Metkaamatkustelua

lauantaina, maaliskuuta 18, 2023

Costa Rica: Rincón de la Vieja

Costa Rican Guanacasten maakunnassa vietimme pari päivää Rincón de la Viejan kansallispuiston kupeessa. Alueella oli luontopolkuja niin riippusiltoina puiden latvuksissa kuin maan tasalla, pieniä jokia putouksineen, kuumien lähteiden alueille tehtyjä altaita ja tulivuoren laavapuroja.

Lähdimme Nicaraguan Granadasta keskiviikkona 22.2.2023 tuttua reittiä kohti Costa Ricaa. Rajanylitys sujui melko joutuisasti, vaikka nyt siellä oli enemmän väkeä kuin ylittäessämme rajan ensimmäisellä kerralla. En ole kirjoittanut muistiin, paljonko maksoimme rajanylitysmaksuja, mutta kuitteja löytyy neljän USD:n arvosta. Ehkä se riitti. Printit lentolipuista ja majoituspaikkojen nimistä oli hyvä pitää käsillä sekä tällä Costa Rican maarajalla, että lentoasemalla tullessamme maahan ensimmäistä kertaa, sillä meiltä kysyttiin sekä seuraavan majoituspaikan nimi että tieto siitä, milloin poistuisimme maasta. Puhelimesta tietojen etsiminen olisi kestänyt kauemmin.

Nicaragualainen bussi ja paikallisopas jäivät kotimaahansa ja Costa Rican puolella oli vastassa uusi paikallisopas ja sama tuttu bussi ja kuljettaja kuin alkumatkallakin.

Ajoimme lounaalle muutaman kilometrin päähän Tyynen valtameren rannasta Mirador de la Cruz näköalapaikan luokse ja huomatuksi tuli, että tällaisia paikkakunnan nimellä varustettuja valokuvauspaikkoja on täälläkin päin maapalloa lähes joka kylässä.

Pysäköintipaikalla näkyi lehdettömissä puissa apinoita, mutta kuvaa niistä en saanut. Laitanpa kuitenkin kuvan Costa Rican kansallispuusta, jonka suomenkielinen nimi on meksikonkorvapalko, mutta oppaat puhuivat guoanacaste-puusta ja monkey-ear puusta. Eipä ole kuvaa "apinan korvastakaan".

Pura Vida tervehdys toivotti meidät tervetulleeksi El Mirador ravintolaan lounaalle ja nauttimaan myös pöydästä avautuvista maisemista.

Iltapäivällä rupesimme lähestymään Rincon de la Vieja tulivuorta ja kansallispuistoa. Tiet eivät täälläkään olleet parhaassa mahdollisessa kunnossa. Ylitimme kuitenkin onnistuneesti pienen puron, joka virtasi yli tien.

Majoituspaikkamme oli nimeltään Buena Vista del Rincon Eco Adventure Park Hotel & Spa. Useamman hehtaarin hotellialueella oli hieno sijainti kansallispuiston ja tulivuoren läheisyydessä ja siellä oli tarjolla monenlaisia aktiviteetteja.

Majoitustilat olivat parakkimaisissa rakennuksissa sementillä päällystettyjen polkujen varsilla. Kulkuväylien pinta oli turvallisuustekijä, sillä olimmehan luonnon keskellä, jossa liikkui monenlaisia pieniä ja suurempiakin eläimiä. Onnekseni en törmännyt mihinkään pieneen ja ikävään.

Alueella oli myös eläimille jätettyjä kulkuväyliä ilman päällysteitä. Onnistuin näkemään aguteja eli kultajäniksiä sekä isohkojakin liskoja. Lintuja täällä oli runsaasti ja toinen kahdeksan hengen ryhmäämme sattuneista ornitologeista kertoi reissun jälkeen määrittäneensä 107 lintulajia koko kiertomatkan aikana.

Huoneet olivat melko vaatimattomia, mutta asiallisia. Mukavuuksina oli vedenkeitin, perinteinen kahvinsuodatin kahveineen sekä katossa tuuletin ja myös sähkölämmitin viileämpiä kausia varten.

Paikallisen tyylinen aamiainen oli tarjolla buffetravintolassa ja pikkutöyhtöharakka ilahdutti aamiaisen nauttimista. Olisi varmaan toivonut saavansa myös syötävää ja oli kaiketi saanutkin, koska istui niin rohkeana naapuripöydän tuolin selkänojalla.

Alueella oli muutama pieni järvi tai lampi, joihin ei kannattanut mennä uimaan eikä edes kahlailemaan ainakaan varoituskylttien mukaan. Se jäi tarkistamatta, mikä vaara siellä oli.

