Syy Turun reissuihin on viimeisten vuosikymmenten aikana ollut agility. Nyt se oli 23. - 27.9.2026
agilityn maailmanmestaruuskisat 2026 , johon lähdin kannustamaan suomalaisia ja ihailemaan kaikkien 38 osallistujamaan edustajien suorituksia. Matkaseurana oli ystävättäreni Päivikki.
Reissu alkoi hieman tavallisuudesta poiketen. Minulta lohkesi kisoja edeltävänä viikonloppuna paikka hampaasta. Onnistuin saamaan ajan hammaslääkärilleni keskiviikoksi 23.9. klo 10:30. Sovimme, että Päivikki lähtee autollaan kohti Turkua ja kisapaikkana toimivaa Gatorade areenaa alkuperäisen suunnitelman mukaan ja minä tulen junalla perässä heti kun ehdin. Kulkeehan junia Turkuun tunnin välein ja hintakin näytti olevan eläkeläisiltä vain 12,- euroa.
Hammaslääkärin vastaanottoaika oli hiukan myöhässä ja pääsin lähtemään Malmin juna-asemalta kohti Pasilaa kello 11:27 lähteneellä junalla. Ostin junalaiturilla seisoessani puhelimella lipun seuraavaan systeemin tarjoamaan Turkuun lähtevään junaan. Aikataulun 11:41 - 13:39 olin katsonut ennakkoon. Juoksin Pasilassa laiturilta toiselle ja ehdin lopulta odotella Turun junaa muutaman minuutin. Nousin mobiililipussa näkyvään junanvaunuun ja etsin istumapaikkani, mutta siinä istui jo matkustaja. Sanoin kohteliaasti, että minulla on paikka vaunuun numero x ja paikalle numero y. Rouva kaivoi esiin puhelimensa ja sanoi, että hänellä on sama paikka ja silloin huomasin, että oma lippuni oli kello 12:41 - 14:39 kulkevaan junaan. VR:n varaussysteemi oli kaiketi tulkinnut, että en voi ehtiä Malmin asemalta 14 minuutissa Pasilan junalaiturille ja oli siksi varannut paikan vasta tunnin päästä lähtevään junaan.
Onneksi vaunussa oli paljon tilaa ja ystävällinen rouva sanoi, että konduktööri pystyy todennäköisesti vaihtamaan lipun ja istumapaikan tähän junaan. Toinen onneksi oli se, etten ollut huomannut ostaneeni paikkaa vasta tunnin päästä lähtevään junaan, sillä en ehkä olisi uskaltanut nousta junaan väärän lipun kanssa. Niinhän siinä kävi, että sain konduktööriltä veloituksetta istumapaikan junaan, jossa jo olin. Rouva poistui junasta minua aikaisemmin ja hyvästellessään toivotti mukavaa loppumatkaa ja mainitsi, että tämä seikkailu kannattaa tallentaa muistojen joukkoon.
Turun rautatieaseman edestä otin Bolt taksin Gatorade areenalle, jonne ehdin hurraamaan Suomen mini-kokoisten koirien joukkueelle, joka voitti virheettömillä nopeilla suorituksilla ns. hyppyradan, mutta torstaina kisatun agilityradan suoritukset sisälsivät pieniä virheitä, joten palkintopallisijoitusta kokonaiskisassa ei tullut. Suomalaisten hienot suoritukset eivät tänä vuonna riittäneet mitalisijoille. Parhaiten onnistui Sveitsi, kuten alle liittämästäni taulukosta näkyy. Euroopan maiden lisäksi kisoihin olivat lähettäneet edustajansa seuraavat maat: Brasilia, Etelä-Afrikka, Etelä-Korea, Japani, Kanada, Kiina, Singapore, Uruguay, USA.
Päivät keskiviikosta sunnuntaihin kuluivat kisahallissa noin klo 8 - 18/20. Kun uusia ratoja rakennettiin ja kisaajat tutustuivat niihin, niin me kisaturistit kävimme syömässä hallin ravintolassa tai ostoksilla hallin käytävillä, jonne lukuisat koti- ja ulkomaalaiset koiratarvikevalmistajat olivat pystyttäneet myyntipisteitä.
Oman seuramme eli Itä-Helsingin Agilityharrastajien edustajia ei osallistunut näihin kisoihin, sillä joukkuisiin pääsee vain 4 parasta koirakkoa kustakin kokoluokasta maajoukkuekarsintojen perusteella. Seuramme jäsen Tuulikki Laalo oli onnistunut lunastamaan paikan Pohjoismaiden mestaruuskisoihin ja European Open kisoihin, jonne lähetetään hieman suuremmat joukkueet. Näissä kisoissa hän pääsi ohjaamaan koiraansa, shetlanninlammaskoira Taigaa, niin sanottuna nollakoirana (englanniksi termi on White dog). Tuomarit katsovat nollakoirien suoritusten avulla, onko radassa ehkä vielä jotakin korjattavaa, jotta se olisi mahdollisimman turvallinen kisaajille.
 |
| Tuulikki tutustumassa rataan ja tuomari Marko Mäkelä mittaamassa sitä |
 |
| Kilpailijat tutustumassa rataan |
 |
| Noutopöytälounas hallin ravintolassa |
 |
| Uudehkon Kontiolahtelaisen Koiralikka yrityksen osasto |
 |
| Nopsa koirani sai tuliaiseksi Biothanesta valmistetun taluttimen ja kaulapannan |
 |
| Kevyt-Pomppa Nopsalta puuttui, mutta ei puutu enää |
 |
| Ranskan joukkueen kannattajana oli Gallian kukko |
 |
| Oma kannattaja-asuni ja lippuni ovat peräisin Helsingissä pidetyistä MM-kisoista vuodelta 2000 |
M/S Bore on hostelli-, ravintola- ja museolaiva, joka seisoo Aurajoen rannassa. Se on valmistunut höyrylaivaksi Ruotsissa vuonna 1960 ja toimi vuosina 1987 - 2010 risteilylaivana Kristina Regina nimisenä. Laivan omistaa Oy S/S Borea Ab, joka osti sen Kristina Cruisesilta vuonna 2010. Se toimii nykyään museolaivana ja Turun ammatti-instituutin pyörittämänä laivahostellina.
Laivan majoitushintaan kuuluu aamiainen noutopöydästä ja laivalla on myös kokoustiloja. Hyttejä on yhdelle, kahdelle, kolmelle ja neljälle henkilölle. Hytit ovat pieniä, mutta niissä on oma wc sekä suihku. Yksi henkilö mahtuu hyvin sellaiseen hyttiin, jossa olin ja hinnat ovat kohtuullisia, suorastaan edullisia. Autoilijat pitävät erinomaisena etuna sitä, että ilmaista pysäköintitilaa on runsaasti laivan lähellä.
Laivalla on hostelleiden tapaan oleskelutilaa sekä keittiö, jossa voi lämmittää mikrossa ruokaa ja keittää kahvia ja teetä. Asiakkaina oli meidän oleskelumme aikana muita kisaturisteja sekä Suomesta että muualta Euroopasta. Vieraskirjassa oli terveiset kanadalaiselta perheeltä. Olen majoittunut viimeksi hostellissa Interrail-reissullani kesällä 1972, mutta saattaisin hyvin valita joskus uudestaan hostellimajoituksen, jos tarjolla on oma huone kylpyhuoneen ja wc:n kera.
Laivan aamiainen oli monipuolinen, samaa tasoa kuin kolmen tähden hotelleissa. Ravintolassa saattoi aistia takavuosien risteilyiden tunnelman.
Iltaisin teimme pieniä kävelylenkkejä laivan ympäristössä Aurajoen rannalla, joten tällä Turun reissulla ehdin kuvata muutaman paikallisen nähtävyydenkin.
Forum Marinum on Turussa sijaitseva merenkulun valtakunnallinen vastuumuseo. Se sijaitsee Aurajoen varrella vanhoissa Osuuskaupan ja valtion varstorakennuksissa ja siihen kuuluu museoaluksia.
Tykkivene Karjala oli rantautuneena Boren perässä. Se oli Suomen merivoimien Turunmaa-luokan tykkivene vuodet 1968 - 2001. Alus kuului Saaristomeren meripuolustuksen vartiolaivueeseen ja kotisatamana oli Upinniemen varuskunta. Alus poistettiin käytöstä vuonna 2001 ja hinattiin Aurajokeen Forum Marinumin museolaivaksi vuonna 2002.
Ilpo suoritti asepalveluksensa Upinniemessä 1970-luvulla. Kun reissuni jälkeen tuli puheeksi tykkivene Karjala, niin hän muisteli armeija-aikojaan. Pintasukeltajana heidän tehtävänään oli yön pimeydessä valloittaa ja tuhota sotasataman aluksia kuin elokuvissa. Valloitettuun alukseen merkittiin liidulla alukseen tunkeutuminen, eikä kiinni saanut jäädä. Pelottavinta oli, kun pitkän laiturin alla oltiin piilossa ja vesi rupesi nousemaan. Lopulta oli enää sentti ilmatilaa hengitettäväksi. Luukkupöksyjä eli merivoimien väkeä harmitti, kun löysivät tuhotun aluksen.
Suomen Joutsen, entinen Suomen laivaston koululaiva oli tykkivene Karjalan perässä. Tämäkin kolmimastoinen teräsrunkoinen täystakiloitu purjelaiva, fregatti on yksi Forum Marinumin Aurajoessa kelluvista museolaivoista. Laiva on laskettu vesille 1902 ja otettu palveluskäyttöön laivaston koululaivaksi 1930. Siihen asennettiin silloin moottorit. Merimiesammattikouluna laiva toimi vuosina 1960 - 1988 ja oli kiinnitettynä Martinsillan viereen. Vuonna 1991 alus siirtyi Turun kaupungin omistukseen museolaivaksi ja vuonna 2002 se siirrettiin nykyiselle paikalleen.
Sigyn on vuonna 1887 rakennettu kauppalaivana toiminut puinen kolmimastoparkki (parkit olivat suurikokoisia rahtilaivoja). Se on maailman viimeinen puurakenteinen kauppalaiva, joka on purjehtinut valtameriliikenteessä. Se on tehnyt historiansa aikana 56 Atlantin ylitystä. Laiva rakennettiin Ruotsin Göteborgissa vuonna 1887 kuljettamaan puutavaraa ja myös hiili- ja viljalasteja. Vuonna 1927 se myytiin Ahvenanmaalle, mistä Åbo Akademin säätiö osti sen museolaivaksi vuonna 1939.
Säätiö ja Turun kaupunki perustivat vuonna 1993 Museoalus Sigyn säätiön ja seuraavana vuonna sille valmistui oma uiva telakka, joka tukee sen runkoa aluksen kelluessa vedessä. Laivaa on viime vuosina kunnostanut ympärivuotisesti kahdesta kolmeen työntekijää. Välillä se on hinattu Ruissalon telakalle ja tuotu takaisin Aurajokeen Varvintorin edustalle, jossa kunnostustyöt jatkuvat. Sigyn on ollut auki yleisölle kesäkuukausina.
Forum Marinumissa on Sigyn - Onnekas laiva -näyttely, joka kertoo laivan tarinan. Näyttely perustuu aluksen pitkäaikaisimman päällikön kapteeni Ludvig Jönssonin aitoihin päiväkirjoihin.
Aurajoen rannalla oli myös muotoilija Stefan Lindforsin suunnittelema Symbiosis-veistos, joka on omistettu saaristomeren suojelulle. Se toimii osana varainkeruuhanketta, jossa yksityishenkilöt, yritykset ja yhteisöt voivat ostaa teoksen pintaan kiinnitettäviä teräslaattoja. Kerätyt varat ohjataan Saaristomeren suojelutyöhön. Veistos yhdistää kalan ja linnun hahmoja.
Vastarannalla näkyi Telakkarannan uusi kaupunginosa. Seuraavassa kuvassa on saksalaisen kuvanveistäjä Achim Kühnin suunnittelema Harmonia-suihkulähdeveistos. Teos tunnetaan kansan suussa nimellä Valaan pyrstö. Kolmannessa kuvassa häämöttää kaukana takana Turun tuomiokirkon torni.
Linnankadun varrella on entinen telakka- ja köysitehdasalue, jossa toimivat nykyään Turun ammattikorkakoulun Taideakatemia ja Turun konservatorio. Pitkän ja kapean köysitehdasrakennuksen molemmissa päissä oli telakkahallit. Hamppuköysiä ja metallivaijereita rakennettiin erityisesti laivanrakennusteollisuuden tarpeisiin. Vuonna 1935 valmistunut rakennus tehtiin yhdistämään kahta olemassa olevaa telakkahallia. Ennen köydet valmistettiin venyttämällä pitkiä kuitukonsseja suoriksi koko köyden pituudelta. Kuidut ja säikeet punottiin yhteen radan päästä päähän kulkevien vaunujen ja pyörivien koukkujen avulla. Jotta tarvittavista köysistä saatiin riittävän pitkiä ilman jatkoksia, piti tehdasrakennuksen ja sen sisällä olleen köysiradan olla pituudeltaan satoja metrejä. Valmistuessaan rakennus oli Pohjoismaiden pisin, 270 metriä.
Ohitimme myös Turun sähkölaitoksen kauniin historiallisen voimalaitosrakennuksen. Rakennuskokonaisuus on valmistunut vuonna 1909.
Historiallinen viittavene on valmistunut vuonna 1963. Sitä on käytetty väylän merkintä- ja hoitöissä ja se on nykyään Forum Marinum -merimuseon Kruununmakasiinin tiilirakennuksen edustalla Linnankadulla.
Turun linnan pääsimme kiertämään ulkoapäin, sillä talvikaudella 1.9. alkaen se on auki vain tiistaista sunnuntaihin klo 10 - 17 ja me istuimme kisahallissa joka ilta ainakin kello 18:aan asti.
Linnan rakennustyöt aloitettiin 1200-luvun keskivaiheilla, samoihin aikoihin kun Suomi liitetiin osaksi Ruotsin kuningaskuntaa. 1280 perustettiin Ruotsin kruunun käskynhaltijan eli "prefectus Finlandiae" virka. Ruotsin oli rakennettava linnoja valtakuntansa itäiseen osaan eli Etelä-Suomen ja siihen yhdistetyn Länsi-Karjalan puolustamiseksi ja hallinnon järjestämiseksi. Aurajoen suulla sijainneelle luodolle alettiin rakentaa Ruotsin kuninkaan käskynhaltilan ja sotilaiden käyttöön linnoitettua leiriä.
Linna oli aluksi suorakaiteen muotoinen 65 metriä pitkä ja 30 metriä leveä leirikastelli, jolla oli ympärysmuuri ja jokaisella sivulla portti. Muurin länsipäässä kohosi porttitorni ja myöhemmin sellainen rakennettiin myös itäpäähän. Muurit olivat korkeudeltaan noin yhdeksän metriä ja niiden sisäpuolella sijaitsivat linnan päällikön asuinrakennus ja linnan kappeli. Sotilaat leiriytyivät muurien sisäpuolella taivasalla.
1280-luvulla perustettu linna toimi aluksi Ruotsin kruunun hallintolinnana, mutta myöhemmin siitä tuli mm. Juhana III:n herttua-ajan residenssilinna, Suomen kenraalikuvernöörin virka-asunto ja vankila. 1800-luvun lopulta alkaen se on ollut museokäytössä. Museovirasto on määritellyt sen yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.
Turun linnan eteläpuolelle perustettiin Tukholman Skanssenin esikuvaa noudattaen ulkomuseo 1900-luvun alussa. Suurin osa rakennuksista tuhoutui jatkosodan pommituksissa 1941, minkä jälkeen puistoon jäi vain kaksi rakennusta, tämä Suomusjärven aitta 1700 - 1800-luvulta sekä sitä isompi Perniön tupa, joka oli noin vuodelta 1800. Syyskuussa 2025 Perniön tupa valitettavasti tuhoutui tahallaan sytytetyssä tulipalossa ja määrättiin kokonaan purettavaksi.
Linnan lähellä Satamakatu 14 - Linnankatu 82 sijaitsee kaunis keltainen tiilikattoinen rakennus. Se on valmistunut arviolta vuonna 1921 ja edustaa aikakautensa tyypillistä arkkitehtuuria. Alkujaan sillä on ollut vahva side alueen teolliseen ja merelliseen toimintaan ja nykyään siellä on toimisto- ja liiketiloja.
Turussa on paljon erilaista katsottavaa ja koettavaa. Siellä pitäisi joskus käydä muunkinlaisilla retkillä kuin agilitytreeneissä ja kisoissa, joista olen laittanut muistiin ainakin seuraavat jutut:
2017,
2019,
2021, tai katsomassa MM-kisoja
2019. Nyt on omalta ja tammikuussa 14-vuotta täyttävän Nopsa koirani osalta agilityharrastus päättynyt, mutta tuttuja käyn edelleen kannustamassa kisoissa.
