Kaksi vuosikymmentä Metkaamatkustelua

Metkaamatkustelua blogin ensimmäisestä postauksesta tulee kuluneeksi 20 vuotta reilun viikon kuluttua.  Sitä ennen olin kirjoittanut matkapäiväkirjoja reissuistani tai ainakin laittanut muistiin matkapäivät ja kirjoittanut paperikuvien taakse tai diakuvien kehyksiin, missä kuvat oli otettu.  Ensimmäisestä ulkomaanmatkastani Islannin kautta Yhdysvaltoihin ja Kanadaan oli silloin kulunut 40 vuotta.  

Valokuvia olen aina ottanut paljon ja ne on onneksi säilytetty jonkinlaisessa järjestyksessä. Vuoteen 2004 asti kuvasin filmille, vasta  silloin ostin ensimmäisen digipockarin ja senkin varsinaisesti koirakuvien ja agilityvideoiden kuvaamista varten.  

Koiraharrastustuttavat olivat alkaneet pitää blogeja hankalasti päivitettävien kotisivujen sijaan. Meillekin oli Heli tyttäremme tehnyt kotisivut, kun suunnittelimme pentujen teettämistä Vinha jackrussellinterrierillemme.  Pennut syntyivät ja löysivät hyvät kodit osittain kotisivujen ansiosta.  Valitettavasti kotisivut katosivat myöhemmin, kun muutimme ja nettiliittymä siirtyi Soneralta Elisalle.   

Päätin perustaa matkablogin koiriin liittyneiden kotisivujen kadottua.  Minulla oli paljon materiaalia lukuisilta nuoruuden reissuilta, perheen kanssa tehdyiltä matkoilta sekä erilaisilta työ- ja opintomatkoilta.  Olin ollut silloin töissä 20 vuotta Etumatkoissa, joka oli Finnair-konserniin kuuluneen Suomen vanhimman matkatoimiston (1909 - 2014), Suomen Matkatoimisto Oy:n seura- ja ryhmämatkojen tuotanto-osasto.  Etumatkojen alasajo alkoi keväällä 2006,  mutta minä sain jatkaa sen jälkeen viisi vuotta seuramatkojen parissa Aurinkomatkojen operointiosastolla, joten matkustelu jatkui sekä töiden merkeissä että vapaa-ajalla. 

Bloggaamisesta puhutaan, että se on vanhanaikaista eikä kukaan enää lue blogeja.  Pitää paikkansa, että Instagramin ja TikTokin lyhyet videopätkät ovat blogeja suositumpia varsinkin nuorempien keskuudessa.  Minulle bloggaaminen on ollut alusta asti tapa laittaa muistiin kokemuksia ja valokuvia omilta matkoilta ja retkiltä.  Vaikka tein pisimmän työurani matkailun parissa niin nautin edelleen siitä, että pääsen matkustamaan ja tutustumaan uusiin paikkoihin.  Monenlaisten matkojen ja eri puolille lähiseutujakin tehtyjen koiralenkkien jälkeen on hauskaa palata niihin tunnelmiin, kun lisään blogiin valokuvia sekä päivien tapahtumia ja netistä löytyneitä tietoja vierailluista kohteista.  Vuosikymmenten takaisten matkakuvien ja muistojen lisääminen blogiin on edelleen hiukan kesken, mutta sitä tehdessäni voin muistella menneitä. Tyttärille ja miehelleni Ilpolle naureskelen sitä, että bloggaaminen toivottavasti hidastaa dementiaa tai ainakin voin sitten blogista tarkistaa missä on tullut vuosikymmenien aikana käytyä, jos en muuten muista. Uusien maiden kertyminen ja maakerroin  sivulla on taulukko kaikista tekemistäni ulkomaanmatkoista.

Blogien ja Instagram-päivitysten seuraaminen on myös hauskaa erityisesti silloin, kun niissä kerrotaan kohteista,  joissa olen päässyt käymään tai suunnittelen matkaa samoille seuduille.  Muutaman matkakohteen olen jopa valinnut blogi-juttujen ja Instagram-kuvien innoittamana.  Esimerkiksi Algeria, Brunei ja Pakistan ovat tällaisia kohteita. 

Lopullisen sysäyksen matkablogin perustamiseen antoi lähestyvä Vietnamin matka.  Ensimmäiset päiväkirjamerkinnät tallensin kuitenkin blogiin 26.7.2006  Wien - Bratislava matkasta, jonka tein Milla-tyttäremme kanssa 14.- 16.7.2006.  Juttu on nähtävissä muuten alkuperäisessä muodossa, mutta kuvat olen myöhemmin suurentanut, kun opin tekemään sen ;). 

