Aamupäivällä oli aika pakata tavarat ja viettää viimeiset (ja melkeinpä ainoat) hetket Krabin Ao Nangin Peace Laguna hotellialueen uima-altaalla, sillä yhden jälkeen lähdimme kohti Koh Lantaa.
Menimme isolla bussilla Krabin Tesco Lotus kauppakeskukseen, emmekä suinkaan mopo-taksilla, jotka muuten tulivat tutuksi. Kauppakeskuksessa oli aikaa tunnin verran tehdä ostoksia tai syödä jotakin. Alakerran ruokapaikassa oli jännä systeemi, samanlainen kuin aikoinaan Hartwall Areenalla. Ensin piti ostaa kortti, johon ladattiin rahaa. Sitten saattoi mennä eri ruokapisteisiin tekemään ostoksia eli ostaa jostakin kanankoipia ja vinguttaa korttia. Mukaan sai ostokset lautasella ja niistä kuitin. Seuraavasta paikasta haettiin vihanneksia ja taas vingutettiin korttia ja saatiin kuitti + tuotteet lautasella jne. Kun ei enää halunnut ostaa mitään, mentiin takaisin kassalle, josta sai kortin käyttämättömän arvon rahana takaisin.
Siirryimme pikkubusseihin, joihin väki jaettiin hotelleittain. Automatkan, parin lossimatkan ja taas pienen automatkan jälkeen olimme perillä Lanta Sand Hotell & Spa resortissa.
Täälläkin hotelli koostui päärakennuksesta ja laajalle puutarha-alueelle kasvillisuuden sekaan piiloutuvista bungaloweista. Meillä oli 55 neliöinen huone kolmannessa kerroksessa, tai oikeastaan makuuhuone ja olohuone + kylppäri ja parveke, jossa pieni kastautumisallas. Suurin osa hotelin asukkaista on ruotsalaisia lapsiperheitä, kuten koko Lantan matkailijoista. Heitä on kuulemma jopa 90 %. Se on melkein kiusallista tai ainakin tuntuu hassulta, kun joka puolella kuulee puhuttavan ruotsia.
Kuuden jälkeen meitä tultiin hakemaan lavataksilla AM:n infoon. Siellä Anne-opas kertoi saaresta ja Raya diversin opas retkistä, jotka kaikki liittyvät tavalla tai toisella mereen.Palasimme mopotaksilla hotellille ja menimme syömään läheiseen rantaravintolaan.
Lauantai 24.1.2009
Ensimmäinen aamiainen uudessa ravintolassa oli iloinen yllätys. Erilaisia hedelmiä oli tarjolla vielä enemmän kuin Krabilla. Myös leipiä ja sämpylöitä oli useaa lajia, mutta juustoa oli vain yhdenlaisia yksittäin pakattuja viipaleita, jotka nekin oli laitettu vinottain kahteen osaan, joten kelmun poistaminen juuston päältä oli tosi vaikeaa. Kinkkuviipaleet olivat vesiastiassa kuten Krabillakin. Lämpimiä ruokia ja munakkaita sai sitten eurooppalaiseen ja aasialaisen makuun, joten ei täällä nälkä yllätä.
Aamiaisravintola oli ihastuttavasti rannan tuntumassa, pihalla löytyy riippukeinuja, uima-altaita on lapsille ja aikuisille, parin kerrostalon lisäksi alueella on lukuisia bungaloweja ja alue tuntuu olevan ”keskellä sademetsää” . Viereisellä tontilla on vaatimattomampia ”reppumatkaajien” majoja ja rannalla kulkevat kauppiaat näyttivät pitävän lepopaikkana puiden varjostamaa rantaa hotellimme edustalla.
Aamupäivän vietimme rannalla, uimme snorkkeleiden kanssa rannan pohjoispäähän, jossa oli kalliota ja näkyi muutamia kaloja, muuten hiekkaranta on aika tylsä snorklaajalle.
Kävin myös rannalla niska-hartia hieronnassa, hinta 350,-. Niskani on mennyt ikävästi jumiin, johtuu ehkä yhtäkkisestä paljosta uinnista ja huoneen voimakkaasta ilmastoinnista.
Rannalta poistuttuamme käväisimme uimassa myös parvekkeemme alapuolella olevissa uima-altaissa. Täällä altaat ovat mukavan isoja ja kuntouintiin olisi tosi hyvät mahdollisuudet. Iltapäivänokosten aikaan yllätti voimakas sadekuuro, mutta se oli pian ohi.
Lauantai 24.1.2009
Ensimmäinen aamiainen uudessa ravintolassa oli iloinen yllätys. Erilaisia hedelmiä oli tarjolla vielä enemmän kuin Krabilla. Myös leipiä ja sämpylöitä oli useaa lajia, mutta juustoa oli vain yhdenlaisia yksittäin pakattuja viipaleita, jotka nekin oli laitettu vinottain kahteen osaan, joten kelmun poistaminen juuston päältä oli tosi vaikeaa. Kinkkuviipaleet olivat vesiastiassa kuten Krabillakin. Lämpimiä ruokia ja munakkaita sai sitten eurooppalaiseen ja aasialaisen makuun, joten ei täällä nälkä yllätä.
Aamiaisravintola oli ihastuttavasti rannan tuntumassa, pihalla löytyy riippukeinuja, uima-altaita on lapsille ja aikuisille, parin kerrostalon lisäksi alueella on lukuisia bungaloweja ja alue tuntuu olevan ”keskellä sademetsää” . Viereisellä tontilla on vaatimattomampia ”reppumatkaajien” majoja ja rannalla kulkevat kauppiaat näyttivät pitävän lepopaikkana puiden varjostamaa rantaa hotellimme edustalla.
Aamupäivän vietimme rannalla, uimme snorkkeleiden kanssa rannan pohjoispäähän, jossa oli kalliota ja näkyi muutamia kaloja, muuten hiekkaranta on aika tylsä snorklaajalle.
Kävin myös rannalla niska-hartia hieronnassa, hinta 350,-. Niskani on mennyt ikävästi jumiin, johtuu ehkä yhtäkkisestä paljosta uinnista ja huoneen voimakkaasta ilmastoinnista.
Rannalta poistuttuamme käväisimme uimassa myös parvekkeemme alapuolella olevissa uima-altaissa. Täällä altaat ovat mukavan isoja ja kuntouintiin olisi tosi hyvät mahdollisuudet. Iltapäivänokosten aikaan yllätti voimakas sadekuuro, mutta se oli pian ohi.
Auringonlaskun aikaan (n. klo 18.30) istuimme jo rantaravintolassa. Tarjoilija höpötti jotakin päivän erikoisuudesta pizza… barracuda.. jne. siitä ei saanut mitään selvää, mutta tilasin sitten sellaista hapanimeläkastikkeella. Annos ei todellakaan ollut pizzaa vaan normaali kala-annos, mutta erittain herkullinen. Ilpolla oli pääruokana jotakin sianlihaa. Taas saatiin ateria juomineen alle 700:lla.
Sunnuntai 25.1.2009
Aamupäivällä uimme ja snorklailimme sekä teimme melontaretken rannallamme. Hotelistamme saa lainata ilmaiseksi kanootteja. Ilpo meloi ja minä nautiskelin auringosta. Kävimme ensin Long Beachin (Phra-Ae Beach) pohjoisosassa olevan niemen toisella puolella eli Khlong Dao Beachin eteläosassa ja sitten palasimme hotellimme kohdalle ja käväisimme siitä muutama sata metriä etelään. Ilpo hyppäsi veteen kesken matkan ja jouduin melomaan takaisin omaan rantaamme, mutta hyvin se sujui.Puolen päivä jälkeen lähdimme mopotaksilla Cha-Da Beach Resort hotelliin, koska Ilpo halusi kokeilla laitesukellusta.
Sieltä kävelimme rantaa pitkin Royal Lanta Resort hotellille ja sen bungalow alueen läpi maantielle, josta otimme mopotaksin hoteliin. Oppaan mukaan taksin hinnan piti olla 30,- / henkilö esim. Lanta Sandista Saladaniin, mutta meiltä on jokaisesta taksimatkasta pyydetty 100,-. Olen maksanut 80,- eikä kuski ole sitten pyytänyt lisää.
Auringonlaskun aikaan istuimme jo taas illallisella.
Otin itselleni alkupalaksi katkarapucoctailin ja Ilpo otti ”Cheec salad” tai jotain muuta sen tapaista. Taisi olla ruokalistassa kirjoitusvirhe, sillä salaatti näytti monipuoliselta chef tai miten nyt kirjoitetaankaan päällikön salaatti. Pääruoiksi otimme “Fried rice with chicken” ja “Red snapper with soya souce”. Lasku juomineen (mehut + vedet) noin 700,-. Viereisestä nettikahvilasta haimme muutaman postikortin ja jäätelöt ja opetimme työille hiukan suomen kieltä. Täällähän monet yrittävät puhua meille ensin muutaman sanan ruotsia.
Maanantai 26.1.2009Kello oli soimassa 6.40, jotta kerkesimme käydä aamiaisella ennen klo 7.50 tapahtuvaa retkelle lähtöä. Ajoimme ensin lavataksilla Koh Lantan vanhaan kaupunkiin, josta nousimme Raya Diversin pieneen laivaan.
Noin 1,5 tunnin jälkeen saavuimme Koh Mukin saarelle, jonka keskellä on Morakot cave. Uimme tämän 80 metriä pitkän tunnelin kautta saaren keskellä olevalle laguunille (Emerald Cave). Suurimmalla osalla asiakkaista oli pelastusliivit päällä ja tarkoitus oli, että pidimme kiinni narusta, joka oli solmittu oppaan kuljettamaan pelastusrenkaaseen. Kieltäydyimme Ilpon kanssa liiveistä, mutta narun jatkeena toki liikuimme. Olimme valitettavasti liian lähellä toisiamme, joten uimisesta ei oikein tullut mitään. Saaren sisällä ollut laguuni oli mielenkiintoinen ja kaunis. Valitettavasti siitä ei tullut valokuvia, koska kamerat jäivät laivaan. Jollain toisella ryhmällä henkilökunta kuljetti asiakkaiden kameroita tunnelin läpi vedenpitävässä kassissa.
Päivän aikana snorklailimme parissa paikassa lähisaarten tuntumassa. Kauniita kaloja ja pohjan koralliesiintymiä oli mukavaa katsella. Näimme myös lepakkoyhdyskunnan erään kalliosaaren seinämässä. Nautimme päivän aikana lounaan ja hedelmiä sekä vettä oli koko ajan tarjolla.
