Lokakuinen reissu Himalajan kupeeseen Bhutaniin sekä Intian Länsi-Bengaliin ja Sikkimiin alkoi mukavasti. Jouduin tekemään lähtöselvityksen Helsinki - Delhi lennolle virkailijan avulla, sillä lähtöselvityskone ei löytänyt passini tiedoista Intian viisumia. Virkailijan avulla viisumi löytyi ja esitin toiveen käytäväpaikasta. Hän ehdotti, että pitäisin järjestelmän arpoman ikkunapaikan, sillä vieressäni olisi vain yksi henkilö. Kun saavuin koneessa istumapaikani luo, mietin pienen hetken pitäisikö minun pahoitella häiriötä käytäväpaikalla istuvalle naiselle englanniksi, mutta päädyin puhumaan suomea. Hetken kuluttua rouva kysyi minulta, olenko lähdössä Bhutaniin ja siitä alkoi matkaystävyytemme. Olimme molemmat lähdössä Albatros Travelin Bhutan - Ukkoslohikäärmeen maa kierrokselle, johon osallistui 16 henkilöä ja matkanjohtaja.
Vietimme yölennon jälkeisen päivän Delhissä, jonka vihreys yllätti ja riksa-ajelu oli mukava kokemus. Palaan erillisissä postauksissa tarkemmin kunkin päivän kokemuksiin.
Seuraavana päivänä lensimme Bagdograan Darjeelingin alueella. Siellä meitä odotti seitsemän hyväkuntoista autoa, joilla liikuimme Länsi Bengalin ja Sikkimin kapeilla teillä ja kaduilla. Kussakin autossa oli kuljettajan lisäksi vain 2 - 3 matkustajaa, joten kaikilla oli ikkunapaikka.
Alkumatkasta ihailimme ja ihmettelimme teeviljelmiä sekä teiden varsilla vapaana kulkevia lehmiä. Noustessamme korkeammalle yli 2000 metriä meren pinnan yläpuolella olevaan Darjeelingin kaupunkiin olimme osittain pilvien sisällä.
Hotellimme kattoterassilta näkyi Intian korkein vuori Kanchenjunga (8586 m), joka sijaitsee Intian ja Nepalin rajalla. Päivien ohjelmaan kuului luostarivierailuja, käynti Himalaja-instituutissa ja samalla alueella olevassa eläintarhassa sekä ajelu kapearaiteisella junalla.
Darjeelingistä matka jatkui upeissa maisemissa kohti Sikkimin osavaltion pääkaupunki Gangtokia. Sikkimin kuningaskunta perustettiin vuonna 1642 ja kuninkaiden dynastia hallitsi maata vuoteen 1975 asti. Sikkimin alueelle matkustettaessa tarvittiin lupa, jonka paikallinen matkanjärjestäjä hankki ryhmän jäsenille. Rajalla tarkistettiin passit ja niihin leimattiin sekä alueelle saapumis- että poistumisleimat.
Gangtok sijaitsee Himalajan itäisellä vuoristojonolla, jossa korkeuserot vaihtelevat 1500 metristä 1900 metriin. Päivän ohjelmaan kuului monenlaisia tutustumiskohteita, mutta niistä kerron omassa jutussaan.
Gangtokista ajoimme Intian puoleiseen Jaigaonin rajakaupunkiin, josta siirryimme kävellen rajamuurin vieressä Bhutanin puolelle Phuntsholingiin, jossa meitä odotti bhutanilainen bussi.
Hotellissaa piti heti saada valokuva mukaan ottamani paperin kanssa. Olihan Bhutan YK:n jäsenmaa numero 100, jossa olen vieraillut. Kuvan olisi voinut ottaa seuraavana päivänä ulkonakin, jolloin valaistus olisi ollut parempi ja kuvasta olisi tullut terävämpi.
Matka jatkui kohti Bhutanin pääkaupunki Thimphua, joka on noin 2300 metriä meren pinnan yläpuolella. Kasvillisuus vuorten rinteillä muuttui matkan varrella. Thimphussa tutustuttiin kaupungin päänähtävyyksiin kunnes jatkettiin matkaa seuraavana päivänä Paroon.
Paro ja sieltä tehtävä patikointi Tiikerinpesän luostariin "Paro Taktsang" on monille asia, jonka haluavat kokea Bhutanissa. Maan ainutlaatuinen ja tarkasti varjeltu kulttuuriperintö sekä koskematon luonto lienevät kuitenkin tärkeimmät vetovoimatekijät maahan.
Tutustuimme Parossa pieneen, mutta monipuoliseen kansallismuseoon. Sen vierestä avautui näkymä Paron laaksoon, jossa sijaitsee vuorten saartama maan ainoa lentokenttä. Käväisimme myös keskustassa ennen vetäytymistä majapaikkaamme keskustan ulkopuolella.
Patikointipäivä ja retkeilypäivä Paron ympäristössä valkeni aurinkoisena, kuten oli tapahtunut kaikkina aamuina reissumme aikana. Suurin osa ryhmäläisistä lähti kohti Tiikenrinpesän luostaria, mutta perille asti kiipesi vain 3 - 4 henkilöä. Neljä meistä ryhmäläisistä ilmoitti jo etukäteen, että emme ole lähdössä tuolle patikointireissulle, jossa noustaan 3120 metrin korkeuteen. Syynä olivat pienet vaivat. Jälkeenpäin kuulimme useammalta näköalapaikan kahvilaan asti kiivenneeltä, että reissu oli todella raskas.
Me neljä olimme erittäin tyytyväisiä retkipäiväämme, sen tarjoamiin maisemiin, lyhyeen patikointiin ja vierailukohteisiin. Näimme päivän aikana näköalapaikalta jopa Tiikerinpesän luostarin kaukana vuoren rinteessä. Lounaskin oli maittavin Bhutanissa syömistämme aterioista.
Bhutanin vierailumme päättyi Paron lentokentälle, josta lensimme aamupäivällä Delhiin. Matkalla saimme ihailla Himalajan vuoristoa koneen oikealla puolella. Jutun otsikkokuvan otti matkaystäväni puhelimella hänen vieressään ikkunapaikalla istunut reissaaja, oman kuvani otin käytäväpaikalta, kun vieressäni istui kaksi matkaajaa lähempänä ikkunaa.
Delhin ruuhkissa istumme muutaman tunnin, mutta kävimme myös yhdessä sikhien temppelissä, jonka yhteydessä vapaaehtoiset valmistavat ja tarjoavat päivittäin ilmaisen aterian tuhansille tarvitseville.
Erittäin onnistuneen reissun lopuksi pääsin kuvaan samassa paikassa kuin moni muukin. Valokuvauksen kieltävä kyltti taisi jäädä meiltä kaikilta kuvatuilta huomaamatta ;) .
Tämän reissun eri kohteista voi myöhemmin lukea linkkien takaa:
Intia Delhi
Intia Bagdogra - Darjeeling
Intia / Sikkim Gangtog
Bhutan Phuntsholing - Thimphu
Bhutan Paro
