torstaina, kesäkuuta 30, 2022

Pyöräilyä Viron Rakveren ympäristössä 2022


Katsottiin Viron kartasta paikkakunta, jonne pääsee junalla ja jossa ei olla ennen käyty. Valittiin Rakvere, ihastuttava kaupunki reilun tunnin junamatkan päässä Tallinnasta. Majapaikkana Villa Theresa tammimetsän kupeessa ja polkupyörille turvallinen säilytyspaikka hotellin oleskelutiloissa.  
Valokuvia on lisää Metkaamatkustelua-kuvat arkistossa.
 
Viron pyöräreissuilla ihastuttavat aina vähän liikennöidyt maantiet ja hyvät pyörätiet monien suurempien teiden vierellä.  Tällä kerralla kiinnitimme erityisesti huomiota roskattomuuteen maanteiden varsilla, taajamien kaduilla ja puistoissa sekä erittäin siisteihin pientalojen pihoihin.  Misään ei ollut vanhoja romukasoja.  Virossa on ollut aina siistiä vaikka en ole siihen aikaisemmin kiinnittänyt näin selvästi huomiota Helsingin roskaisuuten verrattuna.  Virossa ei myöskään näkynyt haitallisesti leviäviä lupiineja. Teiden varsilla oli monin paikoin penkkejä ja bussipysäkit olivat usein katettuja.
 
Matkaan lähdettiin keskiviikkona 22.6.2022 muutaman vuoden Tallink-Siljalla matkustelun jälkeen Viking Linen laivalla Katajanokalta. Se oli tällä kerralla edullisin vaihtoehto.  Neljän henkilön reittimatkat varattiin 30.5.2022. Jokaisella oli mukana polkupyörä á 5,- euroa / sivu ja varasimme myös neljän hengen hytin merinäköalalla mennen tullen. Hinta oli yhteensä koko porukalta 284,20 euroa. 
 
 
 
Junaliput ovat Virossa erittäin edullisia ja polkupyöristä ei mene lisämaksua yli 65 vuotiailta.  Arvelimme, että junat voivat olla täysiä juhannusviikolla ja onneksi varasimme 1. luokan liput, joiden hintaan sisältyy istumapaikka, sillä junat olivat todellakin täysiä.  Lippujen hinnat vaihtelevat kysynnän mukaan. Keskiviikkona iltapäivällä neljän henkilön yhteishinta oli 26,88 eur ja sunnuntaina puoliltapäivin 39,80 eur.   

 
Ensimmäistä kertaa törmäsimme siihen, että kanssamatkustajat istuivat taittotuoleilla niillä paikoilla, jotka oli tarkoitettu polkypyörille ja lastenvaunuille eivätkä todellakaan nostaneet katsettaan kännyköistä, kun kysäisimme, voimmeko laittaa polkupyörät pois keskeltä käytävää niille varattuun tilaan. 
 
Menomatkalla Rakvereen seisoimme vuorotellen pitämässä pyöriä paikoillaan ja muina aikoina söimme viineripirugas-eväitä 1.luokan pöytämme ääressä. 

Länsi-Virumaan maakunnassa sijaitseva 15 000:en asukkaan Rakvere oli iloinen yllätys. Se on saanut kaupunkioikeudet jo vuonna 1302. Liikenne oli melko rauhallista ja polkupyörillä pystyi liikkumaan mukavasti.  Rautatieaseman lähellä saimme Rakveressä asuvalta suomalaismieheltä selkeät ohjeet ajomatkalle kohti hotellia: "Tallinnakadulta käännytään Poliisimuseon kohdalta Pikk-kadulle ja ajetaan sitä, kunnes tulee oikealla vastaan Tammikukatu ja sieltä Villa Theresa löytyy tammimetsän siimeksestä." Pohjoisesta etelään kulkevan Pikk-kadun päällys oli kuulemma saatu uusittuna valmiiksi vuosi sitten. Myös suurin osa kadun varren rakennuksista näytti hiljattain remontoiduilta. 

Evankelisluterilaisesta kirkosta kuului urkumusiikkia ja kurkkasimme sisään.  Huomasimme, että siellä olisi ollut illalla konsertti, mutta sitä emme tulleet enää kuuntelemaan.  Kirkon oven vieressä oli toinen ovi pieneen myymälä- kahvilatilaan, jonka antimista nautimme myöhemmin .









Hotelli Villa Theresa oli rautatieasemalta lähdettyämme vajaan kolmen kilometrin päässä.  Sen  uusi siipi poikkesi muuallakin Virossa tutuksi tulleeseen tapaan selvästi vanhasta osasta eli puuhuvilasta, mutta mielestäni mukavaan tapaan. Hotellin suomenkielisillä kotisivuilla kerrotaan, että huoneet on sisustettu jugendtyyliin.

Polkupyörät saimme säilyttää uuden osan kokolattiamatolla päällystetyssä ja sohvin sekä komein kattovalaisimin varustetussa oleskeluaulassa.

Huoneet olivat asialliset ja lattia leveää tammiparkettia eikä ikävästi kolisevaa laminaattia.  Erityismaininnan ansaitsevat lukuisat pistorasiat ja  säilytyskalusteiden hyllyt ja laatikot sekä riittävä määrä vaateripustimia.  Oven yläpuolella näytti olevan ilmalämpöpumppu, mutta se ei ollut vielä toiminnassa.  Onneksi yöt olivat viileitä vaikka päivälämpötilat nousivat lähelle 30 astetta.



Ikkunaa pystyi pitämään auki,  kun hyttysten tulo huoneeseen estettiin runsaiden valoverhojen ja painoiksi aseteltujen vesipullojen avulla.

Ennen illallista oman hotellin ravintolassa, teimme pyörailykierroksen hotellin ympärillä leviävässä tammimetsässä sekä kävimme katsomassa 1200-luvulta peräisin olevia Rakveren linnan raunioita, suurta alkuhärkää esittävää Tauno Kangron luomaa Tarvas-patsasta, valliniittyjä ja näkymiä valleilta kohti kaupungin keskustaa.

















 
Vastapäätä hotellia kiinnitti huomiota rakennuksen katolla oleva helikopteri ja olipa siellä tallitilaakin runsaan näköisesti. 

Ensimmäisen illallisen söimme hotellin tyylikkäässä ravintolassa. Pöytään tuotiin uunituoreiden vehnäsämpylöiden lisäksi myös pieniä virolaisesta saaristolaisleipätaikinasta tehtyjä herkullisia siemensämpylöitä.  Ilpo valitsi pääruoaksi haukea ja minä otin seepia- eli mustekalaspagettia merenelävien kera. Lasku oli jälkiruokineen ja vesineen entiseen tapaan hyvin kohtuullinen eli hiukan yli 50,- euroa.


 22.6. ajelimme Rakveressä polkupyörän matkamittarin mukaan vajaa 10 km

Päivät aloitettiin pienen hotellin tarjoamalla kohtuullisen runsaalla aamiaisella.  Kahvikoneet ovat minulle hiukan ongelmallisia, kuten olen blogissa ennenkin maininnut.  Tällä kerralla en osannut ottaa laitteesta kuumaa teevettä, mutta onneksi apua sai henkilökunnalta.







Torstaina 23.6.2022 otettiin pyöräilysuunnaksi etelä, kun olimme ensin käyneet kiertelemässä keskustan puistoissa ja aukioilla.  Lasinen Aqva Hotel & Spa taitaa olla kaupungin ns. paras hotelli, mutta oma pieni hotellimme sopi meille paremmin.  Keskustassa oli hauskoja patsaita kuten Seaküla Simsonin ja Edvins Kruminsin Rakvere viljarott ja  Aivar Simsonin ja Paul Mändin musiikkia kuuntelevaa pyöräilijäpoikaa esittävä veistos  Noormees jalgrattaga muusikat kuulamas, joka on tehty säveltäjä Arvo Pärtin kunniaksi.



Kiertelimme pyörillä siellä täällä Rakveren keskustassa etsien markettia retkieväiden ostoon, sillä Virossa ei ole kahviloita eikä aina kauppojakaan maaseudulla joka kylässä. Löysimme suuren marketin ja sen läheltä vanhan tornin, joka saattoi olla entisen tuulimyllyn runko.  Retkieväät pyörien sivulaukuissa lähdimme vihdoin kohti etelää.  Ohitimme puiston, jossa oli muistomerkki Vapaussodassa kaatuneille.  Virossa on vietetty vuodesta 1934 lähtien Voitonpäivää 23.6.1919 vapaussodan päättäneen Baltian Landeswehristä saadun voiton kunniaksi. 



Ohitimme myös komean kaksitornisen Rakveren nuortenkeskuksen ja sen viereen rakenteilla olevan uuden lukion ja ihastelimme kukkaniittyjä kaupungin puistoissa ja maanteiden varsilla.  





