Gambia Serrekunda 2017

Kiertomatkalta palattiin Gambian Serrekundaan, Sunset Beach hotelliin, joka sijaitsi aivan meren rannalla pienen Kotu joen lähettyvillä. Kierros Gambiajoen yläjuoksulle ja Pohjois-Senegalin rannikolle päättyi tiistaina 14.2.2017.

Puolentoistaviikon oleskelusta Gambian Serrekundan rannikolla löytyy lisää kuvia Metkaamatkustelua.kuvat sivustolta: Gambia 2017 

Gambia & Senegal kiertomatkan matkakertomus on linkin takana ja lisäkuvat täällä:
Gambia ja Senegal kierros 2017

Saimme huoneen kaksikerroksisen hotellin pohjakerroksesta. Terassille avautuvalta ovelta oli näkymä pihan ja uima-altaan yli merelle.

Hotellin pihalla oli kaksi allasta, auringonottotuolit, hierojien katokset sekä ravintola. Pihan perällä olevan aidan takaa oli pääsy rannalle.  Huoneissa oli vuoteiden lisäksi yöpöydät, kirjoituspöytä, TV, jääkaappi, puhelin, ilmastointi, kaksi tasoa matkalaukuille, vaatekaappi, pari peiliä, valaisimia ja pistorasioitakin kohtalaisesti.  Kylpyhuoneessa oli suihku ja wc. Vettä kuluttavia ammeita ei hotelleissa ollut. 

Rannalla hotellien edessä oli pieniä numeroituja kojuja, joista Fruit Ladyt ja Fruit Boyt myivät hedelmiä ja mehuja. Lähellä oli myös hevostalleja ja rannalla näkyi ratsastajia sekä irrallaan juoksevia koiria.

Sinisiä hedelmäkojuja rannalla 

Hotellin vieressä laski Kotu Stream-joki mereen.  Joen ylittävän Kotu Bridge-sillan kohdalla  oli lintutorni ja kosteikko, jossa näkyi paljon lintuja.  Paikka tuntui olevan retkikohde monille lintuharrastajille ja sillan kupeessa oli myös paikallisten lintuoppaiden ”toimisto”.

Kotusillan lintutorni

Hotellin ravintolassa oli tarjolla ystävänpäivän buffet-illallinen, mutta aterian sai tilata myös listalta, joten tyydyimme sellaiseen.

Keskiviikko 15.2.2017

Ilpo valitteli yöllä voimakasta ylävatsakipua. Ajattelin jo sydänkohtauksen iskeneen. Aamiaisella näimme Tjäreborgin oppaaan ja tuli puheeksi, että olemme lähdössä lääkäriin. Opas ehdotti, että hän tilaa lääkärin hotelliin ja miellyttävä hyvää englantia puhunut lääkäri tulikin vajaan tunnin kuluttua. Hotellikäynnin hinta oli 3000,- dalasis eli noin 60,- euroa. Lääkäri tunnusteli Ilpon vatsaa ja kuunteli stetoskoopilla.  Oireet kuultuaan hän sanoi, että suoli ei ole toiminut, koska kiertomatkan aikana ei ole ollut riittävästi liikuntaa.  Hän määräsi laksatiivisiä sekä närästystä ja kipua lievittäviä lääkkeitä.  Osa hänellä oli mukanaan, mutta osa haettiin apteekista, jonne hän vei meidät autollaan. Apteekissa lääkäri keräsi lääkkeet hyllyistä ja antoi ne kassalle, jolle maksoimme ne.  Lääkepakkausten päälle  hän laittoi sellaiset ohjeet, että lukutaidottomatkin ymmärtävät miten lääkkeitä otetaan.  Jos lääkettä piti ottaa yksi tabletti kolme kertaa päivässä oli rasian päällä viivat molemmissa reunoissa ja keskellä.  Jos annostus oli kaksi tablettia aamuin illoin, niin rasian toisessa laidassa oli kaksi viivaa ja toisessa kaksi :). 

Lääkkeet ohjeviivoineen

Ilpon päivä kului hotellilla, mutta minä lähdin kävelemään rantaa pitkin Kotun keskustaan/aukiolle, jossa oli kauppoja, rahanvaihtopisteitä ja ravintoloita.  Pääsin muutaman sadan metrin matkan perille ilman muita seuralaista kuin rannalla kulkevia koiria.  

Päästessäni perille Kotu Graftmarket alueelle, oli rauha ohi.  Myyjät kutsuivat minua kilvan omiin myymälöihinsä.  Ongelmani on, etten voi mennä turistikauppoihin vain katsomaan tarjontaa, sillä myyjät osaavat vedota omaantuntooni, kun kertovat, että tarvitsevat myyntituloja ostaakseen perheelleen ruokaa. Niinpä ostin pari pientä puukulhoa Millalle ja Helille avainten säilytyskipoiksi eteisiinsä.  Hinta yht. 470,- dalasis (n. 10,- eur).  Pyyntö oli ensin 1000,-  ja englantilaisille kuulemma 2000,-  dalasis. 

Sen jälkeen sain saattajan minimarkettiin.  Huomionarvoinen asia oli, että Gambiassa ei missään saanut ostosten kantamiseen muovikasseja, hyvä niin.  Leivätkin käärittiin sanomalehtipaperiin tai käytettyihin kopiopapereihin. Joillekin myöhemmille tuliaisostoksille saimme kuitukangaskassit vaikka meillä on yleensä mukana omat reput.

Tapalapa-patongit kääreessään

Paluumatkalla toinen nuorimies saatteli minut hotelliin asti. Eivät nämä saattajat ole mitenkään uhkaavia, mutta jäyhänä suomalaisena ja vielä helsinkiläisenä en ole tottunut tervehtimään kaikkia vastaantulijoita saati juttelemaan ventovieraiden kanssa.  Täällä siihen piti tottua tai tekeytyä kielitaidottomaksi. 

Iltapäiväkävelyllä rannalla olin sortua nuoren Fruit ladyn tarjoamiin houkutuksiin. Hänellä oli kaupan erilaisia hedelmälautasia hinnaltaan 5 – 10,- euroa. Onnistuin kiittämään kohteliaasti, sillä meillä oli kaupasta ostettuja puolet edullisempia hedelmiä.

Torstai 16.2.2017

Uima-allaspäivän lomassa kävimme kävelyllä Kotu Bridgellä ja läheisellä korppikotkien ruokintapaikalla.  

Kotu Bridge

Jo ennen kiertomatkaa tapaamamme lintuopas Foday Bojang huomasi meidät ja sovimme hänen kanssaan perjantaiksi retken Serrekundan markkinoille ja Bijilon kansallispuistoon (National Park) Hänen hintapyyntönsä oli ensin 2 x 30,- euroa, mutta tingin hinnaksi 2 x 20,- euroa.

Korppikotkia

Maittavan illallisen kävimme syömässä läheisessä BossLady ravintolassa, hinta kahdelta 790,- >> 850,- eli noin 17,- euroa. Hotellissa joimme iltateet jäätelön kanssa noin 10,- eurolla.

Boss Ladyn menu

Erilaiset muhennokset olivat tyypillisiä ruokia ja niitä syötiin riisin kanssa. 

Bushtucker stew & Chicken yassa

Perjantai 17.2.2017

Aamulla viimeistelimme pakkaamisen sillä edessä oli hotellin vaihto.  Tjäreborg oli järjestänyt kuljetukset hotellia vaihtaville kiertomatkalaisille klo 12, mutta ilmoitimme etukäteen, että lähdemme itse järjestetylle retkelle. Lintuopas haki meidät matkatavaroinemme autollaan klo 10:30.  Ajoimme ensin Serrekundan markkinoille, jossa opas järjesti rahanvaihtomme niin, että annoin auton ikkunasta eräälle miehelle eurot ja sain tilalle paikallista rahaa edellistä kertaa parempaan kurssiin eli 1,- euro oli 49,- dalasis. 

Kerroin oppaalle, että meitä kiinnostaisi löytää markkinoilta matkalaukkuvyöt mustiin matkalaukkuihimme, jotta tunnistaisimme ne helposti matkatavarahihnalta.  Valmiita matkalaukkuvöitä lukkoineen ei ollut, mutta ostimme 4 metriä nauhamateriaalia 280 dalasilla eli reilulla 5,- eurolla.  Myyjä yritti pyytää huomattavasti enemmän, mutta opas piti puoliamme. 

Serrekundan markkinat

Katselin myös pieniä olkalaukkuja, joihin mahtuisi puhelin ja lompakko.  Samanlaisia oli Sunset Beachin kaupassa 250,- dalasilla eli 5,- eurolla. Onneksi olin käynyt hotellin kaupassa, jotta olin saanut jonkinlaisen käsityksen paikallisesta hintatasosta.  Ostinkin hotellista tilkkutyönä tehdyt vuorilla ja vetuketjuisilla taskuilla varustetut kauppakassit tuliaisiksi koiranhoitajille Millalle ja Helille hintaan 10,- eur / kassi.  Markkinoilla yrittivät saada olkalaukusta alkujaan 1000,- dalasis (20,- eur), mutta pidin pääni ja sain sen 250:llä.

Serrekundan markkinoilla Bojang oppaan kanssa

Olin etukäteen nettikirjoitteluista lukenut, että markkinakäynnille kannattaa ottaa mukaan paikallisopas hintaneuvotteluidenkin takia.  Toki liikkuminen autolla oppaan kanssa helpotti alueelle pääsemistä, mutta oppaan kanssa saimme kulkea paremmin omassa rauhassamme ja hinnatkin tulivat sovittua paremmin.

Serrekundasta ajoimme Bijilon apinapuistoon.  Sinne oli sisäänpääsymaksu, josta opas huolehti.  Puiston pohjoisosassa oli runsaasti vihermarakatteja ja guineanruostegueretsoja (Western Red Colobus).  Niiden ruokkiminen oli oikeastaan kielletty, mutta puiston lähellä myytiin pähkinöitä, joita muut turistit sitten antoivat apinoille. 

Vihermarakatti ja guineanruostegueretsa

Reilun parin kilometrin kävelykierroksen aikana näkyi metsikössä apinoiden lisäksi monenlaisia lintuja ja rannan tuntumassa laiduntavia lehmiä.

Lehmät Bijilon puistossa

Kaupan kautta ajoimme Lemon Creek hotelliin.  Matkalla jouduimme pysähtymään, sillä vastaan tuli autosaattueellinen naapurimaiden presidenttejä, jotka olivat tulleet juhlistamaan Gambian uuden presidentin Adama Barrown virkaanastujaisia lauantaina 18.2. 

Näin tuli hotellinvaihtopäivä käytettyä hyödyksi eikä tarvinnut odotella matkanjärjestäjän järjestämää kuljetusta.  Olisimme toki voineet jäädä lisäviikoksi Sunset Beachiin, mutta Lemon Creek tuli valittua jo ennen “seuramatkan” valintaa, joten menimme sinne.

Lemon Creek-hotellin piha

Hotellin kaksikerroksiset rakennukset sijaitsivat rauhallisella alueella.  Laaja piha-alue oli vehreä. Siellä oli uima-allas ja baari sekä hierojien toimipiste.  Aurinkoa saattoi ottaa omassa rauhassaan useiden metrien päässä muista hotellivieraista.  Hiekkaranta oli heti piha-aidan takana.  Tanskalaiset omistajat olivat halunneet rakentaa luontoon istuvan hotellin, jossa jätteitä lajiteltiin, aurinkoenergialla lämmitettiin vettä ja huolehdittiin valaistuksesta.   Alueella oli oma keittiöpuutarha, josta saatiin raaka-aineita ravintolan keittiöön.  

Huoneet olivat yksinkertaisia, hiukan kolkon tuntuisia: vaaleanharmaat klinkkerilattiat, kellertävät seinät, vaaleat lakanat ja verhot.  Seinällä oli värikäs taulu ja huonekaluina paikallinen koristeltu puuvuode ja yöpöydät sekä pieni ruokapöytä, kaksi tuolia ja pieni jääkaappi, jonka päällä oli vedenkeitin.  Vaatekaapit, tallelokero ja tuuletin kuuluivat myös varustukseen.  Ilmastointilaite oli huoneen seinällä ja sen olisi saanut käyttöön 10,- euron lisämaksulla / vuorokausi, mutta sille ei ollut tarvetta.  Lämpötilat olivat päivisin 25 – 30 asteen tietämillä, mutta öisin vain noin 20.  
Parasta oli iso parveke, jolta oli näkymä pihalle ja merelle. 

Hedelmiä puukulhossa

Aamiaisella sai vatsansa täyteen.  Munakkaita ja pannukakkuja sai tilata erikseen ja tarjolla oli sämpylöiden tai vaalean leivän lisäksi juustoa, joku leikkele, kurkkua, tomaattia, hedelmiä, mehuja ja usein myös kotoisia korvapuusteja bostonkakkutyyliin.

Kotoinen bostonkakku

Lauantai 18.2.2017

Aamupäivällä huomasimme helikopterin pyörivän taivaalla. Myöhemmin kuulimme, että se oli senegalilainen. Olihan Gambian 52. itsenäisyyspäivä ja uuden presidentti Adama Barrown virkaanastujaispäivä. Maassa oli 18 lähimaiden presidenttiä, joiden turvallisuudesta haluttiin huolehtia. Uuden presidentin astuminen valtaan ei aiheuttanut minkäänlaisia häiriöitä. Kaikki taksikuskit, "oppaat" ja muut tapaamamme paikalliset vakuuttelivat, että gambialaiset ovat rauhaa rakastavaa kansaa eivätkä halua rettelöidä.  He haluavat, että turistit viihtyvät heidän maassaan ja tulevat sinne uudestaan. 

Aamupäivällä kävelimme rantaa pitkin Senegambia roadille.  Paikallinen Fruit boy kulki koko parin kilometrin matkan vierellämme.  Hän kehui maataan ja sen ihmisiä stressittömiksi ja humaaneiksi.  Hän ei voinnut käsittää sitä, että haluaisimme kulkea vain itseksemme juttelematta kenellekään mitään. Sikäläiset ihmiset ovat kiinnostuneita ulkomaalaisista, kyselivät perheestä jne.  Ystävällisyydessä oli tietysti ajatuksena, että menisimme myöhemmin ostamaan hedelmämme juuri häneltä ;).

Saimme lopulta karistettua pojan kannoiltamme ja kävimme nauttimassa kylmät juomat rantabaarissa.

Senegambiaroudilla kävimme kaupassa ostamassa vettä ja välipalatarpeita ja palasimme taksilla hotelliin,  Hinta 150 dalasis eli noin 3,- euroa.

Hotellissa osallistuimme Itsenäisyyspäivän buffetillalliselle.  Monet tarjoilijoista olivat pukeutueet "Gambia on päättänyt" - paitaan.  Näin he näyttivät tukensa uudelle presidentille.  

 

Illan päätti pihalla taitavien tanssija/voimistelija/akrobaattien esitys.

Sunnuntai 19.2.2017

Vuokrasimme polkupyörät hotellin edestä ja lähdime ajelemaan paikallisasutuksen keskelle Senegambia Higwayltä itään jossain Bijilo Monkey Parkin kohdilla. Google kartassa ei näy teiden nimiä, joten ihan tarkasti emme tiedä missä kävimme.  

Ilpo kaupan edessä, takana rahanvaihtopiste

Vaihdoimme rahaa pienessä Western Unionin pisteessä, jossa asiakaspalvelijatyttö joutui soittamaan jonnekin, koska halusian saada eurolla ainakin 48,- dalasista.  Vaihto onnistui. Ihmettelimme, mitä muuta toimintaa rahanvaihtopisteissä on, koska niitä oli useita paikallisasutuksen keskellä ja turistialueilla niitä oli vieri vieressä. 

Hedelmien ja vihannesten myyntipiste

Leipää ostimme pimeästä kaupasta vastapäätä rahanvaihtopistettä ja hedelmiä sekä vihanneksia löytyi tien varren myyntipisteestä. Elämä oli värikästä.  Naisilla oli kauniita pukuja ja kantamukset pään päällä oli suojattu huivilla tehdyn nyytin sisään.  Päällyystetyllä kadulla kulki pikkubusseja, takseja ja aasien vetämiä kärryjä ja siellä täällä näkyi kanoja ja vuohia.  Lapset vilkuttelivat ja tervehtivät ohi ajessamme. 

Muutaman tunnin ajelun jälkeen palasimme hotelliin ja maksoimme pienen tinkimisen jälkeen pyöristä vuokraa 200,- dalasis eli noin 4,- euroa/pyörä. Vuokraaja oli tyytyväinen ja kiitteli, että  olimme ottaneet häneltä polkupyörät vuokralle.

Illalla otimme taksin hotellin edestä.  Kuljettaja vei meidät  Senegambia roudille  ja sovimme tapaamisajan, jolloin hän veisi meidät takaisin hotelliin.  Palvelun hinta oli 300,- eli 6,- euroa. Söimme illallisen Jewell of India ravintolassa. Olin ensimmäistä kertaa unohtanut laittaa paljaisiin jalkoihini hyttyskarkoitetta ja kutina paljasti, että muutama hyttysenpistos oli osunut.  Onneksi tuli päivittäin syötyä 5,- euron hintaisia Malarone-tabletteja, joten tuskin on vaaraa saada tautitartuntaa.

Maanatai 20.2.2017

Olimme sopineet lintuopas Foday Bojangin kanssa, että tänään lähtisimme linturetkelle Pirangin lähelle. Ajoimme Brikaman läpi, jossa kävimme jo Tjäreborgin ryhmän kanssa karja- ym. markkinoilla.  Oppaamme osti itselleen aamiaiseksi täytetyn patongin ja me ostimme hedelmiä.

Gambiassa on autoissa pidettävä turvavöitä, kuten meilläkin.  Teiden varsilla olevat poliisit katsovat tarkastuspisteillään, että määräystä noudatetaan.  Toisaalta väkeä kuljetetaan myös isompien ja pienempien kuorma-autojen lavoilla tai ihmiset roikkuvat pakettiautojen avonaisista ovista auton ulkopuolella ja näihin poliisit eivät puutu.

Pirang Forest National Park alueella saimme seuraamme paikallisen nuoren oppaan, mutta Foday oppaamme kertoi kuitenkin koko ajan mitä näkyi missäkin.  Pieneen metsikköön pellon reunaan oli rakennettu puunrungoista penkit, joille pysähdyimme istumaan.  Pienen matkan päässä oli astioissa vettä ja monenlaiset kauniit pikkulinnut tulivat sinne juomaan.  Ilpolla oli kirjastosta lainana West African Birds -kirja, johon tein lyijykynällä merkintöjä linnuista, jotka näimme.  Kirjastosysteemimme aiheutti ansaittua ihastusta, kun kerroin, että tällainenkin kirja oli lainattavissa ilmaiseksi.

Kävelimme myös upeassa metsäsaarekkeessa, josta ei valitettavasti saanut hyviä kuvia kännyköillä tai pienellä kamerallani.  Kaukana olevista linnuista olisi taskukamerallani Canon 14 x optical zoom saanut kuvia, jos mukana olisi ollut jalusta.  Korkealla oksistossa näimme piilossa kolme erilaista pöllölajia, joista yksi taisi olla melkoinen harvinaisuus.

Kävimme myös lammikoilla, joista ennen oli otettu savea tiilien tekemiseen ja näimme sielläkin monenlaisia kahlaajia ja lentelemässä petolintuja.  Koska linnut eivät ole harrastukseni jätän luettelematta lajit, jotka näimme.

Iltapäivän vietimme hotellin piha-alueella uima-altaan lähellä ihmetellen missä muut hotellivieraat mahtoivat olla.

Illalla menimme taas taksilla Senegambia roudille.  Kävimme hedelmämarkkinoilla ja sen jälkeen käsityömarkkinoilla.  Oli tarpeen ostaa jonkinlainen kassi hedelmien kuljettamiseen, sillä olin unohtanut oman pikkurepuni hotelliin. 

Hedelmäkassiostoksilla

Ostettiin kassi ja Ilpolle T-paita ja huomattiin, että rahaa on jäljellä vain hiukan yli 1000,- dalasis eikä mukana ollut eurojakaan.  Perheriita oli lähellä.  Onneksi ravintoloissa oli valinnanvaraa ja valitsimme sellaisen,  jonka menun mukaan rahamme riittäisivät ruokailuun.  Alkuun valkosipulileivät,  Ilpolle fish & ships, minulle beef yassa ja riisiä sekä juomat.  Lasku 595,- ja tipin kanssa 630,- eli 13,- euroa ja rahat riittivät taksilaskunkin maksamiseen.

13,- euron ateria

Tiistai 21.2.2017

Vuokrasimme taas polkupyörät. Lähdimme ajamaan Senegambia Higwaytä etelään ja pysähdyimme vaihtamaan rahaa Coastal Roudin risteyksessä olevaan taajamaan.  Rahanvaihtopaikkoja oli taas vieri vieressä, ensimmäisessä paikassa tarjottiin 48,- dalasis / euro, mutta seuraavassa sain toivomani 49,-.

Rahanvaihtopisteitä

Ilpon odotellessa pyörien kanssa rakennuksen ulkopuolella tuli paikalle nuori mies, joka huomasi että pyöräni takarenkaassa oli halkeama ja sisäkumia pursui  halkeamasta ulos.  Hän kertoi, että lähellä oli polkupyörien korjaaja ja vei meidät nurkan takana olevalle torille ja siellä korjaajan luo. 

Polkupyöräkorjaamo

Korjaaja päästi hetkessä ilman pois takarenkaasta ja irroitti renkaan vanteelta.  Hän laittoi paikan renkaan sisäpuolelle, viritteli sen paikalleen ja pumppasi ilmaa sisäkumiin.  Aikaa ei kulunut kuin pari  minuuttia.  Kysyin hintaa ja oppaaksi tullut mies sanoi 125,-.  Pienin rahamme oli 50,- joten ajattelin maksaa korjaajalle 150,-  (3,- eur) ja “oppaalle” 50,- (1,- eur). Opas oli pitämässä itsellään 150,- , mutta kiivaahkon mandinkakielisen sanavaihdon jälkeen korjaaja sai rahansa.

Tori, josta pyöränkorjaaja löytyi

Matka jatkui, ajoimme Brufutin ohi Tanjin Bird Reserve Eco Tourism Lodgelle.  Puistoon oli sisäänpääsymaksu 2 x 35,- (1,40 eur) vaikka emme siellä sen kummemmin kierrelleet.  Menimme “hotellille”, joka koostui vaatimattomista majoista, vastaanotto- ja baarikatoksesta ja rantatormälle rakennetuista katoksista, joissa kussakin oli pöytä tuoleineen.  Tilasimme välipalaksi valkosipulileivät ja soodavedet.

Tanji Bird Reserve Eco Tourism Lodge

Paluumatkalla poikkesimme Brufutin kalastajakylässä.  Sielläkin saimme heti “oppaan”, joka koitti ohjata meitä paikalliseen ravintolaan, mutta tyydyimme muutamaan valokuvaan ja jatkoimme matkaa asfalttitietä pitkin hiekkarekkojen ja lehmien seassa kohti pohjoista.

Brufutin kalastajakylä

Maantiellä lehmiä ja rekkoja

Tyypillinen kulkupeli, aasi ja rattaat

Jonkin matkan kuluttua valitsimme hiekkatien rannan tuntumassa, joka näytti oikaisevan.  Kyllähän tie oikaisikin, mutta löysällä hiekalla oli melko vaikeaa ajella ja kerran jo kaaduinkin.  Osan matkaa tyydyimme taluttamaan pyöriä.  Tien molemmin puolin näytti olevan varakkaamman väestön koteja.  Rakennukset olivat kookkaita ja aidat portteineen ympäröivät pihoja.

 

Pyöriä palauttaessamme kerroin ongelmasta takakumissa ja sanoin maksaneeni korjauksesta 200,-.  Maksoin vuokraajalle toisen 200,-  Hän oli tyytyväinen, mutta jäi selvästi taivastelemaan muiden kanssa sitä, että korjaus oli maksanut 200,-.

Taksikuski Steven

Illaliselle menimme taas taksilla Senegambia roudille.  Kävimme käsityömarkkinoilla ja tilasimme Ilpolle puuvillaisen paidan, jossa olisi riittävän suuri tasku kännykkää varten.  Hinnaksi sovittiin 900,- eli noin 18,- euroa.

Keskiviikko 22.2.2017

Aamupäivällä lähdimme kävelemään rannalla kohti etelää.  Päätimme kokeilla onnistuuko kävely kahden, jos emme vastaa kyselijöille mitään englanniksi.  Onnistui paremmin, mutta kyllä silti keskustelun yrittäjiä oli muutama.  Turisteja ei rannalla juurikaan näkynyt.  Jonkin matkan päässä oli baari.  Joimme omassa rauhassamme limut ja kahvit ja palasimme hotellin pihalle.

Pihalla oli muutama muukin turisti mm. pariskunta kameroineen yli puolimetristen putkien kanssa. Lounaaksi tilasimme pihalla kulkevalta tarjoilijalta pari sandwichiä tuotuna huoneeseen ja söimme ne tilavalla parvekkeella.

Lounas parvekkeella

Illalla menimme taas taksilla Senegambia roudille.  Ilpo sai paitansa ja minä ostin punasävyistä pöytäliinakangasta, joka sopii sävy sävyyn Etelä-Afrikasta ostettujen kynttilöiden kanssa ;).

Torstai 23.2.2017

Ilpo olisi halunnut vielä vuokrata pyörät, joilla olisi voitu lähteä krokotiilipuistoon 11 km:n päähän.  Sain ylipuhuttua hänet lähtemään taksilla.  Matka olisi ollut muuten sopiva, mutta ajelu rekkojen, huonokuntoisten taksien, aasikärryjen ym. seassa ei houkuttanut. 

Turistit krokotiilipuistossa suuren puun sisällä

Kachikally Crocodile Pool oli hiukan arvelluttava tutustumiskohde, mutta siellä oli mielenkiintoinen museo, jossa kerrottiin paikallisten heimojen tavoista ja esillä oli pukuja, soittimia, tarvekaluja jne.  Vesialtaassa ja sen ympärillä oli joidenkin arvioiden mukaan jopa 80 eri ikäistä krokotiiliä.  30-vuotias Charlie oli niin hyvin syötetty, että sitä sai koskea  ja valokuvia sai ottaa istumalla sen päällä.  Me tyydyimme katsomaan kuinka tanskalaistyttö käytti Charlieta penkkinään.

Puiston lähellä pysähdyimme pienen markkinapaikan luo.  Halusin vain katsella tarjontaa ja ottaa muutamia valokuvia kysyttyäni luvan siihen.  Lupa annettiin, mutta samalla myyjä kertoi, että hänen mielestään oli epäkohteliasta, että en halunnut tutustua hänen tuotteisiinsa tarkemmin. 

Matkamuistotarjontaa

Paluumatkalla hotellille pysähdyimme vielä ostamaan hedelmiä ja hotellin pihalla pulikoitiin hetki altaalla ja tyydyttiin valokuvaan paikallisen taiteilijan seinämaalauksista eikä ostettu yhtään tuliaisena kotiin.

Ilta sujui taksikyydillä “kylille” ja nauttimalla  jälleen kolmen ruokalajin illallinen noin 30,- eurolla.   K

Perjantai 24.2.2017

Aamupäiväksi olisi voinut keksiä jotain ohjemaakin, mutta tyydyimme pakkaamiseen, auringonpalvontaan, huoneen luovutukseen, jäähyväisten jättämiseen mukavalle lomakodille ja sen jälkeen lounaan nauttimiseen ennen lentokenttäkuljetusta.

Bussi kohti lentokenttää lähti klo 14 ja kone nousi klo 17. Gran  Canarialla pysähdyttiin reilun kahden tunnin kuluttua ja Suomessa oltiin aamuyöllä.