El Salvadorin tasavallan maine yhtenä maailman vaarallisimmista maista on aikansa elänyt. Vuonna 2019 ja uudelleen 2024 valitun presidentti Nayib Bukelen aikana tilanne on muuttunut. Viime vuosina on pidätetty lähes 84 000 ihmistä, joiden epäiltiin kuuluvan jengeihin, joten elämä kaduilla on rauhoittunut. Toinen presidentin uudistus on se, että vuonna 2021 hän hyväksyi lain, joka teki bitcoinista laillisen maksuvälineen ja hän on edistänyt suunnitelmia rakentaa Bitcoin City, joka keskittyy geotermisen energian käyttöön ja "bitcoinin louhintaan". Asia ei turistille näkynyt mitenkään enkä siitä ymmärrä mitään, mutta internetin ihmemaailmasta löytyy kiinnostuneille tietoa.
El Salvadorissa on 6,5 miljoonaa asukasta saman kokoisella alueella kuin Varsinais-Suomi ja Uusimaa ovat yhteensä eli reilut 20 000 km2. Maan pääkaupungissa San Salvadorissa oli noin 1,16 miljoonaa asukasta vuonna 2023. Maa on Amerikan valtioiden tiheimmin asuttu 310 asukasta / km2. Se on enimmäkseen vuoristoista, rannikkoa ja keskustasankoa lukuunottamatta. El Salvador sijaitsee Tyynenmeren tulirenkaan alueella ja siellä on 20 tulivuora.
Perjantaina 22.11.2024 saavuimme Panama Citystä San Salvadorin kansainväliselle lentoasemalle. Siellä oli vastassamme heti matkustajasillalta terminaaliin saapuessamme koira, joka haisteli asiakkaita. Siitä koirasta en vielä ottanut kuvaa.
Perjantaina 22.11.2024 saavuimme Panama Citystä San Salvadorin kansainväliselle lentoasemalle. Siellä oli vastassamme heti matkustajasillalta terminaaliin saapuessamme koira, joka haisteli asiakkaita. Siitä koirasta en vielä ottanut kuvaa.
Matkatavara-aulassa meitä asiakkaita odotteli kaksi koiraa ohjaajineen. Koirat rupesivat haistelemaan koneen ruumasta tulleita matkalaukkuja. Liikutuksen kyyneleet nousivat silmiin, kun koirat lähestyivät meitä ja tuli ikävä omaa koiraa. Koirat tekivät töitä niin rauhallisesti ja antaumuksella. Olemme Heli tyttäreni kanssa hiukan harrastaneet koiriemme kanssa myös hajutyöskentelyä, vaikka harrastuksista agility on aina ollut päälaji. Naisohjaajan koira lähestyi Ilpon laukkua, haisteli sitä hetken ja jäi sitten seisomaan kuono kiinni Ilpon laukussa. Tiesin heti, että nyt koira merkkasi laukun eli haistoi siellä jotakin sellaista, jonka haju sille on opetettu. Meidät pyydettiin sivummalle pieneen huoneeseen ja matkalla jo mietin, että mikähän mahtoi olla se haju, jonka koira ilmaisi. Jostain syystä minun laukkuni avattiin ensin ja siellä oli muovipussissa pari pelkkää sämpylää, jotka olivat jääneet syömättä Panamassa. Virkailijat eivät olleet niistä kiinnostuneita ja sain sulkea laukun.
