Syysmuistoja

Syys- lokakuun vaihde on ajanjakso, jolloin Facebook muistuttaa melkein päivittäin matkoista, jotka liittyivät agilityn MM-kisoihin. Olen käynyt lähes 20 kertaa kannustamassa Suomen maajoukkuetta eri puolilla Eurooppaa.  Nyt vuonna 2025 matka jäi tekemättä, joten on hyvä aika kerätä yhteen postaukseen kisamatkat ja pari reissua, joiden takia MM-kisamatka jäi tekemättä. 

2000 Suomi Helsinki 30.9. - 1.10. 

Nordenskijöldinkadun jäähallissa järjestettiin agilityn maailmanmestaruuskisat ensimmäistä kertaa Suomessa.  Nämä kisat jäivät minulta näkemättä, mutta tuliaisiksi Heli tyttäreni toi sieltä paidan ja Suomen lippuja, jotka ovat olleet ahkerassa käytössä kaikilla tekemilläni MM-kisamatkoilla.  Olin kisojen aikaan opintomatkalla Tsekeissä. 

2000 Tsekki Böömin ja Määrin kierros 26.9. - 3.10.

Matkan kuvat ja muistiinpanot ovat hyvässä tallessa valokuva-albumissa ja odottavat pääsyä blogiin. 

 

2001 Portugali Porto 6. - 7.10.

Tämä kannustusmatka jäi tekemättä, koska vuosittain Finnairilta saaduille palkkiolentolipuille oli ollut vuoden aikana jo muuta käyttöä. 

Seuraavista reissuista löytyy otsikkolinkkien takaa enemmän tai vähemmän kuvia ja muistiinpanoja.  

2002 Saksa Dortmund 3. -7.10.

Ensimmäisellä MM-kisareissullamme Helin kanssa saimme olla todistamassa, kuinka Suomen Kaisa Eskola ja kromfohrländer Penni voittivat medien maailmanmestaruuden. 

2003 Ranska Lievin sekä Belgia Bryssel 24. - 29.09.

Ranskassa Suomen kisamenestys jatkui.  Maksi-kokoisten koirien ohjaajat ottivat kaksoisvoiton. 1. Mikko Aaltonen & belgianpaimenkoira tervueren Ava ja 2. Juha Orenius & bordercollie Noel.

Tämän reissun aikana kävimme Helin kanssa myös Brysselissä. 

  

2004 Italia Montichiari 23. - 28.9.

Aina ei voi voittaa, oli tilanne Italiassa. 

2005 Espanja Valladolid 21. - 26.9.

Näissä kisoissa Suomen medien joukkue voitti kultaa.  Heli pääsi kuvaan El Corte Inglés-tavaratalon herkkuosastolla.  

2006 Sveitsi Basel 5. - 9.10.

Olin perustanut blogin heinäkuussa 2006 ja tämä oli ensimmäinen kisamatka, josta kirjoitin muistiinpanot  blogiin heti reissun jälkeen.  Suomen joukkue toi tuliaisina medien MM-kultaa ja Jari Suomalainen sekä kooikerhondje Frodo voittivat medien yksilökisan. 

2007 Norja Hamar sekä Oslo 27.9. - 1.10.

Hamarissa juhlittiin minien joukkuekultaa ja kisojen jälkeen tutustuimme Helin kanssa Oslon keskustaan ja Vigelandin puistoon. 

2008 Suomi Helsinki 26. - 28.9.

Helsingin kisat katsoin osittain kisakentän tasolta ja tein vapaaehtoisena kisatöitä.  Jouni Orenius ja bordercollie Yoko saivat pronssia maksien yksilökisassa.  Hallin kuva Wikipediasta. 

2009 Itävalta Dornbirn ja Bregenz sekä Saksa, Sveitsi ja Liechtenstein 17. - 22.9.

Dornbirnin kisahallissa ihailimme Suomen menestystä.  Minien yksilökisan voittivat shetlanninlammaskoira Kerttu ja 16-vuotias Karoliina Pellikka.  Kaleva-lehti uutisoi asiasta.  Medi-joukkue voitti myös kultaa. 

Tällä reissulla harrastimme Helin kanssa kisahallissa istumisen lisäksi myös hieman matkustelua.  Nousimme katsomaan Bodenseen rantojen maisemia Pfänder-vuorelle kaapelihissillä. Kävimme kahden yön reissulla Liechtensteinissa, matkustimme junalla ja bussilla kauniita maisemia ihaillen ja shoppailimme Zürichissä ja Düsseldorfissa ennen lentoa kotiin.  

2010-luvun ensimmäiset MM-kisareissut jäivät tekemättä.

2010 Saksa Rieden 30.9. - 3.10.

2011 Ranska Lievin 7. - 9.10.

2012 Tsekki Liberec sekä Praha 3. - 10.10.

Helille tämä oli ensimmäinen Tsekin reissu ja minulle kolmastoista.  Liberec oli uusi tuttavuus. Päivät kuluivat kisahallissa, mutta kaupungin keskustaakin ehdittiin nähdä ainakin illan pimeydessä.  Mitalit jäivät Suomelta saamatta.  Kisojen jälkeen vietimme yhden vuorokauden Prahassa.  

2013 Etelä-Afrikka Johannesburg 

Nyt olivat MM-kisat turhan kaukana, joten kisamatkalle emme lähteneet Helin kanssa.

2014 Luxemburg 10. - 15.9.

Tälle reissulle meillä oli lennot Frankfurtiin, josta kuljimme Luxemburgiin junilla.  Jouduimme vaihtamaan junaa useampaan kertaan eivätkä aikataulut pitäneet paikkaansa. Junaliikenteessä oli jo tuohon aikaan samoja ongelmia, kuin tuntuu olevan nykyään. Luxemburg oli kiva kaupunki ja kisoistakin tuli Suomen Outi Harjulle ja kooikerhonje Ollille pronssia.  

2015 Italia Bologna 7. - 12.10.

Bologna on niitä kaupunkeja, joihin matkustaminen ei olisi tullut mieleen ilman agilityn MM-kisoja, mutta kaupunki oli kaunis ja sinne voisi matkustaa uudestaankin.  Mitaleita ei Suomelle näistä kisoista tullut.

2016 Espanja Zaragoza sekä Barcelona 21. - 28.9.

Zaragozan reissusta tuli muistutus Facebookiin eilen. 

2017 Tsekki Liberec sekä Praha 4. - 11.10.

Liberecissä jäätiin tälläkin kerralla ilman mitaleita, mutta nyt ehdittiin käydä Jested-vuorella ja viettää Prahassakin pari vuorokautta. 

2018 Ruotsi Kristianstad 4. - 8.10.

Kristianstadin kisamatka on jäänyt siitä mieleen, että Hotels.comin kautta varattu majoitus ei ollut sitä, mitä oli luvattu. Neljälle henkilölle oli tarjolla noin 16 neliön mökki ja junat Kööpenhaminasta ja sinne takaisin kulkivat miten sattuu aikatauluista välittämättä. 

Matka oli kaikesta huolimatta mukava ja jopa ikimuistoinen vaikka kisamenestystä Suomelle ei tullut.

2019 Suomi Turku 19. - 22.9. 

Turun kisareissun teimme kuuden henkilön porukalla.  Meillä oli varattuna majoitus suorastaan upeasta talosta Hirvensalossa. Illallisiksi saimme ruokaharrastajien ja jopa ruoka-ammattilaisen loihtimia herkkuja.  Minun ei tarvinnut osallistua kuin pöydän siivoamiseen. Kisapaikalla näimme upeita suorituksia, mutta Suomi jäi ilman mitaleita. 

19.9.2025 oli Facebookissa muisto 19.9.2019 päivältä: 

"Matkavalmistelut Turkuun aloitettu. Sohvanvaltaaja kysyi: mitkä koirat mulle jää tänne? Vastasin: Helin Vinha koko ajaksi ja siksi ajaksi Metka, jolloin Merja ei hoida Nopsaa. Helin Jymy on Millalla koko ajan ja Metka on siellä silloin, kun Merja hoitaa Nopsaa ja jos ei Merja hoida Nopsaa, niin silloin Nopsa on Millalla. Ai niin ja Merja tuokin hoitovuorollaan Nopsan kotiin aina työpäivien ajaksi, joten silloin sulla voi olla Vinha, Metka ja Nopsa. Ymmärsitkö?"

Siihen aikaan meillä oli kaksi koiraa jackrussellinterrieri Metka ja roturisteytyskromfohrländer Nopsa ja Helillä oli kaksi jackrussellinterrieriä Vinha ja Jymy. 

2020 Viro Tallinna, kisat peruttiin koronan takia

2021 Viro Tallinna, kisat peruttiin koronan takia

2021 Norja Moelv 10. - 15.11. Pohjoismaiden mestaruuskisat

Agilityn Pohjoismaiden mestaruuskisat ehdittiin pitää Norjassa marraskuussa ennen kuin koronarajoitukset taas estivät tapahtumat.  Päivikki ystävättäreni oli ansainnut Suomen karsintakilpailuissa paikan maajoukkueeseen Nixi koiransa kanssa ja lähdin mukaan Norjan reissulle.  Kävimme myös katsomassa Lillehammerin hyppyrimäkeä.  

2022 Itävalta Schwechat sekä Wien 21. - 26.9. 

kisojen piti olla Moskovassa, mutta maailmantilanne muuttui

2023 Tsekki Liberec 4. - 9.10.

Kolmas kerta Liberecissä.  Hienoja suorituksia nähtiin suomalaisilta, mutta mitalit menivät muille. Kisatuliaisiksi ostimme Päivikin kanssa Ukrainan maajoukuetta tukevat paidat. 

2024 Belgia Opglabbeek 1. - 6.10.2024.  agilitykisareissu jäi tekemättä, koska samaan aikaan lähdimme Ilpon kanssa matkalle. 

2024 Algeria Alger, Saharan Timomoun ja Oran 29.9. - 6.10. 

Algeria oli maa, jonne ehdottomasti kannatti lähteä.  

2025 Ruotsi Kalmar 24. - 28.9.  tämänkin agilitykisareissun jätin tekemättä, mutta ensi vuonna taidan viettää reilusti pidennetyn viikonlopun 22. - 27.9.2026 Turussa, jolloin on kulunut 40 vuotta siitä, kun agility rantautui Suomeen. 

Strömfors Ruotsinpyhtää ja Pyhtää

 

Strömforssin ruukin juuret Ruotsinpyhtäällä yltävät 1600-luvulle.  Vuoteen 2009 asti itsenäisen kunnan alueet kuuluvat nykyään Loviisaan, joka onkin monipuolinen päiväretkikohde pääkaupunkiseudulta.  Kesällä 2020 teimme Helin ja koirien kanssa retken näille seuduille ilman mitään muuta tarkoitusta.  Nyt lähdimme Nopsan kanssa Päivikin ja koiriensa seuraksi elokuun ensimmäisenä sunnuntaina Agi-Kotkien järjestämiin agilitykisoihin Pyhtään Heinlahdessa ja pysähdyimme matkalla Strömforsissa.  Kuvia tuli otettua kylän rakennuksista, koirista ja omistajistaan ja tänne blogiin niitä on hyvä laittaa talteen.

Oma koirani Nopsa (s.1/2013) ja Päivikin Nixi (s. 4/2014) ovat molemmat roturisteytys kromfohrländereitä.  Molempien äidit ovat kromforländereitä, mutta Nopsan isä on musta keskikokoinen villakoira ja Nixin isä on parsonrussellinterrieri.  Koirat ovat FCI:n ja Suomen kennelliiton rekisterissä kromforländereitä ja ovat näyttelyistä saaneet H:n, joka tarvittiin, että agilityansioistaan ovat kumpikin saaneet ekä agilityvalion että hyppyvalion tittelit. Nyt ovat kumpikin jo lopettaneet kisaamisen, jotta välttävät mahdolliset loukkaantumiset ja saavat elää terveinä ja harrastaa vähemmän kuormittavia lajeja.  Pyhtäällä kisasi vain Päivikin espanjanvesikoira Niio ja voittikin yhden radan.

Kisakenttä oli Mokrantien varrella ja tien toisella puolella oli liikuntakeskus, jonka sosiaalitiloja saimme käyttää.  Arvelin siellä, että rakennus on varmaan ollut aikaisemmin koulu, koska käytävällä oli rivissä naulakoita ja kuntosalin peräseinällä näkyi liitutaulu.  Mainitsin Facebookissa kisapaikan ja oli hauskaa, että entinen kollegani kommentoi, että kyseessä oli hänen ala-asteen koulunsa.

Sääennusteet ja sadetutkat olivat pelotelleet koko päivän sateella, mutta sitä saimme vain ajomatkalla Pyhtäältä Sipooseen, jossa pysähdyimme Box Cafe & Grilliin, joka on mainoslauseensa mukaan yksi Suomen kymmenestä parhaasta burgeriravintolasta.  Kannatti pysähtyä, sillä burgerilla oli makua ja kokoa ja kyseessähän ei ole mikään maksettu mainos.

Säynätsalo, Muuratsalo, Palokka ja vähän Jyväskylän keskustaakin

Agilityn SM-kisat järjestettiin Jyväskylän Palokan liikuntapuistossa 25.-27.8.2023 ja se oli hyvä syy harrastaa taas kotimaanmatkailua. Majapaikaksi olimme valinneet huoneiston Alvar Aallon suunnittelemasta Säynätsalon entisestä kunnantalosta. Reissun aikana tuli harrastettua myös makumatkailua / ruokamatkailua italialaisten, thaimaalaisten, nepalilaisten ja turkkilasten makujen maailmaan. 

 

Lähdimme tyttäreni Helin ja koiriemme kanssa matkaan torstaina 24.8. ja pysähdyimme  myöhäiselle lounaalle Leivonmäelle Karoliinan kahvimylly & Kestikievariin. Paikan herkulliset leivonnaiset olivat varsinainen syy pysähdykselle, mutta suolaisen nälän vei tällä kerralla italialainen peruspizza Margarita ja makean nälkä tuli tyydytettyä marjaisalla valkosuklaajuustoleivonnaisella.

 

Säynätsalon kunnantalon laajalle, tyhjälle piha- ja pysäkointialueelle saavuimme alkuillasta siten, että huoneistomme avain oli jätetty porraskäytävän oven vieressä olevaan avainpiiloon, jonka numerokoodin saimme sähköpostiviestillä saapumispäivänämme. Kunnantalon huoneiston olin varannut Booking comin kautta majapaikaksemme jo marraskuussa 2022, kun rupesimme suunnittelemaan Helin kanssa kisamatkaa ja toiveena oli löytää huoneisto, jossa on kaksi erillistä makuuhuonetta.

Kunnantalon ja majoitusyritys Tavolo Biancon historiasta voi lukea linkin takaa. Tässä muutamia poimintoja:

"Säynätsalon kunnantalo on yksi tunnetuimmista Alvar Aallon suunnittelemista rakennuksista. Se valmistui vuoden 1951 lopussa ja otettiin käyttöön seuraavan vuoden alussa. Alusta lähtien arkkitehdit ja opiskelijat ympäri maailmaa alkoivat vierailla Säynätsalossa. Kunnantalo oli - ja on edelleen - esimerkki Aallon inhimillisestä mittakaavasta, luontoyhteydestä ja taidosta luoda kokonaisvaltainen taideteos, jonka lukuisat yksityiskohdat, tilojen tunnelma ja valo ovat hallinnassa.” 

Niinpä majoitusvuorokausiemme aikana näimme useita ulkomaalaisia ja kotimaisiakin matkailijoita kulkevan rakennuksen ympärillä  ja vilkkaampina aikoina suuri pysäköintialue on varmaankin tarpeen.

"Säynätsalo liitettiin Jyväskylän kaupunkiin vuonna 1993, vierailukohde oli edelleen olemassa, mutta Jyväskylän kaupunki ei löytänyt rakennukselle käyttöä eikä keinoja pitää rakennus avoimena vierailijoille. Vain kirjasto on aina ollut käytössä ja avoin myös vierailijoille. Kunnantalo oli ensin kuntaliitoksen jälkeen melko vähäisessä käytössä ja lopulta suljettuna, mutta silti vierailijat matkustivat kaukaisista maista katsomaan rakennusta.

Silloin syntyi ajatus kaupungintalon avaamisesta uudelleen. Alussa oli vain itsensätyöllistäjän villi idea saada työtila tehdäkseen graafista suunnittelua, sivusuunnittelua, kirjoittamista - ja vastavuoroisesti, hän - joka ei ollut arkkitehti tai matkaopas - lupasi avata ovea kävijöille."

"Yrittäjä Harri Taskinen kiinnostui entistä enemmän Alvar Aallosta. Hän alkoi opastaa kävijöitä, kirjoitti jokamiehen kirjan Aallosta ja huomasi, että rakennuksen huoneistot voisivat olla käytettävissä majoitusliiketoiminnalle. Hän pystyi jopa palkkaamaan apua sesonkiaikaan. Jyväskylän kaupunki teki pidemmän sopimuksen ja vuokrasi enemmän tiloja rakennuksesta yrittäjälle." Säynätsalon kunnantalo on sitoutunut myös vastuullisen matkailun kehittämiseen ja siitä voi lukea lisää täältä. 

Meillä ei valitettavasti ollut aikaa osallistua talon esittelykierrokseen, koska päivät kuluivat kisapaikalla Palokassa.  Törmäsin Harri Taskiseen lyhyesti porraskäytävässä kulkiessani siellä Nopsa-koirani kanssa.  Nopsalla on joskus paha tapa ruveta haukkumaan eli komentamaan minua matkan jatkamiseen, jos rupean juttelemaan vieraiden ihmisten kanssa. Kun näin Taskisen portaissa, koitin pitää Nopsan hiljaisena ja sanoin, että koira saattaa joskus ruveta haukkumaan, jos tapaamme portaissa vieraita. Nyt se oli onneksi hiljaa. Jatkoin siihen, että mehän olemme täällä nyt vieraita ja Taskinen vastasi ystävällisesti, että hän kyllä asuu täällä.  Olin lukenut etukäteen linkittämiäni nettisivuja, joten arvasin heti, kuka vastaantulija oli. Hänkin varmasti arvasi kuka olin, koska olin muutama päivä aikaisemmin tarkistanut häneltä puhelimitse, että onhan majoituksemme varmasti kunnossa koirien kanssa.

Säynätsalon kunnantalon punatiilisestä rakennusryhmästä tuli heti mieleen Espoon Otaniemen kampusalue vaikka rakennuskokonaisuus on huomattavasti pienempi.

 

 

 

Majoitukseen saattoi ostaa 10,- eurolla aamiaisen, joka tarjottiin Town Hall Cafe & Bakeryssä, joka sijaitsee rakennuksen liikesiivessä, entisissä pankin tiloissa.  Kahvila avattiin arkisin klo 8, joten perjantaina ehdimme nauttia kahviaamiaisen paikan päällä.  Aamiaiseen sai valita vitriinistä täytetyn sämpylän, croissantin tai rieskan, omena- tai appelsiinituoremehua, korvapuustin tai voisilmäpullan ja kahvia tai teetä.  Lauantaina ja sunnuntaina lähdimme kisapaikalle jo ennen kahvilan avautumista, mutta lauantaina saimme noutaa mukaamme kummankin aamun aamiaisherkut, joista sunnuntain aamiaisen olisi voinut viedä huoneiston jääkaappiin, mutta nautimme kaikki eväät päivän aikana kisapaikalla. 

Majoituimme reilun kokoisessa kahden makuuhuoneen, keittiön ja kylpyhuoneen Hugo-nimisessä huoneistossa.  Kalustuksena oli Alvar Aallon huonekaluja, mutta myös Ikeaa, Marimekon tekstiileitä ja Hästensin vuoteet. 

Huoneiston isokokoisesta kylpyhuoneesta unohtui ottaa valokuva varsinkin silloin, kun sen lämmin pyyhepatteri oli lastattu täyteen omistajien märkiä sadetakkeja ja muita vaatteita ja lattian rajassa kulkevien lämpimien vesijohtojen vieressä oli märkiä pohjallisia, lenkkareita ja kumisaappaita sateisen perjantain jälkeen.

Huone 1

Huone 1

Keittiö

Huone 2

Huone 2

Meillä oli mukana varmuuden vuoksi kompostikehikko siltä varalta, ettei huoneiden välissä olisi ovia ja niinhän siellä paljastui, että ovi puuttui toisen makuuhuoneen ja keittiön välistä.  Koirani Nopsa ja Helin Sisu ovat roturistetyskromfohrländereitä, kuten olen blogissa ennenkin maininnut.  Nopsa on ensimmäisen sukupolven ristetys äitinä puhdas kromfohrländer  ja isänä keskikokoinen villakoira.  Sisu on Nopsan siskon poika eli toisen sukupolven ristetys, jonka isä on puhdas kromfohrländer. Molemmat ovat Kennelliiton ja kansainvälisen FCI:n rekisteröimiä kromfohrländereitä. Nämä kaksi uroskoiraa ottivat muutama vuosi sitten pari kertaa yhteen, joten sen jälkeen olemme sisätiloissa välttäneet tilanteita, jossa koirille tulisi tarve ottaa mittaa toisistaan.  Ulkona koirilla ei ole ongelmia ja niitä voi hyvin lenkittää yhdessä.

Helin Sisulla todettiin pari vuotta sitten selässä ongelmia, jotka eivät onneksi vaivaa arkipäivän elämässä, mutta agilityn harrastamisen Heli lopetti sen kanssa.  Minä en ole enää kisannut Nopsan kanssa, koska oma nivelrikkoinen polveni ei kestä sitä ja niinpä Heli saa hoitaa kisaamisen ja minä nautin matkustamisesta Helin ja koirien kanssa.

Ennen perjantain kisapäivää sain houkuteltua Helin viemään minut Muuratsaloon katsomaan Alvar Aallon koetaloa. Arvelin, että opastetulle kierrokselle emme ehtisi ja niinhän siinä sitten kävikin.   En ollut tutustunut etukäteen talon tarkkaan sijaintiin vaan luulin, että sen näkisi kadun varresta.  Eipä nähnyt, sillä talo sijaitsee metsän keskellä parinsadan metrin metsäpolun päässä tieltä. 

Olimme aidan ja portin takana puoli kahdentoista tienoissa ja samaan aikaan paikalle tuli opas, joka oli aloittamassa opastuskierrosta tunnin kuluttua.  Onnistuin ylipuhumaan hänet, että saisin tehdä nopeasti kierroksen talon ympärillä ennen kiirehtimistämme kisapaikalle Palokkaan. Niinpä sitten kuljin oppaaan perässä talolle, kiersin sen ja otin muutamia valokuvia ennen paluuta Helin, autonsa ja koirien luo. Kiitin vielä uudestaan opasta mahdollisuudesta nahdä talo ja kaunis metsäinen Päijänteen rantatontti, jolle talo oli rakennettu. 

Googlen katunäkymä

Perjantain kisapäivä kului Palokassa varsinaisten SM-kisojen etko- eli etukäteiskisoissa vaihtelevassa säässä.  Mainittavaa kisamenestystä Helille ja Nopsalle ei tullut.  Välillä satoi vähemmän ja välillä tosi runsaasti, mutta pilvipoutaisiakin hetkiä koettiin.  Lenkkeilymaastoissa Pappilanjoen ja Palokanjärven rantateillä ei ollut valittamista ja kisajärjestäjät olivat kiinnittäneet hienosti jätesäkkejä tasaisin välimatkoin teiden varsille, jotta kisaajat saattoivat kerätä koiriensa jätökset ja pääsivät helposti eroon kakkapusseista.

Kisapäivän jälkeen pysähdyttiin Kauppakeskus Seppään nauttimaan thaimaalaisten makujen maailmasta Tamarin ravintolan Pad Thai - Thai Noodles aterian kera.

Lauantaina oli vuorossa yksilö SM-kisat, joihin medi- eli keskikokoisten koirien luokkaan oli saaanut osallistumisoikeuden ja ilmoittautunut 161 koirakkoa (koiraa ohjaajineen).  Näistä 40 parasta pääsi jatkoon finaaliradalle.  Heli ja Nopsa eivät tällä kerralla kuuluneet siihen joukkoon, mutta blogissakin esiintynyt ystävättäreni Päivikki ja koiransa Nixi saivat karsintaradalla sijoituksen 10. ja finaaliradalla 5. ja lopullinen sijoitus oli SM-5.  Aivan upeaa!

 
Laitanpa tähän muistoksi kuvat Helistä ja Päivikistä, jollaiset otettiin SM-kisoihin lähtevistä Itä-Helsingin Agilityharrastajien jäsenistä. I-HAH bloggaa blogissa on enemmänkin muistiinpanoja näistä kisoista.

Heli ja Nopsa, kuva Ida Alexandersson

Päivikki ja Nixi, kuva Maija Savijärvi

Kisapäivän jälkeen koukkasimme autolla Jyväskylän keskustaan ja päivän lämpimän aterian kävimme syömässä vastapäätä Matkakeskusta. Minulla oli tosi hämärä muistikuva kaupungin keskustasta, jossa en ole tainnut käydä varhaislapsuuden jälkeen.  Olin siellä vuosikymmeniä sitten edesmenneen isäni kanssa, kun olimme tulleet lentäen Keski-Suomeen ja palasimme junalla Helsinkiin ollessani 6-vuotias.  Uuden Matkakeskuksen vieressä olleen aukion toisella laidalla oli keltainen puurakennus ja kauempana sen takana kaunis entinen rautatieasemarakennus, jonka jollain lailla muistan siltä reissulta.

Päivän ruokamatka vei nepalilaiseen Nagargot ravintolaan, jonka Shahi paneer annos voitti maussa usein syömäni Malai kofta annoksen.

Iltalenkin teimme koirien kanssa Säynätsalon kirkon luo, jonka on suunnitellut arkkitehdit Armas Lindgren ja Bertel Liljeqvist.  Kirkkoa emme kuitenkaan nähneet, koska se on ollut remontin takia huputettuna lokakuusta 2022 lähtien. Kirkon edessä oli Aulis Blomstedtin suunnittelema sankarihautasmaa, johon on haudattu 32 kaatunutta vainajaa.  Hautakummulla on Wäinö Aaltosen suunnittelema pronssinen lipunkantajia esittävä Mies mieheltä-patsas. Muistomerkissä on kaksi mieshahmoa, joista toinen on sortunut maahan ja antanut lipun edessään seisovalle miehelle, joka on nostanut lipun liehumaan ja katsoo eteenpäin.

Kävellessämme takaisin majapaikkaan kiinnitti bussipysäkillä huomiota savinen kukkaruukku, jossa oli tupakan tumppeja. Olisikin hienoa, että yleistyisi sellainen tapa, että tupakoijat jättäisivät tumppinsa johonkin astiaan eivätkä heittelisi niitä bussipysäkkien ja puistonpenkkien ympäristöön.

Sunnuntaiaamun auringonpaisteessa koitin vielä ottaa valokuvia kunnantalon pihalla olevasta Wäinö Aaltosen Tanssijatar patsaasta, mutta se ei onnistunut kännykkäkuvaustaidoillani eikä kuvankäsittelytaidoillani. 

Sunnuntaina oli vuorossa joukkuekisat.  Perjantaina ja lauantaina Nopsalla oli ollut hiukan vaikeuksia lähteä kisaradoilla ns. takaakiertoon eli kiertää hyppysiiveke ja hypätä kohti ohjaajaa.  Sitä Heli kävi treenaamassa harjoitusesteillä.  

Joukkuekisa käytiin neljän koirakon joukkueina, joista kolmen parhaan tulos huomioitiin. Keskikokoisten koirien joukkueita osallistui kisaan 49 ja 10 parasta joukkuetta pääsi finaaliradalle.  Itä-Helsingin agilityharrastajien medi-joukkue ei tällä kerralla onnistunut pääsemään jatkoon, mutta Heli ja Nopsa tekivät hienon virheettömän suorituksen ja saivat karsintaradalla sijoituksen 12. lähes 200 koirakon joukossa.  

Kisapaikalle oli tehty valokuvauspiste, jossa oli mahdollista käydä ottamassa kuvia.  Kuviin saattoi lisätä tauluja, joissa oli Jyväskylästä kotoisin olleen Matti Nykäsen kuolemattomia lausahduksia.  Ja näinhän se oli tämänkin viikonlopun jälkeen todettava, että "elämä on laiffii"  ja "jokainen tsäänssi on mahdollisuus".

Päivän ruokamatka tehtiin kisapaikalla Turkkiin ja nautittiin Keljonkankaan kebab pizzerian ruokarekasta ostettu kebab-ateria. Valokuva annoksesta jäi nälkäisenä ottamatta.

Kuva Keljonkankaan kebab pizzerian FB-sivulta

Kolmen tunnin kotimatka tuntui melkein loppuvan kesken, kun sitä vertasi alkukesän agilitykisareissuun Saariselälle ja Rovaniemelle.