Strömfors Ruotsinpyhtää ja Pyhtää

 

Strömforssin ruukin juuret Ruotsinpyhtäällä yltävät 1600-luvulle.  Vuoteen 2009 asti itsenäisen kunnan alueet kuuluvat nykyään Loviisaan, joka onkin monipuolinen päiväretkikohde pääkaupunkiseudulta.  Kesällä 2020 teimme Helin ja koirien kanssa retken näille seuduille ilman mitään muuta tarkoitusta.  Nyt lähdimme Nopsan kanssa Päivikin ja koiriensa seuraksi elokuun ensimmäisenä sunnuntaina Agi-Kotkien järjestämiin agilitykisoihin Pyhtään Heinlahdessa ja pysähdyimme matkalla Strömforsissa.  Kuvia tuli otettua kylän rakennuksista, koirista ja omistajistaan ja tänne blogiin niitä on hyvä laittaa talteen.

Oma koirani Nopsa (s.1/2013) ja Päivikin Nixi (s. 4/2014) ovat molemmat roturisteytys kromfohrländereitä.  Molempien äidit ovat kromforländereitä, mutta Nopsan isä on musta keskikokoinen villakoira ja Nixin isä on parsonrussellinterrieri.  Koirat ovat FCI:n ja Suomen kennelliiton rekisterissä kromforländereitä ja ovat näyttelyistä saaneet H:n, joka tarvittiin, että agilityansioistaan ovat kumpikin saaneet ekä agilityvalion että hyppyvalion tittelit. Nyt ovat kumpikin jo lopettaneet kisaamisen, jotta välttävät mahdolliset loukkaantumiset ja saavat elää terveinä ja harrastaa vähemmän kuormittavia lajeja.  Pyhtäällä kisasi vain Päivikin espanjanvesikoira Niio ja voittikin yhden radan.

Kisakenttä oli Mokrantien varrella ja tien toisella puolella oli liikuntakeskus, jonka sosiaalitiloja saimme käyttää.  Arvelin siellä, että rakennus on varmaan ollut aikaisemmin koulu, koska käytävällä oli rivissä naulakoita ja kuntosalin peräseinällä näkyi liitutaulu.  Mainitsin Facebookissa kisapaikan ja oli hauskaa, että entinen kollegani kommentoi, että kyseessä oli hänen ala-asteen koulunsa.

Sääennusteet ja sadetutkat olivat pelotelleet koko päivän sateella, mutta sitä saimme vain ajomatkalla Pyhtäältä Sipooseen, jossa pysähdyimme Box Cafe & Grilliin, joka on mainoslauseensa mukaan yksi Suomen kymmenestä parhaasta burgeriravintolasta.  Kannatti pysähtyä, sillä burgerilla oli makua ja kokoa ja kyseessähän ei ole mikään maksettu mainos.

Retki Loviisaan koirien kanssa

Ensivierailu Ruotsinpyhtäälle Strömforssin ruukin paljon kuvattuihin maisemiin oli mukava lisä käyntiin Loviisan keskustassa. Strömfors on tullut nimenä ja kuvista tutuksi vasta viime vuosina, kun koiraharrastustuttavat ovat käyneet treenaamassa Stömfors Dog Sports hallissa tunnin automatkan päässä Helsingistä. 

Loviisan keskustasta muistin linja-autoaseman ja linnoitusalueen vuoden 1968 juhannusreissulta, jolloin siellä oli rock- ja popyhtyeitä esiintymässä.  Menimme ystävättären kanssa bussilla paikalle ja asuimme linnoituksen lähellä leirintäalueella pienessä vihreässä harjateltassa. Juhannausaaton tapahtumakin oli linnoitusalueella.

Nyt olimme viettämässä kesäpäivää Helin ja ländereittemme kanssa. Jätimme auton linja-autoaseman lähelle ja lähdimme kulkemaan kohti Loviisan  maalinnoitusaluetta. Alue toi mieleen Suomenlinnan.  Onhan molempien suunnittelija ja rakennustöiden johtaja ollut Augustin Ehrensvärd ja rakentaminenkin aloitettiin samoihin aikoihin 1748. Linnoitukset olivat paremmassa kunnossa kuin muistin tai sitten olimme aikoinaan juhannuksen vietossa bastioni Rosenin suojissa ja nyt kävimme kuvamassa koiria paremmin säilyneen ja peruskorjatun bastioni Ungernin amupuma-aukoissa. 

Kävelymme jatkui Garnisonin linnakepuistossa Loviisajoen yli Olafsfjördurin puistikkoon ihaillen Nahkurinkujan ja Garnisoninkadun kauniisti maalattuja puurakennuksia.

