Reissu Karibianmerelle tai oikeastaan Väli-Amerikkaan / Keski-Amerikkaan toteutui lopulta lentäen ja maata pitkin matkustaen eikä risteilynä, kuten mielessä oli vielä vuosi sitten. Huomasin toukokuussa, että TUI Matkatoimistolta on marraskuusta alkaen ostettavissa pelkät suorat lennot kohtuulliseen hintaan Helsinki-Vantaalta Meksikon Cancuniin ja rupesin tutkimaan Momondosta lentoja Panamaan ja sieltä edelleen El Salvadoriin, Hondurasiin ja Belizeen.
Pyysin tarjouksen eräästä matkatoimistosta, jonka nettisivuilla oli esitelty erilaisia Keski-Amerikan matkoja. Toiveena oli lentää TUIn lennoilla Atlantin yli. Tämä matkatoimisto halusi tarjota paketin, jossa kaikki lennot olisivat heidän varaamiaan eikä TUI tainnut kuulua niihin lentoyhtiöihin, joiden lentoja he tarjoaisivat asiakkailleen.
Otin yhteyttä toiseen toimistoon, joka tuottaa Keski-Amerikkaan ryhmämatkoja ja yksittäisille asiakkaille räätälöityjä matkoja, mutta heidän ehdotuksessaan kaikki välit lennettäisiin, joten se ei kiinnostanut.
Olin jo ehtinyt ihastua blogeista löytämääni mahdollisuuteen kulkea maata pitkin San Salvadorista Guatemalan kautta koukaten Hondurasin Copaniin ja sieltä edelleen Guatemalan Puerto Barriosiin ja veneellä Belizen Punta Gordaan, josta autolla Belizen Hopkinsiin. Hopkinsista kuljetus loman lopulla autolla Belize Cityyn ja sieltä lentäen Cancuniin ja takaisin Helsinkiin.
Entisiä itseäni nuorempia kolleegoita edesmenneestä Suomen Matkatoimiston Etumatkat tuotannosta työskentelee vielä nykyään Elämys Groupiin kuuluvassa Matka-Agentit toimistossa, joten kysyin siellä työskentelevältä ryhmämatka-asiantuntijalta saisiko heidän toimistoltaan apua matkan järjestelyihin. Hän välitti toiveeni agility-harrastuksesta tutulle asiakaspalvelijalle ja niinpä toiveidemme mukainen 50-vuotishääpäivämatka alkoi muotoutua. Varasin kaikki lennot itse ja muut palvelut Keski-Amerikassa matkatoimistosta.
Tiistaina 19.11.2024 lähdimme matkaan Helsinki Vantaan lentoasemalta. Lennon lähtö myöhästyi yli puolitoista tuntia, koska kone tuli Vantaalle myöhässä edellisestä kohteesta. Hyvä, että olin ollut yhteydessä matkatoimistoon reissun varausasioissa, sillä olisin saattanut varata jatkolennon Cancunista Panamaan jo samalle päivälle vain kahden tunnin vaihtoajalla. Siltä lennolta olisimme myöhästyneet.
Olimme varanneet näille TUIn lennoille lisämaksulliset istumapaikat, toiselle varauloskäynnin kohdalta ja toiselle käytävän toiselta puolelta ns. ensimmäiseltä riviltä. Jalkatilaa näillä istumapaikoilla oli hyvin, mutta haittapuolena oli, ettei varauloskäynnin kohdalla ollut istujan edessä mitään paikkaa (istuintaskua), johon olisi voinut laittaa juomapullon tai kirjan kädestään. Myös käsinojan sisältä nouseva monitori ja pöytä ovat hankalampia käyttää kuin muilla paikoilla istuvilla kiinteä monitori ja alaslaskeutuva pöytä. Matkatavaroista ja aterioista maksettiin myös lisämaksuja. Nämä lisämaksut olivat kuitenkin selvästi pienempiä kuin koneen etuosan kaikki mukavuudet sisältävät Premium-luokan paikat, joten tyydyimme istumiseen Dreamliner Class-luokassa.
