15.-23.1.2009 Thaimaa Krabi, Ao Nang

Torstai 15.1.2009
Finnairin lomalento Krabille lähti suunnilleen ajallaan klo 22.15. Etukäteen 35 eurolla/paikka varaamamme istumapaikat, olivat käytäväpaikat koneen etuosassa, kuten pitikin. Jaloille ei tilaa ollut yhtään tavallisia paikkoja enempää, sillä nythän edessä oli seinä eikä jalkoja saanut suoristettua edellisen penkin alle, mutta olihan ilmakuutioita edessä hieman tavallista runsaammin. Varauloskäyntipaikoilla olisi tilaa ollut paremmin, mutta ne oli jo varattu 15.12. klo 9 eli ensimmäisenä päivänä jolloin lisämaksullisia istumapaikkavarauksia saattoi tehdä.
Perjantai 16.1.2009
Reilun seitsemän tunnin istumisen jälkeen kone laskeutui välilaskupaikalleen Intian Ahmadabadiin. Koneesta piti poistua ja mukaan sai ottaa vain passin sekä lompakon. Ei mitään muuta. Koneesta poistuessamme saimme päivämääräleimatut boarding passit. Menimme ensin aulaan, jossa oli kaikenmaalaisia asiakkaita tulossa ja menossa ties minne. Sinne pystytti joku paikallinen nopeasti myyntipistettä virvoitusjuomille. Puolen litran pullo olisi maksanut 5 euroa. Jonkin ajan kuluttua meidät ohjattiin turvatarkastuksen ja passien tarkastuksen kautta toiseen aulaan, jossa oli pieni kioskimyymälä. Siellä myytiin myös juomia. 5 eurolla sai 3 tölkkiä virvokkeita. Myyjät ottivat vastaan vain seteleitä, joten 3 tölkkiä oli ostettava.
Reilun puolen tunnin tai ehkä lähes tunnin kuluttua jatkoimme matkaa. Torkuttuamme taas yli neljä tuntia laskeuduimme Krabin kentälle noin klo 15 paikallista aikaa.
Kentällä oli AM:n kylttien kanssa tasaisin välimatkoin thaimaalaisia, jotka ohjasivat meitä eteenpäin. Matkan varrella bussille tapasimme pari opastakin ja bussi löytyi helposti. Matkalaukut pakattiin erilliseen lava-autoon ja itse siirryimme bussiin. "Bussi-isäntänä" oli Raya diversin sukellusopas, joka kertoi käytännön asioita loman alkajaisiksi, AM:n oppaat olivat kahdessa muussa bussissa.

Hotelli Peace Lagunassa Ao Nangissa saimme tervetuliaisjuomat odottaessamme huoneiden avaimia. Meidät koottiin pieniin ryhmiin ja joku hotellin henkilökunnasta lähti opastamaan ryhmiä kohti näiden huoneita/bungaloweja. Hotellialuehan on laaja ja koostuu parista hotellirakennuksesta sekä bungaloweista. Jonkin ajan kuluttua tuotiin laukut huoneisiin.
De lux bungalow huoneemme sijaitsee rakennuksen toisessa kerroksessa ja on oikein tilava ja viihtyisä. Kylpyhuoneen poreammeen lisäksi on kylpyhuoneen ulkopuolella korkeaseinäinen parveke, jolla on suihku. Siellä on varmaan mukava käydä vilvoittelemassa kuumana päivänä. Joka päivä jätettiin vuoteelle sijauksen yhteydessä erilaisia kasveja ja kukkia. Vasemmalla saapumispäivän vuode, oikealla joku muu päivä.

Näkymiä parvekkeelta.

Pimeä laskeutui joskus kuuden jälkeen ja tunsimme itsemme torstaisen työpäivän, huonosti lentokoneessa nukutun yön ja kaiken odottelun ja matkustelun jälkeen niin väsyneiksi, että jäimme illalliselle hotellin ravintolaan. Valitsimme liian monenlaista syötävää ja osa oli pakko jättää koskematta. Lasku oli 1700,- bahtia eli noin 37,- euroa eli ei mitenkään kovin edulliseksi tullut tämä ilta.

Alkudrinkkinä oli matkan aikana tutuksi tuleva hedelmä shake. Illallisen jälkeen käväisimme "Mc Donalds" kadulla, mutta unihiekka painoi jo silmiä ja oli palattava huoneeseen nukkumaan.

