Kiertomatkalta palattiin Gambian Serrekundaan, Sunset Beach hotelliin, joka sijaitsi aivan meren rannalla pienen Kotu joen lähettyvillä. Kierros Gambiajoen yläjuoksulle ja Pohjois-Senegalin rannikolle päättyi tiistaina 14.2.2017.
Puolentoistaviikon oleskelusta Gambian Serrekundan rannikolla löytyy lisää kuvia Metkaamatkustelua.kuvat sivustolta:
Gambia 2017
Gambia & Senegal kiertomatkan
matkakertomus on linkin takana ja lisäkuvat täällä:
Gambia ja Senegal kierros 2017
Saimme huoneen
kaksikerroksisen hotellin pohjakerroksesta. Terassille avautuvalta ovelta oli näkymä pihan ja uima-altaan yli merelle.
Hotellin pihalla oli kaksi allasta, auringonottotuolit, hierojien katokset sekä ravintola. Pihan perällä olevan aidan takaa oli pääsy rannalle. Huoneissa oli vuoteiden lisäksi yöpöydät, kirjoituspöytä, TV, jääkaappi, puhelin, ilmastointi, kaksi tasoa matkalaukuille, vaatekaappi, pari peiliä, valaisimia ja pistorasioitakin kohtalaisesti. Kylpyhuoneessa oli suihku ja wc. Vettä kuluttavia ammeita ei hotelleissa ollut.
Rannalla hotellien edessä oli pieniä numeroituja kojuja,
joista Fruit Ladyt ja Fruit Boyt myivät hedelmiä ja mehuja. Lähellä oli myös
hevostalleja ja rannalla näkyi ratsastajia sekä irrallaan juoksevia koiria.
|
Sinisiä hedelmäkojuja rannalla |
Hotellin vieressä laski Kotu Stream-joki mereen. Joen ylittävän Kotu Bridge-sillan kohdalla oli lintutorni ja kosteikko, jossa näkyi paljon lintuja. Paikka tuntui olevan retkikohde monille lintuharrastajille ja sillan kupeessa oli myös paikallisten lintuoppaiden ”toimisto”.
|
Kotusillan lintutorni |
Hotellin ravintolassa oli tarjolla ystävänpäivän
buffet-illallinen, mutta aterian sai tilata myös listalta, joten tyydyimme
sellaiseen.
Keskiviikko 15.2.2017
Ilpo valitteli yöllä voimakasta ylävatsakipua. Ajattelin jo sydänkohtauksen iskeneen. Aamiaisella
näimme Tjäreborgin oppaaan ja tuli puheeksi, että olemme lähdössä lääkäriin.
Opas ehdotti, että hän tilaa lääkärin hotelliin ja miellyttävä hyvää englantia
puhunut lääkäri tulikin vajaan tunnin kuluttua. Hotellikäynnin hinta oli 3000,- dalasis eli noin 60,- euroa. Lääkäri tunnusteli Ilpon vatsaa ja
kuunteli stetoskoopilla. Oireet
kuultuaan hän sanoi, että suoli ei ole toiminut, koska kiertomatkan aikana ei
ole ollut riittävästi liikuntaa. Hän määräsi
laksatiivisiä sekä närästystä ja kipua lievittäviä lääkkeitä. Osa hänellä oli mukanaan, mutta osa haettiin
apteekista, jonne hän vei meidät autollaan. Apteekissa lääkäri keräsi lääkkeet
hyllyistä ja antoi ne kassalle, jolle maksoimme ne. Lääkepakkausten päälle hän laittoi sellaiset ohjeet, että
lukutaidottomatkin ymmärtävät miten lääkkeitä otetaan. Jos lääkettä piti ottaa yksi tabletti kolme
kertaa päivässä oli rasian päällä viivat molemmissa reunoissa ja keskellä. Jos
annostus oli kaksi tablettia aamuin illoin, niin rasian toisessa laidassa oli
kaksi viivaa ja toisessa kaksi :).
|
Lääkkeet ohjeviivoineen |
Ilpon päivä kului hotellilla, mutta minä lähdin kävelemään
rantaa pitkin Kotun keskustaan/aukiolle, jossa oli kauppoja,
rahanvaihtopisteitä ja ravintoloita.
