Retki Omanin sulttaanikuntaan kuuluvalle Musadamin niemimaalle täydensi mielenkiintoisen TSS:n eli Travel Service Scandinavian kiertomatkan Yhdistyneisiin arabiemiraatteihin. Lisää kuvia löytyy
Metkaamatkustelua.kuvat sivustolta. Musadam on Hormuzinsalmen rannalla sijaitseva kuvernoraatti, joka on täysin erillään emämaasta. Aluetta kutsutaan Arabian Norjaksi, koska siellä on vuonojen kaltaisia lahtia vuorien välissä.
Musadamin retkiä olisi netistä varaamalla saanut monenlaiseen hintaan, mutta helpointa oli ostaa retki oppaalta. Se maksoi 510,- AED eli noin 128,- euroa ja hintaan sisältyi myös Omanin viisumi arvoltaan noin 50,- euroa. Olimme retkellä keskiviikkona 31.10.2018. Päivä oli viikon matkalaisille viimeinen kokonainen päivä Arabiemiraateissa. Hotellihuone piti luovuttaa klo 12, mutta lentokenttäkuljetus lähti vasta klo 19:15. Tällainen retki oli mainio tapa viettää viimeinen lomapäivä. Me jatkoimme oleskelua Ajmanissa sunnuntaihin asti, kuten aiemmin on tullut kerrottua.
Musadamin retkellä oli mukana reilut 30
RDS:n / TSS:n asiakasta Saksasta ja Brittein saarilta ja ainoastaan me kaksi Millan kanssa Suomesta. Retken oppaan nimi jäi kirjaamatta ylös, mutta hän oli erittäin asiantunteva, huumorintajuinen ja kielitaitoinen noin kolmekymppinen mies. Kuskin kanssa hän puhui arabiaa, retken varsinainen selostuskieli oli englanti, mutta saksalaisille hän selitti jotkut asiat näiden äidinkielellä ja mukana olleille parille Saksassa asuvalle venäläispariskunnalle hän puhui venäjää.
Parin tunnin matkan aikana Ajmanista Dibbaan bussi ajoi osan aikaa Umm Al Quwainin emiraatin alueella, jolloin opas kertoi tämän emiirikunnan olevan väkimäärältään pienin. Sieltä ei ole löydetty öljyä eikä kaasua. Aikaisemmin helmenkalastus on ollut merkittävä elinkeino, mutta nykyään sitä ovat kalastus, turismi ja kaupankäynti.
Tie kulki jossain vaiheesssa myös pohjoisimman emiirikunnan Ras al Khaimahin alueella, jonka väestöstä jopa 30 % on emiraatteja. Tällä vuoristoisella alueella maa on viljavaa, koska siellä sataa eniten ja siellä on myös maanalaisia vesivirtoja Hajar vuoristosta. Rannikolla on lapsiperheiden suosimia hotellialueita.
Hajarvuoriston itäpuolella Omaninlahden rannalla on seitsemäs emiirikunta Fujairah. Siellä asuu eniten paikallista väestöä jopa 50 - 60%. Alueella ei ole öljyä, mutta sielläkin maaperä on viljava läheisen vuoriston ja sateiden ansiosta.
Tien varrella hiekkaerämaassa oppaamme huomasi kameleita ja pysäytti bussin. Kamelit olivat muutaman kymmenen metrin päässä verkkoaidan takana, sillä aidathan on pystytetty teiden varsille liikenteen turvaamiseksi. Oli jotenkin eksoottista päästä näkemään tällainen vapaana laiduntava kamelilauma.
Aivan jalkojeni vieressä vilahti myös joku lisko. Koitin saada siitä kuvan, mutta se piiloutui ruohomättään sekaan. Vain hännän laahausjäljet jäivät näkyville.
Hajarvuoristosta olisi ollut mukavaa saada rapsäistyä muutama kännykkäkuva auton ulkopuolelta, mutta tyytyminen on liikkuvan auton ikkunan läpi otettuihin kuviin.
Fujairahiin kuuluva Dibban kaupunki Omanin rajalla oli rakennettu perinteiseen arabityyliin. Kaupunki on jaettu kolmeen osaan (tekstilainaus Wikipediasta):
Dibba Al-Fujairah (دباالفجيرة), ruled by the Emirate of Fujairah, UAE
Dibba Al-Hisn (دباالحصن), ruled by the Emirate of Sharjah, UAE
Dibba Al-Baya (دباالبيعة), ruled by the Governorate of Musandam, Oman
Rajan ylitys Omaniin mentäessä tapahtui ennätysnopeasti. Olimme Millan kanssa varautuneet pariin tuntiin rajalla, kuten Ilpon veli ja vaimonsa sekä veljenpoika ja vaimonsa olivat vuosi sitten viettäneet.
Meillä opas keräsi jo hotellissa jokaisen passit. Niistä otettiin valokopiot ja joku näppärä jossakin naputteli passitietojen avulla rajanylityslistat. Rajalla bussiin nousi tarkastaja, jolle lista annettiin. Jokainen avasi passinsa ja tarkastaja kulki bussin käytävällä tehden listaansa ruksin nähtyään passit. Sanaakaan ei vaihdettu, Aikaa kului muutama minuutti.
