Guatemalaa näimme Keski-Amerikan matkallamme noin yhdeksän tuntia auton ikkunasta. Onneksi olemme nähneet tätä luonnoltaan kaunista ja maya-kulttuuriltaan rikasta maata enemmän Meksiko-Guatelama kiertomatkalla helmikuussa 2010. Maa on väestömäärältään Keski-Amerikan suurin, reilut 16 miljoona asukasta. Pinta-alaa on hieman vähemmän kuin 1/3 Suomen pinta-alasta eli 108 889 km2.
Sunnuntaina 24.11.2024 saavuimme El Salvadorista siellä asuneen englantiakin puhuneen Oscar oppaamme kanssa Anguiatu nimiselle Guatemalan raja-asemalle. Rajalla meitä kahta oli vastassa parhaat päivänsä nähnyt pikkubussi ja rauhallisen ja luotettavan tuntuinen kuljettaja, joka ei puhunut englantia. Eipä meillä ollut tarvetta rupatella kuljettajan kanssa, kun Oscar oli etukäteen tarkistanut puhelimitse kuljettajalta, että hän vie meidät Hondurasin Copaniin majapaikkaamme. Googlen kartta näyttää Guatemalassa ajetun 93,5 kilometrin matka-ajaksi 1 tunti ja 50 minuuttia, mutta kyllä matkaan kului lähes kolme tuntia, vaikka emme juuttuneet pahoihin ruuhkiin.
Maisemat olivat kauniita ja paikallisasutus sekä kulkeminen kuorma-autojen lavoilla oli samanlaista kuin muuallakin alueen maissa. Ei auton ikkunan läpi saanut hyviä kuvia, mutta jotakin oli mukava ottaa muistoksi.
Tiet olivat suurimmalta osalta hyviä ja matka El Floridon raja-asemalle sujui niin joutuisasti kuin se vilkkaasti liikennöidyllä tiellä oli mahdollista. Rajamuodollisuuksista kerroin Hondurasin postauksessa.
Tiistaina 26.11.2024 liikuimme jälleen Guatemalan teillä. Googlen kartta näyttää matka-ajaksi vajaat 4,5 tuntia, mutta meiltä kului rajalta Puerto Barriosiin lähes kuusi tuntia lyhyen kahvitauon kera.
Nyt oli autona tilava Honda ja kuljettajana englantiakin puhunut nuorehko mies. Muistikirjaani olen kirjoittanut, että rajapoliisit pysäyttivät meidät kaksi kertaa. Riitti, kun kuljettaja kertoi, että olemme Suomesta ja näytimme kyselijöille passiemme kannet. Raja-asemalla kävimme leimauttamassa passimme sekä Hondurasin että Guatemalan luukuilla. Guatemalan puolella lähellä rajaa olimme törmätä vapaana tien vieressä kulkeneeseen lehmään ja sen vasikkaan, mutta auton vauhdin ollessa hiljainen ei törmäystä tapahtunut.
Vahvistusta tämän päivän ohjelmaan olimme saaneet odottaa perjantaihin 15.11. asti. Lähtö kotoa oli tiistaina 19.11. klo 07:30. Olin jo viettänyt muutaman huonosti nukutun yön ja lähettänyt paikalliselle agentille pari ehdotusta erilaisista matkareiteistä ja ajoista, joista yksi oli jopa sellainen, että tekisimme vain päiväreissun San Salvadorista Copaniin ja lentäisimme sitten San Salvadorista Belize Cityyn. Ajettelin, että ongelma saattaisi olla venematkassa Guatemalan Puerto Barriosista Belizen Punta Gordaan, koska päivän ohjelmaan ei tullut vahvistusta. Onneksi en ollut lukenut kovin huolellisesti ulkoministeriön Guatemalan matkustustiedotetta enkä sääennusteita muuten kuin lämpötilojen osalta.
"Guatemalan tullista mentiin hujauksessa, mutta sitten
poliisin/armeijan porukka pysäytti matkamme noin 50 kilometrin päässä rajalta. Univormut olivat sekä vihreitä
että mustia. Karskin näköinen aseistettu baskeriukko hypisteli passejamme
ja tonki tavaroitamme. Onneksi meillä oli espanjaa ja englantia puhuva
hondurasilainen kuski. Pysäyttäjiä kiinnosti erityisesti se, että poistumme
varmasti Guatelemasta ja että meillä on hotelli Belitzessä."
Tuolla pysähdyspaikalla en ottanut valokuvia, mutta pienen matkan päässä oli tiessä levike, jolle pysähdyttiin. Miehet hoitelivat asioitaan ja minä nappasin muutaman valokuvan. Vasta kuvista huomasin, että olipa paikka roskainen.
Ilpo jatkoi Facebookissa:
"Seuraava vitsaus oli tietyöt. Yksi kaista vain veti ja
odotimme vuoroamme. Kymmenet minuutit kuluivat. Tienvarsikauppiaille koitti kulta-aika."
Ilpo jatkoi Facebookissa:
"Seuraava jännitysnäytelmä oli jumalaton määrä isoja rekkoja.
Osa menossa samaan satamaan kuin me. Kolmen peräkkäin olevan rekan ohittaminen kerralla oli
kiintoisaa katseltavaa. Tie oli kapea. Jos ei ehdi vastaan tulevalta kaistalta
takaisin omalle, se olisi ollut menoa. Kuski ei kertaakaan ajanut kovempaa kuin 96 km tunnissa. Mittarissa
oli 60 mi tunnissa. Ajoittain sumuvettä satoi oikein kunnolla, niin että autojen
ääriviivat katosivat. Rekkojen meno oli kummallista vänkäämista ylämäissä. Vauhti
hiljeni melkein kävelyvauhtiin. Kysymyksessä oli kai sama vika kuin minulla. Kova paino
verrattuna moottorin tehoihin."
Googlen off line kartasta seurasin etenemisvauhtiamme. Aamulla näytti siltä, että olisimme perillä jo klo 13, mutta lähestyessämme määränpäätä arvioi google, että olemme perillä klo 13:45. Vihdoin pääsimme Buerto Barriosiin. Tulli ja passintarkastuspiste eivät olleet aivan veneiden lähtöpaikan välittömässä läheisyydessä. Kuljettajan etsiessä oikeaa katua ja kääntyessä takaisin tulosuuntaan alkoi pulssini nousta. Onneksi kyltit Migration ja Check immigration löytyivät ja juoksimme Ilpon kanssa sisään rakennukseen. Laukkuja ei haluttu katsoa, mutta joku rahamäärä pyydettiin ennen kuin passeihin laitettiin leimat. Summaa en enää muista enkä ollut laittanut sitä muistiin vaikka monenlaisia asioita kirjasinkin pieneen muistikirjaan.
Kuljettaja vei meidät sitten autolla veneiden lähtöpaikalle. Siinä vaiheessa oli minullakin jo tarve päästä vessaan ja kysyin, missä sellainen on. Samalla kiittelin kuljettajaa turvallisesta ja nopeasta matkasta. Annoin hänelle kaikki jäljelle jääneet Hondurasin pienet setelit ja 20,- USD. Vieressä oli minimarket ja meidät ohjattiin sen takahuoneeseen. Myyjä pyysi maksua ja annoin yhden dollarin. Hän ei tuntunut olevan tyytyväinen. Rupesin kaivamaan laukusta lisää rahaa, mutta kuljettaja antoi myyjälle jotakin. Epäselväksi jäi oliko yksi dollari liian vähän vai oliko ongelma se, että olisi pitänyt olla paikallista rahaa. Pääasia oli, että pääsimme käymään vessassa ja olimme valmiita siirtymään veneeseen. Kuljettaja tai agenttitoimisto oli hoitanut venematkan maksamisen, mitään lippuja emme nähneet.
Tässä Ilpon versio sataman tapahtumista:
"Kun saavuimme edelleen sateiseen Puerto Barriosiin oli aikaa veneen lähtöön 15 minuuttia. Vielä piti ehtiä Guatemalan tulliin. Tulli näytti vähän autokorjaamon ja varaston välimuodolta. Mitään uudenaikaisia kameroita tai muita vehkeitä ei ollut. Onneksi. Kuinka ihana olikaan passin leimaamisen ääni. Zjonk ja menoksi.
Eila oli komentanut, että kuselle et mene ennen kuin tullin jälkeen. Minun aikatauluni olisi ollut pi-pa-paa, pissa - passi - paatti. Mieskuljettaja ei välittänyt, kusi tullin seinään.
Minä ja Eila pääsimme maksua vastaan pikkukaupan takaosan vessaan. Mutta kello tuli 14.01.
Joko vene meni? Ei mennyt. Kuski oli soittanut, että odottavat meitä. Mañana."
"Olimme mielessämme jo varautuneet viettämään vuorokauden Puerto Barriosin jossakin majatalossa. Veneitä kulkee vain klo 10 ja 14.
Vene lähti lopulta puolen tunnin päästä lujaa vasten pientä
aallakkoa. 51 km:n matka taittui vajaassa tunnissa. Vauhti oli merellä melkein
sama kuin maantiellä. Mutta merellä
lähes 30 solmua on kova vauhti. Veneen perässä möyrysi kaksi Suzuki 115 perämoottoria. Laitoin takapuolen alle kolmen sentin nipun mustaa muovia.
Mutta kun vene löi sopivasti aaltoon, tuntui kuin selkärangan nikama olisi
murtunut. Muovit eivät paljoa pehmentäneet.
Mietiskelin aaltojen jyskiessa armeija-aikoja. Armeijan syöksyveneet menivät myös kovaa. Pintasukeltajana hyppäsin kuivapuku päällä syöksyveneeseen kiinitettyyn kumiveneeseen. Sieltä mies pyöräytettiin rynkky kahdella remmillä selkään kiinnitettynä mereen. Hups ja olin veden alla. Kohta pomppasin pintaan kuin korkki. Tiedusteluretki oli alkanut. Uin jonnekin. Mitenkähän nyt olisi käynyt?
Viimein matka loppui ja auto odotti Belizen Punta Gordassa. Paratiisi Hopkins Bayssä odotti meitä."
Alla kuvia, jotka otin Puerto Barriosin satamasta , kun lopulta istuimme huojentuneina veneessä.
Olemme olleet samassa satamassa ennenkin. Vuoden 2010 Guatemalan kierroksella lähdimme sieltä Livingstoneen. Jotain tuttua paikassa oli, mutta ehkä lähdimme silloin eri laiturilta.
Nyt kanssamme matkusti kaksi belizeläistä tai näin oletan, koska molemmat puhuivat kanssamme hyvää englantia, joka on maan virallinen kieli.
Tässä vielä Ilpon Facebook päivityksen viimeiset kappaleet. Hän löysi netistä syyn sille, miksi meille ei oltu vahvistettu aikaisemmin 26.11. päivän ohjelmaa:
"Tiedote: Trooppinen myrsky Sara lähestyy Belizeä ja
tuo voimakkaita sateita, jotka aiheuttavat valtakunnallisesti tulvariskin
matalalla sijaitseville alueille. Trooppisen myrskyn varoitus on voimassa
Belizessä. Ennusteen mukaan Sara laskeutuu Etelä-Belizeen sunnuntaina
17. marraskuuta tuulen maksiminopeudella 50 mailia tunnissa ja puuskissa.
Melkoisen hyvä ajoitus meillä, kun saavuimme Belizeen 26.11. Myrskyn vaurioita vielä korjailtiin.
Mutta miten olisi käynyt meidän venematkan reilua viikkoa aikaisemmin? Se olisi vuorenvarmasti peruttu. Matka Guatemalan El Floridosta Belizen Punta Gordaan oli muutenkin monipuolisen kiintoisa."
Ilmeisesti rajapoliiseille ei tarvinnut antaa rahaa? Mieleeni on jäänyt Meksikossa meidät pysäyttäneet poliisit, jotka selvästi olisivat halunneet rahaa. "Leikimme" että emme puhu espanjaa emmekä englantia, emmekä sen vuoksi ymmärtäneet, mitä olivat vailla. Lopulta kyllästyivät ja päästivät jatkamaan matkaa. :) Ja tosiaan, kieltämättä hyvä ajoitus Belizeen saapumisen kanssa. Jotenkin itse olin ajatellut hurrikaanikauden olevan yleisesti hieman aiemmin.
VastaaPoistaKiitos Mikko kommentista, tällä reissulla poliisit/sotilaat eivät halunneet muuta kuin nähdä kaikki kopiot majoitusvahvistuksista ja varatuista lennoista. Onneksi oli paperitulosteet mukana. Jollakin ryhmämatkalla jossakin päin maailmaa riitti, että poliiseille annettiin kyniä, joita bussikuskille oli kerätty valmiiksi osallistujien keskuudesta.
VastaaPoistaMekin oletimme, että hurrikaanikausi olisi jo loppunut reissumme aikana. Olihan se päättynyt, mutta viimeisiä vahvistuksia odotellessamme ja matkaan lähtiessämme myrsky oli vielä niillä seuduilla, jonne olimme menossa, joten ei ollut ihme, ettei vahvistuksia saatu. Loppu hyvin - kaikki hyvin.