Retken ensimmäinen kartano oli Mõdriku mõis, joka on mainittu jo vuonna 1470.   Kartanon nykyiset vanhimmat osat ovat 1700-luvulta.





Polkeminen jatkui kohti Viru-Jaagupia ja siellä valokuvien kohteeksi pääsivät tien vieren kukkien lisäksi myös sauna ja Viru-Jaagupin kirkko, joka on rakennettu vuonna 1420.



Lounaseväiden syöntiin löytyi erinomainen pöytä penkkeineen Viru-Jaagupi museon ja aidatun pelikentän edestä. Mukavien lounaspaikkojen etsiminen ja eväiden syönti ulkona on yksi pyöräilupäivien kohokohdista.


Vatsat täysinä otimme suunnaksi Eesti Portselan Oü:n tehtaan, jota lähestyttäessä näimme aurinkovoimalan ja sen takana joitain tehdasrakennuksia, jotka tuskin liittyivät posliinitehtaaseen. Tehtaan ja tehtaanmyymälän portilla koimme ikävän yllätyksen, johon olimme kyllä varautuneet, koska olihan Voitonpäivä pyhäpäivä eli tehtaanmyymälä ei ollut avoinna.

Pyöräillessämme olimme moneen kertaan ihmetelleet, ettei missään näy ihmisiä.  Posliinitehtaan portilla seisoessamme näkyi sentään tien toisella puolella omakotitalon pihalla grillin sytyttäjiä ja sakea savu nousi puiden latvojen tasalle.

Pajustin Aldar-market oli auki ja sieltä saimme jäätelöt ja kylmää juotavaa.  Samassa rakennuskompleksissa oli ehkä jotakin lapsiin liittyvää toimintaa seinään maalatun muraalin mukaisesti.


 
Rakennuksen takaa lähti hiekkatie läpi tammimetsikön kohti kohti Vinni-Pajusti Gümnaasiumia ja kirjastoa.


 



Vinni mõisista on ensimmäiset maininnat vuodelta 1531.  Nykyään se näyttää olevan ilman mitään toimintaa.  Kartanon edessä näimme koko reissumme ainoat muut pyöräretkeläiset.

Vilgu-Väike-Maarjatien varressa näkyivät retken ainoat suuremmat määrät kotieläimiä ja juhannustervehdyskuvat juhannusruusuineen otettiin saman tien varrella. 





Illalliselle pyöräilimme Rakveressä Sarvik ravintolan pihalle.  Alkuun otimme Ilpon kanssa serranon kinkkua ja oliveeja sekä juustolajitelman, minä ahmatoin herkullisen hampurilaien bataattichipsien kanssa ja Ilpo valitsi jotakin lihaa pyreiden ja parmesaanilastujen kera.  Juomaksi kuplavettä ja lasku 50,- eur, ei paha.









Tarjoilija ikuisti seurueemme. Vasemmalla istumme Ilpon kanssa ja oikealla ovat nuoruusvuosilta tutut matkakumppanit, joiden kanssa on tehty Viron pyöräretkiä vuodesta 2013 lähtien.

Tammikukadulla matkalla takaisin hotelliin pysähdyin valokuvaamaan hauskaa postilaatikkoa ja kesäkukka-asetelmaa.


23.6. ajelimme pyörillä 45,6 km eli kartan reitistä puuttuu muutama mutka.

Perjantai 24.6.2022 on Virossa juhannuspäivä ja Suomessa se oli tänä vuonna juhannusaatto. Lähdimme pyöräilemään kohti lounasta ja Tapan kaupunkia, josta oli tarkoitus tulla junalla takaisin Rakvereen.  Osan matkaa jouduimme polkemaan vähän liikennöidyn maantien pientareella, mutta monin paikoin oli myös pyöräteitä.






Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Mädapea Mõis, joka on mainittu jo vuonna 1425 ja nykyinen kartano on rakennettu vuonna 1850. Sinnekään emme päässeet sisään, mutta puutarha oli avoinna vierailijoille 3:n euron hintaan.  Siellä kasvoi lukuisia erilaisia pioneja ja niitä oli myös kaupan.  Kartano onkin Suomen Pioniseura ry:n yhteistyökumppani.



 



Matka jatkui kohti Joepereä ja pysähdyimme yhdelle monista Viron Vapaussodan (1918-1919) muistomerkeistä.




