Algeria - pääkaupunki Alger ja sen Kasbah 2024

Algeria alkoi kiinostaa matkakohteena lähes vuosi sitten, kun huomasin kohtuullisen hintaiset ja aikataulultaan mukavat lentoyhteydet Välimeren etelärannalle Algeriin ja Oraniin.  Maa on pinta-alaltaan Afrikan suurin ja siitä noin 80 % sijoittuu Saharaan.  Asukkaita maassa on lähes 45 miljoonaa ja kolme neljäsosaa on arabeja.  Islamin sunnisuuntaus on valtionuskonto ja siihen kuuluu 99 % väestöstä. 

 

Viime syksynä Afrikkaan Afrikkaan blogin pitäjä Anssi Pohjavaara oli perustanut Kamelimatkat nimisen matkatoimiston, jonka avulla Algeriaan sai viisumin helposti jopa veloituksetta ja ohjelmaakin järjestettyä kätevästi.  Tammikuun 2024 Matkamessujen aikaan oli reissuun jo päätetty lähteä ja tilata matka Kamelimatkojen Anssilta.  Matka-ajankohdaksi sovittiin viikko syys- lokakuun vaihteessa.

 

Alkujaan  oli ajatuksena liittää reissuun muutaman päivän snorklailuosuus jossakin rantakohteessa, mutta tarjonta on vielä kovin heikkoa.  Olisi snorklailemaan päässyt Tripadvisorin mainosten perusteella jonnekin, mutta päätimme tällä kerralla käydä vain pääkaupunki Algerissa, Tipasa - Cherchell retkellä, Timimounissa Saharassa ja Albert Camus´n Rutto romaanissa mainitussa Oranissa. Pitkät välimatkat päätimme lentää.

 

 

Sunnuntai 29.9.2024
Saavuimme Pariisin kautta Algerian pääkaupunkiin kolmen miljoonan asukkaan Algeriin illansuussa, kun olimme ensin istuskelleet lentoasemalla pari tuntia, jotta passeihin oli saatu leimattua viisumit ja maahantuloleimat ja passit olivat kiertäneet ties kuinka monen koppalakkisen virkailijan käsissä.  Mukana meillä oli Kamelimatkojen avulla Algerian suurlähetystöstä Helsingistä  *korjaus*  suoraan Algeriasta saatu leimatun ja allekirjoitetun paperin värikopio, joka oikeutti maahanpääsyyn turistimatkalle.  

 

Passiemme sivuille leimattiin viisumit ja niihin kirjoitettiin käsin nimemme sekä passiemme numerot ja maahansaapumispäivä, viisumin kesto ja tieto viisumin ilmaisuudesta. Viisumeiden numerot  1952/24 ja 1953/24 oli kirjoitettu myös.  Jäi mietityttämään tarkoittivatko numerot maahan saapuneiden viisumia tarvitsevien turistien määrää kuluvana vuonna. Saattoi tarkoittaakin, sillä viisumivapaasti Algeriaan pääsee seitsemästä maasta. 

*lisäys* Kamelimatkojen Anssi veikkasi, että numerot kertoivat Sahara-viisumilla tulleiden turistien määrän.

 

 

 

Netistä löytyi tietoa turistien määrästä ja viisumivapaista lähtömaista.

"According to its tourism ministry, Algeria recorded an influx of 800,000 tourists during the first trimester of 2024. Last year, the country welcomed 3.3 million tourists, including 2.2 million foreign tourists and 1.1 million from the Algerian diaspora.
The only countries that DO NOT need a consular or paper visa to enter Algeria (they only need their passports) are: Libya, Malaysia, Mali, Mauritania, Morocco, Seychelles, and Tunisia."

Matkatoimiston tilaama taksikuski odotti meitä vastaanottajien rivistössä nimilappu kädessään.  Kysyimme häneltä autossa, missä voisimme vaihtaa rahaa.  Olimme saaneet tietää, että maassa on kaksi rahanvaihtokurssia, virallinen jolloin 1 eurolla saisi 145 - 149 dinaaria ja epävirallinen, jolloin eurolla saisi 220 - 240 dinaaria.  Tuli mieleen vanhat ajat, jolloin Neuvostoliitossa ja muualla Itä-Euroopassa kukoisti epävirallinen rahanvaihto.  Kuljettaja ei puhunut montaakaan sanaa englantia, joten kirjoitin paperille 50 euroa = 1100 dinaaria ja kysyin onko OK?  Se sopi kuljettajalle ja sain rahat, jotka riittivät ensi alkuun.  Myöhemmin vaihdoin hänen kanssaan lisää valuuttaa. 

Algeria on turisteille tosi edullinen maa epävirallisen rahanvaihtokurssin johdosta. Meiltä kahdella kului viikon aikana yhteensä vain vajaat 200,- euroa ruokailuihin, ostoksiin, takseihin ja sellaisiin sisäänpääsyihin, jotka eivät kuuluneet matkaohjelmaan.  Tästäkin suuri osa käytettiin Oranin viiden tähden hotellin ravintoloihin.

Hotellimme Suisse Algerissa sijaitsi mukavalla ja rauhallisella paikalla sivukadun varrella ja kuitenkin hyvien yhteyksien päässä  turisteja kiinnostavista nähtävyyspaikoista kuten Marttyyrien aukio (Place des Martyrs), Kasbah, Kasvitieteellinen puutarha (Jardin d´Essais). 

Hotelli on avattu vuonna 1945 vanhempaan rakennukseen ja sen yleisiä tiloja on uusittu jopa tyylikkäästi, mutta huoneet henkivät 60- ja 70-lukulaisuutta.  Tärkeää meille oli hotellissa ilmastointi ja hissi, jolla Ilpo pääsi kulkemaan. Rakennukseen jälkikäteen rakennettuun hissiin mahtui vain yksi henkilö kerrallaan ja  minä kävelin reippaasti kolmannen kerroksen huoneeseemme, jossa oli parveke ja näkymä kapean kadun vastakkaiselle puolelle.

Hotellin vieressä oli pieni minimarket, josta kävimme ostamassa juotavaa ja pieniä välipalatarpeita tulevaa tarvetta varten.

Illallisen jäimme nauttimaan hotellin ravintolaan.  Menu oli kirjoitettu ranskaksi valkotaululle emmekä ymmäräneet siitä paljoakaan. Tarjoilija ei juuri puhunut englantia.  Onneksemme pääruokavaihtoehtoja ei ollut montaa ja löytyi tuttuja sanoja " Poulet mariné aux herbes" sen valitsimme sekä toisen ruoan, jossa oli sana poulet, joten tiesimme saavamme kanaa yrteillä marinoituna ja jotenkin muuten maustettuna.  Ruoka ei ollut pohjois-afrikkalaiseen tapaan mitenkään erityisen herkullista, mutta vatsa täyttyi pitkän päivän jälkeen eikä hinta päätä huimannut. Kuplavesineen, leipineen ja pienine alkunaposteltavineen aterian hinta oli kahdelta 3000 dinaaria eli tarkkaan laskien 13,63 euroa.

Maanantai 30.9.2024

Aamiaisella oli tarjolla monenlaisia makeita leivonnaisia, mutta myös keitettyjä kananmunia, tomaatteja, ihanan pehmeitä ja maukkaita taateleita, viiniryypäleitä, jugurttia ja mehua sekä tietysti kahvia ja teetä.

Pieni aamukävely hotellin ympäristössä näytti sen, että kaupunki oli rakennettu moneen kerrokseen. Katujen yli meni toisia katuja, joilla kulkivat sekä autot että jalankulkijat ja hotellin viereiseltä kadulta johtivat portaat sen takapuolella kulkevalle kadulle.

Hotelli Suissessa oli kaksi ravintolaa.  Vastaanoton tasossa oli ravintola, jossa ei tarjottu alkoholia eikä siellä saanut tupakoida.  Kellarikerroksessa, jonne pääsi myös suoraan kadulta oli tupakoinnin salliva ja alkoholia tarjoava ravintola. 

Mainittakoon vielä, että täysin esteetön hotelli Suisse ei ole. Sen pääovelle on muutama porras kadulta ja ovelta vastaanottoon on portaita kuten myös hissille. Kaupungissa on muutenkin paljon korkeuseroja ja portaita, mutta jos pystyy muutamat portaat kulkemaan, niin silloin Alger kyllä sopii reissukohteeksi hieman huonomminkin liikkuville.

Näkymät huoneemme parvekkeelta olivat mielenkiintoiset ja täynnä yksityiskohtia, joihin kotona ei törmää, mm. vastapäisen rakennuksen kulmalla poliisiaseman edessä seisoi usein poliisi konepistooli olalla vaikka sellainen ei nyt päässyt kuvaan.

Kello 10 taksi tuli noutamaan meidät, kuten etukäteen saadussa matkaohjelmassa oli mainittu.  Kuljettaja oli sama, joka oli tuonut meidät lentoasemalta hotelliin.  Hän vei meidät Marttyyrien aukiolle (Place des Martyrs), jossa tapasimme länsimaisesti pukeutuneen englantia puhuneen 27 vuotiaan tulkkimme sekä perinteiseen asuun pukeutuneen 31 vuotiaan oppaamme.  Molemmat nuoret naiset olivat erittäin herttaisia ja asiantuntevia ja antoivat luvan valokuvien ottoon.  Itse asiassa he halusivat mielellään tulla kuviin kanssamme ja ottivat itsekin kuvia. Varjoisassa metroaseman maanpäällisessä hallissa meille kerrottiin yleisiä asioita kaupungista ja sen vanhasta osasta Kasbahista. 

