Olin varannut meille superior twin huoneen, joka oli tämän valkoiseksi rapatun vuonna 1837 valmistuneen rakennuksen vanhimman osan ylimmässä kerroksessa. Kuvassa huoneemme numero 403:n ikkunat ovat kaksi keskimmäistä, joissa loistaa valot. Keskimmäisessä kerroksessa on Helsingin toiseksi vanhin kirkko ja tässä osassa rakennusta oli alkujaan myös 12 vankihuonetta ja kaksi vartijoiden huonetta. Ylimmän kerroksen oikeanpuoleiset kaksi pimeää ikkunaa kuuluvat huoneeseen numero 401. Siinä huoneessa entinen presidentti Risto Ryti vietti puoli vuotta syyskuusta 1945 helmikuuhun 1946 odottaen sotarikosoikeudenkäyntiä, kertoo MTV-uutisten nettisivut.
Rakennuksen punatiilinen pääosa on vuodelta 1888. Rakennus on toiminut alunperin lääninvankilana ja tutkintavankilana, mutta toiminta päättyi vuonna 2002. Kunnostustöiden jälkeen hotelli avautui toukokuussa 2007. Historiasta ja tunnetuista vangeista voivat kiinnostuneet lukea täältä.
Huoneemme oli tilava ja vankisellit olivatkin aikanaan puolet nykyisen huoneen koosta, kertoi hotellin edustaja MTV:n jutussa.
Minibaarista oli ostettavissa muutama virvoitusjuoma-, olut- tai viinipullo ja kaapin päällä oli vedenkeitin sekä tarjolla jauheita kuumien juomien valmistamiseksi.
Vaikka huoneemme oli muuten hyvin varusteltu, niin yksi lisätoive kuitenkin löytyi. Pistorasioita oli vuoteiden lähellä riittämättömästi eli vain yksi. Tämä oli tarpeen Ilpon CPAP-laitteelle, joten puhelimet oli ladattava muualla. Onneksi ei ollut syytä laittaa aamuksi herätystä puhelimesta, jolloin puhelimen pitäminen latautumassa vuoteen lähellä olisi ollut suotavaa.Hotellin käytävien lattiat oli päällystetty samalla kokolattiamattomateriaalilla kuin huoneetkin ja varsinkin Museoviraston suojelemalla keskikäytävällä vaikutelma oli rauhaton. Toki ymmärrän, että kuviollinen matto on yleisissä tiloissa käytännöllinen.
Hotellin pihalla muurien suojassa näytti olevan kasvilavoja, joilla kaiketi kasvatetaan tuotteita Ravintola Linnankellarin käyttöön. Museoviraston suojelemat muurit rajaavat edelleen korttelia.
Pieni kävelylenkki alkuillasta vei ihailemaan Katajanokan rannan vanhoja komeita makasiinirakennuksia ja sieltä edelleen kohti Kauppatoria.
SkyWheel Helsinki oli valaistu näyttävästi.
Palattuani hotelliin näkyi Lucia TV-uutisten kuvassa.
Kuljin hotelliin Luotsikatu 7:n kautta ja otin kuvan rakennuksesta, jossa sijaitsi kesällä 1965 ensimmäinen kesätyöpaikkani Suomen Kuorma-autoliitossa. Kävimme keväällä työhaastattelussa parin luokkakaverin kanssa Vakuutusyhtiö Kalevassa, mutta en päässyt sinne töihin, koska täytin 14 vasta heinäkuun lopulla. Kuorma-autoliittoon pääsin tsuppariksi eli lähetiksi ja sain palkkaa 250 mk kuukaudessa, joka oli 25 mk enemmän kuin luokkakavereiden palkka vakuutusyhtiössä. Toimenkuvaani kuului erilaiset pankkikäynnit, tiedotteiden kopioiminen vahaskopiokoneella tai spriikopiokoneella ja kirjeiden viennit eri paikkoihin keskustassa. Yksi tehtävä oli käydä ostamassa lounaseväitä toimiston rouville läheisestä maitokaupasta, jossa maidon lisäksi myytiin leipiä, pullia, voita, juustoa yms. Eräälle rouvalle piti aina ostaa itkevää mustaleimaista Emmentaljuustoa.
Kun menimme illalliselle hotellin Linnankellari ravintolaan, meiltä tarkistettiin ensimmäiseksi koronapassit. Se asia oli tiedossa jo etukäteen, sillä olihan tautitilanne huonontunut jo marraskuussa. Ravintolassa oli asiakkaita vain parissa muussa pöydässä, joten mahdollista tartuntaa ei ollut syytä pelätä. Se ei ole asia, joka meitä muutenkaan huolettaisi.
Kolmen ruokalajin menun sai valita eri vaihtoehdoista. Pöydälle katettiin alkuruokia varten tyyliin sopivat astiat eli peltiset lautanen ja muki. Päätimme aloittaa ruokailun "Ongelta tiilenpää" -nimisellä vaihtoehdolla, joka sisälsi kellarin skagenia, hiillostettua siikaa ja tyrnigraavattua lohta. Kaikki olivat tosi maukkaita.
Pääruoista valitsimme yhden anoksen paistettua siikaa, pikkelöityä raitajuurta, paahdettuja perunoita, punajuurihummusta ja hernekastiketta.
Toiseksi pääruoka-annokseksi tilasimme hiillostettua mukulaselleriä, porkkanapyreetä, paahdettua sipulia ja kotimaisia sieniä.
Tällä kerralla päätimme kumpikin syödä ensin vain puoli annosta ja vaihtaa sitten lautasia, jotta saimme maistella molempia pääruokia. Tätä emme ole tehneet usein vaikka monesti tulee pyydettyä toisen annoksesta pieni suupala maistiaiseksi. Valitettavasti täytyy tunnustaa, että siika oli suolatonta tai muuten mautonta ja sama ongelma oli mukulasellerin ja sienten kanssa.
Jälkiruoat eivät pettäneet ja näinkin heti ensi vilkaisulla menu-lappusesta, että "Suklainen pako" niminen annos on minua varten. Siinä oli kellarin vasta paistettua suklaakakkua, jonka sisältä valui lämmin suklaa vaniljakastikkeen, jäätelön ja marjojen seuraksi. Ilpo ei ole niin suklaan ystävä ja hänelle tehtiin reilumpi jäätelöannos tuoreiden vadelmien ja pensasmustikoiden kera.Aterioinnin jälkeen kävimme katsomassa pohjakerroksen tiloja, joista löytyi erilaisia kokoushuoneita. Yhden seinällä oli kuvat Matti Volvo-Markkasesta ja Kerttu Nuortevasta. Volvo Markkanen teki satoja rikoksia eri Pohjoismaissa ja tuli tunnetuksi siitä, että varasti pakoautokseen melkein aina Volvon. Markkasesta oli jäänyt mieleen, että ennen rikolliselle uralle ajatumistaan hän oli ikään kuin kollegani saman työnantajan palveluksessa, tosin parikymmentä vuotta ennen minua. Hän ehti työskennellä matkatoimistovirkailijana muun muassa Finnairille ja tästä on maininta Iltalehden jutussa.
Pohjakerroksessa oli jäljellä vanha eristysselli kalteriovineen ja sellin edessä sovitusnuken päällä oli vanhoista elokuvista tutun näköiset vangin housut.
Käytävällä oli myös ovi vanhaan ryhmäselliin, jossa oli kalliolattia eikä sellin korkeus riittänyt tilassa seisomiseen.
Hotellin aamiainen oli hyvin monipuolinen. Teetä ja kahvia oli saatavissa varmasti jokaisen omaan makuun, samoin erilaisia leipiä ja sämpylöitä, leikkeitä, vihanneksia, hedelmiä, jugurttia, myslejä, siemeniä jne.
Aamiaisen saattoi päättää macaron-leivoksella, palalla rocky road-suklaaherkkua ja korvapuustia. Neljään osaan leikatut korvapuustin palat hiukan naurattivat, sillä olisihan ollut mahdollista tehdä valmiiksi pieniä puusteja.
Vajaan vuorokauden reissu Katajanokalle virkisti mukavasti joulukuun puolenvälin harmaudessa. Ilpo sai tilattua kirjastosta Harri Nykäsen ja Jouni Tervon kirjan Nokka - kiven sisällä ja nyt onkin mielenkiintoista tutustua kirjaan, kun paikka on tuttu.
Mukava kuulla, että kolmannesta rokotuksesta ei tullut oireita. Kun sitähän puhuttiin, että jo toisesta voisi tulla todennäköisemmin kuin ensimmäisestä, niin olen miettinyt, että mitenköhän kolmannen kanssa sitten tuleekaan käymään.
VastaaPoistaKauniilta näyttävät minunkin mielestäni kaupungin jouluvat. Me oltiin kesällä Hotelli Kakolassa ja se osoittautui varsin viihtyisäksi hotelliksi. Tavallaan kokemus oli kuitenkin hieman pettymys, sillä elementtejä vankilasta ei juurikaan ollut enää jäljellä. Katajanokalla niitä näyttäisi olevan enemmän, mikä on ilman muuta positiivista.
Kiitokset Mikko kommentista! Kakola Turussa on jäänyt näkemättä vaikka kaupungissa usein käymmekin koirien kanssa. Pitääkin houkutella reissukumppanit vaikka lounaalle sinne, jos majoittuminen tapahtuu muualla.
VastaaPoista