Joeperen kartanon viinatehtaan rauniot osuivat matkan varrelle polkiessamme kohti Lasilaa ja pian sen jälkeen näimme hauskasti koristemaalatun bussipysäkin.





 
 


Lasilan kartanon mailla osui kuvaan reissun ensimmäinen kattohaikara poikasineen lyhtypylvään päälle tekemässään pesässä. Kartano on perustettu 1600-luvun lopulla, mutta nykyinen kartanorakennus on vuodelta 1862.  Siellä  vietti lapsuutensa kuuluisa biologi Karl Ernst von Baer.




Päivän lounastauko pidettiin Lasilan kartanon takana olevan puiston penkillä ja sieltä jatkettiin matkaa Vahakulmujärven ohi.


 
Moessa ohitettiin sattumalta vuonna 1688 perustettu Moe distillery

Tapaan saavuimme puoli kolmen tienoissa.  Kävimme tarkistamassa junan lähtöajan kohti Rakvereä.  Se oli 15:28, joten aikaa oli mukavasti kierrellä aseman lähellä, ostaa jäätelöt kaupasta ja istuskella varjoisassa puistossa





Junassa oli taas melko täyttä, mutta mahduimme lyhyelle matkalle mukaan lasten polkupyörien, lastenvaunujen ja muiden matkustajien kanssa.

Illalliselle jäimme oman hotellimme terassille.  Runsaat alkupaloiksi ottamamme salaatit ja mainiot pääruoat vesineen maksoivat 60,- euroa.




Ruokailun jälkeen lähdimme vielä iltakävelylle tammimetsään, Rakveren laululavan ja linnoituksen luo. 








24.6. pyöräiltiin 43,7 km
 

Lauantaina 25.6.2022 otimme pyörälenkin suunnaksi koillisen.  Rakvere Põhikool rakennuksen seinässä oli hauska voimistelijoita / akrobaatteja esittävä muraali.

Teiden varsilla oli tutuksi tulleeseen tapaan kauniita kukkia ja laajoja peltoja .

Kohala mõis löytyi reilun 15 kilometrin päästä.  Tästäkin kartanosta on ensimmäisiä mainintoja jo vuodelta 1489 ja rakennus taitaa olla 1800-luvulta.  Se toimii tai on toiminut nettitietojen mukaan pienenä hotellina.




Matkamme jatkui Uhtnaan, josta löytyi leikkipuisto raketteineen ja myös esiintymislava, joita olemme nähneet monilla muillakin paikkakunnilla.


Matalakasvuinen (nurmi)kaunokainen eli tuhatkauno oli yleinen nurmikoiden koristaja näillä seuduilla.  Taidanpa hankkia tämän monivuotisen asterikasvin siemeniä ja kokeilla kasvaisiko se omalla pienellä pihallamme.


Uhtnassa oli myös vanha kartano, Uhtna mõis, josta siitäkin on mainintoja jo vuodelta 1489, mutta viimeinen omistaja sillä on tainnut olla vuonna 1919.


Kartanorakennuksen vieressä oli komea Uhtna pood eli Uhtnan kauppa.

  

Lounaspaikaksi löytyi taas penkki puistosta kaupan läheltä.

Matka jatkui maantietä pitkin kauniiden peltojen ympäröimänä.  Kaukana peltojen keskellä näkyi muutamassa paikassa auto.  Mietiskelimme, oliko näillä joku tarkoitus, olivatko ehkä metsästäjille piilokojuja?







Tällainen kuvauskohde löytyi Sõmeru-Katela tien varrelta.


Iltapäivän lämpötila nousi sellaisiin lukemiin, että asfalttitielle jäi jäljet kengistä ja polkypyörien renkaista ja vastaavasti asfaltti tarttui myös niihin.

Rakvereen palasimme kerrostaloalueiden kautta ja kotoisasta poikkeavin värein maalatuista taloista oli toki otettava kuvia.  Olikohan värit valittu sävy sävyyn oikealla olevan vanhemman rakennuksen mukaan? Ehkä ei kuitenkaan matkakumppaneiden paitojen värin mukaan.

Pikk-kadun varrella kävimme Viru Käsitöö Salong kaupassa ostamassa pieniä tuliaisia ennen kahvi- ja jäätelöhetkeä kirkon viereisessä lahjatavaraliike-kahviossa.