Onneksi oli tarjolla myös uima-allasalue, jossa oli useampiakin erilaisia altaita eikä ruuhkaa ollut, sillä suurin osa turisteita kävi päivällä erilaisilla retkillä. Näin jälkikäteen hieman harmittaa, että en lähtenyt mukaan retkelle kansallispuistoon, jossa osallistujat näkivät upeita putouksia, tulivuoren kuplivia laavajokia ja upeita maisemia. Yksi hyvä puoli pois jäämisessä oli, en saanut punkkeja kuten monet retkellä olleet toivat tuliaisina mukanaan.

Alueella oli myös hotelli hyönteisille vai olisivatko nämä olleet mehiläispesiä.

Aamupäivällä satuin näkemään, kuinka valmiiksi satuloituja hevosia siirrettiin karsina-alueelta muualle. Olisi varmaan ollut mukava tapa tutustua kansallispuistoon hevosen selästä, jos ratsastamisen taito olisi ollut hallussa.

Alueella oli myös paikka, jossa sai tutustua perinteisiin työntekomenetelmiin. Tässä härkää käytettiin apuna, kun sokeriruo´osta puristettiin nestettä.

Vaikka varsinainen kansallispuistoretki jäi tekemättä niin kävin sentään parin matkakumppanin kanssa alueen omalla luontopolulla ja riippuvilla silloilla. Täällä oli 16 siltaa, joita pitkin kuljettiin puusta puuhun, toisin kuin Monteverdessä, jossa kuljimme osan matkaa polkuja pitkin. Sillat eivät olleet kovin pitkiä tai korkeus maahan ei ollut suuri, mutta niitä oli jossakin jopa kahdessa kerroksessa. Maisemat ympäröivään luontoon olivat hienot.

Aluella oli myös mahdollisuus liukua vesiliukumäessä ja vaijeriliukuratakin siellä oli.

Kuvat upeista puista juurineen ja päällyskasveineen ovat varmasti muistona jokaisen Costa Ricassa käyneen kuva-arkistossa.

Hotellimme alueella oli myös kylpylä kuumine altaineen, jonne kuljettiin vajaan parin kilometrin matka istumalla trakotorin vetämässä peräkärryssä. Iltapäivän myöhäisinä hetkinä alueella oli melko paljon hotellin asiakkaita.

Täällä oli myös lyhyt luontopolku riippuvine siltoineen, jota pitkin kuljettiin vielä yhdelle altaalle, jota saattoi varata yksityistilaisuuksiin.

Auringonlaskua piti kiiruhtaa katsomaan El Mirador ravintolan terassille, jossa oli onneksi runsaasti istumapaikkoja jokailtaisen lunnonihmeen seuraamiseen.

Illalliselle menimme toisena iltana aluksi melko tyhjään El Jaguar ravintolaan. Tarjolla olisi ollut kokin suosittelema pääruoka-annos Surf and Turf, hinnaltaan 25,- USD. Päädyimme kuitenkin ottamaan oman valintamme mukaan alkusalaaatit, pääruoaksi minulle broileria ja Ilpolle mereneläväpastaa ja jälkiruoaksi kahvien lisäksi jäätelöä. Kuplavesineen illan lasku kahdelta oli noin 50,- USD. Laskun sai maksaa dollareilla tai paikallisella rahalla, kuten kaikkialla Costa Ricassa. Meillä oli mukana Helsingin Forexista vaihdettuja colóneja.

Vuorokauden vaihduttua perjantaiksi 24.2.2022 heräsin yöllä huonoon oloon ja ehdittyäni wc-pöntön luo, annoin ylen. Tätä tapahtui useampaan kertaan yön aikana ja näin jo kauhukuvia siitä, miten pystyisin lauantaina matkustamaan ryhmän kanssa Samaraan.

Aamulla kuulin, että toisellakin ryhmämme jäsenellä oli ollut samanlainen yö ja suomalainen matkanjohtajammekin oli sairaana. Ensimmäinen ajatus oli, että olimme saaneet ruokamyrkytyksen tai juomamme kraanavesi ei ollut sittenkään niin puhdasta, kuin meille oli kerrottu. Vatsaongelmat levisivät ryhmässä ja kotiin palattuamme Helsingissä yksi pariskunta oli yöpynyt tyttärensä luona ja tytärkin oli saanut vatsataudin. Kyseessä taisi sittenkin olla jokin virus.

Oloni helpottui ja matka Samaraan Tyynen valtameren rantaan sujui pysähdyksineen viidessä tunnissa kohtalaisen hyvin mutta väsyneenä.

Matkan varrella oli mukavaa seurata bussin ikkunasta paikallista elämää. Näkyi mm. isokorvaisia kyttyräselkäisiä nautoja, ratsastajia muulien selässä, itse tehtyjen tuotteiden kauppiaita ja rautalanka-aitoja, joiden tukipuut olivat eläviä puita.