Järvenpään taidemuseo ja lenkki Tuusulanjärven rannalla - Museokorttikohde numero 2.

Järvenpään Taidemuseoon ja Tuusulanjärven rannalle suuntautui toukokuun ensimmäisen viikon museokäynti ja koiralenkki Päivikki ystävättäreni ja koiriemme kanssa.

 
Museossa on avattu kauan kaivattu pysyvä kokoelmanäyttely kaksi vuotta sitten.  Siellä on huomattavan runsaasti Tuusulanjärven taiteilijayhteisössä vaikuttaneiden Eero Järnefeltin ja Venny Soldan-Brofeldtin taidetta.  Taiteilijat syntyivät aikanaan vajaan viikon erolla marraskuun alussa 1863, Venny Helsingissä ja Eero Viipurissa.

Museon kokoelma on muodostunut taiteilijoiden perikuntien lahjoituksista.  Uusimpana näistä Järnefeltin tyttären tyttären Elisa Paloheimon miljoonan euron rahalahjoitus, joka on tarkoitettu museon siirtämiseksi parempiin tiloihin. Toiveena on, että museo nostetaan nykyisestä kirjaston ahtaasta alakerrasta näkyvälle paikalle Järvenpäässä.

Eero Järnefeltin tunnetuimpia töitä ovat maalaukset Kolin maisemista sekä muotokuvat aikansa merkkihenkilöistä kuten sisarestaan Ainosta ja tämän miehestä Jean Sibeliuksesta. Aino ja "Janne" tapasivat ensimmäisen kerran, kun Ainon veli säveltäjä kapellimestari Armas Järnefelt toi ystävänsä vierailulle perheen kotiin.

Piirit olivat pienet ja Ainon kilpakosija oli ollut kirjailija Juhani Aho (alkujaan Johannes Brofeldt).  Vendla "Venny" Irene Soldan ja Juhani Aho asuivat Pariisssa vuosien 1889 - 1890 vaihteessa, mutta tapasivat toisensa vasta syksyllä 1890 Helsingissä ja rakastuivat Kuopion laulujuhlilla, kun Venny oli Kuopiossa maalaamassa Minna Canthin muotokuvaa. Parin avioiduttua syyskuussa 1891 Venny otti sukunimen Soldan-Brofeldt, sillä Brofeldt oli Ahon virallinen sukunimi vielä tuohon aikaan. 

Soldan-Brofeldtin maalaukset kuvasivat meri- ja rantamaisemia sekä lapsia, myös omiaan Antti Juhania ja Heikki Taavettia.

Järvenpään taidemuseossa on avattu keväällä 2025 nykytaidenäyttely "Hiljaisuus ja metsä" Sibeliuksen syntymän (1865 - 1957)  160-vuotisjuhlavuoden kunniaksi.  Näyttelyssä on valokuvataiteilija Taneli Eskolan ja valotaiteilija Otso Vartiaisen teoksia. Samojen taiteilijoiden teoksia on myös Ainolassa Sibeliuksen kotimuseossa. Näyttelyt nostavat esille säveltäjän metsäsuhteen.

“Luontokokemus ei vaadi kauaksi lähtemistä. Lähimetsä riittää. Olla vain – tuulessa, valossa ja tuoksussa – istahtaa vanhuuttaan kaatuneen ikihongan sammaloituneelle rungolle.” – sanoo Taneli Eskola.  

"Vartiaisen kaksikanavainen videoteos Synestesia (2025) vie katsojan tilaan, jossa värit, muodot ja äänet limittyvät. Valoteoksessa Webinar (2025) hämähäkinseittiä muistuttava valokuitu vaihtaa väriä pimeydessä."  - kertoo näyttelyesite.  Kännykkäkuvat eivät valitettavasti onnistuneet Vartiaisen teoksista.

”Metsät ovat olleet suomalaisille aina tärkeitä paikkoja. Tutkimusten mukaan metsässä vietetty aika nostaa mielialaa ja laskee verenpainetta. Samanlaiset vaikutukset ovat myös taiteella. Tämä näyttely tarjoaakin tuplaten hyvinvointia.”  Näin sanoo näyttelyn kuraattori Järvenpään taidemuseon kokoelma-amanuenssi Leena Kauppinen.

Samaa mieltä olen itsekin ja onkin mukavaa, että näin autottomana pääsen nyt autoilevan ystävättäreni kanssa erilaisiin luontokohteisiin ja museokortin avulla museoihin.

 

Kirjaston ja taidemuseon edessä saivat espanjanvesikoira Niio ja roturisteytys kromfohrländer Nopsa istahtaa Jean Sibeliusta esittävän Erkki Erosen veistoksen (1964) eteen.

 

Näyttelykäynnin jälkeen lähdimme kulkeman koirien kanssa Sibeliuskadun kävelykatua pitkin kohti Tuusulanjärven rantaa.  Ohitimme Kulmakonditorian, josta taitaa saada Suomen kookkaimmat korvapuustit. Jätimme ne tällä kerralla kuitenkin ostamatta. 

 

 

 

Taivas rupesi tummumaan, joten pidemmästä koiralenkistä piti luopua, sillä mukana ei ollut kunnon sadevarusteita.  Rannassa olevan Aetogarden-ravintolan herkkulevonnaiset jäivät myös maistelematta ja tuli kiire palata autolle. 

Mukava irtautuminen kotinurkista oli tämäkin reissu vaikka lenkkeily jäi aiottua lyhyemmäksi.