Sitten avattiin Ilpon laukku. Mielessä ehti käydä, että onkohan siellä jotakin sellaisia lääkkeitä, joista tullivirkailijat ovat kiinnostuneet. Näin jälkeenpäin muistan, että Ilpon kaikki lääkkeet olivat hänen käsimatkatavarana kulkeneessa repussaan, kuten aina matkoilla. Lääkkeistä ei oltu kiinnostuneita, meillä tosin oli varmuuden vuoksi mukana kaikista reseptilääkkeistä apteekista saadut englanninkieliset reseptit. Kun matkalaukku avattiin, niin heti päällä oli yksi omena ja appelsiini, jotka olimme ostaneet Panamassa hotellimme läheisestä marketista. En ollut kiinnittänyt huomiota, että hedelmät olivat jääneet syömättä ja Ilpo oli pakannut ne laukkuunsa. Olisihan hänen pitänyt muistaa, että hedelmien kuljettaminen maasta toiseen on kiellettyä kasvitautien leviämisen ehkäisemiseksi. Hedelmät otettiin pois laukusta ja minun passistani kirjattiin tietoja koneelle ja saimme jatkaa matkaa. Sakkoja tms. ei saatu eikä tämän reissun aikana missään passintarkastuspisteessä kyselty mitään erikoista, joten ilmeisesti tietoihini ei merkitty mitään tästä rikkeestä.
Lentoasemarakennuksen ulkopuolella oli Cancunin tapaan kymmeniä vastaanottajia, joilla oli paperilapuissa tai tableteilla asiakkaiden nimiä ja joukossa oli myös useita taksifirmojen edustajia tarjoamassa kyytiä. Kuljin vastaanottajien rivistön päästä päähän muutamaan kertaan, mutta nimeämme ei näkynyt. Otin esille matkatoimistosta saamani yhteyshenkilöiden puhelinnumerot. Olin tilannut Väli-Amerikan palvelut Elämys Groupiin kuuluvalta Matka-Agentit toimistolta, joka oli tilannut ne yhteistyökumppaniltaan Pure Central America. Kysyin eräältä kyytiä tarjonneelta, voisiko hän soittaa numeroon ja tarkistaa, missä vastaanottajamme on. En halunnut soittaa "kallista puhelua ;)" omasta puhelimestani ja suurempi syy oli se, etten puhu espanjaa ja puheluun olisi saattanut vastata joku vain sitä kieltä puhuva. Puhelinlinjan toisessa päässä ollut henkilö oli sanonut tälle puolestani soittaneelle, että meidän pitäisi mennä Pizza Hut ravintolan eteen. Samassa tuli luoksemme yksi ulkopuolinen mies (suussaan kaksi hopea- tai teräshammasta :) ). Hän puhui jotakin, josta ymmärsin vain sanat Eila ja Pizza Hut. Sieltä löytyi nuori mies takarivistä kädessään lappu, jossa luki nimeni.
Kuljimme miehen perässä autolle ja kävi ilmi, ettei hän puhu englantia. Se ei meitä haitannut, koska hän tiesi mihin meidät piti viedä. Juttelimme jo matkan aikana Ilpon kanssa, että ajaapa kuskimme hyvin. Hän piti reilun turvavälin edellä kulkeneisiin autoihin eikä suotta ohitellut turvattomasti ruuhkaisilla teillä.
Ajettuamme reilun tunnin ja 44 km lentokentältä, saavuimme majapaikkaamme Eco-Hotel Arbol de Fuegoon. Se on kaksikerroksinen vaatimaton parinkymmenen huoneen majoitusliike esikaupunkialueella rauhallisen sivukadun varrella. Huone oli pieni kuten myös vuode, mutta siellä oli ilmastointi, wifi toimi ja pieni wc sekä suihkuhuone kuuluivat myös varustukseen.
Talon nuori emäntä ja myöhemmin tapaamamme isäntäkin puhuivat englantia. Kun kysyimme, mistä voisimme saada jotakin syötävää, ehdotti emäntä, että hän voi tilata meille. Hän kertoi, että lähellä oli hyvää kanaruokaa valmistava ravintola ja antoi ravintolan nettiosoitteen. Valitsimme puhelimen näytöltä näkyvistä kuvista kahden hengen annoksen friteeerattuja kananpaloja, ranskalaisia perunoita ja sämpylöitä. Rouva teki tilauksen ja hyvin nopeasti toimitus tuli perille. Maksoimme käteisellä 16,- USD ovathan USA:n dollarit käytössä oleva valuutta maassa. Emäntä toi meille ruokailuvälineet pienen pihan pöydälle, jossa söimme osan valtavasta annoksesta. Viedessäni lautaset ja yli puolet koskemattomasta ruoasta vastaanottoon koitin muotoilla sanottavani niin, että ruoka oli hyvää mutta sitä oli liikaa. Emäntä tarjoutui laittamaan ylimääräiset ruoat talon jääkaapppiin, mutta sanoin, että jos talon väelle vain maistuu, niin he voivat syödä.
