lauantaina, joulukuuta 03, 2022

Praha 1990

Prahan keskusta on yksi kauneimpia rakennettuja ympäristöjä, jossa olen päässyt käymään,  enkä koskaan kieltäydy uudesta mahdollisuudesta matkustaa Prahaan.  14 käyntiä on takana ja seuraava on varattu lokakuun aluksi, syynä agilityn MM-kisat Liberecissä. Edelliset agilityn MM-kisareissut 2012 ja 2017 Libereciin ovat myös antaneet pari päivää aikaa Prahassa vaelteluun. 

Kolmannen kerran oli Prahassa lauantaista tiistaihin 24. - 27.11.1990 työnantajani Etumatkojen järjestämällä opintomatkalla, jolle osallistui matkatoimistojen myyntivirkailijoita eri puolilta Suomea.  Pääsin mukaan matkalle kollega Tiinan lisäksi, kun joku myyntivirkailija joutui peruuttamaan osallistumisensa viime hetkillä. Edellisetkin kaksi kertaa olin tutustumassa kaupunkiin työni puolesta. 

Asuimme hotelli Ambassadorissa Vaclavin aukion varrella aivan Vanhankaupungin pääaukion Staroměstské náměstín lähellä.  Kellastuneista paperivalokuvista otetut kännykkäkuvat eivät tee oikeutta kauniille kaupungille.  

Jutun otsikkokuvassa näkyy Vanhankaupungin aukion laidan rakennusten takana goottilainen Tynin kirkko.

Opintomatkan ohjelma noudatti samaa kaavaa, kuin asiakkaillekin tarjottiin viikonloppumatkoilla. Matkojen hintaan kuului reittilentojen, majoituksen ja lentokenttäkuljetuksen lisäksi myös kävelykierros Prahan Vanhassakaupungissa.  Onhan Prahan keskusta kuin rakennustaiteen ulkoilmamuseo, kuten Etumatkojen esitteessä silloin mainittiin. 

Kävelykierroksella nähtiin mm. Raatihuoneen rakennuskompleksiin kuuluva kauniisti koristeltu "The House at the Minute", jossa Franz Kafka ja hänen vanhempansa asuivat vuosina 1889 - 1896.


Yksi Prahan tunnetuimmista rakennuksista on Raatihuone ja sen seinässä oleva astronominen kello.


Kaupungissa kannattaa katse siirtää myös korkealle rakennusten seiniin.


Havelin tori Havelská kadulla on ollut samalla paikalla jo vuodesta 1232 alkaen ja siellä kuljettiin ainakin katseluostoksilla, jos mitään ei hankittukaan mukaan.


Vanhankaupungin kapeat tunnelmalliset kujat ovat säilyttäneet vuosisatoja viehätyksensä.


Prahan Juutalainen kaupunginosa Josefov ja sen synagogat sekä hautausmaa kuuluivat kävelykierrokseen.


Lounasta käytiin syömässä Sotamies Svejkin kapakka U Kalichassa, joka on tainnut muuttua vuosikymmenten kuluessa, eikä niinkään edukseen.



Kuljimme myös Samettivallankumouksen muistolaatan ohi. Paikalla oli vielä kukkia, jotka oli tuotu siihen vuosipäivän juhlinnan aikana. Vuotta ennen käyntiämme olleet mielenosoitukset olivat johtaneet  kommunistipuolueen yksinvallan päättymiseen. 

Illallispaikkana oli jonakin päivänä  Vltavajoen rannan uudehko hotelli, jonka nimi on nykyään President, mutta muistelen sen olleen Intercontinental 90-luvulla.


Jälkiruokaa odottelee Jussi Ala-Marttunen,  joka toimi Etumatkojen kohdepäällikkönä Prahassa ja oppaana erilaisilla kiertomatkoilla useamman vuosikymmenen ja taitaa edelleen vetää monipuolisia kiertomatkoja Euroopassa ja maailman muillakin kolkilla.

Varsinaiseen bussilla tehtyyn kaupunkikierrokseen kuului tutustuminen myös Prahan linna-alueeseen ja siellä Vituksen katedraalin vieressä Kultaiseen kujaan. Kujan varrella asui 1500 - 1600-luvuilla alkemistit ja myöhemmin kultaseppiä, josta katu sai nimensä.  Kujalle kääntyessämme näimme toisen suomalaisen ryhmän, jossa mukana oli hiihtäjälegenda Juha Mieto.



