Algerin ranskalaisajalla rakennettuun komeaan valkeaan keskustaan palmuineen ja kasvitieteelliseen puutarhaan tutustuimme omin päin kimppatakseissakin istuen. Se ei ollut oma valintamme, vaan selvästi kaupunkilaisten tapa.
Alger on nykyään 4,5 miljoonan asukkaan kotikaupunki, jonka liikenne on kaoottista verrattuna ainakin Helsinkiin. Kaupungin historian uskotaan vievän noin vuoteen 1200 eaa. ja sen uudelleenperustajana vuonna 972 pidetään Buluggin ibn Ziriä, jonka patsaan ohi kuljimme edellisenä päivänä.
Tiisaina 1.10.2024 aloitimme aamun edelliseltä päivältä tutun kaltaisella aamiaisella: tuoremehua, jugurttia, teetä, croissant, makea leivonnainen, pala rapeakuorista ja sisältä pehmeää patonkia, juustoa, joka oli loppunut jääkaapin lautaselta, mutta kysyttäessä sitä tuotiin lisää. Kasviksina oli herkullisen pehmeitä taateleita ja raikkaita viinirypäleitä.
Lähdimme aamiaisen jälkeen kohti kasvitieteellistä puutarhaa (Jardin d´Essai du Hamma). Kuljimme Suisse hotellistamme kohti Khelifa Boukhalfa metroasemaa saman nimisen kadun varrella. Ohitimme Al-Rahma Moskeijan ja löysimme metroon vievät portaat Victor Hugo kadun kulmasta, siellä ne olivat piilossa roikkuvien köynnöskasvien takana. Kävin katsomassa onko portaita enemmänkin kuin kuvassa näkyy ja koska niitä oli, niin Ilpo totesi: "otetaan taksi".
Päätimme pyytää taksin tilaamiseen apua jostakin hotellista. Katsoimme Googlen offline-kartasta lähimmän hotellin sijainnin ja sellainen löytyi kävelemällä jyrkkää katua alaspäin kohti Rue Hassiba Ben Boualia.
Vastaanottovirkailija kirjoitti paperilapulle puutarhan nimen sekä ranskaksi että arabiaksi ja sanoi "ten minutes". Taksia odotellessamme katselimme, kun kadun varren puiden lehvästöjä leikattiin kuutioiden muotoon. Täysiä takseja meni ohi, niitä myös pysähtyi lähelle ja niistä saattoi poistua yksi ihminen useimmiten nainen ja mennä uusi tilalle. Jonkin ajan kuluttua paikalle pysähtyi taas taksi, josta edelliset asiakkaat poistuivat. Kaksi hotellin aulassa aikaisemmin ollutta miestä viittoilivat meille ja menimme taksiin. Hotellin vastaanottovirkailija oli ilmeisesti pyytäyt heitä auttamaan meitä taksin saamisessa.
Näytimme kuljettajalle hotellista saamaamme lappua ja auto vei meidät puutarhan pohjoiselle portille. Mittari näytti 109 dinaaria. Minulla oli satasen ja viidenkympin kolikot, jotka annoin kuskille. Hinta oli meille euroissa 0,68 olimmehan vaihtaneet rahaa pimeästi kuten edellisessä postauksessa kerroin.
Algeriassa on elämä turisteille erittäin edullista pimeän rahanvaihdon turvin. Ei se olisi kallista vaikka raha vaihdettaisiin pankissa. Dinaari ei ole vapaasti vaihdettava valuuttaa, sitä ei saa tuoda maahan eikä sitä saa viedä sieltä pois eikä sen kurssi ole kovinkaan vakaa. Virallinen kurssi oli matkamme aikaan 1,- euro = 145 dinaaria, me vaihdoimme niin, että saimme eurolla 220 dinaaria. Enemmänkin olisi voinut pyytää, mutta tyydyimme tähän kurssiin. Paikalliset saavat virallisesti vaihtaa valuuttaa vain pienen määrän vuodessa, mutta vaihtavat mielellään itselleen pimeästi ulkomaanvaluuttaa, joka pitää paremmin arvonsa.
Vuonna 1832 perustettu Botanical Garden Hamma on 32 hehtaarin kokoinen. Se on ollut suljettuna vuosina 2001 - 2009 ja avattu sen jälkeen uudistettuna yleisölle. Noiden vuosien jälkeen opaskylttejä ei ole taidettu uusia, sillä osa oli jo hyvinkin huonossa kunnossa. Puutarhassa on nykyään noin 1200 eri kasvilajia. Sisäänpääsymaksu sinne oli 150 dinaaria ja alueella oli myös pieni eläintarha, jonne emme kuitenkaan menneet.
Puutarhan portilla oli kartta, josta puuttui ilmansuuntamerkinnät. Minua aina ihmetyttää, miksi karttoja ei voida julkaista pohjois-eteläsuuntaisina.
Puutarhan varjoisassa kahviossa nautimme kylmät juomat ja Ilpo mittasi pienellä Suunnon kompassi - lämpömittarillaan lämpötilan, oli kuulemma 26 °C. Puiston portilla se oli ollut asteen enemmän.
Yksi puutarhan vierailluimpia nurkkia länsimaista tulleille turisteille on ehkä Tarzanin puu.
Ensimmäinen Tarzan äänielokuva Tarzan - viidakon valtias "Tarzan the Ape Man" pääosassa Johnny Weissmuller ja Maureen O´Sullivan on osittain kuvattu tämän puun läheisyydessä.
Puutarhan pienessä lammessa uiskenteli erilaisia hanhia ja oli siellä tuttu sinisorsakin.
Puutarhan läntisessä osassa oli Belvedere puutarha suoriin riveihin istutettuine palmuineen, muotoon leikattuine pensaineen ja pylvässaleineen. Täältä oli hieno näkymä Martyyrien monumentille. Se avattiin vuonna 1982, Algerian itsenäisyyden 20-vuotispäivänä. Se on muotoiltu kolmen seisovan palmunlehden muotoon, jotka suojaavat ikuista liekkiä.
Puutarhan eteläisen portin luona on metroasema, joka on toinen kaupungin kahdesta asemasta, jossa on liukuportaat ja ehkä hissikin. Näin meille kerrotiin. Kaikkiaan asemia on 19. Metron suunnittelu alkoi 1970-luvulla, mutta se otettiin käyttöön vasta 2011 taloudellisten vaikeuksien ja turvallisuusongelmien vuoksi. Esteettömyyttä ei otettu huomioon.
Metroaseman luona pysähtyi takseja ja odottikin tyhjiä autoja ja kun kysyin millä hinnalla pääsisimme hotelliimme sain tarjouksen 1000 dinaaria. Eihän sekään olisi ollut paha hinta meille, alle 5 euroa, mutta periaatteessa en halunnut maksaa niin paljoa, koska mittarihinta tulomatkalla oli ollut vain 109. Sitten paikalle pysähtyi auto, jonka etuistuimella istui rouva ostoskasseineen ja takapenkiltä poistui pari rouvaa. Kysyin onko auto vapautumassa ja mikä olisi hinta hotelliimme. Etupenkin rouva ei poistunutkaan autosta, mutta puhui hiukan englantia ja juteltuaan ensin kuljettajan kanssa sanoi sitten hinnan 700. Istuuduimme autoon ja kulettaja lähti ajamaan.
Ajoimme ruuhkaisia katuja pitkin. Ilpo otti "salakuvan" kuljettajasta ja etupenkin matkustajasta ja minä sain kuvan rinteessä olevasta uudehkosta kaupunginosasta kerrostaloineen. Rouva jäi jossakin vaiheessa pois autosta ja yritti antaa kolikon kuskille, mutta tämä ei ottanut sitä vastaan vaan hänelle riitti se 700, jonka tulisi saamaan meiltä.
Kuski osasi hyvin ajaa hotellimme luo yksisuuntaisia katuja pitkin tunnelin läpi ja sillan ali. Hotellin vastapäisen poliisiaseman luona oli taas poliiseja konepistooli olalla ja he sanoivat ensin kuskille, ettei siihen saa pysähtyä. Kysyivät sitten Ilpolta asummeko hotellissa ja kun saivat nyökkäyksen olivat tyytyväisiä.
Joimme huoneessa lounaskahvit syöden lähikaupasta ostettua juustoa ja mainion makuista pyöreää parin sentin paksuista pehmeää leipää, joka saattoi olla nimeltään Khobz el dar tai jotain saman tapaista. Sellaista voisi koittaa leipoa kotonakin. Lounaskahvien jälkeen Ilpo siirtyi auringonpalvontaan parvekkeelle ja minä käytin tilaisuuden hyväksi ottamalla pienet nokoset.
Ennen auringonlaskua pyysimme hotellimme vastaanottovirkailijaa tilaamaan meille taksin Marttyyrien aukiolle. Lähdimme sinne etsimään ravintolaa. Hotellin eteen ilmestyi musta jeepin tyyppinen auto ilman taksikylttiä, johon meidät ohjattiin kyytiin. Ajoimme yhden kaupungin päänähtävyyden eli Grande Poste d´Algerin ohi, joka on vuonna 1910 valmistunut maan suurin postirakennus. Vuonna 2015 siitä tehtiin museo. Kuvaa rakennuksesta en saanut emmekä käyneet sen luona uudestaan. Sisältäkin rakennus olisi ollut vierailemisen arvoinen.
Auto jätti meidät toivomaamme paikkaan ja hinta oli 500 dinaaria. Ylihintaa sekin, mutta euroissa 2,27, joten tinkiä ei kannattanut. Laitanpa tähän tiedoksi, että myöhemmin Saharassa huomasimme bensan maksavan 0,13 eur / litra.
Marttyyrien aukiolla huomasin aidoilla eristettynä kaivausalueen. Tietoja siitä ei löytynyt, mutta kyseessä voi olla vaikka roomalaisajan raunioita, onhan sellaisia mm. Algerin länsipuolella reilun 70 kilometrin päässä Tipasassa ja vajaan 100 kilometrin päässä Cherchellissä.
Marttyyrien aukiolla huomasin aidoilla eristettynä kaivausalueen. Tietoja siitä ei löytynyt, mutta kyseessä voi olla vaikka roomalaisajan raunioita, onhan sellaisia mm. Algerin länsipuolella reilun 70 kilometrin päässä Tipasassa ja vajaan 100 kilometrin päässä Cherchellissä.
Aukio ja sen ympärillä sekä lähikaduilla olevat valkoiset ranskalaisajan rakennukset ovat upeita.
Aukion itäpuolella lähellä rantaa on vuonna 1660 valmistunut Djama'a al-Djedid moskeija, jonka vieressä näytti Googlen kartan mukaan olevan ravintoloita. Ilpo jäi istumaan aukion keskellä olevan huvimajan luo vihreissä housuissaan, kun lähdin kiertämään moskeijaa. Ei löytynyt ulkopuolelta ravintoloita. Huomasin portaat rakennuksen yhdellä kulmalla ja lähdin kulkemaan niitä alaspäin. Siellä oli muutama ravintola, joista yksi oli jopa auki, mutta arvasin, ettei Ilpo tule sellaiseen paikkaan, johon pitää kulkea portaita pitkin.
Kuljin vielä katsomaan aukion länsipuolen sivukatujen tarjonnan, mutta siellä korjattiin illan myyntiartikkeleita pois kadulta eikä meille sopivaa ravintolaa näyttänyt olevan. Täällä pari kauppiasta huuteli perääni ja tarjosi ostettavaksi myymiään tuotteita ja pikkupoika koitti myydä paperinenäliinoja, mutta pääsin helposti jatkamaan matkaa.
Rue Aoua Abdelkaderin päässä näkyi iltavalaistuna Ketchaoua moskeija, jonka olin nähnyt edellisenä päivänä jo pariin kertaan. Ohitin myös taateleita myyvän liikkeen, mutta en vielä tehnyt ostoksia.
Menimme yhdessä Ilpon kanssa Bd Ernesto Che Guevaran meren puoleiselle jalkakäytävälle valokuvaamaan auringonlaskun valaisemaa satamaa, merelle lähteviä kalastaja-aluksia taustanaan Djamaâa El-Djazair moskeija, joka on maailman kolmanneksi suurin ja jonka minareetti on maailman korkein 265 metriä sekä rantakadun upeita hallintorakennuksia ja Admiralty majakkaa.
Liikenne ei ollut enää kovin paha, mutta kyllä autojen sekaan oli mentävä suojateilläkin. Eivät ne pysähtyneet jalankulkijoita varten. Hieman pelotti, kun Ilpo köpötteli hitaasti keppinsä kanssa kadun yli. Kuvaa ottaessani kävi leikillisesti mielessä, että tämäkö oli viimeinen kuva, jonka Ilposta otin ennen kuin joku auto ajaisi hänen päälleen.
Kuvanottopaikalla näytti siltä, että siitä saisi hyvin taksin. Olimme jo päättäneet mennä taksilla hieman lähemmäs hotellia Rue Didouche Mouradin varrelle, jossa Googlen kartan mukaan näytti olevan useita ravintoloita. Taksi pysähtyi ja siihen tuli kanssamme kaksi nuorta miestä meiltä mitään kysymättä. Ilpo otti taas uhkarohkeasti salaa valokuvan. Miehet neuvoivat taksikuskia, mihin meidät kannattaisi jättää ja jäivät itsekin pois samassa paikassa.
Pysähdyimme Le Myriam ravintolan terassin eteen. Taksin mittari näytti 217 dinaaria, maksoin 300 (1,36 eur), koska satasta pienempiä kolikoita ei ollut. Ravintolassa oli tarjolla monenlaista pikaruokaa, palvelu oli kohteliasta ja nopeaa. Voileipägrillissä lämmitetty kana-vihannes tortilla-annos oli maukas ja nälkä lähti. Hinta oli kahdelta juomineen 1100 dinaaria (5,- euroa).
Kävelimme leppeässä ilmassa takaisin hotelliin ja totesimme, että tämän kadun varteen olisi kannattanut tulla syömään jo aikaisemmin, sillä sen varrella oli useita terassiravintoloita.
Seuraavana päivänä reissu jatkui tutustumaan Cherchellin ja Tipasan roomalaisajalta peräisin oleviin raunioihin ja museoon.
Kaikki Algerian jutut:
Timimoun Saharassa
Oran
Hienon näköinen tuo kasvitieteellinen puutarha! Ja kiinnostava tieto, että ensimmäistä Tarzan-elokuvaa on kuvattu siellä. Niitä onkin tullut aikoinaan katsottua. Täytyy hämmästellä tuota hintatasoa, se on ällistyttävän edullinen. Taksit todella edullisia, mutta niin näyttää olevan ruokakin. Hyvä, että sopiva ravintola löytyi. Itseäni aina turhauttaa, jos etsimiseen menee paljon aikaa.
VastaaPoistaKasvitieteellinen puutarha oli mukava ja rauhallinen käyntikohde muuten ruuhkaisessa kaupungissa. Hintataso yllätti, taisi voittaa edullisuudellaan kaikki paikat joissa olen käynyt.
VastaaPoistaSe, että algerialainen kasvitieteellinen puutarha on toiminut kuvauspaikkana Tarzan-elokuvassa, on kyllä erittäin hauskaa! Hauskaa on kyllä myös tuo hintataso mustan pörssin rahanvaihtoa harjoittaville. Joku tosiaan saisi varmasti vähän enemmänkin dinaareja, mutta pitää muistaa, että ulkomaalaisille kurssi on maasta riippumatta aina vähän huonompi. :)
VastaaPoistaKasvitieteellinen puutarha on tainnut olla 1930-luvulla Tarzan-elokuvien kuvausaikaan hiukan erinäköinen kuin nykyään, mutta hauskaa oli tosiaan nähdä nuo liaanit ja lammikko niiden alapuolella.
VastaaPoistaMustan pörssin rahanvaihto on aina ollut hauska harrastus minulle vaikka syy sellaisen esiintymiseen ei hauska asia olekaan.