Lähdimme vielä ennen illan hämärtymistä etsimään kauppaa, josta saisi uusia hedelmiä tulliin menetettyjen tilalle. Pitääpä taas mainita, että kyllä nykyään on helppoa, kun voi googlen kartan avulla etsiä kaupan lähikadulta ja suunnistaa perille off line kartan avulla. Kauppa löytyi helposti myös runsaiden joulukoristeiden johdattaessa perille.
Lauantai 23.11.2024 aloitettiin majapaikan tilavammassa puutarhassa aamiaisella, jonka sai valita muutamasta vaihtoehdosta. Puutarhaan kuljettiin läpi huoneen, jossa oli myynnissä erilaisia käsitöitä ja matkamuistoja. Kattoteraasilta oli komeat näköalat läheiselle San Salvador tulivuorelle ja Boqueron kansallispuistoon.
Kello yhdeksältä meitä saapui noutamaan kaupunkikierrokselle Oscar Zelaya niminen opas pomonsa isolla lava-autolla. Heti kiinnitti huomiota, että hän puhui erittäin hyvää englantia. Oscar kertoikin, että perhe oli muuttanut USA:n Kaliforniaan hänen ollessaan lapsi ja hän on palannut San Salvadoriin muutama vuosi sitten jäätyään varhaiseläkkeelle. Täällä Oscar toimii oppaana.
Ajoimme San Salvadorin keskustaan noin 8 kilometrin päähän. Kiertelimme siellä hetken etsien kadun varrelta pysäköintipaikkaa, mutta sitten Oscar ajoi muutamien rakennusten väliin jääneelle tyhjälle tontille, joka oli maksullinen pysäköintipaikka.
Ensimmäinen tutustumiskohteemme oli vuonna 1964 valmistunut ja sisätiloiltään vaikuttavan näköinen El Rosario kirkko. Sen suunnitteli arkkitehti ja kuvanveistäjä Rubén Martínez. Ulkoa kirkko oli todellinen brutaalin betoniarkkitehtuurin edustaja.
Kuljimme Plaza Libertadin ympäristössä ihaillen kauniita vanhempia rakennuksia ja naureskellen joulupukkikoristeita kuumassa auringonpaisteessa.
Seuraava pistäytymispaikkamme oli Catedral Metropolitana de San Salvador. Paikalla on ollut muutama kirkko aikaisemminkin, mutta ne ovat tuhoutuneet tulipalojen ja maanjäristysten seurauksena. 1970-luvun lopulla arkkipiispa Óscar Romero lykkäsi katedraalin valmistumista rahoittaakseen hankkeita köyhille. Kirkko on ollut monien murhenäytelmien näyttämönä: portailla on ammuttu mielenosoittajia ja arkkipiispa itse murhattiin siellä 1980. Romeron hautajaisissa kuoli yli 40 surijaa epäselvissä olosuhteissa. Katedraali vihittiin lopullisesti valmistuneena käyttöön vasta 1999.
Kävimme myös kansallisessa palatsissa Palacio Nacional de El Salvador, joka rakennettiin 1905 - 1911. Rakennusmateriaaleja tuotiin useista Euroopan maista. Rakennuksen tilat olivat alkujaan valtion virastojen käytössä vuoteen 1974 asti ja nyt se on kansallinen historiallinen maamerkki ja museo.
Samoilla nurkilla oli myös El Salvadorin kansalliskirjasto Biblioteca Nacionalde El Salvador. Se on rakennettu entisen kansalliskirjaston paikalle yhteistyösssä Kiinan kanssa ja avattu marraskuussa 2023.