Palatessamme Omanista Arabiemiraattien Fujairahin puolelle jouduimme nousemaan bussista ja kuljimme jonossa passintarkastusluukun ohi, jossa virkailija taas vertasi listassaan olevia nimiä ja passien nimiä tehden sitten merkinnän listaansa. Nopeasti sujui tämäkin tarkastus.
Omanista opas kertoi, että se on sulttaanikunta ja johtajana on sulttaani eikä sheikki, kuten muualla Arabiassa. Se on ollut hyvin sulkeutunut arabiyhteiskunta, mutta nykyinen sulttaani on edistyksellinen ja pyrkii hyviin suhteisiin naapurimaiden kanssa. Maassa on vain 35 % ulkomaalaisia ja lukutaito on 100 %. Kaasu, öljy ja turismi ovat tärkeitä, mutta maanviljely ja kalastus ovat täällä suuremmassa asemassa kuin naapurimaissa. Elämäntyylissä on suuri ero naapurimaihin. Täällä ei ole ruuhkia ja elämä on helppoa. Veroja ei tarvitse maksaa ollenkaan.
Bussi ajoi rajalta muutaman minuutin matkan risteilylaivaterminaaliin / -laiturille. Paikalla oli useita perinteisiä arabialaisia dhow-aluksia.
Kuljimme useamman dhow-aluksen läpi kunnes pääsimme siihen, joka lähti kuljettamaan ryhmäämme.
Kuulimme, että alukseen mahtuisi noin 120 matkustajaa, mutta meitä oli kaikkiaan vain 35. Meille tarjottiin heti juotavaa ja sitä oli tarjolla koko päivän ajan. Aluksessa oli kaksi kantta ja yläkansi oli osittain suojattu pressulla. Kaikille riitti mainosti tilaa joko auringonpaisteessa tai varjossa.
Rannikkoa pitkin kulkiessamme ohitimme vain muutaman kylän ja lomakeskuksen. Kaikkiin kyliin ei ole edes teitä vaan yhteydet hoidetaan meriteitse.
Yksi tärkeä osallistumissyy tälle retkelle oli mahdollisuus päästä ihailemaan kauniita meri- ja vuorimaisemia sekä mahdollisuus snorklailuun. Meillä oli mukana omat snorklailuvälineet, kuten aina matkoilla vesien äärellä. Aluksella oli myös lainattavissa snorklausvälineitä ja puhtaita pyyhkeitä, joten sellaisia ei tarvinnut ottaa mukaan hotellista tai peräti kotoa asti. Päivän aikana pysähdyttiin uimaan kahteen kertaan. Toisessa pysähdyspaikassa oli lähellä pieni hiekkaranta, jonne retkeläisiä vietiin uimaan, jos he eivät halunneet uida syvemmissä vesissä aluksen lähellä.
Retken hintaan sisältyi maittava ja monipuolinen lounas, josta kasvissyöjä Millakin löysi hyvin syötävää. Lounaan jälkeen oli tarjolla kahvia ja keksejä. Toki kahvia sai myös muulloin halutessaan kuten myös virvoitusjuomia, mehuja ja vettä.
Lounaan jälkeen ilmestyi alakannelle pieni matkamuistomyymälä. Tarjolla oli tuoksuja, koruja, huiveja ja monenlaista muuta matkamuistotavaraa. Myynti ei ollut mitenkään agressiivistä. Tavaraa sai jopa koskea eikä sitä ollut "pakko" ostaa sen jälkeen :).
Tarjolla oli myös pikaveneretki. Sama vene, joka oli kuljettanut halukkaat pienelle hiekkarannalle vei ryhmäläisiä ajelulle läheisiin luoliin.
Paluumatkalla dhow alukseen sain napattua siitä myös kuvan.
Kaikki mukava loppuu aikanaan ja aluksen keula käännettiin kohti Dibbaa. 5 - 6 tunnin veneretki päättyi samaan rantaan, josta lähdimme liikkeelle.
Rajanylitys sujui taas joutuisasti kuten jo aikaisemmin kirjoitin. Napsin muutaman kännykkäkuvan Dibbasta bussin ikkunan läpi.
Yhdessä kaupungin laidalla olevassa liikenneympyrässä oli suihkulähde ja siinä seitsemän delfiiniä, jotka kuvaavat Yhdistyneitten Arabiemiraattien seitsemää emiirikuntaa. Meiltä jäivät Omaninlahdella asuvat delfiinit veneretken aikana näkemättä, mutta nähtiinpä nämä.
Dubaita lähestyttäessä näkyi maanteillä kilometrien pituisia kuorma-autojonoja. Kysyin oppaalta, mihin jonot liittyvät, mutta en sanut vastausta, jonka olisin ymmärtänyt.
Retki kannatti tehdä ja päivä oli mukava. Vielä mukavampaa oli, ettei meidän kotimatkamme alkanut vielä tämän retken jälkeen vaan jatkoimme oleskelua Ajmanissa sunnuntaihin asti. Muut Arabiemiraattien matkan postaukset löytyvät linkkien takaa:
Abu Dhabi,
Dubai,
Sarjah,
Ajman,
Lennot Arabiemiraatteihin
