Mitä tekoäly kertoi minusta samana päivänä kun Kruunuvuorensilta avattiin

Kruunuvuorensilta oli lenkkeilykohde Nopsa-koirani kanssa lauantaina 18.4.2026 kymmenien tuhansien muiden tavoin, kun silta avattiin ensimmäistä kertaa jalankulkijoille ja pyöräilijöille.  Samoihin aikoihin viime viikon lopulla monet  agilityharrastuksesta tutut ystäväni julkaisivat Facebookissa tekoälyn kokoamia tietoja itsestään, kun olivat laittaneet hakukenttään nimensä ja sanan agility.  Samaa kokeilin minäkin ja katsoin myös tuleeko eroa, kun vaihdan Agilityn tilalle sanat Matkailu tai Viikki.  Eipä eroa tullut paljoakaan, mutta lähes jokaisella kerralla samakin haku tuotti hieman eri vastauksen.  Tekoälyn kokoamaan tietoon kannattaa suhtautua varauksella, mutta hauskaa noiden vastausten lukeminen oli.  

Jutun kuvituksena on kännykkäotoksia lauantaisen lenkin varrelta.  Sillasta ja sen avajaisjuhlallisuuksista voi lukea esim YLE:n sivuilta.  Me matkustimme kotoamme Viikistä kahdella bussilla Kruunuvuorenrantaan ja kävelimme sieltä sillan yli Korkeasaareen, josta kuljimme Korkeasaarensiltaa pitkin Mustikkamaalle ja sieltä edelleen Isoisänsiltaa pitkin Kalasatamaan, josta palasimme kotiin metrolla ja bussilla. 

Kruunuvuorensillan 135 metriä korkea kannatinpylväs ja kävelijöitä sillalla

Tekoälyn vastaus: Eila Kuronen Matkailu

EK on kokenut matkailija ja entinen matkailualan ammattilainen, joka tunnetaan erityisesti pitkäikäisestä Metkaamatkustelua-blogistaan. 

Hänestä ja hänen matkailuharrastuksestaan on hyvä tietää seuraavat asiat:

Matkablogi: Kuronen on kirjoittanut Metkaamatkustelua-blogia jo vuodesta 2006 lähtien. Blogissa hän jakaa kokemuksiaan matkoiltaan ympäri maailmaa, matkasuunnitelmiaan sekä katsauksia matkailuvuosiinsa.

Tausta matkailualalla: Hän on jäänyt eläkkeelle matkailualalta, jota hän kutsuu huumorilla "vapaaherrattareksi jäämiseksi".

Intohimot: Matkustamisen lisäksi Kuronen on aktiivinen koiraharrastaja (erityisesti agility) ja maabongaaja. Hän seuraa käytyjen maiden määrää niin sanotulla "maakertoimella".

Matkustustyyli: Hänen matkansa vaihtelevat omatoimisista saarihyppelyistä Karibialla aina pyörämatkoihin Virossa ja kaupunkilomiin. Hän aloitti ulkomaanmatkailun jo nuorena 1960-luvulla. 

Korkeasaareen oli tullut moni pyörällä

Tekoälyn vastaus: Eila Kuronen Agility

EK on pitkäaikainen ja ansioitunut suomalainen koiraharrastaja, joka vaikuttaa erityisesti Itä-Helsingin Agilityharrastajat ry -seurassa.  Hänen merkittävimpiä roolejaan ja saavutuksiaan agilityn parissa ovat:

Vaikuttaja ja luottamustoimet: Kuronen on tehnyt vuosia vapaaehtoistyötä I-HAH:n riveissä ja toiminut aktiivisesti muun muassa Kivikon Koiraurheilukeskus Oy:n kehittämisen eteen.                              Tunnustukset: Suomen Agilityliitto on myöntänyt hänelle ansiomerkin pitkäjänteisestä työstä lajin hyväksi.
Kilpailutoiminta: Hän on toiminut sekä agilitykilpailujen järjestäjänä, tiedottajana että ohjaajana. Hän on harrastanut agilityä useiden koirien, kuten jackrussellinterrierien kanssa.  Yksi hänen tunnetuimmista koiristaan on agility- ja hyppyvalio Nopsa, jonka ohjaajana ja omistajana hän on toiminut.           
Bloggaaja: Kuronen on seurannut lajin kehitystä Suomessa pitkään ja kirjoittaa aktiivisesti matkailusta ja koiraharrastuksesta Metkaamatkustelua-blogissaan, jossa hän on muun muassa huomioinut agilityn 40-vuotistaipaleen. 

Suurin osa Kruunuvuorenrannasta lähteneistä lenkkeilijöistä kulki Finkensiltaa pitkin Sompasaareen

Tekoälyn vastaus: Eila Kuronen Viikki

EK on helsinkiläinen matkailualalta eläköitynyt koiraharrastaja, joka asuu Viikin alueella ja vaikuttaa aktiivisesti paikallisessa yhteisössä.                                                                                                            Toiminta ja harrastukset                                                                                                                       

Bloggaaja: Hän kirjoittaa Metkaamatkustelua-blogia, jossa hän jakaa kokemuksiaan matkailusta, koiraharrastuksesta (erityisesti agilitysta) ja arjestaan Viikissä.                                                                  

Viikin seniorikerho: Kuronen on mukana Viikin seniorikerhon toiminnassa ja järjestää muun muassa retkiä kerholaisille.                                                                                                                                       

Harrastukset: Hänellä on roturisteytyskromfohrländer nimeltään Nopsa ja sydäntä lähellä ovat agility, koirayhdistystoiminta ja matkustelu. 

Paikallisvaikuttaminen: Hän on ollut esillä muun muassa Viikki-Seuran julkaisuissa, joissa on käsitelty esimerkiksi Latokartanontorin REKO-lähiruokapiiriä. 

EK kuvailee itseään "vapaaherrattareksi", joka on siirtynyt työelämästä nauttimaan matkustelusta ja kotiseutunsa Viikin luonnosta, kuten Viikin arboretumista. 

Meidän lenkkimme kulki Mustikkamaan ja Isoisänsillan kautta Kalasatamaan

Koiralenkki Ruotsinkylän tutkimusmetsässä

Ruotsinkylän tutkimusmetsä sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä Helsingistä Tuusulan moottoritien kupeessa. Se oli meille Päivikin kanssa uusi koiralenkkeilykohde.  Facebookista huomasin, että agilitytuttumme oli käynyt siellä koirineen ja niinpä päätimme mekin lähteä sinne huhtikuun alun aurinkoisena päivänä. 

Luonnonvarakeskuksen sivuilta löytyi näin jälkikäteen tietoja, jotka olisi kannattanut lukea ennen paikalle menoa.  Alueella tutkitaan erilaisia metsänjalostukseen liittyvä kysymyksiä. Tutkimusmetsän luonto on monipuolinen.  Sieltä löytyy karuja avokallioita, kangasmetsiä ja puronvarsilehtoja.  Erityisesti ulkomaisten puulajien viljelmät tarjoavat kiinnostavia tutustumiskohteita. Tutkimusalueeseen kuuluu noin 1000 hehtaaria maata Tuusulan, Sipoon, Lopen, Mäntsälän ja Hausjärven kuntien alueilla. Valtaosa metsistä sijaitsee Tuusulan Ruotsinkylässä.  Siellä on tehty tutkimusta vuodesta 1923 lähtien ja alueella oli kenttäasema vuosina 1949 - 2012.   Rakennukset eivät ole enää luonnonvarakeskuksen käytössä vaan yksityisomistuksessa. 

Metsän reiteillä saa monipuolisen kuvan Suomen metsäluonnosta.  Ne sopivat metsistä kiinnostuneille ulkoilijoille ja koululaisille.  Näimmekin siellä pari koululuokkaa opettajineen.  Meillä oli hiukan vaikeuksia löytää parkkipaikka.  Päivikki ajoi auton Tuusulantien varrelle Maisalantietä pitkin ja sieltä löytyi tilava liityntäpysäköintipaikka, olihan vieressä bussipysäkki Tuusulantiellä.  Reittimme pituudeksi tuli reilut viisi kilometriä ja aikaa kului rauhallisesti kävellen puolitoista tuntia.  Emme kulkeneet mitään nimettyä reittiä pitkin.  Tosin osalla matkaa näkyi tien varren puissa sinisiä maalimerkkejä.  Meille pääasia oli kulkea uusissa maisemissa.

Lenkillä olivat mukana tuttuun tapaan Päivikin espanjanvesikoira Niio sekä nyt jo 10 kuukauden ikäinen kromfohrländer Nilla ja oma roturisteytys-kromfohrländerini Nopsa (villakoira-kromfohrländer).

Oli hauskaa lukea puiden nimiä ja istutusvuosia kylteistä. Nimet viittasivat alueille, joista kasvit olivat kotoisin ja joissa muutamilla alueilla olen käynyt, kuten Makedonian mänty, Kontortamänty Kanadan Brittiläisestä Kolumbiasta ja Douglas-kuusi Pohjois-Amerikasta.  Arkangelin lehtikuusen eli Siperian lehtikuusen kotipaikoilla en ole käynyt enkä taida sinne päästäkään.  Vuodet olivat pois nukkuneiden äitini ja isäni syntymävuosia 1924 ja 1925. 

Jossakin vaiheessa tuli eteen T-risteys.  Lähdimme kulkemaan kohti Professorin pytinkiä.  Hiekkatieltä käännyimme pysäköintialue-kyltin ohjaamina jyrkälle kiviselle tielle, jota olisi voinut ehkä ajaa nelivetomaasturilla. Parkkipaikan laidalla oli punamullalla maalattuja rakennuksia.  Nämä taisivat olla Googlen kartassa näkyvät Villa Tammikko ja Tammikon Talli.  Kuulimme lapsiryhmän kanssa kulkeneelta opettajalta, että rakennukset ovat yksityisomistuksessa ja lähdimme metsäpolulle, jolta lapset olivat tulleet.  Jonkin aikaa kuljettuamme, saavuimme taas punamullalla maalatun rakennuksen luo ja tämä oli Professorin pytinki. 

Professorin pytingin luona on info-tauluja, nuotiopaikka sekä pöytiä eväiden syömiseen. Siellä olikin pieniä koululaisia opettajineen nauttimasta lounasta.  

Metsäntutkimuslaitoksen pitkäaikainen johtaja, professori Olli Heikinheimo (1882-1973) rakennutti aikanaan koko valtakunnan kattavan tutkimusmetsäverkoston ja metsämuseoksi rakennettu karjalaistyylinen hirsiaitta sai nimensä, koska toimi metsäntutkijoiden ja professorien tukikohtana. 

Ruotsinkylän tutkimusmetsän polkuihin on syytä tutustua netin avulla tarkemmin ennen mahdollista seuraava lenkkiä näille seuduille.  Mukava oli tämäkin lenkki, vaikka ei oikein tiedetty minkälaisessa paikassa oltiin. 

Helsinki, Lastentarhamuseo - museokorttikohde 13.

Lastentarhamuseossa on esillä suomalaisen varhaiskasvatuksen yli 130-vuotinen historia. Siihen käytiin tutustumassa maaliskuun puolivälissä Viikin seniorikerholaisten kanssa. Kuulimme, että Hanna Rothman ja Elisabeth Alander olivat suomalaisen lastentarha-aatteen ja toiminnan uranuurtajia ja aloittivat vuonna 1892 Suomen ensimmäisen lastentarhaseminaarin.  Se oli aluksi ruotsinkielinen, mutta laajeni vuonna 1905 kaksivuotiseksi suomen- ja ruotsinkieliseksi.  Miehet pääsivät opiskelemaan Oulun seminaariin vasta vuonna 1970 ja sen jälkeen muualle Suomeen.  Koulutus muuttui kolmevuotiseksi vuonna 1983 ja 1990-luvulla siitä tuli osa yliopistollista kasvatustiedettä.   

Lastentarhatyö pohjautui saksalaisen Friedrich Fröbelin (1782-1852) kasvatusfilosofiaan, jonka keskeisiä menetelmiä olivat työ, leikki ja oppiminen. 

Fröbelin palikat on monille tuttu vuonna 1987 perustettu rock-vaikutteista lastenmusiikkia esittävä yhtye, jonka jäsenet ovat koulutukseltaan lastentarhanopettajia. Fröbelin palikat ovat myös Friedrich Fröbelin kehittämiä puusta tehtyjä leikkivälineitä, mm. palloja, kuutioita ja lieriöitä.  Näiden tarkoituksena on opettaa lapsille muotoja, avaruudellisuutta, suhteita ja luonnonlakeja. 

Jättikokoiset Fröbelin-palikat

Vuonna 1900 perustettiin yhdistys keräämään varoja Ebeneser-talon perustamiskustannuksiin.  Yhdistyksestä muotoutui myöhemmin Ebeneser-säätiö, joka toimii edelleen tarkoituksenaan tukea varhaiskasvatusta ja vanhemmuutta mm. edistämällä alan tutkimusta ja koulutusta

Wivi Lönnin suunnittelema Ebeneser-talo valmistui vuonna 1908.  Siellä toimi kansanlastentarha, seimi, koululaisten päiväkoti sekä lastentarhanopettajakoulutus. Ebeneser-sana tulee Raamatusta, hepreasta ja "Eben-Eser" tarkoittaa käännettynä "avun kiveä".  Lönn oli Suomen ensimmäinen oman toimiston perustanut naisarkkitehti.  Keskeisin osa hänen tuotannostaan on Tampereella ja Jyväskylässä.  Armas Lindgrenin kanssa hän suunnitteli Helsinkiin muun muassa Uuden Ylioppilastalon ja Tallinnaan Estonia Teatterin. 

Wivi Lönn suunnitteli rakennuksen niin, että huoneet olivat valoisia.  Jokaisessa huoneessa oli ikkunoita.  Lasten kotileikeille varatussa nurkkauksessa oli lattia korotettu, jotta ikkunat olivat lapsille sopivalla korkeudella.  Pienemmille lapsille oli leikkimökki kotileikkejä varten. 

Porraskäytävässä askelmat olivat tavallista matalampia ja kaide seinän vieressä oli kiinnitetty matalalle, joten ne sopivat lapsille monikerroksisessa rakennuksessa. Toisen puolen kaide oli aikuisille sopiva ja siihen oli kiinnitetty koristeet, jotta lapset eivät voineet käyttää kaidetta liukumäkenä ja satuttaa mahdollisesti itseään jos putoaisivat korkealta. 

Museo on avoinna yksittäiskävijöille tiistaisin ja keskiviikkoisin kello 12 - 19 ja ryhmille opastuksia järjestetään etukäteisvarauksella muulloinkin erillistä korvausta vastaan. Museoon pääsee tutustumaan itsenäisesti Museokortilla tai maksamalla 6,- euroa.  Tuli jälleen todettua, että opastettu käynti oli hintansa arvoinen. 

Lastentarhamuseon valokuvakokoelma käsittää yli 7700 kuvaa, joista noin 200 on katseltavissa Flickr-kuvayhteisöpalvelussa.  Lastentarhamuseossa on tutkittavaa ja tehtävää sekä lapsille että aikuisille. 

Lastentarhoissa oli alusta asti kuukausiaiheita ja lapsille opetettiin erilaisia kodin töitä pienten välineiden avulla.  Käytössä oli esimerkiksi pienempiä ja suurempia pyykkilautoja ja mankeleita eri ikäisten lasten leikkeihin. 

Vitriineissä oli esillä myös monenlaisia askartelutöitä.  Tuttuja omasta ja tyttärieni lapsuudesta.  

Lastentarhaopiston johtajattaren huone oli säilytetty vanhassa asussaan. 

Oppaamme kysyi kuinka moni 19 henkilön ryhmästämme oli ollut lastentarhassa lapsuudessaan 1950-luvulla ja hämmästyksekseni olin ainoa.  Muut ryhmässä olleet olivat kotoisin jostain muualta kuin Helsingistä.  Maaseudulla lapset olivat vanhempiensa mukana näiden tehdessä talon töitä ja saattoihan joku olla isovanhempien hoidossa.  Muutamilla äidit eivät olleet töissä kodin ulkopuolella tai heillä oli ollut kotona hoitaja.  Minulla on vain mukavia muistoja Lastentarha Sirkkulasta Helsingin Vallilassa ja laitankin tähän muutaman kuvan niiltä ajoilta.  

Lastentarha Sirkkula, Sammatintie 6-8, kuvaaja Kari Hakli 1969, Helsingin kaupunginmuseo

Pikkuosasto 1955 - 1956, kuvan käsittely värilliseksi Markku Poutanen, Eila alhaalla vasemmalla

Eila keskirivissä vasemmalla

Eila ylärivissä toinen vasemmalta

Museokäynnin jälkeen jätimme Ebeneser-talon selkämme taakse Helsinginkadun toiselle puolelle ja menimme lounaalle Harjutorin varrelle ravintola Harju 8:aan. Se on nuorten hipstereiden suosima bistro-tyyppinen ravintola, joten sopi mainiosti kuuden hengen porukallemme, jossa keski-ikä oli 75 vuotta ;) . AI-kertoo, että hipsteri on nuori, urbaani aikuinen (yleensä 18-34-vuotias), joka arvostaa valtavirrasta poikkeavaa kulttuuria, autenttisuutta, retrotyyliä ja luovuutta. 13,70 euron soppa-buffet oli erinomainen.  Hintaan sisältyi tuore, lämmin rieskanpalanen sekä höysteitä ja kahvia tai teetä. 

Vuoden 2026 matkakalenteri on saanut täytettä

Loppuvuoden kalenteri on täyttynyt erilaisista matkoista, tapahtumista, tapaamisista ja tyttärenkin matkoista, joiden aikana hänen koiransa tulee meille hoitoon.  Maaliskuun puolivälissä varmistui saman päivän aikana kahden odotetun reissun toteutuminen.   Viron pyöräilymatkan ajankohdaksi päätettiin toukokuun loppu.  Reissu tehdään tuttuun tapaan tuttavapariskunnan kanssa.  Kohteeksi valittiin Lahemaan kansallispuisto ja majapaikaksi Palmsen kartanon vierastalo.  Helsinki - Tallinna laivamatkan jälkeen siirrytään omien polkupyörien kanssa Tallinnasta Narvaan menevään junaan, josta jäädään pois Kadrinan seisakkeella.  Siitä on vajaan 25 kilometrin matka Palmsen kartanoon.

Lahemaan kansallispuiston alueella olen ollut aikaisemminkin, mutta on mukavaa mennä sinne uudestaan. Kesällä 1981 pääsin tutustumaan Suomen luonnonsuojeluliiton edustajana Lahemaan kansallispuistoon ja Palmsen kartanopuistoon.  Jutun otsikkokuva on siltä reissulta.  Olimme ensimmäinen ulkomaalainen ryhmä, joka vieraili tässä koko Neuvostoliiton ensimmäisessä vuonna 1971 perustetussa kansallispuistossa.  Kuvia ja muistiinpanoja löytyy linkin takaa.  Ilpon kanssa tutustuimme pyöräillen Lahemaan alueeseen kesällä 2012. Silloin asuimme Vihulan kartanossa.  Siitäkin retkestä on kuvia ja muistiinpanoja.

Loppuvuoden kalenteri on täyttynyt erilaisista matkoista, tapahtumista, tapaamisista ja tyttärenkin matkoista, joiden aikana hänen koiransa tulee meille hoitoon.  Maaliskuun puolivälissä varmistui saman päivän aikana kahden odotetun reissun toteutuminen.  