Nopsa Loviisanjoen ylittävällä kävelysillalla

Garnisoninkatu

Nahkurinkuja

Kävelimme Mariankatua pitkin ja ohitimme mm. Loviisan Taideyhdistyksen / Galleria Theodorin edessä Hortenin puistikossa kadotetun rakennustaidon muistomerkin, joka on rakennettu Loviisan kirjaston homeongelmien vuoksi tuhottavaksi tuomituista kirjoista. 

Vähitellen lähestyimme rantaa.  Opastekyltissä oli lukenut Laivasilta ja Heli kysyi jossain vaiheessa: "Missä täällä on se silta?" :) Laivasilta on Loviisan vierasvenesatamasta lähtevä kadunpätkä.  Sen  varrella on punaiseksi maalattuja suola-aittoja, joissa on Loviisan Merenkulkumuseo, ravintoloita, puoteja ja taidenäyttelyitä. Alueella on paljon tapahtumia kesäisin ja satamasta lähtevät risteilyt Svartholman merilinnoitukseen. Risteilyalus J.L.Runeberg sapuu myös kesäisin laituriin Helsingistä.

Päivä oli hiukan harmaa, mutta sadekuuroilta vältyttiin. Kesän turistisesonki alkoi olla ohi, sillä olivathan koulutkin tainneet alkaa kaikkialla jo tähän aikaan eli torstaina 13.8.2020. Saimme kulkea kaikessa rauhassa ja istuttaa koiria kuvattavaksi monenlaisissa paikoissa häiritsemättä muita.

Siirryimme Loviisan linja-autoaseman parkkipaikalta 17 km Ruotsinpyhtäälle, Strömforssin ruukkialueelle. Ruotsinpyhtää liitettiin Loviisaan vuonna 2010 samaan aikaan Pernajan ja Liljendalin kanssa.

Petjärven kylään oli perustettu kankivasarapaja vuonna 1695 ja vuonna 1744 ruukki sai nimen Strömfors.  Nykyään vanha ruukkialue on suosittu matkailukohde.  Siellä toimii pajamuseoita, käsityöläispuoteja, ravintoloita, kahviloita ja majoittuminenkin on mahdollista vuoden ympäri.

Lounaalle menimme valkoiseksi maalatun Strömfors Bed & Bistro rakennuksen terassille. Nettisivuilta olimme lukeneet etukäteen, että yrittäjien sydäntä lähellä ovat luonto, lähi- ja luomuruoka, ystävällisyys ja joustavuus. Ne näkyivät ruokalistalla ja asiakaspalvelussa.  Lemmikit olivat myös tervetulleita ravintolaan. Tätä kirjoittaessani huomasin, että Strömfors Dog Sports hallin perustaja ja omistaja on myös tämän paikan omistaja. Tuli hyvä mieli, että näin koiraharrastajana tuli tuettua omalta pieneltä osalta tällaista yrittäjää.

Kanttarellipasta ja Bistron maalaissalaatti veivät nälän ja kielen mennessään. Ravintolan terassilla ruokaili muutama muukin pieni seurue lisäksemme, mutta turvaväleistä pidettiin huolta.

Ruokailun jälkeen kiertelimme kylällä koirien kanssa.  Emme lähteneet Kukuljärven vaellusreitille vaikka se oli ollut mielessämme kotona reissuun lähtiessämme.  Näimme kyltin koiraurheiluhallille, mutta emme käyneet sitäkään kurkkaamassa tällä kerralla. 

Jälkiruokakahvit tuoreiden pullien kanssa oli tarkoitus nauttia jossakin kylän ravintolassa tai kahvilassa, mutta iltapäivän myöhäisinä tunteina tarjonta oli jo huvennut ja siirsimme kahvittelun kotimatkalle.

Ennen paluumatkalle lähtöä ruskeat koirat istutettiin vielä valkoisen Majatalo Krouvinmäen varastorakennuksen seinän viereen.  Itse Krouvinmäki on Suomen vanhimpia savirunkoisia vielä asuinkäytössä olevia rakennuksia.

Takana majatalo Krouvinmäki

Sipoon Västerskogissa pysähdyimme Leipomo kahvila Navettaan kahville ja sieltä löytyi monenlaisia tuoreita leivonnaisia. Herkullista ohrarieskaa tuotiin kotiin tuliaisiksi ja kahvin kanssa ostimme valkosuklaa-marjaleivonnaisen ja sokerilla kuorrutetun sitruunalla maustetun pullan, jotka laitoimme puoliksi, jotta molemmat saimme herkutella kummallakin leivonnaisella. Kyllä tällaiset päiväreissut ovat aivan mukava korvike ulkomaanmatkoille näin Koronan toisen aallon alkumetreillä.