lauantaina, kesäkuuta 22, 2019

Turku ilman vilaustakaan tuomiokirkosta tai linnasta

Viikonlopun 14. – 16.6.2019 yöpyminen hostel Linnasmäessä oli myönteinen yllätys varsinkin koirien kanssa. Ikkunoiden alta alkoivat metsän keskellä lenkkipolut, joilla oli mukavaa tehdä ilta- ja aamulenkit. 

Turun kristillisen opiston yhteydessä ympärivuotisesti toimiva Linnasmäki on neljän kilometrin päässä kaupungin keskustasta.  


Rakennukset näyttävät ulkoapäin koululta ja oppilasasuntolalta kuten huoneet sisältäkin, mutta  
vähäeleisesti kalustettu huoneemme oli siisti ja riittävän tilava, jotta sinne mahtuivat hyvin myös koirille tutut yöpymishäkit.  


Kaikissa erikokoisissa huoneissa on oma kaakeloitu raikkaan puhdas wc ja kylpyhuone.  Mitäpä sitä muuta tarvitseekaan, kun majapaikassa viettää vain yöt.
Seitsemän euron lisämaksullinen aamiainen oli vaatimaton, mutta vatsansa sai täyteen lämpöisillä tummilla ja vaaleilla sämpylöillä, muutamalla juusto- ja leikkelelaadulla, vihanneksilla ja munakokkelilla, puurolla, mehulla sekä jogurtilla murojen tai myslin ja hillon kera. 


Arkisin Linnasmäessä on tarjolla aamiaisen lisäksi lounas. Viikonloppuisin ja iltaisin lähin ruokapaikka on puolen kilometrin päässä Orikedon taverna. Lauantain lämpimänä ruokana oli tyytyminen tavernan pizzaan, koska  autokuski Heli ei lähtenyt Turun keskustaan.   Eipä perus pizzassa ollut muuta moitittavaa kuin se, että pienempikin olisi riittänyt. 

Aikaisemilla agilitykisareissuilla olemme yöpyneet Turun keskustan hotelleissa.  Kävely Aurajoen rannalla on ollut muuten mukavaa, mutta lasinsirujen väistely  on ollut turhan stressaavaa koirien kanssa. 

Helin ja Nopsan osallistuminen agilityn maajoukkuekarsintakisaan oli syy tämänkin kertaiseen yöpymisen vaativaan Turun reissuun.  Samoissa merkeissä Turussa on oltu myös kesällä 2016   ja 2017 

Menestystä kokonaiskisassa tuli sen verran kuin oli toiveissa. Lauantain kolmesta ratasuorituksesta yhdellä Heli ja Nopsa sijoittuivat kolmanneksi, joten he saivat jatkaa kisaamista sunnuntain finaaliradoilla. Maajoukkuepaikat menivät ansaitusti muille, eivät kuitenkaan tällä kerralla sukulaiskoirille.  Kisaan oli osallistumisoikeuden saanut Nopsan molemmat sisaret Muka ja Ruksi ohjaajineen.  Alapuolella kuvassa oikealta vasemmalle: Nopsa, Ruksi-sisko ja Ruksin poika Sisu, joka on Helin oma koira.  Nopsahan on minun koirani, jota Heli saa ohjata kisoissa, koska hänellä ei ole tällä hetkellä omaa kisakoiraa.  
Lähdimme kohti Turkua jo perjantaina iltapäivällä, sillä halusimme  ehtiä kannustamaan seurakavereita, jotka osallistuivat perjantaina illalla ”viime hetket voittajat” –kisaan.  Tästä kisasta sai onnistuessaan paikan maajoukkueen karsintakisaan, jos ei ollut saanut paikkaa aikaisemmin ranking-järjestyksen tai muiden hyvin menneiden kisojen ansiosta.  Nopsalla ja Helillä oli paikka hyvän ranking-sijoituksen ansiosta. 

