Metkaamatkustelua: 2024

Näytetään tekstit, joissa on tunniste 2024. Näytä kaikki tekstit

perjantaina, tammikuuta 03, 2025

Matkailuvuodet 2024 ja 2025

Muistellaan ensin matkailuvuotta 2024.
Vuoden saldo oli 12 maata, joista 6 uutta. Oikeastaan maita oli vain 10, jos koneenvaihtoja Dohassa ja Pariisissa ei lasketa, kuten Google tekee. Yhtä monesssa maassa eli 12:ssa olen käynyt kalenterivuoden sisällä vain Interrail-matkalla 1972.

Maakerroin
Kohteena maailma blogissa esitelty termi maakerroin, kertoo sen kuinka monessa maassa on tullut käytyä suhteessa reissaajan ikään. Oma kertoimeni nousi hieman vuoden takaisesta ollen nyt 1,30. Käytyjä maita on 95.

Tässä kertaus vuoden 2024 matkoista ja blogijutuista:

Tammikuu

Matkamessut 2024

Matkamessut ovat tuttu käyntikohde jo työvuosilta ja bloggaajapassila olen käynyt siellä vuodesta 2014 lähtien. Tämän vuoden uusi ja mielenkiintoinen tuttavuus oli Kamelimatkat ja Afrikkaan Afrikkaan blogin kirjoittaja Anssi, jolta ostimme syksyn Algerian reissun.

Helmikuu

Portugaliin kuuluvalla Madeiralla kävimme Ilpon kanssa vasta nyt ensimmäistä kertaa ja saattaa olla ettei se ollut viimeinen vierailu. Sieltä riitti kerrottavaa kahden jutun verran.

Maaliskuu

Maaliskuussa olin ystävättäreni kanssa Nepalissa. Se oli maabongarille maa numero 90. Etukäteen eli ennen Mandala travelin matkaohjelman lukemista ei ollut tullut mieleen, että näkisimme siellä sarvikunonoja ja gaviaaleja, joita asuu Chitwanin kansallispuistossa.

Huhtikuu

Juttua ja kuvia riitti Nepalista vielä huhtikuussa.

Toukokuu

Muistelin blogissa talven viimeisen lumisateen päivää 23.4.2024, jolloin liukastuin Vantaalla koiralenkillä ja pohjeluu murtui. Onneksi jalka parani aivan kuten lääkäri "ennusti".

Toukokuun puolivälissä pääsin jo koiran ja ortoosin kanssa ihailemaan Roihuvuoren kirsikkapuiston kukkia ja 23.5. kävimme Ilpon kanssa pois nukkuneen äitini 100-vuotispäivän kunniaksi syömässä uudehkossa persialaisessa ravintolassa.

Kesäkuu

Alppiruusupuistossa kävin Ilpon ja koirani - ensimmäisen sukupolven roturisteytyskromfohrländer Nopsan kanssa.

Juhannuksen olimme kotona, mutta sen viettoa vuosikymmenten varrella oli kiva muistella. Olemme viettäneet sitä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Vuonna 1994 olimme koko perhe Pelkosenniemellä, kuvassa tyttäret Milla ja Heli.

Heinäkuu

Heinäkuussa oli vuorosa perinteinen pyöräreissu Viroon tuttavapariskunnan kanssa. Tällä kerralla tukikohtana oli Eistveren kartano, josta pyöräilimme mm. Pöltsamaan kaupunkiin. Ystävättären ja koirien kanssa kävimme lenkkeilemässä Kirkkonummella Meikon ulkoilualueella ja Ilpon kanssa teimme risteilyn Pääkaupunkiseudun läntisessä saaristossa. Kuukauden lopulla blogi tuli täysi-ikäiseksi eli täytti 18 vuotta.

Elokuu

Kuukauden aikana vastasin pariin blogihaasteeseen ja kävimme ystävättären ja koirien kanssa mm. Helsingin Lammassaaressa ja Strömforsissa Ruotsinpyhtäällä.

Syyskuu

Blogiin pääsivät jutut koirien kanssa tehdyistä retkistä Tuusulaan ja Raaseporiin sekä kartanoretki Somerolle.

Lokakuu

Vuorossa oli vuoden odotetuin ja ykköseksi noussut reissu. Maabongarille maa numero 91. Olihan Algerian Saharassa käynti jotain ennen kokematonta vaikka olenkin käynyt hiekkaerämaissa muuallakin. Palmukeitaat, keidaskylät ja ksarit eli aavikkolinnoitukset olivat reissun kohokohta. Toki valkoinen Alger ja sen Kasbah sekä Oran olivat myös mielenkiintoisia.

Marraskuu

Hallainvuoren luonnonsuojelualue Helsingissä

Vuonna 2024 perustettu Hallainvuoren luonnonsuojelualue Helsingin Viikin ja Myllypuron välissä on mukava lähilenkkeilykohde koiran kanssa ja kirjoitin siitä pienen jutun.

Joulukuu

Marraskuun puolivälin jälkeen alkaneen Keski-Amerikan / Väli-Amerikan kierroksen kuvat ja muistiinpanot pääsivät blogiin juuri ennen vuodenvaihdetta. Reissu oli monipuolinen ja mielenkiintoinen, mutta jäi kakkoseksi vuoden reissuista vaikka toikin bongarille neljä uutta maata, numerot 92-95.

Vuonna 2025 jatketaan samoilla matkailuteemoilla kuin parina aikaisempanakin eli nytku pääsee ja vielä jaksan reissata. Edelleenkään ei tarvitse ajatella, että sitku on lomilla aikaa. Mutku koira tarvitsee hoitajan reissujen ajaksi, niin etukäteissopimista jokainen matka vaatii.

Kovinkaan montaa matkoihin liittyvää suunnitelmaa minulla ei vielä ole vuodelle 2025, mutta jotakin sentään on olemassa.

Tammikuun toisen viikonlopun alkuun olen saanut kautta aikojen ensimmäisen bloggaajakutsun matkalle. Edessä on merimatka Finnlinesin Finnsirius-laivalla Naantalista Kapellskäriin ja takaisin. Olen ehdottomasti kiinnostunut kutsun teemasta "Vastuullinen merimatkailu" ja varsinkin osana maata pitkin matkustamista. Kiinnostaa tietää, miten tähän merimatkaan on liitettävissä kulkeminen busseilla tai junilla tai voiko laivaan mennä polkupyörällä ajaen. Haluan myös nähdä ja kertoa blogissa, miten koirien kanssa voi matkustaa Finnlinesin laivoilla. Tuttavapiirissä on paljon koiraharrastajia, jotka käyvät kisa- ja näyttelyreissuilla Ahvenanmaalla ja muissa Pohjoismaissa.

Tammikuun loppupuolella on taas Matkamessut, joihin tutustumiseen toivon saavani bloggaajapassin, kuten olen saanut vuodesta 2014 lähtien.

Helmikuun lopulle olen varannut Mandala travelin reissun Pakistaniin. Matkaan olen lähdössä yksin ilman matkakumppania, sillä Ilpo, tyttäret tai kukaan kavereista ei ole kiinnostunut lähtemään mukaan. En tiedä pelottaako teksti Ulkoministeriön nettisivuilla: "Pakistan: matkustustiedote, Turvallisuustaso, Vältä tarpeetonta matkustamista." En usko, että matkanjärjestäjä vie asiakkaitaan vaarallisiksi tiedettyihin paikkoihin. Aivan viime aikoina olen nähnyt niin kauniita ja mielenkiintoisen näköisiä kuvia maasta ja lukenut blogijuttuja, että Pakistaniin tekee mieli lähteä nytku se on mahdollista.

Kesällä on tarkoitus tehdä taas pyöräreissu Viroon tuttavapariskunnan kansa. Kohdetta ei ole vielä valittu.

Siihen päättyivät vuoden 2025 suunnitelmat. Haaveita toki on esim. kiertomatka jossakin kaukana. Saa nähdä löytyisikö valmis ryhmämatka (oma suosikkini) vai tuleeko pyydettyä matkatoimiston apua järjestelyihin tai lähdettyä täysin omatoimisesti jonnekin (Ilpon suosikki). Myös maata pitkin matkustaminen Euroopassa julkisin kulkuvälinen kiinnostaa. Edelleen elää myös haave saada kasaan 100 maata.

lauantaina, joulukuuta 28, 2024

Guatemala - yhdeksän tuntia autossa 2024

Guatemalaa näimme Keski-Amerikan matkallamme noin yhdeksän tuntia auton ikkunasta. Onneksi olemme nähneet tätä luonnoltaan kaunista ja maya-kulttuuriltaan rikasta maata enemmän Meksiko-Guatelama kiertomatkalla helmikuussa 2010. Maa on väestömäärältään Keski-Amerikan suurin, reilut 16 miljoona asukasta. Pinta-alaa on hieman vähemmän kuin 1/3 Suomen pinta-alasta eli 108 889 km2.

Sunnuntaina 24.11.2024 saavuimme El Salvadorista siellä asuneen englantiakin puhuneen Oscar oppaamme kanssa Anguiatu nimiselle Guatemalan raja-asemalle. Rajalla meitä kahta oli vastassa parhaat päivänsä nähnyt pikkubussi ja rauhallisen ja luotettavan tuntuinen kuljettaja, joka ei puhunut englantia. Eipä meillä ollut tarvetta rupatella kuljettajan kanssa, kun Oscar oli etukäteen tarkistanut puhelimitse kuljettajalta, että hän vie meidät Hondurasin Copaniin majapaikkaamme. Googlen kartta näyttää Guatemalassa ajetun 93,5 kilometrin matka-ajaksi 1 tunti ja 50 minuuttia, mutta kyllä matkaan kului lähes kolme tuntia, vaikka emme juuttuneet pahoihin ruuhkiin.

Maisemat olivat kauniita ja paikallisasutus sekä kulkeminen kuorma-autojen lavoilla oli samanlaista kuin muuallakin alueen maissa. Ei auton ikkunan läpi saanut hyviä kuvia, mutta jotakin oli mukava ottaa muistoksi.

Tiet olivat suurimmalta osalta hyviä ja matka El Floridon raja-asemalle sujui niin joutuisasti kuin se vilkkaasti liikennöidyllä tiellä oli mahdollista. Rajamuodollisuuksista kerroin Hondurasin postauksessa.

Tiistaina 26.11.2024 liikuimme jälleen Guatemalan teillä. Googlen kartta näyttää matka-ajaksi vajaat 4,5 tuntia, mutta meiltä kului rajalta Puerto Barriosiin lähes kuusi tuntia lyhyen kahvitauon kera.

Nyt oli autona tilava Honda ja kuljettajana englantiakin puhunut nuorehko mies. Muistikirjaani olen kirjoittanut, että rajapoliisit pysäyttivät meidät kaksi kertaa. Riitti, kun kuljettaja kertoi, että olemme Suomesta ja näytimme kyselijöille passiemme kannet. Raja-asemalla kävimme leimauttamassa passimme sekä Hondurasin että Guatemalan luukuilla. Guatemalan puolella lähellä rajaa olimme törmätä vapaana tien vieressä kulkeneeseen lehmään ja sen vasikkaan, mutta auton vauhdin ollessa hiljainen ei törmäystä tapahtunut.

Vahvistusta tämän päivän ohjelmaan olimme saaneet odottaa perjantaihin 15.11. asti. Lähtö kotoa oli tiistaina 19.11. klo 07:30. Olin jo viettänyt muutaman huonosti nukutun yön ja lähettänyt paikalliselle agentille pari ehdotusta erilaisista matkareiteistä ja ajoista, joista yksi oli jopa sellainen, että tekisimme vain päiväreissun San Salvadorista Copaniin ja lentäisimme sitten San Salvadorista Belize Cityyn. Ajettelin, että ongelma saattaisi olla venematkassa Guatemalan Puerto Barriosista Belizen Punta Gordaan, koska päivän ohjelmaan ei tullut vahvistusta. Onneksi en ollut lukenut kovin huolellisesti ulkoministeriön Guatemalan matkustustiedotetta enkä sääennusteita muuten kuin lämpötilojen osalta.

Ilpo kirjoitti Facebookiin pitkän selvityksen päivän tapahtumista. Lainailen siitä pätkiä kuvien joukkoon:

"Guatemalan tullista mentiin hujauksessa, mutta sitten poliisin/armeijan porukka pysäytti matkamme noin 50 kilometrin päässä rajalta. Univormut olivat sekä vihreitä että mustia. Karskin näköinen aseistettu baskeriukko hypisteli passejamme ja tonki tavaroitamme. Onneksi meillä oli espanjaa ja englantia puhuva hondurasilainen kuski. Pysäyttäjiä kiinnosti erityisesti se, että poistumme varmasti Guatelemasta ja että meillä on hotelli Belitzessä."

Tuolla pysähdyspaikalla en ottanut valokuvia, mutta pienen matkan päässä oli tiessä levike, jolle pysähdyttiin. Miehet hoitelivat asioitaan ja minä nappasin muutaman valokuvan. Vasta kuvista huomasin, että olipa paikka roskainen.

Ilpo jatkoi Facebookissa:

"Seuraava vitsaus oli tietyöt. Yksi kaista vain veti ja odotimme vuoroamme. Kymmenet minuutit kuluivat. Tienvarsikauppiaille koitti kulta-aika."

Rio Motagua joki ylitettiin ennen kuin käännyttiin CA9 tielle, joka kulki Tyynenmeren rannikkokaupunki Puerto San Josésta Guatemala Cityn läpi Puerto Barriosiin Karibianmeren ja Atlantin rannalle.

Lounaskahveille pysähdyimme El Rosario kaupungin laitamille. Kahvila ja sen tarjoamat palvelut olivat monipuolisia ja siistejä. Cappucino ja tupla-expresso sekä kaksi paninia sai maksaa kortilla ja veloituksena näkyy 12,21 euroa.

Ilpo jatkoi Facebookissa:

"Seuraava jännitysnäytelmä oli jumalaton määrä isoja rekkoja. Osa menossa samaan satamaan kuin me. Kolmen peräkkäin olevan rekan ohittaminen kerralla oli kiintoisaa katseltavaa. Tie oli kapea. Jos ei ehdi vastaan tulevalta kaistalta takaisin omalle, se olisi ollut menoa. Kuski ei kertaakaan ajanut kovempaa kuin 96 km tunnissa. Mittarissa oli 60 mi tunnissa. Ajoittain sumuvettä satoi oikein kunnolla, niin että autojen ääriviivat katosivat. Rekkojen meno oli kummallista vänkäämista ylämäissä. Vauhti hiljeni melkein kävelyvauhtiin. Kysymyksessä oli kai sama vika kuin minulla. Kova paino verrattuna moottorin tehoihin."

Googlen off line kartasta seurasin etenemisvauhtiamme. Aamulla näytti siltä, että olisimme perillä jo klo 13, mutta lähestyessämme määränpäätä arvioi google, että olemme perillä klo 13:45. Vihdoin pääsimme Buerto Barriosiin. Tulli ja passintarkastuspiste eivät olleet aivan veneiden lähtöpaikan välittömässä läheisyydessä. Kuljettajan etsiessä oikeaa katua ja kääntyessä takaisin tulosuuntaan alkoi pulssini nousta. Onneksi kyltit Migration ja Check immigration löytyivät ja juoksimme Ilpon kanssa sisään rakennukseen. Laukkuja ei haluttu katsoa, mutta joku rahamäärä pyydettiin ennen kuin passeihin laitettiin leimat. Summaa en enää muista enkä ollut laittanut sitä muistiin vaikka monenlaisia asioita kirjasinkin pieneen muistikirjaan.

Kuljettaja vei meidät sitten autolla veneiden lähtöpaikalle. Siinä vaiheessa oli minullakin jo tarve päästä vessaan ja kysyin, missä sellainen on. Samalla kiittelin kuljettajaa turvallisesta ja nopeasta matkasta. Annoin hänelle kaikki jäljelle jääneet Hondurasin pienet setelit ja 20,- USD. Vieressä oli minimarket ja meidät ohjattiin sen takahuoneeseen. Myyjä pyysi maksua ja annoin yhden dollarin. Hän ei tuntunut olevan tyytyväinen. Rupesin kaivamaan laukusta lisää rahaa, mutta kuljettaja antoi myyjälle jotakin. Epäselväksi jäi oliko yksi dollari liian vähän vai oliko ongelma se, että olisi pitänyt olla paikallista rahaa. Pääasia oli, että pääsimme käymään vessassa ja olimme valmiita siirtymään veneeseen. Kuljettaja tai agenttitoimisto oli hoitanut venematkan maksamisen, mitään lippuja emme nähneet.

Tässä Ilpon versio sataman tapahtumista:

"Kun saavuimme edelleen sateiseen Puerto Barriosiin oli aikaa veneen lähtöön 15 minuuttia. Vielä piti ehtiä Guatemalan tulliin. Tulli näytti vähän autokorjaamon ja varaston välimuodolta. Mitään uudenaikaisia kameroita tai muita vehkeitä ei ollut. Onneksi. Kuinka ihana olikaan passin leimaamisen ääni. Zjonk ja menoksi.

Eila oli komentanut, että kuselle et mene ennen kuin tullin jälkeen. Minun aikatauluni olisi ollut pi-pa-paa, pissa - passi - paatti. Mieskuljettaja ei välittänyt, kusi tullin seinään.

Minä ja Eila pääsimme maksua vastaan pikkukaupan takaosan vessaan. Mutta kello tuli 14.01.

Joko vene meni? Ei mennyt. Kuski oli soittanut, että odottavat meitä. Mañana."

"Olimme mielessämme jo varautuneet viettämään vuorokauden Puerto Barriosin jossakin majatalossa. Veneitä kulkee vain klo 10 ja 14.

Vene lähti lopulta puolen tunnin päästä lujaa vasten pientä aallakkoa. 51 km:n matka taittui vajaassa tunnissa. Vauhti oli merellä melkein sama kuin maantiellä. Mutta merellä lähes 30 solmua on kova vauhti. Veneen perässä möyrysi kaksi Suzuki 115 perämoottoria. Laitoin takapuolen alle kolmen sentin nipun mustaa muovia. Mutta kun vene löi sopivasti aaltoon, tuntui kuin selkärangan nikama olisi murtunut. Muovit eivät paljoa pehmentäneet.

Mietiskelin aaltojen jyskiessa armeija-aikoja. Armeijan syöksyveneet menivät myös kovaa. Pintasukeltajana hyppäsin kuivapuku päällä syöksyveneeseen kiinitettyyn kumiveneeseen. Sieltä mies pyöräytettiin rynkky kahdella remmillä selkään kiinnitettynä mereen. Hups ja olin veden alla. Kohta pomppasin pintaan kuin korkki. Tiedusteluretki oli alkanut. Uin jonnekin. Mitenkähän nyt olisi käynyt?

Viimein matka loppui ja auto odotti Belizen Punta Gordassa. Paratiisi Hopkins Bayssä odotti meitä."

Alla kuvia, jotka otin Puerto Barriosin satamasta , kun lopulta istuimme huojentuneina veneessä.

Olemme olleet samassa satamassa ennenkin. Vuoden 2010 Guatemalan kierroksella lähdimme sieltä Livingstoneen. Jotain tuttua paikassa oli, mutta ehkä lähdimme silloin eri laiturilta.
Nyt kanssamme matkusti kaksi belizeläistä tai näin oletan, koska molemmat puhuivat kanssamme hyvää englantia, joka on maan virallinen kieli.

Tässä vielä Ilpon Facebook päivityksen viimeiset kappaleet. Hän löysi netistä syyn sille, miksi meille ei oltu vahvistettu aikaisemmin 26.11. päivän ohjelmaa:

"Tiedote: Trooppinen myrsky Sara lähestyy Belizeä ja tuo voimakkaita sateita, jotka aiheuttavat valtakunnallisesti tulvariskin matalalla sijaitseville alueille. Trooppisen myrskyn varoitus on voimassa Belizessä. Ennusteen mukaan Sara laskeutuu Etelä-Belizeen sunnuntaina 17. marraskuuta tuulen maksiminopeudella 50 mailia tunnissa ja puuskissa.

Melkoisen hyvä ajoitus meillä, kun saavuimme Belizeen 26.11. Myrskyn vaurioita vielä korjailtiin.

Mutta miten olisi käynyt meidän venematkan reilua viikkoa aikaisemmin? Se olisi vuorenvarmasti peruttu. Matka Guatemalan El Floridosta Belizen Punta Gordaan oli muutenkin monipuolisen kiintoisa."