keskiviikkona, kesäkuuta 08, 2022

Tampere ja Kangasala 2022

Vietettiin viikonloppu väkiluvuiltaan Suomen kolmanneksi ja 35:ksi suurimmissa kaupungeissa ja nähtiin agilityhalli, metsää, järviä ja muuta mukavaa.  Kaupunkien tunnetuimmat nähtävyydet jäivät taas näkemättä, kuten monesti aikaisemminkin agilityyn liittyvillä kotimaanmatkoilla.

Tampereen seudun koirakerho oli saanut järjestääkseen agilityn maajoukkuekarsinnat 27. - 29.5.2022, joten olimme päivät Tampereen Alasjärven ja Toritunjärven lähellä agilitykisoissa ja majoituimme Kangasalla Nuorronjärven rannalla.  Näiden kisojen ja kahden muun osakilpailun perusteella valittiin joukkueet Pohjoismaiden mestaruuskilpailuihin, jotka pidetään elokuussa Ruotsisa ja maailmanmestaruuskilpailuihin Wienin tuntumassa Schwechatissa syyskuussa.  

Agilityn MJ-karsintakisoihin on rajoitetu osanotto, mutta Heli ja Nopsa olivat taas saaneet osallistumisoikeuden edellisten kuukausien kisamenestyksen johdosta. Tein näistä kisoista postauksen Itä-Helsingin Agililityharrastajien blogiin, joten keskitytään Metkaamatkustelua-blogissa matkustamiseen ja syömiseen. 

Lähdimme reissuun kotoamme Viikistä naapuritalossa asuvan Heli tyttäreni kanssa perjantaina puolen päivän jälkeen.  Mukana olivat molempien koirat Nopsa ja Sisu.  Koirat ovat rekisteröityjä kromfohrländereitä, kuten olen ennenkin blogissa maininnut.  Oudon värin selitys on, että ne ovat roturistetytyksiä.  Ajoimme suoraan kisapaikalle, jossa Heli ja Nopsa suorittivat kaksi rataa ja seurasimme toki myös muiden suorituksia iltaan asti.

Kisapäivän jälkeen rupesimme katsomaan googlen kartasta paikkakunnan ravintolatarjontaa, sillä päivän lämmin ateria oli yhä syömättä.  Hämmästykseksemme kisapaikan ja majapaikkamme välillä oli toistakymmentä ravintolaa.  Heli kysäisikin, kuinka iso paikka tämä Kangasala on, kun ravintoloita on paljon enemmän kuin Viikissä.  Wikipedia tiesi kertoa, että Kangasalan kaupungissa on lähes 33 000 asukasta ja Helsingin Viikin kaupunginosassa vain 15 000.  

Päätimme pysähtyä syömään Pancovilla ravintolaan meksikolaista ruokaa. Valitsin annoksen nimeltä Soft Tacos Blackened Cajun -kanaa, hinta 14,90.  Annos oli maukas ja tosi reilun kokoinen.  Luin ravintolaketjun nettisivuilta asiakkaiden arvosteluja pienistä ja mauttomista annoksista vasta tätä juttua kirjoittaessani ja en todellakaan voi yhtyä kielteisiin arvosteluihin.  Tokihan ruoka-asiat ovat aina makuasioita, mutta annokseni koko ei ainakaan ollut pieni.


Läheisestä Prismasta hankittiin aamiaistarpeet kahden seuraavan aamun tarpeisiin ja sen jälkeen laitettiin googlen karttaan Airbnb-majapaikkamme osoite. Käännyimme talon pihatielle autokatoksen puolelta ja tyhminä kerrostaloasukkaina emme olleet löytää varsinaista pääovea.  Autokatoksessa oli ovi ja rannan puolella oli toinen, mutta kummassakaan ei ollut koodilukkoa. Puhelu omistajalle auttoi.  Olimme sentään oikean talon luona, jota olimme jo ehtineet epäillä ja oikea ovi löytyi talon toisesta päädystä ja auto siirrettiin pääoven eteen. 