Menomatkalla sanoin Helille, että haluaisin käydä syömässä myöhäisen lounaan jossakin muualla kuin ABC:llä.  Niinpä pysähdyimme Halikossa  Design Hill  -kahvilassa.  Nautimme maukkaat keiton ja salaatin sekä jälkiruokakahvin kanssa jaoimme leivos- ja jäätelöannoksen.  



Samassa kiinteistössä oli myös monien brändien myyntipisteitä, mutta onnekseni sain tällä kerralla pidettyä kukkaron nyörit tiukasti kiinni.  Paikka on ehdottomasti pysähdyksen arvoinen.  
 

lauantaina, kesäkuuta 01, 2019

Kevään ja tulevan kesän lähimatkoja, syksyllä Keski-Aasiaan

Kevään reissut liittyivät koiriin ja agilityyn.  Turussa tai tarkemmin Liedossa Turun seudun Agilityurheilijoiden Royal Canin-areenalla tuli käytyä muutamaankin kertaan päiväreissuilla agilitykisoissa kannustamassa Heliä ja Nopsaa.  
Kuva: Google Maps, Royal CaninAreena
Tampereelle Heli lähti viemään minua ja Nopsaa äitienpäivänä, jotta saatoimme osallistua Tampereen seudun koirakerhon järjestämiin senioriohjaajien agilityn SM-kisoihin yli 60-vuotiaitten sarjassa. Oma kisaamiseni on ollut tauolla vaikka treeneissä käyn viikoittain.  Kokonaiskisassa luokassamme sijoitus 6/30 oli mukava yllätys.  
Kuva: Google Maps, TamSK-halli
Seuraava yöpymisen vaativa reissu kesäkuun puolivälissä suuntautuu taas Turkuun.  Agilityn maajoukkueen karsintakisat käydään Liedossa. Kisaan saavat osallistua rankingin mukaan noin 80 kokoluokkansa parasta koirakkoa.  Helin ja Nopsan sijoitus on ollut 30:en paremmalla puolella, kun keskikokoisia koiria on ranking-listalla yli 600. Majoituksen olemme varanneet Hostel Linnasmäestä 4 km Turun keskustasta. 
Kuva: Google Maps, Hostel Linnasmäki

Heti juhannuksen jälkeen lähdemme Ilpon kanssa pyöräilemaan Viroon.  Majoitumme Padisen kartanossa, jossa kävimme päiväkahveilla muutama vuosi sitten pyöräreissun aikana.  Nyt on tarkoitus tutustua tarkemmin Padisen ja Rummun seutuihin, joiden läpi tuli aikanaan vain poljettua matkalla Paldiskiin.
Padisen kartano kuvattuna Padisten raunioluostarin tornista, kesä 2014

Päiväkahvin suolapalat Padisen kartanossa, kesä 2014
Loppukesälle ei ole suunnitteilla reissuja, sillä rajoitteena ovat koirat.  Meillä on harvinaisen hyvä verkosto koirien hoitamiseen, sillä asuvathat tyttäremme Heli ja Milla täällä Viikissä kuten myös Ilpon veli vaimoineen.  Kaikki hoitavat mielellään koiria, jos eivät itse satu olemaan lomamatkalla.  Nyt on tyttärillä lomasuunnitelmia ja Ilpon veli on jäämässä pois työelämästä, joten hänen ja vaimonsa kesäsuunnitelmia ei ole mukavaa hankaloitaa tarjoamalla koiria hoitoon.
Koirani Nopsa ja Metka sekä Helin koirat Sisu ja Jymy       
Muutama sana koirista.  Metka s. 2006 ja Jymy s. 2009 ovat jackrussellinterrierejä.  Nopsa s. 2013 ja Sisu s. 2017 ovat virallisesti rodultaan kromfohrländereitä, mutta ne ovat Kennelliiton ja FCI:n hyväksymiä roturisteytyksiä.  Nopsan äiti on kromfohrländer ja isä musta keskikokoinen villakoira. Sisun äiti on Nopsan sisko siis f1 sukupolven roturisteytys ja Sisu on f2 sukupolven roturisteytys, sen isä on puhdas kromfohrländer. 

Syyskuun kotimaanreissu on ollut varattuna jo vuoden. Kohteena on taas Turku.  Siellä kisataan agilityn maailmanmestaruudesta. Suvilinnan alueelta on kaveriporukalle varattu talo majoittumiseen. 
Kuva Airbnb majoittajan
Syyskuun lopulla lähdemme useamman vuosikymmenen ajan haaveissa olleelle matkalle Keski-Aasiaan. Kohteet nousivat haaveeksi jo 80-luvulla, kun silloinen työnantajani Etumatkat järjesti sinne matkoja.  Lapset olivat silloin vielä pieniä ja lomat haluttiin viettää heidän kanssaan. Ylimääräisen rahan puutekin oli tuohon aikaan este tällaisen matkan toteuttamiselle.
  
Huomasin keväällä, että Albatros travelin ohjelmaan on tullut  kiertomatka Sovjetistan – viisi Keski-Aasian valtiota.  Lähtöpäivä oli sopivasti agilityn MM-kisojen jälkeen. Muutaman päivän jouduin ylipuhumaan Ilpoa, mutta matka tuli varattua ja alueeseen tutustuminen kirjojen, Ville Haapasalon TV-ohjelmien ja erilaisten blogikirjoitusten avulla saattoi alkaa.  

tiistaina, maaliskuuta 19, 2019

Qatar - Doha ja Qatar Airwaysin lennot 2019


48 tuntia Dohassa olivat iloinen yllätys. Siinä ajassa oppi juuri suunnistamaan Souq Waqifissa, kaupungin vanhalla basaarialueella ja näki kaupungin tärkeimmät nähtävyydet, mutta tuli myös tunne, että kaupungissa olisi voinut olla pidempäänkin. Näkymässä hotellihuoneen ikkunasta oli lukuisia mielenkiintoisia yksityiskohtia, kuten laukkakameleiden aitaus, Souq Waqif puisto ja basaarialueen kulmaus, Dhow veneiden satama, Islamilaisen taiteen museo ja korkea lasilaatikko on Qatar National Bank.

Eettisiä syitä olla matkumastamatta Qatariin on toki lukuisia kuten ylipäätään pitäisi pidättäytyä lentomatkustamisesta, mutta ne ovat toisen jutun aihe. Hiilipörssiin kannattaa kuitenkin tutustua ja kolmen mielikuvan Qatarista voi lukea Ulkoministeriön blogista.  Lisää kuvia on Metkaamatkustelua.kuvat sivustolla.

Lentomme Seychelleistä laskeutui Dohan lentoasemalle lauantaina 9.3.2019 klo 22.30. Arrival ja exit kylttejä seuraamalla löysimme reitin passintarkastukseen ja matkatavarahihnojen luo. Heti tuloaulaan saavuttuamme, lähestyi meitä nuori mies, joka tarjosi kuljetusta hotellin. Saatuani hintatarjouksen 70,-  riadia, kerroin, että tulemme kyytiin, kunhan saan vaihdettua rahaa. Olisi pitänyt muistaa, että vihreillä Karwa-takseilla kulkeminen on edullisinta, mutta nyt tuli tuettua yksityistä kuskia tai hänen isäntäänsä. Kuljettaja ohjasi meidät rahanvaihtopisteeseen, jossa ensimmäinen virkailija otti passistani valokopion ja seuraavalta sain paikallista valuuttaa melko huonoon kurssiin 100,- eur / 367,- riadia. 