Paluumatkalla kävelimme läpi Koh Lantan Old Townin. Se oli kuin vanha kiinalainen kaupunki, sellainen, joita joskus näkee filmeissä.
Kotimatka hotellille sujui taas lavataksilla ja maisemia ihaillen. Näimme pari norsua ratsastajineen tien varressa kuten aamullakin, mutta kunnon kuvat jäivät saamatta, sillä kamera ei ollut valmiina.
Lähdimme illalliselle vasta auringon laskettua. Ruoan tilaaminen ravintolassa on aina yhtä jännittävää, koska ruoka-aineiden nimet englanniksi eivät aina ole tuttuja tai sitten listalla on kirjoitusvirheitä tai siellä ei ole mainittu kaikkia ruokalajien aineosasia. Otimme alkudrinkeiksi minulle tutun ja turvallisen mixed fruit shaken ja Ilpolle ”Lyncee juice” tarjoilija tosin puhui jotain ”Long jump juice” epäselväksi jäi, mitä juoma sisälsi, mutta hyvää se oli. Alkusalaattimme nimi oli ”Papaya carrot salad”. Se oli niin tulista, että itku meinasi tulla silmään. Siinä oli myös papuja, pähkinöitä ja tomaattia ym. salaista ja vaikka maku olikin tulinen, teki mieli silti ottaa lisää. Pääruoaksi Ilpo otti T-luu pihvin ja ranskalaisia perunoita (ei kuulemma ole koskaan ennen syönyt T-luu pihviä) ja minä Fried chicken with sweet and sour sauce ja toki myös riisiä. Nyt oli aika myös maistaa ensimmäistä kertaa Singha olutta. Jälleen lasku oli hiukan yli 600,- eli kyllä täällä syö melko edullisesti edelleen, jos tyytyy ravintolaan ilman kankaisia lautasliinoja yms.
Tiistai 27.1.2009
Päiväksi ei ollut mitään suunniteltua ohjelmaa. Nautimme aamiaisesta hedelmineen.
Tiistai 27.1.2009
Päiväksi ei ollut mitään suunniteltua ohjelmaa. Nautimme aamiaisesta hedelmineen.
Lueskelimme ja välillä uimme ja sitten kävelimme rannalla. Kalastajia meni veneissään ohi.
Ranta oli ihastuttavan rauhallinen vaikka erilaisia baareja, ravintoloita, matkatoimistoja ja majoituspaikkoja on rannan tuntumassa runsaasti. Kävin päivän aikana varaamassa eräästä toimistosta meille huomiseksi snorklausretken Phi Phin saarille. Pikaveneillä olisi päässyt hintaan 1300,- - 1600,- ja isommalla laivalla hinta oli 800,- / henkilö. Myyjä kysyi, miksi emme mene pikaveneellä, sanoin ettemme pidä niistä.
Alkuillasta lähdimme mopotaksilla Saladaniin shoppailemaan ja syömään.
Rantakatu toi mieleen Hua Hinin, sillä kalaravintoloita oli samaan tapaan rakennettu pylväiden päälle vuorovesivaihtelun ulottumattomiin.
Menimme kadun länsipään viimeiseen ravintolaan, tarkoituksena nähdä auringonlasku, mutta olimme itse asiassa niin luoteessa, että aurinko jäi näkemättä. Sen sijaan näimme kalastajia rannalla ja kurkistin kameran läpi myös viereiseen kotiin.
Alkupalaksi otimme Chef´s salaatin ja valkosipulileipiä, pääruoaksi otin annoksen kanaa ja Ilpo grillattua kalaa, mutta hän ei kerennyt montaa suupalaa kalastaan nauttia kun sai ruodon kurkkuunsa.
Tarjoilija toi leipää, banaania ja limettejä ja sanoi, että kannattaa puristaa kurkkuun sitruunaa / limettiä ja syödä sitten isoja leipäpaloja ja banaanin paloja. Näin ruoto mahdollisesti irtoaisi. Ruoto ei tuntunut irtoavan ja niinpä lähdimme tarjoilijan ehdotuksesta Saladanin lääkäriasemalle muutaman sadan metrin päähän. Siellä olisi pitänyt olla lääkärin kahdeksaan asti. Ei ollut lääkäriä vaikka kello oli vasta 19.30. Sain sairaanhoitajan (mies) kurkkaamaan Ilpon kurkkuun, mutta hän ei nähnyt siellä mitään eikä osannut neuvoa muuta kuin odottaa aamuun tai mennä läheiselle hammaslääkäriasemalle, jossa hammaslääkäri voisi välineillään ottaa ruodon pois, jos sellaisen näkisi.
Lähdimme etsimään hammasääriä neuvotusta suunnasta, mutta ei löytynyt. Onneksi olimme seuramatkalla ja niinä soitimme oppaalle. Hän neuvoi menemään hotellimme lähettyvillä olevan tohtorin luo, jonka olisi pitänyt olla paikalla klo 21:een asti. Otimme mopotaksin ja väillä jo luulin kuskia huijariksi, koska ajoimme pimeää maantietä kauas kohti etelää. Lopulta tohtorin vastaanotto tuli eteen, mutta se oli pimeänä. Soitin kyltissä näkyvän numeroon, mutta sieltä ei vastattu.
Opas oli neuvonut menemään hotelliin ja pyytämään sieltä apua. Niinpä pyysimme odottamaan jäänyttä kuskia viemään meidät hotelliimme. Vastaanotossa ei kukaan oikein osannut auttaa. Soitin taas oppaalle ja kysyin, onko täällä mitään lääkäriä, jonka luokse voisi mennä. Opas puhui sairaalasta ja pyysi antamaan kännykän hotellin henkilökunnalle. Puhelu katkesi ja seisoimme hetken neuvottomina. Joku respan henkilökunnasta mainitsi, että sairaala on tosi kaukana. Ilpo valitti, että hengittäminen on tullut vaikeaksi. Respan vastaava pläräsi jotakin muistivihkoa, enkä yhtään tiennyt mihin asia liittyi. Sitten hän soitti ja tuntuikin soittavan taas oppaalle. Sain luurin käteeni ja kuulin, että” teidät viedään sairaalaan”. En tietenkään ymmärtänyt mistä oli kysymys ennen kuin hotellin oven eteen tuli hotellin oma pienoiskuorma-auto ja kuskina oli tuttu poika respasta. Niinpä lähdimme klo 20.30 kohti Old Townissa olevaa sairaalaa. Onneksi auto oli iso ja turvallisen tuntuinen, sillä kuljimme pimeitä huonokuntoisia teitä pitkin ja tulimme jo 20 minuutin kuluttua sairaalan eteen. Poika lupasi odottaa meitä.
Päivystyksessä oli muutama potilas ennen meitä. Touhu oli aika epämääräisen tuntuista. Paikalla pyöri muutama täysin valkoiseen housupukuun pukeutunut nuori hoitajatar, muutama valkotakkinen hoitajatar ja sitten huomasimme, että lääkäri oli nuori, pieni siviilivaatteissa oleva nainen. Ilpo pyydettiin ulkokatoksessa olevasta odotustilasta avonaisesta pariovesta tutkimushuoneeseen. Olin jo kirjoittanut Ilpon nimen, syntymäajan, kansallisuuden yms. yhteen lomakkeeseen ja kertonut kurkussa olevasta kalanruodosta. Sitten kysyttiin Ilpon paino ja mitattiin hänen verenpaineensa.
Tässä välissä palasi samaan isohkoon huoneeseen espanjalainen nainen, jonka ranne oli murtunut. Paikalla pyöri ilmeisesti hänen miehensä ja äitinsä sekä paikallinen autokuski. Lääkäri selitti röntgenkuvaa katsottuaan, että huomenna pitäisi mennä ortopedin luo Krabiin tai Phuketiin. Yöksi rouvalle laitettiin jonkinlainen kipsi käteen ja sitä laittoivat 4 hoitajaa ja lääkäri. Nainen sai selvästi myös jotain kipulääkkeitä.
Nyt lääkäri palasi Ilpon luo. Hän otti käteensä taskulampun ja sellaisen metallisen lastan, joita käytetään suuhun katsottaessa. Taskulamppu ei oikein toiminut. Meinasin tarjota tilalle laukussani olevaa otsalamppua, mutta siten joku hoitajista löysi paremman lampun. Hetken kurkkuun katsottuaan lääkäri totesi, ettei nähnyt siellä mitään. Hän totesi, että joko ruoto oli jo irronnut ja naarmuttanut ruokatorvea tai sitten se oli siellä vielä ja jos se olisi parinkin päivän kuluttua, niin olisi syytä mennä isompaan sairaalaan asiantuntijan luo. Ilpo sai kahta kipulääkettä (noin 3.ksi päiväksi) ja penisiliniä 10 päivän annoksen. Lasku oli 776,- bahtia, josta lääkärinpalkkio 500,- ja lääkkeet 277,- yhteensä siis noin 17,50 euroa.
Pääsimme aloittamaan matkan takaisin hotelliin klo 22.09 (hotellin auton kellon mukaan ;))ja olimme hotellilla 22.31. Annoin kuskipojalle 200,- tippiä ja kysyin sopiiko, että veloitus autosta lisätään huonelaskuun. Hän ei oikein sanonut mitään. Kysyin respassa, paljonko autokuljetus tuli maksamaan, ja sieltä sanottiin ettei mitään. Ilpo kurkku tuntui edelleen kipeältä, mutta hengenahdistusta ei enää ollut, joten ehkä ruoto oli jo luisunut alas rikkoen vain ruokatorven pintaa. Loppu hyvin kaikki hyvin.
Keskiviikko 28.1.2009
Aamulla klo 7.30 meidät tultiin hakemaan pienoiskuorma-autolla retkelle. Istuimme ensin kuljettajan takana olevilla penkeillä ohjaamossa, mutta läheiseltä bungalow-alueelta mukaan tuli saksalainen perhe pienen lapsen kanssa ja kysyin, haluavatko he tulla sisälle. Niinpä isä ja tytär menivät Ilpon viereen ja me istuimme äidin ja reppujen kanssa lavalla. Perheen äiti kysyi minulta olemmeko menossa vain päiväretkelle, he käyttivät samaa laivaa vain kuljetukseen saarille.
Satamassa eilisen kalaravintolamme vieressä huomasimme, että suurin osa laivaan tulevasta väestä oli tulossa reppujen ja matkalaukkujen kanssa. He käyttivät laivaa matkalla Phi Phin saarille tai Phuketiin. Meille oli yllätys, että laiva oli normaalissa reittiliikenteessä, mutta sehän selitti retken edullisen hinnan.
Lähdimme matkaan kello 8. Hieman ennen Ton Sai Bayn satamaa laivamme pysähtyi ja viereen tuli toinen laiva. Laivastamme siirtyi Phuketiin matkustavat ihmiset viereiseen laivaan. Sen jälkeen ajoimme satamaan ja siellä laivasta poistuivat melkein kaikki loput asiakkaat. Meitä jäi vain 20-30 ihmistä, jotka olimme ostaneet päiväretken snorklailemaan Phi Phin saarten tuntumaan.
Meidät vietiin ensin ennen kymmentä Phi Phi Lay saaren Maya Bay lahden rannan tuntumaan, josta saimme lähteä snorklailemaan. Lahdella oli ankkuroituna tai poijuissa kiinnitettyinä kymmeniä isompia ja pienempiä veneitä.
Lähdimme etsimään hammasääriä neuvotusta suunnasta, mutta ei löytynyt. Onneksi olimme seuramatkalla ja niinä soitimme oppaalle. Hän neuvoi menemään hotellimme lähettyvillä olevan tohtorin luo, jonka olisi pitänyt olla paikalla klo 21:een asti. Otimme mopotaksin ja väillä jo luulin kuskia huijariksi, koska ajoimme pimeää maantietä kauas kohti etelää. Lopulta tohtorin vastaanotto tuli eteen, mutta se oli pimeänä. Soitin kyltissä näkyvän numeroon, mutta sieltä ei vastattu.
Opas oli neuvonut menemään hotelliin ja pyytämään sieltä apua. Niinpä pyysimme odottamaan jäänyttä kuskia viemään meidät hotelliimme. Vastaanotossa ei kukaan oikein osannut auttaa. Soitin taas oppaalle ja kysyin, onko täällä mitään lääkäriä, jonka luokse voisi mennä. Opas puhui sairaalasta ja pyysi antamaan kännykän hotellin henkilökunnalle. Puhelu katkesi ja seisoimme hetken neuvottomina. Joku respan henkilökunnasta mainitsi, että sairaala on tosi kaukana. Ilpo valitti, että hengittäminen on tullut vaikeaksi. Respan vastaava pläräsi jotakin muistivihkoa, enkä yhtään tiennyt mihin asia liittyi. Sitten hän soitti ja tuntuikin soittavan taas oppaalle. Sain luurin käteeni ja kuulin, että” teidät viedään sairaalaan”. En tietenkään ymmärtänyt mistä oli kysymys ennen kuin hotellin oven eteen tuli hotellin oma pienoiskuorma-auto ja kuskina oli tuttu poika respasta. Niinpä lähdimme klo 20.30 kohti Old Townissa olevaa sairaalaa. Onneksi auto oli iso ja turvallisen tuntuinen, sillä kuljimme pimeitä huonokuntoisia teitä pitkin ja tulimme jo 20 minuutin kuluttua sairaalan eteen. Poika lupasi odottaa meitä.
Päivystyksessä oli muutama potilas ennen meitä. Touhu oli aika epämääräisen tuntuista. Paikalla pyöri muutama täysin valkoiseen housupukuun pukeutunut nuori hoitajatar, muutama valkotakkinen hoitajatar ja sitten huomasimme, että lääkäri oli nuori, pieni siviilivaatteissa oleva nainen. Ilpo pyydettiin ulkokatoksessa olevasta odotustilasta avonaisesta pariovesta tutkimushuoneeseen. Olin jo kirjoittanut Ilpon nimen, syntymäajan, kansallisuuden yms. yhteen lomakkeeseen ja kertonut kurkussa olevasta kalanruodosta. Sitten kysyttiin Ilpon paino ja mitattiin hänen verenpaineensa.
Tässä välissä palasi samaan isohkoon huoneeseen espanjalainen nainen, jonka ranne oli murtunut. Paikalla pyöri ilmeisesti hänen miehensä ja äitinsä sekä paikallinen autokuski. Lääkäri selitti röntgenkuvaa katsottuaan, että huomenna pitäisi mennä ortopedin luo Krabiin tai Phuketiin. Yöksi rouvalle laitettiin jonkinlainen kipsi käteen ja sitä laittoivat 4 hoitajaa ja lääkäri. Nainen sai selvästi myös jotain kipulääkkeitä.
Nyt lääkäri palasi Ilpon luo. Hän otti käteensä taskulampun ja sellaisen metallisen lastan, joita käytetään suuhun katsottaessa. Taskulamppu ei oikein toiminut. Meinasin tarjota tilalle laukussani olevaa otsalamppua, mutta siten joku hoitajista löysi paremman lampun. Hetken kurkkuun katsottuaan lääkäri totesi, ettei nähnyt siellä mitään. Hän totesi, että joko ruoto oli jo irronnut ja naarmuttanut ruokatorvea tai sitten se oli siellä vielä ja jos se olisi parinkin päivän kuluttua, niin olisi syytä mennä isompaan sairaalaan asiantuntijan luo. Ilpo sai kahta kipulääkettä (noin 3.ksi päiväksi) ja penisiliniä 10 päivän annoksen. Lasku oli 776,- bahtia, josta lääkärinpalkkio 500,- ja lääkkeet 277,- yhteensä siis noin 17,50 euroa.
