Meikon ulkoilualue - Kirkkonummi

Meikon luonnonsuojelualueet ja Meiko-järvi ovat olleet nimenä tuttuja, mutta ensimmäistä kertaa kävimme siellä Päivikin ja koirien kanssa lenkillä vasta heinäkuun toisella viikolla.  Alue käsittää monipuolisen luontokokonaisuuden Kirkkonummen keskustan luoteispuolella.  Maisematkin ovat upeita ja vaihtelevia.  Järven etelärannan kallioille kiivetessämme tajusin, että tämä taitaa olla lempimaisemani: sininen vesi, vihreät metsät, valkoiset pilvet sinisellä taivaalla ja näkymät kauas horisonttiin. 

 

Meikon alueella voi kulkea kolme eripituista ympyrälenkkiä. Ne on esitelty Metsähallituksen Luontoon.fi sivustolla. Me lähdimme kulkemaan Meikonkierrosta länteen ja Näseuddenin poikkilenkki jäi kulkematta, joten lenkkimme pituus oli vain 7,5 km eikä 8,3 km, kuten kyltissä on mainittu. Polkujen varsilla on useampi puucee ja pari virallista tulentekopaikkaa, mutta valitettavasti myös muutama kulkijoiden tekemä nuotiopaikka. 

 

Meikon rannoilla on myös jäänteitä Neuvostoliiton sotilastukikohdan ajoilta: taisteluhautoja, tuliasemia yms.  Olihan vuosina 1944 - 1956 kaksi kolmasosaa Kirkkonummesta osana Porkkalan vuokra-aluetta, jossa oli merisotilaallinen tukikohta. 

Meikon alueen kerrotaan soveltuvan koko perheelle ja polkujuoksuun, mutta kyllä siellä varttuneempi kulkija sai katsoa koko ajan jalkoihinsa ettei kompastunut polkujen juurakoihin. Ei olisi tullut mieleenkään juosta siellä. Korkeuserojakin oli jonkin verran, mutta ne eivät olleet niin suuri haaste. 

Polku kulki osan matkaa niin lähellä järven rantaa, että koirat oli helppo päästää juomaan järven vettä.

Bakvikarna lahdelle työntyvällä kallioisella niemellä oli nuotioiden jäänteitä, mutta me istahdimme sinne juomaan termospullossa mukana ollutta kahvia ja syömään eväitä.  Koirat pääsivät uimaan.

Järven etelärannan Meikobergenille kiipeäminen kannatti, sillä sieltä olivat mielestäni kauneimmat näkymät järvelle ja sen yli. Siellä tajusin, että tämä on lempimaisemani.  Olen aina halunnut retkillä pysähtyä katselemaan maisemia korkeilta paikoilta ja jos siellä on näkynyt vettä ja vihreää niin vielä parempi.

Järven itäisimmän rannan kallion päältä oli myös hienot näkymät, mutta siellä sai varoa, ettei tullut salakuvattua rannan auringonottajia ja uimareita.  Olimme koko tähän astiset kuusi kilometriä saaneet kulkea täysin omassa rauhassamme, mutta reitin 6 - 7 kilometrien välillä oli rannassa väkeä toista kymmentä ja polulla meitä vastaan tuli vielä lisää retkipäivän viettäjiä painavine kantamuksineen.  Pysäköintialueelta oli tähän rannan kohtaan matkaa vain kilometrin verran.

Reitin varrella oli myös kosteikkoalueita pitkospuineen, mutta koirien kanssa kulkiessa jäivät kuvat ottamatta. Pysäköintialuetta lähestyttäessä ylitimme vielä pienen puron hyvää siltaa pitkin.  Saman puron toinen kohta ja silta oli tullut ylitettyä lenkin alussa.

Lainataanpa tähän loppuun vielä omaa FB-päivitystäni: Kävi ihan työpäivästä päivälenkki Kirkkonummen Meikon ulkoilualueella: lähtö kotoa klo 09:17 ja paluu 15:37 . Osa matkasta bussilla, sitten Päivikin, Nixin ja Niion kyydissä....   kahvit järven rannalla ja hampurilainen Kirkkonummen grillikioskilla.