Muurin päällä oli myynnissä armeijan vanhoja päähineitä ja toin minäkin sellaisen kotiin tuliaisiksi.  Vielä ei ole ollut sellaisia naamiaisia, jossa koppalakkia olisi tarvittu.


Matkamuistoja takova seppä tavattiin myös muurin kupeessa.

Kuljimme Prahan linnan pihoilla ja saleissa sekä Vituksen katedraalissa kuten myös Strahovin luostarin upeassa kirjastossa, josta ei tällä matkalla tullut otettua valokuvia.











Rahanvaihto ei aina tapahtunut virallisissa rahanvaihtopisteissä vaan kadulla nurkan takana puolihämärämiesten kanssa virallista kurssia selvästi parempaan kurssiin.



Kaarlensilta on yksi Prahan tunnetuista nähtävyyksistä. Se yhdistää Vanhankaupungin (Staré Mesto) ja Prahan pienen puolen (Malá Strana).  Sillan rakentaminen aloitettiin vuonna 1357 kuningas Kaarle IV:n aikana.  Siltaa koristaa 30:en pyhimyksen patsaat, jotka on tehty 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa.

Gyros-kioskista ostimme välipalaa.  Nauratin silloin matkakumppaneita puhumalla myyjälle suomea ja sain syötävää. Olen myöhemminkin todennut, että jos myyjällä ja minulla ei ole yhteistä kieltä eikä myyjä puhu esim. englantia tai saksaa niin on parempi puhua suomea ja myyjä puhuu omaa kieltään.  Helpoissa myynti- ja ostotilanteissa äänenpainot ja sormilla näytettävät lukumäärät kertovat, mitä halutaan.

Retki Karlstejnin kylään ja linnaan 30 kilometrin päässä Prahasta oli suosittu ja mekin kävimme siellä. Linnan on rakennuttanut vuonna 1348 Böömin kuningas Kaarle IV.






Karlstejnista tuli joskus ostettua kristallilasituliaisten lisäksi muitakin lasisia tuliaisia, joita saatettiin nauttia harmaan ja viileän päivän päätteeksi valtion omistaman matkatoimisto Cedokin bussissa. Kommunismin aikoina Cedok oli Tsekkoslovakian ainoa ulkomaalaisia palvellut matkatoimisto.

Joskus kävi niin, että rahaa oli vaihdettu yli tarpeen ja sitä piti sitten kuluttaa lentokentällä ennen kotiinlähtöä. Minäkin olen päässyt kuvaan rahanipun kanssa. 

Opintomatkat olivat aina hauskoja reissuja ja meille tuotanto-osastoilla työskenteleville tärkeitä tapahtumia tavatessamme myyntivirkailijoita kasvokkain.  Tavallisesti olimme heihin yhteydessä vain puhelimitse.  Hyvät henkilökohtaiset suhteet auttoivat myös myynnissä, kun asiakkaat ostivat matkoja itselleen tai erilaisille ryhmille, niin myyntivirkailijat saattoivat ohjata heitä valitsemaan sellaisen matkanjärjestäjän matkan, jonka opintomatkalla he olivat olleet.

Linkki vuoden 1990 kaikkiin reissuihin

keskiviikkona, marraskuuta 23, 2022

Benelux-kierros + Saksan Trier 1990


Heinäkuun lopulla 1990 lensimme 11,5-vuotiaan Millan kanssa Amsterdamiin ja teimme sieltä junalla kierroksen Brysseliin ja Bruggeen ja edelleen Luxemburgiin, josta kävimme päiväretkellä Saksan puolella Trierissä ja palasimme Amsterdamiin. Tämän matkan mahdollisti Suomessa nähty auringonpimennys 22.7.1990 Helsinki - Joensuu linjalla, joka näkyi täydellisenä Joensuussa klo 04.57.  

KLM-lentoyhtiön siivin tuli Suomeen charter-koneellinen auringonpimennyksen katsojia viikoksi ja tyhjille sivuille saivat matkatoimistoissa työskennelleet vapaalippuja jopa business-luokkaan. Auringonpimennyksestä kiinnostuneille järjestettiin aamuyöllä 22. heinäkuuta yhteensä 12 auringonpimennyslentoa kertoi Ilta-Sanomat. 

Auringonpimennyksestä voi lukea myös  YLEn sivuilta.

Me lähdimme matkaan lauantaina 21.7. Olin saanut itselleni vapaaliput lennoille business-luokasta ja koska Milla oli alle 12-vuotias, sain ostettua hänelle turistiluokan liput lasten hintaan. Hänelle järjestyi lennoilla paikka viereeni.  Olin myös anonut ja saanut VR:ltä vapaalipun junamatkoille ja ostanut Millalle lasten lipun. Majoitukset sain ostettua edullisesti paikallisten agenttien eli yhteistyömatkatoimistojen avulla.

Lähdimme Amsterdamin lentoasemalta heti kohti Brysseliä.  Junan ikkunasta katselimme tasaisia peltomaisemia.  Paperivalokuvissa kuvauskohteet eivät aina onnistuneet tai olleet edukseen, mutta mukavia muistoja hiukan epäonnistuneetkin kuvat tuovat mieleen.  

Brysselissä olin käynyt tätä ennen vuonna 1972 Interrail-matkalla  ja kerran myöhemmin vuonna 2003. Silloin kävimme Helin kanssa Ranskan Lievinissä  kannustamassa suomalaisia agilityn MM-kisoissa ja vietimme vuorokauden kaupungissa, mutta kuvat ja matkakertomus ovat vielä siirtämättä blogiin

  
 


Brysselissä asuimme hotellissa nimeltä Albert,  ylimmän kerroksen pienessä huoneessa, jossa oli todella kuuma. Nimi näkyy ottamissani valokuvissa rakennuksen katolla. Samannäköistä Albert hotellia ei kaupungissa ole enää.  
 
En muistanut tarkasti hotellin sijaintia, mutta ystävällinen kommentoija kertoi, että nykyään rakennuksessa toimii hotelli Indigo ja se sijaitsee Rogier aukion ja kasvitieteellisen puutarhan välissä. Sieltähän hotelli löytyi kartalta ja googlen kuva katunäkymästä näyttää tutulta. Googlen kuvat vuoden 1990 kuvien alapuolella.




 
Kiertelimme kaupungin keskustassa katsomassa matkamuistotarjontaa, katutaiteilijoita ja toreja.

 


Kävimme ihmettelemässä komeaa 1800-luvun puolivälissä rakennettua Royal Saint-Hubert Galleries kauppakäytävää ja katsastuttua tuli myös Brysselin kuuluisimmat mähtävyydet Grand Place aukio ja sen lähellä parin kapean kadun kulmauksessa oleva Manneken Pis-veistos.  Valokuvat kaupungin tunnetuimmista nähtävyyksistä ovat kadonneet johonkin.




Kuvia on kaupungin keskustasta ja  kuvauspaikat löytyivät anonyymin kommentoijan vihjeen perusteella Rogier aukion läheltä.



Kävimme myös Brysselin Mini-Euroopassa, joka on Atonium monumentin juurella.  102 metriä korkea monumentti rakennettiin Brysselin vuoden 1958 maailmannäyttelyä varten. Se on raudan kiderakenteen 165-miljardikertainen suurennos. Penkillä istuu kumarrellen Eila Millan kuvaamana. 

Puistossa on nykyään 350 pienoismallia 80:stä Euroopan kaupungista.  Siihen aikaan niitä oli huomattavasti vähemmän, mutta aika monesta tuli otettua valokuva. 

Viikinkikylä, Tanska

Nyhavn Kööpenhamina, Tanska

Børsen Kööpenhamina, Tanska

Salzspeicher, Holstentor Lübeck, Saksa

Eltz Castle, Saksa

Hoensbroek Castle, Alankomaat

Mint Tower Amsterdam, Alankomaat


Grand Place Bryssel, Belgia

Parlamenttitalo Big Ben Lontoo, Yhdistyneet Kuningaskunnat

Pompidou-keskus Pariisi, Ranska

Château de Chenonceau Loiren laakso, Ranska


Riemukaari Pariisi, Ranska   


Dogen palatsi Venetsia,  Italia


Pisan kalteva torni ja osa katedraalia, Italia

Kolumbus-monumentti Barcelona, Espanja

Härkätaisteluareena Sevilla, Espanja

 

 

Teimme Brysselistä myös junalla retken kauniiseen keskiaikaisessa asussa säilyneeseen Bruggen kaupunkiin.  Kaupunkia kutsutaan Pohjoisen Venetsiaksi ja osallistimme siellä veneellä tehtyyn kaupunkikierrokseen.














Bruggessa kelpasi lounaaksi spagetti bolognese.  Useimmiten kävimme syömässä Mac Donaldsilla, ainakin kerran joka maassa.   Muutama pizzakin tuli viikon aikana syötyä.

 


Belgiasta siirryimme Luxemburgiin, jossa asuimme vaatimattomassa hotellissa aivan päärautatieaseman lähellä.  Wc- ja suihkutilaan oli mielenkiintoinen haitariovi, jonka äänieristys oli olematon.


Kadun vastakkaisen puolen rakennuksessa oli pieni tulipalo ja seurasimme paloautojen ja pelastushenkilöstön toimia huoneemme ikkunasta.

Luxemburgissa emme juurikaan kierrelleet katselemassa kaupungin keskustaa.  Kävimme makeisia ja leluja myyvässä liikkeessä, josta tuliaiseksi ostettiin Barbie-nukkeja ja erilaisia Barbien tarvikkeita. Vuonna 2014 tutustuimme Helin kanssa Luxemburgiin hieman enemmän, vaikka silloinkin istuimme päivät pitkät kannustamassa suomalaisia agilityn MM-kisoissa.

Luxemburgista lähdimme Millan kanssa junalla päiväretkelle reilun tunnin matkan päähän Trieriin. Se on yksi Saksan vanhimmista kaupungeista. Rooman keisari Augustus on perustanut Trierin noin vuonna 15 eaa.


 
Trierissä sijaitseva Porta Nigra on suurin nykyaikaan säilynyt roomalainen kaupunginportti.  Portti rakennettiin vuonna 170 osaksi Augusta Treverorumin kaupunginmuuria, jonka pituus oli yli kuusi kilometriä. Sitä alettiin kutsua keskiajalla mustaksi portiksi kun pieneliöt olivat värjänneet valkoisen hiekkakiven mustaksi.
 

Kiipesimme kukkulalle, jolta näkyi Saint Peter´s Cathedral ja Hauptmarktin takana St Gangolf Kirche.


Seuraavaksi oli vuorossa Amsterdam, jossa olin myös käynyt vuonna 1972 Interrail-matkalla ja vuonna 1991 olin siellä matkatoimistolaisille järjestetyllä opintomatkalla. 

Millan kanssa asuimme pienessä hotellissa, jonka nimessä oli sana Museum. Sellaistakaan vaatimatonta hotellia ei enää löydy kartalta jostakin Valtionmuseon eli Rijksmuseumin eteläpuolelta. Huoneemme ikkunasta näkyi vehreälle sisäpihalle ja huone oli pienin hotellihuone, jossa olen koskaan ollut.  Kahden hengen vuoteen lisäksi huoneessa oli vain kapeat käytävät vuoteen jalkopäässä ja toisella sivulla.  Suihku ja wc oli kooltaan samaa luokkaa kuin Tallinnan ja Tukholman laivoilla.





 
Kaupunkia katselimme Amsterdamissakin kiertoajelulla istuen veneessä.




Kävimme puukenkiä myyvässä liikkeessä, jonka lattialla tepasteli kanoja. Perinteiset kokonaan puiset hollannikkaat jäivät kuitenkin ostamatta.


 

Ainakin yksi museokäynti tehtiin reissun aikana.  Milla jonottaa Anne Frankin taloon violetit verkkarit jalassaan.



 


Kotiin palasimme lauantaina 28.7.1990 ja tuliaisia ostettiin lentoasemalta neljä muovikassillista reissun aikana ostettujen lisäksi. Kotona kaikki ladottiin keittiön pöydälle valokuvaa varten. Mukana oli Mac Donaldsilta lasten aterioiden kanssa saatuja puhallettavia purjeveneitä.


Tämän matkan korvikkeeksi lähdimme Helin kanssa staycation hotellilomalle Helsingin Kalastajatorpalle Munkkiniemeen. Lähiloma tai staycation sanaa ei silloin vielä tunnettu.  Olimme saaneet työpaikalle tarjouksen tulla tutustumaan hotelliin yhdeksi yöksi veloituksetta ja pitihän tarjous käyttää.  Kävimme ensimmäisenä päivänä Linnanmäella ja toisena Korkeasaaressa ja taisimme uiskennella sekä illalla että aamulla hotellin uima-altaassa.  

Jälkiäteen on naurettu sitä, kuinka Heli oli täysin tyytyväinen korvikelomaansa.  Tuskin hän olisi jaksanutkaan syksyllä ensimmäiselle luokalle menevänä vajaa seitsemänvuotiaana kiertää Eurooppaa samaan tapaan kuin 11,5 vuotias Milla.  

Linkki  Makustelua-blogin sivulle 1990, jossa on luetteloitu kaikki sen vuoden matkat.