keskiviikkona, heinäkuuta 28, 2021

DC-3 lento blogin 15-vuotissyntymäpäivänä

DC-yhdistyksen järjestämät lennot DC-3 OH LCH koneella ovat tulleet tutuiksi, kun kone teki viime kesään asti paikallislentoja Malmin lentoasemalta ja se lensi mukavasti pöristen Viikin yli muutamana kesäiltana viikossa.  Lennolle osallistuminen oli käynyt mielessä jo aikaisemminkin.  Alkukesästä  silmiini osui tieto, että paikallislentoja tehdään "maaseutukenttien" lisäksi myös Helsinki-Vantaan lentoasemalta, joten tuli aika liittyä yhdistyksen jäseneksi ja varata lento.  Oli mukava sattuma, että tarjolla oli Pääkaupunkiseudun paikallislento maanantaina 26.7., sillä kone ei lennä täällä kaikkina päivinä. 15 vuotta aikaisemmin eli 26.7.2006 päätin ruveta pitämään matkablogia ja kirjoitin ensimmäiset matkamuistiinpanot Wienin ja Bratislavan matkalta.   

Ylipuhuin Helin viemään minut autollaan lentoasemalle.  Lennolle lähtevä ryhmä kokoontui myöhäisiltapäivän helteessä tuntia ennen koneen suunniteltua lähtöaikaa Liikentoterminaalin eteen.  Siellä meille pidettiin infotilaisuus, jossa kerrottiin turvallisuusasioista, koneen historiasta ja koneen koosta ja mukavuuksista eli esimerkiksi siitä, ettei koneessa ole ilmastointia.  Koneeseen mahtuu 28 asiakasta, mutta ryhmämme koko oli vain 19 henkilöä eli saman seurueen jäsenten toivottiin istuvan vierekkäin.  Yksin matkustavat saivat kahden henkilön paikan kuten minäkin. 

Koneeseen siirryttiin terminaalista ilmastoidulla bussilla ja tästä mukavuudesta suositteli mukanamme ollut lentoemäntä nauttimaan. 

Koneeseen noustiin ja poistuttiin pieniä kapeita portaita pitkin ja käsijohteena oli heiluva naru.  Tämä olikin syy, ettei Ilpo lähtenyt mukaan tähän seikkailuun. 

Ennen liikkeellelähtöä kertasi lentoemäntä vielä turvaohjeet ja näytti varauloskäyntien sijainnit ja muistutti, että turvavyöt piti olla kiinnitettyinä kunnes valo ohjaamon oven yläpuolella sammuu. 



Kun oikea lentokorkeus oli saavutettu, sammui Fasten seatbelts kyltin valo ja koneessa sai lähteä kävelemään ja katsomaan jopa ohjaamoa, jossa istui kapteenin ja perämiehen lisäksi mekaanikko oranssissa liivissään. 


Seinässä ikkunoiden yläpuolella oli ilmastointisuuttimelta näyttävä pallura valaisimen vieressä, mutta tällä lennolla sieltä ei tullut minkäänlaista ilmavirtaa, kuten lentoemäntä oli jo ennen lähtöä kertonut.

Kone oli kuin pikkubussi ja istuinten yläpuolella olleeet hyllyt olivat todellakin hattuhyllyjä, joissa oli kevyt kangaspohja, joten mitään painavaa sinne ei voinut laittaa. 

Sitten olikin aika ruveta ihailemaan maisemia ja bongailemaan tuttuja paikkoja.  Istuin koneen oikealla puolella, mutta olisi pitänyt mennä vasemmalle puolelle, sillä kone lensi ensin länteen ja sieltä merelle Helsingin edustalle ja palasi idästä lentoasemalle.  Vasemmalta puolelta olisi nähnyt paremmin keskustan ja tuttuja paikkoja.  Onneksi koneessa sai liikkua ja onnistuin kurkkaamaan ulos myös vasemmanpuoleisista ikkunoista silloin, kun siinä istuneet kävivät ohjaamossa. 

