 |
| Puerto Plata, Kristuspatsas Pico Isabel de Torres |
Perjantai 23.01.2015
Finnairin lomalento Helsingistä Puerto Plataan klo 09:40 – 14:55 + 6 tunnin aikaero eli kestoltaan noin 11 tuntia sujui mukavasti uudehkolla Airbussilla 65,- euron lisämaksullisella “economy comfort” paikalla. Pääsimme koneeseen sisään ja ulos ryhmässä 1. Jalkatilaa oli kymmenisen senttiä tavallista enemmän ja ikkunan vieressä oli vain 2 paikkaa rinnakkain. Koneen keskellä oli 4 rinnakkaista paikkaa. Jokaisella matkustajalla oli oma näyttöpääte ja näihin lisämaksullisiin paikkoihin kuuluivat vastamelukuulokkeet, joten katsottavan tai musiikin kuuntelun saattoi valita oman maun mukaan. Ilpon näyttöpääte ei toiminut, joten hän sai kannettavan päätteen, jossa tarjonta oli hiukan erilainen kuin kiinteissä laitteissa. Syötävää tarjottiin pariin kertaan ja tarjotin mahtui laskeutumaan isommankin miehen eteen. Vain kahvin/teen sai veloituksetta, muut juomat joutui ostamaan. “Econom comfort” –paikan etuna oli myös henkilökohtainen virkistyspaketti, joka sisälsi silmäsuojan, korvatulpat ja sukat.
Puerto Platan lentoaseman ulkopuolella oli busseille erittäin hyvin suunnitellut laiturialueet. Matkustajien ei tarvinnut kulkea bussien seassa vaan turvallisesti laiturilla, jonka molemmin puolin oli busseja vinoparkissa. Lyhyehkö bussimatka hotelliin, halki vihreiden maisemien, oli iloien yllätys.
Gran Ventana hotelli Puerto Platan lähellä Playa Doradassa oli ns. all inclusive hotelli. Jääkaappiin tuotiin päivittäin pari olutta, pari limupulloa ja pari vesipulloa. Jätimme heti toisena päivänä huonesiivoojalle lappusen ja 200 peson setelin ja kerroimme toiveemme: kevytlimuja ja vettä ei olutta. Niinpä saimme näitä juomia riittävästi lomaviikkomme aikana. Ateriat buffetravintoloissa ja juomat baareissa olivat tarjolla veloituksetta. Kolmena iltana viikosta oli mahdollisuus ruokailla á la carte ravintolassa.
Hotellin huone oli kuin missä tahansa maailmalla. Säilytystilaa vaatteille oli niukasti, eikä yöpöytiäkään ollut kuin yksi, joten säilytimme osan vaatteista matkalaukuissa ja kahdesta päällekäin pinotusta matkalaukusta tein itselleni yöpöydän. Pistorasioita kännyköiden, Padien ja kameranakkujen lataamiseen olisi tarvittu enemmän. Huoneen ilmastointi oli sen sijaan erinomainen. Se toimi hiljaisesti ja viilensi huoneen juuri sopivaksi. Nettiyhteys toimi kehnonlaisesti vain vastaanottoaulan lähellä. Maksamalla olisi voinut saada ehkä toimivamman yhteyden, mutta kuulimme siitäkin muilta valituksia, joten emme maksaneet.
Lauantai 24.01.2015
Aamiaisen jälkeen kävin tapaamassa AM:n opasta ja varasin pari retkeä. Samalla kysäisin mahdollisuudesta vierailla Haitissa, mutta oppaalla ei ollut tietoa oliko suomalaisia käynnyt siellä.
Aamupäivän vietimme uiden ja lueskellen rannalla unohtamatta lounasta rantabaarissa.
Iltapäivällä oli tarkoitus lähteä pyöräilemaan, mutta vain kahdessa hotellin polkupyörässä sai satulan nostettua oikealle korkeudelle pikalukolla ja niistäkin toisesta oli takavanne aivan soikeana.
Käväisin kävellen läheisessä ostoskeskuksessa, joka näytti vähitellen kuolevalta. Ihme, että siellä oli vielä niinkin monta matkamuisto- yms. liikettä, koska asiakkaita ei näkynyt.
