Pakistanin kiertomatka päättyi yli 2000 kilometrin bussimatkan ja lukuisten mielenkiintoisten tutustumiskohteiden jälkeen Islamabadiin maan nykyiseen pääkaupunkiin, sekä käyntiin Taksilan arkeologisella alueella.
Pakistanin itsenäistyttyä 1947 tuli sen pääkaupungiksi Karachi, johon tutustuimme reilua viikkoa aikaisemmin. Karachi on edelleen maan suurin kaupunki. Pääkaupunki haluttiin kuitenkin keskemmälle maata ja lähemmäksi Keski-Aasian perinteisiä muslimialueita, joten 1960-luvulla aloitettiin Islamabadin rakentaminen. Kaupungille laadittiin ruutukaavaan perustuva asemakaava. Se jaettiin kahdeksaan vyöhykkeeseen, joissa jokaisessa oli omat lähipalvelut, asuintalot olivat pientaloja, kadut puistokatuja, valtaväylät leveitä ja korkeat toimistorakennukset keskitettiin valtaväylien varrelle. Virallisesti Islamabadista tuli pääkaupunki vuonna 1967 ja vuonna 2024 siellä oli noin 1,27 miljoona asukasta. Perjantaina 7.3.2025 saavuimme iltapäivällä Islamabadiin. Ennen majoittumista pysähdyimme valtavassa ja valikoimaltaan monipuolisessa kirjakaupassa, joka on nimeltään Saeed Book Bank. Matkakirjojen osastolla satuin kulkemaan hyllyvälissä, jossa oli kirjoja jopa Suomesta. Omat edulliset ostokseni olivat Indokiinan alueelta kartta, jolle saattaa tulla käyttöä jo loppuvuodesta, postikortteja sekä uusi pieni muistikirja, johon matkoilla on mukavaa kirjoittaa muistiinpanoja.
Postikortteja taisivat ostaa lähes kaikki matkakumppanit ja seuraavana päivänä kävimme postitoimipaikassa, jossa kortteihin leimattiin postimaksukoneella postimaksu. Ehkä tarpeeksi arvokkaita postimerkkejä ei ollut kaupan. Australiaan oli postimaksu vajaat 600 rupiaa eli vähemmän kuin kaksi euroa. Suomeen kortteja lähettäneet maksoivat hiukan enemmän ja kortti pitikin laittaa ison kirjekuoren sisään, jotta kuoren päälle mahtui riittävän monta 99 rupian postimaksuleimaa.
Hyvätasoinen kolmen tähden Roomy Signature hotellimme sijaitsi F6 alueella ja kuulimme, että sillä alueella on turvallista lähteä kävelylle yksinkin. Näin teinkin seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen ennen lähtöä päivän retkille.
Vietyämme matkatavarat huoneeseen lähti osa seitsemän hengen porukastamme pienelle kävelylle ympäristöön paikallisoppaan ja suomalaisen matkanjohtajan kanssa. Muutamat ostivat hotellin nurkan takaa Village Art Gallery liikkeestä tuliaisiksi mattoja ja tyynynpäällisiä, minä ostin tältä reissulta kotiin jääneelle miehelleni Ilpolle parilla eurolla villakankaisen afganistanilaisen pakul- (pakol - phakhol - khapol) hatun.
Kiertely lähiseuduilla jatkui yhden matkakumppanin kanssa. Nuorempi tyttäreni Heli oli laittanut Whatsapp-viestin, jossa pyysi katsomaan saisiko Istanbulin lentoasemalta ripsentaivuttajat. Kivijalkaliikkeistä tai tavarataloista niitä ei kuulemma Helsingistä löydy, vaan pitäisi tilata netistä. Tuli heti mieleen, että toivottu tuliainen voisi löytyä täältä Pakistanista, koska maassa valmistetaan sairaaloissa tarvittavia teräsinstrumentteja ja terästä tuollaisetkin ovat. Lukuisten erilaisten liikkeiden ja katukauppiaiden joukossa oli hotellin lähellä myös ns. kemikaalikauppa ja sieltä toivottu vekotin löytyi. Hinnankin olen kirjoittanut muistiin, 590 rupiaa eli 2,10 euroa.
Sähköviritelmät ovat kaukomailla usein mielenkiintoisen näköisiä ja ansaitsevat tulla kuvatuiksi. Kuvassa on "ei kovin turvallisen näköinen" sähkökaappi.
Hotellin lähellä oli lukuisten kauppojen lisäksi myös monenlaisia kahviloita ja ruokapaikkoja. Syötävää olisi varmaan voinut tilata myös huoneeseen hotellin ulkopuolelta.
h
Ryhmässämme oli viisi yksin matkaan lähtenyttä ja yksi pariskunta. Me ilman matkakumppania reissuun lähteneet sekä suomalainen matkanjohtajamme menimme illalliselle hotellin Carnivore baked meat ravintolaan ja nautimme hyvin valmistettua kanaa sekä lammasta riisin ja erilaisten maustekastikkeiden kera. Kuulin oppaan kertovan, että Islamabadissa ruoka ei ollut niin maustettua kuin muualla maassa, ja se sopi omaan makuuni paremmin.
Lauantai 8.3.2025 alkoi retkellä reilun 30 kilometrin päähän Taksilaan buddhalaisten pyhiinvaelluspaikkaan. Siellä on toinen säilynyt Buddhan hammas. Toinen on Sri Lankassa Kandyssa. Taksila oli muinainen kaupunki Punjabissa Indus- ja Hydaspes-jokien välissä. Se on ollut jonkin aikaa muinaisen Gandharan pääkaupunki, joka on mahdollsesti perustettu noin 1000 vuotta eaa.
Aleksanteri suuri sai kaupungin haltuunsa vuonna 326 eaa., koska se antautui hänen Makedonian valtakunnalleen. Hyvän sijaintinsa takia Taksila on vaihtanut usein omistajaa vuosisatojen aikana. Kun muinaiset kauppareitit lakkasivat olemasta tärkeitä vajosi kaupunki tuntemattomuuteen ja lopulta tuhoutui. 1800-luvulla britit löysivät muinaisen Taksilan rauniot.
Kiertelimme alueella museon oppaan johdolla. Yllättäen hän esitteli alueelta löytyneitä rahoja ja pienten veistoksen jäännöksiä ja tarjosi niitä ostettavaksi. Emme edes kysyneet hintoja vaan mielessäni ihmettelin tällaista toimintaa.
Alueella oli myös museo, jossa puna-kultaisessa telineessä oli esillä arvokas Buddhan hammas ja vitriineissä oli mm. alueelta löydettyjä pieniä veistoksia, leluja, ruoanvalmistusvälineitä ja koruja.
Shah Faisal Masjid eli Faisalin moskeija on Pakistanin kansallinen moskeija ja kooltaan maan suurin. Moskeija on nimetty Saudi-Arabian edesmenneen kuninkaan Faisalin mukaan. Valmistumisensa jälkeen vuosina 1986 - 1993 se oli maailman suurin ja edelleen se on islamilaisen maailman kuudenneksi suurin.
Moskeijan kuva on 5000 rupian setelissä. Rakennus koostuu kahdeksasta betonisiivekkeestä ja se on saanut inspiraationsa beduiiniteltasta. Moskeijaa ympäröi neljä minareettia ja sen saliin mahtuu 10 000 palvojaa. Pelkistetyn rakennuksen sisätiloihin tuo mielenkiintoa ikkuna-aukkojen läpi siivilöityvä valo. Me pääsimme käymään moskeijan parvekkeella, josta sisäosat näkyivät kokonaisuutena varmaankin paremmin kuin olisivat alhaalta näkyneet. Moskeija sijaitsee kaupungin pohjoisimmasssa osassa Margalla Hillsin kansallispuiston ja Himalajan läntisimpien osien juurella.
Lok Virsa Heritage Museum eli historian ja kulttuuriperinnön museo, jota kutsutaan myös Pakistanin kansan museoksi oli mielenkiintoinen tutustumiskohde. Se on maan suurin museo ja esittelee Pakistanin monikulttuurista yhteiskuntaa ja eri etnisten ryhmien historiaa sekä eläviä perinteitä eri puolilla maata. Museo koostuu useista rakennuksista sekä ulkomuseosta ja se on niin monipuolinen, että sen tutkimiseen voisi käyttää muutaman tunnin sijaan jopa muutaman päivän.
Näimme kiertomatkan aikana usealla paikkakunnalla valaisimia, joiden materiaalina oli käytetty koristeltua kamelinnahtaa. Tässä museossa sain vihdoin otettua valokuvan näistä ainutlaatuisista valaisimista, joita valmistetaan Cholistanin ja Multanin aavikoilla. Valo pääsee huokoisen kamelinnahan läpi ja luo ympärille aavikon yön varjoja.
Näimme kiertomatkan aikana usealla paikkakunnalla valaisimia, joiden materiaalina oli käytetty koristeltua kamelinnahtaa. Tässä museossa sain vihdoin otettua valokuvan näistä ainutlaatuisista valaisimista, joita valmistetaan Cholistanin ja Multanin aavikoilla. Valo pääsee huokoisen kamelinnahan läpi ja luo ympärille aavikon yön varjoja.
Alueella oli myös matkamuistokauppoja ja saimme kaikki paikalliselta matkanjärjestäjältä muistoksi omalla etunimellä varustetut taulut. Kuvaan pääsi mukaan myös vasemmalla seissyt opasharjoittelija ja oikealla seissyt taiteilija.
Pakistan monumentti oli päivän viimeinen tutustumiskohde. Se on rakennettu symboloimaan Pakistanin kansan yhtenäisyyttä ja omistettu Pakistanin ihmisille, jotka uhrasivat tämän päivän paremman huomisen puolesta. Monumentti valmistui vuonna 2007. Neljä suurta terälehteä edustavat maan neljää pääkulttuuria Punjabi, Baloch, Sindhi ja Pakhtun. Kolme pienempää terälehteä edustavat vähemmistöjä Azad Kashmiri ja Gilt-Baltistan.
Monumentille vievien portaiden seinämään on ikuistettu sen rakentajien kämmenten painaumat. Terälehdissä on taideteoksia, jotka kuvaavat maan erilaisia maamerkkejä ja itsenäisyysliikkeen merkkihenkilöitä sekä musiikki- ja tanssiteemoja. Terälehdet suojelevat Pakistanin lipun tähteä ja puolikuuta.
Monumentin vieressä on museo, joka kuvaaa tärkeitä Pakistan-liikkeeseen johtaneita tapahtumia. Tämän musokäynnin jätimme väliin, eikä kuvaakaan museorakennuksesta tullut otettua. Näköalatasanteen kaaret pääsivät sentään valokuvaan.
Matkalla takaisin hotelliin ohitimme kaksi pyöräilijää. He eivät olleet ryhmäämme kuulunut pariskunta, joka vuokrasi paikallisoppaan avustuksella pyörät ja tutustui omatoimisesti päivän aikana kaupunkiin ja sen ympäristön luontokohteisiin. Tällainenkin on mahdollista Islamabadissa jopa opastetun ryhmämatkan yhteydessä.
Illallisen söimme hotellin kattoterassin ravintolassa. Oma valintani oli naan leipää, kanakeittoa ja kevyt Cocis, hinta tippeineen 1000,- rupiaa eli 3,57 euroa. Hieman ennen auringonlaskua ehdime ihailla maisemia kohti kaupungin liikekeskustaa ja Margalla Hillsin kansallispuiston kukkuloita.
Sunnuntaina 9.2.2025 oli aamiainen tarjolla jo klo 2:30 ja bussi starttasi kohti lentoasemaa klo 3:00. Lento kohti Istanbulia lähti klo 6:35. Armenian ja Turkin rajalla onnistuivat koneen vasemmalla puolella istuneet matkustajat näkemään Ararat vuoret ja yksi ryhmämme jäsenistä sai otettua upean kuvan lentokoneen ikkunan läpi ja jakoi sen meille muille. Kiitokset kuvasta.
Tämä Pakistanin kiertomatka oli yksi monipuolisimmista ja upeimmista matkoista, joita olen tehnyt. Vaikka autossa istumista oli kohtuullisen paljon ei se puuduttanut, koska tasaisin väliajoin pysähdyimme katsomaan mielenkiintoisia nähtävyyksiä tai paikallista elämää. Tällaiset opastetut kiertomatkat hiukan vieraampiin kohteisiin sopivat minulle nykyään paremmin kuin omatoimimmatkat, koska en enää jaksa säätöä lentojen, majoitusten ja retkien varaamiseksi.
Tämän seitsemän hengen Mandala Travelin Pakistanin kiertomatkan eri kohteista voi lukea linkkien takaa:
Islamabad