Silvolan tekojärvi Vantaalla

Kehä III

Pasilan ratapihan alue

Pasila, YLEn studiot ja linkkitorni

Vasemmalla saaret Luoto ja ravintola Klippan sekä Valkosaari ja ravintola NJK sitten Helsingin keskustaa ja Katajanokka

Osasuurennos, jossa näkyy Kauppatori, Senaatintori, Helsingin Tuomiokirkko / Suurkirkko, Presidentin linna sekä oikealla Katajanokalla Allas Sea Pool ja Sky Wheel Helsinki maailmanpyörä 

Edessä Katajanokka, takana Kruununhaka ja sen edessä Tervasaari, keskellä takana Merihaka ja siitä oikealle Hanasaaren voimala ja oikealla Sompasaari 

Tässä hieman lähempänä edessä Katajanokka, takana Kruununhaka ja sen edessä Tervasaari, keskellä takana Merihaka ja siitä oikealle Hanasaaren voimala ja oikealla Sompasaari ja Korkeasaari

Katajanokalla ulkoministeriön rakennukset ja jäänmurtajat kesälaiturissaan

Edessä Korkeasaari, taaempana vasemmalla Sompasaari, Kalasatama, Kulosaaren silta ja hiukan Kulosaarta ja keskellä Mustikkamaa.  Takana Arabianranta, Viikin luonnonsuojelualue ja Lammassaari

Takana Viikki ja oikealla Kulosaari, edessä Mustikkamaa


Saaria Helsingin edustalla mm. Suomenlinna, Vallisaari, Santahamina


Santahamina

Hevossalmi ja nostosilta Laajasalosta Santahaminaan




Vuosaaren satama





Laskeudutaan lentoasemalle, jossakin Vantaan kaupungin päällä

Onkohan tuolla metsäpaloja toivottavasti kuitenkin pöllyävää hiekkaa



Ei näkynyt montaakaan lentokonetta kentällä, mutta "porrasautoja" ja muuta kalustoa oli toimettomana 

Reilun puolen tunnin lento oli mukava tapa juhlistaa blogin 15-vuotispäivää ja nähdä ilmasta käsin samoja kohteita, joita viime viikolla katselimme yhdessä Ilpon kanssa lähilomalla ja Royal Linen lounasristeilyllä. 

Liikelentokeskuksen edessä oli tuulahdus kaukomailta

Kotimatkalle lähdin kävellen kohti Lentoaseman rautatieasemaa ja terminaalin edessä odottivat liikuteltavat kontit testattavia asiakkaita.  Hiljaista oli.  Terminaalin käytävillä liikkui jonkin verran ihmisiä, mutta laskeuduttuani portaat kohti junia ja asemalaitureita olin alueella melkein yksikseni. 

Lisää kuvia on Metkaamatkustelua kuvat arkistossa. 

sunnuntaina, heinäkuuta 25, 2021

Lähiloma Helsingin Sokos hotel Vaakunassa

 

Helsingin keskusta ja rautatieaseman ympäristö ovat tuttuja seutuja koulu- ja opiskeluvuosilta sekä lukuisilta työvuosilta, mutta aivan tästä samasta kuvakulmasta en ole Kaivokatua aikaisemmin katsellut kuin pari päivää sitten hotellihuoneen ikkunasta.  Nostalgia valtasi minut kuten sunnuntain 25.7.2021 Hesarin otsikko kertoo, että "Nostalgia valtasi meidät".   

Niin sanottuina keskikouluvuosina ennen lukiota tulin bussilla Rautatientorille ja jatkoin kävellen kouluuni Hallituskadulle (nykyisin Yliopistonkatu) ja ensimmäiset opiskeluvuotenikin kuljin lapsuudenkodistani samaa reittiä Porthaniaan. Työvuosistani oli toimipisteeni osoite pisimmän aikaa Kaivokatu 10 eli tuo vaaleampi rakennus rautatieasemaa vastapäätä. 

Viimeisen lähes puolentoista vuoden aikana en ole käynyt Helsingin keskustassa montaakaan kertaa.  Niinpä olikin itsestään selvää, että varaamme majoituksen Original Sokos Hotel Vaakunasta, kun huomasin kesäkuun viimeisenä päivä, että Pääkaupunkiseudun Sokos ja SAS Radisson Blue hotelleilla oli tarjous "kahden yön majoitus 100,- euroa / huone" ja varausaikaa oli vain 24 tuntia alkaen 1.7.2021 klo 10. 

Alkukuussa oli lehdissä ja sosiaalisessa mediassa juttuja jonoista hotelleihin kirjauduttaessa ja siivoamattomista huoneista, mutta ongelmat eivät mielestäni olleet ihme, kun hotelleiden käyttöaste kasvoi hetkessä ja henkilökuntaa ei ollut alussa riittävästi.

Jonoa oli nytkin kirjautuessamme hotelliin kello neljän jälkeen, mutta jono kulki ja asiakaspalvelu oli kohteliasta  ja sujui moitteetta.  Toki sain sen vaikutelman, ettei kaikilla vastaanottovirkailijoilla ollut kovin pitkä ura takanaan siinä työpisteessä. Kasvomaskit ja turvavälit olivat tuttu näky vaikka osa asiakaskunnasta näytti samanlaiselta kuin mekin eli kaksi koronarokotuspiikkiä oli jo saatu. 



Standard huone ei ollut koolla pilattu, mutta maisema oli se, jota oli odotettu. Hotelli on uusittu hiljattain  alkuperäiseen vuoden 1952 tyyliin ja jopa puhelin oli sellainen, että nykylapset tuskin tietävät miten se toimii. 

Valaisimet ja kalusteet niin kylpyhuoneessa, huoneissa ja yleisissä tiloissakin olivat  50-luvun alun aikakauden tyylisiä, osa alkuperäisiä tai ainakin tutun näköisiä niiltä käynneiltä, jolloin hotellissa on tullut vierailtua kokouksissa tai ruokailemassa. 






Ensimmäisenä iltana olin kysymässä Ilpolta, että laitetaanko oveen lappu, että emme tarvitse siivousta kahden yön hotellivierilumme aikana.  Samalla huomasin, että Sokos hotelleissa on päädytty hoitamaan asia päin vastoin, eli jos siivouksen haluaa, niin siitä on ilmoitettava. Tämä on erittäin hieno uudistus, joka toivottavasti yleistyy kaikkialla.  Me olimme tähän edulliseen hotellivierailuun erittäin tyytyväisiä, mutta teimme toki muutakin lähilomamme aikana kuin vain lueskelimme hotellihuoneessa. 

Lähdimme kotoa puolen päivän tienoissa, kun koirat oli toimitettu hoitopaikkoihinsa sukulaisille. Tälle staycation lomalle pääsimme yhdellä bussilla melkeinpä ovelta ovelle. Bussimatkan jälkeen veimme matkatavarat hotelliin säilytykseen ja jo silloin huomasimme, ettemme olleeet ainoita, jotka ovat saapumassa sinne kello kolmen jälkeen, kun sisäänkirjautuminen alkaa. Matkatavaroita säilytyshuoneeseen vieviä asiakkaita oli ruuhkaksi asti. 


Päästyämme eroon parin vuorokauden matkatavaroista kuljimme hotellin pääovelta rakennuksen toiselle puolelle Mannerheimintien raitiovaunupysäkille ja sieltä raitiovaunulla Kauppatorille.  Katsastimme marjakojut, joko olisi saanut karviaisia, mutta vielä ei ole niiden aika. Rannalla odotti yli 75 vuotta toimineen helsinkiläisen perheyrityksen Royal Linen kesällä 2020  toimintansa aloittanut ravintolalaiva M/S Helsinki.  Ikkunapöydän ääressä oli mukavaa ihailla maisemia ja nauttia maukas lounas.  Asiakkaat ohjattiin noutopöytään pöytäkunta kerrallaan, jotta lähikontakteja voitiin välttää. Risteily ja lounas maksoivat eläkeläisiltä 35,- euroa / henkilö, ei paha hinta ollenkaan. 




Laivan reitti kulki ohi Suomenlinnan rantojen  ja Kustaanmiekan salmella ohitimme Kuninkaanportin.

Salmen toisella rannalla Vallisaaressa näkyi Helsinki Biennaaliin tutustuvia ihmisiä ja näyttelyyn kuuluva Alicja Kwaden teos Pars Pro Toto, joka koostuu kahdeksasta eri kokoisesta planeettaa muistuttavasta pyöreästä kappaleesta. Luonnonkivet ovat kotoisin eri puolilta maapalloa. 

Laajasalon rannat ovat muuttuneet melkoisesti kolmessa vuodessa, jolloin edellisen kerran ihmettelin entisen öljysataman lastauslaiturin päälle rakennettua ST1-huoltamoketjun edustussaunaa.  Tällä risteilyllä emme menneet kovin lähellä rantaa ja siksi muistona on vain suttuinen kännykkäkuva. 

Kesän 2018 vesibussiretken kuva saunasta on tarkempi eikä takana näy vielä yhtään uutta rakennusta. 

Hylkysaaressa on ilman käyttötarkoitusta jäänyt komea rakennus, joka toimi luotsikasarmina ja 23 perheen kotina vuosina 1910 - 1962. Remontin jälkeen saareen perustettiin merimuseo vuonna 1973 ja museon perusnäyttely oli avoinna saaressa vuodet 1983 - 2004 kunnes museo muutti Kotkaan. 

Korkeasaareen on perustettu siellä edelleen toimiva eläintarha vuonna 1889.  Uusi 10 metriä korkea näkötorni valmistui vuonna 2002 entisen näköalapaviljongin paikalle.  Korkeasaaren historiasta löytyy netin syövereistä kulttuuriympäristöselvitys

Kalasataman kaupunginosa "pilvenpiirtäjineen" tuo vilkkaalla mielikuvituksella mieleen esimerkiksi New Yorkin Manhattinin maisemat. 

Merihaka on 70- ja 80-luvuilla rakennettu kaupunginosa Helsingin keskustan tuntumassa. Oli aika lähellä, että emme ostaneet ensimmäistä omistusasuntoamme sieltä, mutta onneksi samaan aikaan oli tarjolla valmistuvia rivitaloasuntoja Suutarilassa, jotka sopivat sittemmin nuorelle lapsiperheelle paljon paremmin.  


Kruununhaka on Helsingin vanhin kaupunginosa ja siellä vanhimmat rakennukset ovat 1700-luvun puolivälistä. Nämä Pohjoisrannan rakennukset ovat 1800-luvun viimeisiltä ja 1900-luvun ensimmäisiltä vuosikymmeniltä. Nämä kadut ja rakennukset tulivat tutuiksi lukiovuosina käydessäni koulua Kirkkokadulla. 


Katajanokalla maisemaa hallitsevat pohjoisesta katsottaessa vuonna 1868 valmistunut Uspenskin katedraali ja 1810 - 30-luvuilla rakennetut Engelin ja Granstedtin suunnittelemat Merikasarmin rakennukset, jotka ovat nykyään ulkoministeriön käytössä. Rantalaiturilla viettävät kesiä Suomen jäänmurtajat. 

Katajanokan uuden puolen rakennukset nousivat kaakkoisrannalle 70-luvun lopussa ja 80-luvun alussa. 

Original Sokos Hotel Vaakuna on vuoden 1952 olympialaisiin valmistunut funkkisklassikko, kertoo hotellin nettisivut.  Päivän merellisen risteilyn,  majoittautumisen ja huoneeseen tutustumisen jälkeen oli mukavaa tehdä pieni kävelyretki Töölönlahden rannalle ja hakea ympäri vuorokauden auki olleesta Sokoksen alakerran S-Marketista hiukan iltapalaherkkuja. 

Alvar Aallon katu

Töölonlahden puisto

Sup-lautojen ja kanoottien vuokrauspiste Töölönlahden rannalla

Töölonlahti ja takana Linnunlaulun huviloita ja Linnanmäen huvipuisto


Illan pimetessä kirjan lukemisen ja iltakahvien lomassa tuli otettua muutamakin kuva vähitellen hiljentyvästä Kaivokadusta. 



Hotellin aamiainen oli tarjolla 10. kerroksen ravintolassa, josta näkymät olivat Mannerheimintielle päin. 
Oman huoneemme näkymät olivat kuitenkin mukavammat vai johtuneeko siitä, että olivat tutummat. 

Olimme varanneet ensimmäiseksi aamupäiväksi sisäänpääsyn Amos Rex museoon, jossa emme olleet käyneet aikaisemmin.  Maan alle rakennettut näyttelytilat olivat vaikuttava kokonaisuus.  Kuvataiteilija Raija Malkan ja säveltäjä Kaija Saariahon teos Blick ei tehnyt minuun yhtä suurta vaikutusta kuin itse tila. 






Toisen kerroksen aula toi taas mieleen nostalgiamuistoja, sillä elokuvatetteri Rexissä esitettiin 60- ja 70-lukujen taitteessa Helsingin Teinien Elokuvakerhon eli HeTeKin elokuvia torstai-iltapäivisin.  


Toisen kerroksen terassilla oli Raimo Saarisen Maailmanlopun puutarha-installaatio. 


Olin etukäteen ehdottanut Ilpolle, että lähdetään raitiovaunulla tai bussilla huviajelulle jonnekin päin Helsinkiä, mutta huviajelu vaihdettiin asiointikäynniksi Allergiasairaalaan, josta haettiin Ilpon CPAP-laitteeseen uusia osia. Opinpa samalla jännittävän reitin suoraan Paciuksenkadun pysäkkien tasolta tunnelia pitkin sairaalan maanalaisiin osiin, josta pääsi hissilla sairaalaan eikä ollut tarpeen nousta jyrkkää mäkeä ylös pääovelle. Kuvia en huomannut napata siellä käydessämme, mutta Googlen street view auttoi taas. 

Sairaalan aulassa ollut juliste nauratti vaikka oli täysin asiallinen, sillä olinhan edellisenä iltana kuvannut Töölonlahden rannalla toisenlaisen tiedotteen. 


Iltapäiväkahvit marenki-kerma-marjaherkun kera käytiin nauttimassa hotellin kattoterassin baarissa ennen lepohetkeä ja valmistautumista tyttärien tapaamiseen.


Yksi syy, miksi miniloman ajankohdaksi valikoitui juuri tämä, oli se, että kihlasormuksissamme lukee päivämäärä 22.7.74.  Oman sormukseni olen kadottanut koiranäyttely- ja agilitykisareissulla Joensuussa, Kuopiossa ja Kolilla kesällä 2004.  Meidän molempien sormet ovat hiukan "kasvaneet" sormusten ostoajoista ja niinpä olenkin käyttänyt viimeiset puolitoista vuosikymmentä Ilpolle ostamaani sormusta, jossa lukee nimeni. 



Kesäinen illallinen syötiin tyttärien kanssa.  Valitsemani muikkuannos ja perunapyree oli maittava ja täyttävä, mutta olihan sitä kuitenkin syötävä vielä letut jälkiruoaksi. 





Ähkyä oloa piti lähteä tasoittamaan kävelykierroksella Esplanadille ja olo oli melkein kuin ulkomailla. 

Kotiinlähtöaamuna huomasin ottaa kuvan osasta aamiaistani ihmetellessäni edelleen edullista tarjoushintaa kahden yön majoitukselle.  Hintahan oli 25,- euroa / henkilö / yö.  Tarkistin netistä hotellin aamiaishinnan ja sitä voi mennä nauttimaan vaikka ei asuisikaan hotellissa.  19,50 eurolla saa hyvän alun päivälle.  



Reissu oli mukava, näitä voisi tehdä enemmänkin. Kuvia on lisää Metkaamatkustelua kuvat arkistossa.