Pääsimme aloittamaan matkan takaisin hotelliin klo 22.09 (hotellin auton kellon mukaan ;))ja olimme hotellilla 22.31. Annoin kuskipojalle 200,- tippiä ja kysyin sopiiko, että veloitus autosta lisätään huonelaskuun. Hän ei oikein sanonut mitään. Kysyin respassa, paljonko autokuljetus tuli maksamaan, ja sieltä sanottiin ettei mitään. Ilpo kurkku tuntui edelleen kipeältä, mutta hengenahdistusta ei enää ollut, joten ehkä ruoto oli jo luisunut alas rikkoen vain ruokatorven pintaa. Loppu hyvin kaikki hyvin.
Keskiviikko 28.1.2009
Aamulla klo 7.30 meidät tultiin hakemaan pienoiskuorma-autolla retkelle. Istuimme ensin kuljettajan takana olevilla penkeillä ohjaamossa, mutta läheiseltä bungalow-alueelta mukaan tuli saksalainen perhe pienen lapsen kanssa ja kysyin, haluavatko he tulla sisälle. Niinpä isä ja tytär menivät Ilpon viereen ja me istuimme äidin ja reppujen kanssa lavalla. Perheen äiti kysyi minulta olemmeko menossa vain päiväretkelle, he käyttivät samaa laivaa vain kuljetukseen saarille.
Satamassa eilisen kalaravintolamme vieressä huomasimme, että suurin osa laivaan tulevasta väestä oli tulossa reppujen ja matkalaukkujen kanssa. He käyttivät laivaa matkalla Phi Phin saarille tai Phuketiin. Meille oli yllätys, että laiva oli normaalissa reittiliikenteessä, mutta sehän selitti retken edullisen hinnan.
Lähdimme matkaan kello 8. Hieman ennen Ton Sai Bayn satamaa laivamme pysähtyi ja viereen tuli toinen laiva. Laivastamme siirtyi Phuketiin matkustavat ihmiset viereiseen laivaan. Sen jälkeen ajoimme satamaan ja siellä laivasta poistuivat melkein kaikki loput asiakkaat. Meitä jäi vain 20-30 ihmistä, jotka olimme ostaneet päiväretken snorklailemaan Phi Phin saarten tuntumaan.
Meidät vietiin ensin ennen kymmentä Phi Phi Lay saaren Maya Bay lahden rannan tuntumaan, josta saimme lähteä snorklailemaan. Lahdella oli ankkuroituna tai poijuissa kiinnitettyinä kymmeniä isompia ja pienempiä veneitä.
Meno oli aikamoista, kun ihmiset uivat veneiden ja laivojen välissä. Meren korallipohja oli upea ja kalojakin oli runsaasti, mutta kuinka kauan tilanne säilyy tällaisilla matkustajamäärillä? Tämä lahdenpoukama oli The Beach filmin salainen ranta.
Maya Bayltä poistuimme kiertämällä Phi Phi Lay saaren eteläkärjen, jotta näimme Viking luolan saaren pohjoiskärjen tuntumassa. Luola on saanut nimensä seiniin maalatuista monta sataa vuotta vanhoista kuvista, jotka tosin esittävät kiinalaisia kauppalaivoja. Me näimme luolan vain laivan kannelta sadan metrin päästä.
Maya Bayltä poistuimme kiertämällä Phi Phi Lay saaren eteläkärjen, jotta näimme Viking luolan saaren pohjoiskärjen tuntumassa. Luola on saanut nimensä seiniin maalatuista monta sataa vuotta vanhoista kuvista, jotka tosin esittävät kiinalaisia kauppalaivoja. Me näimme luolan vain laivan kannelta sadan metrin päästä.
Teimme vielä lyhyen pysähdyksen Phi Phi Donin erään pienen hiekkarantapoukaman luona ennen Ton Sai Bayn satamaan tuloa. Saimme snorklata taas kymmenien pikaveineden asiakkaiden kera varoen viereisen tyhjän laivan perään kiinnitettyjä kanootteja. Laivalle palattuamme meille tarjottiin lounas: riisin kera kanaa, vihanneksia ja kastiketta, jossa oli kaikenlaisia ”mykyjä”. Ruokajuomaksi sai pullovettä tai paikallista colajuomaa. Näitä ja vesimelonia sekä ananasta tarjottiin välipaloinakin. Ruokailun jälkeen lautasilta heitettiin jätteet mereen. Tokihan kalat syövät riisiä ja kanaakin luista, mutta tuskin ne luita syövät. Pian on upeat korallit kananluiden peitossa. Tämä ruoan heittäminen mereen ratkaisikin sen pienen ongelman, kun olin miettinyt, että miksi pienten raidallisten kalojen parvi ympäröi aina laivat pysähtyessämme snorklaamaan. Kalathan ovat oppineet, että pysähtyviltä laivoilta saa ruokaa ja tulevat siksi paikalle.
Klo 12.30 rantauduimme Ton Sai Bayn satamaan. Meno oli niin vilkasta, että harvoin näkee. Laivoja kiinnittyi satoine asiakkaineen laituriin. Niistä purkautui suurimmaksi osaksi päiväretkeläisiä, mutta myös paljon reppumatkaajia ja perheitä pienine lapsineen. Rannassa oli vieri vieressä kahviloita ja ravintoloita eikä sekä niiden edessä lukuisia pitkähäntäveneitä.
Klo 12.30 rantauduimme Ton Sai Bayn satamaan. Meno oli niin vilkasta, että harvoin näkee. Laivoja kiinnittyi satoine asiakkaineen laituriin. Niistä purkautui suurimmaksi osaksi päiväretkeläisiä, mutta myös paljon reppumatkaajia ja perheitä pienine lapsineen. Rannassa oli vieri vieressä kahviloita ja ravintoloita eikä sekä niiden edessä lukuisia pitkähäntäveneitä.
Uimiseen tarkoitettua rantaa ei ollut näkyvissä. Heti laiturin jälkeen lähti kauppakojujen reunustama tie kannaksen toisella puolella olevalle Loh Dalam Bay rannalle ”shortcut to beach 120 m”. Sekin ranta oli täynnä kauppa- ja ravintolakojuja sekä pitkähäntäveneitä, mutta oli siellä muutaman kymmenen metrin levyinen rantakaistale, joka oli varattu uimiseen. Pitihän senkin rannan kalakanta katsastaa, mutta kuten olettaa sopii, niin ei hiekkarannalla näkynyt juurikaan kaloja.
Paluumatkalle Lantalle lähdettiin hieman kahden jälkeen. Laivamme tuli taas melko täyteen reittimatkustajia. Mukana laivan ohjaamossa kulki lintu häkissä. Täällä on joka paikassa paljon häkkilintuja.
Phi Phin asuttu pääsaari tuhoutui pahoin tsunamissa joulukuussa 2004. Kasvillisuus on kuulemma paljon vaatimattomampaa kuin ennen, mutta uusia rakennuksia on keretty jo rakentaa kuulemma enemmän kuin niitä aikanaan oli ja rakentaminen vain jatkuu. Tulipahan tämäkin nähtyä, mutta vierailukohteena sitä ei kyllä enää voi suositella kenellekään.
Phi Phin asuttu pääsaari tuhoutui pahoin tsunamissa joulukuussa 2004. Kasvillisuus on kuulemma paljon vaatimattomampaa kuin ennen, mutta uusia rakennuksia on keretty jo rakentaa kuulemma enemmän kuin niitä aikanaan oli ja rakentaminen vain jatkuu. Tulipahan tämäkin nähtyä, mutta vierailukohteena sitä ei kyllä enää voi suositella kenellekään.
Saavuimme Saladaniin ennen neljää ja meillä olisi ollut kuljetus hotelliin. Jäimme kuitenkin ostamaan pientä välipalaa ja palasimme mopotaksilla kotiin. Matkan varrella on ollut mielenkiintoista seurata jalkakäytävän rakentamista. Sitä tehdään isolla työvoimaporukalla ilman koneita, mutta valmista on syntynyt viikon aikana jo muutama kilometri.
Palasimme illalla Saladaniin syömään ja taas oli ravintola täynnä ruotsalaisia lapsiperheitä. Kaikissa ravintoloissa on runsaasti syöttötuoleja lapsille, mutta tämän illan paikassa oli rivi keinuhevosiakin.
Palasimme illalla Saladaniin syömään ja taas oli ravintola täynnä ruotsalaisia lapsiperheitä. Kaikissa ravintoloissa on runsaasti syöttötuoleja lapsille, mutta tämän illan paikassa oli rivi keinuhevosiakin.
Valitsimme iltapalaksi pizzaa, mutta siitä täytyy sanoa, ettei se ollut hyvää. Pohja oli kuin murotaikinasta tehty. Ehkä kannatta Thaimassa keskittyä paikallisiin ruokalajeihin ja jättää muun maalaiset perinneruoat kokeilematta.
Torstai 29.1.2009
Viimeinen kokonainen päivä Lantala kului omassa rannassa uiden ja meloen ja kävellen. Kävimme molemmat myös jalkahieronnassa, joka päätyi niskahierontaan, hinta 350,-. Mikä voisi olla rentouttavampi taustaääni hieronnalle kuin laineiden ja tuulen ääni, joista saimme nauttia näissä rannan hierontapaviljongeissa.
Maistoin hotellin lounastarjouksen, jota ostaessani en tiennyt muuta kuin hinnan 100,- bahtia. Cocis ja jäätee maksoivatkin siihen lisäksi 170,-.
Illalla lähdimme vielä Saladaniin ostoksille ja syömään ja kävipä Ilpo parturissakin.
Hiusten leikkaus olisi maksanut 150,-, mutta parran leikkauksen ja tasoituksen kera hinta oli 250,- eli noin 5,50 eur.
Perjantai 30.1.2009
Aamulla kiertelin vielä hotellimme piha-alueita ja rantaa. Se olisi ollut täydellinen myös sijainniltaan, jos päätiellä, jolta hotelliimme käännyttiin, olisi ollut jotain palveluita. Saladanista etelään vievän tien varrella oli yleensä paljonkin kauppoja, ravintoloita, matkatoimistoja, pesuloita ym., mutta juuri tällä parin kilometrin matkalla meidän risteyksestämme pohjoiseen tai etelään ei ollut oikein mitään, ei ainakaan minimarkettia, josta olisi voinut käydä hakemassa herkkuja. Ehkä hyvä niin.
Vasemmalla näkymä ikkunastamme, oikealla parvekkeemme kolmannessa kerroksessa keskellä. Pohjakerroksen huoneista pääsi suoraan uima-altaalle.
Hotellin piha-aluetta
Ihastuttava rauhallinen rantamme hotellin edessä.
Klo 10.30 lähdimme pikkubussilla hoteliltamme. Olisimme kerenneet kohdallemme osuneeseen ensimmäiseen Saladanista lähtevään lossiin, mutta jäimme odottamaan muita seurueeseemme kuuluneita pikkubusseja. Toiseen lossiin pääsimmekin hienosti heti kaikki kerralla. Meille jäi pari tuntia aikaa kierrellä Tesco Lotus kauppakeskuksessa ennen kuin lähdimme isolla bussilla muutaman kilometrin päähän lentoasemalle.
Lento lähti ajallaan ja nyt meillä oli etukäteen varattuna koneen edestä paikat 2B ja 2C. Kukaan ei ollut varannut ikkunapaikkaa 2A ja koska koneesta oli jäänyt myymättä ainakin yksi paikka, saimme istua kahdestaan näillä kolmella eturivin paikalla. Ruoaksi tarjottiin erittäin mautonta riisiä ja naudanlihaa.
Reilun neljän tunnin kuluttua teimme taas välilaskun Intian Ahmadabadiin. Siellä oli samat rutiinit kuin tullessakin, mutta nyt ehkä hieman nopeammin. Välilaskun jälkeen olisin uvennut nukkumaan, jos esitettävänä filminä ei olisi ollut Mamma Miaa. Eihän elämys ollut ollenkaan samanlainen kuin elokuvateatterissa suurella valkokankaalla ja hyvän äänen kera, mutta auttoi filmin katsominen taas harvinaisen mauttoman kierremakaroni – kana-annoksen syömisessä.
Lauantai 31.1.2009.
Helsinki Vantaan lentoasemalle kone laskeutui klo 01.18 eli 12 minuuttia etuajassa. Ulkona oli sentin lumipeite ja pakkasta toistakymmentä astetta. Lämpötilaero lähtöpaikkaan oli nelisenkymmentä astetta.
Viimeinen kokonainen päivä Lantala kului omassa rannassa uiden ja meloen ja kävellen. Kävimme molemmat myös jalkahieronnassa, joka päätyi niskahierontaan, hinta 350,-. Mikä voisi olla rentouttavampi taustaääni hieronnalle kuin laineiden ja tuulen ääni, joista saimme nauttia näissä rannan hierontapaviljongeissa.
Maistoin hotellin lounastarjouksen, jota ostaessani en tiennyt muuta kuin hinnan 100,- bahtia. Cocis ja jäätee maksoivatkin siihen lisäksi 170,-.
Illalla lähdimme vielä Saladaniin ostoksille ja syömään ja kävipä Ilpo parturissakin.
Hiusten leikkaus olisi maksanut 150,-, mutta parran leikkauksen ja tasoituksen kera hinta oli 250,- eli noin 5,50 eur.
Perjantai 30.1.2009
Aamulla kiertelin vielä hotellimme piha-alueita ja rantaa. Se olisi ollut täydellinen myös sijainniltaan, jos päätiellä, jolta hotelliimme käännyttiin, olisi ollut jotain palveluita. Saladanista etelään vievän tien varrella oli yleensä paljonkin kauppoja, ravintoloita, matkatoimistoja, pesuloita ym., mutta juuri tällä parin kilometrin matkalla meidän risteyksestämme pohjoiseen tai etelään ei ollut oikein mitään, ei ainakaan minimarkettia, josta olisi voinut käydä hakemassa herkkuja. Ehkä hyvä niin.
Vasemmalla näkymä ikkunastamme, oikealla parvekkeemme kolmannessa kerroksessa keskellä. Pohjakerroksen huoneista pääsi suoraan uima-altaalle.
Hotellin piha-aluetta
Ihastuttava rauhallinen rantamme hotellin edessä.
Klo 10.30 lähdimme pikkubussilla hoteliltamme. Olisimme kerenneet kohdallemme osuneeseen ensimmäiseen Saladanista lähtevään lossiin, mutta jäimme odottamaan muita seurueeseemme kuuluneita pikkubusseja. Toiseen lossiin pääsimmekin hienosti heti kaikki kerralla. Meille jäi pari tuntia aikaa kierrellä Tesco Lotus kauppakeskuksessa ennen kuin lähdimme isolla bussilla muutaman kilometrin päähän lentoasemalle.
Lento lähti ajallaan ja nyt meillä oli etukäteen varattuna koneen edestä paikat 2B ja 2C. Kukaan ei ollut varannut ikkunapaikkaa 2A ja koska koneesta oli jäänyt myymättä ainakin yksi paikka, saimme istua kahdestaan näillä kolmella eturivin paikalla. Ruoaksi tarjottiin erittäin mautonta riisiä ja naudanlihaa.
Reilun neljän tunnin kuluttua teimme taas välilaskun Intian Ahmadabadiin. Siellä oli samat rutiinit kuin tullessakin, mutta nyt ehkä hieman nopeammin. Välilaskun jälkeen olisin uvennut nukkumaan, jos esitettävänä filminä ei olisi ollut Mamma Miaa. Eihän elämys ollut ollenkaan samanlainen kuin elokuvateatterissa suurella valkokankaalla ja hyvän äänen kera, mutta auttoi filmin katsominen taas harvinaisen mauttoman kierremakaroni – kana-annoksen syömisessä.
Lauantai 31.1.2009.
Helsinki Vantaan lentoasemalle kone laskeutui klo 01.18 eli 12 minuuttia etuajassa. Ulkona oli sentin lumipeite ja pakkasta toistakymmentä astetta. Lämpötilaero lähtöpaikkaan oli nelisenkymmentä astetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti