Järvenpään taidemuseo ja lenkki Tuusulanjärven rannalla - Museokorttikohde numero 2.

Järvenpään Taidemuseoon ja Tuusulanjärven rannalle suuntautui toukokuun ensimmäisen viikon museokäynti ja koiralenkki Päivikki ystävättäreni ja koiriemme kanssa.

 
Museossa on avattu kauan kaivattu pysyvä kokoelmanäyttely kaksi vuotta sitten.  Siellä on huomattavan runsaasti Tuusulanjärven taiteilijayhteisössä vaikuttaneiden Eero Järnefeltin ja Venny Soldan-Brofeldtin taidetta.  Taiteilijat syntyivät aikanaan vajaan viikon erolla marraskuun alussa 1863, Venny Helsingissä ja Eero Viipurissa.

Museon kokoelma on muodostunut taiteilijoiden perikuntien lahjoituksista.  Uusimpana näistä Järnefeltin tyttären tyttären Elisa Paloheimon miljoonan euron rahalahjoitus, joka on tarkoitettu museon siirtämiseksi parempiin tiloihin. Toiveena on, että museo nostetaan nykyisestä kirjaston ahtaasta alakerrasta näkyvälle paikalle Järvenpäässä.

Eero Järnefeltin tunnetuimpia töitä ovat maalaukset Kolin maisemista sekä muotokuvat aikansa merkkihenkilöistä kuten sisarestaan Ainosta ja tämän miehestä Jean Sibeliuksesta. Aino ja "Janne" tapasivat ensimmäisen kerran, kun Ainon veli säveltäjä kapellimestari Armas Järnefelt toi ystävänsä vierailulle perheen kotiin.

Piirit olivat pienet ja Ainon kilpakosija oli ollut kirjailija Juhani Aho (alkujaan Johannes Brofeldt).  Vendla "Venny" Irene Soldan ja Juhani Aho asuivat Pariisssa vuosien 1889 - 1890 vaihteessa, mutta tapasivat toisensa vasta syksyllä 1890 Helsingissä ja rakastuivat Kuopion laulujuhlilla, kun Venny oli Kuopiossa maalaamassa Minna Canthin muotokuvaa. Parin avioiduttua syyskuussa 1891 Venny otti sukunimen Soldan-Brofeldt, sillä Brofeldt oli Ahon virallinen sukunimi vielä tuohon aikaan. 

Soldan-Brofeldtin maalaukset kuvasivat meri- ja rantamaisemia sekä lapsia, myös omiaan Antti Juhania ja Heikki Taavettia.

Järvenpään taidemuseossa on avattu keväällä 2025 nykytaidenäyttely "Hiljaisuus ja metsä" Sibeliuksen syntymän (1865 - 1957)  160-vuotisjuhlavuoden kunniaksi.  Näyttelyssä on valokuvataiteilija Taneli Eskolan ja valotaiteilija Otso Vartiaisen teoksia. Samojen taiteilijoiden teoksia on myös Ainolassa Sibeliuksen kotimuseossa. Näyttelyt nostavat esille säveltäjän metsäsuhteen.

“Luontokokemus ei vaadi kauaksi lähtemistä. Lähimetsä riittää. Olla vain – tuulessa, valossa ja tuoksussa – istahtaa vanhuuttaan kaatuneen ikihongan sammaloituneelle rungolle.” – sanoo Taneli Eskola.  

"Vartiaisen kaksikanavainen videoteos Synestesia (2025) vie katsojan tilaan, jossa värit, muodot ja äänet limittyvät. Valoteoksessa Webinar (2025) hämähäkinseittiä muistuttava valokuitu vaihtaa väriä pimeydessä."  - kertoo näyttelyesite.  Kännykkäkuvat eivät valitettavasti onnistuneet Vartiaisen teoksista.

”Metsät ovat olleet suomalaisille aina tärkeitä paikkoja. Tutkimusten mukaan metsässä vietetty aika nostaa mielialaa ja laskee verenpainetta. Samanlaiset vaikutukset ovat myös taiteella. Tämä näyttely tarjoaakin tuplaten hyvinvointia.”  Näin sanoo näyttelyn kuraattori Järvenpään taidemuseon kokoelma-amanuenssi Leena Kauppinen.

Samaa mieltä olen itsekin ja onkin mukavaa, että näin autottomana pääsen nyt autoilevan ystävättäreni kanssa erilaisiin luontokohteisiin ja museokortin avulla museoihin.

 

Kirjaston ja taidemuseon edessä saivat espanjanvesikoira Niio ja roturisteytys kromfohrländer Nopsa istahtaa Jean Sibeliusta esittävän Erkki Erosen veistoksen (1964) eteen.

 

Näyttelykäynnin jälkeen lähdimme kulkeman koirien kanssa Sibeliuskadun kävelykatua pitkin kohti Tuusulanjärven rantaa.  Ohitimme Kulmakonditorian, josta taitaa saada Suomen kookkaimmat korvapuustit. Jätimme ne tällä kerralla kuitenkin ostamatta. 

 

 

 

Taivas rupesi tummumaan, joten pidemmästä koiralenkistä piti luopua, sillä mukana ei ollut kunnon sadevarusteita.  Rannassa olevan Aetogarden-ravintolan herkkulevonnaiset jäivät myös maistelematta ja tuli kiire palata autolle. 

Mukava irtautuminen kotinurkista oli tämäkin reissu vaikka lenkkeily jäi aiottua lyhyemmäksi.

Junalla pyörän kanssa Keravalle ja polkien Tuusulanjärven ympäri

Kesän aikana teimme sähköpyörälenkkejä uusiin maisemiin pääkaupunkiseudulla.  Reitit piti suunnitella siten, että ajomatkat pysyivät alle 50 kilometrissä, sillä Crescent pyörääni jälkiasennettu sähköistys ja 250 W + 12 Ah akku ei mahdollista kovin paljon pidempiä matkoja ilman lisälatausta.  Kun hankin kesällä 2018 pyörääni sähköpyörän muuntosarjan ei tullut mieleenkään, että pyöräilymatkat voisivat kasvaa kauppareissuja pidemmiksi. Aikaisemmin tuntui siltä, että ulkoiluajat piti käyttää koirien kanssa lenkkeilyyn.

Niin vain kävi minulle, kuten monille muillekin sähköavusteisen pyörän hankkineille, että pyöräilymatkat pitenivät ja pyöräilystä tuli itsetarkoitus eikä pyörä ole ainoastaan väline, jolla autoton pääsee kätevästi paikasta toiseen. Nyt olen tilannut maahantuojalta pyörääni vara-akun, mutta sen saapuminen Kiinasta kestää siihen asti, että lentoliikenne palaa uuteen normaaliin.

Elokuun loppupuolella päätimme lähteä kiertämään Tuusulanjärveä.  Menimme junalla Keravalle, sillä pyörämatka sinne olisi ollut 23 km / suunta.  Lähtö Keravan rautatieasemalta ja paluu samaan paikkaan tiesi 30 kilometrin lenkkiä ja siihen päälle ajo Viikistä Malmin asemalle teki päivän ajomatkasta mukavan 37 km.

Paikallisliikenteen K-junassa minulle oli mukava yllätys, että siellä oli tilaa useammankin polkupyörän ja lastenvaunujen kuljettamiseen eikä pyöristä tarvinnut maksaa lisämaksua. 

Keravan asemalla koimme ikävän yllätyksen.  Asemalaiturilta pääsi hissillä pyörän kansa alas tunneliin, mutta sieltä ei päässyt hissillä ylös kauniin asemarakennuksen lähelle ja kadulle, sillä hissi oli rikki. Jouduimme työntämään painavat pyörämme erittäin jyrkkää liuskaa pitkin ylös. Kyllä se kahdestaan onnistui, mutta yksin olisi saattanut tulla ongelmia.

Netistä löytyy hyvin tietoja matkailusta Tuusulanjärvellä ja matkailukartankin olisi voinut ladata tai tulostaa valmiiksi, mutta me tyydyimme googlen karttaan silloin,  kun piti miettiä käännytäänkö johonkin vai ei.  Tuusulanjärven matkailukartta

Ajoimme Keravan asemalta Tuusulantietä kohti Kotorantaa ja pistäydyimme Kotuntien päässä katsomassa kaunista järvimaisemaa. Siellä oli myös laituri, jossa oli useita kymmeniä soutuveneitä. Paikka taitaa olla Tuusulan kunnallinen venelaituri, josta asukkaat voivat vuokrata itselleen venepaikan.

Toinen pysähdyspaikkamme oli Tuusulan kirkon ja hautausmaan  sekä Työläiskotimuseon kohdalla.  Tarkempi tutustuminen jäi tekemättä.

Talkootyönä rakennettu Tuusulan nuorisoseuran Seuratalo Väinölä ohitettiin aivan järven eteläpäässä.  Talo valmistui vuonna 1921 ja nettisivuilta löytyy tieto, että talo on vuokrattavissa tapahtuma- ja juhlapaikaksi yksityisille henkilöille ja järjestöille.

Tuusulanjärvestä Vantaanjokeen laskevan Tuusulanjoen alkua ympäröi Valopuisto.  Siellä on mm. pienelle lautalle rakennettu valoteos mini-Sibeliusmonumentti.

Pyöräily Tuusulanjärven ympäri toi paikoin mieleen Viron.  Järven länsipuolella reitti kulki maantien vieressä pyörätiellä ja ympärillä on perinteistä maalaismaisemaa.

Ohitimme myös Härmän Rati luomuravintolan ja juhlatilan.  Siellä on juhlittu ja kokoonnuttu useampaankin kertaan Suomen Kromfohrländer yhdistyksen jäsentapahtumissa.

Vanhankylänniemen uimarannalla oli vielä kesästä nautiskelijoita.  Läheltä niemen kärkeä löytyi keltainen puurakennus, jonka toivoimme olevan kahvila, mutta sitä se ei ollut ja niinpä jatkoimme polkemista.

Vajaan kilometrin päässä oli  Vanhakylän Kartanon kahvila .  Sen täytyy olla sama paikka, jossa oli Järvenpään leirintäalue kesällä 1971.  Niin tutulta päärakennus näytti. Ajoimme silloin lukiolaisina vaihteettomilla polkupyörillämme luontokerholaiskavereiden kanssa Helsingistä Evoon Luonto-Liiton kesäpäiville ja majoituimme teltassa matkan varrella Järvenpään, Lahden ja Asikkalanharjun leirintäalueilla.

Tällä reissulla nautimme kahvit ja sämpylät kartanon pihaterassilla yhdessä usean muun noin ikäisemme pyöräilevan pariskunnan kanssa.

Kartanon aulassa wc-tilojen ulkopuolella oli Väinö Myllyrinnettä esittävä vahanukke.  Muistan lapsuudesta juttuja 248 cm pitkästä Väinöstä joka oli Suomen ja Euroopan ja jonkin aikaa myös maailman pisin mies. Aika pitkältä hän näytti 170 senttisen rinnalla. 

Vanhakylän kartanon mailla on myös vuonna 1903 rakennettu tuulimylly sekä Yläpytinki eli vanha pehtoorin talo, jossa on nyt Pytingin puoti.

Vanhankylänniemen läheisyydessä pääsimme myös melkein rapsutusetäisyydelle lampaita.  

Matka jatkui Järvenpään rantapuistoon.  Siellä seisoo texasilaisen kuvanveistäjä Rolf Westphalin suunnitelema keltaiseksi maalattu teräsmonumentti Kolmisointu.  Veistos pystytettiin puistoon kesällä 1979 pikavauhtia.  Ideasta paljastustilaisuuteen kului vain nelisen kuukautta kertoo Helsingin sanomien juttu 24.8.2019.

Järven itärannalla kulkee Sibeliuksenväylä / Järvenpääntie / Tuusulan rantatie,  joka oli alkujaan osa Helsinki - Heinola maantietä.  Rantatien taiteilijayhteisö on vaikuttanut merkittävästi Suomen kulttuurihistoriaan, kertoo Visit Tuusulanjärvi - kulttuuri ja museot osio. Me ajoimme aluksi  Sibeliuksenväylää sivuavaa pyörätietä etelään, mutta emme pysähtyneet kunnolla edes valokuvaamaan montaakaan paikkaa. Tuokin tumma rakennus oli lähellä Ainolaa, mutta ei vaikuttanut tutulta.  Otin kuitenkin valokuvan melkein liikkuvan pyörän selästä, sillä Ilpo viiletti pyörällään kaukana edessä.

Sibeliuksen Ainola onkin vaalea rakennus, jossa olen käynyt viimeksi kesäkuussa 1981 Millan ja tätini Aunen kanssa. Kuvassa 2-vuotias Milla istuu Sibeliusten hautapaaden päällä, ei ehkä aivan sopivaa.  

Ahola, Juhani Ahon museo on sentään tuo keltaiseksi maalattu rakennus, josta onnistuin nappaamaan kuvan.

Nykyiseltä Järvenpääntieltä käännyimme Rantatielle, jonka tuntumassa olisi ollut mm. Lottamuseo, Aleksis Kiven kuolinmökki ja Erkkola.

Me kännyimme ainoastaan Halosenniemen tielle ja jalkauduimme ihailemaan järven rannalle vuonna 1902 valmistunutta taiteilija Pekka Halosen kansallisromanttista erämaa-ateljeeta.

Krabin ja Tuusulan golfklubin jälkeen käännyimme taas Tuusulantielle ja ajoimme Keravan rautatieasemalle. Prisman läheltä pääsimme radan alittavaan tunneliin ja sieltä nousi jopa pyörällä ajettava liuska asemalaiturille, joten pääsimme aloittamaan kotimatkan junalla hyvin sujuvasti.

Tuusulanjärven voisi kiertää pyörällä uudestaankin ja museoissa voisi vierailla oikein ajan kanssa.