torstaina, helmikuuta 13, 2020

Tansania Sansibar Chuini 2020

Sansibar on Tansanialle kuuluva joukko Intian valtameren saaria.  Pääelinkeinoja ovat mausteiden viljely ja turismi. Pääsaari on nimeltään Unguja, josta käytetään usein nimeä Sansibar (Zanzibar).  Saman niminen on saaren "pääkaupunki", jonka vanhinta osaa kutsutaan nimellä Stone Town eli Kivikaupunki.
Suurin osa saarien asukkaista on n. 2000 eaa Afrikan mantereelta tulleita afrikkalaisia. 1500 - 1600-luvuilla saaria hallitsi Portugali. 1600-luvun lopussa saaret siirtyivät Omanin sulttaanin alaisuuteen ja saarille tuli arabialaisia, jotka ovat edelleen yksi suurimpia väestöryhmiä. 99 % koko väestöstä on nykyään islaminuskoisia.  1800-luvulla Omanin sulttaani siirsi hovinsa Sansibariin ja siitä tuli Itä-Afrikan tärkein kauppakaupunki, kauppatavaroinaan orjat ja norsunluu. Sulttaani edisti mausteviljelyä ja saarelle perustettiin paljon plantaaseja ja arabit jäivät alueelle.

1800-luvun puolivälin jälkeen Oman ja Sansibar erosivat eri sulttaanikunniksi ja Iso-Britania vaati orjakaupan lakkauttamista.  Brittien tuella valtaan noussut uusi sulttaani lakkautti orjakaupan 1897. Saari joutui englantilaisten haltuun, mutta sitä hallittiin arabisulttaanien avulla.  Kun orjat vapautettiin, he  jäivät saarelle pääasiassa vuokraviljelijöinä. Intialaisia alkoi saapua saarille ja monet maa-alueet joutuivat intialaisten haltuun.

Joulukuussa 1963 Sansibar itsenäistyi Iso-Britaniasta ja siitä tuli perustuslaillinen sulttaanikunta. Tammikuussa 1964 tapahtui vallankumous, joka johti aasialais- ja arabiväestön kansanmurhaan. Vallankumouksen jälkeen Tanganjikan presidentti lähetti saarelle apujoukkoja auttamaan šheikkiä palauttamaan järjestystä. Toukokuussa 1964 Tanganjika ja Sansibar yhdistyivät ja muodostettiin Tansanian yhdistynyt tasavalta.

Saavuimme Sansibariin maanantaiaamuna 27.1.2010 QatarAirwaysin lennolla. Vantaalta oli noustu koneeseen vajaat 15 tuntia aikaisemmin.  Lentokoneen laskeutuessa saarelle kiinnitti huomiota se, että rannoilta puuttuivat suuret monikerroksiset hotellit.  Hyvä niin.
'
Lentoasemarakennus oli vaatimaton, mutta uusi sellainen oli rakenteilla.  Kaikkien matkustajien piti täyttää maahantulokaavake ja viisuminkin olisi voinut hankkia täältä.  Minä olin taistellut e-viisumianomusten kanssa muutama viikko ennen matkaa ja todennäköisesti hankin turhaan kummallekin kaksi eri viisumia. Kävimme reissun puolivälissä Keniassa, mutta siitä kerron myöhemmin. 

20 kilometrin matka lentokentältä majapaikkaamme Mangrove Lodgeen tehtiin hotellin kautta tilatulla taksilla.  Maksoimme kyydistä hotelliin 35,- USD.  Osa päätiestä oli melko huonossa kunnossa, mutta sitä oltiin parantamassa.  Daladala kuorma-autobussit kulkivat täysinä ja matkustajia roikkui myös lavan ulkopuuolella. 

Kuorma-autojen lavoille hyppi matkustajia kyytiin liikennevaloissa. 

Viimeinen reilu kilometrin matka päätieltä majapaikkaamme Mangrove Lodgeen Chuinin kylässä tehtiin vaatimatonta päällystämätöntä tietä pitkin. 

