Koiralenkki Ruotsinkylän tutkimusmetsässä

Ruotsinkylän tutkimusmetsä sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä Helsingistä Tuusulan moottoritien kupeessa. Se oli meille Päivikin kanssa uusi koiralenkkeilykohde.  Facebookista huomasin, että agilitytuttumme oli käynyt siellä koirineen ja niinpä päätimme mekin lähteä sinne huhtikuun alun aurinkoisena päivänä. 

Luonnonvarakeskuksen sivuilta löytyi näin jälkikäteen tietoja, jotka olisi kannattanut lukea ennen paikalle menoa.  Alueella tutkitaan erilaisia metsänjalostukseen liittyvä kysymyksiä. Tutkimusmetsän luonto on monipuolinen.  Sieltä löytyy karuja avokallioita, kangasmetsiä ja puronvarsilehtoja.  Erityisesti ulkomaisten puulajien viljelmät tarjoavat kiinnostavia tutustumiskohteita. Tutkimusalueeseen kuuluu noin 1000 hehtaaria maata Tuusulan, Sipoon, Lopen, Mäntsälän ja Hausjärven kuntien alueilla. Valtaosa metsistä sijaitsee Tuusulan Ruotsinkylässä.  Siellä on tehty tutkimusta vuodesta 1923 lähtien ja alueella oli kenttäasema vuosina 1949 - 2012.   Rakennukset eivät ole enää luonnonvarakeskuksen käytössä vaan yksityisomistuksessa. 

Metsän reiteillä saa monipuolisen kuvan Suomen metsäluonnosta.  Ne sopivat metsistä kiinnostuneille ulkoilijoille ja koululaisille.  Näimmekin siellä pari koululuokkaa opettajineen.  Meillä oli hiukan vaikeuksia löytää parkkipaikka.  Päivikki ajoi auton Tuusulantien varrelle Maisalantietä pitkin ja sieltä löytyi tilava liityntäpysäköintipaikka, olihan vieressä bussipysäkki Tuusulantiellä.  Reittimme pituudeksi tuli reilut viisi kilometriä ja aikaa kului rauhallisesti kävellen puolitoista tuntia.  Emme kulkeneet mitään nimettyä reittiä pitkin.  Tosin osalla matkaa näkyi tien varren puissa sinisiä maalimerkkejä.  Meille pääasia oli kulkea uusissa maisemissa.

Lenkillä olivat mukana tuttuun tapaan Päivikin espanjanvesikoira Niio sekä nyt jo 10 kuukauden ikäinen kromfohrländer Nilla ja oma roturisteytys-kromfohrländerini Nopsa (villakoira-kromfohrländer).

Oli hauskaa lukea puiden nimiä ja istutusvuosia kylteistä. Nimet viittasivat alueille, joista kasvit olivat kotoisin ja joissa muutamilla alueilla olen käynyt, kuten Makedonian mänty, Kontortamänty Kanadan Brittiläisestä Kolumbiasta ja Douglas-kuusi Pohjois-Amerikasta.  Arkangelin lehtikuusen eli Siperian lehtikuusen kotipaikoilla en ole käynyt enkä taida sinne päästäkään.  Vuodet olivat pois nukkuneiden äitini ja isäni syntymävuosia 1924 ja 1925. 

Jossakin vaiheessa tuli eteen T-risteys.  Lähdimme kulkemaan kohti Professorin pytinkiä.  Hiekkatieltä käännyimme pysäköintialue-kyltin ohjaamina jyrkälle kiviselle tielle, jota olisi voinut ehkä ajaa nelivetomaasturilla. Parkkipaikan laidalla oli punamullalla maalattuja rakennuksia.  Nämä taisivat olla Googlen kartassa näkyvät Villa Tammikko ja Tammikon Talli.  Kuulimme lapsiryhmän kanssa kulkeneelta opettajalta, että rakennukset ovat yksityisomistuksessa ja lähdimme metsäpolulle, jolta lapset olivat tulleet.  Jonkin aikaa kuljettuamme, saavuimme taas punamullalla maalatun rakennuksen luo ja tämä oli Professorin pytinki. 

Professorin pytingin luona on info-tauluja, nuotiopaikka sekä pöytiä eväiden syömiseen. Siellä olikin pieniä koululaisia opettajineen nauttimasta lounasta.  

Metsäntutkimuslaitoksen pitkäaikainen johtaja, professori Olli Heikinheimo (1882-1973) rakennutti aikanaan koko valtakunnan kattavan tutkimusmetsäverkoston ja metsämuseoksi rakennettu karjalaistyylinen hirsiaitta sai nimensä, koska toimi metsäntutkijoiden ja professorien tukikohtana. 

Ruotsinkylän tutkimusmetsän polkuihin on syytä tutustua netin avulla tarkemmin ennen mahdollista seuraava lenkkiä näille seuduille.  Mukava oli tämäkin lenkki, vaikka ei oikein tiedetty minkälaisessa paikassa oltiin. 

Helsinki, Lastentarhamuseo - museokorttikohde 13.

Lastentarhamuseossa on esillä suomalaisen varhaiskasvatuksen yli 130-vuotinen historia. Siihen käytiin tutustumassa maaliskuun puolivälissä Viikin seniorikerholaisten kanssa. Kuulimme, että Hanna Rothman ja Elisabeth Alander olivat suomalaisen lastentarha-aatteen ja toiminnan uranuurtajia ja aloittivat vuonna 1892 Suomen ensimmäisen lastentarhaseminaarin.  Se oli aluksi ruotsinkielinen, mutta laajeni vuonna 1905 kaksivuotiseksi suomen- ja ruotsinkieliseksi.  Miehet pääsivät opiskelemaan Oulun seminaariin vasta vuonna 1970 ja sen jälkeen muualle Suomeen.  Koulutus muuttui kolmevuotiseksi vuonna 1983 ja 1990-luvulla siitä tuli osa yliopistollista kasvatustiedettä.   

Lastentarhatyö pohjautui saksalaisen Friedrich Fröbelin (1782-1852) kasvatusfilosofiaan, jonka keskeisiä menetelmiä olivat työ, leikki ja oppiminen. 

Fröbelin palikat on monille tuttu vuonna 1987 perustettu rock-vaikutteista lastenmusiikkia esittävä yhtye, jonka jäsenet ovat koulutukseltaan lastentarhanopettajia. Fröbelin palikat ovat myös Friedrich Fröbelin kehittämiä puusta tehtyjä leikkivälineitä, mm. palloja, kuutioita ja lieriöitä.  Näiden tarkoituksena on opettaa lapsille muotoja, avaruudellisuutta, suhteita ja luonnonlakeja. 

Jättikokoiset Fröbelin-palikat

Vuonna 1900 perustettiin yhdistys keräämään varoja Ebeneser-talon perustamiskustannuksiin.  Yhdistyksestä muotoutui myöhemmin Ebeneser-säätiö, joka toimii edelleen tarkoituksenaan tukea varhaiskasvatusta ja vanhemmuutta mm. edistämällä alan tutkimusta ja koulutusta

Wivi Lönnin suunnittelema Ebeneser-talo valmistui vuonna 1908.  Siellä toimi kansanlastentarha, seimi, koululaisten päiväkoti sekä lastentarhanopettajakoulutus. Ebeneser-sana tulee Raamatusta, hepreasta ja "Eben-Eser" tarkoittaa käännettynä "avun kiveä".  Lönn oli Suomen ensimmäinen oman toimiston perustanut naisarkkitehti.  Keskeisin osa hänen tuotannostaan on Tampereella ja Jyväskylässä.  Armas Lindgrenin kanssa hän suunnitteli Helsinkiin muun muassa Uuden Ylioppilastalon ja Tallinnaan Estonia Teatterin. 

Wivi Lönn suunnitteli rakennuksen niin, että huoneet olivat valoisia.  Jokaisessa huoneessa oli ikkunoita.  Lasten kotileikeille varatussa nurkkauksessa oli lattia korotettu, jotta ikkunat olivat lapsille sopivalla korkeudella.  Pienemmille lapsille oli leikkimökki kotileikkejä varten. 

Porraskäytävässä askelmat olivat tavallista matalampia ja kaide seinän vieressä oli kiinnitetty matalalle, joten ne sopivat lapsille monikerroksisessa rakennuksessa. Toisen puolen kaide oli aikuisille sopiva ja siihen oli kiinnitetty koristeet, jotta lapset eivät voineet käyttää kaidetta liukumäkenä ja satuttaa mahdollisesti itseään jos putoaisivat korkealta. 

Museo on avoinna yksittäiskävijöille tiistaisin ja keskiviikkoisin kello 12 - 19 ja ryhmille opastuksia järjestetään etukäteisvarauksella muulloinkin erillistä korvausta vastaan. Museoon pääsee tutustumaan itsenäisesti Museokortilla tai maksamalla 6,- euroa.  Tuli jälleen todettua, että opastettu käynti oli hintansa arvoinen. 

Lastentarhamuseon valokuvakokoelma käsittää yli 7700 kuvaa, joista noin 200 on katseltavissa Flickr-kuvayhteisöpalvelussa.  Lastentarhamuseossa on tutkittavaa ja tehtävää sekä lapsille että aikuisille. 

Lastentarhoissa oli alusta asti kuukausiaiheita ja lapsille opetettiin erilaisia kodin töitä pienten välineiden avulla.  Käytössä oli esimerkiksi pienempiä ja suurempia pyykkilautoja ja mankeleita eri ikäisten lasten leikkeihin. 

Vitriineissä oli esillä myös monenlaisia askartelutöitä.  Tuttuja omasta ja tyttärieni lapsuudesta.  

Lastentarhaopiston johtajattaren huone oli säilytetty vanhassa asussaan. 

Oppaamme kysyi kuinka moni 19 henkilön ryhmästämme oli ollut lastentarhassa lapsuudessaan 1950-luvulla ja hämmästyksekseni olin ainoa.  Muut ryhmässä olleet olivat kotoisin jostain muualta kuin Helsingistä.  Maaseudulla lapset olivat vanhempiensa mukana näiden tehdessä talon töitä ja saattoihan joku olla isovanhempien hoidossa.  Muutamilla äidit eivät olleet töissä kodin ulkopuolella tai heillä oli ollut kotona hoitaja.  Minulla on vain mukavia muistoja Lastentarha Sirkkulasta Helsingin Vallilassa ja laitankin tähän muutaman kuvan niiltä ajoilta.  

Lastentarha Sirkkula, Sammatintie 6-8, kuvaaja Kari Hakli 1969, Helsingin kaupunginmuseo

Pikkuosasto 1955 - 1956, kuvan käsittely värilliseksi Markku Poutanen, Eila alhaalla vasemmalla

Eila keskirivissä vasemmalla

Eila ylärivissä toinen vasemmalta

Museokäynnin jälkeen jätimme Ebeneser-talon selkämme taakse Helsinginkadun toiselle puolelle ja menimme lounaalle Harjutorin varrelle ravintola Harju 8:aan. Se on nuorten hipstereiden suosima bistro-tyyppinen ravintola, joten sopi mainiosti kuuden hengen porukallemme, jossa keski-ikä oli 75 vuotta ;) . AI-kertoo, että hipsteri on nuori, urbaani aikuinen (yleensä 18-34-vuotias), joka arvostaa valtavirrasta poikkeavaa kulttuuria, autenttisuutta, retrotyyliä ja luovuutta. 13,70 euron soppa-buffet oli erinomainen.  Hintaan sisältyi tuore, lämmin rieskanpalanen sekä höysteitä ja kahvia tai teetä. 

Vuoden 2026 matkakalenteri on saanut täytettä

Loppuvuoden kalenteri on täyttynyt erilaisista matkoista, tapahtumista, tapaamisista ja tyttärenkin matkoista, joiden aikana hänen koiransa tulee meille hoitoon.  Maaliskuun puolivälissä varmistui saman päivän aikana kahden odotetun reissun toteutuminen.   Viron pyöräilymatkan ajankohdaksi päätettiin toukokuun loppu.  Reissu tehdään tuttuun tapaan tuttavapariskunnan kanssa.  Kohteeksi valittiin Lahemaan kansallispuisto ja majapaikaksi Palmsen kartanon vierastalo.  Helsinki - Tallinna laivamatkan jälkeen siirrytään omien polkupyörien kanssa Tallinnasta Narvaan menevään junaan, josta jäädään pois Kadrinan seisakkeella.  Siitä on vajaan 25 kilometrin matka Palmsen kartanoon.

Lahemaan kansallispuiston alueella olen ollut aikaisemminkin, mutta on mukavaa mennä sinne uudestaan. Kesällä 1981 pääsin tutustumaan Suomen luonnonsuojeluliiton edustajana Lahemaan kansallispuistoon ja Palmsen kartanopuistoon.  Jutun otsikkokuva on siltä reissulta.  Olimme ensimmäinen ulkomaalainen ryhmä, joka vieraili tässä koko Neuvostoliiton ensimmäisessä vuonna 1971 perustetussa kansallispuistossa.  Kuvia ja muistiinpanoja löytyy linkin takaa.  Ilpon kanssa tutustuimme pyöräillen Lahemaan alueeseen kesällä 2012. Silloin asuimme Vihulan kartanossa.  Siitäkin retkestä on kuvia ja muistiinpanoja.

Loppuvuoden kalenteri on täyttynyt erilaisista matkoista, tapahtumista, tapaamisista ja tyttärenkin matkoista, joiden aikana hänen koiransa tulee meille hoitoon.  Maaliskuun puolivälissä varmistui saman päivän aikana kahden odotetun reissun toteutuminen.  

Viron pyöräilymatkan ajankohdaksi päätettiin toukokuun loppu.  Reissu tehdään tuttuun tapaan tuttavapariskunnan kanssa.  Kohteeksi valittiin Lahemaan kansallispuisto ja majapaikaksi Palmsen kartanon vierastalo.  Helsinki - Tallinna laivamatkan jälkeen siirrytään omien polkupyörien kanssa Tallinnasta Narvaan menevään junaan, josta jäädään pois Kadrinan seisakkeella.  Siitä on vajaan 25 kilometrin matka Palmsen kartanoon.   

Altjan kalastajakylä 1981

Loka- marraskuun vaihteessa pääsen kuin pääsenkin haaveilemalleni Albatros Travelin Intia - Bhutan matkalle.  Heli ja Milla sekä ystävänsä ovat suunnitelleet ruskamatkaa Etelä-Koreaan.  Aluksi näytti siltä, että ainoa sopiva ajankohta heidän matkalleen osuu samoille päiville kuin minun suunnittelemani matka.  Nyt on saatu sovittua, että he aloittavat matkansa seuraavana päivänä siitä, kun palaan kotiin, joten koirien hoito järjestyy taas hyvin.   

Kuva Albatros Travelin nettisivulta

Kesäkuussa on Heli lähdössä viikon vaellus- ja telttailuretkelle Utsjoelle Kaldoaivin erämaahan, joka on Suomen suurin erämaa-alue.  Onneksi mukana on tutun ystävänsä lisäksi myös "ammattilainen".  Helin koira Sisu tulee meille hoitoon retken ajaksi, joten silloin on pysyteltävä kotona. 

Heinä- ja elokuussa Helillä on myös pari lyhyempää kotimaan reissua, jolloin Sisu tarvitsee taas hoitoa.  Saa nähdä pääsemmekö me Ilpon kanssa jollekin pienelle matkalle kesän aikana, kuten hänellä olisi toiveissa. Päivikki ystävättären kanssa koitetaan toteuttaa johonkin aikaan telttaretki viime kesän tapaan sillä alustavissa suunnitelmissa ollut Islannin reissu siirrettiin tuleville vuosille.  

Elokuun alkuun on sovittu jo viime kesänä lounastapaaminen entisten koulukavereiden kanssa. Heidän kanssaan aloitettiin oppikoulu 11-vuotiaana syksyllä 1962.  Meillä alkoi perinne vuosittaisista tapaamisista jo ennen koronaa, tosin parina vuonna tapaamiset jouduttiin peruuttamaan.  Nyt toivotaan, että tapaamiset jatkuvat säännöllisesti mahdollisimman pitkään.

EX-ETUMATKAT kollegoiden kanssa on sovittu tapaaminen syyskuulle.  Meillä pysyi työyhteisö koossa toisilla reilut 30 vuotta ja minun osaltani 20, kunnes Finnair-konserni päätti lakkauttaa tuon tuotteen ja keskittää kaikki seura-, ryhmä- ja kiertomatkat Aurinkomatkoihin.  Vähitellen lopetti Aurinkomatkatkin kiertomatkojen tuotannon, mutta onneksi tilalle on tullut uusia matkanjärjestäjiä. 

Syyskuussa Heli lähtee muutaman päivän reissulle Tukholmaan ja tulee takaisin Helsinkiin niin, että seuraavana päivänä alkaa meidän reissumme Päivikin kanssa Turkuun kannustamaan suomalaisia agilityn maailmanmestaruuskisoissa.  Sisu on meillä hoidossa Helin matkan ajan ja minun reissuni aikana Heli huolehtii koirani Nopsan lenkityksistä vaikka Ilpo jääkin kotiin.  Majapaikaksi Turussa olemme varanneet kummallekin omat hytit Laivahostel S/S Boresta.  Pääsemme laivassa asuessamme melkein kuin useamman päivän risteilylle.

Kuva Booking comin sivulta

Syksyn retket Viikin seniorikerholaisten kanssa on myös päätetty, joten monenlaista mukavaa on tiedossa.

Teatterimuseo - Helsinki, museokorttikohde 12.

Teatterimuseo on perustettu vuonna 1962 kertomaan teatterin, tanssin, oopperan, sirkuksen ja esitystaiteen historiasta ja nykypäivästä.  Helsingin entiseltä Kaapelitehtaalta saatiin museolle tilat vuonna 1993 ja seuraavana vuonna siitä tuli valtakunnallinen erikoismuseo.  Museota ylläpitää yksityinen Teatterimuseon säätiö, jonka muodostavat Helsingin kaupunki, Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto ry. ja Suomen Museoliitto.

Tämä museo oli minulle museokorttikohde numero 12. siitä lähtien, jolloin hankin Museokortin huhtikuun lopussa 2025. Museokäynnin tein Viikin seniorikerholaisten kanssa helmikuussa. Ryhmille on Teatterimuseossa tarjolla työpajoja ja erilaisia opastuksia riippuen ryhmäläisten iästä ja kiinnostuksen kohteista. Olimme varanneet ryhmällemme maksullisen Museo-opastuksen ja oppaana toimi erittäin miellyttävä ja asiantunteva taiteiden tutkimusta ja teatteritiedettä Helsingin yliopistossa opiskellut Mari Ala-Nikkola.

Museossa on esillä pysyvät näyttelyt Kolmas soitto sekä Arkadia-teatteri ja esittävien taiteiden teemoja syventäviä vaihtuvia näyttelyitä.  

Kuulimme, että 1950-luvulle asti näyttelijät joutuivat itse hankkimaan puvut ja tyyppilavasteet.  Ainoastaan tyyppipuvut olivat teatterin omaisuutta ja niitä tilattiin postitse Saksasta.  Esimerkiksi keltainen naisen puvun helma ja miehen puku ovat saksalaista alkuperää ja tilattu postimyyntikuvaston avulla. Lavasteet olivat siihen aikaan pahvia. 

1872 aloitti toimintansa ensimmäinen suomenkielinen ammattiteatteri, joka teki kiertueita ympäri Suomea, koska pysyvää teatteritaloa ei vielä ollut. Kiertueteatteri oli tapa viedä laadukasta teatteria suurten kaupunkien ulkopuolelle.  Ensimmäinen ruotsinkielinen teatteri oli vihitty käyttöön Helsingin Esplanadin länsipäässä vuonna 1827.  

Museossa oli esillä muun muassa hauska puinen laite Kansallisteatterista, jossa oli näyttelijöiden nimiä. Kun näyttelijät tulivat paikalle, he käänsivät puukapulan tiettyyn asentoon, josta muut pystyivät näkemään heidän olevan talossa.  

Sirkustoiminta alkoi Suomessa 1896 Sirkus Ducanderin telttasirkuksessa, jossa Ducanderin veljekset taiteilivat hevosten kanssa. 1900-luvulla esiintyi sirkuksissa monia eksoottisiä eläimiä, mutta vuonna 1986 kiellettiin viimeistenkin norsujen käyttäminen sirkuseläiminä ja niinpä Sirkus Finlandian Vanni sekä Suomen Tivolin Pepita siirrettiin eläinpuistoon. Nykyään sirkuksissa saa käyttää vain kotieläimia kuten hevosia, aaseja, koiria ja kissoja. Sirkuskoulutusta saa Suomessa nykyään Turussa ja Lahdessa, mutta jatkokoulutusta on hankittava ulkomailta. 

Museossa oli esillä myös monia alkuperäisiä esityksissä käytettyjä pukuja.  Lasten televisio-ohjelma Sirkus Papukaijaa lähetettiin vuosina 1961 - 1967 ja siinä esiintyi Onni-klovni, jonka isot housut määrittelivät klovnin Suomen lasten mielikuvissa.  

Ohjelman lapsikatsojia kehotettiin perustamaan eri paikkakunnille papukaijakerhoja.  Kerhoissa oli tuhansia jäseniä. Papukaijakerhoja perustaneille lapsille järjestettiin retkiä ja keräyksiä, ja hyvästä suorituksesta sai ”kymmenen pistettä ja papukaijamerkin”.  Tämä sanonta elää edelleen monien puheessa.  

Esillä oli myös uudempia pukuja kuten Kansallisteatterin pukusuunnittelija Karoliina Koiso-Kanttilan suunnittelema puku Paula Salmisen näytelmään "13 uponnutta vuotta (2012)".  Puvun muovipullot liittyvät näytelmän tarinaan, jossa hahmo pelkää vettä ja hukkumista. 

Opastettu museokäynti oli jälleen erittäin mielenkiintoinen ja suosittelenkin sellaisille osallistumista, jos suinkin mahdollista.