48 tuntia Dohassa olivat iloinen yllätys. Siinä ajassa oppi juuri suunnistamaan Souq Waqifissa, kaupungin vanhalla basaarialueella ja näki kaupungin tärkeimmät nähtävyydet, mutta tuli myös tunne, että kaupungissa olisi voinut olla pidempäänkin. Näkymässä hotellihuoneen ikkunasta oli lukuisia mielenkiintoisia yksityiskohtia, kuten laukkakameleiden aitaus, Souq Waqif puisto ja basaarialueen kulmaus, Dhow veneiden satama, Islamilaisen taiteen museo ja korkea lasilaatikko on Qatar National Bank.
Eettisiä syitä olla matkumastamatta Qatariin on toki lukuisia kuten ylipäätään pitäisi pidättäytyä lentomatkustamisesta, mutta ne ovat toisen jutun aihe.
Hiilipörssiin kannattaa kuitenkin tutustua ja kolmen mielikuvan Qatarista voi lukea
Ulkoministeriön blogista. Lisää kuvia on
Metkaamatkustelua.kuvat sivustolla.
Lentomme Seychelleistä laskeutui Dohan lentoasemalle lauantaina 9.3.2019 klo 22.30. Arrival ja exit kylttejä seuraamalla löysimme reitin passintarkastukseen ja matkatavarahihnojen luo. Heti tuloaulaan saavuttuamme, lähestyi meitä nuori mies, joka tarjosi kuljetusta hotellin. Saatuani hintatarjouksen 70,- riadia, kerroin, että tulemme kyytiin, kunhan saan vaihdettua rahaa. Olisi pitänyt muistaa, että vihreillä Karwa-takseilla kulkeminen on edullisinta, mutta nyt tuli tuettua yksityistä kuskia tai hänen isäntäänsä. Kuljettaja ohjasi meidät rahanvaihtopisteeseen, jossa ensimmäinen virkailija otti passistani valokopion ja seuraavalta sain paikallista valuuttaa melko huonoon kurssiin 100,- eur / 367,- riadia.
Lentokentältä oli noin 15 minuutin ajomatka
Souq Waqif Boutique Hotels by Tivoli ketjun vastaanottoon Arumalia hotellissa. Siellä saimme tietää, että oma majoituspaikkamme ketjun yhdeksästä hotellista olisi Musheireb Boutique Hotel ja sinne meidät kuljetettiin "golfautolla".
 |
| Musheireb Boutique Hotel |
Huoneemme sijaitsi kolmannessa kerroksessa ja se oli kalustettu hienoon arabialaiseen tyyliin kuten koko hotelli. Huoneessa oli kokolattiamatto, leveän vuoteen ja yöpöytien sekä vuoteen päädyssä olleen penkin lisäksi siellä oli sohva, nojatuoli ja kahvipöytä sekä kirjoituspöytä yhdistettynä matkalaukkutasoon ja lipasto, jonka päällä oli seinään kiinnitettynä taulu-TV. Eteisessä oli runsaasti säilytystilaa.
Tilavassa kylpyhuoneessa oli reilun kokoinen suihkutila, kaksi käsienpesuallasta, wc- ja bibeealtaat. Muuten kaikki oli siellä hyvin, mutta suihkun vesi olisi saanut olla lämpimämpää ja vettä olisi saanut tulla suuremmalla paineella.
Huoneen jääkaappi/minibaari oli tyhjä, mutta täytettä olisi saanut pyytämällä. Vesipulloja oli veloituksetta tarjolla useita niin yöpöydillä kuin samassa hyllykössä, jossa oli vedenkeitin ja teetä sekä Lavazza kahvikone ja sen kapseleita. Käytin ensimmäistä kertaa ko. konetta ja pelästyin, että rikoin sen, kun kahvia ei ruvennut tippumaan. Onneksi huonepalvelija Mathew tuli käymään ja kysyi tarvitsemmeko jotain lisää ja samalla hän opasti koneen käyttöä. Mathew kävi kahden päivän aikana useita kertoa täydentämässä kahvi- ja vesivarastoja ja sijaamassa vuoteemme jopa lähtöpäivänä kahteen kertaan.