San Salvadorin keskustan rakennuskanta oli matalaa ja näytti ilman suunnittelua rakennetulta näitä muutamaa korttelia lukuunottamatta. Siellä oli katutasossa pieniä kauppaliikkeitä ja korjaamoita. Kuvaan pääsi myös husky tai joku muu paremmin viileisiin olosuhteisiin soveltuva koira.
Keskustasta ajoimme reilun 20 kilometrin päähän El Boqueron kansallispuistoon, jonka porttien ulkopuolella oli lukuisia ravintoloita ja pieniä kauppoja ja siellä puiden varjossa näille alueille tavallisempia koiria.
Lounaaksi söimme El Salvadorin suosituinta ruokaa pupusa-lättysiä. Ne on tehty maissijauhoista ja päälle laitetaan erilaisia täytteitä. Ravintolan pöydän ääressä ihailimme maisemia San Salvadorin keskustan yli San Vicente tulivuorelle.
El Boquero kansallispuisto on San Salvador tulivuoren rinteillä. Vuoren huippu on 1800 metrin korkeudessa ja siellä on yli 550 metriä syvä kraateri. Puiston vierailukeskuksesta on noin 15 minuutin kävelymatka polkua ja portaita pitkin kraaterin reunan näköalapaikoille. Puistossa on monia meillä koristekasveina viihtyviä kasveja ja siellä elelee joitakin villieläimiä.
Oppaamme kaveri työskentelee puiston vierailijakeskuksessa ja on taitava dronekuvaaja. Hän tarjosi meille mahdollisuutta ostaa muistoksi muutama videonpätkä tulivuorivierailusta 15,- dollarilla ja pitihän tarjoukseen tarttua. Oscar opaamme päivitti Facebook-sivuaan ahkerasti ja laittoi sinne yhden kaverinsa kuvaamista videoista, sen voi katsoa linkin takaa.
Ilpo otti pari kuvaa dronea käyttävästä puiston työntekijästä.
Kahdeksan aikaan Oscar tuli noutamaan meitä isolla työnantajansa autolla. Nyt vasta selvisi, että hän ei aja meitä Hondurasin Copaniin asti eikä edes Hondurasin rajalle. Hän puhui hyvin huolestuneeseen sävyyn Hondurasin turvattomuudesta ja ylisti nykyistä El Salvadorin rauhallisuutta, koska jengirikolliset on saatu vangittua ja pois kaduilta. Edessä oli reilun 150 kilometrin matka parin entisen Maya-kaupungin kautta Guatemalan rajalle Frontera Anguiatu nimiselle rajanylityspaikalle, jonka Oscar luuli olevan Hondurasin rajalla. Sain selittää hänelle karttaa näyttämällä, miten reitti kulkisi El Salvadorin rajalta Hondurasin Copaniin koukaten Guatemalan Quezaltepequen ja Jocotan kautta. Oscar sai työnantajansa avulla yhteyden kuljettajaan, joka noutaisi meidät Guatemalan rajalta ja lupasi, ettei jätä meitä rajalle, jos seuraava kuljettaja ei ole siellä odottamassa. Tätä pelkoa minulle ei ollut ehtinyt tulla ja nyt se huoli poistui kokonaan.
Ensimmäisen pysähdyksen teimme matkan varrella kalderajärvi-Coatepequen rannalla. Järvi on kuuluisa siitä, että se vaihtaa väriä kirkkaan sinisestä turkoosiin kesä - elokuun aikana. Järven nimi tarkoittaa käärmeiden mäkeä. Onneksi emme nähneet muita käärmeitä kuin yhden puusta veistetyn ravintolan kaiteella.
Ensimmäisen Maya-kohteen näimme Casa Blancan argeologisella alueella Chatchuapassa. Paikalla on useita pyramideja, jotka ovat peräisin esiklassiselta ajalta 500 - 250 eaa ja klassiselta ajalta 250 - 900 jaa. Valtio osti alueen vuonna 1977. Siellä on useita pyramideja, mutta vain kaksi on kaivettu osittain esiin. Alueelta on löydetty myös 900 vuotta vanhoja hautoja, joissa vainaja on haudattu keramisten esineiden kanssa. Hautojen paikat näkyvät nykyäänkin kivenmurikoilla merkittyinä.
Näimme myös pienen työpajan, jossa värjätään entiseen tapaan esineitä ja kankaita indigo-kasvista saatavalla väriaineella. Kun espanjalaiet valoittajat tulivat alueelle vuonna 1524 tuli indigosta uusi vaurauden lähde, kun sitä vietiin espanjaan.
Oppaamme Oscar on innokas selfieiden ottaja ja Facebook-päivittäjä. Casa Blancan kuvia voi katsoa linkin takaa.
Läheinen Tazumalin alue löydettiin 1940 - 1950 luvuilla. Siellä on asuttu klassisesta kaudesta jälkiklassiseen asti. Täältä on löydetty ensimmäisiä keski-amerikkalaisia metalliesineitä, jotka ovat peräisin 800 luvulta jaa.
Tazumalilla on ollut tärkeitä yhteyksiä Guatemalan Maya-kaupunki Kaminaljuyuun, joka laajensi Keski-Meksikon Teotihuacanin vaikutusta Tyynenmeren rannikkoalueelle. Tazumalilla on ollut yhteyksiä myös Hondurasin Copaniin ja useat piirteet osoittavat yhteyksia olleen myös Chichen Itzaan tai Tulaan Meksikossa. Tazumalissa asuttiin vuoteen 1200 jaa asti, jolloin asutus siirtyi nykyisen Chatchuapan alueelle. Espanjalaisten valloittaessa alueen oli asukkaina Poqomam-mayat.
Vuosina 1942 - 1944 Stanley Boggs kaivoi ja kunnosti rakenteita ja niitä ruvettiin pinnoittamaan nykyaikaisella sementillä, jonka uskottiin olevan ulkonäöltään samanlaista kuin alkuperäinen pinnoite oli ollut. Casa Blancassa paikallisopas kertoi pinnoitusaineen olevan nimeltään obsidian eli luonnossa esiintyvä vulkaaninen lasi.
Tutustuimme ensin pienessä museossa alueelta löytyneisiin esineisiin ja kiertelimme sen jälkeen alueella kiipeillen pyramidien päälle.
Tämänkin alueen ulkopuolella oli runsaasti matkamuistokauppiaita, kuten tuntuu olevan joka puolella maailmaa erilaisten turistien suosimien nähtävyyspaikkojen lähellä. Täällä Oscarin kuvia Tazumalista.
Lounaalle menimme oppaan kanssa hänen suosittelemaansa Pollo Camperoon, joka on guatemalalainen pikaruokaravintolaketju. Se on levinnyt laajalti Keski-Amerikassa, mutta myös USA:ssa ja joissakin Euroopan maissa. Monet muutkin kansainväliset pikaruokaketjut ovat hyvin edustettuina El Salvadorissa, kuten näimme mainoskylteissä maanteiden varsilla.
Tiet, joita pitkin ajoimme, olivat pääosin hyvässä kunnossa ja teiden varret siistejä ilman roskia. Matkustajia kulki autojen lavoilla, mutta myös värikkäästi maalattuissa kanabusseissa (chicken bus). Ne ovat USA:sta Keski-Amerikkaan ajettuja vanhoja koulubusseja, jotka on täällä korjattu ja maalattu uudelleen. Myös tuktukit olivat tuttu näky varsinkin taajamien kaduilla. Hevosia ei näkynyt kovinkaan usein, mutta kerran ohitimme neljä komeaa ratsua lähestyessämme El Salvadorin ja Guatemalan rajaa.
Lähestyessäme raja-asemaa taidettiin automme vain pysäyttää ja näytimme passit auton ikkunasta. Aivan tarkasti en tätä muista vaikka tarkoitus oli kirjoittaa kaikki muistiin, mutta jäi tekemättä. Sitten Oscar ajoi auton alapuolella olevassa kuvassa olevan uudehkolta näyttävän rakennuksen toiselle puolelle. Kuva on otettu Guatemalan puolelta. Rakennuksessa oli siistit wc-tilat ja eri ovesta mentiin avaraan huoneeseen, jossa katsottiin passit ja niihin laitettiin leima. Jonoa passien tarkastukseen ei ollut eikä matkatavaroita katsottu tällä rajalla ollenkaan.
Sillä välillä, kun hoitelimme passiasioita, oli Oscar soittanut Guatemalan puolella meitä vastassa olleelle kuljettajalle ja oli kuullut, että hän odotti meitä rakennuksen toisella puolella. Olin pyytänyt Oscaria tarkistamaan, viekö kuljettaja meidät hotelliimme Hondurasin Copanissa vai jättääkö hän meidät Guatemalan ja Hondurasin rajalle, josta siirtyisimme taas uuteen autoon. Huojennus oli suuri, kun kuulimme, että pääsemme tämän yhden auton kyydissä perille asti.
Kiittelimme Oscarin, kävelimme muutaman kymmenen metriä hiekkakasojen ohi laukkuja perässä vetäen uuden auton luo, jonka kuljettaja odotti meitä auton vieressä. Tämä kuljettaja ei puhunut englantia, mutta eipä meillä ollut tarvetta rupatella matkan aikana.
Linkin takana on pari videota ja kuvaa Instagramin tarinoissa.
Keski-Amerikan / Väli-Amerikan reissu jatkui Guatemalan kautta koukaten Hondurasin Copaniin.
Eli Salvador toden totta on kiinnostavalta kuulostava kohde. Tuo 84 000 on kyllä valtava määrä, sitä on tullut useita kertoja uutisista ihmeteltyä. Onkohan jouduttu rakentamaan uusia vankiloista eikä vankien ylläpitokaan ole aivan ilmaista, vaikka olot Suomeen verrattuna on varmasti ankeat. Mutta hieno juttuhan se on, että turvallisuus on nykyään hyvällä tasolla. Itseäni ihmetyttää myös tuo bitcoin-asia, eipä taida Bitcoin olla edelleenkään laillinen maksuväline missään muualla.
VastaaPoistaHyvä, että hedelmistä ei tullut sakkoa. Joissain muissa maissa noissa voidaan olla aika armottomiakin.
Kiitos Mikko! El Salvador olisi teille Marikan kanssa varmasti mielenkiintoinen reissukohde. Tulivuorten rinteillä ja kalderajärvien rannoilla on kauniita patikointireittejä. Maya-raunioille saa kiivetä, ainakin niille joissa kävimme ja snorklailupaikkojakin löytyy.
PoistaTeillä on ollut jännittävä matka! Aika harvoin tuolta päin maailmaa saa lukea blogipostauksia. Uskon, että on ollut kuumottavat oltavat, kun koira haistoi Ilpon laukusta hedelmät ja varsinkin kun ei tiennyt aluksi mistä oli kyse. Hienoa kuulla, että El Salvadorista on tullut turvallisempi kohde. Aika hurja määrä tuo 84 000.
VastaaPoistaKiitos Merja, meillä oli mielenkiintoinen ja välillä vähän jännittäväkin matka, jota sai jännittää jo ennen reissuun lähtöä. Siitä lisää Guatemala-osuudessa.
PoistaJotain El Salvadorissa on tehty oikein brändäämisen kanssa, kun nyt maa esittäytyy jo varteenotettavana matkailumaana, kun hetki sitten siellä median mukaan sai väistellä luoteja. Ja etenkin hienoa, kun turistikohteetkin näyttävät olevan viimeisen päälle eli ei ruoho leikattu ja plakaatit paikoillaan!
VastaaPoistaKiitos Anssi, El Salvador vaikutti tosi mukavalta. Luonto siellä kuten koko Väli-Amerikassa ja Karibialla on aivan mahtavaa ja maya-kohteissa sekä kansallispuistoissa kyltit olivat tosiaan paikallaan ja aina myös englanniksi.
VastaaPoista