Kesäreissu Kokkolaan

Kokkola valikoitui kesäretkikohteeksi jo helmikuussa. Keski-Pohjanmaan Koirakilta oli järjestämässä suositut agilitykilpailut 27:nen kerran heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna.  Varasimme majapaikaksi kahden makuuhuoneen huoneiston ja jäimme odottamaan kesää.  

Valitettavasti huhtikuun loppulumilla Päivikki ystävättären espanjanvesikoira Niio loukkasi jalkansa ja toipumiseen kuluu aikaa. Suunnitelma kisoihin osallistumisesta piti unohtaa.  Oma koirani 12,5 vuotias roturisteytys kromfohrländer Nopsa on jo lopettanut kisaamisen ja olimme lähdössä vain seuralaisiksi.  Päätimme kuitenkin pitää Kokkolan kesäretkikohteena. 

Matkaan lähdettiin torstaina 3.7.2025.  Sää oli harmaa ja hiukan sateinen, mutta se ei retkeläisiä haitannut.  Pysähdyimme Parkanossa huoltoaseman, halpahallin ja muutaman pikaruokapaikan kohdalla.  Parkkipaikan reunalla oli myös vanha Helsingistä tuotu oranssi-harmaa raitiovaunu, joka on toiminut kesäkuusta 2024 lähtien ratikkagrillin ruokasalina.  Kuulimme, että tämä Valmetin tehtailla 1973 valmistunut raitiovaunu oli nykyään Tampereen raitiovaunuyhtiön omistama ja oli tuotu tänne lainaksi.  Lounaaksi valitut halloumihampurilainen ja pizza olivat hieman arvokkaampia kuin joidenkin muiden baarien vastaavat, mutta maukkaita ne olivat. 

Ylihärmässä näkyi metsikön yläpuolella oudon näköinen rakennus, Lillbacka Tower.  Google tietää kertoa, että Lillbacka Powerco Oy on suomalainen hydraulisia letkuliitinpuristimia valmistava yritys, joka omistaa myös Kauhavan Alahärmässä sijaitsevan Suomen suurimman ja erikoisimman vapaa-ajankeskus Power Parkin.  Emme jääneet tällä reissulla tutustumaan huvipuistoon vaikka sen laitteita näkyikin tielle numero 19 ohittaessamme paikan.

Myöhään iltapäivällä pääsimme perille majapaikkaamme Kokkolan Koivuhakaan Metsäkanankujalle.  Alueen katujen ja kujien nimet liittyivät kaikki erikokoisiin eläimiin.  

Paritalossa sijaitsevaan huoneistoon oli sisäänkäynti rauhallisen pihan kautta. Kummassakin makuuhuoneessa oli kaksi vuodetta, joista oman huoneeni toisen vuoteen päälle levitin totuttuun tapaan kaksin kerroin taitellun ison lakanan ja tällä kerralla myös hamam-pyyhkeen, ettei lenkin jälkeen kuivatusta Nopsasta siirry jäljelle jäänyttä kosteutta alla olleisiin vuodevaatteisiin. Asunnossa oli meille tarpeelliset välineet eli jääkaappi, mikroaaltouuni ja vedenkeitin, mutta oli siellä myös astian- ja pyykinpesukone, liesi uuneineen, TV ja ilmalämpöpumppu.  Me emme nukkumisen lisäksi viettäneet juurikaan aikaa asunnossa.  

Perjantaina 4.7.2025 lähdimme aamiaisen jälkeen tutustumaan kaupunkiin. Auton jätimme Lidlin maksuttomalle parkkipaikalle ja ostimme sieltä välipalaeväitä kierroksen jälkeen. 

Torikadulla ohitimme kirpputorirakennuksen matkalla kohti Kokkolan vanhaa vesitornia. Kirpputorilöydöt jäivät tekemättä, koska emme edes astuneet sisään kauppaan, mutta sellainenkin liike kaupungista löytyy, jos asia jotakuta kiinnostaa. 

Kokkolan vanha vesitorni pääsi seuraaviin kuviin.  Rakennus valmistui vuonna 1921.  Sen suunnitteli Helsingissä 1867 syntynyt ja 1939 kuollut arkkitehti Selim Arvid Lindqvist.  Lindqvistin töitä onkin paljon Helsingissä, mm. Hietalahden kauppahalli, Kallion paloasema ja Helsingin raitioteiden kaikki vanhemmat hallit, kuten esimerkiksi Vallilassa lapsuudenkotini lähellä.  

Torikadun varrella on myös Kokkolan kaupunginteatteri.  Teatteritoiminta sai kaupungissa alkunsa vuonna 1905 Kokkolan Työväenyhdistyksen näytelmäseurana. Nimenvaihdosten ja kahden teatterin yhdistymisen jälkeen perustettiin vuonna 1961 Kokkolan kaupunginteatteri.

Arkkitehti Ole Gripenbergin suunnittelema Vartiolinna niminen rakennus valmistui vuonna 1927.  Sen rakennutti alkujaan Keski-Pohjanmaan Suojeluskuntajärjestö. Teatteritoimintaa siellä on ollut 1930-luvulta alkaen.  

Vuosina 1892 - 1979 elänyt Gripenberg oli myös helsinkiläinen.  Hän väitteli tohtoriksi 1939 ja väitöskirjan otsikkona oli Asuinrakennuksen muoto ja tuotantokustannukset.  Gripenberg työskenteli Etelä-Venäjällä nyk. Ukrainan alueella Donetskissa 1916 - 1917 suunnittelemassa työväen asuintaloja  Jusovkan kaupunkiin.  1920-luvulla hän suunnitteli asuinkerrostaloja Helsingin Taka-Töölöön.  Myös Pohjoismaiden Yhdyspankin pääkonttori Aleksanterinkadulla Helsingissä on hänen suunnittelemansa ja yhdessä Sigurd Frosteruksen kanssa hän suunnitteli Stockmannin tavaratalon Aleksanterinkadun toiseen päähän.   

Vartiolinnan edessä olevassa puistossa on Pekka Jylhän suunnittelemat veistokset Suojeluskuntalainen vuodelta 2020 ja Lotta-patsas vuodelta 2008 sekä Karl G. Nylundin veistos Hylkeet vuodelta 1970.  Sen lahjoittivat vuonna 1620 perustetulle 350 vuotiaalle Kokkolan kaupungille Outokumpu Oy ja Kemira Oy. 

Katariinantorin varrella sijaitsi kaupungin ensimmäinen huoltoasema ja se oli Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut huoltamo.  Toiminta alkoi vuonna 1931 ja päättyi 2021. 

Kokkolan vanhankaupungin nimi on Neristan eli Alakaupunki. Se on yksi Suomen laajimmista historiallisista puukaupunkikokonaisuuksista. Kiertelimme alueella koirien kanssa pienestä sateesta huolimatta. 

Siirryimme kävelemään Englanninpuistoon kaupunginsalmi Suntin rannan hiekkatielle.  Sunti on väylä merelle ja Kokkolan kaupungin perustamisen aikoina 1620 se oli vielä purjehduskelpoinen merenlahti.  Maankohoamisen myötä Sunti kapeni ja mataloitui eivätkä kalastajat ole enää 1900-luvulla päässeet soutaen keskustaan. Puiston paikalla oli aiemmin tervatori.  Maankohoamisen ja tervan suuren syttymisvaaran vuoksi laivojen lastaus siirrettiin lähemmäksi merta. 

Huomasin puistossa katoksen, jonka sisällä oli vene, mutta en ollut vielä lukenut matkailu-infosta saatua esitettä, joten en ottanut valokuvaa. Tätä postausta kirjoittaessani luin, että kyseessä on englantilaisilta sotasaaliiksi saatu maihinnousuvene eli barkassi. Krimin sodan eli Pohjanlahdella ja Suomenlahdella Oolannin sotana tunnettujen taistelujen aikana Englannin laivasto tuhosi Pohjanmaan rannikkokaupunkien satama- ja varastoalueita sekä telakoita. Halkolaiturin taistelussa vuonna 1854 saatiin englantilaisilta sotasaaliiksi tämä maihinnousuvene, joka on tiettävästi ainoa säilynyt tämän tyyppinen Englannin laivaston alus.  

Suntin rannalla oli myös Baltija patsas, jonka liettualainen kuvanveistaja ja kirjailija Petra Deltuva on tehnyt vuonna 1980. Teoksen lahjoitti Latviassa oleva Kokkolan ystävyyskaupunki Marijmpole. 

Barkassin kuva Visit Kokkola nettisivulta

Baltija-patsas, Petra Deltuva 1980

Kauppatorin toiminta oli hiljaista harmaana ja sateisena päivänä, mutta kaupungin matkailuinfon lasirakennuksesta saimme kartan ja infoa Kokkolan nähtävyyksistä. Tietoa löytyy myös Visit Kokkola nettisivuilta. Lähdimme kulkemaan kaupungin katuja osittain merkityn reitin mukaisesti. 

Kokkolan kauppatori

Mannerheiminaukio oli kaupungin vanha kauppatori vuoteen 1936 asti.  Sen laidalla on Carl Ludvig Engelin suunnittelema empiretyylinen Raaatihuone, joka ehti toimia myös Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin toimistona ja harjoitustilana 35 vuotta ennen orkesterin muuttoa Musiikkikeskus Snellmaniin.  Berliinissä 1778 syntynyt Engel työskenteli Suomessa vuodesta 1816 lähtien ja loi mm. Helsingin monumentaalikeskustan ja toimi koko suomalaisen rakennustaiteen suunnannäyttäjänä 1800-luvun alkupuolella. 

Raatihuonetta vastapäätä on kauppias, laivanvarustaja Andreas Roosin vuonna 1810 tyttärelleen rakennuttama asuintalo.  Vuonna 1853 yläkertaan avattiin kaupungin ensimmäinen sairaala, joka nimettiin omistajansa apteekkari Gustav Libeckin mukaan Libeckin köyhäinsairaalaksi. 

Carl Ludvig Engelin suunnittelema ja vuonna 1842 valmistunut Kokkolan vanha raatihuone

Libeckin sairaala ja Vapaussodassa 1918 kaatuneiden muistomerkki

Andreas Roos rakennutti vuonna 1813 oman perheensä kodiksi ja kauppaliikkeeksi kivitalon, joka toimii nykyään K.H.Renlundin museon rakennuksena.  Museossa kävimme sisällä lauantaina. 

K.H. Renlundin museo, Roosin talo 

E. Cederbergin muistopatsas Tyrsky Länsipuistossa ja Nopsa & Niio

Kokkolan Länsipuiston laululava

Länsipuiston luoteiskulmassa on Katariinan kalmisto. Vuosina 1710 - 11 raivonneen ruttoepidemian aikana kuolleiden hautaaminen kiellettiin kirkkomaahan.  Ruttoisten hautausmaa perustettiin kaupungin ulkopuolelle.  Katariinan kalmisto perustettiin 1770-luvulla vanhan ruttoisten hautausmaan lähelle, koska kirkkotarha oli tullut täyteen ja hygieniasyistä hautaaminen siirrettiin pois kaupungista.  Talvella kuolleet säilytettiin kalmistossa olevissa rakennuksissa ja vasta keväällä heidät haudattiin maahan. 

Kokkolan yhteiskoulun vanha komea keltainen rakennus sijaitsee Vaasantien varrella.  Koulu aloitti toimintansa vuonna 1898 ja se oli Keski-Pohjanmaan maakunnan vanhin suomenkielinen oppikoulu.  Koulu lakkautettiin vuonna 2021.  Rakennuksessa toimii nykyään kotiseutuarkisto. 

Tullikamarinkadulla ohitimme Vanhan Tullipakkahuoneen, joka tarjoaa nykyään upeat puitteet erilaisille tapahtumille. Ennen siellä tarkistettiin kaupunkiin meritse saapuneet tavarat ja siellä voitiin myös säilyttää tilaa vieviä tavaroita ennen tullausta. 

Alkuillasta kävimme vielä katsomassa tuttuja Kirkonmäen urheilukentällä, jossa agilitykisat olivat hyvässä vauhdissa, mutta viileähkö ja kostea sää sai meidät siirtymään lenkille mukavaan pieneen metsikköön lähelle majapaikkaamme.  

Lauantai 5.7.2025 oli aurinkoinen, mutta ei liian kuuma päivä.  Kävimme aamupäivällä Vattaijanniemellä ja Ohtakarin saarella ja iltalenkin teimme Laajalahden luontopolulla, mutta näistä retkistä kerron toisessa jutussa.

Iltapäivällä palasimme Kokkolan keskustan tuntumaan Meripuistoon, joka näytti olevan suosittu koko perheen ulkoilupaikka.  Myöhäisen lounaan päätimme nauttia merikonteista rakennetussa Burger Village ravintolassa Matkustajasataman naapurissa.  Täältä lähtee kuljetus mm. majakkasaari Tankariin.  Falafel täytteiset Vege tacot eivät tällä kerralla olleet kovin maukkaita, mutta Whiskey Cheese hampurilainen oli kuulemma vallan mainio.

Vatsat täysinä lähdimme kulkemaan Läntistä Venevajantietä kohti etelää.  Suntin rannassa oli isompia ja pienempiä vesikulkuneuvoja ja vastarannalla näkyi uusia Meriaitat lomahuoneistoja.

Pääosin vuosina 1883 - 1950 rakennettuja venevajoja on Suntin kummallakin rannalla, mutta huomattavasti enemmän niitä on itärannalla, joten näkymät ovat paremmat kuljettaessa länsirannalla. 

Kaunis Pikiruukin ja Suntinsuun yhdistävä Punainen silta eli Pususilta oli kävelylenkkimme kääntöpiste, sillä Suntin itärannalta ei ollut pohjoisessa kulkua länsirannalle.  Sillankaiteeseen oli jo ehditty lisätä rakkauslukkoja sen jälkeen, kun silta oli avattu saneerauksen jälkeen käyttöön vuoden 2023 lopulla. 

Menimme vielä uudestaan keskustaan.  Jätimme auton pysäköintitaloon ja koirat autoon.  Suuntasimme Roosin taloon ja siellä olevaan K.H. Renlundin museoon, joka oli minulle museokorttikohde no 5.  Talon alakerrassa on vaihtuvia näyttelyitä, tällä kerralla "Komiat pärjää aina".   Yläkerrassa on teoksia kultakauden taiteilijoilta.  Yläkerran näyttely tarjoaa myös näkymiä 1800-luvun Kokkolaan ja kertoo museon mesenaatista Karl Herman Renlundista, joka oli suomalainen rautakauppias, suurlahjoittaja ja valtiopäivämies. Renlundin rautakaupat (1874 - 1993) muistan hyvin ja Wikipedia kertookin, että Pääkaupunkiseudulla Renlund oli alansa markkinajohtaja. Yhtiön pääkonttori ja suurin liike sijaitsi Renlundin talona tunnetussa rakennuksessa Helsingin Mikonkadulla. Se oli koulumatkani varrella Mikonkadun ja Hallituskadun nyk. Yliopistonkatu kulmassa. 

Pekka Halonen 1902, Öljy kankaalle, K.H.Renlundin muotokuva

Renlundin rautakaupan ruuvilaatikosto

Vielä piti käydä Vohvelikahvilassa, joka sijaitsee museokorttelissa entisessä Forsnabban leipomon rakennuksessa Neristanin reunalla.  Valitettavasti kello oli jo yli neljä, joten museot olivat kiinni, mutta kahvila oli avoinna kuuteen.  Kahvilassa emme olleet yksin vaan paikalla oli bussilastillinen ikäisiämme ruotsalaisia ja useita lapsiperheitä.  Vohveli jäätelön, kermavaahdon ja lakritsan kanssa oli herkullinen ja täyttävä, mutta sitä piti varjella paikalla pomppivilta naakoilta.  

Kahvilan pihan yhdellä reunalla olin Pedagogio, joka on tiettävästi Suomen vanhin säilynyt koulurakennus ja julkiseen käyttöön rakennettu ei kirkollinen kaupunkiympäristössä sijaitseva puurakennus.  Rakennus valmistui vuonna 1696 ja edusti aikansa uusinta arkkitehtuuria. 

Kokkola on paljon monipuolisempi kaupunki kuin osasin kuvitellakaan ja sen ympäristössä sekä lähettyvillä on monia muitakin mukavia käyntikohteita kuten kerron myöhemmin.