Kun Helin ja Nopsan osallistumisoikeus näihin kisoihin varmistui maaliskuun lopulla aloin tutkia Booking.comista Tampereen vapaita majapaikkoja. Tarjontaa ei ollut kovinkaan runsaasti kohtuulliseen hintaan ja vasta silloin huomasin, että jääkiekon MM-kisojen loppuottelut kisataan Tampereella samana viikonloppuna. Piti siirtyä Airbnb:n puolelle ja onneksemme sieltä löytyi 19 kilometrin ja 16 minuutin ajomatkan päästä  Kangasalta järven rannalta talo, jossa  oli kaksi makuuhuonetta ja olohuone-keittiö, joka sopi tarkoitukseemme mainosti. Käytettävissä olisi ollut myös sauna, palju ja laituri, jolta pääsisi uimaan, mutta nämä jäivät meiltä käyttämättä, sillä kävimme paikan päällä vain nukkumassa ja syömässä aamiaiset.



Kisat jatkuivat lauantaina ja kisapaikalla viihdyttiin tuttuun tapaan koko päivä kannustamassa tuttuja sen jälkeen, kun Heli ja Nopsa olivat tehneet omat suorituksensa.

Lenkkeilumaastot Tampereen koiraurheilukeskuksen ympärillä olivat varsin mukavat.  Metsässä oli polkuja laajalla alueella.





Kisajärjestäjien ulkokeittiössä oli tarjolla paellaa, jota nautittiin hallin kanttiinissa ja seurattiin samalla valkokankaalta jääkiekko-ottelua. 





Kisapäivän jälkeen ajoimme yläkerran rouvan suosituksesta Wääksyn kartanon maille Pohtiolammen
Sääksikeskukseen
syömään savulohta. Paikka oli vajaan kolmen kilometrin päässä majapaikastamme.






 
 
 
Rakennuksessa oli kahvio-ravintolan lisäksi näyttely, jossa esiteltiin Sarsan alueen esihistoriallista asuinpaikkaa ja Sääksisäätiön toimintaa.




Paikan isäntä, yrittäjä, kurkien tutkija, luontoaktiivi ja lintutornien rakentaja Jouko Alhainen sattui olemaan paikalla.  Hän kertoili alueesta ja jotenkin tuli puhetta kotipaikastamme Viikistä ja Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueista, jolloin hän mainitsi poikansa asuvan Viikissä.  Silloin muistin, että yläkerran miehen isä on tunnettu lintuharrastaja, josta on ollut juttua YLE:ssä. Niinpä kävi ilmi, että maailma on kovin pieni ja valokuvattavaksi asettuneen miehen poika asui perheineen yläpuolellamme.

Nauttiessamme Pohtiolammessa kasvatetusta lohesta valmistetut ateriamme kuulimme lisää Sääksisäätiön toiminnasta ja mahdollisuudesta kuvata kalasääksiä.



Ruokailtumme teimme pienen kävelykierroksen alueella koirien kanssa.









Kiipesimme myös lintutorniin katsomaan maisemia hiukan korkeammalta.  Linnut jäivät näkemättä. 






Sunnuntaina kisat jatkuivat Tampereen koiraurheilukeskuksen hallissa.  Joukkueet saatiin valittua MM- kisoihin Wienin kupeeseen Schwechatiin ja Pohjoismaiden mestaruuskisoihin Ruotsiin.  Maajoukkuepaikka jäi Heliltä ja Nopsalta saamatta, mutta siihen oli varauduttu, sillä lennot Wieniin, majoitus siellä ja kisaliput on jo varattu.

Iltapäivän lenkkeily tehtiin vielä mukavissa maastoissa kisapaikan lähellä ennen parin tunnin automatkaa kotiin.



Seuraavat kotimaan matkat suuntautuvat Hämeenlinnaan junioreiden, senioreiden ja para-agilitaajien SM-kisoihin kesäkuussa, jolloin kisaaan itse Nopsan kanssa.  Rovaniemen SM-kisoissa elokuussa Heli ja Nopsa kisaavat yhdessä. 

Viron pyöräretkelle ollaan tänä kesänä lähdössä tuttavapariskunnan kanssa Juhannuksena Rakvereen eli mukavia reissuja on taas odotettavissa.

keskiviikkona, kesäkuuta 01, 2022

Italia - veneretki Caprin ympäri 2022

Päätimme tutustua Caprin saareen veneretkellä keväisellä matkallamme Napolinlahdelle. Capri sijaitsee noin viiden kilometrin päässä Sorrenton niemimaan kärjestä, jonka jatkeena sitä pidetään kallioperänsä perusteella.  Saari on kooltaan vain hiukan yli kuusi kilometriä pitkä ja vajaa kolme kilometriä leveä.  Se ei ole tuliperäinen kuten Ischia ja Procida. 

