.  Saimme valitettavasti torstaina viestin, että retki täytyy siirtää sääolojen vuoksi lauantaiksi ja perjantaina tuli vielä uusi viesti siirrosta sunnuntaille.  Sunnuntaina erittäin onnistunut retki viimein toteutui ja kerron siitä eri postauksessa.

Palattuamme Caprin retkeltä hotelliin olivat pilvet taivaalla aika dramaattisen näköisiä.  Vastarannalla näytti olevan vesisade.  Hetken kuluttua ilmestyi taivaalle komea sateenkaari.



Illalliselle lähdimme bussilla La Fenice ravintolaan.  Alkuun jaettiin parmankinkku, meloni ja mozzarella-annos,  minä valitsin ricottajuustolla, parmesaanilla ja tomaatilla täytetyt raviolit ja Ilpo valitsi naudanlihaa, rukolaa, kirsikkatomaatteja ja parmesaanilastuja. Ruoat olivat maukkaita ja palvelu hyvää, kuten useimmiten alueen ravintoloissa.


Maanantai 9.5.2022

Aamulla oli Napolinlahdelle Sorrenton edustalle ilmestynyt viisimastoinen purjelaiva, jota oli hauska katsella kiikarilla ja pienen kamerani zoomilla.

 



Piti heti googlata omasta matkablogista voisiko se olla sama purjelaiva, jonka olemme nähneet New Yorkissa 5.7.1976.  Eipä ollut, sillä New Yorkissa ollut laiva oli omien kuvien mukaan nelimastoinen neuvostoliittolainen Kruzenštern, joka oli juhlistamassa USA:n 200-vuosisjuhlaa 4.7.1976.  Nyt ei venäläisiä purjeaivoja varmaankaan liiku Välimerellä.


 


Parvekkeeltamme näkynyt laiva oli Star Clippers, jolle Suomestakin voisi ostaa risteilypaketteja.

 
 

Olimme päättäneet lähteä traktorijuna-kiertoajelulle ja bussilla keskustaan, mutta meillä ei ollut bussilippuja.  Kysyin hotellin vastaanotosta olisiko heillä myynnissä lippuja, eipä ollut.  Kieltääköhän joku Italian laki lippujen myymisen hotelleissa?  Lippuja myytiin tupakkakaupoissa ja lähin sellainen oli Corso Italia-kadun päässä. Minulle kävely ei ole ongelma, joten lähdin ostamaan lippuja.  Hämmästyin, kun kaupassa oli kaupungin sisäiseen liikenteeseen sopivia 1,30 euron lippuja vain 3 kpl. Ostin ne ja toivoin saavani lisää lippuja muualta.

Lähdimme bussilla hotellin edestä Sorrenton rautatieasemalle ja ostin siellä lippukioskista lisää bussilippuja myöhempää käyttöä varten.  Kävelimme Piazza Angelina Laurolle, jossa piti olla Sorrento City Train minijunan lähtöasema ja lipunmyyntipiste.  Emme ensin löytäneet sitä. Vasta junan saapuessa edelliseltä kierrokselta Corso Italian ja Piazza A.L:n  läntiseen kulmaan, osui violetti telttakatos silmiin. Ostimme 7,50 euron liput noin puolen tunnin kierrokselle.  


Kierroksen aikana kuljettiin keskustassa ristiinrastiin.  Nähtiin kaupungin nähtävyyksiä sekä jokapaiväiseen elämään kuuluvia asioita kuten mm. karabinieerit ja käsittämättömän runsaat skootterijonot katujen varsilla.







Kierroksen jälkeen teki mieli kahveja ja herkkuleivonnaisia.  Istuuduimme Leone Rosso kahvilan terassille. Kun italian kielen sanavarasto rajoittuu muutamaan 50 vuoden takaiseen työväenopiston vuoden kurssilla opittuun, niin on hiukan ongelmallista saada kertomalla sitä mitä haluaa.  Kahviloissa oli pöytiin tarjoilu ja espresso sekä americano sanat oli helppo sanoa, mutta oli vaikeaa kuvailla minkälaisia leivonnaisia tekisi mieli.  Ei auttanut muu kuin lähteä leivostiskin luo näyttämään toiveet.  

Herkuttelun jälkeen tehtiin vielä pieni kävelykierros Corso Italian ympäristössä ennen bussipysäkille menoa.  Pysäkin ohi meni useampikin bussi, jotka eivät näyttäneet samanlaisilta kuin ne, joilla olimme aikaisemmin kulkeneet.  Pysäkille tuli taas uusi bussi, jonka pysäytin rohkeasti.  Kysyin kuskilta meneekö se Via del Capoa pitkin hotellimme ohi.  Sain myöntävän vastauksen ja bussiin tuli muitakin turisteja.  Kun näytin kuljettajalle lippuja ja kysyin leimauslaitetta niin kuljettaja ohjasi meidät istumaan ja kertoi ettei tarvitse maksaa.  




 

Iltapäivän helteessä oli mukavaa lueskella muutama tunti uima-altaan ääressä tuulen vilvoittaessa oloa ennen kuin lähdettiin etsimään ruokaravintolaa viimeiseksi Sorrenton illaksi.
Oli altaan ääressä istuskeltu aikaisemminkin ja Ilpo oli jopa käynyt uimassa.

 


Menimme taas bussilla keskustaan.  Corso Italian varrella Basilico ravintolan sisäänheittäjä tarjosi esitettä ravintolasta.  Sisäänheittäjiä ei onneksi juurikaan ollut häiritsemässä, kun teimme ravintolavalintoja.  Tämä ravintola sijaitsi elokuvateatterin ala-kerrassa ja tarjolla olisi ollut  ruokailun lisäksi myös elokuvaesitys.  Ravintolan miljöö oli hiukan saman tapainen kuin pikaruokapaikoissa, mutta menu oli paljon monipuolisempi ja ruoka mainiota. Hinta virvoitusjuomineen oli vajaat 40,- euroa. Alkupalaksi valitsimme jaettavaksi Sorrenton bruschettat, pääruoaksi otin annoksen, jonka nimestä en ymmärtänyt mitään: Il Pacchero ripieno ’au mm aumm’ se oli tuubipastaa, jonka täytteenä oli munakoisoa, provolonejuustoa, sorrentinopestoa, parmesaania, tomaattikastiketta ja basilikaa.  Ilpo valitsi hampurilaisen, johon kuului vain pihvi, perunat ja salaattia ei ollenkaan sämpylää, kuten meillä on yleensä.



Illalla näimme Star Clippers purjelaivan parvekkeeltamme viimeistä kertaa kauniisti valaistuna.  Aamulla laiva oli jo poistunut paikalta.



Tiistai 10.5.2022

Viimeinen Sorrenton aamiainen saatiin nauttia ikkunanvieruspöydässä ihaillen Vesuviusta lahden toisella puolella.  Hotellin vastaanotosta tilattiin meille taksi, joka vei meidät satamaan.  Kujettaja ihmetteli, miksi haluamme mennä lautalla Napoliin emmekä junalla tai taksilla.  Taksi olisi voinut olla vaihtoehto, mutta lautta tuntui edullisemmalta ja helpommalta, koska majoituksen olimme varanneet aivan Napolin Beverello-sataman edestä.




Jos olisime valinneet taksin kuljetusvälineeksi Napoliin kuvan katamaraanin sijaan olisimme välttyneet Napolin postauksen ensimmäisiltä sanoilta:  Näe Napoli ja kuoleta pankkikortit ja puhelin. 

Keväisen Napolinlahden reissumme postaukset:

Ischia 2022 ja matka Rooman kautta Ischialle

Ischia saarikierros taksilla 2022

Sorrento 2022

Ei Pompiji vaan Herculaneum 2022 - tulossa

Veneretki Caprin ympäri 2022 - tulossa

Napoli 2022