Maasai-asuun pukeutunut nuorimies kantoi matkalaukkumme taksista huoneemme eteen.  Kun kysyin, saanko ottaa hänestä valokuvan hän halusi ottaa älypuhelimellaan kuvan myös minusta. 


Mangrove Lodge on sansibarilais-italialaisen pariskunnan pyörittämä viiden majoitusbungalovin yritys, jossa on 10 mukavuuksin varustettua huonetta.  
Aamiainen kuului huonehintaan ja keittiöstä tuotiin pöytiin päivittäin erilaisia mehuja, hedelmiä ja paikallisia pannulla paistettuja sekä uppopaistettuja leipiä.  Noutopöydästä sai jugurttia, mysliä, vihanneksia, juustokuutioita ja munakkaan saattoi tilata erikseen. 


Mangrove Lodge oli sen verran syrjässä, että päädyimme syömään siellä koko oleskelumme ajan.  Tarjolla oli lounaaksi herkullisia salaatteja, täytettyjä leipiä yms.  Ravintolan nurkassa oli iso vesipullo ja hotellin nettisivuilla onkin ohjeistettu asiakkaita ottamaan mukaansa omat pullot, joihin voivat ottaa vettä, joten sitä ei tarvinnut ostaa erikseen. Hotellissa elellään hyvin ympäristöystävällisesti ja toiveena oli, että asiakkaat vievät mukanaan kaikki muovijätteet.  Muovipussien maahantuonti ja käyttö kiellettiin Tansaniassa 1.6.2019 alkaen. 
Kahvia ja teetä oli tarjolla ilmaiseksi ravintolan nurkauksessa koko päivän ajan. 

Illallismenu ilmestyi liitutaululle viiden aikaan iltapäivällä.  Kolmen ruokalajin illallisen sai 20,- dollarilla, 2 ruokalajia maksoi 15,- USD. Illallistarjoilu alkoi klo19:30. 
Chillailukatos ja ravintola rannalta kuvattuna



Ilmainen netti toimi ravintolan lisäksi chillailukatoksessa, joka oli mukavan varjoinen paikka myös lueskeluun ja nousu- sekä laskuvesivaihtelun ja hyörinän seuraamiseen viereisessä merenlahdessa. 


Puutarhassa oli hyvän kokoinen uima-allas, jossa ei koskaan ollut ruuhkaa.  Siellä oli hyvä harrastaa kuntouintia ja vesijuoksukin onnistui altaan syvemmässä päässä. 




Merenranta oli uima-allasalueen vieressä, mutta uimista ja snorklailua haittasi voimakas vuorovesivaihtelu ja mangrovekasvillisuus rannalla.  Sinänsä hienoa, ettei puita ole hakattu pois kuten niin monilla muilla rannoilla tälläkin saarella. Merenrantojen ja jokisuistojen mangrovekasvusto sitoo hiiltä enemmän kuin mikään muu ekosysteemi, jopa 1000 tonnia hehtaaria kohden kertoo YK:n ympäristöohjelma Unep. 
Majapaikkamme omistajapariskunnan mies Haji oli kotoisin näiltä seuduilta ja hänen kanssaan pääsimme tutustumaan paikallisten elämään. 




Kävimme Chuinin kyläkeskuksen lastentarhassa ja koulussa. Koulunkäynti on ilmaista, mutta lapsille pitää tasa-arvon vuoksi hankkia samanlaiset koulupuvut. Koulussa on lapsia 2100 ja koulua käydään kahdessa vuorossa.  Yhdessä luokassa/ryhmässä on oppilaita 70 - 90.  Luokissa näytti olevan kova kuri.  Pienetkin lapset istuivat kiltisi paikallaan.  Opettajilla oli kyllä risu kädessään, joten sillä saattoi olla jotain merkitystä.  


Koulussa ei ollut ilmaista ruokatarjoilua vaan lapset kävivät ostamassa eväitä koulun vieressä olevasta kioskista tai  koulun kulmalle tulleilta äideiltä, jotka myivät syötävää lapsille.  

Päiväkodin viereen oltiin rakentamassa wc:tä, jonka rakentamista Mangrove Lodge ja sen vieraat tukivat lahjoituksillaan ja juomarahoillaan.


Kävimme myös paikallisella terveysklinikalla, jonka uudistamista ja laajentamista Mangrove Lodge tukee. Klinikkarakennuksen viereen on rakennettu katos, jossa terveydenhoitajan tai lääkärin vastaanotolle menevät voivat odottaa vuoroaan auringonpaisteelta ja mahdolliselta sateelta suojassa.
Oli mukavaa nähdä, että myös miehet kävivät vastaanotolla pienten lasten kanssa.

Remontoitavaa riitti, mutta vastaanottohuone oli jo saanut uuden maalipinnan seinilleen. Jokaisella vastaanotolle tulijalla oli vihko, joka kaiketi ajoi saman asian kuin meidän Omakanta-systeemimme.  Vihkoon kirjoitettiin muistiinpanot käynnistä.  Lääkärillä oli myös iso muistikirja, johon hän teki merkintöjä. Mangrove Lodge majoittaa ja tekee yhteistyötä vuosittain ulkomaalaisen lääkäriryhmän kanssa, joka tulee paikalle pariksi viikoksi auttamaan paikallaisia.  


Klinikalla oli myös pieni apteekki, josta löytyi lääkkeitä monenlaisiin vaivoihin. 






























Hajin johdattamana pääsimme tutustumaan paikalliseen kylään.  Sen läpi menee pieni joki, jossa lapset pulikoivat virkistyäkseen ja naiset pesevät pyykkiä. Pyykit kuivuvat auringonpaisteessa nopeasti. 

Savitaloihin syntyi katto näppärissä sormissa palmun lehdistä ompelemalla



Tulisija ruoan valmistamiseen oli talojen etuosassa pelti- tai palmunlehtiseinäkkeen suojassa, mutta avoimesta ovesta savu meni nukkumis- ja säilytystiloihin. 
Lapset valmistivat talon nurkalla banaaneista ateriaa ja olivat kiinnostuneita vieraista. 


Vettä kannettiin kätevästi pään päällä ja ruoanvalmistusastia puhdistui pienessä vesilammikossa hiekan ja veden avulla. 



Polkupyöräkorjaamo ja kalakauppa löytyivät päätien varrelta vastapäätä moskeijaa. 

Neljä vuorokautta kului Mangrove Lodgen alueella tosi mukavasti uiden, lueskellen, syöden ja tutustuen kävellen lähiseutuun.   Naapuritontilla oli sulttaani Barghasin rakennuttaman Chuinin linnan rauniot.














Vajaan kilometrin päässä etelään päin rantaa kävellessä oli paikallinen kalatori ja kalastajakylä.  Kalastajat toivat saaliinsa rantaan ja paikalliset kävivät ostoksilla.  Valokuvien ottaminen oli hiukan haastavaa, sillä moni kieltäytyi kuvan ottamisesta.  Muutama päivänvarjolla ja pöydällä varustautunut kauppias möi värikkäitä kiinalaisia vahvasta materiaalista tehtyjä muovikasseja.  Ohuet muovikassit ja muovipussit ovat olleet kiellettyjä Tansaniassa vajaan vuoden verran. 



Ennen auringonlaskua nousuvesi oli korkeimmillaan ja paikalliset nuoret kokoontuivat rantaan uimaan ja urheilemaan.  Pojat tekivät kymmeniä punnerruksia ja syviä vuorojalan kyykkyjä rytmikkään musiikin soidessa taustalla ja tyttöjen istuessa varjossa puiden alla. 
Aurinko laski illalla puoli seitsemän ja seitsemän välissä, jolloin kalastajat lähtivät taas saalistusmatkalleen. 

Perjantaina 31.1.2020 lensimme puoli tuntia Sansibarilta Kenian Mombasaan tehdäksemme pienen luontoretken Tsavo East kansallispuistossa.  Kuvia ja matkakertomus siirtyy pilviin vähitellen.
Lisää kuvia Chuinin alueesta löytyy Metkaamatkustelua kuvat sivustolta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti