Lento Helsingistä lähti aamulla puoli seitsemältä. Noin seitsemän tunnin lennon aikana tarjottiin aamiainen ja myöhemmin oli myynnissä patonkia (5,- eur) ja juomia. Kone teki tankkausta varten välilaskun Kanadan Nova Scotiassa Halifaxissa. Siirryimme lentoasemarakennuksen odotusaulaan, jossa tarjolla oli n. litran vesipulloja, parin desin mehupulloja, omenoita, pieniä sipsipusseja ja pieniä muffinssipusseja. Tarkoitus taisi olla, että jokainen ottaisi yhden juoman ja 1-2 snacksiä.
Noin tunnin tauon jälkeen jatkettiin matkaa. Syötiin lounas ja neljän tunnin kuluttua laskeuduttiin Meksikon Cancuniin. Hotellimme Oasis America sijaitsi kaupungin keskustassa, jonne ajoimme hotellialueen kautta.
Heli alkajaisiksi oli tiedotustilaisuus, jossa käytiin läpi kiertomatkamme ohjelma. Sen jälkeen majoituimme. Hotelli oli jo nähnyt parhaat päivänsä eikä ympäristökään häikäissyt, mutta sinänsä missään ei ollut varsinaista vikaa.
Lähdimme vielä valoisaan aikaan syömään hotellin läheisyyteen paikallisten täyttämään huoltoasematyyppiseen ravintolaan. Yhteiseksi alkupalaksi otimme tacolettusia ja pääruoaksi toiselle jotakin lihaa mexican style ja toiselle valkosipulilla maustettuna. Mineraalivesineen lasku oli 294,- ja tippeineen 330,- pesoa.Nukkumatti kutsui meitä jo seitsemän jälkeen.
Maanantai 25.1.2010
Heräsimme viiden jälkeen, mutta johan olimme kerenneet nukkua reilut 13 tuntia. :) Ryhmämme (17 henkilöä + opas) kerääntyi pöytiin tarjotulle aamiaiselle seitsemäksi. Tarjolle tuotiin appelsiinimehua, vesi-, verkko- ja hunajameloonia, papaijaa, kiiviä, ananasta ja kuivattu luumu. Sen jälkeen sai valita jonkin munakkaan tai munia ja pekonia tms. Itselleni valitsin mysliä ja jogurttia, mutta sain jugurttikastikkeella ja hunajalla valeltuja herkullisia omenalohkoja sekä hasselpähkinöitä. Tarjolla oli toki myös leipää ja teetä/kahvia. Eipä ollut valittamista.
Kahdeksalta lähdimme retkelle ensimmäiseen Maya-kohteeseemme. Tässä lainaus wikipediasta:
Mayat ovat kansa, joka elää Meksikon eteläosissa ja Keski-Amerikan pohjoisosissa. Kansan historia ulottuu ainakin 3 000 vuoden taakse. Heidän kulttuurinsa tunnetaan erityisesti mahtavista rauniokaupungeista. Mayojen taide oli hyvin korkeatasoista, heillä oli oma kirjoitusjärjestelmä ja he laativat tarkkoja kalentereita.
Mayoja pidetään atsteekkien ja inkojen ohella Amerikan merkittävimpänä alkuperäisenä kulttuurikansana. Mayojen ylimystö harjoitti pyramiditemppelissään muun muassa erilaisia uhrirituaaleja. Mayat rakensivat monille alueille suuria kivimonumentteja, vaikka he eivät tunteneet kaariholvia tai pyörää.Mayakulttuuri kehittyi suurimpaan loistoonsa noin vuosien 1000 eaa. – 300 jaa. välillä.
Menimme bussilla ensin Coban argeologiselle alueelle, jossa olisi voinut tilata maya hieroglyyfein kirjoitetun kalenterin.
Tuustuimme mayojen muinaisiin pallopelikenttiin...
ja steeloihin ( kivitauluihin)
Alueella meitä kuljetettiin kolmipyöräisillä polkuyörillä.
Täällä pääsimme kiipeämään kiertomatkamme ensimmäisille pyramideille.
Cobasta jatkoimme matkaa maalaismaisemissa.....
Multhun Ha cenotelle, veden täyttämään kallioluolaan, jonka raikkaissa vesissä uiskentelimme.
Uintitauon jälkeen oli monipuolinen paikallisten herkkujen noutopöytälounas.
Iltapäivällä ajoimme rannikolle Tulumin arkkeologiselle alueele, jossa näyttäytyi kierroksen ensimmäinen iguaani. Se oli tainnut menettää osan hännästään taistelussa lajitoverinsa kanssa.
Tässä taas wikipedialainaus:Useimpien arkeologien mielestä Tulum oli asutettuna mayojen myöhäisellä jälkiklassisella kaudella (1200—1521). Varhaisin päiväys, joka alueelta on löydetty, on vuodelta 564. Merkintä on steelassa, joka on nykyisin British Museumissa. Kivipaasi on luultavasti tuotu Tulumiin Tankahista, joka sijaitsee neljä kilometriä Tulumista pohjoiseen. Nykyisin jäljellä olevat rakennelmat ovat vuosilta 1200–1450. Kaupunki pysyi asutettuna espanjalaisten konkistadorien vallattua Jukatanin, mutta se hylättiin 1500-luvun loppuun mennessä.
Alueella oli mielenkiintoisia rakennuksia. Esim pitkulainen päätemppeli on rakenettu ilmansuuntien mukaan . Alueella tapahtuu jännittävä valoilmiö: päiväntasausten ja seisausten aikan auringon valo näkyy temppelin eri ikkunoista.
Mielenkiintoisen retkipäivän jälkeen lähdimme hotellin lähelle Cancunin keskustaan ostoksille ja illalliselle.
Tiistai 26.1.2010Aamu valkeni hotellin parvekkeelta kuuden jälkeen. Nautimme taas aamiaisen seitsemältä.
Koska matkaan lähdettiin vasta puoli yhdeksältä tein pienen aamukävelyn ja ihastelin esim. busseja, joiden ikkunoihin oli isoin kirjaimin kirjoitettu niiden kulkema reitti.
Pakattuamme matkatavarat kahteen eri laukkuun, joista toinen kuljetettiin valmiiksi Playa del Carmeniin ja toinen tettiin mukaan Guatemalan kierrokselle lähdimme bussilla Cancunin lentoasemalle. Lensimme Floresin kautta (puolen tunnin välilasku) Guatemala Cityyn, jonka keskustan läpi ajoimme kohti Antiguaa.
Matkalla näkyi värikkäitä kanabusseja.
Hiukan ennen illan hämärtymistä saavuimme hotelliimme Casa Santo Domingoon. Se oli rakennettu entiseen luostariin. Huoneestamme oli lasiovet ulkopuolella olevalle patiolle suihkulähteineen.
Kiirehdimme ihailemaan hotellin terassikäytäviltä näkyviä maisemia ympäristöön.
.. ja lähdimme kävelylle keskustaan.
Löysimme rahanvaihtopaikan ihastuttavan kaariholvikäytävän varrelta keskusaukion reunalta.
Illallisen nautimme torin lähellä ravintolassa, jossa oli paksut holviseinät ja aika ylellinen tunnelma. Salaattia, bruschetat, kanaa / pihviä ja juomat, lasku 492,- quetseliä + 50,- tippi.
Hotellin baarissa tilasimme vielä teetä ja jäätelöä. Englannin kielen sana ice cream ei ollut tuttu ensimmäiselle eikä toisellekaan tarjoilijalle, mutta saimme lopulta jäätelömme.Huoneessamme oli takka, johon pyysimme henkilökuntaa sytyttämän tulen ennen nukkumaan menoa. Tällaisessa hotellissa olisi voinut viihtyä pidempäänkin.
Keskiviikko 27.1.2010Aamulla lähdimme kanabussilla Antiguan, Guatemalan entisen pääkaupungin kaupunkikierrokselle. Kävimme ensin näköalapaikalla, josta näkyi ympäristön tulivuoria.
Palasimme alas kaupunkiin San Francisco el Granden kirkkoon...
.. ja kävelimme pyykinpesupaikalle pienen puistikon laidalla, jossa paikallinen intiaaniväestö taisi käydä kauppaa..
Kävimme myös jadekaupassa ja näimme jadekorujen valmistusta ennen kulkuamme Antiguan värikkäilla kujilla keskusaukion kautta Merced kirkkoon.
Antiguasta lähdimme puolen päivä tienoilla Ciudad Viejan (toinen entinen pääkaupunki) ohi kohti Carolinen kudontapaikkaa.
Kutomassa on maan kuulun Carolinen lisäksi sukulaistyttöjä. Saimme ihailla laajaa huipil kokoelmaa ja myynnissä olevia paikallisia käsitöitä.
Matka jatkui huikeissa maisemissa.
Lounaaksi oli tarjolla tuhti lautasellinen paikallisia herkkuja.
Iltapäivällä tutustuimme Ixchimsen mayaraunioihin ja nyky mayojen uhripaikkoihin.
Matka jatkui kohti Chichigastenangoa ihmetellen vastaan tulevia kanabusseja ...
.. ja ohi vilahtavia intiaanikyliä ihmisineen.
Seitsemän tienoissa majoituimme Santo Tomas hotelliin kaupungin keskustassa. Majapaikkamme oli kodikas, siirtomaatyylinen ja muistutti vanhaa luostaria vaikka onkin rakennettu jo alkujaan hotelliksi. Huoneemme oli iso, mutta viileä. Onneksi lisälämpöä sai sähköpatterista.
Kaupungissa valmistauduttiin jo huomisiin torstain markkinoihin ja ihmisvilinä oli melkoinen hotellin lähikaduilla. Teimme pienen kävelykierroksen ja löysimme mukavan toisessa kerroksessa sijaitsevan ravintolan, jossa nautimme sandwichit alle 200,- quetzalilla.Torstai 28.1.2010
Herätys oli jälleen seitsemältä ja aamiaisen jälkeen ihailimme hotellimme kauniisti koristeltuja käytäviä ja pihoja.
Sen jälkeen olikin aika lähteä tutustumaan markkinakujiin ja elämään kaupungin keskustassa.
Kirkon portailla uhratiin jumalille
Kävimme paikallisessa kodissa..
.. ja näimme temascal saunan, jota on käytetty synnytyspaikkana aivan kuten meilläkin ennen käytettiin saunoja.
Kävimme kurkkamassa laakson toisella puolella olevaa hautausmaata...
... ja palasimme markkinoille tekemään tuliaisostoksia. Mukaan tuli olkalaukkuja (60,- - 70,-) itselle ja tyttärille, isoäideille huiveja (3 kpl 250,- ), Ilpolle huipil ja vyö yms. Tinkiminen kuului oleellisesti asiaan.
Lounaan nautimme vielä hotellissamme ja sen jälkeen matka jatkui paikallisten kylien läpi ja upeissa vuoristomaisemissa Atitlan järven rannalle Panajachelin kylään.
Majoituimme Porta hotel del Lagon huoneeseen. Hotelli ja sen huoneet olisi voinut olla mistä päin maailmaa tahansa.
Näköala ikkunasta ja parvekkeelta oli huikea.
Illalliselle lähdimme läheiselle ravintola- / kauppakadulle ja ilmakin oli jo lämpimämpi kuin edellisinä iltoina, joten T-paidassa tarkeni.
Perjantai 29.01.2010Ison hotellin monipuolisen buffetaamiaisen jälkeen lähdimme isolla venellä järven toiselle puolelle Santiago de Atitlan kylään.
Siellä meitä odottivat Suomen lipuin varustetut kolmipyöräiset mopotaksit.
Ajoimme kylän laidalle katsomaan Maximon nukkea, joka on pyhimys, johon paikalliset uskovat. Nukelle uhrataan tupakkaa ja viinaa ja valokuvaamisesta maksetaan. Nukke kiertää veljeskuntaan kuuluvissa taloissa ja nuken huoltajilla ei ole pulaa edellä mainituista artikkeleista.
Mopotakseilla palasimme kylän keskustaan.
Tutustuimme siellä 1500-luvulla rakennettuun fransiskaanikirkkoon, jonka sisällä olevat pyhimysten kuvat on puettu värikkäisiin vaatteisiin.
Keskustan ja siellä olevien markkinoiden kautta kuljimme takaisin rantaan.
Markkinoilla oli myynnissä kaikenlaisia tarvekaluja mm. uusiokäyttöön askarreltuja säilykepurkkeja.
Rannassa oli perinteisiä puusta koverrettuja kanootteja, joiden reunat oli korotettu laudoilla.
Veneestämme loppui polttoaine kesken kotimatkan, mutta olipa aikaa napsia kuvia esim. hotellistamme. Ja tulihan sitä bensaa sitten toisen veneen tuomana lisää, joten emme jääneet järvelle ajelehtimaan loppuelämäksemme.
Lounaan nautimme vielä Panajatselissa ennen matkan jatkumista Guatemala Cityyn.
Hotellimme Clarion Suites sijaitsi 10.alueella.Kaupungissa on edelleen suuret erot turvallisuudessa eri alueilla.
Lähdimme etsimään iltapalapaikkaa hotellin läheisyydestä ja istahdimme nuorten suosimaan tacopaikkaan, jossa musiikki raikui ja rynnäkkökiväärimies huolehti turvallisuudesta terassin portilla.Lauantai 30.1.2010
Aamiaisen jälleen klo 7 alkoi päivä kaupunkikierroksella. Näimme kirkkoja, uudet hallintopalatsit, teatterin, katedraalin ym.
Ajoimme Jose Martin katua pitkin ulos kaupungista. Sähköjohtoviritelmät näyttivät mielenkiintoisilta. 
Kaupungista kulkee junarata siltoineen kohti Karibian merta, mutta se ei ole nyt käytössä.
Merta lähestyttäessä rupesi näkymään banaaniviljemiä. Täällä United Fruit Company on ollut merkittävässä asemassa.
Pysähdyimme Quiriguan arkeologisella alueella.
Siellä oli hyvin säilyneitä steeloja eli aikakiviä.
Puerto Barrioksessa siirryimme veneisiin.
.. ja matkasimme Livingstoneen hotelli Villa Caribeen.
Majoituimme pieneen bungalowiin.
Terassilta oli näkymä merelle ja uima-allasalueelle. Nautimme iltapäivän lämmöstä altaalla uiden.
Käväisin myös ihmettelemässä elämää Livingstonen kujilla, jossa asukkaat ovat garifunia eivätkä mayojen jälkeläisiä kuten ylämailla. Wikipedia kerto: Garifunat ovat Karibianmeren ja Keski-Amerikan maissa elävä etninen ryhmä. Lisäksi garifunia asuu Yhdysvaltojen suurimmissa kaupungeissa. Heitä on arviolta 250 000- 400 000. Garifunat ovat St Vincentin saarelle orjalaivalla rantautuneiden afrikkalaisten ja amerikkalaisten alkuperäisasukkaiden jälkeläisiä. Britit karkottivat garifunat pikkusarelle Hondurasin edustalle 1790-luvulla. Puolet väestöstä kuoli, loput perustivat kyliä Guatemalaan, Belizeen, Hondurasiin ja Nicaraguaan.
Palasin vielä uudestaan uimaan ja napsimaan kuvia altaan yläpuolella olevasta majapaikastamme.
Illalla oli hotellin ravintolassa carifunien tanssiesitys.
Sunnuntai 31.1.2010Aamiainen oli tuttuun tapaan klo 7 ja lähtö klo 8.
Lähdimme kulkemaan veneillä Rio Dulcea pitkin.
Livingstonen rannassa olivat monenlaiset merilinnut vallanneet vanhat laiturit ja hylätyt laivat.
Vähitellen siirryimme jokea pitkin syvemmälle sisämaahan sademetsän keskelle. 
Pysähdyimme pitämään taukoa mangrovemetsän keskelle rakennettuun kylään.
Lapset käsittelivät tottuneesti eksootisia eläimiä...
.. ja meloivat pienillä kanooteillaan.
Kasvi- ja lintumaailma oli ympärillä monipuolinen.
Joen toisessa päässä Izabal järven rannalla näimme San Felipen linnoituksen, joka on rakennettu 1600-luvulla meriosvohyökkäyksiä vastaan.
Petenin sillan tuntumassa rantauduimme Rio Dulcen kylään, josta lähdimme ajamaan kohti Peteniä.
Matkalla näimme kukkulan laella Belizen raja-aseman. Riittäisiköhän tämä näköhavainto, että voisin lisätä Belizen bongaamieni maiden listaan?
Matkalla pysähdyimme vesisateessa lounaalle.
Pistäydyimme matkan varrella myös Floresin kaupungissa.
Myöhään iltapäivällä saavuime Villa Maya hotelliin, joka sijaitsee Petenissä keskellä 200 hehtaarin luonnonsuojelualuetta.
Hotelli koostui kaksi kerroksisista neljän huoneen bungaloweista.
Hotellin ympäristössä kierteli luontopolku, jossa kerrottiin alueen eläimistöstä.
Järvessä ei saanut uida, siellä oli muita uimareita. :)
Onneksi pihalla oli mukava uima-allas, jota tuli kokeiltua sateesta huolimatta.
Hotellialueella näkyi myös mukavampia eläimiä.
Maanantai 1.2.2010Päivän ohjelmassa oli tutustuminen Tikalin kansallispuistoon ja arkelogiselle alueelle.
Portilla on tarkat ohjeet siitä, mitä alueella ei saanut tehdä.
Wikipedia kertoo seuraavaa:Tikal on suurin maya-kulttuurin muinaisista kaupungeista, jotka nykyisin ovat rauniokaupunkeja. Se sijaitsee El Peténin alueella Guatemalassa. Tikal on osa Guatemalan Tikalin kansallispuistoa ja se on Unescon maailmanperintöluettelossa. Lähimmät suuret nykykaupungit ovat noin 30 kilometrin päässä sijaitsevat Flores ja Santa Elena.
Tikal oli yksi maya-kulttuurin keskeisistä paikoista. Vanhimmat suuret rakennelmat ovat 300-luvulta eaa. Kaupunki oli suuruutensa huipulla mayojen niin sanotulla klassisella kaudella noin 200–850, jonka jälkeen ei enää rakennettu uusia merkittäviä monumentteja, joitakin palatseja poltettiin ja väkiluku alkoi laskea kunnes alue hylättiin 900-luvun lopulla.
Nimi "tikal" merkitsee "äänien paikkaa" tai "kielien paikkaa" mayojen kielessä. Se saattaa olla myös kaupungin alkuperäinen nimi vaikkakin paikkaan viitataan myös nimillä Mutal ja Yax Mutal. Tieteilijät ovat arvioineet kaupungin asukasluvun olleen suurimmillaan 100 000–200 000.
Toisin kuin monet muut mayojen rauniokaupungeista, Tikalin sijainti ja olemassaolo ei unohtunut alueella, vaan oli tiedossa. Joitakin epäsuoria mainintoja Tikalista alkoi olla kirjallisuudessa 1600-luvulta lähtien jatkuen John Lloyd Stephensin kirjoituksissa 1800-luvun alussa. Alueen syrjäisestä sijainnista johtuen ensimmäinen tiederetkikunta vieraili Tikalissa vasta vuonna 1848. Useat retkikunnat tutkivat, kartoittivat ja valokuvasivat aluetta 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Vuodesta 1979 arkeologista toimintaa on johtanut Guatemalan hallitus.
Mayat ovat käyttäneet kasveista saamaansa "purukumia" ja heidän hampaansa ovatkin olleet ilman reikiä.
Alueella on viisi isompaa pyramidia, joista oli mahdollisuus kiivetä kahteen.
Muutama lintukuva oli toki näpsäistävä täältäkin.
Näitä (tarantella) ei onneksi näkynyt kuin paikallisoppaan kädessä. :)
Tikalin 6-7 km:n kävelykierros päättyi lonaaseen palapakattoisessa ravintolassa.
Mielenkiintoisen päivän päätteeksi otettiin ilta rauhallisesti omassa hotellissa.Tiistai 2.2.2010
Aamupäivällä lensimme Floresista Cancuniin
ja jatkoimme matkaa Playa del Carmenin Riu Palace Mexico hotelliin. Huoneemme oli ns. suite, joka oli yksi iso huone, jossa oli vaatehuone.
Eteisessä oli jääkaappi täynnä olutta ja virvoitusjuomia. Seinällä oli teline alkoholipulloineen - olimmehan all inclusive hotellissa. Tulimme tosin hotellille erittäin edullisiksi, sillä juomista kului vain kevyt pepsi ja mineraalivesi.
Hotelli oli rakenettu U:n muotoisesti suihkulähdealtaan ympärille. Uima-altaat olivat aivan hiekkarannan tuntumassa.
Hotellin yleiset tilat olivat jollain lailla tutun tuntuiset elokuvista, jotka kuvaavat meksikolaisten kartanotilallisten elämää.
Keskiviikon ja torstain vietimme hotellissa uiden ja lukien sekä käymällä ostoksilla ja myös lounaalla Playa del Carmenin keskustassa tai läheisessä pienessä ostoskeskuksessa .
Illat vietimme hotellissa nauttien illalliset välillä erittäin monipuolisessa buffet-ravintolassa ja pari kertaa hotellin a la carte ravintoloissa.
Hotellin pihamalla juoksenteli mm. tällaisia eläimiä. Suomenkielinen nimi on päässyt unohtumaan, englaniksi nimi on paca (Dasyprocta punctata)
Tällaiset eivät näyttäytyneet yhtä useasti.
Meistä pidettiin hyvää huolta. Eräänä iltana tuotiin huoneeseen hedelmiä....
... ja toisena iltana oli vuode koristelu kukan terälehdin.
Perjantai 5.2.2010Lähdimme snorklausretkelle. En ollut tutustunut retkiesitteeseen ja kuvittelin, että retki tehtäisiin veneellä, kuten yleensä on tapana. Meidät kuljetettiin kuitenkin pikkubussilla ensin muutaman kymmenen kilometrin päähän meren lahdelle.
Siellä oppaamme kertoi ryhmäläisille snorklaamisen tekniikasta ja muille jaettiin maskit, putket ja räpylät. Meillä oli mukana omat välineet, mutta ei räpylöitä. Niillä olisi ollut käyttöä sillä taisimme uida useamman sadan metrin matkan meren lahden suulle ja sieltä takaisin lahden pohjukkaan. Ilman räpylöitä sai käsiä todella käyttää, jotta pysyi mun ryhmän mukana. Lahden pohjukassa oli kaloja ja eri kalalajeja todella runsaasti, joten jo tässä vaiheessa tuntui, että retkelle kannatti lähteä mukaan.
Seuraavaksi ajoimme sisämaahan uimaan kallioluolan cenoteen. Oppailla oli mukanaan taskulampuja, joilla he valaisivat veden täyttämän luolan pohjaa. Näky oli aavemainen ja ehdottomasti kokemisen arvoinen.
Lounas nautittiin cenoten lähelle rakennetussa palapakattoisessa vaatimattomassa ravintolassa. Ruoka oli kuitenkin hyvää eikä vatsavaivoja tullut kuten ei meille koko matkan aikana. Suurin osa kiertomatkaryhmäläisistämme kärsi vatsavaivoista kierroksen aikana.
Lounaan jälkeen kävelimme vielä snorklailemaan lähellä sijaitsevaan kalliolampeen.
Siellä saimme myös hyppiä hyppylavalta tai liukua vaijerin avulla veteen. Käytin hyppäämistilaisuutta toki hyväkseni, sillä olihan hyppääminen veteen lapsena Kumpulan uimalassa yksi mieluisimpia kesäharrastuksia.
Lauantai 6.2.2010Viimeisen lomapäivän vietimme taas hotellimme alueella. Osallistuin vesi aerobiciin ja Ilpo kävi ampumassa pienoiskivärillä. Kaikenlaista muutakin ohjelmaa olisi ollut tarjolla, mutta mielenkiintoiset kirjat pitivät meidät altaan äärellä ja jos tuli liian kuuma, niin olihan vieressä meri sekä uima-altaat.
Huoneemme oli hotellin pohjakerroksessa ja olin jo kerennyt ihmetellä, että minkäänlaisia ötököitä ei kuitenkaan tullut huoneeseen vaikka ovi parvekkeelle oli joskus auki. Syy siihen taisi olla, että päivittäin hotellin alueella myrkytettiin nurmikot ja siellä elävät hyönteiset.
Sunnuntai 6.2.2010Kotimatkalle lähdimme hotellista ennen puolta päivää ja kotona olimme maanantaina puolilta päivin. Eihän matkaan nyt aivan vuorokautta kulunut, kun otetaan aikaero huomioon.
Nyt on vaikeaa keksiä minne lähtisi seuraavalle lomalle sen verran monipuolinen ja mielenkiintoinen oli tämä reissu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti