Lauantai 22.4.2023 lähti käyntiin Best Western Plus Paradice Dilijan hotellin runsaalla aamiaisella. Erilaisia leipätuotteita oli tarjolla kymmenkunta. Onhan leivällä tärkeä asema jopa armenian kielessä. Olen kirjoittanut muistiin matkanjohtajan sanat: Armeniassa sanotaan ruokailuista syödään leipää (aamu, päivä, ilta) ja tuli mieleen englantilaisten tapa puhua teestä vaikka tarkoitetaan iltaruoan syömistä kotona.
Osa matkasta taittui 2000 metrin korkeudessa Sevan-Dilijan tunnelissa, jonka rakennustyöt oli aloitettu jo 1970-luvulla, mutta jouduttiin keskeyttämään rahoituksen puutteessa vuonna 1992. 2257 metriä pitkä tunneli valmistui lopulta vuonna 2003. Tunnelin suuaikko poikkesi meillä nähdyistä, joten piti ottaa kuva liikkuvan bussin ikkunan läpi ja jopa tallentaa se. Eipä meillä olekaan tunneleita yhtä korkealla meren pinnasta, jolloin ilmanvaihtoon on varmaan kiinnitettavä erityistä huomiota.
Maisemat muuttuivat tunnelin jälkeen lähestyttäessä 1900 metrin korkeudessa sijaitsevaa Sevanjärveä. Se on Titicacan jälkeen maailman toiseksi korkeimmalla sijaitseva järvi. Sen pituus on noin 70 km ja leveys 55 km. Sevan on tärkeä Armenian taloudelle. Sieltä saadaan kalaa, vettä maanviljelyyn ja karjanhoitoon, vesivoimaa ja se on turisteja kiinnostava kohde, onhan siellä maan ainoat uimarannat sekä Sevanavankin luostari niemimaalla, joka on ollut aikaisemmin saari. Stalinin aikoina järven pintaa laskettiin noin 20 metriä, jolloin saaresta tuli niemi.
Kiipesimme puuskuttaen niemen korkeimmalle kohdalle 800-luvun lopulla rakennetun Sevanavankin luostarin luo. Ihailimme ympärilä levittyviä maisemia ja ihmettelimme niemen kärjessä olevaa aitaa, kunnes kuulimme, että sen takana on Armenian presidentin kesäasunto.
Pääsimme melkein koko ryhmä yhdessä kuvaan ja pukeutumisesta huomaa, että aurinkoisesta säästä huolimatta lähes 2000 metrin korkeudessa ja melkoisessa tuulessa ei ollut kovinkaan lämmintä. Pitihän sitä ottaa myös yksi selfie, kun muutkin ottivat.
Järvellä oli aikamoinen aallokko ja järven takana saattoivat näkyä jopa Ararat vuoret, olihan kuvaussuunta suunnilleen oikea.
Matkalla kohti seuraavaa tutustumiskohdetta näimme valtavia lammaskatraita tien varrella ja Jerevania lähestyttäessa näkyivät jo Ararat vuoretkin ennen kääntymistä kohti Garnia. 
Garnin kylässä huomasi, että emme olleet ainoita turisteja, jotka olivat tulleet katsomaan esikristillisen Armenian tunnetuinta nähtävyyttä, kreikkalaisroomalaista pylväikkörakennelmaa, joka tosin on rakennettu uudestaan vuosina 1969 - 1975 vuoden 1679 maanjäristysten tuhon jäljiltä. Alueella on myös roomalaisen kylpylän jäännöksiä mosaiikkilattioineen.
Paikallisoppaamme kertoi päivän aikana mm. Armenian elinkeinorakenteesta.
1. Maatalous on tärkein elinkeino ja maataloustuotteiden jatkojalostus sekä puunjalostusteollisuus ovat kasvavia sektoreita. Armenialaisten tuotteiden laatu liittyy korkeaan kasvupaikkaan ja vulkaaniseen maa-ainekseen. Ruoka on puhdasta ja se on tuotettu ilman kemikaaleja.
2. Kaivosteollisuus on nopeasti kasvava ala. Maassa on paljon mineraalia 480:llä alueella mm. kuparia ja kultaa. Suurimmat kaivostoimijat ovat venäläisiä.
Garnin alueella saimme ihailla upeasti kukkivia hedelmäpuita, joista suurin osa taisi olla aprikoosipuita. Tällä kiertomatkalla oli mukavaa kun näimme kevään edistymisen eri vaiheita riippuen siitä, kuinka korkealla olimme meren pinnasta.
Minua kiinnostivat näkymät ympäröiville vuorille ja Garnin rotkoon, jossa oli mielenkiintoisia ja harvinaisia basalttipylväitä, joista olin lukenut Afrikkaan, Afrikkaan blogista. Kartassa alue näkyy nimellä Symphony of Stones ja Garnin pääkadulta ohjasi kyltti sinne. Olisin mielelläni mennyt katsomaan upeita esiintymiä rotkon pohjalta ylöspäin, mutta sinne emme ehtineet mennä tällaisella ryhmämatkalla. Näimme sentään basalttipylväistä leikattuja siivuja, joita oli käytetty polkujen kiveyksenä.
Lounaalle menimme Garnissa olevaan Sergey´s Place nimiseen hääpaikkaan / ravintolaan pienen puutarhan perälle. Tarjolla oli taas runsaasti erilaisia salaatteja, kanaa, perunaa, ohutta lavash-leipää, kuplavettä ja jälkiruoaksi makeaa piirakkaa. Luottokorttiveloituksena näkyy kahden kenkilön ateriasta noin 22,- euroa.
Ruokailun jälkeen siirryimme piharakennukseen katsomaan, kuinka armenialaista lavash-leipää valmistetaan. Taikina tehdään vehnäjauhoista, suolasta ja vedestä. Kaivomaisessa uunissa oli pidetty tulta ja sen jälkeen savupiippu siirrettiin syrjään ja lattialta lakaistiin luudalla irtoroskat uunin pohjalle. Puhdistetulle lattialle levitettiin liina.
Takana olevalla pöydällä rouva kaulitsi taikinapalloista levyjä ja antoi ne edessä olevalle rouvalle, joka levitteli niitä, kunnes asetti ne edessään olevalle tyynylle.
Tyynyn avulla taikina siirrettiin kaivomaisen uunin seinälle.
Kun leipä oli paistunut, se nostettiin lattialla olleen liinan päälle.
Vatsat täysinä siirryimme Geghardin luostariin. Pyhän lähteen paikalle 300-luvulla perustettu luostari on osittain kallioiden sisällä. Vanhin luolakirkon osa on valmistunut 600-luvulla, pääkirkko on rakennuttu 1215 - 1225 ja 1240-luvulla rakennettiin luolakappeli, jossa on lähdevesiallas. Kirkkoja ja kappeleita on alueella useita.
Kävimme tutustumassa Jerevanin historian museossa parin kerroksen kokoelmiin ja pääsimme koko ryhmä matkanjohtaja Elinan ottamiin valokuviin, kun katselimme alemmassa kerroksessa näkyvää animaatioesitystä Jerevanin kehittymisestä nykyiseen muotoonsa.
Puoli kuuden jälkeen majoituimme Tasavallan aukion nurkan takana olevaan Holiday Inn Yerevan Republic Square hotelliin. Huone oli täälläkin pienehkö, mutta asiallinen ja kaikki tarpeellinen löytyi lyhyeen oleskeluun. Hotellissa oli kuntosali, uima-allasosasto ja muitakin palveluita, joihin emme Ilpon kanssa ehtineet tutustua.
Puoli seitsemältä lähti suurin osa ryhmämme jäsenistä yhdessä etsimään illallispaikkaa. Tasavallan aukiolla oli tuttu näky, vapaana olevia rauhallisia koiria, mutta nyt näkyi myös taluttimissa olevia koiria omistajineen. Kuonokoppa koiralla ei ollut mitenkään tavallinen näky vaikka sellainen pääsikin valokuvaan.
Lähdimme kulkemaan pitkin Abovyan kävelykatua, jonka varrella ja sivukaduilla oli paljon ravintoloita. Kerroin, että olin lukenut jostakin blogista mukavasta ravintoloista nimeltä Dolmama. Pushkin kadun kulman tuntumassa näimme ravintolan ja menimme sinne.
Onneksemme useammasta huoneesta koostuneesta ravintolasta löytyi tilaa ja meille järjestettiin pitkä pöytä yhden huoneen perälle. Ravintolan hinnat eivät olleet edullisimmasta päästä, mutta ruoka oli hyvää ja palvelu erinomaista. Yksi ryhmän herroista tilasi pääruoaksi täytettyä kesäkurpitsaa, mutta hänelle tuotiin alkupala-annos neljä kesäkurpitsarullaa. Varttuneempi tarjoilijarouva, joka saattoi olla omistaja, pahoitteli tilannetta ja jätti annoksen pöytään sanoen, että jakakaa annos, hän tuo hetken kuluttua oikean ruoan. Ruoan tilaaja ehdotti kohteliaasi meille muille, että ottakaa maistiaisia ja hän jäi lopulta itse ilman mitään. Tarjoilija huomasi tilanteen ja toi nopeasti hänelle kaksi kesäkurpitsarullaa ennen oikean pääruoan valmistumista. Meillä ahneilla riitti hauskuutta tästä tilanteesta.
 |
| Uusi alkupala-annos |
 |
| Kanasalaatti |
 |
| Jugurtti - karhunvatukka jälkiruoka |
Tasavallan aukion rakennukset loistivat upeina iltavalaistuksessaan palatessamme takaisin hotelliimme.
Seuraavina päivinä tutustuimme vielä laajemmin Jerevaniin ja Etelä-Armenian luostareihin sekä muihin maailmanperintokohteisiin. Nykyään Turkin puolella sijaitsevat Ararat vuoret näimme myös pariin kertaan upeina edessämme. Näistä on tulossa uusia matkakertomuksia.
Mandalatravelin 12 hengen Kaukasuksen kierroksen kohteista voi lukea linkkien takaa:
Azerbaidžan - Baku