 
Ennen illalliselle lähtöä  istahdimme hotellin terassille selfien ottoa varten ja sitten olikin suuntana Ararat grilli Malmi- ja Tallinnakatujen kulmassa. Toiveena oli syödä geaorgialaista hachapuria, mutta jostain syystä sellaisia ei ollut saatavissa vaikka listalla se oli mainittu. Vatsat saatiin kuitenkin täyteen ja jälleen kerran edullisesti.  Kahden hengen alkupalat, pääruoat ja vedet 38,- euroa.








Takaisin hotellin ajelimme vielä parin Rakveren nähtävyyden ohi.  Näitä olivat kaunis ortodoksisen kirkko ja Rakveren kartanorakennuksessa toimiva teatteri.



 

25.6. pyöräiltiin kaikkiaan 47.7. km

Sunnuntaina 26.6.2022 nautimme viimeisen runsaan aamiaisen Villa Theresan terassilla.  Pakkasimme tavaramme polkupyörien sivulaukkuihin ja ajelimme vielä kerran kaupungin puistojen käytävillä. Vasta nyt huomasin valokuvasta, että Rakveren linnan rauniot näkyivät Aqva Hotel & Span takana kukkulalla.

Suuntasimme kohti pohjoista ja Roodeväljä mõisia, joka löytyi kolmen kilometrin päästä. Rakennus valmistui vuonna 1864.  Nykyään se toimii maatalousyrityksen toimistona ja sen takana oli muita maatalon pihapiirin rakennuksia. 



 26.6. ennen junan lähtöä ehdimme tehdä noin 10 kilometrin pyörälenkin, kartan reitti ei ole aivan oikea.


Juna lähti Rakveren rautatieasemata kohti Tallinnaa klo 12:19.  Olimme asemalla hyvissä ajoin ja teimme  suunnitelmat miten menisimme täyteen junaan.  Kasasimme kaikki pyörien sivulaukut ja reput yhteen kohtaan ja päätimme viedä polkupyörät ensin niille varattuun välikköön.  Juna oli valitettavasti niin täynnä, että oikeaan välikköön mahtui vain yksi polkupyörä siellä jo seisovien pyörien, lastenvaunujen, pyörätuolin ja ihmisten sekaan. Veimme kolme pyörää istumapaikkojamme lähimpään välikköön, jossa niitä ei olisi saaanut pitää.  Sivulaukut ja reput mahtuivat hyvin 1.luokan paikkojemme läheisille tavarahyllyille ja penkkien välissä olevan pöydän alle. Jäin seisomaan pyörien kanssa ja sain kuulla konduktööriltä ja muutamalta kanssamatkustajalta vihaisia kehotuksia viedä pyörät sinne minne ne kuuluvat, mutta ne eivät mahtuneet sinne. Seisoimme reilun tunnin ajan vuorotelen pyörien kanssa ja pääsimme Tallinnaan lopulta ilman suurempaa ongelmaa.  Nyt pitää muistaa, että juhannuksen aika ei ole sopiva pyörien kanssa junamatkustamiseen, sillä junat ovat kovin täysiä ilman polkupyöriäkin. 

Tallinnassa ehdimme ostaa lounastarpeita laivan hyttiin ja siirryimme odottamaan laivaan pääsyä parinkymmenen motoristin ja reilun kymmenen muun polkupyöräilijän kanssa. Polkupyörillä oli liikkeellä myös perhe kahden pienen lapsen kanssa, joista toinen oli ehkä 4-vuotias ja toinen mahdollisesti 6-7 vuotias.  Hatun nosto tällaiselle perheelle.




Pyöräreissu hyvässä seurassa ilman turhan tarkkoja suunnitelmia oli yhtä mukava kuin aina ennenkin.
Valokuvia on lisää Metkaamatkustelua-kuvat arkistossa.


 
Linkit Viron pyöräreissuissujen matkakertomuksiin
 
2018 pyörämatka jäi tekemättä Ilpon loukattua kätensä
2019 Padisen ympäristö, Rummu, Paldiski
2020 Valgan ympäristö ja Latvian Valka
2021 Tallinna ja sen ympäristö
2023 Tartto, Luunja ja hiukan Tallinnaa

 

2 kommenttia:

  1. Kiinnostavalta näyttävää seutua! Todella hetkullisilta näyttäviä ruokia, pitäisi olla joku varoitus alussa, että ei kannata lukea nälkäisenä! :)

    VastaaPoista
  2. Virossa kannattaa mennä muuallekin kuin Tallinnaan ja hyvää ruokaa saa kaikkialta.

    VastaaPoista