Olimme saaneet sovittua vastaanotossa huoneen luovutuksen lähtöpäivänä vasta klo 23, koska lentomme lähti yöllä klo 1:30. Kokemuksemme tästä +Qatar ohjelman kautta varastusta hotellista oli erinomainen. Huoneen sai tilattua, kun lentovaraus oli tehty. Ensimmäisen yön majoituksen sai veloituksetta ja seuraavat maksoivat 100, USD / yö. Kaikkiaan stop overin pituus voi olla neljä yötä, me olimme varanneet öitä kaksi. Hyvää kokemusta ei vähentänyt pieni ensimmäisen illan ongelma. Kysyimme oman hotellimme vastaanoton henkilöltä olisiko jostain saatavissa pientä syötävää esim. voileipiä. Vartija soitti jonnekin ja sanoi, että meille tuodaan pian huoneeseen syötävää. Yhteen mennessä kukaan ei ilmaantunut koputtelemaan ovelle ja niinpä nukahdimme.
Sunnuntai 10.3.2019
Kysyimme omasta hotellistamme aamiaishuonetta. Sellaista siellä ei ollut, mutta vastaanotossa ollut henkilö pyysi odottamaan hetkisen ja paikalle tulikin golfauto, jolla meidät vietiin aamiaiselle hotelliketjun Al Bidda Boutique Hotelliin. Siellä oli tarjolla tosi monipuolinen aamiainen ja palvelu oli erinomaista. Jopa haudutettu tee tuotiin pöytään kahdessa kannussa, joista toisessa oli mukana maito. Aamiaisen hinta oli 50,- rialia eli noin 12,50 eur / henkilö.
 |
| Al Bidda hotellin sisäänkäynti |
Aamiaisen jälkeen kuljimme Arumalia hotellin vastaanottoon kysymään kaupunkikierroksista ja meille tarjottiin yksityistä kuljettajaa esittelemään kaupunkia. Sovimme neljän tunnin kierroksesta alkaen klo 12, hintaan 400,- rialia eli noin 100,- euroa.
 |
| Arumalia hotellin sisäänkäynti ja sen edessä pari golfkärryä |
Intiasta kotoisin oleva kuljettaja tuli noutamaan meitä hotellimme luota ja näimme kaupungin tärkeimmät nähtävyydet. Kuljettaja kertoi, että hänen vaimonsa ja lapsensa asuivat Intiassa, koska koulunkäynti olisi Qatarissa lapsille hyvin kallista. Paikallisille asukkaile koulut ovat ilmaisia. Kuljettaja oli tyytyväinen turvalliseen elämäänsä Arabimaissa. Aikaisemmin hän oli työskennellyt Dubaissa ja Sarjahissa. Kuljettaja seurasi maailman uutisia. Hän tiesi, että Suomen hallitus oli eronnut edellisenä päivänä.
Ajoimme ensin kaupungin liikekeskustaan, jota on kuljettajan mukaan ruvettu rakentamaan 16 vuotta sitten eli vuonna 2003. Kävimme Kempinski hotellin 61 kerroksen ravintolassa juomassa moctailit ja ihailimme sieltä näkymiä yli koko kaupungin. Tuli mieleen Johannesburgin kierros, jossa nousimme
Carlton Centren näköalakerrokseen siksi, ettei kaupungissa ollut turvallista liikkua jalan. Täällä oli turvallista ja siistiä, mutta lintuperpektiivistä sai selkeän käsityksen kaupungista.
 |
| Taustalla The Pearl Qatar |
Busines-keskustasta jatkoimme Kataran kulttuurikylään eli vanhaan tyyliin rakennetulle alueelle, jossa on monenlaista toimintaa.
Seuraavaksi oli tutustumisvuorossa The Pearl-Qatar alue, tekosaaret, joille oli rakennettu erilaisia eurooppalaistyylisiä alueita ravintoloineen, kauppoineen, hotelleineen ja asuinrakennuksineen.
 |
| Ponte Rialto kuten Venetsiassa |
Seuraavaksi oli vuorossa Imam Muhammad ibn Abd al-Wahhab Mosque /Qatar State Mosque. Moskeija oli vaikuttavan näköinen ja kokoinen. Pääsimme kulkemaan sen ulkopuolella ja sisäpihalla, mutta sisälle emme edes yrittäneet mennä. Kokoa oli melkein kuin Abu Dhabin suuressa moskeijassa. Abu Dhabiin moskeijaan mahtuu 40 000 rukoilijaa kerralla ja Dohaan 30 000.
Iltapäiväkahvit ja piirakat kävimme nauttimassa Souq Waqifin alueella Abdelkader Alhailab kahvilassa (65,- rialia), mutta olihan sitä ostettava maistiaisia myös hauskan näköisistä kärryistä kadun varrelta ja istahdettava syömään niitä tukeville penkeille, joita oli useammallakin aukiolla.
Haukkasouq eli myyntipaikka metsästys-, keräily- ja kilpailuhaukoille oli saman kadun varrella kuin hotellimme.
Haukkasairaala oli viereisessä rakennuksessa.
Lintusouq oli myös yksi alueista, joilla ei tullut aivan hyvä olo vaikka on meilläkin ollut aikoinaan pari undulaattia, jotka olivat naapuriperheen undulaattien poikasia.
Illallisen nautimme libanonilaisessa ravintolassa vastapäätä Arumalia hotellia. Pääruoat, vedet ja teet (125,- rialia)
Maanantai 11.3.
Ilpo oli herännyt jo ennen kuutta ja nähnyt huoneemme ikkunasta kuinka kamelit ruokittiin ja kerättiin niitä yöllä lämmittävät loimet mytyiksi niiden selkään. Aitaus siivottiin niiden jätöksistä ja kadunlakaisijoita näkyi joka paikassa siivoamassa hevosten jätöksiä tai mahdollisia muita roskia. Doha olikin erittäin siisti kaupunki.
Aamiaispaikkaa etsiessämme näkyi kauppakujilla jo paikallisia kantajia odottamassa asiakkaita ja myöhemmin he kulkivat täysien kottikärryjen kanssa rouvien perässä kadunvarrella odottavien hienojen autojen luo.
Kuljimme kadulle, jossa oli
kultainen peukalo -patsas. Siellä näimme Zaatar w Zeit ravintolan terassilla useita aamiasasiakkaita ja niinpä istahdimme joukkoon. Tilasimme aamiaisen, jonka perusannokseen kuului nanleivän tyyppistä leipää, kurkkua, tomaattia ja oliiveja. Lisäksi tilasimme juustomunakkaan ja lisäkkeenä kalkkunaa sekä grilattua halloumia ja juomiksi appelsiinimehua sekä teetä/kahvia. Hiukan oli turhan reilu annos ja syötävää olisi riittänyt muillekin. Hinta oli yhteensä tippeineen 120,- eli noin 30,- euroa.
Vatsa täynnä oli hyvä lähteä kulkemaan kohti
Islamilaisen taiteen museota. Corniche rantakadun vieressä kulki leveä kävelykatu, jolta saattoi ihailla Dhow satamaa ja lahden toisella puolella olevaa Dohan liikekeskustaa.
Itse museorakennus oli hieno sekä ulkoa että sisältä monine ympäristön huomioonottavine yksityiskohtineen ja kokoelmat olivat monipuolisia. Sisäänpääsymaksua ei ole, joten pidemmällä vierailulla museossa kannattaa käydä useampana päivä, ettei tule taideähkyä.
Souq Waqifin alueelle palasimme taksilla, hinta 20,- eli n. 5,- euroa. Ilmeisesti moni muukin tekee samoin, sillä museon eteen tuli tasaisin väliajoin takseja ja aina siitä löytyi kyytiin halukkaita turisteja. Kävin vaihtamassa hiukan lisää rahaa hotelli Arumaliassa ja sain paremman kurssin kuin lentokentällä eli 100,- eurolla 397,- rialia.
Kauppakujilla olisin viihtynyt pidempäänkin vain katselemassa värikästä tarjontaa, sillä tarpeellista ostettavaa ei näiltä kujilta löydy. Dohassa on myös upeita
ostoskeskuksia, mutta ne jäivät meiltä tällä reissulla katsastamatta.
Välipalaksi haimme 3:n rialin pasteijatyyppisiä pötkylöitä ja nyt onnistui kahvin valmistaminen Lavazza-keittimellä.
Pienen päivälevon jälkeen lähdimme hotelliketjun golfkärryllä Al Mirqab hotellin uima-altaalle. Ilpo jäi sinne uimaan ja vesijuoksemaan.
Minä pääsin kuljeskelemaan basaarialueelle ja tekemään tuliaisostoksia tyttärille, jotka ovat kotona koirienhoitajina. Yksinäisenä naishenkilönä liikkuminen tuntui aivan turvalliselta. Toiveena oli löytää pienet nahkalompakot. Löytyi yksi mustaa pehmeää nahkaa oleva lompakko ja hinnaksi myyjä kertoi 45,- rialia. Sanoin, että tarvitsen kaksi, mutta toista samanlaista ei löytynyt. Sain tingittyä kahden lompakon hinnaksi 70,- rialia, mutta koska mustia ja pehmeää nahkaa olevia ei löytynyt kahta ja tyydyin toiseen, joka oli ruskea ja hiukan kovempaa nahkaa, niin tingin vielä yhteishinnaksi 65,- rialia. Monet suomalaiset eivät pidä tinkimisestä, mutta minusta se on hauskaa.
Ennen auringonlaskua lähdimme etsimään ravintolaa tai baaria, jonka kattoterassilta olisi näköala ympäristöön. Al Bidda hotellista meidät ohjattiin Al Jomrok hotellin ravintoan terassille ja sieltä avautuikin hieno näkymä merenlahden yli kohti kaupungin liikekeskustan pilvenpiirtäjiä. Leivokset, kahvi / tee ja sitruunaminttu-juoma ( 140,- rialia) juhlistivat tämän reissun viimeistä auringonlaskua.
Hotellin vieressä kävimme vielä katsomassa kameleita aidan takaa. Ne olivat saaneet päälleen jo loimet, sillä yöllä lämpötila laski 20 asteen tienoille ellei jopa alikin. Kameleiden hoitajat kutsuivat meitä sisään aitaukseen, mutta kiitimme tarjouksesta ja jatkoimme matkaa hevostallin luo.
Komea tallirakennus oli aivan hotellimme vieressä ja sen toisella puolella oli hevosaitaus takanaan Al Shaykh moskeija ja kellotorni sekä pitkä matala rakennus Amiri Divan eli Qatarin emiirin hallintorakennus.
Palasimme vielä joksikin aikaa hotelliin, ennen kuin menimme illalliselle naapurihotellin al Jasran Marokkolaiseen ravintolaan. Ruoka täällä oli paljon maukkaampaa kuin taannoisella
Marokon kierroksella. Ilpo valitsi ”mixed grill” annoksen ja minä otin marokkolaisen salaatin ja lammas Tajinen, hinta kuplavesineen ja tippeineen 250,- rialia (62,50 eur).
Kun tuli aika lähteä kohti lentoasemaa tilasimme oman hotellimme vastaanotosta golfkärrykuljetuksen ketjun päähotelli Arumaliaan, jossa kirjauduimme ulos. Kulkupelin kuljettaja varasi meille
vihreän Karwa-taxin hotellin edestä. Hinta lentoasemalle oli vain 32,- rialia eli noin 8,- euroa.
Tässä vielä kartta Qatarin ja sen pääkaupunki Dohan sijainnista Persianlahden rannalla Bahrainin saarivaltion, Saudi-Arabian ja Arabiemiirikuntien naapurustossa.
Lähtöselvitys oli sujuva ja vaikka jossakin vaiheessa käsimatkaravarat valaistiin niin minulle ei huomautettu repussani olleesta avaamattomasta limutölkistä. Ostokset lentoasemalla rajoittuivat muutamaan suklaapussukkaan sekä kuubalaisiin sikaareihin Ilpon veljelle. Sikaareita olikin tarjolla laaja valikoima ilmastoidussa huoneessa.
Koneen vaihdon yhteydessä Helsingistä Seychelleille kuljimme pitkin loputtoman pitkiä käytäviä, mutta niillä pääsi kulkemaan liukumattoja pitkin. Käytävän varrella näkyi auloja, joissa oli lepotuoleja. Näihin emme ehtineet sen paremmin tutustua.
Kotimatkalla koneemme lähtöportti oli taas D-alueella, kuten matkalla Seychelleihinkin. Portille pääsi kätevästi toisessa kerroksessa kolmen minuutin välein kulkevalla junalla.
Vielä muutama muistiinpano lennoista ja Dohan lentoasemasta
Qatar Airwaysin lennot Seychelleille eivät olleet kaikkein edullisimmat, mutta lentoyhtiön valintaan vaikutti se, että Dohaan oli mahdollista tehdä stop over eli pysähdys ja viipyä kaupungissa 1 – 4 yötä edullisesti. Istumapaikat koneessa saattoi valita heti varauksen tekemisen jälkeen ainakin meidän tapauksessamme, kun varasimme lennot vasta noin kuukautta ennen lähtöä. Myös erikoisruokavaliot olisi voinut valita useasta vaihtoehdosta.
Helsingin ja Dohan välillä on kaksi lentoa päivittäin ja aikatauluvaihtoehtoja oli kaksi erilaista. Ilpo halusi matkustaa yöllä ja näin säästää perilläolopäiviä. Näin jälkikäteen tekee mieli kysyä miksi eläkeläisten täytyy säästää päiviä ja mihin? :) Lento Suomesta lähti klo 16:45 ja oli Qatarin Dohassa 5,5 tunnin kuluttua eli 22:15 ja Qatarin aikaa kello oli 23:15. Lento Seychellien Mahen saarelle lähti klo 2:40 ja lähtöportilla ohjeistettiin olemaan klo 1:30. Aikaa lentoaseman tutkimiseen oli reilut pari tuntia. Aikataulunäytöille ei jostain syystä ilmestynyt lähtevien koneiden tietoja kuin lähtöön klo 2:30 asti. Kävin lopulta puoli kahden tienoissa kysymässä infosta miltä portilta kone olisi lähdössä. Portiksi kerrottiin D 18 ja kävellen sinne kestäisi normaalivauhtia 10 minuuttia eli jalkavaivaiselta Ilpolta enemmän. Hiukan rupesi hermostuttamaan vaikka eihän kaikkien tarvitse olla lähtöportilla samaan aikaan. Infossa kerrottiin myös, että portille pääsisi junalla toisesta kerroksesta. Juna kulki kolmen minuutin välein ja niin pääsimme portille aivan hyvissä ajoin.
Lentokoneessa jokaisella matkustajalla oli monitori ja viihdejärjestelmä, jonka kautta sattoi katsella filmejä, kuunnella musiikkia ja seurata lennon etenemistä. Jalkatilassa oli kahta istuinta kohden laatikko, jossa oli kaiketi viihdejärjestelmän aivot. Tämä laatikko häiritsi käytäväpaikalla istunutta Ilpoa. Jostain olin lukenut, että jokaisella lentovälillä matkustajille annetaan pieni pussukka, josssa on lennolla tarvittavia tarvikkeita. Meille muovipussiin pakatut sukat, silmäsuoja, korvatulpat, hammasharja ja hammastahna annettiin vain viimeisellä lennolla Qatarista Suomeen. Rehellisyyden nimissä sellaisia turhakkeita ei todellakaan ole tarve jakaa joka lennolla.
Kaikilla neljällä lentovälillä tarjottiin lämmin ateria, jonka sai valita kolmesta vaihtoehdosta. Välipalavaihtoehtoja oli kaksi erilaista kullakin lennolla. Tarjoilujärjestyksessä oli toivomisen varaa suomalaiseen tapaan tottuneena, varsinkin aamiaisella. Ensin tarjottiin lämmin aamiainen ja sämpylä ja sen kanssa sai valita juotavaksi erilaisia kylmiä juomia. Kahvi ja tee tarjottiin vasta sitten, kun kaikki oli jo syöty.
 |
| Suomi - Qatar menu |
 |
| Qatar - Seychellit menu |
 |
| Seychellit - Qatar menu |
 |
| Qatar - Suomi aamiainen, joka jäi syömättä |
Näillä lentomatkoilla koettiin Doha – Seychellit välillä sellainenkin ihme, että lentokoneessa oli liian kylmä. Tavallisesti koneessa saadaan kärsiä liiasta lämmöstä. Onneksi käytettävissä oli fleecepeitot , joihin oli hyvä kääriytyä.
Hienoa reissua luonnoltaan upeille Seychellien
Mahén ja
Praslinin saarille täydensi mukavasti pari päivää Qatarissa. Seychellien matkapäiväkirjat ovat linkkien takana.