Hofburgin palatsi Wienissä

Bratislavan linna

Toinen postaus oli luettelo valmisteluista omatoimista Vietnamin matkaa varten, jonka teimme Ilpon kanssa elokuussa 2006.  Hauska yksityiskohta:  "28.7.2006 hankin kameraan varalle toisen akun ja 1 gigan muistikortin." 

Matkan jälkeen olivat vuorossa päiväkirjamaiset merkinnnät tuolta reissulta: päivä Kööpenhaminassa,  muutama päivä Saigonissa / Ho Chi Minh cityssä ja retket sieltä sekä reilu viikko Nha Trangissa.  Niissä postauksissa kuvat ovat käsittelemättä ja tekstin asettelut sekaisin eli jutut odottavat editointia.

Saigon Oopperatalo

Po Nagar Cham Towers, Nha Trangissa

Päivä Vietnamista paluun jälkeen lähdin Helin kanssa koiranäyttelyreissulle Kouvolaan ja Heinolaan. Tällä reissulla pääsin kuvaan minäkin Metkan ja Vinhan kanssa ja kuvaan pääsi myös Euroviisut keväällä 2006 voittanut Lordi yhtye.  Bändi piti konsertin Heinolassa ja siirtyi konserttipaikalle armeijan isosta veneestä Kumpeli hotellimme vieressä. 

Helin kanssa olemme käyneet noin 20 kertaa kannustamassa Suomen agilitymaajoukkuetta maailmanmestaruuskisoissa eri puolilla Eurooppaa. Lokakuussa 2006 olivat kisat Sveitsin Baselissa. Siellä voittivat kultaa Suomen medien joukkue ja yksilökisassa medien Jari Suomalainen.  Kaupunkiin ehdittiin tutustua vain iltojen pimeydessä, sillä päivät istuttiin kisahallissa. 

Baselin kaupungintalo

Marraskuussa olimme jälleen Helin kanssa yöpymistä vaativalla koiranäyttelyreissulla, sillä kerralla Seinäjoella.  Sinne tuli myös kasvattimme Oulusta eli Vinhan poika ja Metkan veli Oiva omistajiensa kanssa.  Koiranäyttelyissä emme ole vuosien aikana käyneet kovinkaan usein kuten aglitykilpailuissa, joissa kävimme parhaimmillaan lähes joka viikonloppu.  Tälle blogin ensimmäiselle puolivuotisjaksolle osui sattumalta kaksi hotelliyöpymisen vaatinutta näyttelyreissua. 

Alvar Aallon suunnittelema Lakeuden risti kirkko Seinäjoella

Joulukuussa oli vuorossa ensimmäinen opintomatka Aurinkomatkojen leivissä.  Kävimme tutustumassa Tunisian Soussen ja Hammametin hotelleihin sekä keskustoihin ja paluumatkalla teimme saman Roomassa. 

Hammamet Medina

Sousse Medina

Ennen blogin perustamista olin käynyt 41 maassa ja vuoden 2006 lopussa maiden määrä oli 43.

Blogin syntymäpäivää olen muistellut tätä ennen kolme kertaa. 

10-vuotispäivä kesällä 2016 pääsi unohtumaan, mutta marraskuussa muistelin blogin perustamista ja ensimmäisiä matkojani.  Ensimmäisestä ulkomaanmatkastani oli silloin kulunut 50-vuotta, nyt on kesän 1966 Kanadan ja USA:n reissusta kulunut jo 60 vuotta.  50 vuotta on näinä päivinä kulunut kesän 1976 matkasta, jolloin istuimme Ilpon kanssa bussissa Kanadan halki 2,5 + 2,5 vuorokautta yhteen menoon. 

Uusia maita sain vuoden 2016 aikana seuraavasti: Saint Lucia, Saint Vincent & Grenadiinit, Barbados sekä Etelä-Afrikka.  Vanhoja tuttuja maita olivat: Itävalta, Kroatia ja Espanja.  Ilpon ottamaan kuvaan pääsin Kroatian Seget Donjissa.  Vuoden 2016 lopussa bongattujen maiden määrä oli 67.

Blogin 15-vuotispäivää vietin 26.7.2021 osallistumalla DC-3:lla tehdylle lennolle Helsingin yläpuolella. Se olikin ainoa lentomatka ns. koronavuoden aikana. Ulkomailla eli Viron Valgan ja Latvian Valkan seuduilla kävimme kesällä perinteisellä pyörämatkalla ja syksyllä kävin koiraharrastuskavereiden kanssa Norjassa kannustamassa heitä agilityn Pohjoismaiden mestaruuskisassa.  Norjan Moelviin Lillehammerin lähelle ajoimme Ruotsin poikki.  Vuoden aikana olimme Ilpon kanssa kolmella lähiloma- eli staycation-reissulla pääkaupunkiseudulla ja agilitykisat veivät muutamalle majoitustakin vaatineelle matkalle eri puolille Suomea.  Vaikka vuosi 2021 ei tuonut uusia maita oli niitä kertynyt edellisinä neljänä vuonna kohtalaisesti eli kokonaismäärä oli vuoden lopussa jo 84. 

Blogin 18-vuotispäivää 26.7.2024 vietimme Ilpon kanssa tutustumalla uuteen Läntiseen saaristoreittiin istumalla vesibussissa Helsingin Kalasatamasta Espoon Nokkalaan ja takaisin.  Syntymäpäiväjutussa muistelin mm. sitä, että vuonna 1995 olin luetteloinut ensimmäistä kertaa maat, joissa olin käynyt.  Luku oli silloin 34.  Kaikki 51 Euroopan maata sain kasaan keväällä 2023 Kaukasian kiertomatkalla, Azerbaidžan, Armenia ja Georgia. 

Keväällä 2024 oli Nepalin matkan jälkeen maita kertynyt kaikkiaan 90/197.   Silloin taisi ensimmäistä kertaa tuntua siltä, että haaveilemani 100 maata voisi olla mahdollista saada kasaan.  Vuoden aikana kertyi Ilpon kanssa lisää uusia maita Algeria sekä 50-vuotishääpäivämatkalla Panama, El Salvador, Honduras ja Belize.  Vanhoja "tuttuja" olivat sillä omatoimisella Väli-Amerikan kiertomatkalla Meksiko ja Guatemala.  Vuoden todellinen vanha tuttu oli pyöräilymatkoilta tutuksi tullut Viro, mutta uusi tuttavuus oli Portugalin Madeira.  Portugalin Algarven alueella olimme käyneet kahdessa kohteessa jo 1990-luvulla. Vuoden 2024 kuva on otettu Guatemalan Puerto Barriosissa, kun olimme lähdössä veneellä  Belizen Hopkinsiin.  Vuoden lopussa oli maiden määrä 95. 

Nyt on haave 100 maata toteutunut. Tammi- helmikuun 2026 vaihteessa kävin ensimmäisellä täysin omatoimisella soolomatkalla Ilpon jouduttua jäämään kotiin, koska oli loukannut jalkansa.  Reissukohteet olivat Singapore, Brunei, Malesian Kuala Lumpur ja Indonesian Bali.  Jutun otsikkokuvan otti hotellin kautta tilattu vene- ja autokuski Brunein Jamé Asr Hassanil Bolkiah-moskeijan edessä.  

Maiden määrä nousi reissun jälkeen lukuun 102 / 197 ja YK:n jäsenmaita on näistä 99.  Lokakuulle olen varannut itselleni Intia - Bhutan kiertomatkan,  jonne Ilpo ei ole kiinnostunut lähtemään mukaan.  Bhutan tulee olemaan YK:n jäsenmaa numero 100, jos ei mitään odottamatonta tapahdu.

Blogin 18-vuotispäiväjutussa mainitsin, että haaveenani olisi joskus lähteä Eurooppaan jokiristeilylle. Nyt on sekin haave toteutumassa, kun lähdemme Ilpon kanssa viettämään blogin 20-vuotissyntymäpäivää Viva Cruises risteilylle Tonavalle.  Sitä ennen on kuitenkin vielä kotimaan reissu Päivikki ystävättären kanssa. Lähdemme Nopsa-koirani kanssa kannustusjoukoiksi Seinäjoen agilitykisoihin.  Vaikka 13,5 vuotiaan Nopsan omat kisavuodet ovat jo takanapäin, lajin tunnelma on aina niin mahtava ja kaikenlainen matkustelu metkaa, että lähdemme reissuun todella mielellämme. 

Kivikon Linnoituspolku

Kivikon yli 100 hehtaarin kokoinen metsä- ja kallioalue on minulle tuttu lenkkeilyalue koirien kanssa ja Helsingin alueen  korkeimmalle kohoavat kalliot, 62 metriä meren pinnasta, ovat suosittu staijauspaikka Ilpolle ja lintubongarikavereilleen.   Syksyllä 2021 tein alueesta blogijutun ja nyt on aika täydentää sitä. 

Alueelle perustettiin keväällä 2022 lähes 11 hehtaarin kokoinen Kivikon linnoitusalueen luonnonsuojelualue ja kesällä 2025 sinne valmistui kilometrin mittainen luonto- ja kulttuuripolku  nimeltään Linnoituspolku.  Itä- länsisuuntaisella polulla ei ole opastauluja, mutta janapolun alussa ja lopussa on viitat kevyenliikenteen reitiltä näyttämässä suunnan polulle.  Siellä on sinisiä reittimerkkejä ja opaskylttejä, jotka kertovat suunnan esimerkiksi Kivikon urheilupuistoon ja Rajakylään. 

Ehdotin Päivikille, että kävelemme koiriemme kanssa polun päästä päähän osana koiralenkkiämme.  Niinpä reitti näkyy hänen kellonsa ja puhelimensa muokkaamalla "Helsinki patikointi" kartalla.  Se on osa 8,18 kilometrin ja vajaan 2,5 tunnin lenkkiä Lahdenväylän ja Porvoonväylän liittymän vieressä.  Reitin pohjoisimmassa osassa näkyy kartalla muutaman kymmenen metrin edestakaisin kuljettu osuus, jolloin emme pääseet jatkamaan kulkuamme kevyenliikenteenväylän yli.  Kulkureitin sulkivat Fingridin työmaan keltaiset putket. Vantaan Länsisalmesta Helsingin Viikinrantaan kulkevan maakaapeliyhteyden rakentaminen on vielä kesken näillä seuduilla. Onneksi se on saatu jo valmiiksi Viikin pelloilla ja Hallainvuoren metsän reunassa. 

Lähdimme polulle sen länsipäästä yli kallioalueen, jolta kasvillisuus oli kulunut pois. Ohitimme aikaisemmilta lenkeiltä tuttuja ensimmäisen maailmansodan aikaisia taisteluhautoja, joiden yli oli nyt rakennettu kaitein varustettuja pieniä siltoja.  Alueelta on poistettu arvokkaita ketoalueita varjostavaa puustoa ja puiden kaadolla on parannettu myös linnoitusrakenteiden näkyvyyttä.  Ohuita puunrunkoja on kasattu polun varteen ja risuja on käytetty ainakin jo yhdessä paikassa tekemällä niistä aita vanhan polun kohdalle suojaamaan herkkää luontoa.

Polun varrella on kaksi komeaa näköalapaikkaa, joista ensimmäisessä koirat pääsivät tuttuun tapaan poseeraamaan.  Kallioille on myös lisätty kylttejä, jotka muistuttavat, että avotulen teko ja grillaaminen on siellä kielletty. Polku päättyy reitin itäosassa lähellä Maratontietä korkeisiin puisiin portaisiin.  Länsiosaan korkeaa rinnettä on tuettu toisilla portailla, jotka helpottavat kukkulalle kiipeämistä.  

 

Poistuimme alueelta Linnoituspolun suuntaista ensimmäisen maailmansodan aikaista kelirikon kestävää yhdystietä pitkin.  Näitä mukulakivillä tuettuja teitä kutsutaan myös tykkiteiksi.  Teiden varsilla on venäläisten linnoitusraunioita, pienten korsujen tai tuliasemien jäänteitä, jotka ovat muinaismuistolain nojalla rauhoitettuja kiinteitä muinaisjäännöksia. 

Pitäisi joskus osallistua opastetulle kierrokselle tänne Kivikon linnoitusalueelle :). 

Suomenlinna koirien kanssa kesällä 2026

Suomenlinna on mukava päivälenkkikohde koirienkin kanssa. Sinne pääsee edullisesti HSL:n lipulla 15 - 20 minuutissa lautalla Kauppatorin rannasta, mutta myös eri liikennöitsijöiden vesibusseilla.  Se on maamme suosituimpia matkailukohteita, jossa vierailee lähes miljoona kävijää vuosittain.  Näistä kaksi kolmasosaa tulee ulkomailta.  

Suomenlinna koostuu kahdeksasta saaresta, joiden yhteinen pinta-ala on noin 80 hehtaaria. Suomenlinnan hoitokunta ylläpitää, restauroi ja esittelee vuonna 1991 Unescon maailmanperintöluetteloon liitettyä Suomenlinnaa, joka on ainutlaatuinen sotilasarkkitehtuurin muistomerkki. Suomenlinnan kotisivuilta löytyy runsaasti tietoa alueen historiasta ja tapahtumista. Siellä on digiopas karttoineen ja aikatauluineen, joihin kannattaa tutustua ennen käyntiä tai käynnin aikana.  Me emme tätä tehneet, mutta seuraavalla kerralla sitten.  

Kävin Nopsa koirani sekä Päivikki ystävättäreni ja hänen Nilla koiransa kanssa Suomenlinnassa kesäkuun lopulla.  Kauniina päivänä emme olleet ainoita lautalla matkustaneita ja saarilla kulkeneita, mutta hyvin kaikille oli tilaa.  

 

Kuljimme Ison Mustasaaren lauttarannasta ohi Rantakasarmissa sijaitsevan Suomenlinnan vierailijakeskuksen sekä kirkon, joka toimii myös majakkana.  Susisaaren sillan kupeessa olevan Suomenlinna-museon mukavuuspalveluihin oli lyhyemmät jonot kuin lauttarannan vastaaviin, joten tutustuimme niihin. Susisaaren siltaa korjattiin ja teimme opasteiden ohjaamina pienen kierroksen Suomenlinnan kuivatelakan vieritse sukellusvene Vesikon luokse, jossa istahdimme rinteeseen syömään eväitä. 

Kustaanmiekan kannaksen rantapolulla kuvasimme valkoposkihanhia ja joutsenia.  Hieman ihmettelimme, kun muutama nuori lähti kulkemaan perässämme.  Polulla oli hanhia poikasineen eivätkä ne näyttäneet tekevän elettäkään siirtyäkseen pois tieltä.  Nuoret kertoivat, että täysikasvuiset hanhet yrittivät hyökkäillä heidän jalkoihinsa, kun he olivat ohittamassa paikkaa.  Jostain syystä hanhet siirtyivät muutaman metrin kauemmaksi, kun ohitimme ne koiriemme kanssa ja nuoret tulivat perässämme.  Koiramme ovat kromfohrländereitä, joilla ei juurikaan ole riistaviettiä, joten ne ohittivat hanhet ilman saalistushalua.  Nuoret kiittivät, että pääsivät seurassamme ohittamaan paikan. 

Kustaanmiekan linnakkeen alueella katselimme Kuninkaanporttia ja vain 81 metrin levystä Kustaanmiekan salmea kukkuloiden päältä.  Salmen läpi kulkevat kaikki Eteläsatamasta lähtevät matkustaja-autolautat, mutta nyt niitä ei ollut liikkeellä. 

Lähestyimme Kustaanmiekan eteläkärjessä sijaitsevaa vuosina 1748 - 1750 rakennettua Bastioni Zanderia, joka on ollut linnoituksen lippubastioni koko sen historian ajan.  Bastionissa liehuu Suomen lippu kesäkaudella.  Zander on osa neljän bastionin ketjua. 

Suomenlinna on noin 800 asukkaan ympärivuotinen kaupunginosa. Suurin osa asunnoista on Suomenlinnan hoitokunnan omistamia valtion vuokra-asuntoja, mutta siellä on myös kymmenkunta yksityisomisteista taloa.  Harhauduimme näillä mailla jossakin vaiheessa matalan kerrostalon pihalle, jonka läpi kuljimme.  Olin huomannut pienen sini-valkoisen kyltin, kooltaan noin 20 x 20 cm, jota en kuitenkaan lukenut.  Myöhemmin huomasin, että siinä kerrottiin alueen olevan asukkaiden kotipiha.  Kannattaa siis lukea kyltit ja kunnioittaa asukkaiden kotirauhaa. 

Kustaanmiekan eteläkärjessä on ravintolakokonaisuus; vuodesta 1952 toiminut ravintola Walhalla, Pizzeria Nikolai ja Teracce 1917. Ravintolatilat rakennettiin paikalle vuoden 1952 kesäolympialaisten edustustarkoituksiin. Me saimme pizzeriasta jäätelöt lämpimän päivän iloksi. 

Koko muutaman tunnin ajan, jonka olimme Suomenlinnassa, pörräsi lähellä helikopteri.  Kotona illalla arveli tekoäly asiasta seuraavaa:  

Loppumatkasta Suomenlinnan uimarannan lähellä tapasimme uudestaan rohkeita valkoposkihanhia.  Nyt saimme tömistellä tosissamme, että hanhet poistuivat polulta ja päästivät meidät jatkamaan matkaa. 

Olipa taas mukava koiralenkki muualla kuin kotinurkilla.   Tuli jopa mieleen, että Suomenlinnaan voisi mennä opastetulle kierrokselle ilman koiria vaikka "kävely ilman koiria on turhaa" :).