torstaina, toukokuuta 31, 2018

Helsinki koirien kanssa toukokuussa 2018

Toukokuun sää oli Helsingissä harvinaisen kaunis ja niinpä lähdimme päivälenkille koirien ja joskus myös Ilpon tai tyttärien kanssa Viikin kotiseutujen lisäksi eri puolille kaupunkia. Kuvia tuli räpsittyä kännykällä. Kuljimme bussilla, metrolla ja raitiovaunulla.  Mukana oli eväät ja kahvit termospullossa tai pistäydyimme jossakin kahvilassa tai ravintolassa. Kuvissa esiintyvät kromfohrländer Nopsa 5 vuotta ja jackrussellinterrieri Metka 12 vuotta. 

Pikku Kallahti 6.5.2018 
Aurinkolahden uimaranta 6.5.2018
Ravintola Bello Viikissä  7.5.2018
Bello lounaspizzat 7.5.2018
Milla Viikin viljelypalstallaan 7.5.2018
Ohrapellon kyntöä Vadelmakallion pellolla 9.5.2018
Kartta lainattu Viikin opetus- ja tutkimustilan FB-seinältä 
Viikin ratsastuskeskuksen hevosia 12.5.2018
Keppihevosharrastajia Viikin niityillä 12.5.2018
Näkymä kohti Helsingin keskustaa saunan terassilta 12.5.2018
Äitienpäivälounas Burger King Oulunkylässä 13.5.2018
Kirsikkapuisto Roihuvuori 15.5.2018
Roihuvuoren japanilaistyylinen puutarha
Roihuvuoren japanilaistyylinen puutarha 15.5.2018
Viikin kirkko 16.5.2018
Viikin asukastalo LAVA 16.5.2018
Hyötykasviyhdistyksen taimimyyjäiset Annalassa 17.5.2018
Kielojen kukintaa Latokartanonkaaren kupeessa 18.5.2018
Haapana Viikinojassa 18.5.2018
Picnicillä Tokoinrannassa ex-kollegoiden kanssa 19.5.2018
Agilitytreenit Kivikossa 20.5.2018
Viikinojanpuisto 22.5.2018
Viikinojanpuiston viljelypalstat ja Ratsastuskeskuksen talli 
Viikinojanpuisto 22.5.2018
Kotipihan kukkivat koristepuut ja pensaat 22.5.2018
Malminkartanon omenatarha 23.5.2018
Stadin puutarhuri Herttoniemen kartanon mailla 24.5.2018
Herttoniemen kartanon puisto
Herttoniemen kartano 24.5.2018
Herttoniemen kartanon tuulimylly
Päiväkahvi ja lihapiirakka Hakaniemen rannassa 24.5.2018
Maailma kylässä Kaisaniemenpuistossa 26.5.2018
Ihana Helsinki 2018 kukka-asetelmia Espalla
Ihana Helsinki 2018
Svarowski lintukaukoputkella ja kännykällä leikittelyä saunan terassilla 26.5.2018
Haagan rhododenronpuiston kukkivat atsaleat 28.5.2018 
Eiranranta 29.5.2018
Päiväkahvit Cafe Compassissa 29.5.20
Kaivopuiston ranta
Katajanokka
Kauppahallin ranta
Rautatientori 29.5.2018
Haakoninlahti - Laajasalo taustalla kauppatorin ranta 30.5.2018
Stansvikin kartanon ranta


Stansvikin kartano
Ravintola Stansvik
Päiväkahvit Hakaniemen torilla 31.5.2018

torstaina, toukokuuta 03, 2018

Mihin matkustin 25 vuotta sitten?



Mietiskellessämme minne matkustaisimme kesällä, on Gozo ruvennut kiinnostamaan. Kaivoin esiin 25 vuotta vanhat valokuvat Maltalta, jossa olimme perheen kanssa hiihtoloman aikaan. Silloin siellä oli melko viileää ja sateista, mutta kesällä Malta ja Gozo saattaisivat tarjota mukavat puitteet pyöräilyyn ja snorklailuun. 

Perustettuani tämän Metkaamatkustelua-blogin kesällä 2006 oli ajatuksena koota myös aikaisemmin tehdyt matkat jonnekin pilviin.  Saman vuoden marraskuussa perustin Matkustelua-blogin, johon tein valmiiksi tekstisivut vuosille 1956 - 1966 ja vuodesta 1969 lähtien jokaiselle vuodelle. Sinne on jo luetteloitu matkakohteet, mutta kuvien ja matkakertomusten lisääminen on pahasti kesken.  Nyt sain aikaiseksi lisätä vuoden 1993 matkakuvia ja hieman tekstiä blogiin ja ne löytyvät tuolta linkin takaa.  

