Metkaamatkustelua: joulukuuta 2024

torstaina, joulukuuta 26, 2024

Honduras - Copan 2024

Honduras on reilun 9,5 miljoonan asukkaan tasavalta Väli-Amerikassa. Sen pinta-ala on 112 492 km2 eli yksi kolmasosa Suomen koosta. Rajanaapureita ovat Nicaragua, El Salvador ja Guatemala. Pohjoisessa maa rajoittuu Karibianmereen ja sen kautta Atlanttiin, etelässä se ulottuu Tyynen Valtameren Fonsecanlahteen. Ulkoministeriön matkustustiedotteen mukaan maassa tulee noudattaa erityistä varovaisuutta, sillä huume- ja jengirikollisuuden johdosta maan turvallisuustilanne on heikko. Tästä varoitteli myös Oscar oppaamme El Salvadorissa.

Suomalaiset matkabloggaajat eivät ole kertoneeet ongelmista, kun ovat vierailleet pienessä Copanin kaupungissa ja sen vieressä olevilla Maya-raunioilla. Niinpä mekin uskaltauduimme liittämään Hondurasissa Copanin kaupungin Keski-Amerikan kierrokseemme. Meillä oli suomalaisen Elämys Group konserniin kuuluvan Matka-Agentit toimiston kautta varattu autokuljetus El Salvadorin ja Guatemalan rajalta Copaniin. Pure Central America niminen toimisto oli järjestänyt kuljetukset ja opastukset sekä varannut majoitukset kierroksellamme. Matkatoimistojen nimien maininnasta en saa mitään etuja, mutta kerron ne vihjeeksi, jos joku miettii, mistä saisi apua oman matkansa toteuttamiseen.

Sunnuntaina 24.11.2024 lähdimme aamulla El Salvadorin hotellista englantia puhuneen Oscar oppaamme kanssa. Näimme päivän aikana kauniin kalderajärven ja pari Maya-rauniota, kuten edellisten päivien matkakertomuksessa on kerrottu.

El Salvadorin ja Guatemalan rajalla meitä oli vastassa uusi auto ja kuljettaja. Hän oli rauhallinen vanhempi mies, ehkä kuitenkin kymmenkunta vuotta meitä nuorempi :). Hän ei puhunut ollenkaan englantia. Lähestyessämme Guatemalan ja Hondurasin rajaa kuljettajamme soitti jonnekin ja kävi ilmi, että "langan päässä" oli englantia puhuva Oscar opas. Kuljettaja oli pyytänyt häntä kertomaan meille englanniksi, että rajalla kannattaisi vaihtaa hiukan Hondurasin lempira-nimistä rahaa, jolla voisi maksaa maahantulomaksun. Se oli kivasti tehty.

Olin saanut aamuyöllä 19.11.2024 juuri ennen reissuunlähtöä Pure Central America toimistosta tiedot eri maiden maahantulomaksuista ja tarvittavasta Hondurasin on-line rekisteröintisivuista. Tämä tieto olisi kyllä voinut tulla jo kuukautta aikaisemmin, kuten oli luvattu. Onneksi ehdin täyttää lomakkeet ennen kuin taksi nouti meidät lentokentälle.

Palataan rajan tuntumaan. Siellä seisoi muutama mies paksujen setelinippujen kanssa. Annoin kuljettajalle 20,- USD ja hän antoi ne rahanvaihtajalle, jolta sain 240,- lempiraa. Kurssi ei tainnut olla kovin hyvä, mutta eipä se meitä haitannut. Emme vaihtaneet muuta rahaa vaan maksoimme Hondurasissa ruokamme ja ostoksemme pääosin kortilla.

Ajoimme muutaman kymmenen metriä eteenpäin ja kuljettaja vei meidät rakennukseen, jossa oli sisällä luukkuja ja niiden takana virkailijoita. Guatemalan luukulle pääsimme suoraan ja siellä lyötiin passiin vain leima. Sitten kuljettaja näytti, että pitäisi mennä jonottamaan Honduras-luukulle. Niitä oli useampi, mutta suurin osa oli tarkoitettu vain Guatemalan tai Hondurasin kansalaisille. Vain yksi luukku oli meille muille, johon meidät ohjattiin. Edessämme seisoi yli 20 jonottajaa, joista 12 kuuluivat saksalaiseen ryhmään. Jonottaminen kesti lähes tunnin, joten ehdin jutella saksalaisten kanssa. Lopulta pääsimme luukulle. Rajaviranomainen näki passimme skannattuaan, että Migration precheck oli hoidettu, maksoin yhteensä 80,- lempiiran maahantulomaksut kahdesta, saimme leimat passeihin ja pääsimme jatkamaan matkaa.

Auto vei meidät 10 kilometrin päähän Don Udo´s majapaikkaamme. Siellä oli vastassa englantia puhunut nuorehko mies, joka kertoi, että matkaohjelmaamme on tullut muutos. Vierailu seuraavana päivänä Maya-raunioille ei alkaisi klo 8, kuten ohjelmassa luki, vaan vasta klo 13. Se sopi meille oikeastaan paremmin. Kysyin tältä nuorelta mieheltä, viekö sama kuljettaja meidät tiistaina 26.11. Guatemalan Puerto Barriosiin ja tarkistettuaan asian kuljettajalta, hän vastasi, että kyllä vie. Kivi putosi sydämestä, sillä tuon päivän ohjelman aikataulua olin odottanut hermostuneena ja saanut vahvistuksen vasta muutama päivä ennen reissuun lähtöä.

Bed & Breakfast Don Udo´s on samantapainen pieni kaksikerroksinen majoituspaikka, joita Copanin pikkukaupungissa tuntui olevan useita. Huoneen tärkeimmät mukavuudet olivat oma suihku ja wc, wifi sekä ilmastointi. Tosin aikaa nähnyt ilmalämpöpumppu oli lopettanut toimintansa ja lattialla seisoi erillinen hyvin toimiva ilmanjäähdytin. Huoneet olivat pieniä, mutta katto oli korkealla.

Ennen yöpuulle vetäytymistä kävimme välipala- ja hedelmäostoksilla. Nyt ei matkalaukuissa ollut minkäänlaisia tuoreita eväitä rajaa ylittäessämme kuten Panaman ja El Salvadorin rajalla, jossa jäimme kiinni hedelmien salakuljetuksesta. Niitähän ei saa kuljettaa maasta toiseen mahdollisten kasvitautien leviämisen takia. Matkalaukuihin ei katsottu automatkojen aikana kummallakaan rajalla, jotka päivän aikana ylitimme.

Maanantai 25.11.2024 valkeni aurinkoisena ja majapaikan kattoterassilta oli mukavaa käydä katsomassa ympäröiviä maisemia ennen aamiaista, joka tarjoiltiin sisäpihan pöytiin.

Aamupäivällä oli aikaa kierrellä pienen kaupungin kaduilla ja kujilla ihastelemassa ja ihmettelemässä joulukoristeita, aurinkovarjoja, koiraa joulupukin kuvalla varustettu neule päällään, punaisia tuktukeja ja hyörinää kauppahallissa ja sen sisäpihalla.

Kello 13 meidät haettiin majapaikasta tuktukilla reilun kilometrin päähän Copanin Maya-raunioille. Vastassa oli paikan virallinen opas.

Copan Länsi-Hondurasissa on yksi Maya-sivilisaation tärkeimmistä paikoista. Raunioituneet rakennukset ja aukiot kaivettiin esiin 1800-luvulla. Opas kertoi, että laaksossa asuivat aikoinaan kuninkaalliset ja siellä järjestettiin erilaisia seremonioita, tavallinen kansa asui ympäröivillä kukkuloilla.

Lainaan tähän Ilpon Facebook-päivitystä:

"Muuten hiljaisilla Copánin Maya-raunioilla rääkyivät puna-arat. Jäin istumaan meksikonkorvapalkopuun alle haavetilassa, kun Eila lähti kierrokselle oppaan kanssa.

Copán oli yksi maya-sivilisaation suurista keskuksista. Sen kukoistuskausi oli 400-luvulta 800-luvun alkuun jaa. Silloin siellä asui jopa 25 000 ihmistä. Yritin pohdiskella, mitä täällä tapahtui vuonna 524 siis 1500 vuotta sitten. Edessäni oleva nurmikko oli vaalea kivikenttä. Kaikki rakennukset olivat punertavia. Kivijaguaarit ja muut eläimet olivat omansa värisiä. Pallokentillä oli kova meno päällä. Kiroiltiin, meluttiin ja syljekseltiin. Kyse oli elämästä ja kuolemasta. Mayat olivat kokoontuneet viikonlopun viettoon. Noin 7000 mayaa kuljeskeli sinne tänne. Osa kipusi ylös portaita kontaten kunnioittamaan kaikkein pyhintä, sateen ja ukkosen jumalaa Chacia. Joku ihmisparka uhrattiin ja sydän laitettiin uhripylvään päälle.

Maya kulttuurin lisäksi ihmettelin ympäristön jättipuita mm. uljaita mahonkipuita ja upeaa metsää. Alueelle vapautettuja puna-aroja lenteli huutaen edestakaisin. Yksinäinen täplä-arakiri odotteli kaveria. Kanelitimanttikolibri oli ainoa lajinsa edustaja. Honduraslaiset kutsuvat kolibria myös kolibriksi. Mustahaukka lensi vihreän kentän yli. Nisäkkäistä näkyi aguti ja harmaa orava. Nurmikolla lenteli lukemattomia erivärisiä perhosia. Iso violetti oli lumoavin. Termiitit olivat tehneet pesänsä puuhun."

Puna-aroja

Harmaa orava ja puna-ara

Täpläarakari

Aguti

Termiittien pesä

Ympärillä olevien kukkuloiden metsiä

Lähdin kiertämään aluetta oppaan kanssa kahden. Kiipeilimme kukkuloiden ja rakennusten päällä. Opas taisi olla hiukan pettynyt, kun sai opastettavakseen vain yhden henkilön. Odotettavissa oleva tippi ei ollut samaa luokkaa kuin vaikka 12 hengen saksalaisryhmältä, jonka sattumalta näin täälläkin. Kulkiessamme ylös ja alas epätasaisessa maastossa ja eri kokoisten kivien päällä, meni opas edellä eikä pahemmin katsonut miten pääsin kulkemaan hänen perässään. Pääsinhän minä, joissain paikoin lähes nelinkontin, kuten mayat aikoinaan. Tippiä tämä opas ei saanut ollenkaan.

Hieroglyfien portaikko on pisin Amerikoista löytyneistä hieroglyfi-kirjoituksista

Pallopelikentän yläpuolella opas kaivoi taskustaan yhden lempiran setelin ja näytti, että siinä on kuvana nimenomaan Copanin pallopelikenttä.

Lähes parin tunnin kierroksen jälkeen soitti opas tuktuk-kuljettajalle, jotta tämä tuli noutamaan meidät takaisin hotelliin. Samalla kyydillä tuli hän itsekin keskustaan. Mekin jäimme kaupungin keskusaukion luo parin korttelin päähän majapaikastamme ja menimme pieneen kahvilaan. Siellä soi tuttu hyvä 70-luvun musiikki ja kalustus oli kuin mistä tahansa maailmalta.

Illan pimetessä söimme juusto-tortillaillallisen hotellin lähellä. Tarkoitus ei ollut mitenkään tukea tai olla tukematta jonkinmaalaista ravintolaa. Kysyimme lähes tyhjän ravintolan ovella seisoneelta henkilöltä, voiko siellä maksaa dollareilla tai kortilla. Koska dollareilla maksaminen onnistui, menimme sisään. Kahden hengen kevyt ateria ja pullojuomat maksoivat yhteensä 5,- USD.

Tiistaina 26.11.2024 oli majapaikkamme aamiainen tarjolla jo klo 7 ja se oli esillä noutopöydässä. Hotellissa oli ollut edellisen yön parinkymmenen hengen amerikkalaisryhmä ja buffet-aamiainen oli helpompi järjestää, kuin edellisen aamun parista vaihtoehdosta valittu pöytään tarjottu aamupala.

Olimme saaneet tämän päivän aikataulun vasta perjantaina 15.11. kun lähdimme Suomesta matkaan tiistaina 19.11. aamulla. Noutoajaksi oli ilmoitettu klo 7:30. Autoa ja kuljettajaa ei näkynyt siihen aikaan, mutta kovasti emme hermostuneet, sillä olihan meidät hotelliin tuonut kuljettaja sanonut vievänsä meidät täältä eteenpäin. Noin klo 07:40 saapui hotellin eteen katumaasturi ja sieltä tuli englantia puhuva kuljettaja kertoen vievänsä meidät Guatemalan Puerto Barriosiin. Kuljettaja ja auto olivat vaihtuneet, mutta meidän eduksemme.

Saavuimme Hondurasin ja Guatemalan rajalle kahdeksan jälkeen ja siellä seisoi taas miehiä paksut rahaniput kädessään. Kuljettajamme vaihtoi itselleen Guatemalan guetzaleita. Kysyin häneltä, tarvitsemmeko jossakin Guatemalan rahaa? Voiko kortilla maksaa, jos pysähdymme jossakin. Hän kertoi, että kortilla maksu onnistuu, joten raha jäi vaihtamatta. Valokuvan aikatieto kertoo, että klo 8:10 menimme tuttuun passintarkastushuoneeseen, jossa nyt ei ollut ruuhkaa. Kävimme Hondurasin luukulla, saimme passeihin leimat ja sitten Guatemalan luukulla ja taas leimat passeihin. Matka jatkui kohti pohjoista Guatemalan rannikolle ja sieltä veneellä Belizen Punta Gordaan. Automatkoista Guatemalassa ja Belizen rantalomasta kerron seuraavissa postauksissa. Instagram-tilini tarinoissa on muutama videonpätkä Hondurasista.