Pääsin muutaman sadan metrin matkan perille ilman muita seuralaista kuin rannalla kulkevia koiria.
Päästessäni perille Kotu Graftmarket alueelle, oli rauha ohi. Myyjät kutsuivat minua kilvan omiin myymälöihinsä. Ongelmani on, etten voi mennä turistikauppoihin vain katsomaan tarjontaa,
sillä myyjät osaavat vedota omaantuntooni, kun kertovat, että tarvitsevat
myyntituloja ostaakseen perheelleen ruokaa. Niinpä ostin pari pientä puukulhoa Millalle
ja Helille avainten säilytyskipoiksi eteisiinsä. Hinta yht. 470,- dalasis (n. 10,- eur). Pyyntö oli ensin 1000,- ja englantilaisille kuulemma 2000,- dalasis.
Sen jälkeen sain saattajan minimarkettiin. Huomionarvoinen asia oli, että Gambiassa ei
missään saanut ostosten kantamiseen muovikasseja, hyvä niin. Leivätkin käärittiin sanomalehtipaperiin tai käytettyihin kopiopapereihin. Joillekin
myöhemmille tuliaisostoksille saimme kuitukangaskassit vaikka
meillä on yleensä mukana omat reput.
|
Tapalapa-patongit kääreessään |
Paluumatkalla toinen nuorimies saatteli minut hotelliin
asti. Eivät nämä saattajat ole mitenkään uhkaavia, mutta jäyhänä suomalaisena
ja vielä helsinkiläisenä en ole tottunut tervehtimään kaikkia vastaantulijoita
saati juttelemaan ventovieraiden kanssa.
Täällä siihen piti tottua tai tekeytyä kielitaidottomaksi.
Iltapäiväkävelyllä rannalla olin sortua nuoren Fruit ladyn
tarjoamiin houkutuksiin. Hänellä oli kaupan erilaisia hedelmälautasia
hinnaltaan 5 – 10,- euroa. Onnistuin kiittämään kohteliaasti, sillä meillä oli
kaupasta ostettuja puolet edullisempia hedelmiä.
Torstai 16.2.2017
Uima-allaspäivän lomassa kävimme kävelyllä Kotu Bridgellä ja
läheisellä korppikotkien ruokintapaikalla.
|
Kotu Bridge |
Jo ennen kiertomatkaa tapaamamme lintuopas
Foday Bojang huomasi meidät ja sovimme hänen kanssaan perjantaiksi retken Serrekundan
markkinoille ja Bijilon kansallispuistoon (National Park) Hänen hintapyyntönsä
oli ensin 2 x 30,- euroa, mutta tingin hinnaksi 2 x 20,- euroa.
|
Korppikotkia |
Maittavan illallisen kävimme syömässä
läheisessä BossLady ravintolassa, hinta kahdelta 790,- >> 850,- eli noin
17,- euroa. Hotellissa joimme iltateet jäätelön kanssa noin 10,- eurolla.
|
Boss Ladyn menu |
Erilaiset muhennokset olivat tyypillisiä ruokia ja niitä syötiin riisin kanssa.
|
Bushtucker stew & Chicken yassa |
Perjantai 17.2.2017
Aamulla viimeistelimme pakkaamisen sillä
edessä oli hotellin vaihto. Tjäreborg
oli järjestänyt kuljetukset hotellia vaihtaville kiertomatkalaisille klo 12,
mutta ilmoitimme etukäteen, että lähdemme itse järjestetylle retkelle. Lintuopas haki meidät matkatavaroinemme autollaan klo
10:30. Ajoimme ensin Serrekundan
markkinoille, jossa opas järjesti rahanvaihtomme niin, että annoin auton
ikkunasta eräälle miehelle eurot ja sain tilalle paikallista rahaa edellistä
kertaa parempaan kurssiin eli 1,- euro oli 49,- dalasis.