Kuulimme, että alkujaan muurilla ympäröidyn alueen rinteiden yläosissa olivat asuinalueet käsityöläisille ja muille tavallisille asukkaille ja meren lähellä olevat alaosat kauppiaille ja muulle paremmalle väelle.  Näimme myöhemmin museossa vanhan kartan alueesta.

Kuljimme Ketchaoua moskeijan ohi ja kauniisti muraalein ja kasvein koristettua kujaa pitkin.  

Saavuimme Dar Mustapha Pachan luo (ranskaksi Palais Mustapha Pacha) Algerin Kasbahissa osoitteessa numero 12 Ahmad ja Muhammad Mercheri katu.  Talo on rakennettu vuosina 1798 - 1799 ja se on nykyään Googlen kartan käännöksen mukaan Kulttuuriperinnön museo.

Näimme kujalla portin, jonka ovessa oli kolkutin niin korkealla ettei siihen ylety maasta ja kuulimme, että sellaiset oli tarkoitettu miehille, jotka istuivat hevosen selässä.  Naiset ja lapset kolkuttivat ovea alempaa ja sisällä olijat tiesivät siten koputuksen äänestä oliko tulija mies.

Sisäpihalla oli korkeita kaksiosaisia ovia, joiden tarkoitus oli se, että kesällä voitiin pitää avoinna koko ovea, mutta talvella viileään aikaan aukaistiin vain matalampi ovi, ettei lämpö karannut rakennuksesta.

Algeriassa puhutussa arabian kielessä kaikkia rakennuksia kutsutaan taloiksi vaikka hienoimmat ovat ranskaksi palatseja.  Jos kaaria pylväineen on kolme tai enemmän niin kyseessä on talo (house englanniksi), mutta sitä pienemmät ovat pieniä taloja (small house englanniksi).  Kaarien alapuolella olevat pylväät kuvaavat vertauskuvallisesti ihmistä, sillä islamilaisessa maailmassa ei esiinny ihmisten tai eläinten kuvia.  Pylväs on ikäänkuin kankaan verhoilema ihmisen vartalo ja pylvään päässä oleva koriste on ihmisen hiukset.

Kiertelimme myös museon toisessa kerroksessa, jossa oli esillä taideteoksia ja entinen keittiö sekä kylpyhuone / sauna, jonka seinät oli laatoitettu hollantilaisin Delftin kaakelein. 

Palasimme rakennuksen pohjakerrokseen. Ilpo nappasi hauskan kuvan oppaistamme ja jäi itse istumaan pihan nurkkaan, kun lähdin kiertämään Kasbahia oppaiden kanssa. Kierroksemme kesti pari tuntia ja sillä välillä museon vahtimestarit toivat Ilpolle voileipää syötäväksi.  Vesipullo hänellä oli itsellään repussa.

Kiertely Kasbahin kujilla oli mielenkiintoista.  Valitettavasti en ehtinyt kirjoittaa muistiin kaikkea, mitä oppaat kertoivat eli kenelle ovat kuuluneet komeat portit tai mitä tarkoittaa jokin seinämaalaus, marttyyreihin taisi liittyä joku.  Lautaviritelmät rakennusten seinillä tai väleissä olivat varmaan estämässä seinien romahtamisia.

Kasbahin alueella on jäljellä seitsemän kaivoa ottomaaniajoilta, alkujaan niitä oli sata.  Tämän kaivon kohdalla oppaat pyysivät ohikulkijoita ottamaan meistä yhteisen kuvan.

Kapeiden kujien päässä oli yllätyksiä, kuten tämän kujan päässä ollut näköalatasanne, jolta saattoi ihailla rannan uudehkoa asuinaluetta.

Alueella oli useampia moskeijoita.  Moskeijan seinässä saattoi olla kaivo ja kuvassa pieni tyttö on juuri sammuttamassa janoaan.  Tämän moskeijan perusparannus näytti olevan kesken, koska paikalla näkyi maalitynnyreitä ja tikkaita.  Tiilikatoista kuulin, että se on algerialainen tyyli. 

Kasbahissa olisi riittänyt valokuvattavaa vaikka kuinka paljon kauniiden, rappioromanttisten kujien varrella.

Kasbahin yläosissa oli edelleen paljon käsityöläsisten pieniä työpajoja ja myymälöitä. Niissä saattoi käydä katsomassa tuotteita ja ottaa valokuvia eikä ostopakkoa ollut, kuten jossakin muualla maailmalla nykyään on.  Kuvien ottamiseen kysyin toki aina luvan näyttämällä kameraa tai puhelinta ja usein omistaja halusi oikein poseerata ja pyysi monasti oppaita mukaan kuvaan.

Puusepänverstaassa asettuivat kuvaan serkukset.  Heidän talossaan oli myös pieni näyttely  tarve-esineistä ja seinällä oli kuvia juhla-asuihin pukeutuneista naisista.  Opas kaivoi laukustaan esiin oman kauniin pääkorunsa ja kertoi, että sellaista käytetään nykyään suurissa juhlissa kuten häissä.

Kiipesimme kapeita portaita pitkin useita kerroksia rakennuksen katolle, josta oli hienot näköalat Kasbahin alueelle.

Kissoja näkyi joka puolella ja oppaat pysähtyvät lepertelemään niille.  Minä en "koiraihmisenä" kumartunut niitä silittelemään, mutta muutama kuva kauniista kissoista tuli otettua.

Kuljimme katsomaan vielä jäljellä olevaa pientä pätkää Kasbahin vanhaa muuria ja sen lähellä oli Buluggin ibn Zirin patsas.  Mies on ollut ensimmäinen Sanhaja Berberidynastian johtaja vuosina 972-984.

Palatessamme Kasbahin kujille kertoivat oppaat, että rakennusten alkuperäiset tukirakenteet ja kerrosten väliset tuet on tehty katajasta.  Tässä kohdassa piti käyttää puhelimeen ladattua englanti-suomi offline kääntäjää, koska juniper sanan merkitys ei tullut heti mieleen.  Olin ladannut myös ranskan kielen käännösohjelman puhelimeen, sillä sitä kieltä en todellakaan osaa muutamaa tervehdystä ja numeroita 1 - 10 enempää. Matkalla totesin, että on melko helpoksi tehty kielitaidottomien matkustaminen nykyisten välineiden avulla. 

Kahden talon väliin rakennetusta osasta opas kertoi, että tyttö on asunut kujan toisella puolella, poika toisella.  Kun he ovat rakastuneet, poika on kysynyt tytön isältä saako hän rakentaa talon  näiden rakennusten valiin ja luvan saatuaan siihen on syntynyt useamman kerroksen kapea talo nuorelle parille.

Lähestyttäessä Marttyyrien aukiota ja Kulttuuriperinnön museota, jonne Ilpo oli jäänyt istumaan, alkoi katujen varsilla olla tarjolla uutta ja vanhaa tavaraa niin paikallisille kuin turisteillekin.  Kysyin oppailta mistä maista Algeriassa käy turisteja ja he luettelivat: Italia, Espanja, Amerikka, Brasilia, Ranska...  Osa tulee siis hyvin läheltä Välimeren toiselta puolelta ja osa sitten selvästi kauempaa.

Lähestyimme nyt Ketchaoua Moskeijaa eri suunnasta, kuin aloittaessamme kierroksen ja näimme myös Ibn Fares Moskeijan. Ilpo haettiin museon pihalta, oppaat hyvästeltiin ja tuttu taksikuski vei meidät hotelliin.

Alkuillasta lähdimme kävelemään kohti Marché Clauzelia, koska olimme kuulleet, että siellä voisi saada hyvin vaihdettua pimeästi rahaa. Ei meitä kukaan lähestynyt vanhaan Tallinna-tyyliin kysymällä "haluatteko vaihtaa rahaa".  Rahanvaihto onnistui sitten myöhemmin hyvin taksikuskin kanssa.



Kuljimme takaisin hotellille päin, mutta emme osuneet mukavan ravintolan kohdalle. Löysimme hotellin läheltä pienen sivukadun Rue Ben Messaoudin varrelta Caracoya ravintolan ja istuuduimme valkoisin pöytäliinoin varustetun pöydän ääreen hämärään ravintolaan. Saimme ruokalistan käteemme ja sitten valot sammuivat.  Mitään ei tapahtunut pitkään aikaan (muutamaan minuuttiin ) istuessamme pimeässä.  Niinpä otimme puhelimen taskulampun esiin ja poistuimme ravintolasta oman hotellimme ravintolaan.

Hotellissa söimme kaksi erilaista kala-annosta.  Maku ei jättänyt suuria herkkumuistoja, mutta ei hintakaan ollut paha eli 5100,- dinnaria kuplavesineen pienen tipin kera eli 23,18 euroa kahdelta.  

Algeriin tutustuminen jatkui seuraavana päivänä omin päin ja sen jälkeen olivat vuorossa Tipasa ja Cherchell uuden oppaan kanssa sekä lento Timimouniin ja sieltä Oraniin. 

Kaikki Algerian jutut:

Pääkaupunki Alger ja sen Kasbah

Alger on valkoisen lisäksi myös vihreä kaupunki

Antiikin Rooman Caesaera nyk. Cherchell ja Tipasa nyk. Tipaza

Timimoun Saharassa

Oran