Odotukset ylittyivät
Kap Verden matkalla. Maan tuloista 25 % tulee turismista ja varsinkin
Salin saaren eteläosassa Santa Mariassa huomaa, että turistien
viihtyvyyteen on panostettu. Pääkadut ovat leveitä ja hyvässä
kunnossa. Ravintoloita, hotelleja ja matkamuistomyymälöitä löytyy
keskustasta ja rannan tuntumasta lähes jokaiseen makuun. Tarjolla on
valtavien all inclusive hotellialueiden lisäksi myös kaiken
tasoisia ja kokoisia muitakin majoitusvaihtoehtoja. Polkupyöriä, "rantakirppuja" ja monenlaisia vesillä liikkuvia välineitä vuokrataan. Sukeltamaan, snorklailemaan, ratsastamaan jne. pääsee. Asukkaat
ymmärtävät turismin merkityksen hyvinvoinnilleen. He eivät ole
päälle käyvän ystävällisiä kuten esimerkiksi Gambiassa.
Turisteja ei vielä liiku valtavina laumoina muualla kuin Santa Marian rantalaiturilla. Muutaman sadan metrin
päässä keskustasta paikallisten asuinalueilla sai kulkea omassa
rauhassaan. Nähtävää ja koettavaakin riitti viikon tarpeiksi tällä aurinkoisella, mutta tuulisella saarella.
 |
| Kap Verden saaret Senegalin ja Gambian naapurissa |
Metkaamatkustelua.kuvat sivustolla on reilut 200 valokuvaa ja ravintoloiden nimilinkeistä pääsee tripadvisorin arvosteluihin.
Wikipedia kertoo
alueesta:
Kap
Verden tasavalta
eli Kap
Verde
(port.
Cabo
Verde,
’vihreä niemi’) on Afrikan
saarivaltio. Se sijaitsee Atlantin
valtamerellä,
noin 450 kilometrin päässä Länsi-Afrikan
rannikolta. Se on Makaronesiaan
kuuluva tasavalta.
Alun
perin nimi Kap
Verde
tarkoitti Afrikan mantereen läntisintä niemeä, joka sijaitsee
nykyisessä Senegalissa
lähellä Dakaria.
Niemen edustalla sijaitsevalle saariryhmälle annettiin sen mukaan
myöhemmin nimi Kap Verden saaret, maan itsenäistymisen jälkeen
vuonna 1975 lyhyesti Kap Verde.
Kap
Verde oli asumaton portugalilaisten
saapuessa sinne 1400-luvulla.
Saaret asutettiin ja niistä tehtiin osa portugalilaista
imperiumia,
jolloin saarista tuli Portugalin
siirtomaa.
Kap Verdestä tuli pian orjakaupan
keskus, ja pääosa nykyisistä asukkaista onkin afrikkalaisten
orjien ja portugalilaisten siirtolaisten jälkeläisiä.
Kap
Verde tunnustettiin itsenäiseksi valtioksi 5. heinäkuuta 1975.
Se kuuluu Portugalinkielisten
maiden yhteisöön.
Makaronesia
on itäisellä Pohjois-Atlantilla
Iberian
niemimaan
ja Länsi-Afrikan
edustalla sijaitseva saaristo. Siihen kuuluu viisi erillistä
saariryhmää: Portugalille
kuuluvat Azorit,
Madeira
ja Selvagenssaaret,
Espanjalle
kuuluvat Kanariansaaret
sekä itsenäinen valtio Kap
Verde.
Asuttuja saaria on yhteensä 28 ja asumattomia vain muutamia.
Puolen päivän retkellä opas kertoi mm.: Maan
itsenäistyessä lukutaito oli vain 40 %:lla asukkaista, nykyään se
on 90 %:lla. Keskipalkka on noin 300,- euroa, hotellien siivoojilla
150,-, ravintolatyöntekijöillä 250,- ja vastaanottovirkailijoilla
350,-.
Pääsiäismaanantaina
2.4.2018 koetteli Etelä-Suomea harvinaisen hankala lumimyrsky.
Finnair oli joutunut peruuttamaan parikymmentä lentoa ja
maantieliikenteelläkin oli hankaluuksia. Tiistai aamun valjetessa
lumituisku oli laantunut ja puut sekä maanpinta olivat saaneet
kauniin lumivaipan. Lenkillä koirien kanssa pikku pakkasessa saimme
nauttia talven kauneimmasta aamusta kevään heleässä valossa.
 |
| Helsinki-Vantaa lentokenttä koneen ikkunasta 3.4.2018 |
Taksin olimme
tilanneet noutamaan meitä jo klo 07:30 siltä varalta, että
liikenteen sujumisessa olisi vielä ongelmia. Tiet oli kuitenkin
aurattu ja olimme lentoasemalla ennen kahdeksaa. Apollomatkojen
Novairin lento kohti Kap Verden Salin saarta lähti klo 10:10.
Lentokentällä kiitotiet olivat ilman pienintäkään lumipeitettä.
Lunta näkyi vain kiitoteiden välisillä alueilla.
Kone oli elokuussa
2017 valmistunut Airbus 321NEO. Kapteenin kuulutuksen mukaan sen
melutaso oli tavallista alhaisempi, sisäilma parempi ja polttoaineen
kulutus matkustajaa kohden pienempää kuin muissa koneissa. Novair
on liittynyt "Vihreä nousu ja laskeutuminen" ohjelmaan,
jossa minimoidaan lentoliikenteen aiheuttamia haittoja ja noustaan
mahdollisimman korkealle lyhyessä ajassa, koska polttoaineenkulutus
on yläilmoissa vähäisempää. Laskussa (ja olikohan myös
nousussa) käytetään apuna liike-energiaa, jotta polttoaineen
kulutus olisi mahdollisimman vähäistä.
Helsinki-Vantaalta
matkaan lähti vajaa koneellinen matkustajia. Matkustamohenkilökunta
oli Ruotsista ja Norjasta, mutta yksi lentoemäntä puhui myös
suomea. Tarjoiluna alkumatkasta oli juusto-bagel ja appelsiinimehua.
45 minuutin lennon
jälkeen kone laskeutui Tukholman Arlandan kentälle. Matkustajia
pyydettiin siirtymään terminaalirakennuksen odotustilaan, josta
olisi päässyt muuallekin terminaaliin, mutta jätimme käyttämättä
tämän mahdollisuuden. WC-käynnillä naureskelin mielessäni
ruotsalaista tasa-arvoa, sillä eriöitä oli vain yksi ja sinne
miehet ja naiset jonottivat yhdessä.
Reilun tunnin
tankkauksen jälkeen koneeseen nousi myös ruotsalaisia matkustajia.
Mukana oli tosi paljon lapsiperheitä ja Suomestakin lähteneet
matkustajat olivat nuoria verrattuna ainakin vuoden takaisiin Gambian
matkakumppaneihin. Koneeseen tuli uusi miehistö ja mukana oli taas
yksi suomea puhuva lentoemäntä. Kuulin henkilökunnan mainitsevan,
että matkustajia oli kaikkiaan 166 + 3 vauvaa.
Olimme varanneet
lisämaksulliset istumapaikat koneen etuosasta, jossa jalkatilaa oli
tavallista enemmän ja kolmen vierekkäisen istuimen keskipaikka oli
jätetty vapaaksi. 99,- euron lisämaksulla/henkilö sai myös
ateriat ja juomat mennen tullen.
 |
| Lounas Tukholma-Faro välillä |
Arlandasta nousun
jälkeen tarjoiltiin pähkinäpussit ja ruokajuomat. Tarjolla oli
viiniä, olutta tai virvokkeita ja toiseksi juomaksi sai virvokkeen
tai vettä. Ateriana oli kanaa ja riisiä curry-seesam kastikkeessa,
suklaakookosleivonnainen, kahvia tai teetä. Koneessa ei ollut
minkäänlaisia laitteita, joista olisi nähnyt karttakuvasta tietoja
lentokoneen sijainnista tai voinut katsella elokuvia tai kuunnella
musiikkia, mutta omien laitteiden käyttäminen lentotilassa oli
sallittua ja edessä olevien istuinten rakenteissa oli myös
pistorasioita näiden lataamiseen ja teline tablettia varten.
WIFI-yhteyttä koneessa ei ollut.
Kone laskeutui
nopeaa tankkausta varten Faroon. Se saattoi johtua voimakkaasta
vastatuulesta ja polttoaineen lisätarpeesta. Aikaa kului
lähes tunti. Lämpötila Farossa oli kapteenin kuulutuksen mukaan
18 astetta, joten ihan rantakelit siellä ei vielä ollut. Koneen
ikkunasta näimme hienosti Algarven alueen hiekkarannat, rannikon
suistoalueet ja viiniviljelmät lähikukkuloilla.
Tukholma - Faro
välillä lentoaika oli 4 tuntia 30 minuuttia.
 |
| Faro |
Farosta jatkoimme
matkaa klo 17:50 Suomen aikaa. Arvioitu lentoaika Salin saarelle oli
3 tuntia 55 minuuttia. Ensin kulkivat ohitsemme ostoskärryt, josta
sai juotavaa (limut yms. 2,50 eur) ja pieniä talaslajitelmia (7,-
eur). Jonkin ajan kuluttua tarjoiltiin kaikille foccacia-leivät,
mehua ja kahvi/teetä.
Koneen oikealla puolella näkyi komeasti Kanariansaarten Teneriffa ja pilvien yläpuolelle kurottautui Espanjan korkein vuori Teide.
 |
| Teneriffa ja Teide pilvien yläpuolella |
Kap Verden Salin saaren eteläosan yli
jouduttiin tekemään kaarros ennen kun päästiin laskeutumaan klo
21:50 Suomen aikaa. Kaikkien asiakkaiden tavaroita odoteltiin tunnin
verran ja hotelliin päästiin lähtemään vasta noin klo 23 Suomen
aikaa eli klo 19 paikallista aikaa.
 |
| Huoneemme Hilton Capo Verde Sal -hotellissa |
Hilton Capo Verde
Sal hotellin sisäänkirjautumiseen pääsimme ensimmäisten
joukossa. Hotelli oli valmistunut lokakuussa 2017 eikä
siellä paikat vielä repsottaneet. Huoneessamme oli kaksi erillistä
120 cm vuodetta, molemmilla omat yöpöydät ja niillä kauniit
pöytävalaisimet ja sen lisäksi sänkyjen päädyissä oli
lukulamput ja huoneen nurkassa jalkavalaisin ja katossa upotettuja
valaisimia. Huoneessa oli harvinaisen paljon valoa ja hyvä niin.
Yhdessä nurkassa oli lepotuoli ja pieni pöytä, toisessa nurkassa
reilun kokoinen pyöreä pöytä ja sen ympärillä kaksi tuolia.
Työtaso - lipastoyhdistelmän päällä oli reilunkokoinen TV sekä
vedenkeitin ja laseja, mukeja, teetä, kahvia, sokeria maitojauhetta.
Minibaariin tuotiin päivittäin litra vettä. Eteisessä oli
vaatekaappeja ja siellä silityslauta ja rauta sekä kassakaappi.
 |
| Kylpyhuone |
Kylpyhuone oli iso ja siellä oli erikseen lasiseinillä ja ovilla
varustetut tilat suihkulle käsi- ja sadesuihkuineen sekä wc:lle.
Soikea valkoinen pesuallas oli marmoritason päällä ja altaan alla
oli hylly- ja laatikkotilaa. Parvekkeella oli kaksi mukavaa tuolia ja
pöytä. Ilmastointi toimi äänettömästi ja tehokkaasti kunhan
parvekkeen oven muisti sulkea kunnolla. Pistorasioita oli yöpöytien
luona ja useita kappaleita muuallakin. Ei tule mieleen, mitä
huoneessa olisi voinut olla vielä paremmin. Pientä ontumista oli
palvelussa. Kylpyhuoneessa oli kortti, jossa neuvottiin, miten tulee
toimia, jos ei halua pyyhkeitä tai lakanoita vaihdettavan
päivittäin. Toimimme ohjeen mukaan ja kerran jopa sanoin
siivoojalle, ettei lakanoita tarvitse vaihtaa, mutta silti
liinavaatteet vaihdettiin päivittäin. Vettä unohdettiin tuoda
parina päivänä samoin kahvitäydennystä, mutta huomautettuani
asiasta vastaanotossa saimme kahvia lisää ja vettäkin tuotiin.
 |
| Hotelli Hilton Capo Verde Sal, sisäänkäynti |
Ensimmäisenä
iltana ehdimme syömään hotellin rantaravintola Bountyyn klo 20.
Oma tonnikala-annokseni oli aika vaatimaton ja Ilpo otti jotain
punaista kalaa. Yksi caesar salaatti ja iso kuplavesipullo jaettiin.
Illan lasku oli 48,- eur + tippi.
 |
| Bounty ravintola |
Kap Verden
rahayksikkö on escudo, mutta kaikkialla kelpasi maksuvälineeksi
myös eurot tai eurojen ja escudojen yhdistelmä. Joissain
ravintoloiden laskuissa oli myös printattuna eurohinta, tosin se oli
silloin sama kuin escudohinta, mutta jaettuna sadalla. Virallinen
kurssi oli 1100 escudoa = 10,- euroa.
Keskiviikko 4.4.
Hotellin aamiainen
oli erinomainen. Aamiaisravintola oli osittain avointa tilaa ja
tripadvisorin hotelliarvioissa on valitettu sinne osuvasta tuulesta
ja buffetpöydille lentelevistä linnuista. Onneksi kevätilma oli
jo niin lämmin, ettei tuuli pahemmin haitannut, mutta parannuskohde
voisi olla lasiseinien asentaminen.
 |
| Aamiaishedelmiä |
 |
| Leikkeleitä |
Iltapäivällä tein
kävelyretken Santa Marian keskustaan ja takaisin rannan kautta.
Kukaan ei huudellut eikä ehdotellut mitään. Yhden rantaravintolan
kohdalla jalkapuoli kauppias houkutteli vesiostoksille ravintolaan
sekä katsomaan tekemiään ja vaimonsa tekemiä matkamuistoja. Hän
esitteli naishahmoista Santa Maria pienoispatsasta, jolle turismi on
tuonut elämisen mahdollisuuden. Karulla hiekkasaarella ei oikein ole
turismin lisäksi muita elinkeinoja.
 |
| Ranta Hotelli Hiltonin edessä |
 |
| Ranta Santa Marian keskustassa |
 |
| Santa Marian värikkäitä rakennuksia |
Illallinen Bailey´s baarissa muutaman sadan metrin päässä hotellista oli iloinen
yllätys. Alkupalaksi bruschetat, iso mineraalivesipullo ja
pääruoka merenelävä pasta sekä Ilpon valkoinen kala,
vihanneksia, perunoita ja riisi olivat tosi herkullisen makuisia ja
hinnatkin olivat kohtuullisia. Hinta 30,- + tippi.
 |
| Ilpo poistumassa Bailey´s ravintolasta |
Torstai 5.4.
Puolen päivän
jälkeen lähdin kävelemään rantaa pitkin oikealle kohti Hotelli
Riu Funanan rantaa. Näin oudon verkkoaidalla eristetyn alueen,
jolle oli viritelty naruista "viivat" vajaan metrin päähän
toisistaan ja tasaisin välimatkoin oli numerokylttejä. En
oikeastaan edes miettinyt mistä oli kyse. Googlen kartasta pääsi
valokuvaan ja tripadvisorin sivulle, joka kertoi, että alue onkin kilpikonnien pesimiseen
varattu.
 |
| Vartioitu kilpikonnien munien hautomisalue, kuva tripadvisorista |
Riu hotellin lähellä
ranta oli tungokseen asti täynnä lomalaisia. Samanlaista
rauhaa ei ollut kuin omalla rannallamme. En ollut huomannut ottaa
kävelyretkelle mukaan juomista. Olisin mennyt johonkin rantabaariin,
mutta eihän sellaista ollut, sillä lähellä oli vain all inclusive
hotelleita. Onneksi sain yhdestä kioskista mukillisen vettä, kun
kerroin, että olin lähtenyt Hiltonista liikkeelle ilman
juomapulloa.
 |
| Riu Funanan ruuhkainen ranta |
Illalla lähdimme
taksilla keskustaan ja menimme illalliselle La Villa Beach Lounge ravintolaan. Sen sijainti oli mukava, aivan rannalla, mutta
mauton ruoka oli pettymys eikä kahden pääruoan, yhden
alkupalan ja vesipullon hintakaan 49,50 eur ilahduttanut.
Palvelussakin oli parantamisen varaa. Olisimme tilanneet
jäätelöannokset, mutta listan mukaisia herkkuja ei ollut
saatavissa. Kysyin saisimmeko pelkkää jäätelöä. Sitä
luvattiin tuoda, mutta aika kului eikä jäätelöitä näkynyt,
joten tilasimme laskun ja sanoin, että jäätelöitä ei tarvitse
enää tuoda. Poistuimme paikalta 0,50 eur isompaa tippiä
jättämättä.
 |
| La Villa Beach Lounge |
Jäätelöt kävimme
nauttimassa GiraMondo jäätelöbaarissa.
Perjantai 6.4.
Ajattelimme lähteä
taksilla snorklailemaan Calheta Funda rannalle, mutta hotellin edessä
taksin kuljettaja kertoi, että tie sinne on kovin huono. Oikeastaan
en olisi halunnutkaan lähteä autiolle rannalle ;).
 |
| Tonnikaloja Santa Marian kalastajien laiturilla |
Niinpä taksikuski
ajoi meidät ensin Santa Marian keskustaan laiturin luo, johon
kalastajat tuovat aamupäivällä lastinsa. Tarkkailimme touhua
jonkin aikaa ja jatkoimme sitten matkaa Bikini Beachille. Se on
ranta, jonka näimme lentokoneen ikkunasta laskeutuessamme Salille.
Sinne on tehty aallonmurtajat, joiden sisäpuolella saattoi
uiskennella rauhallisissa vesissä ilman suuria aaltoja.
 |
| Bikini Beach ja Melia sekä Tui hotellialueet kuvattuna lentokoneen ikkunan läpi |
Vesi oli niin kylmää, ettei snorklailu oikein miellyttänyt.
Olimme saaneet taksikuskilta tarjouslappusen, jolla Bikini-rantaravintolasta
olisi saanut ilmaisen drinkin. Valitettavasti ravintola avautui
vasta klo 12 eli samaan aikaan, kun olimme sopineet, että kuski
hakee meidät paluumatkalle hotelliimme.
 |
| Bikini beach ja sen rantaravintola |
Lähdimme kävelemään
rannan päällystettyä tietä pitkin ja kyselimme rannalla näkyviltä
vartijoilta pääsisikö johonkin ostamaan juotavaa ja käymään
wc:ssä. Se ei onnistunut, sillä kaikki läheiset Melia ja Tui
hotellit sisälsivät all inclusiven eikä alueille päästetty
vieraita turisteja. Taksi haki meidät sovittuun aikaan ja maksoimme
sovitun hinnan 10,- euroa.
Iltapäivä kului
oman hotellin puutarhassa ja uiskennellessa kaikessa rauhassa
suuressa luonnonkivilaatoin päällystetyssä altaassa parin muun henkilön kanssa.
 |
| Hotellimme uima-allas |
Illalliselle menimme
italialaiseen Baraonda ravintolaan. Alkupalalajitelma sisälsi yhden
bruschetan ja toisen leivän, jonka päällä taisi olla laardia ;).
Lautasella oli lisäksi muutama viipale salamia ja joitain ohuita
kinkkuviipaleita sekä jokunen oliivi. 18,- euroa tuntui melko
paljolta, mutta kun ajattelee, että kaikki tuotteet on lennätetty
tänne kenties Euroopasta asti, niin hinnan ymmärtää.
Sinihomejuustopasta-annokseni ja Ilpon lihapullat ja perunamuusi
olivat maukkaita.
 |
| Ravintola Baraonda |
 |
| Ilpo Baraonda ravintolassa |
Lauantai 7.4.
Klo 08:20 haki
Apollomatkojen pikkubussi meidät hotellilta puolen päivän
saarikierrokselle. Bussiin nousi mukaan tummaihoinen nuorimies, jota luulin ensin paikallisoppaaksi. Hän oli paikallinen erikoisuus eli valokuvaaja, joka kuvasi koko päivän matkalaisia. Retken lopulla hän näytti kannettavalta tietokoneeltaan ottamiaan kuvia. Hän oli koonnut kunkin pariskunnan, perheen tai matkaseurueen kuvat omiksi kansioikseen. 25,- eurolla omat kuvat olisi saanut CD-rompulle tallennettuna tai sähköpostitse. Mukana olisi ollut 95 kuvaa saaren eri nähtävyyksistä sekä myös paikallista musiikkia. Kuvat jäivät meiltä ostamatta.
Ensimmäinen tutustumiskohteemme oli Murdeiran lahti, jonka olimme nähneet ja valokuvanneet
lentokoneen laskeutuessa. Sieltä näkyi yksi saaren nähtävyyksistä
Monte Leone.
 |
| Murdeiran lahti lentokoneen ikkunan läpi kuvattuna |
 |
| Monte Leone |
Seuraava
tutustumiskohde oli vanha käytöstä poistettu suolakaivos ja sen
kolme metriä meren pinnan alapuolella oleva tulivuoren kraateriin
muodostunut suolajärvi Pedra de Lume. Siellä olisi ollut
mahdollisuus mennä kellumaan veteen ja monet sen tekivätkin.
 |
| Käynti suolajärvelle tunnelin läpi |
 |
| Petra de Lume |
 |
| Suolajärvessä kellujat ja vasemmalla valokuvaaja |
 |
| Eila suolajärvellä |
Täältä jatkoimme
Baia da Pardaan hailahdelle katsomaan kuinka sitruunahait tulevat
rannan tuntumaan. Veteen oli mahdollisuus mennä kahlaamaan, jolloin
näki hait vain muutaman metrin päässä. Paikalta sai vuokrata 2,-
eurolla tossuja. Omat vanhat crocs kumitossuni osoittautuivat taas
erittäin käyttökelpoisiksi.
 |
| Baia da Prada, hailahti |
 |
| Pari sitruunahaita muutaman metrin päässä |
Rannalta suuntasimme
kohti saaren pääkaupunki Espargosia. Bussi vei meidät
tutkakukkulalle, josta näkyi koko kaupunki ja melkeinpä koko saari.
Siellä kuljeskeli hyvinvoivan näköisiä koiria, jotka kaiketi
saivat herkkuja turisteilta ja siksi kokoontuvat paikalle.
 |
| Espargos |
Tutka-aseman pystyi kiertämään kapeaa polkua pitkin.
Rantaläpsykkäät eivät olleet paras kenkävalinta, mutta hyvin
niilläkin kukkulan kiersi. Kaupungissa teimme lyhyen
kävelykierroksen käyden mm. paikallisella vihannestorilla.
 |
| Mirador (Balcony) Espargos |
 |
| Espargos vihannestori |
Seuraava
tutustumiskohde oli noin 4 km Espargoksesta pohjoiseen. Ajoimme sinne
kaupungin favela-asutuksen ohi. Uusia kerrostaloja rakennetaan
lähistölle, jotta asukkaille tarjoutuu mahdollisuus muuttaa
parempiin asuinoloihin.
 |
| Favela-asutusta Espargosissa |
 |
| Uusia kerrostaloja Espargosissa |
Terra Boa (hyvä maa) on noin 10
neliökilometrin alue, jossa voidaan harjoittaa maanviljelystä ja
karjankasvatusta. Kovin karua oli sielläkin. Horisontissa näkyivät
saaren korkeimmat vuoret Monte Grande 496 m ja Rocha da Salina 309 m.
 |
| Terra Boa (hyvä maa) |
 |
| Monte Grande 496 m ja Rocha da Salina 309 m |
Vähitellen ympäristö muuttui täydelliseksi erämaaksi ja
Mirage-baarin luona näimmekin ihmeen eli kangastuksen. Näytti aivan
siltä kuin kaukana olisi ollut vettä.
 |
| Kangastus |
Täältä jatkoimme
länsirannikolle Buraconaan ihmettelemään laavarannikon sinistä
silmää. Blue Eye on luolan suuaukosta auringonsäteiden
heijastus veden pintaan ja tämän ihmeen onnistuimme näkemään.
Se on nähtävissä vain tiettyyn aikaan päivästä ja silloin, jos
pilviä ei ole auringon edessä. Rannan tuntumaan on rakennettu
tyylikäs ja kaukaa huomaamaton ravintola sekä puiset kävelytiet
laavakentän yli Blue Eye luolalle.
 |
| Blue Eye, sininen silmä |
 |
| Olho D'agua, Buracona |
Viimeinen
tutustumiskohteemme oli Palmeiran kalastajakylä, jossa ehdimme nähdä
viimeiset kalastajat ennen heidän poistumistaan rannalta.
Vastarannalla näkyi vedenpuhdistuslaitoksen säiliöt, joita ensin
luulimme polttoainesäiliöiksi. Saarella ei ole ollenkaan
pohjavettä, joten kaikki vesijohtovesi suodatetaan merivedestä.
Paikalliset sitä juovatkin, mutta meille turisteille painotettiin
pulloveden juomisen tärkeyttä.
 |
| Palmeiran satama ja vedenpuhdistamo |
Polttoaineet tuodaan edelleen saarille, mutta uudistuvien energiamuotojen käyttö on suuressa kasvussa. Tuulivoimaloita näkyi ja mm. hotellissamme oli oma aurinkovoimala. Tavoitteena on, että vuoteen 2025 mennessä Kap Verde olisi
omavarainen energiantuotannossa. Tuulta ja aurinkoa riittää, mutta
haasteen tuo Afrikasta lentävä hiekka, joka peittää kaikki saaret
ja on ongelma tuulivoimaloiden koneistoille ja aurinkopaneeleille.
Palmeirassa ihastelimme myös kauniita muraaleja rakennusten seinissä ja värikkäitä taloja.
 |
| Ehkä Kap Verden Salin saaren kuvatuin seinä |
Tarjolla oli myös paikallisten
alkoholijuomien maistiaiset ja hyvin matkamuistojen kauppa näytti
käyvän maistiaisten jälkeen.
 |
| Maistiaiset ja oikealla oppaamme Sanna |
Tälle 33,- euron
hintaiselle reilun puolen päivän Apollomatkojen retkelle kannatti
todella lähteä. Vastaavia retkiä oli tarjolla lukuisilla
retkijärjestäjillä erilaisten kulkupelien kyydissä.
Illalla otimme taas
taksin 3,- eurolla hotellin edestä keskustaan. Kohteeksi kerroimme
Le Privé ravintolan, mutta päätimmekin mennä sen vastapäätä
olevaan Cafe del Mariin. Alkuuruoaksi tilasimme kummallekin salaatit,
Ilpolle kana & ananassalaatti ja minulle vuohenjuustosalaatti.
Annokset olivat niin reiluja, että olisivat riittäneet
sellaisenaan, mutta olimme jo ehtineet tilata Ilpolle pääruoaksi
grillattua barracudaa ja minulle lepämuruilla paneroitua
broilerinfilettä. Ruoka maittoi ja lasku oli 40,60. Siitä puuttui
1,5 litran kuplavesipullo ja asian huomasin vasta hotellissa.
Sunnuntai 8.4.
Päivällä tein
kävelyreissun uudestaan Riu Funana hotellin lähelle katsomaan ja
valokuvaamaan valekarettikilpikonnien kuoriutumisaluetta. Nyt siellä ei ollut munia vaan seuraava kausi alkaa kesäkuussa 2018. Kilpikonnat munivat öisin munansa mihin tahansa hiekkarannalle. Suojeluporukat pitävät vahtia ettei niitä häiritä ja kaivavat sitten munat ylös hiekasta ja siirtävät ne tänne suojelualueelle tekemiinsä kuoppiin. Kilpikonnanpoikaset kuoriutuvat aikanaan ja ne siirretään tai niille varataan rauhallinen väylä siirtyä mereen. Barbadoksella talvella 2016 satuimme näkemään kilpikonnien kuoriutumisen aivan rantalavitsojemme vieressä.
 |
| Kilpikonnien munien hautomisalue Riu Funana hotellin rannan vieressä |
Ennen illallista tein shoppailukierroksen keskustassa tarkoituksena ostaa kotiin pieni
rasia, jossa Ilpo voi säilyttää sohväpöydällä kaikkea pientä,
joka pitää hänen mielestään olla käden ulottuvilla. Löytyi
nahalla päällystetty punainen rasia hinnaltaan 17,- eur.
 |
| Genuine Cap Verde |
Illalliselle menimme
Genuine Cap Verde ravintolaan, jossa Ilpo otti hampurilaisen ja
Fantaa, minä Capo Verde Pizzan ja cociksen, lasku 18,10 + tippi.
Maanantai 9.4.
Aamupäivälla kävelin taas rantaa pitkin keskustaan. Toki piti käydä kurkistamassa rantalaiturin kalastajia ja muuta touhua siellä.
 |
| Santa Marian ranta kohti Hilton hotellia |
 |
| Kalastajien laituri |
Sen jälkeen piti etsiä posti, jotta sain tiputettua pari korttia postilaatikkoon.
Ystävällisen matkamuistoliikkeen kauppiaan vihjeen avulla posti
löytyi, kun lähdin kulkemaan kohti kattojen yli näkyviä antenneita.
 |
| Sinivalkoinen rakennus on Santa Marian posti |
Kartan mukaan samoilta seuduilta löytyisi Mercado Municipal. Kuljettuani jonkin matkaa leveillä autioilla kaduilla, joiden varrella näytti olevan paikallista asutusta tuli vastaan pieni tori, jossa myytiin vaatteita. Olivatkohan nämäkin UFF:ltä tai vastaavilta tahoilta tulleita? Opas kertoi lauantain kierroksella, että länsimaisten lahjoittajien vaatteita ei suinkaan aina anneta tarvitseville vaan niitä myydään.
 |
| Vaatetori |
 |
| Kauppahalli |
Lopulta vastaan tuli myös uudehkolta näyttävä kauppahalli. Pohjakerroksessa myytiin vihanneksia ja hedelmiä ja siellä oli myös ravintola. Toisessa kerroksessa oli erilaisia liike- ja toimistotiloja.
 |
| Kauppahalli sisältä |
Seuraava
suunnistuskohde oli Cazu - Supermercado. Hyvän
vihjeen antoivat muovikassien kanssa kulkevat naiset. Suunnistin
sinne, mistä naiset näyttivät tulevan ja siellä kauppa oli kerrostalon pohjakerroksessa. Tuliaisostokset ja lounastapeet löytyivät kaupan
hyllyiltä eli paikallista tonnikalaa ja tonnikalapateeta purkeissa,
kahvia, leipää, leikkeleitä, juomia. Mainio yksityiskohta oli se,
että kaupan kassakone huomioi sen, että 50,- euron setelini arvo
oli suurempi kuin paikallisen 5000,- escudon. Kuitissa nakyi arvo
5250,- ja vaihtorahat sain tämän isomman summan mukaan pääasiassa
escudoina, mutta mukana oli muutama euron kolikko.
 |
| Cazu supermarketti |
Takaisin hotellille kävelin leveän pääväylän jalkakäytävää pitkin. Jalkakäytävän vieressä kulki pyörätie ja kadun varrella oli tasaisin välimatkoin penkkejä ja kuntoiluvälineitä.
Illalliselle
ajattelimme mennä tripadvisorin numerolla 2 arvostettuun Chez Pastis
ravintolaan. Se aukesi klo 18:30 ja saavuimme paikalle pari
minuuttia ennen sitä. Ulkona oli vajaan kymmenen henkilön jono ja
Ilpo arveli, että mahtuisimme sisään, koska ravintolassa oli
seitsemän pöytää. Samalla hetkellä oveen kiinnitettiin lappu,
jossa luki: "Seuraavan kerran tilaa torstaina ja perjantaina klo
18:30 ja 20:30".
Aivan naapurissa
oli Pubim restaurant. Menimme sinne vaikka ravintolassa ei ollut
muita asiakkaita. Tilasimme kuplavettä, yhden sekasalaatin, Ilpolle paistettua kananrintafilettä ja minulle merenelävärisottoa.
Hetken kuluttua tarjoilija tuli sanomaan, että heillä on vain
vettä ilman kuplia, mutta poika lähti polkupyörällä ostamaan
meille vettä. Veden tulo kesti, mutta eipä meillä ollut mihinkään
kiire. Vihdoin tuli vesi ja pääruoatkin pöytään, mutta salaatti
unohtui. Emme maininneet siitä mitään. Ilpon annos oli kuulemma
aivan OK ja omanikin maittava. Ainoa arveluttava asia olivat
annokseni kokonaiset katkaravut. Toki ne sai kuorittua, mutta
sormien pyyhkiminen pelkällä ravintolan tarjoamalla ohuella
paperilla ei olisi onnistunut. Onneksi mukana oli omat
paperinenäliinat. Lasku 25,- eur + tippi ja laatu kohtasivat
eduksemme.
 |
| Pubim ravintola |
Tiistai 10.4.
Viimeisen aamupäivän
vietimme hotellin rannalla ja piha-alueella uima-altaassa ja napsimalla kuvia lähiympäristöstä. Hiukan oli mielessämme ajatus lähteä hierottavaksi
kalastajalaiturin lähellä olevaan pieneen hotelliin, jossa hinnat olivat yli
puolet edullisempia kuin omassa hotellissamme. Huoneet piti luovuttaa
klo 12 ja lentokenttäkuljetuksen ilmoitettiin lähtevän kahden
jälkeen. Jäimme tavoistamme poiketen istuskelemaan hotellin aulaan,
mutta meillä kummallakin oli kirjat kesken ja saimme luettua ne
mukavasti loppuun, ennen lentokenttäbussin ilmaantumista hotellin
eteen.
 |
| Hotellin piha |
 |
| Uima-altaan ympäristö |
 |
| Kauniita huonekaluja hotellin pohjakerroksessa |
 |
| Istuskelualue ravintolan lähellä |
 |
| Ensimmäinen maailmanympäripurjehduksen tehnyt alus, Victoria |
 |
| Seinä vastapäätä vastaanottoa |
 |
| Cesariá Évora baarin seinällä |
 |
| Kartta vastaanoton seinällä |
 |
| Vastaanoton istuinryhmä |
Lentokentällä ei
ollut lähdössä muita koneita kuin omamme, mutta 1 - 3 virkailijalta kului noin 170 asiakkaan
lähtöselvittämiseen tunti. Sama kone, jolla olimme saapuneet
Salin saarelle tuli tyhjänä hakemaan meitä ja sen saattaminen
lähtökuntoon kesti niin, että lähtö myöhästyi lähes tunnin.
Pääsimme lähtemään noin klo 18. (Suomen aika oli 22) Meitä
palveli sama miehistö kuin tullessamme. He olivat viettäneet
viikon saarella ja suurella osalla oli mukanaan
perheenjäseniä. Tämä oli Apollomatkojen viimeinen lento Salilta
Tukholman kautta Helsinkiin. Tämän lennon jälkeen alkavat
kesäkohteiden matkat Välimerelle.
Palvelu
matkustamossa aloitettiin laskuttamalla etukäteen tilatut
taxfree-tuotteet ja sen jälkeen kulkivat juomavaunut. Meille
tarjottiin Novair+ lisämaksulliseen palveluun kuuluvana kaksi juomaa
ja sen jälkeen oli ateriatarjoilu. Ilta pimeni ja koneen sisävalo
sammutettiin. Huonosti nukuttujen tuntien jälkeen laskeuduimme
Arlandaan. Ruotsalaiset poistuivat koneesta ja jatkoimme
Helsinki-Vantaalle. Aamiaiseksi tarjottiin juustosämpylä ja
appelsiinimehua. Perille laskeuduttiin vain 15 minuuttia myöhässä
noin klo 6:30. Lisää valokuvia on Metkaamatkustelua.kuvat sivustolla
