Belize on ainoa virallisesti englanninkielinen maa Keski-Amerikassa ja se taidetaan matkailijoiden keskuudessa tuntea parhaiten maailman toiseksi pisimmästä valliriutasta heti Australian Ison Valliriutan jälkeen. Maan talous perustuu maatalouteen ja matkailuun. Sen pinta-ala on jonkin verran suurempi kuin Varsinais-Suomen ja Uudenmaan maakuntien yhteensä eli hieman vajaat 23 000 km2, mutta asukkaita siellä on vähemmän kuin Varsinais-Suomessa eli noin 400 000.
Sataman verkkoaidan takana meitä oli vastassa kuljettaja autoineen. Hän puhui lähes taukoamatta sen kolmen tunnin ajan, jonka matka kesti Hopkins Bay hotelliimme. Aikaan sisältyi käynti kaupassa, josta ostimme juotavaa ja välipalatarpeita.
Kuljettajan kertomat asiat olivat mielenkiintoisia, mutta niiden kirjoittaminen muistiin pomppivassa autossa hiekkatiellä oli lähes mahdotonta. Kuulimme, että reilua viikkoa aikaisemmin oli trooppinen myrsky Sara kulkenut Belizen ohi ja se oli laskeutunut Dangrigan alueelle, joka on vain 10-15 km linnunteitse Hopkinsin pohjoispuolella. Kovan tuulen jälkiä oli edelleen näkyvissä, mutta turistien elämää ne eivät haitanneet. Paikallisille oli lähes jokavuotisista hurrigaaneista tälläkin kerralla haittaa.
Saimme tietää, että Belizessä on 18 kansallispuistoa, joista yksi on maailman ainoa jaguaarien suojelualue. Sinne kuljetetaan asutuskeskuksiin eksyneet jaguaarit, eikä niitä enää tapeta kuten aikaisemmin. Edellisellä viikolla oli Punta Gordassa ollut jaguaari, joka onnekseen pääsi tuolle suojelualueelle.
Kuljettaja tarjoutui tekemään kanssamme erilaisia retkiä mm. Belizessä oleville Maya-raunioille, kansallispuistoihin tai jaguaarien suojelualueelle. Hän kertoi myös, että Belizessä ei ole armeijaa vaan jonkinlainen kansalliskaarti. Tien varrella näkyi ruokatuotteiden myyjiä. Kuulimme, että tuotteita kannattaa ostaa vain sellaisilta myyjiltä, joilla on jonkinlainen lupakortti. Se takaa, että tuotteet ovat hyvälaatuisia ja puhtaita, jolloin turistitkin voivat ostaa ja syödä niitä turvallisestiKuljettaja jatkoi kertomalla, että Belizessä on kaikenvärisiä asukkaita. Näin kertoo Wikipedia: suurin etninen ryhmä on eurooppalaisten ja mayojen jälkeläiset eli mestitsit 52 %, mayoja on 12 %, afrikkalaista ja brittiläistä sukua olevia kreoleita on 24 %, garifunoja eli mayaintiaanien ja afrikkalaisten jälkeläisiä on 4 %, muihin ryhmiin kuuluvat loput 8 %. Maan virallinen ja yleisesti käytetty kieli on englanti, mutta suurin osa väestöstä puhuu kreolikieltä krioli, mestitsit puhuvät pääosin espanjaa, garifunat garifunaa ja mayat mayakieltä. Monet osaavat useampia kieliä. Kulttuurimaantiedettä 50 vuotta sitten pääaineena lukeneena on kiva tarkistaa ja laittaa muistiin tällaisia tietoja.
Kun näimme vuoria horisontissa, mainitsi kuljettaja, ettei Belizessä ole tulivuoria, vaan nuo ovat mayavuoria. Nimitys kunnioittaa mayojen kulttuuria. Nykyiset Belizen mayat tuottavat suklaata ja garifunat ylläpitävät rumpukulttuuria. Kuulimme, että Punta Gordassa on garifunamuseo, jonne kuljettaja tarjoutui viemään meidät myöhemmin.
Ohittaessamme mayojen palapa-kattoisia rakennuksia, kertoi kuljettaja, että kaikilla mayoilla ei edelleenkään ole sähköä ja taloissa on puu-uunit. Sähkö tulee pääasiassa Meksikosta, mutta EU auttaa nykyään aurinkovoiman käyttöönottamisessa. Emme sopineet kuljettajan kanssa retkien tekemisestä, sillä tarkoitus oli vain lepäillä Hopkinsissa Keski-Amerikan kierroksen jälkeen.
Tiistai 26.11. - maanantai 2.12.2024 asuimme Hopkinsin kylässä Hopkins Bay lomakohteessa. Olin itse katsonut tätä majoitusta Booking com -sivustolla, ennen kuin päädyimme varaamaan kaikki kiertomatkamme palvelut Matka-Agentit toimiston kautta. Oli mukava sattuma, että tämän suomalaisen matkatoimiston yhteistyömatkatoimisto Pure Central America tarjosi meille juuri tätä samaa majapaikkaa.
Saavuimme perille hotelliin auringon jo laskeuduttua, joten kuvat 45 m2 kokoisesta huoneesta eivät tee oikeutta mukavalle ja tilavalle huoneelle. Jopa kylpyhuone oli täällä tilavampi kuin huoneemme San Salvadorin Eco-Hotel Arbol de Fuegossa.
Ensimmäisen aamun näkymät parvekkeelta auringon noustessa olivat juuri sellaiset kuin täydellisellä rantalomalla kuuluukin olla. Huoneemme sijaitsi heti rantahuvilan jälkeen seuraavan rakennuksen toisessa kerroksessa. Sinne mentiin sisään talon takapuolella olleesta ovesta. Alakerrassa oli kahden makuuhuoneen huoneisto, jossa asui lapsiperhe. Kaikki alueen majoitusrakennukset olivat sunnilleen samanlaisia ja kaikki muut asiakkaat taisivat olla Pohjois-Amerikasta, USA:sta tai Kanadasta, lapsiperheitä tai nuoria pariskuntia.
Ravintolan lattia oli osittain hiekkaa, mutta reunoilta löytyi lautalattia, jota pitkin oli mukavampaa kulkea noutamaan teetä tai kahvia. Meillä kuului aamiainen huonehintaan ja se oli tarjoilijoille outoa. He eivät osanneet sanoa voimmeko tilata listalta minkä arvoisia annoksia tahansa ja saammeko lisäksi myös tuoremehua vai ainoastaan teetä/kahvia. Tilasimme milloin mitäkin ja allekirjoitimme joka aamu ravintolalaskun eikä meiltä poistuessamme laskutettu mitään lisähintaa. Herkullisen näköisistä ja myös herkullisista aamiaisista piti toki ottaa valokuvia. Kuten menusta näkyy, hinnat oli mainittu sekä Belizen että USA:n dollareina. USA:n dollarin arvo oli kaksi Belizen dollaria. Maksuvälineeksi kävi kaupoissakin USA:n dollarit ja takaisin sai molempia valuuttoja sekaisin.
Päivät kuluivat pääasiassa rannalla lueskellen, kirjoja kuunnellen, käyskennelleen, uiden altaassa ja snorklaillen meressä läheisen laiturin lähellä. Hiekan sotkemassa rantavedessä ei kaloja juuri näkynyt, mutta läheisen laiturin lähellä uiskenteli sentään joitain kaloja.
Pihalla kuljeskeli rauhallisia liskoja, joiden piilopaikoiksi oli asennettu polkujen alle putkia ja isompiakin tunneleita.
Hopkinsin kylän keskustan kaupassa kävimme uudenkin kerran hankkimassa välipalatarpeita, mutta myös ihmettelemässä erilaista tarjontaa.
Lähes päivittäin kävin yksikseni kuljeskelemassa kylän raiteilla lomakeskuksemme lähellä. Oli mukavaa, että paikallista asutusta oli lähellä vaikka asuimmekin turisteja varten rakennetussa resortissa.
Rannoilla näkyi paikallisilla kalastajia.
Parvekkeelta oli mukavaa seurata pihan ja rannan elämää
Snorklausretkelle lähdin vain yhtenä päivänä, sillä se oli melko arvokas 270,- USD, tosin sain siitä alennusta 10 %. Syytä alennukseen en tiedä, mutta hyvä että sain. Ilpo ei valitettavasti voinut lähteä mukaan. Hän arvasi, että pieneen veneeseen noustaan merestä kapeita portaita pitkin eikä sellainen enää onnistu hänen parsittujen käsiensä ja jalkojensa avulla.
Lähdimme klo 8 veneellä ensin muutaman lapsiperheen kanssa South Water Caye saarelle, johon perheet jäivät viettämään päivää. Valitettavasti ilma oli harmaa, mutta kuitenkin lämmin eikä satanut.
Saari kuuluu meriensuojelualueeseen ja sen rantaravintolassa oli useita sukellus- ja snorklausporukoita lähdössä vesille.
Lounaalle meidät vietiin Thatch Caye Resort, a Muy'Ono Resort alueeseen kuuluvalle Coco Plum Cay saarelle. Tällä saarella tai varmaankin kaikilla ympäröivillä saarilla oli myös majoitustiloja, joten nämä ovat hyvä tukikohta sukeltajille.
"Hyvä on välillä pohtia myös suojelukysymyksiä. Minulle heräsi epäilys tuijotellessani merelle kaukaa näkyvää saariketjua, että Hopkinsin paratiisin tulevaisuus ei ole turvattu.
Kolmenkymmenen kilometrin päässä merellä näkyy saariketju. Snorklausopas oli kertonut Eilalle, että 30 vuotta sitten saariketju oli yhtenäinen maakaista. Nyt se on pirstoutunut saariksi. Opas oli sanonut huolestuneena: Climate Change.
Merellä on koko joukko matalia saaria. Kun merivesi nousee,
saaret lopulta hukkuvat. Samaten vesi velloisi lomaparatiisini pihalla. Ei
vielä, mutta merivesi nousee ja lämpenee.
Belizeen kuuluu pohjoisen pallonpuoliskon pisin valliriutta ja koko maailman toiseksi pisin heti Australian Ison Valliriutan jälkeen. Belizen rantariuttojen suojelualue on ollut UNESCOn maailmanperintöluettelon suojelukohde vuodesta 1996 alkaen. Se käsittää yli 300 kilometriä pitkän koralliriutan. Käykö Belizessä samoin kuin Isolla Valliriutalla? Kun vesi lämpenee liikaa, korallin kudoksissa elävien levien yhteyttäminen häiriintyy. Ilman yhteyttäviä leviä koralli nälkiintyy ja jopa kuolee."
Maanantaina 2.12.2024 oli tarkoitus lähteä matkaan klo 6. Olin kysynyt vastaanotosta pari päivää aikaisemmin saisimmeko mukaan aamiaisen jo klo 5:55 vaikka aamiaisravintola aukeaa vasta klo 6:30. Sen luvattiin onnistuvan ja meiltä kysyttiin minkälaisen aamiaisen haluamme. Burrito aamiainen eli täytetty tortilla tuntui sellaiselta, joka olisi helppo pakata mukaan ja syödä myöhemmin. Tehdessämme aamulla lähtöä, ei ravintolassa ollut tietoa tilauksestamme. Burritot tehtiin ja pakattiin tukevaan tinapaperiin ja muovikassiin.
Matkaan pääsimme lähtemään klo 06:15. Onneksi kukaan muu kuin kuljettaja ei joutunut odottamaan meitä. Hänelle kävin kertomassa, että aamiaspaketin valmistuminen kestää vielä hetken. Nyt meillä oli eri kuljettaja, kun saapuessamme Hopkinsiin. Tämä ei höpöttänyt jatkuvasti, mutta puhui toki englantia kuten kaikki Belizessä ja vastasi kysymyksiin ja kertoi paikoista, jotka ohitimme. Pieni sade alkumatkasta ei haitannut menoa.
Ohittaessamme Melinda Forest reserve ja Sibun Forest reserve alueita ilmestyi tien varteen liikennemerkkejä, joita ei meillä näe. Varoitettiin tapiireista ja jaguaareista. Kauriista, ihmisistä ja pompuista varoittavia merkkejä on meilläkin, ovat vain hiukan erinäköisiä. Pomppuja tällä tiellä oli ruunsaammin kuin meillä tavallisilla maanteillä. Hyvä niin, että pidettiin vauhdit maltillisina eikä törmätty eläimiin. Me emme nähneet yhtään nisäkästä matkan varrella, liikkuvat enemmän hämärään aikaan aivan kuten meilläkin.
Maisemat tien varrella olivat välillä kuin Suomen Lapista, soita ja tuntureita. No, eivät nuo Mayavuoret aivan tuntureilta näytä.
Bussipysäkit oli nimetty selkeästi ja olivat tukevia, etteivät lähde pyörremyrskyjen matkaan.
Lentokentän lähellä oli mielenkiintoinen kyltti. Näitä saisi olla muuallakin päin maailmaa.
Koneen ikkunasta oli mukavaa katsella alla olevia maisemia niin maan kuin merenkin päällä.
Näimme myös lentäjien mittaritaulut ja Garmin kartasta pystyi seuraamaan, missä liikuimme.
Tämän lennon jälkeen vetimme vielä yhden vuorokauden Cancunissa.
Muutama Instagram-video ja kuva Belizestä
Reissumme eri kohteista voi lukea linkkien takaa:
Kaiken kaikkiaan upea reissu! Tosiaan, varsin arvokas snorklausretki, enpä itse ole tainnut yhtä hintavalle snorklausretkelle osallistua. Harmi, että korallit eivät olleet parhaassa kunnossa. Ilman muuta tulee kuitenkin osallistuttua snorklausretkille, kun Belizeen joskus pääsen.
VastaaPoistaKiitos Mikko, reissu oli hieno eikä ongelmia ollut vaikka jännitystä riitti ennen matkaa, kun emme saaneet vahvistusta ohjelmaan silloin lähestymässä olleen trooppisen myrskyn takia.
VastaaPoista