Rodos 2017

Äkkilähtö Rodokselle vajaan viikon varoitusajalla oli mukava loppu kesälle, jota ei muutamaa päivää lukuunottamatta ollut näkynyt Helsingissä. Olisi etelän lämpöön päässyt monenlaisilla reittilennoilla ja hakukoneiden hotellitarjouksilla, mutta laiskuus voitti ja tuli valittua seuramatka.  Turkkilainen matkanjärjestäjä Detour oli  etäisesti tuttu satunnaisesti nähdyistä TV:n Matakaopas-ohjelmista.  Kohteeksi valikoitui Rodoksen kaupungin itärannan eteläreunalla Kalithea ja siellä all inclusive-hotelli Virginia ***.  Rodoksen kaupungissa olin käynyt edellisen kerran kesällä 1975 ja matkakuvia on nyt lisätty vuoden 1975 blogipostaukseen. Ilpolle tämä oli ensimmäinen  vierailu saaren pohjoisosaan.  Lindoksessa vietimme yhdessä viikon kesällä 2012. Linkki vie kuviin ja matkakertomukseen.

Perillä kohteessa olimme torstaista torstaihin 10. - 17.8.2017.  Reilut 250 valokuvaa löytyy Metkaamatkustelua.kuvat -sivustolta. 

Varauduimme pahimpaan varatessamme edullisen all inclusve-hotellin ja niinpä koimmekin monta positiivista yllätystä.  Jet Air yhtiön lento sujui suomalaisen matkustamohenkilökunnan hyvässä huomassa.  Lisäpalveluna ostettu lentokenttäkuljetus isolla bussilla tuntui turvallisemmalta kuin vaihtoehtona ollut itse järjestettävä taksikuljetus yön pimeydessä saaren kapeilla teillä. Matkanjärjestäjän retkille emme osallistuneet.

Hotelli Virginia ***

Hotelli muodostui useammasta rakennuksesta ja saimme huoneen vastaanoton viereisestä  rakennuksesta puoli kerrosta vastaanottoa alempana, mutta 3-kerroksisen talon toisesta kerroksesta.  Ilmastoitu huone oli tilava. Langattoman nettiyhteyden sai 25,- euroa / laite.  Parisängyn lisäksi huoneessa oli kolmaskin vuode, yöpöytälaatikostot, kirjoituspöytä, kaapisto jääkaapille ja sen päällä Nokian kuvaputki-TV.  Vaatteille oli tilaa kohtalaisesti vain vaateripustimia olisi saanut olla enemmän. Kylpyhuoneessa oli wc- ja pesualtaiden lisäksi suihkukaappi, jonka liukuovet pitivät Ilpon erikoismaininnan mukaisesti veden sisäpuolellaan ja minulle iloinen yllätys oli, että vettä tuli tasaisella paineella eikä sen lämpötilaa tarvinnut koko ajan olla säätämässä. 

Hotelli Virginian *** uima-altaat

Aamulla paljastui yllätyksenä reilunkokoinen parveke ja sieltä näkymä jopa merelle ja hotellialueen puistomaiselle pihalle, mutta ei uima-allasalueelle, kuten ei tarvinnutkaan.  Uima-altaita oli *** hotellirakennusten suojaisella pihalla kaksi, toisessa oli osa lapsille. Hotellin uusimpien **** rakennusten välissä oli jopa 50 metrin pituinen uima-allas.  

Aamiaisella oli hyvin tilaa, kun sinne meni ennen puolta yhdeksää ja lounaalle sekä illalliselle kannatti mennä vasta viimeisen tunnin aikana, muuten joutui jonottamaan.  Lounaalla kävimme vain pariin kertaan, mutta illalliset tuli nautittua hotellissa.  Gourmee ruokaa ei odotettu eikä saatu, mutta tarjolla oli monenlaista kreikkalaista perusruokaa.

Ranta hotellin lähellä 

Yleiselle rannalle oli hotellilta matkaa parisataa metriä.  Hotellimme puoleisessa päässä oli alue, jossa oli aivan uusi baarirakennus sekä uusia kokopuusta tehtyjä auringonottolavitsoja, pöytä ja kasvien lehdistä tehdyt aurinkovarjot.  Setti maksoi 10,- euroa ja maksusta sai päiväyksellä ja kellonajalla varustetun kuitin.  Rannalla olisi voinut olla myös maksutta oman alustan päällä.  Vesi oli kirkasta eikä siellä ajelehtinut roskia, mutta meren pohja oli täynnä jotakin töhnää eikä kaloja näkynyt kovinkaan paljoa edes rannan kivikkoisessa päässä.

Rodoksen tuulimyllyt 

Ollaankohan tultu vanhoiksi, kun loikoilu uima-altaalla tai rannassa eikä edes snorklailu kiinnostanut paria päivää enempää vaan vietimme kolme päivää kaupungin keskustassa, jonne pääsi hotellilta kätevästi bussilla 2,- euron hintaan. Takaisin hotellille kuljimme taksilla 10,- eurolla.

Ensimmäisenä kaupunkipäivänä lähdimme kulkemaan linja-autopysäkiltä Mandrakisatamasta rantaa pitkin kohti pohjoista.  Napsimme kuvia tuulimyllyistä, Aghios Nikolaoksen linnoitusesta, sataman portista, jota reunustaa kaksi pylvästä ja niiden päällä olevat pronssiset uros ja naaras kaurisveistokset, italialaisten 1920-30-luvulla rakentamista hallintorakennuksista, 70-luvulla tunneksi tulleesta Ellin discosta ja rannasta, josta näkyi lahden toisella puolella Turkki.   

Itälialaisten rakentamia hallintorakennuksia

Ellinranta

Jostain luin, että Ameriksis katu olisi ostoskatu ja kävelimme sitä pitkin Elefterias portille ja muurien sisään vanhaankaupunkiin. Ostimme 10,- eurolla liput, joilla pääsi Arkeologseen museoon, Suurmestareiden palatsiin, Käsityötaiteen museoon sekä ”Church of the Panagia tou Kastrou-museoon”,  jossa oli esillä ikonitaidetta. Näissä vierähti kevyesti erinäisiä tunteja. 

Suurmestareiden palatsi

Sokratouskadulla katselimme tuliaistarjontaa ja sen jälkeen yritimme etsiä juutalaista kaupunginosaa, mutta taisimme vain kiertää sen pääsemättä sisälle. Myöhäisen lounaan söimme Ippotikon-ravintolassa ja palasimme taksilla hotelliin.

Sokratouskatu

Yhden rantapäivän jälkeen oli vuorossa ostosretkipäivä keskustaan.  Menimme vanhaankaupunkiin sisään D´Amboise portista ja kävelimme Orfeoskatua.  Yht´äkkiä puun alla varjossa istunut suomalainen rouva pysäytti meidät ja rupesi juttelemaan. Hän muistutti, että seuraava arkipäivä olisi paikallinen pyhäpäivä.  Olin jo etukäteen huomannut, että Marian-päivä 15.8. eli Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen päivä osui matka-ajankohtaamme. Juttelimme niitä näitä ja rouva tuntui jotenkin tutulta.  Kysäisin häneltä, onko hän ollut oppaana.  Kävi ilmi, että hän oli ollut vuosikymmenet Tjäreborgin oppaana ja myös kesällä 1975.  Rouvan  nimi oli Katriina ja nykyään hän työskenteli ”Palace collection” nahka- ja turkisliikkeessä Orferoskadulla. Hän siis oli ollut ensimmäisen Välimerenmatkani oppaana.  Kotona löytyi edelliseltä matkalta valokuva, jonka takana luki Katriina-opas.

Katriina opas elokuussa 1975

Katriina elokuussa 2017

     
























Jutellessamme kävi ilmi, että hän oli ollut jonkin aikaa myös Aurinkomatkojen oppaana ja niinpä meillä oli yhteisiä tuttuja.  En todellakaan muista kaikkia vuosikymmenten aikana tapaamiani oppaita, mutta jostain syystä tunnistin hänet.

Jatkoimme kävelyä ja nousimme Roloi kellotorniin.  Sinne piti ostaa 5,- euron hintainen lippu, jolla sitten sai juotavaa ylhäältä baarista. Tornista oli hienot näkymät yli kaupungin. Keskustaa tuli kierrettyä ja tuliaisia ostettua koirien hoitajille ja lounaankin nautimme keskustassa ennen paluuta hotelliin.

Roloi-kellotorni

Kalithea Springs eli kuumat lähteet sijaitsivat muutaman kilometrin päässä hotelliltamme etelään.  Alueelle pääsi 2,- euron bussikyydillä. Varsinaiset kuumat lähteet jäivät näkemättä,  sillä niitä ei taida olla siellä enää.  

Entinen kylpylärakennus

3,- euron sisäänpääsymaksulla pääsimme alueelle, jolla oli kauniita rakennuksia, joista yksi oli entinen kylpylä ja rinteessä oli lisää kauniita rakennuksia, jossa oli näyttely- ja kenties vanhoja majoitustiloja.  

Rotonda ja pikkukivistä tehty mosaiikkilattia

Siellä oli myös mukavat kalliorannat, joilta oli portaat kirkkaaseen veteen.  Rannalla oli auringonottolavitsoja ja varjoja, joiden käyttö taisi kuulua sisäänpääsyhintaan, ainakaan kukaan ei tullut pyytämään lisämaksua.  Tulimme paikalle hiukan kymmenen jälkeen ja onnistuimme saamaan vain kaksi irrallista muovilavitsaa.  Keskipäivän tunnit kuluivat mukavasti snorklaten ja lukien.

Uimaranta

Pois lähtiessämme nautimme parkkipaikan pienessä kioskibaarissa hyvät hampurilaiset ja otimme parkkipaikalta 8,- euron hintaisen taksikyydin hotelliin.

Rodoksen antiikinaikainen teatteri ja stadion

Kolmannen kaupunkipäivän ohjelmassa oli käynti antiikinaikaisella stadionilla, teatterissa ja Monte Smith kukkulan acropolis-alueella. Kysyimme taksikuskilta Mandrakisatamassa hintaa kyydille ja hän sanoi 8,- euroa.  Paikalle tuli italialainen meitäkin iäkkäämpi ;) pariskunta, jolta kuski kysyi minne ovat matkalla ja otti heidätkin samaan kyytiin. Annoin kuskille perillä 20,- hän antoi takaisin 12,- euroa.  Arveluttamaan jäi mitä kuski veloitti toiselta pariskunnalta.
Napsimme kuvia stadionista ja teatterista ja nousimme rinnettä ylös kukkulalle, jossa rakennustelineiden sisällä oli tutun näköisiä pylväitä.   

1975 acropolis-kukkulalla Kaijan kanssa

2017 acropolis-kukkulalla

Ilpo Monte Smith kukkulalla

Ihailimme maisemia ja ja lähdimme kävelemään tien vierustaa ja lopulta Diagorionkatua pitkin kohti Vanhaakaupunkia, jonne meneimme tällä kerralla sisään Athanasios portista. Myöhäisen lounaan söimme Mandrakisatamassa katsellen merelle ja palasimme taas taksilla hotelliin.

Viimeiseksi lomapäiväksi olin varannut hotellin kautta retken Symin saarelle.  Esitteestä saimme käsityksen, että merimatka tehdään pienehköllä muutaman kymmenen hengen veneellä, mutta kuljetusvälineemme oli Sea Dreams yhtiön Symi-laiva, johon mahtuu 800 matkustajaa ja 60 ajoneuvoa.

Symi-laiva

Hotellilta oli bussikuljetus mennen tullen satamaan ja hinnan 29,- euroa/ henkilö olisi pitänyt kyllä paljastaa millaisesta "veneretkestä" on kyse. Matka sujui mukavasti, laivalla riitti istumatilaa kaikille joko sisällä tai ulkona ja baareja oli kaksinkin kappalein.

Ilpo Symi-laivan yläkannella

Saaren pohjoisosassa sijaitseva Symin kaupunki oli esitteiden mukaan yksi Aegean meren kauneimmista rinteeseen rakennettuine värikkäine taloineen. Tämä piti paikkansa.

Symin kaupunki

Lähdimme kävelemään kohti uimarantaa ja saimmekin kävellä koko kaupungin päästä päähän seuraten lahdenpoukamien rantakatuja. Ilpon hitaahkolla kävelyvauhdilla aikaa kului 45 minuuttia.  Kävimme uimassa, nautimme lounaan rannan tavernassa ja palasimme laivalle.

Symin kaupunki

Noin neljän tunnun pysähdyksen jälkeen jatkoi laiva matkaa saaren eteläosassa olevan historiallisen Panormitsin luostarin satamaan.  Käväisin komeasti koristellun luostarin kirkossa sekä rantarakennuksen sisäpihalta löytyneessä leipomon kaupassa ja palasin laivalle.  

Panormitsin luostari

Paluumatkalla laivalla oli väsynyttä väkeä, sillä helle uuvutti.

Päiväunet laivan kannella

Retkipäivä oli alkanut hotellin läheiseltä bussipysäkiltä klo 8:15 ja palasimme hotelliin noin klo 19:30.  Kävimme suihkussa, vaihdoimme matkavaatteet päälle ja nautimme viimeisen illallisen hotellin ravintolassa.  Lentokenttäbussi haki meidät hyvin tarkasti klo 20:55.  Lento kotimatkalle lähti klo 23:50 ja kotona sängyssä oltiin vajaan viiden tunnin kuluttua.