Koiralenkki Ruotsinkylän tutkimusmetsässä

Ruotsinkylän tutkimusmetsä sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä Helsingistä Tuusulan moottoritien kupeessa. Se oli meille Päivikin kanssa uusi koiralenkkeilykohde.  Facebookista huomasin, että agilitytuttumme oli käynyt siellä koirineen ja niinpä päätimme mekin lähteä sinne huhtikuun alun aurinkoisena päivänä. 

Luonnonvarakeskuksen sivuilta löytyi näin jälkikäteen tietoja, jotka olisi kannattanut lukea ennen paikalle menoa.  Alueella tutkitaan erilaisia metsänjalostukseen liittyvä kysymyksiä. Tutkimusmetsän luonto on monipuolinen.  Sieltä löytyy karuja avokallioita, kangasmetsiä ja puronvarsilehtoja.  Erityisesti ulkomaisten puulajien viljelmät tarjoavat kiinnostavia tutustumiskohteita. Tutkimusalueeseen kuuluu noin 1000 hehtaaria maata Tuusulan, Sipoon, Lopen, Mäntsälän ja Hausjärven kuntien alueilla. Valtaosa metsistä sijaitsee Tuusulan Ruotsinkylässä.  Siellä on tehty tutkimusta vuodesta 1923 lähtien ja alueella oli kenttäasema vuosina 1949 - 2012.   Rakennukset eivät ole enää luonnonvarakeskuksen käytössä vaan yksityisomistuksessa. 

Metsän reiteillä saa monipuolisen kuvan Suomen metsäluonnosta.  Ne sopivat metsistä kiinnostuneille ulkoilijoille ja koululaisille.  Näimmekin siellä pari koululuokkaa opettajineen.  Meillä oli hiukan vaikeuksia löytää parkkipaikka.  Päivikki ajoi auton Tuusulantien varrelle Maisalantietä pitkin ja sieltä löytyi tilava liityntäpysäköintipaikka, olihan vieressä bussipysäkki Tuusulantiellä.  Reittimme pituudeksi tuli reilut viisi kilometriä ja aikaa kului rauhallisesti kävellen puolitoista tuntia.  Emme kulkeneet mitään nimettyä reittiä pitkin.  Tosin osalla matkaa näkyi tien varren puissa sinisiä maalimerkkejä.  Meille pääasia oli kulkea uusissa maisemissa.

Lenkillä olivat mukana tuttuun tapaan Päivikin espanjanvesikoira Niio sekä nyt jo 10 kuukauden ikäinen kromfohrländer Nilla ja oma roturisteytys-kromfohrländerini Nopsa (villakoira-kromfohrländer).

Oli hauskaa lukea puiden nimiä ja istutusvuosia kylteistä. Nimet viittasivat alueille, joista kasvit olivat kotoisin ja joissa muutamilla alueilla olen käynyt, kuten Makedonian mänty, Kontortamänty Kanadan Brittiläisestä Kolumbiasta ja Douglas-kuusi Pohjois-Amerikasta.  Arkangelin lehtikuusen eli Siperian lehtikuusen kotipaikoilla en ole käynyt enkä taida sinne päästäkään.  Vuodet olivat pois nukkuneiden äitini ja isäni syntymävuosia 1924 ja 1925. 

Jossakin vaiheessa tuli eteen T-risteys.  Lähdimme kulkemaan kohti Professorin pytinkiä.  Hiekkatieltä käännyimme pysäköintialue-kyltin ohjaamina jyrkälle kiviselle tielle, jota olisi voinut ehkä ajaa nelivetomaasturilla. Parkkipaikan laidalla oli punamullalla maalattuja rakennuksia.  Nämä taisivat olla Googlen kartassa näkyvät Villa Tammikko ja Tammikon Talli.  Kuulimme lapsiryhmän kanssa kulkeneelta opettajalta, että rakennukset ovat yksityisomistuksessa ja lähdimme metsäpolulle, jolta lapset olivat tulleet.  Jonkin aikaa kuljettuamme, saavuimme taas punamullalla maalatun rakennuksen luo ja tämä oli Professorin pytinki. 

Professorin pytingin luona on info-tauluja, nuotiopaikka sekä pöytiä eväiden syömiseen. Siellä olikin pieniä koululaisia opettajineen nauttimasta lounasta.  

Metsäntutkimuslaitoksen pitkäaikainen johtaja, professori Olli Heikinheimo (1882-1973) rakennutti aikanaan koko valtakunnan kattavan tutkimusmetsäverkoston ja metsämuseoksi rakennettu karjalaistyylinen hirsiaitta sai nimensä, koska toimi metsäntutkijoiden ja professorien tukikohtana. 

Ruotsinkylän tutkimusmetsän polkuihin on syytä tutustua netin avulla tarkemmin ennen mahdollista seuraava lenkkiä näille seuduille.  Mukava oli tämäkin lenkki, vaikka ei oikein tiedetty minkälaisessa paikassa oltiin. 

OP-museo ja OP-Taidesäätiön näyttely

Tammikuun lopulla kävimme Viikin seniorikerhon kanssa tutustumiskäynnillä OP-ryhmän pääkonttorissa Helsingin Vallilassa.  Tämä upea korttelin kokoinen rakennuskokonaisuus on valmistunut vuonna 2015 ja se sisältää työtilat OP-ryhmän pääkaupunkiseudun henkilöstölle sekä yleisölle avoimen OP-Museon näyttelyn ja OP-Taidesäätiön vaihtuvan taidenäyttelyn.  Otsikkokuva on lainattu Projektiuutiset sivustolta ja linkin takaa löytyy rakennusprojektin esittely.

Museo ja vaihtuva taidenäyttely on avoinna yleisölle maksuttomaan tutustumiseen maanantaista torstaihin klo 10 - 15.  Maksimikooltaan 20 henkilön ryhmille voi varata opastuksen veloituksetta. OP-taidesäätiön kokoelmista lainataan taidetta myös muihin taidemuseoihin. 

 

Museossa saatoimme me hiukan varttuneemmat vierailijat muistella verkkopankin ja mobiilipankin alkuaikoja ja sitä edeltänyttä aikaa, jolloin ostoksia maksettiin modernisti käyttöshekeillä.  Esillä oli myös 20 markan seteli, joka oli osa viimeistä  vuonna 1986 liikkeelle laskettua markkasetelisarjaa. Näiden seteleiden etupuolen oli suunnitellut Torsten Ekström ja takapuolen Erik Brun, jonka käsialaa on myös Suomen luonnonsuojeluliiton tunnus saimaannorppa. Olipa siellä myös 100 euron seteli, jollaista olen vain harvoin pitänyt kädessäni.

Esimerkkeinä oli vielä vanhempiakin maksuvälineitä mm. oravannahka ja kupariplootu.

Suomen osuustoiminnan isänä pidetään Hannes Gebhardia, joka perusti Pellervo-seuran 1899 ja vaikutti osuuskassojen perustamiseen. Yrityksiä osuustoiminnallisten yritysten perustamiseen oli ollut jo hiukan aikaisemminkin.

Osuustoiminnan avulla hankittiin erilaisia yhteisiä tuotantovälineitä ja osuuspankit lainoittivat mm. toisen maailmansodan jälkeen tyyppitalojen rakentamista.

Museossa oli esillä myös vanhoja kassalippaita, laskukoneita ja nyt hymyilyttänyt mainostaulu.  Säästötilien korot poikkesivat 1980- ja 1990-luvuilla nykyisistä, mutta niin tekivät myös asuntolainojen korot ollen jopa 15 %. 

 

1980-luvulla  Nokia Data alkoi valmista Mikro-Mikko tietokoneita.  Ne mullistivat monien alojen työrutiinit, niin myös pankkien ja oman alani eli matkatoimistojen. 

Esillä oli myös säästölippaita vuosikymmenten takaa.  

OP Ryhmän Taidesäätiö edistää sävel- ja kuvataidetta.  Se omistaa ja lainaa arvosoittimia nuorille lahjakkaille muusikoille ja on hankkinut kokoelmiinsa maalauksia, veistoksia, grafiikkaa ja tekstiilitaidetta.

Näyttelytilassa oli hauska laite, josta valokuva jäi ottamatta.  Kun laitteen edessä seisoi, se kuvasi seisojan. Hetken kuluttua liikkuva kuva, josta kasvot olivat tunnistettavissa, oli näkyvissä tilan takaseinällä.  Meidänkin seurueestamme useampi kävi kuvattavana ja tuttuja kasvoja näkyi hetken kuluttua liikkuvilla hahmoilla. 

Näyttelyssä oli esillä vierailupäivänämme 50 grafiikan teosta 11 eri taiteilijalta sekä muutamia pienoisveistoksia.

OP-taidesäätiön 1500:sta teoksesta näimme vain pienen osan, mutta näyttely vaihtuu pari kertaa vuodessa, joten Vallilaan Gebhardinaukio 1:een kannatta suunnata joskus uudestaankin.

Strömfors Ruotsinpyhtää ja Pyhtää

 

Strömforssin ruukin juuret Ruotsinpyhtäällä yltävät 1600-luvulle.  Vuoteen 2009 asti itsenäisen kunnan alueet kuuluvat nykyään Loviisaan, joka onkin monipuolinen päiväretkikohde pääkaupunkiseudulta.  Kesällä 2020 teimme Helin ja koirien kanssa retken näille seuduille ilman mitään muuta tarkoitusta.  Nyt lähdimme Nopsan kanssa Päivikin ja koiriensa seuraksi elokuun ensimmäisenä sunnuntaina Agi-Kotkien järjestämiin agilitykisoihin Pyhtään Heinlahdessa ja pysähdyimme matkalla Strömforsissa.  Kuvia tuli otettua kylän rakennuksista, koirista ja omistajistaan ja tänne blogiin niitä on hyvä laittaa talteen.

Oma koirani Nopsa (s.1/2013) ja Päivikin Nixi (s. 4/2014) ovat molemmat roturisteytys kromfohrländereitä.  Molempien äidit ovat kromforländereitä, mutta Nopsan isä on musta keskikokoinen villakoira ja Nixin isä on parsonrussellinterrieri.  Koirat ovat FCI:n ja Suomen kennelliiton rekisterissä kromforländereitä ja ovat näyttelyistä saaneet H:n, joka tarvittiin, että agilityansioistaan ovat kumpikin saaneet ekä agilityvalion että hyppyvalion tittelit. Nyt ovat kumpikin jo lopettaneet kisaamisen, jotta välttävät mahdolliset loukkaantumiset ja saavat elää terveinä ja harrastaa vähemmän kuormittavia lajeja.  Pyhtäällä kisasi vain Päivikin espanjanvesikoira Niio ja voittikin yhden radan.

Kisakenttä oli Mokrantien varrella ja tien toisella puolella oli liikuntakeskus, jonka sosiaalitiloja saimme käyttää.  Arvelin siellä, että rakennus on varmaan ollut aikaisemmin koulu, koska käytävällä oli rivissä naulakoita ja kuntosalin peräseinällä näkyi liitutaulu.  Mainitsin Facebookissa kisapaikan ja oli hauskaa, että entinen kollegani kommentoi, että kyseessä oli hänen ala-asteen koulunsa.

Sääennusteet ja sadetutkat olivat pelotelleet koko päivän sateella, mutta sitä saimme vain ajomatkalla Pyhtäältä Sipooseen, jossa pysähdyimme Box Cafe & Grilliin, joka on mainoslauseensa mukaan yksi Suomen kymmenestä parhaasta burgeriravintolasta.  Kannatti pysähtyä, sillä burgerilla oli makua ja kokoa ja kyseessähän ei ole mikään maksettu mainos.