Lauantai 17.1.2009

Loppujen lopuksi hyvin nukutun yön jälkeen (kun ensin Ilpon puhelin oli herättänyt soimalla 3 kertaa) nousimme ylös klo 8.30. Aamiaisen ja pienen tuumailun jälkeen kävelimme rantakadulle ja saimme heti tarjouksia hierontapaikoista. "Mc Donalds"-kadulla tyrkytettiin räätälipalveluita jokaisen mahdollisen liikkeen kohdalla. Kävelimme ensin katsomaan AM:n infopaikan ravintola Edenin sijainnin ja palasimme sitten hierontapaikkojen luo. Astuimme sisään ensimmäiseen, joka näyttikin hyvin ”hienolta”. Se ei suinkaan ollut se, jonka mainoksissa luvattiin jalkahieronta 300,- bahtilla vaan 75 minuutin hieronta olisi ollut 800,-. Sanoimme, että meillä on aikaa vain tunti ja hinnaksi sovittiin 700,- / asiakas. Hieronta oli hyvin monipuolinen eikä hinta oikeastaan harmittanut.

AM:n infoon saavuimme muutaman minuutin myöhässä. Opas esitteli sukelluksia ja ostoksia. Paikalla oli myös Raya diversin edustaja ja King´s Fashion räätäliliikkeen edustaja. Palasimme hotellialueelle ja kiertelimme siellä ihaillen laguunia ja läheisiä vuoria.

Huoneen parvekkeella nautitun iltapäiväteen, välipalan sekä siestan jälkeen lähdimme tuktukilla eli mopon päälle rakennetulla lava-autolla kohti Raya diversin toimistoa / liikettä, josta Ilpo osti itselleen uuden snorklausmaskin ja sukellustossut. Hinta yhteensä n. 2000,- eli 45,- euroa. Kiertelimme myös hetken lähellä olevilla markkinoilla.

Palasimme rantakadulle ja söimme illallisen Eden ravintolassa, jossa lasku oli 1140,- sisältäen alkujuomaksi sitruunamehut, ruokajuomana vettä. Alkupaloina oli uppopaistettuja vihanneksia ja mereneläviä, pääruokina kanaa chashew pähkinöitä ja toiselle jotain meren eläviä molemmat riisin kera ja jälkiruoaksi mansikka jäätelöä ja toiselle sitruunasorbettia.
Ennen hotelille paluuta kävin vielä King´s Fashionissa tilaamassa itselleni puvun. Hinta oli kyllä korkeampi kuin mitä olin ajatellut, mutta Hua Hinissä teettämäni mustan puvun takki on alkanut käydä pieneksi ja silloin tällöin on minullakin tarve muillekin kuin koiranulkoilutusvaatteille.

Sunnuntai 18.1.2009
Aamiaisen jälkeen kävelimme rantaan ja tarkoituksena oli lähteä pitkähäntäveneellä Chicken Islandille. Saimme 300,- bahtilla lippukioskista vihreät liput ja näytimme niitä rantakadulla parveileville numeroselkäisille miehille. He käskivät mennä toisten miesten luo. Siellä joku otti lippumme, teki merkintöjä lehtiöönsä ja pyysi meitä odottamaan, kunhan on saatu kasaan kuuden hengen porukka. Noin 10 minuutin kuluttua meitä oli seitsemän ulkomaalaista lähdössä kuskimme perässä hiekkarannan poikki kohti venettä. Kuskin paidan selkämyksessä luki jotakin ja oli numero 25, myös veneessä oli sama numero.

Parinkymmenen minuutin ajon jälkeen rantauduimme hiekkarannalle, jossa oli jo runsaasti veneitä. Siellä sovimme kuskin kanssa, että paluumatka alkaa klo 15 samalla veneellä.

Päivä sujui rannalla snorklaillen, aurinkoa ottaen ja lukien sekä varastelevia apinoita varoen. Jossakin vaiheessa rupesin tutustumaan alueen karttaan ja huomasin, ettemme olleet ”Kanasaarella” vaan Poda Islandilla. Se jäi epäselväksi miksi meitä ei viety oikealle saarelle. Jonkun suomalaisen kanssa jutellessamme oli arvio, että tuulet tai nousu-/laskuvesi saattoi olla sellainen, ettei saarelle pääsee.

Päivän aikana saarelle tuli "kioskiveneitä", joista sai ostaa hedelmiä, kylmiä juomia ja myös suolaista purtavaa ja oli saarella myös buddalainen alttari.

Saarella näytti olevan myös pieniä mökkejä, joiden käyttötarkoitus jäi epäselväksi. Ehkä niitä saa /on saanut vuokrata yöpymiseen.
Paluumatkalle tuli väkeä puolet lisää eli veneemme no 25 oli käynyt hakemassa toisen lastin Ao Nangin rannasta.

Illalla kävimme ensin uuden pukuni sovituksessa. Housut olivat jo melkein valmiit, vain pituus oli vielä varmistettava. Tuntuu käsittämättömältä miten pelkät mitat ottamalla joku osaa tehdä niin hyvin istuvat housut. Takista puuttuivat vielä hihat, vuorit, kaulukset yms., mutta hyvin istuva taitaa siitäkin tulla.
Ilpo halusi illalliseksi kalaa. Menimme yhteen rantakadun ravintoloista, jossa kalan hinta oli 55,- bahtia / 100 g. Valmistustavan sai valita listalta. Otimme grillattuna pippuri (+ jotain muuta) kastikkeen kera. 600 g:n kala oli yksi herkullisimmista, joita koskaan olen syönyt.

Matkalla takaisin hotelliin varasimme jostakin paikallisesta matkatoimistosta elefanttiratsastusretken huomiseksi. Hinta 800,- / henkilö ja nouto hotellin edestä klo 10.
Maanantai 19.1.2009
Ennen elefanttiratsastukselle lähtöä veimme muutaman Ilpon sotkeman vaatteen pesuun hotellin lähelle. Pesupalveluita mainostetaan katujen varsilla 10 metrin välein. Hinnat ovat noin 35,- bahtia / kilo ja 10,- bahtia päälle silittämisestä. Liikkeeseen jätettiin yhdet sukat, kahdet kalsarit, kaksi T-paitaa ja pellavahousut, lasku oli 79,-eli noin 1,80 eroa. Huomenna pitäisi olla valmista klo 18.
Lavataksikuljetukseen elefanttisafarille ei tullut samaan aikaan muita. Matkalla saimme ihailla maisemia kaikessa rauhassa.

Perillä saimme kumpikin oman norsun kuljettajineen. Välillä istuimme yksiksemme norsun selässä ohjaan kulkiessa 10 metriä edellä. Sitähän emme tiedä kuinka norsuja oikeastaan kohdellaan, mutta Ilpo mietiskeli, että saattavathan norsut pitää työskentelystä ja turistien kuljettamisesta aivan samaan tapaan kuin koirat pitävät agilitystä. Norsut selvästi tunsivat suuntakäskyt ja tietysti myös eteen ja seis yms. Kierroksen oli tarkoitus olla tunnin mittainen, mutta ohjaajapojat taisivat olla kyllästyneitä hommaan ja seisottivat norsuja tupakkataukojensa aikoina pitkäänkin.

Pienen lenkin jälkeen nautimme kanttiinissa hintaan sisältyvän pullollisen vettä ja pari siivua ananasta. Kuljimme myös vieressä olleen tippukiviluolan ja lammen luo, mutta emme lähteneet tutustumaan luolaan tarkemmin.

Olimme takaisin hotellin lähellä puolen päivän tienoissa. Päätimme nauttia ”kevyen” lounaan jossakin katukeittiössä. Ilpo valitsi pari lihavarrasta, minä otin kanavartaan, lisukkeeksi tuoretta salaattia sekä juomaksi Fanta ja Cocis. Myyjätäti toi meille vielä lautasellisen riisiä. Onneksi on tullut katseltua TV:n ruokaohjelmia maailman eri kolkilta ja sieltä oli tuttua, että saamamme puuroksi keitetty riisi syödään sormin. Eihän lähellä ollut muita syöjiä, joten mallia emme voineet ottaa keneltäkään. Lasku oli 260,- eli vajaat 6,- eroa ja siitäkin taisi suurimman osan viedä juomat. Lopetellessamme ateriaa tätönen kaivoi esiin telttatuolin ja kävi nukkumaan. Hän kertoi tekevänsä töitä kaiket päivät ja olevansa hyvin väsynyt. Mukana mopon ympärille kyhätyssä keittiö-/myyntipisteessä hääri myös mies ja tytär.

Ennen illan hämärtymistä kävimme testaamassa yhden hotellialueemme uima-altaista. Sen ympärillä oli samanlaisia bungaloweja kuin omamme. Totesimme yhdestä suusta, että onpa mukavaa kun oma huoneemme sijaitsee rauhallisen laguunin rannalla eikä täällä uima-altaalla.

Illallisen nautimme Vogue resort & span terassilla. Katutasosta kerros ylempänä, kuitenkin kadun varressa. Alkupalaksi otimme ”lasinuudelia” ja erilaisia lisäkkeitä, ainakin meren eläviä, vihanneksia ja juureksia, mutta ehkä myös porsaanlihaa. Maku oli hyvinkin tulinen ja paikallinen ja vaatii hiukan totuttelua ennen kuin siitä tulee lempimaku. Pääruoaksi Ilpo otti lammasta (450,-) ja minä kanaa (79,-) molemmat annokset olivat hyvinkin länsimaisia erittäin herkullisten kastikkeiden, paistettujen perunoiden ja vihannesten kera. Lasku alkumehuineen ja vesineen oli 1120,- + tippi.

Kävelyllä takaisin hotelliin ihailimme katukeittiöiden tarjontaa ja huomasimme, että lähikaupassa oli myynnisä myös pohjoismaiset iltapäivälehdet netistä printattuna.

Tiistai 20.1.2009
Ohjelmassa oli AM:n retki ”Saarikierros”. Se aloitettiin pikkubussikuljetuksella monen hotellin kautta Noppharat rannan laituriin.

Pikaveneen ensimmäinen pysähdyspaikka oli läntisen Railayn ranta. Oppaan kanssa olisi voinut kävellä kalliotunnelin kautta Itäiselle rannalle, mutta me jäimme snorklailemaan. Kaloja ei tosin näkynyt moniakaan hieman samealla hiekkarannalla, mutta planktonia, joka osoittautui pisteleväksi, näkyi vedessä runsaasti. Onneksi pistely/kirvely laantui nopeasti.

Seuraava pysähdyspaikka oli Chicken Islandin eteläpuolella. Siellä sai veneestä poistua snorklailemaan. Täällä oli kaloja runsaasti ja valtavina parvina, varsinkin kelta-mustaraidallisia (ehkä) perhoskaloja. Valitettavasti vesi ei täälläkään ollut aivan kirkasta, mutta pohjassa sentään näkyi elävää korallia.

Poda Islannille pysähdyimme kolmeksi tunniksi. Saimme veneestä rantaan mukaamme eväslaatikot ja juotavaa. Juotavaa (vettä tai Pepsiä) olimme saaneet veneestä jo aiemminkin. Retkilounaamme oli riisiä, jotakin maukasta kastiketta vihannes- ja ehkä myös lihasattumien kera ja oppaan mukaan kanaa. Kiinteä klöntti ”jotakin” tuntui olevan mureketta, varmaankin sitten kanamureketta.

Jälkiruoaksi oli vesimelonia, ananasta ja oikein maukasta Krabikakkua. Sellaista voisi ostaa vaikka kotiin tuliaisiksi, jos jostakin sattuisi löytymään.

Lähdimme Ilpon kanssa kiertämään rantaa länteen – luoteeseen saaren toiselle puolelle. Hiekkaranta oli hyvin matala ja hiekka sekoittunutta. Pohja oli likaisen töhnän peitossa eikä kaloja näkynyt.

Palasimme veneemme luo ja kahden jälkeen oli kuljetus takaisin satamaan ja bussilla hotelleihin. Ostimme kadulta herkulliset kinkku- ja banaanitäytteiset pannukakut ennen hotellille tuloa.

Iltakävelyn aloitimme taas hieronnalla. Nyt löysimme rantakadulta paikan, jossa sai hieronnan 250,- / tunti. Minä otin selkähieronnan ja Ilpo jalkahieronnan. Hänen hierojansa oli kuulemma kaikkien aikojen paras ja Ilpo sentään käy kotonakin hierojalla ja jalkahoitajalla säännöllisesti, melkein viikoittain.
Menimme taas pukuni sovitukseen. Se olisi ollut valmis, mutta tuntui hiukan ahtaalta selästä ja pyysin, että sitä väljennetään aivan hiukkasen. Näin luvattiin tehdä ja huomenna saan puvun.
Illalliselle menimme” McDonalds” kadun varrella olevaan Tanta´s ravintolaan, jossa ruokalista oli englanniksi ja ruotsiksi. Sekähedelmämehushaken jälkeen nautimme alkupalaksi kanagrillivartaita eli ”satay”, joita dipattiin maapähkinäkastikkeeseen. Seuraksi otimme turvallista sekasalaattia. Pääruoaksi otimme kana curryä pannukakun kanssa ja kalacurryä riisin kera. Kalan kanssa ”sopassa” oli mm. ananasta, joka ihastuttavasti laimensi erittäin vahvaa makua. Kun annokset oli syöty, jäi suuhun sellainen polte, että ainoa mahdollisuus oli ottaa jälkiruokasi jäätelöä. Illan lasku oli vesineen 870,-.

Keskiviikko 21.1.2009
Heräsimme makeista unista vasta yhdeksän jälkeen. Emme pitäneet aamiaisella kiirettä emmekä sen jälkeenkään, koska mitään suunniteltua ohjelmaa ei ollut.
Päätimme kulkea Ao Nangin rantaa vasemmalle ja siitä niemen yli seuraavaan lahdenpoukamaan. Rannalla osoittautui olevan yli 30 hieromayrittäjien katosta ja baareja lähes yhtä monta. Rannan perukoilla oli myös apinayhdyskunta.

Metsäisen korkean niemen siimekseen oli rakennettu portaat ja laiturimainen polku. Portaita oli toisella reunalla yli 200 ja toisella yli 300.

Päästyämme uudelle rannalle olisi ollut tosi mukavaa pulahtaa veteen, mutta se ei onnistunut, sillä ranta oli Centara Grand Beach resortin yksityinen. Kun laskeuduimme viimeiseltä portaalta rannalle, oli vastassa vartiokoppi, jossa vartija kielsi kävelyn lähelle hotellia ja pyysi nimemme kirjaan ja kellonajan, jolloin olimme paikalla. Poistuessamme rannalta kirjoitimme kirjaan poistumisajan. Rannalta olisi päässyt pois pitkähäntäveneellä, mutta kävelimme takaisin ja jäimme yleiselle rannalle uimaan.

Ilpo kävi uiden em. lahdenpoukaman puolella ja onneksi totesi, ettei vesi siellä ollut yhtään kirkkaampaa kuin yleisellä rannalla. Minulla tuli jotenkin mieleen lasten hokema: ”aprillia, syö silliä, juo kuravettä päälle”. Vesi oli kuin sitä itseään. Ei ihme, että rannalla ei ollut montaakaan uimaria.

Iltapäiväsiestan jälkeen kävelimme kauppojen ja kioskien tarjontaa tutkaillen. Ilpo osti pari kosteutta kestävää olkalaukkua, joita täällä turistit käyttävät veneretkillä tavaroidensa suojana. Kotona laukut ovat kuulemma hyviä pyörän pakkarilla; niihin voi säilöä vaihtovaatteet työmatkalla.

Tutkimme myös matkatoimistojen ja taksien retkitarjontaa ja varasimme huomiseksi taksin viemään meitä muutamaan kiinnostavaan paikkaan.
Tänään oli pukuni sitten valmis ja hain sen räätäliliikkeestä. Tarjoushinta ”vain minulle” oli 10560,- eli noin 240,- euroa. Saahan siihen hintaan kotona Stockaltakin puvun, mutta ei mittojen mukaan tehtynä ;).
Illalliselle poikkesimme taas kadun varteen toiseen kerrokseen ”parvekkeen” reunapaikoille, johonkin vaatimattomaan ravintolaan (ei siis kangas serviettejä eikä valkoisia kangasliinoja). Alkupalaksi sekasalaattia ja valkosipulileivät (tuoreita vihanneksia ja leipää tekee mieli), pääruoaksi otimme paistettua riisiä vihannesten ja toiselle kanana ja toiselle katkarapujen kera ja lisämääreenä oli sana pineaple. Luulimme, että mukana oli myös ananasta. Olihan sitä, sillä ruoka-annokset tarjottiin tyhjäksi koverretuista ananaksista. Ensin näytti, että pöytään tuotiin kaksi ananasta, mutta tutkittuamme niitä, saimme kannen irti, ja pääsimme käsiksi itse ruokaan. Jälkiruoaksi otimme vielä paistettua ananasta ja ne olivat kuorrutettuja, rasvassa keitettyjä ananaspaloja hunajan kera. Sitruunamehu / shake alkudrinkkeineen ja vesineen oli illan lasku 610,- (+40,-) eli reilut 14,- euroa.

