Raasepori - Tammisaari - Snappertuna

Raasepori-niminen kaupunki syntyi 1.1.2009, kun Tammisaaren ja Karjaan kaupungit sekä Pohjan kunta yhdistyivät. Nimi on peräisin Tammisaaren Snappertunassa sijaitsevasta Raaseporin linnasta, joka rakennettiin 1300-luvulla.  Tammisaaresta tuli vuonna 1528 Raaseporin läänin hallinnollinen keskus ja vuonna 1546 se sai kaupunkioikeudet kuningas Kustaa Vaasalta. Karjaa muuttui kauppalasta kaupungiksi vuonna 1977, mutta nykyään molemmat entiset kaupungit ovat osa Raaseporia.

Kaksi elokuista reissua Tammisaareen liittyi agilityyn, kuten lähes kaikki kotimaan matkani viime vuosikymmeninä. Ystävättäreni Päivikki kävi siellä Jenna Caloanderin agilityvalmennuksessa EIF:n hallilla ja me lähdimme Nopsan kanssa mukaan päiväretkille.

Hallin ympäristössä on mukavat lenkkeilymaastot läheisessä metsikössä, josta löytyi myös pieni lampi / järvi nimeltään Lillträsket, jonne Nopsa ja Päivikin koirat Nixi ja Niio pääsivät pulahtamaan Niion treenien jälkeisellä jäähdyttelylenkillä.

Metsälenkin jälkeen ajoimme Tammisaaren vierassatamaan ja valitsimme lounaspaikaksi Baywatch Satamaterassi ravintolan, jossa söimme pizzat.  Monien suosittelemaan Ylp ravintolaan tutustuminen Iso Kirkkokadun varrella kuten muukin keskustassa kiertely jäi myöhempään mahdolliseen Tammisaaressa käyntiin.

 

 

Lounaan jälkeen lähdimme kävelylle koirien kanssa Strandallén Rantapuistikkoa pitkin kohti Knipan ravintolaa ja uimarantaa.  Kapean niemen toiselta puolelta näkyi Tammisaaren pääsatama ja siellä komea purjelaiva.  Kauniit punamullalla maalatut rakennukset olivat enimmäkseen ravintolakäytössä.

Vaaleansiniseksi maalatun Albatros ravintolan kulman jäätelökioskista ostimme kesän isoimmat ja edullisimmat pehmisjäätelöt 3,50 eurolla.  Valokuvaa ei ehditty ottaa, ettei jäätelö olisi sulanut käsiin.

Kävellessämme kohti Pohjoisen Rantakadun varrelle jätettyä autoa pääsi kuviin pari vanhaa rakennusta.

Toisella Tammisaareen suuntautuneella treenireissulla lähdimme Niion ja muidenkin koirien kanssa tehdyn jäähdyttelylenkin jälkeen kohti Raaseporin linnan raunioita. Pysähdyimme kuitenkin ensin lounaalle, leivoskahveille ja tuliaisleipäostoksille Wi-Box Bakery & Kitchen leipomo kahvilaan, joka oli matkan varrella vajaan yhdeksän kilometrin päässä. 

Rauniolinnan pysäköintialue löytyi reilun yhdeksän kilometrin päässä lounaspaikasta.  Sen ympärillä on vuonna 1928 runsaan sadan koululaisen istuttama jalopuumetsä Kristianslund / Kristianin lehto, joka istutettiin tapahtuma-aikaan Suomessa vierailleen Tanskan kuningas Kristian kymmenennen kunniaksi. Paikalle istutettiin noin 2500 tammea, 200 vaahteraa ja kymmenkunta lehmusta.  Vuonna 1955 alue on saanut luonnonhoitometsän statuksen.

Raaseporin linna rakennettiin alkujaan saarelle, jota ympäröi nykyään Raaseporin jokena tunnettu rehevöitynyt joki. Linnan raunioille kuljettiinkin pysäköintipaikalta joen yli.

Raunioita on restauroitu useaan kertaan 1800-luvulta lähtien vierailuun sopivaksi ja se on kesäisin avoinna yleisölle.  Alueella on myös kesäkahvila Slottsknektens Stuga / Linnanvoudin tupa, Suomen suurin ruotsinkielinen kesäteatteri Raaseporin kesäteatteri sekä lipunmyyntipiste-kioski-kahvio ja wc.

Emme ostaneet lippuja käydäksemme linnan sisällä, vaikka sinne olisi ollut sallittua mennä koirienkin kanssa.  Lähdimme kiertämään linnaa ja huomasimme opastauluista, että siellä kulki lemmenpolku Snappertunan kirkolle.

Linna rakennettiin 1370-luvulla komealle paikalle veden ympäröimän silokallion päälle läntisen Uudenmaan hallintokeskukseksi ja sen tehtävänä oli valvoa Suomenlanden merenkulkua ja kaupaa. Se hylättiin 1500-luvulla Helsingin perustamisen, maankohoamisen ja olutkellarin romahtamisen jälkeen. Maankohoamisen johdosta linnanrauniot ovat nykyään sisämaassa ja joki sen ympärillä on surkastunut huomattavasti. 

 

 

Lähellä olevan joen rannassa oli kajakkeja, jotka ovat kesäaikaan vuokrattavissa.

Raaseporin linnanraunioilta lähtee 500 metrin pituinen Lemmenpolku Forngårdenin talomuseon luo ja linnan läheisyydessä polun varrella on opastaluja, joista näkee miten maankohoaminen on muokannut maisemaa ja miten alueella on eletty aikaisemmin.

Matsässä näkyi hauska oksista koottu portti ja nurmikentällä oli juhannusjuhlien jäljilta juhannussalko.

Lemmenpolku kulkee laidunnetun hakamaan läpi. Tällä kerralla emme nähneet lampaita vaikka niitä saattoi vielä olla aidatun alueen sisäpuolella. Polku on perustettu 1960-luvulla, kun alueen historiasta ja kulttuuriympäristöstä kiinnostunut biologian opettaja halusi luoda suoran yhteyden kylälle perustetusta retkeilymajasta linnan raunioille. Nimen polku sai siitä, että keväisin ympäristön täyttivät lemmenkipeiden lintujen soidinluritukset.  

Polku kulkee Galbackenin eli Teilimäen läpi, jossa on historiatietojen perusteella sijainnut hirttopaikka. Ohitimme myös vanhan torpan, jonka ympäristössä kasvaa rusaasti kauniisti kukkivaa niittylajistoa.  Olipa siellä myös komea muurahaispesä.

Puron ylitti silta, jonka teksti johdatti Wikipediaan:

"Nils Eskilsson Banér eli Nils Eskilinpoika Banér (syntyi 1480  ja kuoli 16. joulukuuta 1520) oli ruotsalainen valtaneuvos. Hän oli Ahvenanmaalla sijaitsevan Kastelholman linnan päällikkö vuosina 1507–1514 ja Raaseporin linnan päällikkö 1515–1520. Hän johti Venäjällä vuonna 1513 käynyttä rauhanvaltuuskuntaa. Vuonna 1520 hän taisteli Ruotsissa kuningas Kristian II:ta vastaan. Antautumissopimuksessa hänet armahdettiin, mutta mestattiin kuitenkin Tukholman verilöylyn jälkeen Raaseporin linnan edustalla."

Polku kulki edelleen kauniiden maalaismaisemien keskellä, kunnes saavuttiin tielle, jonka reunalla oli Snappertunan talomuseosta kertova kyltti. Meidän kiinnostuksemme kohdistui kuitenkin ensin tien toisella puolella olleeseen nurmikenttään, jonka nurkassa oli agilityesteitä. Kun hiukan muistelimme, niin tuli mieleen agilityharrastaja ja valmentaja, jonka tapasimme Päivikin kanssa Saariselän kisoissa runsas vuosi sitten.  Tämä kertoi silloin asuvansa Snappertunassa ja googlailu auttoi nimensä löytymisessä. 

Forngårdenin talomuseon on avannut Snappertunan muinaismuistoyhdistys vuonna 1958.  Se esittelee saaristotilan elämää 1800-luvun puolivälissä.  Kaikki rakennukset on siirretty paikalle muualta, mutta vanhimmat osat ovat 1700-luvulta.

Snappertunan kirkkotien varrella ohitimme hyvässä kunnossa olevia punamullalla maalattuja rakennuksia ennen nousua Snappertunan kirkon luo.  Kirkko on rakennettu 1689 ja se on korjattu perusteellisesti 1797. Kirkkoa on restauroitu myös vuosina 1958-1959 ja 2000.

Kirkolta lähdimme kävelemään kohti etelää ja ohitimme kauniin Snappertunan koulun.  Sen jälkeen tuli pieni ongelma liikennemerkin muodossa, jossa kerrottiin, että Googlen kartta on väärässä.   Onneksi tiellä sattui kulkemaan rouva, joka kertoi, että kyllä kartta sinänsä on oikeassa.  Kyseessä on yksityistie, jota pitkin voi kävellä, mutta moottoriajoneuvoilla kulkeminen on kielletty.

Ohitimme kauniita maaseudun rakennuksia ja pihoja, joista yksi ihmetytti korkealla aidalla pienen alueen ympärillä.  Ehdin jo mainita, että onkohan kyseessä koira-aitaus, kunnes taisimme ymmärtää, että aidan sisäpuolella oli kasvimaa ja aita piti peurat ja muut kutsumattomat vieraat pois alueelta.

Lähestyessämme taas Raaseporin linnaa näkyi pellon keskellä ja metsän laidassa komeita isoja jääkauden muovaamia kiviä tai kallion osia.  Vastaavia en muista muualla nähneeni.

Kotimatkalla ihailin auton ikkunan takana näkyviä kauniita loppukesän snappertunalaisia maalaismaisemia ja pitihän niistä kuviakin ottaa muistoksi.