Noin 11 tunnin lennon aikana meille tarjottiin pientä välipalaa, lämmin ateria ja lennon lopulla iltapäiväkahvit/-teet ja paluumatkalla aamiainen. Juomia sai ostaa erikseen.
Koska lento oli lähtenyt selvästi myöhässä, saapui se perillekin myöhässä ja sama ongelma oli muutamalla muullakin lennolla. Passien tarkastukseen oli sellaiset ruuhkaiset ja epämääräiset jonot, joita en ole kokenut missään muualla aikaisemmin. Valokuvien aikaleimoista näen, että ensimmäisen kuvan jonotuksesta otin klo 16:13 ja ulkona olimme mtkatavaroiden kanssa klo 17:41. Me pääsimme hiukan kiilailemalla oikeastaan nopeasti eli 1,5 tunnissa ulos terminaalista. Paluulennolla kuulin, että muutamat asiakkaat olivat viipyneet terminaalissa kolme tuntia.
Matkalaukkumme olivat ehtineet kiertää matkalaukkuhihnalla useita kierroksia ja löysimme ne lopulta nostettuna matkatavara-aulan toiseen päätyyn lukuisten muiden matkalaukkujen joukosta. Laukkujen kanssa kuljimme vielä turvatarkastuspisteen ohi, mutta siellä virkailijat olivat kovin väsyneen tuntuisia eivätkä kiinnittäneet meihin juurikaan huomiota, kun laukkumme olivat liukuneet läpivalaisulaitteen läpi ja näytimme heille Suomen passien kansia. Nuori suomalaisäiti lapsineen oli joutua tarkempaan tarkastukseen, mutta sanoin hänelle, että näyttää nopeasti passinsa kannen ja niinpä häneltäkään ei kysytty mitään sen jälkeen.
Ulkona oli suuri määrä taksikuskeja tarjoamassa palveluitaan ja vastaanottajia paperille kirjoitettujen nimilappujen ja tableteilla näkyvien nimien kanssa. Meidän nimeämme ei ollut kellään vaikka kuljetus oli tilattu valmiiksi. Minulla oli vahvistus kuljetuksesta ja siinä puhelinnumero. Kysyin yhdeltä monista eri kuljetusfirmojen edustajista voisiko hän soittaa numeroon ja kysyä, missä vastaanottajamme on. Kuulin, että vastaanottaja oli poistunut, koska olimme lähes kolme tuntia myöhässä arvioidusta saapumisajasta. Toinen auto ja kuljettaja tulivat hetken kuluttua paikalle ja pääsimme hotelliimme Fairfield Inn & Suites by Marriot noin 10 - 15 minuutin automatkan päähän.
Keskiviikkona 20.11.2024 meillä oli heti aamusta lähtö Panama Cityyn. Kuljettaja tuli hakemaan meitä sovittuun aikaan kohti lentokentää, jonka lähtöselvitysaula kumisi tyhjyyttään. Huomasimme, että Copa Airlinesin lento olisi tunnin myöhässä. Isot matkalaukkumme lähtivät kohti lentokoneen ruumaa ja meille jäi hyvin aikaa kierrellä katselemassa tarjontaa matkamuisto- ja taxfree-myymälöissä. Mitään ei tälläkään kerralla ostettu.
Copa Airlanesin lento lähti lopulta kaksi tuntia myöhässä kovien vesisateiden vuoksi. Sateita emme olleet huomanneet ollessamme sisällä terminaalissa. Kuulimme asian lopulta lentokenttävirkailijalta, joka kuulutti asiasta lähtöportilla vain espanjaksi samalla kun hän kertoi lähtöportin muutoksesta. Kävin pyytämässä, että hän kuuluttaisi myös englanniksi ja näin tapahtuikin myöhemmin hymyn ja meihin kohdistuneen katsekontaktin kera. Onneksi lähtöportti ei siirtynyt kovin kauaksi.