Torstai 22.1.2009
Taksi oli odottamassa meitä hotellialueemme ulkopuolella klo 8.30. Ajoimme ensin Tiikerinluola temppelille (Wat Tham Sea ) vajaan viiden kilometrin päähän Krabin keskustasta pohjoiseen. Buddhan jalanjälkiä olisi voinut seurata 1237 rappusta temppelille, josta olisi nähnyt yli mangrovepuiden merelle asti. Tyydyimme nousemaan noin 300 askelta sotilaspoikien jo laskeutuessa portaita.

Oli hauskaa huomata, että heillä oli samanlaiset mieliteot suorituksen jälkeen, kuin meidän perheen naisväellä eli Coca Colaa ja sipsejä. Toisia rappusia olisi voinut nousta 100 askelmaa suurelle puulle ja sieltäkin olisi ollut näköala ainakin temppelialueelle.

Täältä ajoimme Krabin kaupungin ohi hyvää moottoritietä pitkin noin 60 km:n päähän Khao Nor Chu Chin sademetsäreservaattiin. Kävimme ensin kuumavetisen puron putouksella, johon oli muodostunut ikään kuin altaita, joissa saattoi ”kylpeä”. Vesi laski normaaliin jokeen, jossa lapset uiskentelivat. Sieltä olisi ollut vaikeaa nousta ylös, joten kokemus jäi toiseen kertaan.
Parkkipaikan vieressä oli paljon pieniä kioskeja ja katettuja numeroituja pöytiä. Kullekin kioskinpitäjälle taisi kuulua tietyt pöydät.

Ajoimme toiselle parkkipaikalle, josta oli 800 metrin kävely Emerald poolille – Smargdijärvelle. Keskelle sademetsää oli tehty 2-3 metriä leveä ja tasainen polku. Alueella olisi voinut tehdä 2,7 k:n kierroksen, josta osa polusta oli rakennettu laiturimaisesti. Polun varteen jäi Emerald poolin lisäksi Blue pool ja lämpimän joen uomia. Ympäröivän metsän kasvillisuus oli moninaista ja äänet voimakkaita ja hyvinkin erilaisia eikä mieli tehnyt ollenkaan poiketa raivatulta tieltä. Lammella oli turistien lisäksi paljon paikallisia koululaisia, jotka uivat T-paidat ja shortsit päällä. Näilläkin nuorilla oli samanlaiset leikit kuin itsellä nuorena. Joku meni kyykkyyn veden alle, toinen nousi seisomaan harteille ja kun veden alla ollut nousi nopeasti, pääsi harteilla seisonut hyppäämään korkealle.

Paluumatkalla kuski teki meille kierroksen Krabin keskustassa ja kävimme vielä ”Gastropod fossil ”alueella katsomassa 40 miljoonaa vuotta vanhoja meren pohjan simpukkafossiileja. Täältä niemen kärjestä näki Itäisen Railayn lahden ja tämän päivän retkellä hahmottui muutenkin tämä koko Krabin, Phuketin ja Koh Lantan alue. Kaikkihan näkyvät kartalla vierivieressä. Taksin hinta oli sopimuksen mukaan 2500,- siihen päälle tuli sisäänpääsymaksuja 900,-. Järjestetty retki olisi ehkä ollut hiukan edullisempi, mutta juuri tällaista ei ollut missään tarjolla ja pääsimme kulkemaan aivan omaan tahtiimme.
Illallisen nautimme Bam Boo ravintolassa melkeinpä vastapäätä Mc Donaldsia. Alkupaloina tutut mutta aina hyvät valkosipulileivät, tällä kertaa Tai salaatti chashew pähkinöiden kera. Minulle nuudeleita jättikatkarapujen kanssa ja Ilpolle kalaa ja vihanneksia soyakastikeessa riisin kera. Juomina taas erilaiset herkulliset mehut + soodavesi, lasku 570,- + 30,- eli 600. Hotellissa Ilpo nautti kahvin ja molemmille jäätelöannokset ja näiden hinta myös 600,-.

Perjantai 23.1.2009

Aamiaisen jälkeen napsittiin vielä muutama kuva hotellialueelta. Vasemmassa kuvassa keskellä oma bungalowimme, jonka toisessa kerroksessa asuimme.