Kerroin oppaalle, että meitä
kiinnostaisi löytää markkinoilta matkalaukkuvyöt mustiin matkalaukkuihimme,
jotta tunnistaisimme ne helposti matkatavarahihnalta. Valmiita matkalaukkuvöitä lukkoineen ei
ollut, mutta ostimme 4 metriä nauhamateriaalia 280 dalasilla eli reilulla 5,-
eurolla. Myyjä yritti pyytää
huomattavasti enemmän, mutta opas piti puoliamme.
|
Serrekundan markkinat |
Katselin myös pieniä olkalaukkuja,
joihin mahtuisi puhelin ja lompakko.
Samanlaisia oli Sunset Beachin kaupassa 250,- dalasilla eli 5,- eurolla.
Onneksi olin käynyt hotellin kaupassa, jotta olin saanut jonkinlaisen
käsityksen paikallisesta hintatasosta.
Ostinkin hotellista tilkkutyönä tehdyt vuorilla ja vetuketjuisilla taskuilla
varustetut kauppakassit tuliaisiksi koiranhoitajille Millalle ja Helille
hintaan 10,- eur / kassi. Markkinoilla
yrittivät saada olkalaukusta alkujaan 1000,- dalasis (20,- eur), mutta pidin
pääni ja sain sen 250:llä.
|
Serrekundan markkinoilla Bojang oppaan kanssa |
Olin etukäteen nettikirjoitteluista
lukenut, että markkinakäynnille kannattaa ottaa mukaan paikallisopas
hintaneuvotteluidenkin takia. Toki
liikkuminen autolla oppaan kanssa helpotti alueelle pääsemistä, mutta oppaan kanssa saimme kulkea paremmin omassa rauhassamme ja hinnatkin tulivat sovittua paremmin.
Serrekundasta ajoimme Bijilon apinapuistoon. Sinne
oli sisäänpääsymaksu, josta opas huolehti.
Puiston pohjoisosassa oli runsaasti vihermarakatteja ja
guineanruostegueretsoja (Western Red Colobus).
Niiden ruokkiminen oli oikeastaan kielletty, mutta puiston lähellä myytiin
pähkinöitä, joita muut turistit sitten antoivat apinoille.
|
Vihermarakatti ja guineanruostegueretsa |
Reilun parin kilometrin kävelykierroksen
aikana näkyi metsikössä apinoiden lisäksi monenlaisia lintuja ja rannan
tuntumassa laiduntavia lehmiä.
|
Lehmät Bijilon puistossa |
Kaupan kautta ajoimme Lemon Creek hotelliin. Matkalla jouduimme pysähtymään, sillä vastaan tuli autosaattueellinen naapurimaiden presidenttejä, jotka olivat tulleet juhlistamaan Gambian uuden presidentin Adama Barrown virkaanastujaisia lauantaina 18.2.
Näin tuli hotellinvaihtopäivä
käytettyä hyödyksi eikä tarvinnut odotella matkanjärjestäjän järjestämää
kuljetusta. Olisimme toki voineet jäädä
lisäviikoksi Sunset Beachiin, mutta Lemon Creek tuli valittua jo ennen
“seuramatkan” valintaa, joten menimme sinne.
|
Lemon Creek-hotellin piha |
Hotellin kaksikerroksiset rakennukset
sijaitsivat rauhallisella alueella.
Laaja piha-alue oli vehreä. Siellä oli uima-allas ja baari sekä hierojien toimipiste. Aurinkoa saattoi ottaa omassa rauhassaan useiden metrien päässä muista hotellivieraista. Hiekkaranta oli heti piha-aidan takana. Tanskalaiset omistajat olivat halunneet rakentaa luontoon istuvan
hotellin, jossa jätteitä lajiteltiin, aurinkoenergialla lämmitettiin vettä ja
huolehdittiin valaistuksesta. Alueella
oli oma keittiöpuutarha, josta saatiin raaka-aineita ravintolan keittiöön.
Huoneet olivat yksinkertaisia, hiukan kolkon
tuntuisia: vaaleanharmaat klinkkerilattiat, kellertävät seinät, vaaleat lakanat
ja verhot. Seinällä oli värikäs taulu ja
huonekaluina paikallinen koristeltu puuvuode ja yöpöydät sekä pieni ruokapöytä,
kaksi tuolia ja pieni jääkaappi, jonka päällä oli vedenkeitin. Vaatekaapit, tallelokero ja tuuletin
kuuluivat myös varustukseen.
Ilmastointilaite oli huoneen seinällä ja sen olisi saanut käyttöön 10,-
euron lisämaksulla / vuorokausi, mutta sille ei ollut tarvetta. Lämpötilat olivat päivisin 25 – 30 asteen
tietämillä, mutta öisin vain noin 20.
Parasta oli iso parveke, jolta oli näkymä pihalle ja merelle.
|
Hedelmiä puukulhossa |
Aamiaisella sai vatsansa täyteen.
Munakkaita ja pannukakkuja sai tilata erikseen ja tarjolla oli
sämpylöiden tai vaalean leivän lisäksi juustoa, joku leikkele, kurkkua,
tomaattia, hedelmiä, mehuja ja usein myös kotoisia korvapuusteja
bostonkakkutyyliin.
|
Kotoinen bostonkakku |
Lauantai 18.2.2017
Aamupäivällä huomasimme
helikopterin pyörivän taivaalla. Myöhemmin kuulimme, että se oli
senegalilainen. Olihan Gambian 52. itsenäisyyspäivä ja uuden presidentti Adama
Barrown virkaanastujaispäivä. Maassa oli 18 lähimaiden presidenttiä, joiden
turvallisuudesta haluttiin huolehtia. Uuden presidentin astuminen valtaan ei aiheuttanut minkäänlaisia häiriöitä. Kaikki taksikuskit, "oppaat" ja muut tapaamamme paikalliset vakuuttelivat, että gambialaiset ovat rauhaa rakastavaa kansaa eivätkä halua rettelöidä. He haluavat, että turistit viihtyvät heidän maassaan ja tulevat sinne uudestaan.
Aamupäivällä kävelimme rantaa pitkin
Senegambia roadille. Paikallinen Fruit
boy kulki koko parin kilometrin matkan vierellämme. Hän kehui maataan ja sen ihmisiä
stressittömiksi ja humaaneiksi. Hän ei
voinnut käsittää sitä, että haluaisimme kulkea vain itseksemme juttelematta
kenellekään mitään. Sikäläiset ihmiset ovat kiinnostuneita ulkomaalaisista,
kyselivät perheestä jne.
Ystävällisyydessä oli tietysti ajatuksena, että menisimme myöhemmin ostamaan
hedelmämme juuri häneltä ;).
Saimme lopulta karistettua pojan kannoiltamme ja kävimme nauttimassa kylmät juomat rantabaarissa.
Senegambiaroudilla kävimme kaupassa ostamassa vettä ja välipalatarpeita ja palasimme taksilla
hotelliin, Hinta 150 dalasis eli noin
3,- euroa.
Hotellissa osallistuimme
Itsenäisyyspäivän buffetillalliselle. Monet tarjoilijoista olivat pukeutueet "Gambia on päättänyt" - paitaan. Näin he näyttivät tukensa uudelle presidentille.
Illan päätti pihalla taitavien
tanssija/voimistelija/akrobaattien esitys.
Sunnuntai 19.2.2017
Vuokrasimme polkupyörät hotellin edestä
ja lähdime ajelemaan paikallisasutuksen keskelle Senegambia Higwayltä itään
jossain Bijilo Monkey Parkin kohdilla. Google kartassa ei näy teiden nimiä, joten ihan tarkasti emme tiedä missä kävimme.
|
Ilpo kaupan edessä, takana rahanvaihtopiste |
Vaihdoimme rahaa pienessä Western
Unionin pisteessä, jossa asiakaspalvelijatyttö joutui soittamaan jonnekin,
koska halusian saada eurolla ainakin 48,- dalasista.
Vaihto onnistui. Ihmettelimme, mitä muuta toimintaa rahanvaihtopisteissä
on, koska niitä oli useita paikallisasutuksen keskellä ja turistialueilla niitä
oli vieri vieressä.
|
Hedelmien ja vihannesten myyntipiste |
Leipää ostimme pimeästä kaupasta
vastapäätä rahanvaihtopistettä ja hedelmiä sekä vihanneksia löytyi tien varren
myyntipisteestä. Elämä oli värikästä.
Naisilla oli kauniita pukuja ja kantamukset pään päällä oli
suojattu huivilla tehdyn nyytin sisään.
Päällyystetyllä kadulla kulki pikkubusseja, takseja ja aasien vetämiä kärryjä ja
siellä täällä näkyi kanoja ja vuohia.
Lapset vilkuttelivat ja tervehtivät ohi ajessamme.
Muutaman tunnin ajelun jälkeen palasimme
hotelliin ja maksoimme pienen tinkimisen jälkeen pyöristä vuokraa 200,- dalasis
eli noin 4,- euroa/pyörä. Vuokraaja oli tyytyväinen ja kiitteli, että olimme ottaneet häneltä polkupyörät
vuokralle.
Illalla otimme taksin hotellin
edestä. Kuljettaja vei meidät Senegambia roudille ja sovimme tapaamisajan, jolloin hän veisi
meidät takaisin hotelliin. Palvelun
hinta oli 300,- eli 6,- euroa. Söimme illallisen Jewell of India ravintolassa.
Olin ensimmäistä kertaa unohtanut laittaa paljaisiin jalkoihini hyttyskarkoitetta
ja kutina paljasti, että muutama hyttysenpistos oli osunut. Onneksi tuli päivittäin syötyä 5,- euron hintaisia
Malarone-tabletteja, joten tuskin on vaaraa saada tautitartuntaa.
Maanatai 20.2.2017
Olimme sopineet lintuopas Foday Bojangin
kanssa, että tänään lähtisimme linturetkelle Pirangin lähelle. Ajoimme Brikaman
läpi, jossa kävimme jo Tjäreborgin ryhmän kanssa karja- ym. markkinoilla. Oppaamme osti itselleen aamiaiseksi täytetyn patongin ja me ostimme hedelmiä.
Gambiassa on autoissa pidettävä
turvavöitä, kuten meilläkin. Teiden
varsilla olevat poliisit katsovat tarkastuspisteillään, että määräystä
noudatetaan. Toisaalta väkeä kuljetetaan
myös isompien ja pienempien kuorma-autojen lavoilla tai ihmiset roikkuvat
pakettiautojen avonaisista ovista auton ulkopuolella ja näihin poliisit eivät
puutu.
Pirang Forest National Park alueella
saimme seuraamme paikallisen nuoren oppaan, mutta Foday oppaamme kertoi kuitenkin koko ajan mitä näkyi missäkin.
Pieneen metsikköön pellon reunaan oli rakennettu puunrungoista penkit,
joille pysähdyimme istumaan. Pienen
matkan päässä oli astioissa vettä ja monenlaiset kauniit pikkulinnut tulivat sinne juomaan. Ilpolla oli kirjastosta
lainana West African Birds -kirja, johon tein lyijykynällä merkintöjä linnuista,
jotka näimme. Kirjastosysteemimme
aiheutti ansaittua ihastusta, kun kerroin, että tällainenkin kirja oli
lainattavissa ilmaiseksi.
Kävelimme myös upeassa
metsäsaarekkeessa, josta ei valitettavasti saanut hyviä kuvia kännyköillä tai
pienellä kamerallani. Kaukana olevista linnuista olisi taskukamerallani Canon 14 x optical zoom saanut kuvia, jos mukana olisi ollut jalusta. Korkealla oksistossa näimme piilossa kolme erilaista pöllölajia, joista yksi taisi olla
melkoinen harvinaisuus.
Kävimme myös lammikoilla, joista ennen oli otettu savea tiilien tekemiseen ja näimme sielläkin monenlaisia kahlaajia ja lentelemässä petolintuja. Koska linnut eivät ole harrastukseni jätän luettelematta lajit, jotka näimme.
Iltapäivän vietimme hotellin
piha-alueella uima-altaan lähellä ihmetellen missä muut hotellivieraat mahtoivat olla.
Illalla menimme taas taksilla Senegambia
roudille. Kävimme hedelmämarkkinoilla ja
sen jälkeen käsityömarkkinoilla. Oli
tarpeen ostaa jonkinlainen kassi hedelmien kuljettamiseen, sillä olin unohtanut
oman pikkurepuni hotelliin.
|
Hedelmäkassiostoksilla |
Ostettiin kassi ja Ilpolle T-paita ja huomattiin,
että rahaa on jäljellä vain hiukan yli 1000,- dalasis eikä mukana ollut
eurojakaan. Perheriita oli lähellä. Onneksi ravintoloissa oli valinnanvaraa ja valitsimme sellaisen, jonka menun mukaan rahamme riittäisivät
ruokailuun. Alkuun
valkosipulileivät, Ilpolle fish &
ships, minulle beef yassa ja riisiä sekä juomat. Lasku 595,- ja tipin kanssa 630,- eli 13,-
euroa ja rahat riittivät taksilaskunkin maksamiseen.
|
13,- euron ateria |
Tiistai 21.2.2017
Vuokrasimme taas polkupyörät. Lähdimme
ajamaan Senegambia Higwaytä etelään ja pysähdyimme vaihtamaan rahaa Coastal
Roudin risteyksessä olevaan taajamaan.
Rahanvaihtopaikkoja oli taas vieri vieressä, ensimmäisessä paikassa
tarjottiin 48,- dalasis / euro, mutta seuraavassa sain toivomani 49,-.
|
Rahanvaihtopisteitä |
Ilpon odotellessa pyörien kanssa
rakennuksen ulkopuolella tuli paikalle nuori mies, joka huomasi että pyöräni
takarenkaassa oli halkeama ja sisäkumia pursui
halkeamasta ulos. Hän kertoi,
että lähellä oli polkupyörien korjaaja ja vei meidät nurkan takana olevalle
torille ja siellä korjaajan luo.
|
Polkupyöräkorjaamo |
Korjaaja päästi hetkessä ilman pois
takarenkaasta ja irroitti renkaan vanteelta.
Hän laittoi paikan renkaan sisäpuolelle, viritteli sen paikalleen ja
pumppasi ilmaa sisäkumiin. Aikaa ei
kulunut kuin pari minuuttia. Kysyin hintaa ja oppaaksi tullut mies sanoi
125,-. Pienin rahamme oli 50,- joten
ajattelin maksaa korjaajalle 150,- (3,-
eur) ja “oppaalle” 50,- (1,- eur). Opas oli pitämässä itsellään 150,- , mutta kiivaahkon mandinkakielisen sanavaihdon jälkeen korjaaja sai rahansa.
|
Tori, josta pyöränkorjaaja löytyi |
Matka jatkui, ajoimme Brufutin ohi
Tanjin Bird Reserve Eco Tourism Lodgelle.
Puistoon oli sisäänpääsymaksu 2 x 35,- (1,40 eur) vaikka emme siellä sen
kummemmin kierrelleet. Menimme
“hotellille”, joka koostui vaatimattomista majoista, vastaanotto- ja
baarikatoksesta ja rantatormälle rakennetuista katoksista, joissa kussakin oli
pöytä tuoleineen. Tilasimme välipalaksi
valkosipulileivät ja soodavedet.
|
Tanji Bird Reserve Eco Tourism Lodge |
Paluumatkalla poikkesimme Brufutin
kalastajakylässä. Sielläkin saimme heti
“oppaan”, joka koitti ohjata meitä paikalliseen ravintolaan, mutta tyydyimme
muutamaan valokuvaan ja jatkoimme matkaa asfalttitietä pitkin hiekkarekkojen ja
lehmien seassa kohti pohjoista.
|
Brufutin kalastajakylä |
|
Maantiellä lehmiä ja rekkoja |
|
Tyypillinen kulkupeli, aasi ja rattaat |
Jonkin matkan kuluttua valitsimme
hiekkatien rannan tuntumassa, joka näytti oikaisevan. Kyllähän tie oikaisikin, mutta löysällä
hiekalla oli melko vaikeaa ajella ja kerran jo kaaduinkin. Osan matkaa tyydyimme taluttamaan
pyöriä. Tien molemmin puolin näytti olevan varakkaamman
väestön koteja. Rakennukset olivat
kookkaita ja aidat portteineen ympäröivät pihoja.
Pyöriä palauttaessamme kerroin
ongelmasta takakumissa ja sanoin maksaneeni korjauksesta 200,-. Maksoin vuokraajalle toisen 200,- Hän oli tyytyväinen, mutta jäi selvästi
taivastelemaan muiden kanssa sitä, että korjaus oli maksanut 200,-.
|
Taksikuski Steven |
Illaliselle menimme taas taksilla
Senegambia roudille. Kävimme
käsityömarkkinoilla ja tilasimme Ilpolle puuvillaisen paidan, jossa olisi
riittävän suuri tasku kännykkää varten.
Hinnaksi sovittiin 900,- eli noin 18,- euroa.
Keskiviikko 22.2.2017
Aamupäivällä lähdimme kävelemään
rannalla kohti etelää. Päätimme kokeilla
onnistuuko kävely kahden, jos emme vastaa kyselijöille mitään englanniksi. Onnistui paremmin, mutta kyllä silti
keskustelun yrittäjiä oli muutama.
Turisteja ei rannalla juurikaan näkynyt.
Jonkin matkan päässä oli baari. Joimme omassa rauhassamme limut ja kahvit ja
palasimme hotellin pihalle.
Pihalla oli muutama muukin turisti mm.
pariskunta kameroineen yli puolimetristen putkien kanssa. Lounaaksi tilasimme
pihalla kulkevalta tarjoilijalta pari sandwichiä tuotuna huoneeseen ja söimme
ne tilavalla parvekkeella.
|
Lounas parvekkeella |
Illalla menimme taas taksilla Senegambia
roudille. Ilpo sai paitansa ja minä
ostin punasävyistä pöytäliinakangasta, joka sopii sävy sävyyn Etelä-Afrikasta
ostettujen kynttilöiden kanssa ;).
Torstai 23.2.2017
Ilpo olisi halunnut vielä vuokrata
pyörät, joilla olisi voitu lähteä krokotiilipuistoon 11 km:n päähän. Sain ylipuhuttua hänet lähtemään
taksilla. Matka olisi ollut muuten
sopiva, mutta ajelu rekkojen, huonokuntoisten taksien, aasikärryjen ym. seassa
ei houkuttanut.
|
Turistit krokotiilipuistossa suuren puun sisällä |
Kachikally Crocodile Pool oli hiukan
arvelluttava tutustumiskohde, mutta siellä oli mielenkiintoinen museo, jossa
kerrottiin paikallisten heimojen tavoista ja esillä oli pukuja, soittimia,
tarvekaluja jne. Vesialtaassa ja sen
ympärillä oli joidenkin arvioiden mukaan jopa 80 eri ikäistä krokotiiliä. 30-vuotias Charlie oli niin hyvin syötetty,
että sitä sai koskea ja valokuvia sai
ottaa istumalla sen päällä. Me tyydyimme
katsomaan kuinka tanskalaistyttö käytti Charlieta penkkinään.
Puiston lähellä pysähdyimme pienen
markkinapaikan luo. Halusin vain
katsella tarjontaa ja ottaa muutamia valokuvia kysyttyäni luvan siihen. Lupa annettiin, mutta samalla myyjä kertoi,
että hänen mielestään oli epäkohteliasta, että en halunnut tutustua hänen
tuotteisiinsa tarkemmin.
|
Matkamuistotarjontaa |
Paluumatkalla hotellille pysähdyimme
vielä ostamaan hedelmiä ja hotellin pihalla pulikoitiin hetki altaalla ja
tyydyttiin valokuvaan paikallisen taiteilijan seinämaalauksista eikä ostettu
yhtään tuliaisena kotiin.
Ilta sujui taksikyydillä “kylille” ja
nauttimalla jälleen kolmen ruokalajin
illallinen noin 30,- eurolla. K
Perjantai 24.2.2017
Aamupäiväksi olisi
voinut keksiä jotain ohjemaakin, mutta tyydyimme pakkaamiseen,
auringonpalvontaan, huoneen luovutukseen, jäähyväisten jättämiseen mukavalle lomakodille ja sen jälkeen lounaan nauttimiseen ennen lentokenttäkuljetusta.
Bussi kohti
lentokenttää lähti klo 14 ja kone nousi klo 17. Gran Canarialla pysähdyttiin reilun kahden tunnin
kuluttua ja Suomessa oltiin aamuyöllä.