Vuosi 1993 onkin ollut yksi parhaista matkustusvuosista.  Silloin tuli tehtyä 12 matkaa joiden kohteet olivat Ahvenanmaa, Alanya, Budapest ja Hajduszoboszlo, Loiren laakso, Lontoo, Malta, München, Pariisi, Tukholma, sekä risteilyt Sally Albatrosilla, Silja Europalla, Silja Serenadella ja Silja Symphonyllä. Osa oli työmatkoja ja osa perheen kanssa tehtyjä huvimatkoja.

perjantaina, huhtikuuta 13, 2018

Kap Verde, Salin saari 2018

Odotukset ylittyivät Kap Verden matkalla. Maan tuloista 25 % tulee turismista ja varsinkin Salin saaren eteläosassa Santa Mariassa huomaa, että turistien viihtyvyyteen on panostettu. Pääkadut ovat leveitä ja hyvässä kunnossa. Ravintoloita, hotelleja ja matkamuistomyymälöitä löytyy keskustasta ja rannan tuntumasta lähes jokaiseen makuun. Tarjolla on valtavien all inclusive hotellialueiden lisäksi myös kaiken tasoisia ja kokoisia muitakin majoitusvaihtoehtoja. Polkupyöriä, "rantakirppuja" ja monenlaisia vesillä liikkuvia välineitä vuokrataan. Sukeltamaan, snorklailemaan, ratsastamaan jne. pääsee. Asukkaat ymmärtävät turismin merkityksen hyvinvoinnilleen. He eivät ole päälle käyvän ystävällisiä kuten esimerkiksi Gambiassa. Turisteja ei vielä liiku valtavina laumoina muualla kuin Santa Marian rantalaiturilla.  Muutaman sadan metrin päässä keskustasta paikallisten asuinalueilla sai kulkea omassa rauhassaan. Nähtävää ja koettavaakin riitti viikon tarpeiksi tällä aurinkoisella, mutta tuulisella saarella.
Kap Verden saaret Senegalin ja Gambian naapurissa
Metkaamatkustelua.kuvat sivustolla on reilut 200 valokuvaa ja ravintoloiden nimilinkeistä pääsee tripadvisorin arvosteluihin.


Wikipedia kertoo alueesta:
Kap Verden tasavalta eli Kap Verde (port. Cabo Verde, ’vihreä niemi’) on Afrikan saarivaltio. Se sijaitsee Atlantin valtamerellä, noin 450 kilometrin päässä Länsi-Afrikan rannikolta. Se on Makaronesiaan kuuluva tasavalta.
Alun perin nimi Kap Verde tarkoitti Afrikan mantereen läntisintä niemeä, joka sijaitsee nykyisessä Senegalissa lähellä Dakaria. Niemen edustalla sijaitsevalle saariryhmälle annettiin sen mukaan myöhemmin nimi Kap Verden saaret, maan itsenäistymisen jälkeen vuonna 1975 lyhyesti Kap Verde.
Kap Verde oli asumaton portugalilaisten saapuessa sinne 1400-luvulla. Saaret asutettiin ja niistä tehtiin osa portugalilaista imperiumia, jolloin saarista tuli Portugalin siirtomaa. Kap Verdestä tuli pian orjakaupan keskus, ja pääosa nykyisistä asukkaista onkin afrikkalaisten orjien ja portugalilaisten siirtolaisten jälkeläisiä.
Kap Verde tunnustettiin itsenäiseksi valtioksi 5. heinäkuuta 1975. Se kuuluu Portugalinkielisten maiden yhteisöön.

Makaronesia on itäisellä Pohjois-Atlantilla Iberian niemimaan ja Länsi-Afrikan edustalla sijaitseva saaristo. Siihen kuuluu viisi erillistä saariryhmää: Portugalille kuuluvat Azorit, Madeira ja Selvagenssaaret, Espanjalle kuuluvat Kanariansaaret sekä itsenäinen valtio Kap Verde. Asuttuja saaria on yhteensä 28 ja asumattomia vain muutamia.
Puolen päivän retkellä opas kertoi mm.: Maan itsenäistyessä lukutaito oli vain 40 %:lla asukkaista, nykyään se on 90 %:lla. Keskipalkka on noin 300,- euroa, hotellien siivoojilla 150,-, ravintolatyöntekijöillä 250,- ja vastaanottovirkailijoilla 350,-.

Pääsiäismaanantaina 2.4.2018 koetteli Etelä-Suomea harvinaisen hankala lumimyrsky. Finnair oli joutunut peruuttamaan parikymmentä lentoa ja maantieliikenteelläkin oli hankaluuksia. Tiistai aamun valjetessa lumituisku oli laantunut ja puut sekä maanpinta olivat saaneet kauniin lumivaipan. Lenkillä koirien kanssa pikku pakkasessa saimme nauttia talven kauneimmasta aamusta kevään heleässä valossa.
Helsinki-Vantaa lentokenttä koneen ikkunasta 3.4.2018
Taksin olimme tilanneet noutamaan meitä jo klo 07:30 siltä varalta, että liikenteen sujumisessa olisi vielä ongelmia. Tiet oli kuitenkin aurattu ja olimme lentoasemalla ennen kahdeksaa. Apollomatkojen Novairin lento kohti Kap Verden Salin saarta lähti klo 10:10. Lentokentällä kiitotiet olivat ilman pienintäkään lumipeitettä. Lunta näkyi vain kiitoteiden välisillä alueilla.

Kone oli elokuussa 2017 valmistunut Airbus 321NEO. Kapteenin kuulutuksen mukaan sen melutaso oli tavallista alhaisempi, sisäilma parempi ja polttoaineen kulutus matkustajaa kohden pienempää kuin muissa koneissa. Novair on liittynyt "Vihreä nousu ja laskeutuminen" ohjelmaan, jossa minimoidaan lentoliikenteen aiheuttamia haittoja ja noustaan mahdollisimman korkealle lyhyessä ajassa, koska polttoaineenkulutus on yläilmoissa vähäisempää. Laskussa (ja olikohan myös nousussa) käytetään apuna liike-energiaa, jotta polttoaineen kulutus olisi mahdollisimman vähäistä.

Helsinki-Vantaalta matkaan lähti vajaa koneellinen matkustajia. Matkustamohenkilökunta oli Ruotsista ja Norjasta, mutta yksi lentoemäntä puhui myös suomea. Tarjoiluna alkumatkasta oli juusto-bagel ja appelsiinimehua.

45 minuutin lennon jälkeen kone laskeutui Tukholman Arlandan kentälle. Matkustajia pyydettiin siirtymään terminaalirakennuksen odotustilaan, josta olisi päässyt muuallekin terminaaliin, mutta jätimme käyttämättä tämän mahdollisuuden. WC-käynnillä naureskelin mielessäni ruotsalaista tasa-arvoa, sillä eriöitä oli vain yksi ja sinne miehet ja naiset jonottivat yhdessä.

Reilun tunnin tankkauksen jälkeen koneeseen nousi myös ruotsalaisia matkustajia. Mukana oli tosi paljon lapsiperheitä ja Suomestakin lähteneet matkustajat olivat nuoria verrattuna ainakin vuoden takaisiin Gambian matkakumppaneihin. Koneeseen tuli uusi miehistö ja mukana oli taas yksi suomea puhuva lentoemäntä. Kuulin henkilökunnan mainitsevan, että matkustajia oli kaikkiaan 166 + 3 vauvaa.

Olimme varanneet lisämaksulliset istumapaikat koneen etuosasta, jossa jalkatilaa oli tavallista enemmän ja kolmen vierekkäisen istuimen keskipaikka oli jätetty vapaaksi. 99,- euron lisämaksulla/henkilö sai myös ateriat ja juomat mennen tullen.

Lounas Tukholma-Faro välillä
Arlandasta nousun jälkeen tarjoiltiin pähkinäpussit ja ruokajuomat. Tarjolla oli viiniä, olutta tai virvokkeita ja toiseksi juomaksi sai virvokkeen tai vettä. Ateriana oli kanaa ja riisiä curry-seesam kastikkeessa, suklaakookosleivonnainen, kahvia tai teetä. Koneessa ei ollut minkäänlaisia laitteita, joista olisi nähnyt karttakuvasta tietoja lentokoneen sijainnista tai voinut katsella elokuvia tai kuunnella musiikkia, mutta omien laitteiden käyttäminen lentotilassa oli sallittua ja edessä olevien istuinten rakenteissa oli myös pistorasioita näiden lataamiseen ja teline tablettia varten. WIFI-yhteyttä koneessa ei ollut.

Kone laskeutui nopeaa tankkausta varten Faroon. Se saattoi johtua voimakkaasta vastatuulesta ja polttoaineen lisätarpeesta. Aikaa kului lähes tunti. Lämpötila Farossa oli kapteenin kuulutuksen mukaan 18 astetta, joten ihan rantakelit siellä ei vielä ollut. Koneen ikkunasta näimme hienosti Algarven alueen hiekkarannat, rannikon suistoalueet ja viiniviljelmät lähikukkuloilla.
Tukholma - Faro välillä lentoaika oli 4 tuntia 30 minuuttia.
Faro
Farosta jatkoimme matkaa klo 17:50 Suomen aikaa. Arvioitu lentoaika Salin saarelle oli 3 tuntia 55 minuuttia. Ensin kulkivat ohitsemme ostoskärryt, josta sai juotavaa (limut yms. 2,50 eur) ja pieniä talaslajitelmia (7,- eur). Jonkin ajan kuluttua tarjoiltiin kaikille foccacia-leivät, mehua ja kahvi/teetä. 
Koneen oikealla puolella näkyi komeasti Kanariansaarten Teneriffa ja pilvien yläpuolelle kurottautui Espanjan korkein vuori Teide.
Teneriffa ja Teide pilvien yläpuolella
Kap Verden Salin saaren eteläosan yli jouduttiin tekemään kaarros ennen kun päästiin laskeutumaan klo 21:50 Suomen aikaa. Kaikkien asiakkaiden tavaroita odoteltiin tunnin verran ja hotelliin päästiin lähtemään vasta noin klo 23 Suomen aikaa eli klo 19 paikallista aikaa.
Huoneemme Hilton Capo Verde Sal -hotellissa
Hilton Capo Verde Sal hotellin sisäänkirjautumiseen pääsimme ensimmäisten joukossa.  Hotelli oli valmistunut lokakuussa 2017 eikä siellä paikat vielä repsottaneet. Huoneessamme oli kaksi erillistä 120 cm vuodetta, molemmilla omat yöpöydät ja niillä kauniit pöytävalaisimet ja sen lisäksi sänkyjen päädyissä oli lukulamput ja huoneen nurkassa jalkavalaisin ja katossa upotettuja valaisimia. Huoneessa oli harvinaisen paljon valoa ja hyvä niin. Yhdessä nurkassa oli lepotuoli ja pieni pöytä, toisessa nurkassa reilun kokoinen pyöreä pöytä ja sen ympärillä kaksi tuolia. Työtaso - lipastoyhdistelmän päällä oli reilunkokoinen TV sekä vedenkeitin ja laseja, mukeja, teetä, kahvia, sokeria maitojauhetta. Minibaariin tuotiin päivittäin litra vettä. Eteisessä oli vaatekaappeja ja siellä silityslauta ja rauta sekä kassakaappi. 
Kylpyhuone
Kylpyhuone oli iso ja siellä oli erikseen lasiseinillä ja ovilla varustetut tilat suihkulle käsi- ja sadesuihkuineen sekä wc:lle. Soikea valkoinen pesuallas oli marmoritason päällä ja altaan alla oli hylly- ja laatikkotilaa. Parvekkeella oli kaksi mukavaa tuolia ja pöytä.  Ilmastointi toimi äänettömästi ja tehokkaasti kunhan parvekkeen oven muisti sulkea kunnolla. Pistorasioita oli yöpöytien luona ja useita kappaleita muuallakin. Ei tule mieleen, mitä huoneessa olisi voinut olla vielä paremmin. Pientä ontumista oli palvelussa. Kylpyhuoneessa oli kortti, jossa neuvottiin, miten tulee toimia, jos ei halua pyyhkeitä tai lakanoita vaihdettavan päivittäin. Toimimme ohjeen mukaan ja kerran jopa sanoin siivoojalle, ettei lakanoita tarvitse vaihtaa, mutta silti liinavaatteet vaihdettiin päivittäin. Vettä unohdettiin tuoda parina päivänä samoin kahvitäydennystä, mutta huomautettuani asiasta vastaanotossa saimme kahvia lisää ja vettäkin tuotiin.
Hotelli Hilton Capo Verde Sal, sisäänkäynti
Ensimmäisenä iltana ehdimme syömään hotellin rantaravintola Bountyyn klo 20. Oma tonnikala-annokseni oli aika vaatimaton ja Ilpo otti jotain punaista kalaa. Yksi caesar salaatti ja iso kuplavesipullo jaettiin. Illan lasku oli 48,- eur + tippi.

Bounty ravintola
Kap Verden rahayksikkö on escudo, mutta kaikkialla kelpasi maksuvälineeksi myös eurot tai eurojen ja escudojen yhdistelmä. Joissain ravintoloiden laskuissa oli myös printattuna eurohinta, tosin se oli silloin sama kuin escudohinta, mutta jaettuna sadalla. Virallinen kurssi oli 1100 escudoa = 10,- euroa.

Keskiviikko 4.4.

Hotellin aamiainen oli erinomainen. Aamiaisravintola oli osittain avointa tilaa ja tripadvisorin hotelliarvioissa on valitettu sinne osuvasta tuulesta ja buffetpöydille lentelevistä linnuista. Onneksi kevätilma oli jo niin lämmin, ettei tuuli pahemmin haitannut, mutta parannuskohde voisi olla lasiseinien asentaminen.
Aamiaishedelmiä
Leikkeleitä
Iltapäivällä tein kävelyretken Santa Marian keskustaan ja takaisin rannan kautta. Kukaan ei huudellut eikä ehdotellut mitään. Yhden rantaravintolan kohdalla jalkapuoli kauppias houkutteli vesiostoksille ravintolaan sekä katsomaan tekemiään ja vaimonsa tekemiä matkamuistoja. Hän esitteli naishahmoista Santa Maria pienoispatsasta, jolle turismi on tuonut elämisen mahdollisuuden. Karulla hiekkasaarella ei oikein ole turismin lisäksi muita elinkeinoja.
Ranta Hotelli Hiltonin edessä
Ranta Santa Marian keskustassa 
Santa Marian värikkäitä rakennuksia
Illallinen Bailey´s baarissa muutaman sadan metrin päässä hotellista oli iloinen yllätys. Alkupalaksi bruschetat, iso mineraalivesipullo ja pääruoka merenelävä pasta sekä Ilpon valkoinen kala, vihanneksia, perunoita ja riisi olivat tosi herkullisen makuisia ja hinnatkin olivat kohtuullisia. Hinta 30,- + tippi.
Ilpo poistumassa Bailey´s ravintolasta
Torstai 5.4.

Puolen päivän jälkeen lähdin kävelemään rantaa pitkin oikealle kohti Hotelli Riu Funanan rantaa. Näin oudon verkkoaidalla eristetyn alueen, jolle oli viritelty naruista "viivat" vajaan metrin päähän toisistaan ja tasaisin välimatkoin oli numerokylttejä. En oikeastaan edes miettinyt mistä oli kyse. Googlen kartasta pääsi valokuvaan ja tripadvisorin sivulle, joka kertoi, että alue onkin kilpikonnien pesimiseen varattu.
Vartioitu kilpikonnien munien hautomisalue, kuva tripadvisorista
Riu hotellin lähellä ranta oli tungokseen asti täynnä lomalaisia. Samanlaista rauhaa ei ollut kuin omalla rannallamme. En ollut huomannut ottaa kävelyretkelle mukaan juomista. Olisin mennyt johonkin rantabaariin, mutta eihän sellaista ollut, sillä lähellä oli vain all inclusive hotelleita. Onneksi sain yhdestä kioskista mukillisen vettä, kun kerroin, että olin lähtenyt Hiltonista liikkeelle ilman juomapulloa.
Riu Funanan ruuhkainen ranta
Illalla lähdimme taksilla keskustaan ja menimme illalliselle La Villa Beach Lounge ravintolaan. Sen sijainti oli mukava, aivan rannalla, mutta mauton ruoka oli pettymys eikä kahden pääruoan, yhden alkupalan ja vesipullon hintakaan 49,50 eur ilahduttanut. Palvelussakin oli parantamisen varaa. Olisimme tilanneet jäätelöannokset, mutta listan mukaisia herkkuja ei ollut saatavissa. Kysyin saisimmeko pelkkää jäätelöä. Sitä luvattiin tuoda, mutta aika kului eikä jäätelöitä näkynyt, joten tilasimme laskun ja sanoin, että jäätelöitä ei tarvitse enää tuoda. Poistuimme paikalta 0,50 eur isompaa tippiä jättämättä.
La Villa Beach Lounge
Jäätelöt kävimme nauttimassa GiraMondo jäätelöbaarissa.

Perjantai 6.4.
Ajattelimme lähteä taksilla snorklailemaan Calheta Funda rannalle, mutta hotellin edessä taksin kuljettaja kertoi, että tie sinne on kovin huono. Oikeastaan en olisi halunnutkaan lähteä autiolle rannalle ;).
Tonnikaloja Santa Marian kalastajien laiturilla
Niinpä taksikuski ajoi meidät ensin Santa Marian keskustaan laiturin luo, johon kalastajat tuovat aamupäivällä lastinsa. Tarkkailimme touhua jonkin aikaa ja jatkoimme sitten matkaa Bikini Beachille. Se on ranta, jonka näimme lentokoneen ikkunasta laskeutuessamme Salille. Sinne on tehty aallonmurtajat, joiden sisäpuolella saattoi uiskennella rauhallisissa vesissä ilman suuria aaltoja. 
Bikini Beach ja Melia sekä Tui hotellialueet kuvattuna lentokoneen ikkunan läpi
Vesi oli niin kylmää, ettei snorklailu oikein miellyttänyt. Olimme saaneet taksikuskilta tarjouslappusen, jolla Bikini-rantaravintolasta olisi saanut ilmaisen drinkin. Valitettavasti ravintola avautui vasta klo 12 eli samaan aikaan, kun olimme sopineet, että kuski hakee meidät paluumatkalle hotelliimme.
Bikini beach ja sen rantaravintola
Lähdimme kävelemään rannan päällystettyä tietä pitkin ja kyselimme rannalla näkyviltä vartijoilta pääsisikö johonkin ostamaan juotavaa ja käymään wc:ssä. Se ei onnistunut, sillä kaikki läheiset Melia ja Tui hotellit sisälsivät all inclusiven eikä alueille päästetty vieraita turisteja. Taksi haki meidät sovittuun aikaan ja maksoimme sovitun hinnan 10,- euroa.

Iltapäivä kului oman hotellin puutarhassa ja uiskennellessa kaikessa rauhassa suuressa luonnonkivilaatoin päällystetyssä altaassa parin muun henkilön kanssa.


Hotellimme uima-allas
Illalliselle menimme italialaiseen Baraonda ravintolaan. Alkupalalajitelma sisälsi yhden bruschetan ja toisen leivän, jonka päällä taisi olla laardia ;). Lautasella oli lisäksi muutama viipale salamia ja joitain ohuita kinkkuviipaleita sekä jokunen oliivi. 18,- euroa tuntui melko paljolta, mutta kun ajattelee, että kaikki tuotteet on lennätetty tänne kenties Euroopasta asti, niin hinnan ymmärtää. Sinihomejuustopasta-annokseni ja Ilpon lihapullat ja perunamuusi olivat maukkaita.
Ravintola Baraonda
Ilpo Baraonda ravintolassa
Lauantai 7.4.
Klo 08:20 haki Apollomatkojen pikkubussi meidät hotellilta puolen päivän saarikierrokselle. Bussiin nousi mukaan tummaihoinen nuorimies, jota luulin ensin paikallisoppaaksi.  Hän oli paikallinen erikoisuus eli valokuvaaja, joka kuvasi koko päivän matkalaisia.  Retken lopulla hän näytti kannettavalta tietokoneeltaan ottamiaan kuvia.  Hän oli koonnut kunkin pariskunnan, perheen tai matkaseurueen kuvat omiksi kansioikseen. 25,- eurolla omat kuvat olisi saanut CD-rompulle tallennettuna tai sähköpostitse.  Mukana olisi ollut 95 kuvaa saaren eri nähtävyyksistä sekä myös paikallista musiikkia. Kuvat jäivät meiltä ostamatta. 

Ensimmäinen tutustumiskohteemme oli Murdeiran lahti, jonka olimme nähneet ja valokuvanneet lentokoneen laskeutuessa. Sieltä näkyi yksi saaren nähtävyyksistä Monte Leone.


Murdeiran lahti lentokoneen ikkunan läpi kuvattuna
Monte Leone
Seuraava tutustumiskohde oli vanha käytöstä poistettu suolakaivos ja sen kolme metriä meren pinnan alapuolella oleva tulivuoren kraateriin muodostunut suolajärvi Pedra de Lume. Siellä olisi ollut mahdollisuus mennä kellumaan veteen ja monet sen tekivätkin.


Käynti suolajärvelle tunnelin läpi
Petra de Lume
Suolajärvessä kellujat ja vasemmalla valokuvaaja
Eila suolajärvellä
Täältä jatkoimme Baia da Pardaan hailahdelle katsomaan kuinka sitruunahait tulevat rannan tuntumaan. Veteen oli mahdollisuus mennä kahlaamaan, jolloin näki hait vain muutaman metrin päässä. Paikalta sai vuokrata 2,- eurolla tossuja. Omat vanhat crocs kumitossuni osoittautuivat taas erittäin käyttökelpoisiksi.


Baia da Prada, hailahti
Pari sitruunahaita muutaman metrin päässä
Rannalta suuntasimme kohti saaren pääkaupunki Espargosia. Bussi vei meidät tutkakukkulalle, josta näkyi koko kaupunki ja melkeinpä koko saari. Siellä kuljeskeli hyvinvoivan näköisiä koiria, jotka kaiketi saivat herkkuja turisteilta ja siksi kokoontuvat paikalle. 
Espargos
Tutka-aseman pystyi kiertämään kapeaa polkua pitkin. Rantaläpsykkäät eivät olleet paras kenkävalinta, mutta hyvin niilläkin kukkulan kiersi. Kaupungissa teimme lyhyen kävelykierroksen käyden mm. paikallisella vihannestorilla.
Mirador (Balcony) Espargos
Espargos vihannestori
Seuraava tutustumiskohde oli noin 4 km Espargoksesta pohjoiseen. Ajoimme sinne kaupungin favela-asutuksen ohi. Uusia kerrostaloja rakennetaan lähistölle, jotta asukkaille tarjoutuu mahdollisuus muuttaa parempiin asuinoloihin. 
Favela-asutusta Espargosissa
Uusia kerrostaloja Espargosissa
Terra Boa (hyvä maa) on noin 10 neliökilometrin alue, jossa voidaan harjoittaa maanviljelystä ja karjankasvatusta. Kovin karua oli sielläkin. Horisontissa näkyivät saaren korkeimmat vuoret Monte Grande 496 m ja Rocha da Salina 309 m. 


Terra Boa (hyvä maa)
Monte Grande 496 m ja Rocha da Salina 309 m
Vähitellen ympäristö muuttui täydelliseksi erämaaksi ja Mirage-baarin luona näimmekin ihmeen eli kangastuksen. Näytti aivan siltä kuin kaukana olisi ollut vettä.
Kangastus
Täältä jatkoimme länsirannikolle Buraconaan ihmettelemään laavarannikon sinistä silmää. Blue Eye on luolan suuaukosta auringonsäteiden heijastus veden pintaan ja tämän ihmeen onnistuimme näkemään. Se on nähtävissä vain tiettyyn aikaan päivästä ja silloin, jos pilviä ei ole auringon edessä. Rannan tuntumaan on rakennettu tyylikäs ja kaukaa huomaamaton ravintola sekä puiset kävelytiet laavakentän yli Blue Eye luolalle.
Blue Eye, sininen silmä
Olho D'agua, Buracona
Viimeinen tutustumiskohteemme oli Palmeiran kalastajakylä, jossa ehdimme nähdä viimeiset kalastajat ennen heidän poistumistaan rannalta. Vastarannalla näkyi vedenpuhdistuslaitoksen säiliöt, joita ensin luulimme polttoainesäiliöiksi. Saarella ei ole ollenkaan pohjavettä, joten kaikki vesijohtovesi suodatetaan merivedestä. Paikalliset sitä juovatkin, mutta meille turisteille painotettiin pulloveden juomisen tärkeyttä. 
Palmeiran satama ja vedenpuhdistamo
Polttoaineet tuodaan edelleen saarille, mutta uudistuvien energiamuotojen käyttö on suuressa kasvussa. Tuulivoimaloita näkyi ja mm. hotellissamme oli oma aurinkovoimala.  Tavoitteena on, että vuoteen 2025 mennessä Kap Verde olisi omavarainen energiantuotannossa. Tuulta ja aurinkoa riittää, mutta haasteen tuo Afrikasta lentävä hiekka,  joka peittää kaikki saaret ja on ongelma tuulivoimaloiden koneistoille ja aurinkopaneeleille.
Palmeirassa ihastelimme myös kauniita muraaleja rakennusten seinissä ja värikkäitä taloja.
Ehkä Kap Verden Salin saaren kuvatuin seinä

Tarjolla oli myös paikallisten alkoholijuomien maistiaiset ja hyvin matkamuistojen kauppa näytti käyvän maistiaisten jälkeen.
Maistiaiset ja oikealla oppaamme Sanna
Tälle 33,- euron hintaiselle reilun puolen päivän Apollomatkojen retkelle kannatti todella lähteä. Vastaavia retkiä oli tarjolla lukuisilla retkijärjestäjillä erilaisten kulkupelien kyydissä.

Illalla otimme taas taksin 3,- eurolla hotellin edestä keskustaan. Kohteeksi kerroimme Le Privé ravintolan, mutta päätimmekin mennä sen vastapäätä olevaan Cafe del Mariin. Alkuuruoaksi tilasimme kummallekin salaatit, Ilpolle kana & ananassalaatti ja minulle vuohenjuustosalaatti. Annokset olivat niin reiluja, että olisivat riittäneet sellaisenaan, mutta olimme jo ehtineet tilata Ilpolle pääruoaksi grillattua barracudaa ja minulle lepämuruilla paneroitua broilerinfilettä. Ruoka maittoi ja lasku oli 40,60. Siitä puuttui 1,5 litran kuplavesipullo ja asian huomasin vasta hotellissa. 

Sunnuntai 8.4.

Päivällä tein kävelyreissun uudestaan Riu Funana hotellin lähelle katsomaan ja valokuvaamaan valekarettikilpikonnien kuoriutumisaluetta. Nyt siellä ei ollut munia vaan seuraava kausi alkaa kesäkuussa 2018.  Kilpikonnat munivat öisin munansa mihin tahansa hiekkarannalle.  Suojeluporukat pitävät vahtia ettei niitä häiritä ja kaivavat sitten munat ylös hiekasta ja siirtävät ne tänne suojelualueelle tekemiinsä kuoppiin.  Kilpikonnanpoikaset kuoriutuvat aikanaan ja ne siirretään tai niille varataan rauhallinen väylä siirtyä mereen. Barbadoksella talvella 2016 satuimme näkemään kilpikonnien kuoriutumisen aivan rantalavitsojemme vieressä. 


Kilpikonnien munien hautomisalue Riu Funana hotellin rannan vieressä
Ennen illallista tein shoppailukierroksen keskustassa tarkoituksena ostaa kotiin pieni rasia, jossa Ilpo voi säilyttää sohväpöydällä kaikkea pientä, joka pitää hänen mielestään olla käden ulottuvilla. Löytyi nahalla päällystetty punainen rasia hinnaltaan 17,- eur.
Genuine Cap Verde
Illalliselle menimme Genuine Cap Verde ravintolaan, jossa Ilpo otti hampurilaisen ja Fantaa, minä Capo Verde Pizzan ja cociksen, lasku 18,10 + tippi.  

Maanantai 9.4.
Aamupäivälla kävelin taas rantaa pitkin keskustaan.  Toki piti käydä kurkistamassa rantalaiturin kalastajia ja muuta touhua siellä.  
Santa Marian ranta kohti Hilton hotellia
Kalastajien laituri
Sen jälkeen piti etsiä posti, jotta sain tiputettua pari korttia postilaatikkoon. Ystävällisen matkamuistoliikkeen kauppiaan vihjeen avulla posti löytyi, kun lähdin kulkemaan kohti kattojen yli näkyviä antenneita.
Sinivalkoinen rakennus on Santa Marian posti 
Kartan mukaan samoilta seuduilta löytyisi Mercado Municipal. Kuljettuani jonkin matkaa leveillä autioilla kaduilla, joiden varrella näytti olevan paikallista asutusta tuli vastaan pieni tori, jossa myytiin vaatteita.  Olivatkohan nämäkin UFF:ltä tai vastaavilta tahoilta tulleita?  Opas kertoi lauantain kierroksella, että länsimaisten lahjoittajien vaatteita ei suinkaan aina anneta tarvitseville vaan niitä myydään.


Vaatetori
Kauppahalli 
Lopulta vastaan tuli myös uudehkolta näyttävä kauppahalli. Pohjakerroksessa myytiin vihanneksia ja hedelmiä ja siellä oli myös ravintola. Toisessa kerroksessa oli erilaisia liike- ja toimistotiloja.


Kauppahalli sisältä
Seuraava suunnistuskohde oli Cazu - Supermercado. Hyvän vihjeen antoivat muovikassien kanssa kulkevat naiset. Suunnistin sinne, mistä naiset näyttivät tulevan ja siellä kauppa oli kerrostalon pohjakerroksessa. Tuliaisostokset ja lounastapeet löytyivät kaupan hyllyiltä eli paikallista tonnikalaa ja tonnikalapateeta purkeissa, kahvia, leipää, leikkeleitä, juomia. Mainio yksityiskohta oli se, että kaupan kassakone huomioi sen, että 50,- euron setelini arvo oli suurempi kuin paikallisen 5000,- escudon. Kuitissa nakyi arvo 5250,- ja vaihtorahat sain tämän isomman summan mukaan pääasiassa escudoina, mutta mukana oli muutama euron kolikko.
Cazu supermarketti
Takaisin hotellille kävelin leveän pääväylän jalkakäytävää pitkin.  Jalkakäytävän vieressä kulki pyörätie ja kadun varrella oli tasaisin välimatkoin penkkejä ja kuntoiluvälineitä. 



Illalliselle ajattelimme mennä tripadvisorin numerolla 2 arvostettuun Chez Pastis ravintolaan. Se aukesi klo 18:30 ja saavuimme paikalle pari minuuttia ennen sitä. Ulkona oli vajaan kymmenen henkilön jono ja Ilpo arveli, että mahtuisimme sisään, koska ravintolassa oli seitsemän pöytää. Samalla hetkellä oveen kiinnitettiin lappu, jossa luki: "Seuraavan kerran tilaa torstaina ja perjantaina klo 18:30 ja 20:30".

Aivan naapurissa oli Pubim restaurant. Menimme sinne vaikka ravintolassa ei ollut muita asiakkaita. Tilasimme kuplavettä, yhden sekasalaatin, Ilpolle paistettua kananrintafilettä ja minulle merenelävärisottoa. Hetken kuluttua tarjoilija tuli sanomaan, että heillä on vain vettä ilman kuplia, mutta poika lähti polkupyörällä ostamaan meille vettä. Veden tulo kesti, mutta eipä meillä ollut mihinkään kiire. Vihdoin tuli vesi ja pääruoatkin pöytään, mutta salaatti unohtui. Emme maininneet siitä mitään. Ilpon annos oli kuulemma aivan OK ja omanikin maittava. Ainoa arveluttava asia olivat annokseni kokonaiset katkaravut. Toki ne sai kuorittua, mutta sormien pyyhkiminen pelkällä ravintolan tarjoamalla ohuella paperilla ei olisi onnistunut. Onneksi mukana oli omat paperinenäliinat. Lasku 25,- eur + tippi ja laatu kohtasivat eduksemme. 
Pubim ravintola
Tiistai 10.4.

Viimeisen aamupäivän vietimme hotellin rannalla ja piha-alueella uima-altaassa ja napsimalla kuvia lähiympäristöstä. Hiukan oli mielessämme ajatus lähteä hierottavaksi kalastajalaiturin lähellä olevaan pieneen hotelliin, jossa hinnat olivat yli puolet edullisempia kuin omassa hotellissamme. Huoneet piti luovuttaa klo 12 ja lentokenttäkuljetuksen ilmoitettiin lähtevän kahden jälkeen. Jäimme tavoistamme poiketen istuskelemaan hotellin aulaan, mutta meillä kummallakin oli kirjat kesken ja saimme luettua ne mukavasti loppuun, ennen lentokenttäbussin ilmaantumista hotellin eteen.

Hotellin piha
Uima-altaan ympäristö
Kauniita huonekaluja hotellin pohjakerroksessa
Istuskelualue ravintolan lähellä
Ensimmäinen maailmanympäripurjehduksen tehnyt alus, Victoria
Seinä vastapäätä vastaanottoa
Cesariá Évora baarin seinällä
Kartta vastaanoton seinällä
Vastaanoton istuinryhmä
Lentokentällä ei ollut lähdössä muita koneita kuin omamme, mutta 1 - 3 virkailijalta kului noin 170 asiakkaan lähtöselvittämiseen tunti. Sama kone, jolla olimme saapuneet Salin saarelle tuli tyhjänä hakemaan meitä ja sen saattaminen lähtökuntoon kesti niin, että lähtö myöhästyi lähes tunnin. Pääsimme lähtemään noin klo 18. (Suomen aika oli 22) Meitä palveli sama miehistö kuin tullessamme. He olivat viettäneet viikon saarella ja suurella osalla oli mukanaan perheenjäseniä. Tämä oli Apollomatkojen viimeinen lento Salilta Tukholman kautta Helsinkiin. Tämän lennon jälkeen alkavat kesäkohteiden matkat Välimerelle.

Palvelu matkustamossa aloitettiin laskuttamalla etukäteen tilatut taxfree-tuotteet ja sen jälkeen kulkivat juomavaunut. Meille tarjottiin Novair+ lisämaksulliseen palveluun kuuluvana kaksi juomaa ja sen jälkeen oli ateriatarjoilu. Ilta pimeni ja koneen sisävalo sammutettiin. Huonosti nukuttujen tuntien jälkeen laskeuduimme Arlandaan. Ruotsalaiset poistuivat koneesta ja jatkoimme Helsinki-Vantaalle. Aamiaiseksi tarjottiin juustosämpylä ja appelsiinimehua. Perille laskeuduttiin vain 15 minuuttia myöhässä noin klo 6:30. Lisää valokuvia on Metkaamatkustelua.kuvat sivustolla