Hvitträsk Kirkkonummella on kolmen arkkitehdin itselleen sunnittelema asuin- ja atejeerakennus. Vaikka se sijaitsee lähellä Helsinkiä, niin julkiset liikenneyhteydet eivät ole sinne kovin kätevät ja niinpä vierailin siellä ensimmäistä kertaan pyöräilylomamme aikana asuessamme Hotelli Majvikissä.
Keskiviikkona 30.7.2025 lähdimme Ilpon kanssa polkemaan Majvikistä kohti Hvitträskiä. Se on nykyään Kirkkonummen merkittävimpiä matkailukohteita ja on kuulunut vuodesta 1981 Suomen valtiolle ja toimii Suomen Kansallismuseon (Museovirasto) alaisuudessa. Emme tarkistaneet museon aukioloaikaa ja olimme siellä jo reilusti ennen yhtätoista, jolloin museo vasta avattiin.
Arkkitehdit Eliel Saarinen, Herman Gesellius ja Armas Lindgren ostivat vuonna 1901 yhdessä palstan Kirkkonummen Vitträsk-järven rannalta ja tontille nousi 1903 kaksiosainen päärakennus sekä erillinen piharakennus. Talot rakennettiin kansallisromanttiseen tyyliin, mutta esimerkiksi kylpyhuoneessa näkyvät Saarisen Yhdysvalloista saamat vaikutteet.
Eliel Saarinen muutti Mathilda vaimoineen päärakennuksen eteläsiipeen (jutun kolme ensimmäistä kuvaa). Armas Lindgren perheineen muutti vaaleaksi rapattuun pohjoissiipeen ja poikamies Herman Gesellius sekä sisarensa Lola muuttivat Pikku huvilaan.
Vuonna 1904 Eliel ja Mathilda Saarinen erosivat. Mathilda meni naimisiin Herman Geselliuksen kanssa ja Eliel otti vaimokseen Lola Geselliuksen. Toimisto hajosi vuodenvaihteessa 1904 - 05, mutta nimi säilytettiin vuoden 1905 loppuun. Hvitträskin kotisivuilta löytyy tietoja rakennuksen ja toimiston historiasta.
Hvitträskin piha on puistomainen ja muistuttaa englantilaista linnan pihaa. Puutarha muodostuu erilaisista tiloista, joita kiviset rakenteet rajaavat. Muurit, pergolat ja pengerrykset ovat Hvitträskin arkkitehtien suunnittelemia ja istutukset ovat Loja Saarisen (s. Gesellius) suunnittelemia. Istutuksissa on hyödynnetty värejä ja kontrasteja.
Ruusutarhassa pensasaita luo taustan valkoisille ja vaaleanpunaisille ruusuille. Se on osa muotopuutarhaa ja edustaa aikanansa uutta puutarhasuunnittelua. johon liittyvät leikatut pensasaidat, huolitellut nurmikon reunat ja muureilla kiipeävät villiviinit.
Puutarha on osa kokonaistaideteosta, josta Hvitträsk muodostuu. Rakennuksia ei suunniteltu hallitsemaan maisemaa, vaan osaksi sitä. Siksi järvelle katsotaan puiden lomasta ja rakenteet on tehty luonnon muotoja mukaellen, lukee "Hviträskin puutarha" esitteessä.
Rakennuksen sisätilat olivat melko sokkeloisia. Siellä oli portaita, käytäviä ja parvekkeita, mutta onneksi myös henkilökuntaa antamassa vihjeitä huonosti liikkuville, mitä kautta kannattaa kulkea ja missä portaisssa on parhaat kaiteet. Sisätilat olivat juuri niin upeita, kuin kuvittelinkin aikaisemmin näkemieni kuvien perusteella.
Ateljeen pöydillä ja seinillä oli esillä arkkitehtien luonnoksia ja öljyväritöitä. Siellä syntyivät mm. Geselliuksen ja Saarisen piirustukset Helsingin rautatieasemaa varten sekä Saarisen luonnos Helsingin Taidehallia varten. Jälkimmäistä ei kuitenkaan toteutettu.
Hviträskissä on myös samaan aikaan eläneiden taiteilijoiden töitä, esimerkiksi Akseli Gallen-Kallelan suunnitteleman Liekki-penkkiryijyn kopio. Alkuperäinen ryijy oli esillä Pariisin maailmannäyttelyssä 1900. Ryijyn sanotaan olevan ensimmäinen moderni suomalainen tekstiili.
Mielenkiintoisia rakennuksia saattoi ihailla myös ulkoa päin kiertämällä koko rakennuskokonaisuuden.
Museokäynnin jälkeen lähdimme ajamaan Vitträsk-järven ympäri.
Hvitträskintie 55:n kohdalla oli rakennus, jonka luulin olevan Villa Hvittorp, mutta Espoon seurakuntayhtymän omistama
kokous- ja kurssikeskus sijaitseekin eri osoitteessa eli Hvitträskintie 166 ja on ohittamaamme rakennusta suurikokoisempi. Komeaa Hvittorpia emme nähneet pyöräretkemme aikana.
Maalaismaisemissa oli mukavaa ajella vaikka korkeuserot olivat välillä melkoisia. Sähköpyörillä onnistui mäkien päälle polkeminen ongelmitta. Ohitimme Rauhalan Tallin ja hevosia laitumella. Tässä vaiheessa tie oli soratie, mutta hyvin ajettavissa.
Veklahdentiellä järven länsiosissa tie kulki rannan tuntumassa, mutta maisemia ei voinut ajaessa ihailla. Katse oli pidettävä tiessä, sillä asvaltoitu tie oli erittäin huonossa kunnossa. Tien pinnassa oli suuria halkeamia ja piti varoa, ettei pyörä luisunut kuoppiin ja kaatunut. Kuva ei ole ollenkaan pahimmasta kohdasta vaan sellaisesta paikasta, johon saattoi pysähtyä vaarantamatta muuta liikennettä tiellä.
Sonnimäen / Sepänkylän alueella oli tien varressa kyltti: Museoraja. Tällä kohdalla on kulkenut Suomen ja Neuvostoliiton raja vuosien 1944 - 1956 aikana, kun Suomi joutui vuokraamaan Neuvostoliitolle laajan maa-alueen, isoja osia Kirkkonummesta, Siuntiosta ja Inkoosta. Netistä löytyy juttu:
Porkkalan vuokra-alueen rajamerkit ja rajan tarkka kulku, jos asia kiinnostaa.
Lähellä rajatolppaa oli vanhan kivinavetan rauniot.
Vehkalahden kyläyhdistyksen nettisivuilta löytyi tieto, että olimme entisen Smedsbyn tilan mailla. Tila ei ollut kartano, koska se ei ollut aatelissuvun omistama. Sen oli omistanut 1800-luvun puolivälistä kruununvouti Johan Lindström, joka oli maanviljelijän poika. Hänen hallussaan oli 1870 - 1884 arviolta 400 hehtaaria Sepänkylän maita. Seuraavista omistajista vaimot kuuluivat aatelissukuihin, mutta se ei tehnyt tilasta kartanoa.
1900-luvun alun omistajista tiedetään, että suuren 40:lle lehmälle tarkoitetun navetan rakennutti Wolter Ramsay 1917. Porkkalan vuokra-aikana tilan 36:sta rakennuksesta tuhoutui 24. Jäljelle jääneistä osa purettiin. Tien varrelle näkyi suuren navetan vuonna 2012 palaneet jäännökset ja sitä vastapäätä tien toisella puolella oleva vaunuvaja.
Matka Sepänkylästä vei Masalaan välipalaostoksille. Päivän pyöräilymatka oli matkamittarin mukaan 24 kilometriä ja polkemista harrastimme vajaat kaksi tuntia. Aikaa toki kului kauemmin museokäynnin, eri syistä tapahtuneiden pysähdysten sekä kaupassakäynnin vuoksi.
Pyörälenkkimme aikana Nopsa oli nukkunut vuoteellani mukana olleen oman lakanamme päällä. Otan aina koiran kanssa tehtäville ns. hotellilomille lakanoita, joilla voin suojata vuoteen ja sohvat ettei niille jää turhaan koirasta varisevaa hiekkaa ja karvoja. Kotona koirat eivät ole koskaan nukkuneet makuuhuoneessamme, mutta lomilla ne saavat nukkua päivisin vuoteen päällä, jossa otamme yhdessä myös päivänokoset. Yöt Nopsa nukkui mukana olleessa kevythäkissä.
Iltapäivä- ja iltalenkit Nopsan kanssa oli mukavaa tehdä Majvikin vehreissä maisemissa.
Kirkkonummen lomamme aikana pyörälenkit veivät meidät myös
Ragvaldsin museoalueelle ja
Svarfvikin golfkentän ja Finnträsk-järven ympäristöön
Näistä on jutut tulossa myöhemmin.
Hvitträsk olisikin kiinnostava paikka. Ei valitettavasti ole tullut käytyä, vaikka enoni Kirkkonummella asuukin. Pitää kuitenkin ilman muuta laittaa paikka korvan taakse.
VastaaPoistaKiitos Mikko, Hvitträskissä kannattaa kyllä käydä, mutta on hyvä tarkistaa aukioloajat ennen sinne suuntaamista, sillä se on auki vain kesäisin ja osan päivää.
VastaaPoista