Lentokentältä oli noin 15 minuutin ajomatka Souq Waqif Boutique Hotels by Tivoli ketjun vastaanottoon Arumalia hotellissa. Siellä saimme tietää, että oma majoituspaikkamme ketjun yhdeksästä hotellista olisi Musheireb Boutique Hotel ja sinne meidät kuljetettiin "golfautolla".
Musheireb Boutique Hotel
Musheireb hotelli sijatsee lähellä haukkasouqia ja -sairaalaa ja vieressä ovat hevostallit sekä laukkakameleiden aitaus "Camel Paddok". Hotellissa on vain 14 huonetta kolmessa kerroksessa. Muita palveluita siellä ei ole kuin vartija ja vastaanottovirkailija pohjakerroksessa sekä tietysti siivoojat. Meidät huoneeseen viennyt golfauton kuljettaja kertoi käyttäjätunnuksen ja salasanan ilmaiseen nettiyhteyteen ja netti toimi kaikissa ketjun hotelleissa ja ravintoloissa.
Hotellin ala-aulan oleskelutila
Neljän kerroksen korkuinen valaisin
Aula huoneemme ulkopuolella

Huoneemme sijaitsi kolmannessa kerroksessa ja se oli kalustettu hienoon arabialaiseen tyyliin kuten koko hotelli. Huoneessa oli kokolattiamatto, leveän vuoteen ja yöpöytien sekä vuoteen päädyssä olleen penkin lisäksi siellä oli sohva, nojatuoli ja kahvipöytä sekä kirjoituspöytä yhdistettynä matkalaukkutasoon ja lipasto, jonka päällä oli seinään kiinnitettynä taulu-TV. Eteisessä oli runsaasti säilytystilaa.
Tilavassa kylpyhuoneessa oli reilun kokoinen suihkutila, kaksi käsienpesuallasta, wc- ja bibeealtaat. Muuten kaikki oli siellä hyvin, mutta suihkun vesi olisi saanut olla lämpimämpää ja vettä olisi saanut tulla suuremmalla paineella.
Huoneen jääkaappi/minibaari oli tyhjä, mutta täytettä olisi saanut pyytämällä.  Vesipulloja oli veloituksetta tarjolla useita niin yöpöydillä  kuin samassa hyllykössä, jossa oli vedenkeitin ja teetä sekä Lavazza kahvikone ja sen kapseleita. Käytin ensimmäistä kertaa ko. konetta ja pelästyin, että rikoin sen, kun kahvia ei ruvennut tippumaan. Onneksi huonepalvelija Mathew tuli käymään ja kysyi tarvitsemmeko jotain lisää ja samalla hän opasti koneen käyttöä. Mathew kävi kahden päivän aikana useita kertoa täydentämässä kahvi- ja vesivarastoja ja sijaamassa vuoteemme jopa lähtöpäivänä kahteen kertaan. 

Olimme saaneet sovittua vastaanotossa huoneen luovutuksen lähtöpäivänä vasta klo 23, koska lentomme lähti yöllä klo 1:30. Kokemuksemme tästä +Qatar ohjelman kautta varastusta hotellista oli erinomainen. Huoneen sai tilattua, kun lentovaraus oli tehty. Ensimmäisen yön majoituksen sai veloituksetta ja seuraavat maksoivat 100, USD / yö. Kaikkiaan stop overin pituus voi olla neljä yötä, me olimme varanneet öitä kaksi.  Hyvää kokemusta ei vähentänyt pieni ensimmäisen illan ongelma. Kysyimme oman hotellimme vastaanoton henkilöltä olisiko jostain saatavissa pientä syötävää esim. voileipiä. Vartija soitti jonnekin ja sanoi, että meille tuodaan pian huoneeseen syötävää. Yhteen mennessä kukaan ei ilmaantunut koputtelemaan ovelle ja niinpä nukahdimme.

Sunnuntai 10.3.2019
Kysyimme omasta hotellistamme aamiaishuonetta.  Sellaista siellä ei ollut, mutta vastaanotossa ollut henkilö pyysi odottamaan hetkisen ja paikalle tulikin golfauto, jolla meidät vietiin aamiaiselle hotelliketjun Al Bidda Boutique Hotelliin. Siellä oli tarjolla tosi monipuolinen aamiainen ja palvelu oli erinomaista. Jopa haudutettu tee tuotiin pöytään kahdessa kannussa, joista toisessa oli mukana maito. Aamiaisen hinta oli 50,- rialia eli noin 12,50 eur / henkilö.
Al Bidda hotellin sisäänkäynti

Aamiaisen jälkeen kuljimme Arumalia hotellin vastaanottoon kysymään kaupunkikierroksista ja meille tarjottiin yksityistä kuljettajaa esittelemään kaupunkia. Sovimme neljän tunnin kierroksesta alkaen klo 12, hintaan 400,- rialia eli noin 100,- euroa.
Arumalia hotellin sisäänkäynti ja sen edessä pari golfkärryä
Intiasta kotoisin oleva kuljettaja tuli noutamaan meitä hotellimme luota ja näimme kaupungin tärkeimmät nähtävyydet. Kuljettaja kertoi, että hänen vaimonsa ja lapsensa asuivat Intiassa, koska koulunkäynti olisi Qatarissa lapsille hyvin kallista. Paikallisille asukkaile koulut ovat ilmaisia. Kuljettaja oli tyytyväinen turvalliseen elämäänsä Arabimaissa.  Aikaisemmin hän oli työskennellyt Dubaissa ja Sarjahissa.  Kuljettaja seurasi maailman uutisia.  Hän tiesi, että Suomen hallitus oli eronnut edellisenä päivänä. 


Ajoimme ensin kaupungin liikekeskustaan, jota on kuljettajan mukaan ruvettu rakentamaan 16 vuotta sitten eli vuonna 2003. Kävimme Kempinski hotellin 61 kerroksen ravintolassa juomassa moctailit ja ihailimme sieltä näkymiä yli koko kaupungin. Tuli mieleen Johannesburgin kierros, jossa nousimme Carlton Centren näköalakerrokseen siksi, ettei kaupungissa ollut turvallista liikkua jalan. Täällä oli turvallista ja siistiä,  mutta lintuperpektiivistä sai selkeän käsityksen kaupungista. 
Taustalla The Pearl Qatar

Busines-keskustasta jatkoimme Kataran kulttuurikylään eli vanhaan tyyliin rakennetulle alueelle, jossa on monenlaista toimintaa. 
Oopperatalo
Kataran Moskeija
Kataran Moskeija
Kyyhkystornit ja Moskeija
Kyyhkystornit

Kataran amphiteatteri
Kataran amphiteatteri
Gandhi’s three monkeys by Subodh Gupta
This is a series of three sculptures showing heads wearing military gear. One wears a gas mask, another a soldier’s helmet, and the third a terrorist’s hood.  Each piece is composed of cooking instruments, used pails, traditional Indian lunch boxes and glass bowls.  Together, they recall Gandhi’s famous visual metaphor - the three wise monkeys that represent the ‘see no evil, hear no evil, speak no evil’ proverb.


Katara Beach
Seuraavaksi oli tutustumisvuorossa The Pearl-Qatar alue, tekosaaret, joille oli rakennettu erilaisia eurooppalaistyylisiä alueita ravintoloineen, kauppoineen, hotelleineen ja asuinrakennuksineen.

Ponte Rialto kuten Venetsiassa
Seuraavaksi oli vuorossa Imam Muhammad ibn Abd al-Wahhab Mosque /Qatar State Mosque.  Moskeija oli vaikuttavan näköinen ja kokoinen. Pääsimme kulkemaan sen ulkopuolella ja sisäpihalla, mutta sisälle emme edes yrittäneet mennä.  Kokoa oli melkein kuin Abu Dhabin suuressa moskeijassa. Abu Dhabiin moskeijaan mahtuu 40 000 rukoilijaa kerralla ja Dohaan 30 000.  


Iltapäiväkahvit ja piirakat kävimme nauttimassa Souq Waqifin alueella Abdelkader Alhailab kahvilassa (65,- rialia), mutta olihan sitä ostettava maistiaisia myös hauskan näköisistä kärryistä kadun varrelta ja istahdettava syömään niitä tukeville penkeille, joita oli useammallakin aukiolla.



Haukkasouq eli myyntipaikka metsästys-, keräily- ja kilpailuhaukoille oli saman kadun varrella kuin hotellimme. 


Haukkasairaala oli viereisessä rakennuksessa.  
Lintusouq oli myös yksi alueista, joilla ei tullut aivan hyvä olo vaikka on meilläkin ollut aikoinaan pari undulaattia, jotka olivat naapuriperheen undulaattien poikasia. 
Illallisen nautimme libanonilaisessa ravintolassa vastapäätä Arumalia hotellia. Pääruoat, vedet ja teet (125,- rialia)

Maanantai 11.3.

Ilpo oli herännyt jo ennen kuutta ja nähnyt huoneemme ikkunasta kuinka kamelit ruokittiin ja kerättiin niitä yöllä lämmittävät loimet mytyiksi niiden selkään.  Aitaus siivottiin niiden jätöksistä ja kadunlakaisijoita näkyi joka paikassa siivoamassa hevosten jätöksiä tai mahdollisia muita roskia. Doha olikin erittäin siisti kaupunki.


Aamiaispaikkaa etsiessämme näkyi kauppakujilla jo paikallisia kantajia odottamassa asiakkaita ja myöhemmin he kulkivat täysien kottikärryjen kanssa rouvien perässä kadunvarrella odottavien hienojen autojen luo. 
Kuljimme kadulle, jossa oli kultainen peukalo -patsas.   Siellä näimme Zaatar w Zeit ravintolan terassilla useita aamiasasiakkaita ja niinpä istahdimme joukkoon. Tilasimme aamiaisen, jonka perusannokseen kuului nanleivän tyyppistä leipää, kurkkua, tomaattia ja oliiveja. Lisäksi tilasimme juustomunakkaan ja lisäkkeenä kalkkunaa sekä grilattua halloumia ja juomiksi appelsiinimehua sekä teetä/kahvia. Hiukan oli turhan reilu annos ja syötävää olisi riittänyt muillekin. Hinta oli yhteensä tippeineen 120,- eli noin 30,- euroa.


Vatsa täynnä oli hyvä lähteä kulkemaan kohti Islamilaisen taiteen museota. Corniche rantakadun vieressä kulki leveä kävelykatu, jolta saattoi ihailla Dhow satamaa ja lahden toisella puolella olevaa Dohan liikekeskustaa. 


Itse museorakennus oli hieno sekä ulkoa että sisältä monine ympäristön huomioonottavine yksityiskohtineen ja kokoelmat  olivat monipuolisia. Sisäänpääsymaksua ei ole, joten pidemmällä vierailulla museossa kannattaa käydä useampana päivä, ettei tule taideähkyä.


Souq Waqifin alueelle palasimme taksilla, hinta 20,- eli n. 5,- euroa. Ilmeisesti moni muukin tekee samoin, sillä museon eteen tuli tasaisin väliajoin takseja ja aina siitä löytyi kyytiin halukkaita turisteja. Kävin vaihtamassa hiukan lisää rahaa hotelli Arumaliassa ja sain paremman kurssin kuin lentokentällä eli 100,- eurolla 397,- rialia.
Kauppakujilla olisin viihtynyt pidempäänkin vain katselemassa värikästä tarjontaa, sillä tarpeellista ostettavaa ei näiltä kujilta löydy. Dohassa on myös upeita ostoskeskuksia, mutta ne jäivät meiltä tällä reissulla katsastamatta. 

Välipalaksi haimme 3:n rialin pasteijatyyppisiä pötkylöitä ja nyt onnistui kahvin valmistaminen Lavazza-keittimellä.
Pienen päivälevon jälkeen lähdimme hotelliketjun golfkärryllä Al Mirqab hotellin uima-altaalle. Ilpo jäi sinne uimaan ja vesijuoksemaan.

Minä pääsin kuljeskelemaan basaarialueelle ja tekemään tuliaisostoksia tyttärille, jotka ovat kotona koirienhoitajina. Yksinäisenä naishenkilönä liikkuminen tuntui aivan turvalliselta.  Toiveena oli löytää pienet nahkalompakot. Löytyi yksi mustaa pehmeää nahkaa oleva lompakko ja hinnaksi myyjä kertoi 45,- rialia. Sanoin, että tarvitsen kaksi, mutta toista samanlaista ei löytynyt. Sain tingittyä kahden lompakon hinnaksi 70,- rialia, mutta koska mustia ja pehmeää nahkaa olevia ei löytynyt kahta ja tyydyin toiseen, joka oli ruskea ja hiukan kovempaa nahkaa, niin tingin vielä yhteishinnaksi 65,- rialia. Monet suomalaiset eivät pidä tinkimisestä, mutta minusta se on hauskaa.




Ennen auringonlaskua lähdimme etsimään ravintolaa tai baaria, jonka kattoterassilta olisi näköala ympäristöön. Al Bidda hotellista meidät ohjattiin Al Jomrok hotellin ravintoan terassille ja sieltä avautuikin hieno näkymä merenlahden yli kohti kaupungin liikekeskustan pilvenpiirtäjiä. Leivokset, kahvi / tee ja sitruunaminttu-juoma ( 140,- rialia) juhlistivat tämän reissun viimeistä auringonlaskua.


Hotellin vieressä kävimme vielä katsomassa kameleita aidan takaa. Ne olivat saaneet päälleen jo loimet, sillä yöllä lämpötila laski 20 asteen tienoille ellei jopa alikin. Kameleiden hoitajat kutsuivat meitä sisään aitaukseen, mutta kiitimme tarjouksesta ja jatkoimme matkaa hevostallin luo.
Komea tallirakennus oli aivan hotellimme vieressä ja sen toisella puolella oli hevosaitaus takanaan Al Shaykh moskeija ja kellotorni sekä pitkä matala rakennus Amiri Divan eli Qatarin emiirin hallintorakennus. 


Palasimme vielä joksikin aikaa hotelliin, ennen kuin  menimme illalliselle naapurihotellin al Jasran Marokkolaiseen ravintolaan. Ruoka täällä oli paljon maukkaampaa kuin taannoisella Marokon kierroksella. Ilpo valitsi ”mixed grill” annoksen ja minä otin marokkolaisen salaatin ja lammas Tajinen, hinta kuplavesineen ja tippeineen 250,- rialia (62,50 eur).



Kun tuli aika lähteä kohti lentoasemaa tilasimme oman hotellimme vastaanotosta golfkärrykuljetuksen ketjun päähotelli Arumaliaan, jossa kirjauduimme ulos.  Kulkupelin kuljettaja varasi meille vihreän Karwa-taxin hotellin edestä.  Hinta lentoasemalle oli vain 32,- rialia eli noin 8,- euroa.
Tässä vielä kartta Qatarin ja sen pääkaupunki Dohan sijainnista Persianlahden rannalla Bahrainin saarivaltion, Saudi-Arabian ja Arabiemiirikuntien naapurustossa.

Lähtöselvitys oli sujuva ja vaikka jossakin vaiheessa käsimatkaravarat valaistiin niin minulle ei huomautettu repussani olleesta avaamattomasta limutölkistä. Ostokset lentoasemalla rajoittuivat muutamaan suklaapussukkaan sekä kuubalaisiin sikaareihin Ilpon veljelle.  Sikaareita olikin tarjolla laaja valikoima ilmastoidussa huoneessa.

Koneen vaihdon yhteydessä Helsingistä Seychelleille kuljimme pitkin loputtoman pitkiä käytäviä, mutta niillä pääsi kulkemaan liukumattoja pitkin. Käytävän varrella näkyi auloja, joissa oli lepotuoleja.  Näihin emme ehtineet sen paremmin tutustua. 

Kotimatkalla koneemme lähtöportti oli taas D-alueella, kuten matkalla Seychelleihinkin.  Portille pääsi kätevästi toisessa kerroksessa kolmen minuutin välein kulkevalla junalla. 

Vielä muutama muistiinpano lennoista ja Dohan lentoasemasta

Qatar Airwaysin lennot Seychelleille eivät olleet kaikkein edullisimmat, mutta lentoyhtiön valintaan vaikutti se, että Dohaan oli mahdollista tehdä stop over eli pysähdys ja viipyä kaupungissa 1 – 4 yötä edullisesti. Istumapaikat koneessa saattoi valita heti varauksen tekemisen jälkeen ainakin meidän tapauksessamme, kun varasimme lennot vasta noin kuukautta ennen lähtöä. Myös erikoisruokavaliot olisi voinut valita useasta vaihtoehdosta.

Helsingin ja Dohan välillä on kaksi lentoa päivittäin ja aikatauluvaihtoehtoja oli kaksi erilaista. Ilpo halusi matkustaa yöllä ja näin säästää perilläolopäiviä. Näin jälkikäteen tekee mieli kysyä miksi eläkeläisten täytyy säästää päiviä ja mihin?  :) Lento Suomesta lähti klo 16:45 ja oli Qatarin Dohassa 5,5 tunnin kuluttua eli 22:15 ja Qatarin aikaa kello oli 23:15. Lento Seychellien Mahen saarelle lähti klo 2:40 ja lähtöportilla ohjeistettiin olemaan klo 1:30. Aikaa lentoaseman tutkimiseen oli reilut pari tuntia. Aikataulunäytöille ei jostain syystä ilmestynyt lähtevien koneiden tietoja kuin lähtöön klo 2:30 asti. Kävin lopulta puoli kahden tienoissa kysymässä infosta miltä portilta kone olisi lähdössä. Portiksi kerrottiin D 18 ja kävellen sinne kestäisi normaalivauhtia 10 minuuttia eli jalkavaivaiselta Ilpolta enemmän. Hiukan rupesi hermostuttamaan vaikka eihän kaikkien tarvitse olla lähtöportilla samaan aikaan. Infossa kerrottiin myös, että portille pääsisi junalla toisesta kerroksesta. Juna kulki kolmen minuutin välein ja niin pääsimme portille aivan hyvissä ajoin.
Lentokoneessa jokaisella matkustajalla oli monitori ja viihdejärjestelmä, jonka kautta sattoi katsella filmejä, kuunnella musiikkia ja seurata lennon etenemistä.  Jalkatilassa oli kahta istuinta kohden laatikko, jossa oli kaiketi viihdejärjestelmän aivot.  Tämä laatikko häiritsi käytäväpaikalla istunutta Ilpoa.  Jostain olin lukenut, että jokaisella lentovälillä matkustajille annetaan pieni pussukka, josssa on lennolla tarvittavia tarvikkeita.  Meille muovipussiin pakatut sukat, silmäsuoja, korvatulpat, hammasharja ja hammastahna annettiin vain viimeisellä lennolla Qatarista Suomeen. Rehellisyyden nimissä sellaisia turhakkeita ei todellakaan ole tarve jakaa joka lennolla. 

Kaikilla neljällä lentovälillä tarjottiin lämmin ateria, jonka sai valita kolmesta vaihtoehdosta.  Välipalavaihtoehtoja oli kaksi erilaista kullakin lennolla. Tarjoilujärjestyksessä oli toivomisen varaa suomalaiseen tapaan tottuneena, varsinkin aamiaisella.  Ensin tarjottiin lämmin aamiainen ja sämpylä ja sen kanssa sai valita juotavaksi erilaisia kylmiä juomia. Kahvi ja tee tarjottiin vasta sitten, kun kaikki oli jo syöty. 
Suomi - Qatar menu


Qatar - Seychellit menu
Seychellit - Qatar menu
Qatar - Suomi aamiainen, joka jäi syömättä
Näillä lentomatkoilla koettiin Doha – Seychellit välillä sellainenkin ihme, että lentokoneessa oli liian kylmä. Tavallisesti koneessa saadaan kärsiä liiasta lämmöstä.  Onneksi käytettävissä oli fleecepeitot , joihin oli hyvä kääriytyä.

Hienoa reissua luonnoltaan upeille Seychellien Mahén ja Praslinin saarille täydensi mukavasti pari päivää Qatarissa.  Seychellien matkapäiväkirjat ovat linkkien takana.