Merestä pystysuoraan nousevat kalliot, kauniit rannat ja välimerellinen kasvillisuus ovat saarelle tyypillisiä.  Caprilla on 14 000 asukasta, mutta siellä käy vuosittain yli 400 000 turistia.  Saari on tullut tunnetuksi rikkaiden ja kuuluisien lomapaikkana ja siellä majoitus- ym. hinnat ovat korkeampia kuin muualla lähialueilla.


Tilasin jo keskiviikkona 4.5.2022  Ischialla ollessamme veneretken Capri Fun & Swim , johon sisältyi nouto Sorrenton hotellista ja lähtö veneretkelle Massa Lubrensesta.   Tarkoitus oli lähteä retkelle perjantaina, mutta saimme valitettaasti torstaina viestin, että retki täytyy siirtää sääolojen vuoksi lauantaiksi ja perjataina tuli vielä uusi viesti siirrosta sunnuntaille.  

Sunnuntaina 8.5.2022  retki vihdoin toteutui.  Meidät haettiin hotellista tilavalla autolla, jossa oli kuljettajan lisäksi kaksi saksalaista pariskuntaa.  Ehdin jo totutella ajatukseen saksan kielen käytöstä, kun tekisimme  veneretken yhdessä heidän kanssaan.  

Massa Lubrensen pienvenesatamassa oli ennen meitä kymmeniä ihmisiä ja lukuisia erilaisia veneitä.  Autonkuljettaja ohjasi meidät ilmoittautumispisteeseen, jossa saimme käteemme vaaleanpunaisen rannekkeen.  Odottavilla ihmisillä oli eri värisiä rannekkeita ja paljastui, että lähdössä oli useiden eri matkanjärjestäjien retkiä kiertämään Sorrenton niemimaata ja lahden saaria tai tutustumaan sukeltaen alueen merenalaiseen maailmaan.


Pienen hetken kuluttua meidät haettiin omaan veneeseemme, johon tuli englantia puhuvan kippari-oppaan lisäksi vain yksi amerikkalainen pariskunta. Ennakkotietojen mukaan veneeseen olisi mahtunut 12 asiakasta, joten meillä neljällä oli hyvin tilaa.  

Ohitimme yhden lukuisista puolustustorneista, joita 1500-luvun lopulla rakennettiin suojelemaan kyliä saraseenien (islaminuskoisia kansoja) hyökkäyksiä vastaan.  

Edessä rupesi näkymään Caprin saari ja saaren pohjoisrannalla oleva Marina Grande.


Saaren pääkaupunki on nimeltään Capri ja sinne pääsee Marina Grandesta funikulaarilla.  Vielä ylempänä on Anacapri
, jonne kulkee tie vuoren seinämää pitkin.


Caprin nimeltä tunnetuin nähtävyys on Sininen luola.  Se sijaitsee saaren pohjoisrannalla ja lähelle pääsee maitse Via Grotta Azzurraa pitkin.  Useimmiten paikalle tullaan veneillä, joista sitten siirrytään pieniin soutuveneisiin ja sisälle luolaan, jonka suuaukko on vajaat 1,5 metriä korkea.  Itse luola on 54 metriä pitkä, 30 metriä leveä ja 15 metriä korkea. Luolaan pääsee valo heijastumaan vain pienen suuaukon kautta ja siksi koko luola näyttää sisältä siniseltä. Meidän retkipäivänämme tuuliolosuhteet eivät olleet suotuisat, joten emme päässeet käymään luolassa sisällä.  Se ei päiväämme pilannut.  Luolan suuaukko näkyy kuvissa heti portaiden vasemmalla puolella.


Villa Damecuta on yksi kahdestatoista Rooman keisari Tiberiuksen / Augustuksen  ( 42 eaa - 37 jaa)  Caprille rakennuttamasta huvilasta. Vain muutamia rauniota on enää jäljellä.


Orrico Fort on yksi Caprin lukuisista linnakerakennelmista, joita yhdistää patikointipolku Path of the Forts.


Saarta kiertäessämme kurkistimme sisään useisiin luoliin muiden veneretkeläisten tavoin.  Meidän etumme oli pienempi vene, joten pääsimme syvemmälle luoliin ja näin aikaisin keväällä veneitä ei ollut ruuhkaksi asti kuten myöhemmin kesällä. 


Punta Carenan majakka on Italian toiseksi korkein, vain Genovan majakka on korkeampi.  Majakka valmistui vuonna 1867 Caprin eteläisimpään kärkeen.  Se on rakennettu 73 metriä korkean kallion päälle ja sen säde yltää noin 46 kilometrin päähän.  Saman niemen kärjessä oli myös vanha puolustustorni.



Grotta Verde eli Vihreä luola saaren etelärannalla on yksi näkemistämme luolista.  Sitä kävimme katsomassa kahdesta eri suunnasta.  Läheisestä kallionrakosesta suihkusi komeasti vettä aaltojen liikehdinnän seurauksena.

 


Kierrettyämme Punta Ventrosan itäpuolelle, näkyi saaren valokuvatuin kohde, Faraglionin kalliot. 

Saaren etelärannan Marina Piccolan lähettyvillä pysähdyimme nauttimaan maisemien lisäksi retken hintaan sisältyviä virvoitusjuomia ja hedelmäsalaattia.  Mahdollisuus olisi ollut myös uimiseen ja snorklailuun, mutta vesi oli vielä liian kylmää siihen hauskuuteen.  Jossakin lähiveneessä oli meitä rohkeampia vesipetoja. 

Marina Piccolan itäpuolella näkyi rinteeseen rakennettu kävelytie Via Krupp, jonka teollisuuspohatta Friedrich Alfred Krupp rakennutti vuosien 1900 ja 1902 välillä. Polku yhdisti Kruppin luxushotellin rantaan.  Vuodesta 1976 lähtien polku on ollut suljettuna suuriman osan aikaa, koska vaarana ovat putoilevat kivenlohkareet. 


Veneemme ollessa pysähtyneenä oli myös hyvää aikaa ihailla Caprin monipuolista kasvillisuutta kalliorinteillä.
 

Grotta Albergo dei Marinai oli seuraava ihastelumme kohde.  Sen sisällä pääsimme näkemään samaa ilmiötä kuin Sinisessa luolassa eli luola näytti siniseltä, koska sinne tuli valoa vain pienen suuaukon ja veden läpi.



Caprin etelärannikolla ohitimme Faraglionin kalliot.  Stella on kiinni Caprin saaressa, di Mezzon läpi menee tunneli, josta mekin menimme veneellämme kohti itää ja uloimpana on di Fuori.


Grotta Bianca sijaitsee saaren itärannalla.  Sen katossa on hienoja stalagtiittejä  Tähän sopii entisen pomoni Aurinkomatkojen ex tj:n Tuomo Meretniemen kertoma muistisääntö maailmanympäripurjehduksesta kertovalla podcastillaan Keinuva kotiStalakTiitti on Taivaalta alaspäin kasvava tippukivi ja stalakMiitti on Maasta
ylöspäin kasvava tippukivi.

Luonnon rakentama holvikaari nähtiin Grotta Rossan eli Punaisen luolan lähellä, mutta tämä ei ollut Caprin kuuluisa Arco Naturale, jonne johtaa kävelypolku. 

Capri tuli kierrettyä reilussa kolmessa tunnissa ja suunnaksi otettiin Sorrenton niemimaa.


Viimeiset vilkaisut kohti taakse jaanyttä Capria.  Edessä näkyivät Sorrenton niemimaan pohjoisrannan pienet kaupungit.  Niemimaan etelärannikolla ovat kuvaukselliset kaupungit Positano, Amalfi jne., mutta niissä emme tällä reissulla käyneet, sillä samantapaisia kaupunkeja olemme nähneet Cinque Terren alueella.


Retkeltä palasimme Massa Lubrensen pienvenesatamaan, josta pääsimme amerikkalaispariskunnan kanssa samalla kuljetuksella takaisin Sorrenton hotelliimme Settimo Cieloon.


Keväisen Napolinlahden reissumme postaukset löytyvät linkkien takaa: 

Ischia 2022 ja matka Rooman kautta Ischialle

Ischia saarikierros taksilla 2022

Sorrento 2022

Ei Pompeiji vaan Herculaneum 2022

Veneretki Caprin ympäri 2022

Napoli 2022