Pääsimme hyvin perille Panama Cityyn, mutta siitä lisää myöhemmin.
Maanantaina 2.12.2024 saavuimme uudestaan Cancunin lentokentälle, tällä kerralla 13:lle matkustajalle tarkoitetulla Tropic Airin koneella. Matkustajia koneessa oli vain seitsemän ja lentäjiä oli kaksi.
Lensimme Belizen ja Meksikon Jukatanin niemimaan rantoja katsellen. Ylitimme Cozumelin saaren ja näimme rannassa risteilyaluksia. Playa del Carmenin alueelta otin kuvia, joissa on tunnistettavissa Googlen ilmakuvissakin näkyviä hotellialueita.
Pieni koneemme laskeutui Cancunin kansanivälisen lentoaseman FBO (Fixed
Base Operations) terminaalin luo. Täällä palvellaan Googlesta löytyneen
tiedon mukan pääasiassa yksityistä lentoliikennettä. Kävelimme koneesta
terminaaliin. Laukut tuotiin ihmisvoimalla pienellä kärryllä
terminaalin luo emmekä vetäneet niitä itse perässämme, kuten ehdin jo
ajatella tapahtuvan.
Terminaalissa tarkistettiin passit ja läpivalaistiin laukut. Ilpon reppu pyydettiin avattavaksi. Mielessä kävi, mitähän kiellettyä siellä mahtaa olla. Repussa oli Belizen Hopkins Bay hotellista saatujen take away -aamiastortillojen käytetyt ja rutistetut alumiinipaperiset kääreet. Sellaiset herättivät turvatarkastajien kiinnostuksen.
Meiltä kysyttiin, onko meillä vastaanottaja ja samassa huomasimmekin lasioven takana miehen, jolla oli tabletti kädessään ja siinä nimeni. Olin pohdiskellut jo sitäkin, että osaako vastaanottaja tulla oikeaan terminaaliin meitä vastaan. Toki osasi.
Meiltä kysyttiin, onko meillä vastaanottaja ja samassa huomasimmekin lasioven takana miehen, jolla oli tabletti kädessään ja siinä nimeni. Olin pohdiskellut jo sitäkin, että osaako vastaanottaja tulla oikeaan terminaaliin meitä vastaan. Toki osasi.
Lyhyt matka hotelliin sujui joutuisasti ja saimme samanlaisen kolmannen kerroksen huoneen kuin meillä oli ollut lähes kaksi viikkoa aikaisemmin.
Tämän noin vuorokauden kestäneen oleskelumme aikana ehdimme nähdä, kuinka joulukuuset ilmestyivät hotellin aulaan ja söimme maittavan tarjoilijan suositteleman illallisen hotellin ravintolassa.
Tiistaina 3.12.2024 syödessämme aamiaista emme nähneet lemmikkejä niille sallitulla alueella vaan jouduimme hätistelemään lintuja pois pöytämme äärestä. Jatkoimme elämästä nautiskelua hotellin uima-altaalla ja tein pienen kävelykieroksen hotellin lähettyvillä. Koitin löytää kävelyreitin läheiselle Lagos del Sol alueelle siinä onnistumatta. Löytyi vain paikallisten ulkoilmassa olevia lounaspaikkoja ja hotellimme kanssa samassa rakennuskompleksissa oleva pieni ostoskeskus, josta sain koiranhoitajatyttärille syötäviä tuliaisia.
Loppuun vielä kuva pakkauspussien /-kuutioiden avulla hyvässä järjestyksessä pysyneestä laukusta. Mukana oli liikaa hyönteiskarkoitteita ja aurinkorasvoja sekä pari T-paitaa ja yksi mekko, mutta olisihan niillekin saattanut olla käyttöä.
