Luontokeskus Haltia Nuuksiossa - Museokorttikohde numero 1.

Luontokeskus Haltia Espoon Nuuksion kaupunginosassa, kansallispuiston kupeessa, avattiin toukokuussa 2013 ja Suomen Museoliiton perustama museoiden yhteinen pääsylippu Museokortti tuli käyttöön toukokuussa 2015.   Me hankimme Päivikki ystävättäreni kanssa ensimmäisen kerran Museokortit vasta huhtikuun lopulla 2025 ja kortit otettiin käyttöön Luontokeskus Haltiassa, josta tuli ensimmäinen museokorttikohteemme. 

Nuuksion kansallispuisto on perustettu jo 1.3.1994 ja sen virallisissa avajaisissa olimme paikalla 6.5.1994 koko perheen voimin, sillä olihan Ilpo ollut pitkään mukana kansallispuiston perustamiseen tähtäävässä työryhmässä. Nuuksiossa olemme retkeilleet usein ennen ja jälkeen kansallispuiston perustamisen, mutta jostain syystä luontokeskus Haltiassa en ole vieraillut aikaisemmin. Tai tiedänhän minä syyn. Sinne on meiltä Viikistä matkaa noin 40 km ja julkisilla kulkuvälineillä matka-aika on 1,5 tuntia.  HSL:n reittiopas ehdottaa välineiksi: bussi + juna + juna + bussi. Nyt pääsimme Nopsa koirani kanssa retkelle Päivikin ja Niio koiransa auton kyydissä. 

Helsingin Sanomat la 7.5.1994

 

Luontokeskuksen kotisivuilla kerrotaan Haltian tarina.  "Haltian rakennus ja arkkitehtuuri saivat kipinän Suomen kansalliseepoksen, Kalevalan, maailman synnystä kertovasta runosta. Sen mukaan alussa oli vain vettä ja ilmaa. Ilmatar, ilman impi ikävystyi yksinäisyyteensä ja laskeutui alkumereen. Pesäpaikkaa etsivä sotka, nykykielellä telkkä, teki pesänsä Ilmattaren polvelle ja muni siihen kuusi kultaista ja yhden rautaisen munan. Hautominen alkoi kuumottaa Ilmattaren polvea, ja hän liikautti sitä, jolloin munat vierähtivät veteen ja särkyivät. Palasista syntyi maa, taivas, aurinko, kuu, tähdet ja pilvet.

 

Haltia muistuttaa muniaan hautovaa sotkaa. Rakennuksen torni on kuin linnun kaula, ja linnun pää on kääntynyt katsomaan Pitkäjärvelle. Katon aurinkopaneelit muistuttavat linnun höyheniä. Sotkan muna löytyy lopulta Haltian päänäyttelystä. Talo tekee tiedosta elämyksen. Haltia ympäröi kävijän tarujen ja myyttien maailmalla, jossa ovat samaan aikaan läsnä muinaissuomalainen luonto ja nykyluonto. Kaiken innoittaja on kalevalainen kulttuuri."

 

Luontokeskus Haltia on portti Nuuksion kansallispuistoon ja Suomen luontoon. Sen vaihtuvissa näyttelyissä näkee paitsi Nuuksion niin muidenkin kansallispuistojen mahtavia maisemia ja niissä otetaan kantaa ajankohtaisiin asioihin.  Haltiassa on tällä hetkellä erikoisnäyttely 6.4.2026 asti, aiheena Metsä palaa.  Näyttely kertoo havumetsistämme ja tulen käytöstä niiden luontoarvojen turvaamisessa.  Haltiassa on erinomaiset tilat monenlaisille näyttelyille ja tapahtumille.  Siellä on myös luontomyymälä, ravintola sekä välinevuokrausta.

Nuuksion kansallispuiston pinta-ala oli sen perustamisvaiheessa 16 neliökilometriä ja nykyään luku on 53. Kansallispuiston sijainti aivan pääkaupungin kupeessa on eurooppalaisittain harvinainen.  Alue on ollut asumaton, koska se on vaikeakulkuisten soiden ja kallioiden takia ollut maanviljelyyn sopimatonta. Kansallispuistossa ja sen läheisyydessä on yli 50 km merkittyjä reittejä ja niiden varrella levähdyspaikkoja, keittokatoksia, tulentekopaikkoja ja telttailualueita.

Me päätimme kulkea lyhyen Maahisenkierroksen, koska Päivikin espanjanvesikoira Niio on toipilas reväytettyään jalkansa muutama viikko sitten.  Reitti soveltuu jopa lastenvaunujen tai pyörätuolin + avustajan kanssa kulkemiseen.  Leveähköllä soratiellä kulkeminen ei ole lempimaisemaani luonnossa kulkemiseen, mutta on hienoa, että näitäkin tehdään ja huonommin liikkuville luodaan mahdollisuuksia luontokokemuksiin. Kierroksen kohokohta olisi ollut esteettömältä näköalalavalta maisema kohti Pitkäjärveä, mutta tämä jäi meiltä näkemättä.  Emme olleet etukäteen tutustuneet Haltian lähireitteihin emmekä huomanneet silmukkareitin varrelta lähtenyttä polkua näköalapaikalle.  

Lenkin jälkeen jäimme lounaalle Haltian kahvila-ravintolaan, jonne olisi saanut ottaa mukaan myös koirat.   Tarjolla oli kolme erilaista buffet-lounasta: salaattipöytä, salaattipöytä + keitto ja salaattipöytä + keitto + lämminruokavaihtoehtoja.  Kaikkiin kuului jälkiruoka ja kahvi.

Paluumatkalla Päivikki pysäytti auton Brobackassa Nuuksionmajan kohdalla valokuvan ottamista varten.  Se on paikka, jossa yli 40 vuotta sitten tuli osallistuttua useampaankin luonnonsuojeluaiheiseen tapaamiseen.  Yksi Uudenmaan luonnonsuojelupiirin kokouskerta on jäänyt mieleen. Silloin koko perheemme majoittui siellä kun kuopuksemme Heli oli vasta kolmen viikon ikäinen.