Helsinki - Käpylän hiidenkirnu

Tutustumisretket Helsingin hiidenkirnujen luo jatkuivat koiralenkillä Käpylään. Käpylän hiidenkirnua pidettiin pitkään Helsingin suurimpana, kunnes Pihlajamäen hiidenkirnut löytyivät vuosina 1993 ja 1994.  Käpylän kirnun halkaisija on 140 cm ja syvyys 170 cm.  Se on rauhoitettu luonnonmuistomerkkinä jo vuonna 1958. 

Käpylän hiidenkirnu on Louhenpuistossa pohjoiseen vievän junaradan ja Tuusulanväylän alun välissä, Yhtenäiskoulun pohjoispuolella.  Lähdimme Nopsa koirani kanssa iltalenkille Louhenpuistoon etsimään hiidenkirnua.  Seitsemän kilometrin matkan olisi voinut kävelläkin yhteen suuntaan, mutta me tulimme bussilla 57 Mäkelänkadun ja Koskelantien risteykseen. 

Lähdimme kulkemaan bussipysäkiltä pohjoiseen pitkin Tursontietä, jota pitkin en ollut kulkenut koskaan aikaisemmin vaikka Millan ja Helin aikoinaan käymä Helsingin luonnontiedelukio rajoittui tähänkin katuun.  Koulurakennuksen toisella puolella kulkeva Mäkelänkatu on sen sijaan hyvinkin tuttu. Tursontieltä käännyimme Vaakalinnuntielle (alempana kartalla näkyy nimi ruotsiksi Gripvägen) ja siitä Tuusulanväylän länsipuolelle Louhenpuiston eteläisen kiilan kevyenliikenteen väylälle.  Googlen kartta näytti, että hiidenkirnu on lännessä korkealla rinteen päällä.  Lähdimme nousemaan ylös jyrkkää mäkeä  ja tulimme kallioille joiden takana näkyi koulurakennus, mutta hiidenkirnua ei näkynyt.

 

Piti taas turvautua puhelimen Googlen karttaan ja lähdimme kulkemaan Louhentien ja Louhenkujan kautta kohti metsikön kevyenliikenteen väylää.  Siellä näin toisen koiranulkoiluttajan, jolta sain ohjeen kääntyä jonkin matkan kuluttua kapealle metsäpolulle.

 

Metsäpolun päässä  aukesivat kalliot ja näkyi entisen Käpylän hyppyrimäen betonijalustoja sekä kivenmurikoista ja betonista rakennettu hyppyrimäen nokka,  jolta ponnistettiin lentoon.  

Googlatessani mahdollisia tietoja hyppyrimäestä oli mukava löytää samassa pihapiirissä Vallilassa 1950-luvun alussa asuneen Markku Poutasen vuonna 2011 kokoama Helsingin Hyppyrimäkien historia.  Sieltä löytyi myös kuva Käpylän Tallinmäen K18 hyppyrimäestä.

 

Vähitellen rupesivat näkymään myös hiidenkirnun ympärille rakennettu kaide ja kyltti, jossa kerrotaan hiidenkirnun olevan rauhoitettu luonnonmuistomerkki.

Hiidenkirnu oli käyntimme aikaan täynnä vettä ja pinnalla oli runsaasti pikkulimaska tms. kasvustoa. Käpyläläiset tyhjentävät kirnuaan talkoilla, mutta nyt tyhjennyksestä on tainnut kulua jo jonkin aikaa. 

Poistuminen hiidenkirnukalliolta oli parasta tehdä koulun pihan kautta, sillä korkeuserot ympäröivään maastoon olivat melkoisia.

Netin syöverteistä löytyy vielä tietoja ja luetteloita, joissa mainitaan Helsingissä olevan vain hiukan toistakymmentä hiidenkirnua, mutta  Helsingin yliopiston Geotieteiden ja maantieteen laitoksella on julkaistu tänä vuonna (2022) maisterintutkielma hiidenkirnujen esiintymisestä Uudellamaalla ja siinä on luetteloitu sivulta 85 alkaen Helsingistä löytyneet 34 hiidenkirnuesiintymää, joissa on yhteensä 90 hiidenkirnua. Tämä määrä ei varmaankaan ole lopullinen totuus, sillä maa-aineksen peittossa on paljon kallioalueita, joilla hiidenkirnuja saattaa olla vielä piilossa.  

Pyörä- ja koiralenkit jatkuvat vielä muutamien hiidenkirnujen esiintymispaikoille vaikka kaikkia kolmeakymmentä en löytäisikään. 

Hiidenkirnuretket:

Pihlajamäki

Roihuvuori