Kotimatkalle Cancunista Helsinki-Vantaalle kone pääsi lähtemään taas tunnin myöhässä, mutta se ei niin harmittanut, koska kerrankin matkustajat ohjattiin koneeseen niin, että ensin sinne menivät riveillä 1 - 7 istuvat Premium luokan matkustajat, sitten koneen loppupään eli rivien 32 - 47 matkustajat ja lopuksi riveillä 8 - 31 istuvat. Näin käytäville ei päässyt syntymään pahoja ruuhkia.
Lisäänpä vielä kokemuksemme Cancunin VisiTAX maksusta. Tein ilmoituksen ja maksoin maksut ennen matkalle lähtöä ja nettipankista huomaan tililtä lähteneen 40,47 euroa. Tulostin varmuuden vuoksi mukaan läppärille ilmestyneet QR-koodit, joissa oli myös passiemme numerot sekä 10-numeroiset VisiTAX-koodit. Minulle jäi epäselväksi olisiko maksu pitänyt suorittaa kahteen kertaan, koska poistuimme maasta Cancunin lentoaseman kautta kahteen kertaan. Lähtiessämme kohti Panamaa kukaan ei kysynyt mitään VisiTAX-maksusta. Lomamatkan lopulla huomasin Cancunin lentoaseman lähtöaulassa ihmisiä VisiTAX kyltin luona läppärit kädessä ja menin kysymään pitäisikö maksu maksaa kahteen kertaan. Sain vastauksen ettei tarvitse ja että mitään tulosteita ei ole tarpeen näyttää, sillä tiedot näkyvät, kun passi skannataan. Näin sitten tapahtuikin.
Olipa kiva reissu kaikinne sattumuksineen ja jännitystä aiheuttaneine tapahtumineen, mutta niistä kerron kunkin kohteen yhteydessä.
Epäilisin, että tuo ei-risteilyllä tapahtunut reissu oli järkevin vaihtoehto. Niin ehtii tutustumaan kohteisiin paremmin, ja tuolla nähtävää todellakin riittää. Tätä reissua todella tulee seurattua!
VastaaPoistaKiitos Mikko, tämä oli tosiaan meille sopivampi tapa vierailla näissä mielenkiintoisissa Keski-Amerikan maissa.
VastaaPoistaTropic Airin kone on kyllä pikkuinen, eikä taideta turvaohjeitakaan paljon käydä läpi tuollaisilla lennoilla. Kerran Komoreilla olen mennyt vastaavalla minikoneella, eikä sielläkään kapteenia kiinnostanut oliko turvavyöt kiinni ja niin edelleen.
VastaaPoistaOnko maita kasassa nyt siis 95?
Hei Anssi, eipä käyty turvaohjeita koneessa läpi. Kuvan otin vain siksi, että muistaisin montako asiakasta koneessa voi kerralla kuljettaa. 15 minuuttia ennen koneeseen nousua annettiin kyllä hyödyllinen ohje: käykää vielä vessassa, jos tarve. Koneessa ei ole wc:tä :) .
VastaaPoistaJuu, maita on nyt 95, vielä 5 puuttuu 🤣.
PoistaSeychellsillä olen lentänyt tuollaisella vastaavan tyylisellä pienellä koneella, mutta lentomatkaa oli vain 15 minuuttia. Turvaohjeet tiedotettiin matkustajille siten, että lähtevän lennon matkustajat seisovat lähtöportin edessä ja katsoivat videolta tulleen ohjeistuksen ja sitten eikun koneeseen. Koska koneita meni puolen tunnin välein niin paluussa pääsimme jo aikaisemmalle lennolle kun tilaa löytyi. Puolentoista tunnin lento ilman wc:tä -- hyvä että asiasta tiedotettiin etukäteen.
VastaaPoistaKiitos Jani kommentista! Turvaohjeita meille ei kerrottu, mutta turvavyöt pyydettiin kiinnittämään ja isokokoiselle miehelleni tuotiin jatkokappale turvavyöhän, jotta istuminen oli mukavampaa.
Poista