Viron pyöräilymatkan ajankohdaksi päätettiin toukokuun loppu.  Reissu tehdään tuttuun tapaan tuttavapariskunnan kanssa.  Kohteeksi valittiin Lahemaan kansallispuisto ja majapaikaksi Palmsen kartanon vierastalo.  Helsinki - Tallinna laivamatkan jälkeen siirrytään omien polkupyörien kanssa Tallinnasta Narvaan menevään junaan, josta jäädään pois Kadrinan seisakkeella.  Siitä on vajaan 25 kilometrin matka Palmsen kartanoon.   

Altjan kalastajakylä 1981

Loka- marraskuun vaihteessa pääsen kuin pääsenkin haaveilemalleni Albatros Travelin Intia - Bhutan matkalle.  Heli ja Milla sekä ystävänsä ovat suunnitelleet ruskamatkaa Etelä-Koreaan.  Aluksi näytti siltä, että ainoa sopiva ajankohta heidän matkalleen osuu samoille päiville kuin minun suunnittelemani matka.  Nyt on saatu sovittua, että he aloittavat matkansa seuraavana päivänä siitä, kun palaan kotiin, joten koirien hoito järjestyy taas hyvin.   

Kuva Albatros Travelin nettisivulta

Kesäkuussa on Heli lähdössä viikon vaellus- ja telttailuretkelle Utsjoelle Kaldoaivin erämaahan, joka on Suomen suurin erämaa-alue.  Onneksi mukana on tutun ystävänsä lisäksi myös "ammattilainen".  Helin koira Sisu tulee meille hoitoon retken ajaksi, joten silloin on pysyteltävä kotona. 

Heinä- ja elokuussa Helillä on myös pari lyhyempää kotimaan reissua, jolloin Sisu tarvitsee taas hoitoa.  Saa nähdä pääsemmekö me Ilpon kanssa jollekin pienelle matkalle kesän aikana, kuten hänellä olisi toiveissa. Päivikki ystävättären kanssa koitetaan toteuttaa johonkin aikaan telttaretki viime kesän tapaan sillä alustavissa suunnitelmissa ollut Islannin reissu siirrettiin tuleville vuosille.  

Elokuun alkuun on sovittu jo viime kesänä lounastapaaminen entisten koulukavereiden kanssa. Heidän kanssaan aloitettiin oppikoulu 11-vuotiaana syksyllä 1962.  Meillä alkoi perinne vuosittaisista tapaamisista jo ennen koronaa, tosin parina vuonna tapaamiset jouduttiin peruuttamaan.  Nyt toivotaan, että tapaamiset jatkuvat säännöllisesti mahdollisimman pitkään.

EX-ETUMATKAT kollegoiden kanssa on sovittu tapaaminen syyskuulle.  Meillä pysyi työyhteisö koossa toisilla reilut 30 vuotta ja minun osaltani 20, kunnes Finnair-konserni päätti lakkauttaa tuon tuotteen ja keskittää kaikki seura-, ryhmä- ja kiertomatkat Aurinkomatkoihin.  Vähitellen lopetti Aurinkomatkatkin kiertomatkojen tuotannon, mutta onneksi tilalle on tullut uusia matkanjärjestäjiä. 

Syyskuussa Heli lähtee muutaman päivän reissulle Tukholmaan ja tulee takaisin Helsinkiin niin, että seuraavana päivänä alkaa meidän reissumme Päivikin kanssa Turkuun kannustamaan suomalaisia agilityn maailmanmestaruuskisoissa.  Sisu on meillä hoidossa Helin matkan ajan ja minun reissuni aikana Heli huolehtii koirani Nopsan lenkityksistä vaikka Ilpo jääkin kotiin.  Majapaikaksi Turussa olemme varanneet kummallekin omat hytit Laivahostel S/S Boresta.  Pääsemme laivassa asuessamme melkein kuin useamman päivän risteilylle.

Kuva Booking comin sivulta

Syksyn retket Viikin seniorikerholaisten kanssa on myös päätetty, joten monenlaista mukavaa on tiedossa.