Illan vietimme nauttien buffetravintolan tarjonnasta. Parempaakin on nähty, mutta valitettavaa ei ollut.
Sunnuntai 25.01.2015
 |
| Puerto Plata, Parque Central |
Käväisin aamulla kysymässä hotellialueen portilta taksikuskeilta hintaa muutaman tunnin kaupunkikierrokselle. Sovimme hinnaksi 2400,- DOP eli 51,12 (Helsingin Forexin kurssilla). Mukaan olisi mielellään lähtenyt 10,- USD:llä myös paikallisopas, mutta emme halunneet sellaista. Nuorehko hiukan englantia puhunut kuski kuljetti meitä päänähtävyyksille ja osoitteli sekä nimesi paikkoja joiden ohi kuljimme. Keskustassa teimme lyhyen kävelykierroksen ja pistäydyimme pieneen sikaritehtaaseen, josta ostimme tuliaiseksi coffee sikareita (25 kpl) todennäköisesti ylihintaan 1500,- DOP 31,95 eur. Teleferico gondolilla nousimme lähes 800 metrin korkeuteen Isabel de Torres kukkulalle. Liput maksoivat yhteensä 700,- DOP eli 14,81 eur. Kiertelimme hiukan kasvitieteellisessä puutarhassa ja ihailimme upeita maisemia. Supermarketin kautta palasimme hotelliin.
Rannalla oli iltapäivällä hiukan pulaa aurinkotuoleista, mutta onneksi meille on tärkeämpää snorklailu kuin auringonotto.
Ensimmäisen á la carte illallisen söimme Ocean grill -ravintolassa. Tilasin surf and turf annoksen, mutta sain valtavan mixed grill pannun. Yritin kertoa tarjoilijalle, etten tilannut tätä, mutta hän ei ymmärtänyt kuin espanjaa. Söin enempää mukisematta tarjottua ruokaa.
Maanantai 26.1.2015
 |
| Maaseuturetkellä Puerto Platan lähellä
Klo 09:30 lähdimme AM:n maaseuturetkelle Puerto Platan lähelle. Luonnosta tuli mieleen Kuuba, Guatemala ja jopa Sri Lanka, mutta täällä oli teiden varsilla paljon enemmän paikallisasutusta ja pieniä kauppoja ja kioskeja. Asuinrakennukset olivat pieniä kuin siirtolapuutarhamökit. Niissä oli lautaseinät ja aaltopeltikatto. Ikkunoissa ei ollut laseja vaan avattavat puusäleiköt. Isommissa ja arvokkaamman näköisissä taloissa oli suojana kauniit rautakalterit. Tutustuimme paikalliseen kotiin ja käyskentelimme rehevässä puutarhassa. Saimme maistiaiseksi kaakaota oman puutarhan tuotteista. Käväisimme myös paikallisessa koulussa, mutta harmiksemme tänään oli joku juhlapäivä eikä lapsilla ollut koulua. Lounaan jälkeen kävimme autiolla rannalla, jossa leikimme kuin lapset isoilla aalloilla pienten lainelautojen kanssa.
 |
Buffetravintolassa oli illallisteemana texmex ja tarjolla oli burritos, fajitas ym. herkkuja.
Ti 27.1.2015
 |
| Gran Ventana hotellin ranta |
Aamulla kävin kysymässä hotellin taksikuskeilta Haitin vierailusta. Paikallisoppaaksi esittäytynyt Juan rupesi puhemieheksi. Taksi lähtisi keikalle 180,- USD:llä, jonka sain sovittua 7500,- DOP:iksi eli n. 160,- euroksi. Oppaan hinnaksi sovittiin 25,- USD ja retkipäiväksi torstai.
Rannalla kulki matkamuistojen ja retkien kauppiaita sekä hierojia, manikyyrin ja pedikyyrin tekijöitä. Päätimme ottaa jalkahoidot ja tyttö tarjosi sitä 2000,- DOP:in (42,60 eur) hintaan. Tingin hinnaksi Ilpolle 1000,- DOP ja sanoin hoidon loppupuolella, että tehdään minulle samanlainen. Hoidon lopuksi tyttö vielä lakkasi varpaankynteni ja teki ukkovarpaiden kynsiin kauniit kuviot.
Iltapäivä ja ilta kuluivat hotellialueella lukien ja laiskotellen. Á la carte illallinen syötiin Octobus Gourmet –tavintolassa.
Ke 28.1.2015
Päivän ohjelmassa oli AM:n vuoristoretki. Santiagon lähellä Leon Jimenesin Aurora-sikareita valmistavalla tehtaalla tutustuimme sikareiden valmistukseen. Saimme ovenraosta kurkistaa koneelliseen sikareiden käärimiseen, mutta käsintehtyjen sikareiden valmistusta ja vöiden liimausta sekä valmiiden sikareiden pakkausta laatikoihin saimme seurata työntekijöiden selkien takana. Tuliaisiksi tuli ostettua useampikin laatikollinen laadukkaita Aurora sikareita ja hinta oli vain 1100,- DOP (23,- eur). 10 kahvisikarin peltirasia maksoi täällä tehtaanmyymälässä 5,- USD ja lentokentällä samoissa sikareissa oli hintalappu 12,- USD.
 |
| Tupakkaviljelmiä |
 |
| Tupakkatehtaalla sikarin valmistusta |
Lounaalla kävimme Rio Baiguette ranchilla ja sen läheisyydessä käväisimme katsomassa joen vesiputousta. Kahvitilaan ja paahtimoon tutustuttiin iltapäivällä ja tuliaisiakin ostettiin.
Santiagossa pysähdyimme hassun monumenttirakennuksen (Monument to the Heroes of the Restoration) luo sekä reiluksi tunniksi kauppakeskukseen, jossa kävimme ainoastaan elintarvikeliikkeessä. Olisihan siellä ollut monenlaista muutakin tarjontaa.
 |
| Jarabacoassa vesiputos |
Puerto Platassa oli satanut koko päivän ja kyllä mekin näimme päivän aikana sadetta, mutta ei se onneksi pahasti haitannut. Hotelliin palattuamme huomasimme, että vettä valui kylpyhuoneessa katosta valaisimen vierestä lattialle, jossa ei ollut lattiakaivoa. Yritin soittaa asiasta vastaanottoon, mutta puhelimen johto ja sen pistorasia oli irti seinästä.
Illalliselle mennessämme vein ongelmista kirjottamani lappusen vastaanottoon ja palatessamme huoneeseen oli siellä kaksi nuorta korjaajaa, jotka saivatkin viat pian korjattua.
To 29.1.2016
Etukäteen jännitetty päivä alkoi sillä, ettei Haitin retkelle lupautunutta opas Juania löytynyt. Hotellin taksien luona oli kuitenkin toinen opas, joka sanoi myös käyneensä Haitissa ja lähti mukaamme oppaaksi tiistaina sovituilla ehdoilla. Sekä kuski että opas olivat tainneet jo täyttää 7 kymppiä, mutta turvallisen tuntuisesti 7-hengen tila-auto liikkui ja opas puhui englantia sen verran kuin oli tarpeen. Hän oli ollut aikoinaan töissä risteilylaivoilla ja oli oppinut kielen siellä.
Noin 190 km:n matka Dominikaanisen tasavallan puoleiseen rajakaupunki Dajaboniin sujui kolmessa tunnissa. Tiet olivat hyvässä kunnossa ja Montecristi – Dajabon välillä liikennetääkään ei ollut paljoa. Dajabonissa joen ylittävän rajasillan luona kävi ilmi, ettei oppaamme voinutkaan tulla Haitin puolelle. Paikalle ilmestyi jostain hyvin englantia puhunut haitilainen nuorimies, joka kertoi voivansa tulla oppaaksemme 20,- USD:n hintaan. Hyväksyimme tarjouksen varsinkin kun poika ontui ja toisesta kädestä puuttui sormia. Tuntui jotenkin paremmalta maksaa tällaiselle “oppaalle” kuin jollekin muulle.
 |
| Haitin rajalla |
Oppaamme vei meidät Dominikaanisen tasavallan rajaviranomasten luo, jossa täytimme maastapoistumislappuset ja maksoimme 20,- USD/henkilö. Jatkoimme matkaa toiseen rakennukseen Haitin rajaviranomaisten luo. Täytimme taas lappuset, maksoimme 10,- USD/henkilö ja olimme Haitissa Oanaminthen rajakaupungissa. Opas tarjosi meille ajelua lavalla varustetun moottoripyörän kyydissä. Ilpo arveli, ettei pystyisi istumaan lavalla, joten tyydyimme pieneen kävelyyn rajan pinnassa.
 |
| Haitissa |
Käväisimme turisti infossa, jossa virkailija näytti siltä, ettei siellä käy useinkaan turisteja, ainakaan niin kaukaa kuin me. Ihmeteltyämme jonkin aikaa kaupankäyntiä rajalla päätimme palata taksimme luo. Haitista pääsimme poistumaan ilman kummempia toimenpiteitä, mutta Dominikaanisen tasavalla rajaviranomaisten luo satuimme palaamaan juuri virkailijoiden lounastauon alettua. Täytimme maahansaapumislappuset ja näimme lasiluukun läpi, että virkailijoilla oli kattilallinen riisiä ja erilaisia lisukkeita, joita kaikki kauhoivat lautasilleen ja menivät syömään työpöytiensä ääreen.
Näinhän varmaan tapahtuu monillakin työpaikoilla, jopa Suomessa. Oudolta tuntui, että rajaviranomaiset saattoivat sulkea rajan lounaansa ajaksi, mutta eipä tuo odottelu kestänyt puolta tuntia kauempaa.
Kun virkailijat palasivat töidensä ääreen sujuivat asiat taas joutuisasti. Maksoimme 10,- USD/henkilö, saimme leimat passiin ja pääsimme takaisin taksimme luo.
Noin parin tunnin rajaseikkailu oli ohi ja kolmen tunnin kotimatka takaisin hotelliimme sujui ongelmitta.
Hotellissa meitä odotti viimeinen illallinen á la carte ravintola Sapore di Maressa.
Pe 30.1.
Viikko Puerto Platan Doradassa oli takana ja siirryimme bussilla lähes parinkymmenen muun AM-asiakkaan kanssa parin sadan kilometrin päähän Las Terrenasiin. Samanan niemimaalle saavuttuamme muuttuivat kumpuilevat maisemat niin upeiksi, että perille päästyämme piti tarkistaa oltiinko Jurasick Park elokuvan filmausseuduilla. (Ei oltu, sehän kuvattiin Havaijilla).
Huoneistohotelli Alisei ylitti odotukset. Saimme käyttöömme kaksikerroksisen yli 100 neliön kahden makuuhuoneen huoneiston pihapiirin perältä. Yläkerran makuuhuone jäi käyttämättä, mutta kylpyhuoneen wc:lle oli kerran käyttöä Ilpon ollessa alakerrassa suihkussa ;).
Vaatteiden säilytystiloja oli riittävästi sekä henkarikaapeissa että laatikoissa. Pistorasiat riittivät kaikkien sähkölaitteiden lataamiseen, kylpyhuoneessa oli hylly ja naulakkotilaa omienkin pesutarvikkeiden levittelyyn. Avokeittiössä oli kaikki tarpeellinen iltapäiväkahvien keittelyyn ja olisi siellä ateriatkin valmistuneet. Keittiö- oleskelutilan nurkassa oli vesiautomaatti, josta sai kylmän veden lisäksi myös kuumaa vettä. Jäi kokeilematta olisiko vettä voinut käyttää teen tai kahvin tekoon. Terassilla oli reilu pöytä tuoleineen sekä kulmasohva, johon mahtui kaksi loikoilijaa. Olipa siellä myös riippumatto.
Huoneemme sijaitsi hotellin piha-alueen perimmäisessä rakennuksessa. Uima-altaalle oli matkaa noin 25 m ja rantaan pienen paikallistien yli noin 150 m.
Iltapäivällä kävelin tutustustumaan Las Terrenasin keskustaan noin kilometrin päähän hotellistamme. Samalla ostin hiukan välipala-aineksia.
Ensimmäisen illallisen söimme hotellin Baraonda ravintolassa ja hyvältä maistui.
 |
| Las Terrenasin ranta Samanan niemimaalla |
Lauantai 31.1.2015
Aamiaiselle kävelimme ravintolarakennukseen 100 metrin päähän pyyheliinat suojanamme, sillä sade oli melkoinen. Ajatuksena oli ruveta kirjoittamaan lomapäiväkirjaa reaaliaikaisesti, mutta tekstiä sain I Padille vain lauantaina ja sunnuntaina.
…
Ihan ei ole lomasäät olleet parhaimmillaan. Tänäänkin on satanut lyhyitä hetkiä lukuunottamatta. Aamupäivällä pääsin käymään kastumatta Las Terrenasin keskustassa, mutta harmikseni ainoa mukaan ottamani valokuvausväline eli puhelin oli ilman virtaa jo lähtiessäni. Tarkoitus oli löytää sadeviitat varsinkin huomista valasretkeä varten. Kysyessäni sadetakkia tai -viittaa yhdestä liikkeestä kertoi myyjä/omistaja, että niitä löytyisi noin 10 minuutin kävelymatkan päästä "open marketista". Myyjä huuteli kahdelle liikkeestä paistuneelle rouvalle:"Ladies, take this girl with you" :). Lähdin kulkemaan rouvien kanssa, mutta pian sanoin, että kuljenkin hieman nopeammin ja niinhän siinä kävi, etten koskaan löytänyt markkinapaikkaa. Harhailin aikani yksikseni paikallisasutuksen keskellä ja valokuvattavaa olisi ollut. Sain kuitenkin vaihdettua lisää pesoja ja ostettua ruokakaupasta täydennystä. Paluumatkan tein kokonaan kävellen hiekkarantaa pitkin.
Iltapäivällä käväisimme Ilpon kanssa omalla rannalla ja kävelin kameran kanssa pienen matkan kohti länttä. Lähettyviltä löytyi myytäviä lomakiinteistöjä ja täysin hylättyjäkin rakennuksia. Upeat rannat eivät näytä houkuttelevan matkailijoita riittävästi.
Illallisen menimme nauttimaan naapurihotellin Alberto ravintolan terassille. Ilma oli sen verran tuulinen ja kolea, että ennen ruokailun aloittamista käväisin hakemassa päälleni sekä freecetakin että tuulitakin.
Ennen nukkumaanmenoa meille toimitettiin ovelle seuraavaksi aamuksi tilaamani aamiaispaketit. Olimme lähdössä valasretkelle klo 07:30 eli samaan aikaan kuin aamiaisen tarjoilu oli alkamassa.
Sunnuntai 1.2.
Aamiaiseksi syötiin teen kanssa illalla meille toimitetut eväspaketit: 10 cm täytettyä patonkia, palaset paria erilaista makeaa kakkua, banaani ja 1/4 ananasta. Vesisateessa kiiruhdimme pyheliinoilla suojattuna vastaanoton eteen odottamaan kuljetusta valasretkelle. Parkkipaikalla oli iso auto, jonka sisällä ei kuitenkaan näkynyt liikehdintää. Tasan klo 07:30 autonkuljettaja ilmaantui näkyviin ja kävi ilmi, että auto oli odottamassa meitä ja vei meidät Bahia Príncipe Del Portillo hotellin eteen, josta varsinainen valasretki lähti. Mukaan tuli kaksi muutakin suomalaispariskuntaa ja pikkubussi täyttyi monenmaalaisista turisteista.
 |
| Valasretkellä Samananlahdella |
Samanan kaupungin satamasta lähdimme valaidenkatseluretkelle. Saimme satamassa pahoinvointipillerit ja noin 60 - 70 henkilöä vetäneeseen pikaveneeseen noustuamme meille jaettiin pelastusliivit ja sadetakit. Sade oli jo loppunut, mutta merenkäynti oli aikamoista ja vettä tuli veneeseen sisään kuin sitä olisi kaadettu ämpärillä päällemme.
Jo ennen ensimmäisenkään valaan näkymistä alkoi oloni tuntua huonolta ja keskityin hengittämisen ja horisontin katseluun. Ehdin nähdä muutaman pienen valaan selän ja Ilpo kertoi nähneensä kerran komean pyrstön heilahduksen.
Lopulta syvään hengittely ei enää auttanut vaan siirryin istumaan veneen reunalle ja annoin useampaan kertaan ylen. Olo tuntui heikolta ja rupesi jo pelottamaan bussikuljetus takaisin hotellille. Kun vatsasta oli poistunut kaikki, mitä sieltä saattoi poistua ja veneemme oli kääntynyt takaisin kohti satamaa ja aallokko pienentyi alkoi elämä voittaa. Bussimatka sujui jo mukavasti.
Palasimme hotellille kahden tienoissa. Olo oli väsynyt ja päiväunet maittoivat. Illalliselle lähdimme läheiseen Le Thalassa ravintolaan. Ruokalista oli ainoastaan espanjaksi eikä meillä ollut tarjoilijan kanssa yhteistä kieltä. Salaatin aineksista tarjoilija osasi kertoa “chicken baby” tarkoittaen kananmunaa :) Hyvin saimme kuitenkin vatsamme täyteen
Maanantai 2.2. – Perjantai 6.2.
 |
| Peruskorjattuja ravintoloita Las Terrenasissa |
Loput lomapäivät kuluivat leppoisaasti Las Terrenasissa. Olimme ostaneet hotelli Alisein majoituksen aamiaisen kera, joten päivät aloitettiin ravintolan terassilla.
 |
| Aamiainen rannalla |
Viimeisena aamuna ehdotin, että menemme aamiaiselle hiekkarannan puolelle ja niin teimmekin kunnes ympärillemme ilmestyi viisi kookasta koiraa. Yleensä kulkukoirat olivat täällä hyvin rauhallisia ja joillain oli jopa panta kaulassa, joten saattoihan koirilla olla omistajat. Ne eivät häirinneet ihmisiä. En kuitenkaan tuntenut oloani turvalliseksi, kun koirat lähestyivät aamiaslautasiamme, vaikka olen kotona tuttunut omiin ja tyttären kerjääviin koiriin. Ilpon huomautettua, että yhdeltä koiralta puuttui toinen silmä, katsoin parhaaksi siirtyä rannalta pois.
Lueskelimme kirjoja uima-altaan äärellä ja kävimme meressä snorklailemassa. Koralliriutat olivat hyvinkin lähellä rantaa. Valitettavasti tuulta oli useimmiten niin reilusti, että rantahiekka sotki veden eikä näkyvyttää oikein ollut, mutta pääsimme onneksi muutamana päivänä nauttimaan riutan kalojen katselustakin.
Kuljeskelin itsekseni rannalla ja kävimme yhdessä Ilponkin kanssa kävelemässä Las Terrenasin keskustassa. Iltaisin kävimme syömässä keskustan rantaravintolossa ja kävelimme illan pimeydessä hiekkarantaa pitkin takaisin hotellille.
 |
| Samanan niemimaan pohjoista rantaa |
Perjantain 6.2. lento lähti Helsinkiin kuudentoista jälkeen ja hyvän myötätuulen ansiosta lentoaika oli vain reilut 8,5 tuntia. Olimme lauantaina 7.2. Helsinki Vantaan lentoaemalla ennen kahdeksaa.
Ennen matkaa ja sen aikana tuli selailtua muutamia matkaoppaita. Akateemisesta kirjakaupasta hankimme Eyewitness travel TOP 10 Dominican Republic, James Ferguson sekä kartan Borch GmbH 2013, Dominican Republic 1:600 000 Matkamessuilta sain uudempiakin karttoja, joissa näkyi uusi rantatie Samanan lentokentältä Las Terrenasiin.
Mielenkiintoisia ja ajattelemisenaihetta antaneita kirjoja olivat mm.
Edwidge Danticat: Veressä viljava maa
Haitilaissyntyisen Yhdysvalloissa asuvan Danticatin romaani perustuu vuoden 1937 tapahtumiin. Dominikaanisen tasavallan diktaattori antoi käskyn teloittaa kaikki saarivaltion haitilaisasukkaat. Kymmenet tuhannet sokeriruokotyöläiset saivat surmansa. Kirjan lopussa eletään vuotta 1961, jolloin Trujillo saa surmansa.
: Oscar Waon lyhyt ja merkillinen elämä, Dominikaanisessa tasavallassa vuonna 1968 syntyneen USA:ssa asuvan kirjailijan Pulitzer-palkittu esikoiskirja kertoo gettojen nörtin ja hänen sukunsa elämästä, jota vainoaa muinainen kirous. Kirjassa viitataan myös Trujillon aikaan.
Edwidge Danticat: Veressä viljava maa
Haitilaissyntyisen Yhdysvalloissa asuvan Danticatin romaani perustuu vuoden 1937 tapahtumiin. Dominikaanisen tasavallan diktaattori antoi käskyn teloittaa kaikki saarivaltion haitilaisasukkaat. Kymmenet tuhannet sokeriruokotyöläiset saivat surmansa. Kirjan lopussa eletään vuotta 1961, jolloin Trujillo saa surmansa.
: Oscar Waon lyhyt ja merkillinen elämä, Dominikaanisessa tasavallassa vuonna 1968 syntyneen USA:ssa asuvan kirjailijan Pulitzer-palkittu esikoiskirja kertoo gettojen nörtin ja hänen sukunsa elämästä, jota vainoaa muinainen kirous. Kirjassa viitataan myös Trujillon aikaan.
Ensimmäisestä omasta
ulkomaanmatkastani tulee kesällä kuluneeksi 49 vuotta ja Ilpon kanssa on reissattu ulkomaillakin 41 vuotta. Silti
jokaiselle matkalle lähtiessämme mietiskelemme paljonko otetaan käteistä ja
mitä vaatteita ja tavaroita tarvitaan mukaan. Määrät toki riippuvat siitä minne
ja mihin aikaan vuodesta ja kuinka pitkäksi ajaksi matkustetaan ja kuinka paljon matkan aterioista ja
liikkumisista on maksettu etukäteen.
Pesutarvikkeet, laitteet, snorkkelit yms. (+ tällä matkalla 16 kirjaa) on jo opittu pakkaamaan, mutta vaatteita tuli mukaan taas liikaa. Näillä olisi tultu toimeen:
Ilpo
yöpaita, uimapaita, pitkähihainen
matkustuspaita, oleilupaita, 4 iltapaita (sis. lyhythihainen kauluspaita)
pitkät pellavahousut, 2-3
shortsit tai puolipitkät housut, uimahousut altaalle ja mereen, päähineitä, ei yöpuvun
housuja
1-2 sandaalit,
varvastossut, uimakengät, ei kävelykenkiä taksimatkaa varten
kalsareita (ei liikaa) + pesuainetta
Eila
pitkät matkustushousut,
kevyet pitkät housut, mustat ja valkoiset caprit
matkakengät, lentosukat,
varvastossut, sandaalit, crocs tossut (= on myös uimakengät)
1 pitkähihainen napillinen
paita, 1 fleece- / villatakki, tuulitakki
1 parempi hihaton mekko, 1
helppohoitoinen hihaton mekko, 1 puolihame
1-2 yöpaitaa, 4 – 5
helppohoitoista paitaa/puseroa
1 uimapuku riittää, 1
rantamekko, 1 iso rantahuivi, aurinkohattu
alusvaatteita
Tältä matkalta unohtuivat SATEENVARJOT
Kahden viikon matkalla kului käteistä 1518,77 eur. Huomioitavaa on, että ensimmäisen viikon
asuimme all inclusive hotellissa eli syömisestä ja juomisesta ei tullut
lisäkuluja. Ravintolaruoka ei ollut mitenkään erikoisen edullista. Söimme yleensä alkusalaatin, pääruoat ja jälkiruoan kahveineen. Ruokajuomana oli kivennäisvettä, täällä useimmiten Canada Dry club sodaa.
Kiloja tuli 2 lisää tällä mässäämisellä :)
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti