Helsinki - Roihuvuoren hiidenkirnut

Helsingin Roihuvuoren kauniin pyöreät hiidenkirnut ovat läpimitaltaan 25 cm ja 45 cm. Ne on rauhoitettu luonnonmuistomerkkinä vuonna 1960 valtiotieen maisteri Veikko Järvisen esityksestä.  

Tein kolmantena tutustumisretkenä Helsingin hiidenkirnuihin päivälenkin Roihuvuoreen Nopsa koirani kanssa.  Kävelymatka kotoa olisi ollut sinne 5 km, mutta kuljimme osan matkasta bussilla numero 79.  Herttoniemen teollisuusalueelta Muuntajakadulta lähdimme kulkemaan Ylä-Roihuvuoren puiston läpi kohti Lumikintietä ja Prinssintietä. 

1950-luvun rakennukset väljien pihojen ympärillä toivat mieleen lapsuuden ja nuoruuden, sillä asuihan näilläkin seuduilla koulukavereita.

Prinssintie 4:n talon pääty on muuttunut niistä ajoista.  Syksyllä 2016 rakennus sai 60-vuotislahjaksi muraalin, jonka tekijä oli puolalainen katutaiteilija Otecki, oikealta nimeltään Wojciech Kołacz. 

Prinssintie 6:n edessä on sähkökaappi saanut myös pintaansa värikkään kuvan.

'

Googlen kartan mukaan hiidenkirnut löytyisivät Roihuvuoren vanhainkodin / seniorikeskuksen takaa.  Keskus löytyi helposti ja aivan sen eteen olisi jopa päässyt bussilla.

Seniorikeskuksen ovella tuli mieleen, että täällä olen käynyt ennenkin eli katsomassa äitini Aune-sisarta, joka vietti siellä viimeiset vuotensa (n. 2006 - 2011). Aunen kanssa olin aikoinaan muutamalla ulkomaanmatkalla.  Vuosilukulinkit vievät blogipostauksiin.  Kesällä 1973 kävimme äitini ja Aunen vanhimman sisaren eli Ailin luona Kanadan Montrealissa, jonne menimme New Yorkin kautta.  Kesällä 1976 oli Aune osan matkaa kanssamme, kun kävimme Ilpon kanssa New Yorkissa ja sukulaisvierailulla Kanadan Kalliovuorilla ja Montrealissa ja kesällä 1977 olin Aunen kanssa Bulgariassa, josta osallistuimme retkille Romanian puolelle ja Turkin Istanbuliin.

Seniorikeskuksen takapihan puolella oli poniaitaus.  Asukkaiden on varmaan hauskaa seurata ponin liikkeitä aitauksessaan. Takapihalla oli pari keskuksen työntekijää, joilta kysyin kävelyohjetta hiidenkirnuille, joiden piti kartan mukaan olla vain parinkymmenen metrin päässä.

Sain ohjeen lähteä kulkemaan talon päädystä rinnettä alaspäin rakennuksen takanurkalta alkavaa kevyenliikenteen raittia pitkin.   Otin kuvan taaksepäin kohti rakennusta ja toisen kuvan pihatien ja metsään johtavan kevyenliikenteen raitin risteyksestä. Jos joku lukija lähtee etimään Roihuvuoren hiidenkirnuja niin kannattaa kääntyä seniorikeskuksen asvaltoidulta pihatieltä heti vasemmalle hiekkatielle.

Pienen matkan jälkeen käännytään risteyksestä oikealle ja sieltä taas muutaman kymmenen metrin päästä oikealle ylöspäin kapeaa metsäpolkua pitkin.

Rinteen päällä rupeaa näkymään punatiilinen rakennuksen seinä ja hiidenkirnujen ympärille pystytetty aitaus.

Matkalla kirnujen luo näkyi kalliossa muitakin jääkauden jälkiä. Hiidenkirnuthan ovat syntyneet jääkauden jäätikköjen sulamisveden pyörittäessä kiveä tai kiviä paikallaan, jolloin ne ovat kaivertaneet kallioon melko symmetrisiä ja sileäreunaisia koloja.

Hiidenkirnujen vierestä näkyi uudestaan poniaitaus ja selvästi polku kohti aitausta eli seniorikeskuksen takapihalta olisi päässyt polkua pitkin suoraan hiidenkirnujen luo. 

Hiidenkirnujen luota lähdimme kulkemaan kohti Marjaniemen siirtolapuutarhaa, jossa Suomen presidenttinä vuosina 2000 - 2012 toimineella Tarja Halosella on mökki. Linkki vie Kodin kuvalehden juttuun.

Me emme kuitenkaan lähteneet etsimään Tarjan mökkiä vaan suuntasimme Itäkeskukseen kohti bussipysäkkiä.  Tallinnanaukiolla pysähdyin juomaan kupillisen kahvia kuplavohvelin kera.  Se olikin uusi makututtavuus minulle. Tällä kerralla tyydyin vohveliin, jonka päälle oli vain ripoteltu tomusokeria.  Seuraavalla kerralla pitää varmaan nauttia vohveli jäätelön, kermavaahdon, hillon ym. herkkujen kera.

Uudenmaan hiidenkirnuista on julkaistu vuonna 2022 maisterintutkielma, josta löytyy sivulta 85 alkaen luettelo Helsingistä löytyneistä hiidenkirnuista. 

Omat pyörä- ja koiralenkkini hiidenkirnujen luo:

Pihlajamäki
Käpylä
Roihuvuori