torstaina, maaliskuuta 02, 2017

Matkakertomus Gambia ja Senegal kierros 2017

Olimme varaamassa pelkkiä lentoja ja majoituksia jonnekin lämpimään tuttujen hakupalveluiden kautta.  Huomasin, että Gambian Banjuliin pääsisi 10:ssä tunnissa ns. suoralla lennolla.  Ehdin jo varata majoituksenkin Lemon Creek hotellista, kunnes huomasin, että Tjäreborgilla oli tarjolla Gambia / Senegal kiertomatka.  
Lentomatkustaminen on luonnon kannalta haitallista, mutta toisaalta köyhissä maissa turistit tuovat toimeentulon suurelle osalle kansaa.  Hiukan meitä arvelutti tämä matkakohde nettikirjoitteluiden perusteella, mutta onneksi tuli lähdettyä, sillä reissu ylitti odotukset.   

Lisää kuvia löytyy Metkaamatkustelua.kuvat sivustolla: Gambia ja Senegal kierros 2017

Gambian oleskelun rantaloma-, linturetki- ja pyöräilypäivistä 15. – 24.2.2017 löytyy päiväkirja ja kuvia  Gambia 2017  linkin takaa.

Perjantai 10.2.2017

Matka alkoi Thomas Cookin lennolla.  Kuusi tuntia Gran Canarialle, jossa miehistö vaihtui ja kone tankattiin matkustajien pysyessä koneessa.  Sieltä jatkettiin  kaksi tuntia Gambian Banjuliin. Matkustamohenkilökunta oli suurimmaksi osaksi suomalaista. Palvelu oli huumorintajuista ja erinomaista.   Lisämaksullinen erikoisateria ”Holiday meal” maittoi.  Matkakumppanit tuntuivat olevan vanhempia ja ehkä enemmän kotoisin maaseutupaikkakunnilta , kuin joillain muilla seuramatkalennoilla.  Monien matkakohteena Gambia oli ollut jo aikaisemminkin.

Kiertomatkaryhmäämme kuului 15 osallistujaa ja meidät vietin pikkubussilla hotelliimme Sunset Beachiin Koton tuntumassa.  Opas kertoi jo bussimatkan aikana tärkeimmät vihjeet ensimmäisen illan onnistumiseksi.
Majoituttuamme lähdimme  Koton keskustaan syömään ja ostamaan vettä.  Saimme heti paikallisen ”oppaan” vierellemme, joka tarjosi taksipalveluita ehdotti rahanvaihtopaikkaa, ravintolaa, kauppaa jne.  Pääsimme useamman opastarjokkaan ohi vaihtamaan rahaa. Kurssi: 1 euro = 47 dalasis.  300 eurolla sain käteeni 141 kpl 100 dalasisin seteliä.  Seuraavalla viikolla Serrekundassa ja Senegambian alueella sai eurolla 49 dalasis.
Illallispaikaksi valitsimme ravintola Mosiah´sin lähinnä siksi, että siellä oli kattoterassi, jolta oli mukavaa seurata alapuolella olevan aukion hyörintää.    

Muutaman sadan metrin paluumatkalla hotelliin seuraksemme tuli virallinen lintuopas Foday Bojang.  Hän oli bongannut meidät jo mennessämme syömään, koska Ilpon kaulassa roikkui Swarovski-kiikarit.  Juttelimme linturetkikohteista ja lupasimme olla häneen yhteydessä, kun  palaamme kierrokselta.

Hotellin rantaravintolassa nautimme vielä teet ja kakkupalaset jäätelöpallon kera ennen yöpuulle painumista.

Lauantai 11.2.2017

Hotelliaamiaisen jälkeen klo 09:30 starttasi pikkubussimme kierrokselle.  Mukaan otimme vain pienet laukut, joihin pakattiin kiertomatkalla tarpeelliset varusteet.  Isot matkalaukut jätettiin hotelli Sunset Beachin varastohuoneeseen.

Aleksi oppaamme kertoi mielenkiintoisesti maasta ja ohi vilahtavista ilmiöistä.  ¾ väestöstä elää maataloudesta. Tärkeimmät tuotteet ovat maapähkinä, riisi (jota tuotetaan itselle) ja palmuöljy.  Kala on myös vientituote. 

Brikamassa pysähdyimme karjamarkkinoille ja sen jälkeen kuljimme taajaman laajan markkinapaikan ohi, jossa kaupan oli kaikkea mahdollista tarvekalua.   Paikallisesta kaupasta ostimme vedet omaan käyttömme koko kierroksen ajaksi.  12 x 1,5 litraa eli 18 litraa maksoi 250,- dalasia, vajaat 5,- euroa.
Iltapäivällä saavuimme AbCa Creek leirille, jossa nautimme buffetlounaan heti majoittumisen jälkeen. Sitten olikin mahdollisuus nauttia 30 minuutin hieronnasta, hinta 450 paikallista rahaa eli noin 9 euroa.

Ennen auringon laskua lähdimme veneajelulle Gambiajoen sivuhaaralle.  Ilpo istui kiikarit silmillä ja näki monenlaisia siivekkäitä.  Ilman kiikareita ihailimme rannan vihermarakatteja, rantojen mangrovemetsiköitä ja juurissa roikkuvia ostereita, rantamudassa liikkuvia rapuja yms.

Leirin pesulapalveluille tuli käyttöä, sillä veneajelulla vene hörppäsi vettä muutaman kerran eikä mutarannalla kävelykään tehnyt hyvää vaaleiden housun lahkeille.  Palvelun hinta oli 0,50 euroa + tippi 0,10 euroa.

Illan pimennyttyä oli tarjolla buffetillallinen paikallisine herkkuineen.  Varsinkin sipulista ym. tehty yassa-kastike oli herkullista. Majoittumiseen oli varattu pieniä savitaloja, joissa oli neljä wc:llä ja suihkulla sekä sähkövalolla varustettua huonetta kussakin.

Sunnuntai 12.2.2017

Aamiaisella oli tarjolla maissi- ja vehnäjauhoista leivotun patongin paloja, hilloja, suklaalevitettä, keksejä, keitettyjä kananmunia sekä munakaslevyn paloja, kahvia/teetä ja paikallisia mehuja.  Kassit nostettiin taas bussin katolle ja matkaan startattiin klo 10.
Tien varrella oli edellisten päivien tapaan tasaisin väliajoin poliisin tarkastuspisteitä ”check point”.  Useimmiten saimme ohittaa pisteet pelkällä poliisin kädenheilautuksella lakin lippaan, mutta joskus poliisit kysyivät onko bussikuskilla mitään annettavaa poliisille esim. kynää tai teetä.  Kerran kuljettajamme antoikin poliisille kynän. 

Lounaalle ajoimme Gambiajoen varteen Tendaba Campin alueelle.  Alkuruoaksi saimme sipulikeittoa ja patonkia ja pääruokana oli valkoista riisiä ja paikallista punaista riisiä, paneerattua kalaa, kaurista, herkullista yassakastiketta eli imelää karamelisoitua sipulikastiketta ja kurpitsakuutioita.  Jälkiruoaksi oli kahvia tai teetä ja puolikas greippi.

Matkan varrella näkyi senegalilaisia sotilaita ja nigerialaisia hävittäjiä.  Ne ovat maassa kunnes Gambian oma parin tuhannen miehen armeija saadaan järjestykseen ja turvaavat myös uuden presidentin Adama Barrown virkaanastujaisia, jotka pidettäisiin 18.2. 2017. Gambialaiset ovat rauhaa rakastavia eikä minkäänlaisia häiriöitä ole odotettavaissa.  Gambian motto on: Progress, Peace, Prosperity (kehitys, rauha, vauraus).

Somassa pysähdyimme ostamaan tuliaisia, koska tarkoitus oli vierailla matkan varrella jonkun perheen / pienen kylän luona.  Kaikilla pysähdyspaikoilla lapset kysyivät meiltä tyhjiä vesipulloja ja olimmekin saaneet vihjeen säästää pullot heille.

Bussikuskimme Adama ja Aleksi-opas valitsivat matkan varrelta tutustumiskohteeksi pihapiirin, joka oli mahdollisimman kaukana muista vastaavista ettei naapuriperhe suotta kokisi syrjintää.  Silmäkulma kostui, kun pysähdyimme ja lapsilauma piiritti bussimme ja siirryimme tieltä pihapiiriin.  Tuliaisiksi vietiin riisiä, sokeria, öljyä, Sonja-maustekastiketta, pesuainetta ym. ja lapsille tikkukaramellejä.

Saimme katsella olkikattoisten savimajojen sisälle, jossa oli vain vuoteet ja vaatteita roikkui naruilla.  Yhden majan katolla näin pienen aurinkopaneelin ja nuorimies tuli juttelemaan ja näytti majan sisällä, kuinka energia kerättiin akkuihin ja niistä ladattiin kännyköitä.  Virta riitti tavallisten puhelinten käyttöön, mutta ei älypuhelimiin eli netin käyttöön.

Matka jatkui kohti Janjanburehia eli entistä pääkaupunki Georgetownia. Se oli yksi orjakaupan keskuksista 1700-luvulla, jolloin kauppa kävi vilkkaimmillaan.  Kunta Kinte oli kotoisin näiltä seuduilta.  Myöhemmin Georgetownilla oli kaupallista merkitystä briteille ja Siksi Gambia säilyi itsenäisenä eikä sulautunut Ranskan hallitsemaan Senegaliin, joka ympäröi maata joka puolelta paitsi mereltä.

Pienen kävelykierroksen jälkeen siirryimme lautalla Gambiajoen pohjoispuolelle ja majoituimme Jang Jang Bureh Lodgessa.  Majat olivat samantapaisia kuin edellisenä yönä sillä erolla, että kussakin talossa taisi olla vain kaksi huonetta eikä tässä leirissä ollut sähköä kuin ravintolarakennuksessa/katoksessa.  Huoneissa oli kynttilät ja pihapiirin polkuja valaisivat pienet öljylamput tms.  Olihan meillä toki mukana omat tasku- tai otsalamput.

Kynttilöiden valossa nautitun illallisen jälkeen siirryimme olkinuotion ääreen katsomaan paikallisten miesten rumpuesitystä ja naisten tanssia ja otimme itsekin osaa tanssimiseen.

Maanantai 13.2.
Kello 8 lähdimme kaksikerroksisella puuveneellä reilun neljän tunnun matkalle Gambiajoelle.  Aamiainen nautittiin veneessä.  Tarjolla oli tapalapa patonkia (prepared with a mix of wheat, millet, maize and cowpea (niébé) flours), munakasta, munkkeja, hilloa sekä teetä ja kahvia.  Ihailimme kauniita maisemia, yli lentäviä lintuja ja onnistuimme näkemään jopa krokotiilin ja virtahevon matkamme varrella.

Kuntaurissa nousimme tuttuun bussiin.  Joen rannassa näkyi proomuja, joilla kuljetetaan Gambian tärkeää vientituotetta maapähkinöitä  ja teiden varsilla oli riisipelloilla lehmiä. Paikallisia asukkaita näkyi hevoskärryjen kyydissä.
Ajoimme Wassun kivikehille, joiden uskotaan olevan kuninkaiden ja päälliköiden hautamuistomerkkejä ajalta 750 – 1000  jaa.

Lounas nautittiin Farafennin kaupungissa vaatimattoman majapaikan sisäpihalla ja täältä jatkettiin edelleen Gambiajoen pohjoispuolella Chameniin, josta bussikuski Adama oikaisi hiekkatietä pitkin Kerr Jattaan.  Gambian ja Senegalin raja ylitettiin Amdalaissa.  Adama ja Aleksi-opas huolehtivat rajamuodollisuuksista passiemme kanssa ja meidän huoleksemme jäi innokkaiden hedelmänmyyjätyttöjen hätistely pois ympäriltämme ja bussin ovelta.
Senegalin Toubacoutaniin Les Palétuviers-hotelliin saavuimme auringon jo alettua laskeutumaan.  Hotelli koostui tyylikkäistä pienistä yhden huoneen rakennuksista.  Jätettyämme matkatavat huoneisiin olikin jo kiire rantaan ja reilun tunnin veneajelulle läheiselle ostereiden kuorista muodostuneelle saarelle, jonka keskustaan kävelimme ihailemaan valtavia puita ja kukkulalta avautuvia maisemia joelle.  Paluumatkan pimeydessä poikkesimme joen sivu-uoman varteen katsomaan haikarayhdyskuntaa.
Pitkän päivän päätteeksi nautimme pöytiin tarjoillun illallisen tyylikkäässä ravintolassa ennen vetäytymistä yöpuulle.

Tiistai 14.2.2017

Ystävänpäivän huomasi aamiaistarjoilulla, jos oli päässyt unohtumaan. Saimme sydämenmallisia leivonnaisia ja tarjoluastia oli koristeltu kukkasin. Bussiin noustessamme jakoi hotellin edustaja kaikille naisille muistoksi pienin helmin koristellun rannekorun.

Klo 10 lähdimme hotellista ja pysähdyimme ensin paikallisessa ”ala-asteen” koulussa, jossa oli noin 100 oppilasta, viisi opettajaa ja luokkatiloja näytti olevan neljä. Lapset olivat kovin innoissaan vierailustamme ja laulamisesta ei ollut tulla loppua.  Osalla ryhmäläisistä oli mukanaan vihkoja, kyniä ja muita koulutarvikkeita, jotka annettiin vieraiun lopulla koulun rehtorille samoin kuin annoimme pienet rahalliset tukemme.

Koulusta matka jatkui kohti Fathalan luonnonreservaattia, jossa lähdimme safarikuorma-autoajelulle puiston oppaan kanssa.  Koko puiston pinta-ala on 6000 hehtaaria, mutta me olimme 2000 hehtaarin alueella.  Emme esimerkiksi nähneet ”puolikesyjä” leijonia, joita en olisi halunnutkaan tavata. Reservaatti on aidattu iso eläintarha, jonne eläimet on tuotu pääasiassa Etelä-Afrikasta. Siellä yritetään elvyttää esimerkiksi harvinaisen jättiläishirviantiloopin (derbynhirviantilooppi  / sahelinelandi) kantaa yhteistyössä Prahan yliopiston kanssa.  Alueella oli muitakin antilooppeja, seeproja, kirahveja, vihermarakatteja, pahkasikoja, puhveleita ja yksi uros sarvikuono. Naaraskin oli ollut, mutta valitettavasti uros oli saattanut sen pois päiviltään.  

Pizzalounaan jälkeen ajelimme kohti Senegalin ja Gambian rajaa ja hätistelimme taas Gambian puoleisella rajalla innokkaita hedelmienmyyjiä pois ympäriltämme. 


Barran satamassa oli kova ruuhka ja pitkät jonot.  Bussimme ei mahtunut seuraavaan lauttaan ja niinpä kävelimme lautalle matkatavaroinemme ja Banjulissa meitä vastaan tuli toinen bussi. Onneksi pääsimme lautalle ensimmäisten joukossa ja saimme istumapaikat.  Lauttamatkan aikana oli mukavaa seurata ympärillä kulkevia hedelmä-, juoma-, koru-, huulirasva- ym. kauppiaita.

Banjulin satamasta meidät kuljetettiin kaupungin keskustan kautta takaisin Sunset Beach hotelliin, josta olimme lähteneet kierrokselle. Neljän päivän mielenkiintoinen kierros tuntui  paljon pidemmältä kuin olikaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti