perjantaina, kesäkuuta 04, 2021

Joululahjalipulla Stadionin tornissa

Joululahjaksi ostetut liput Helsingin Olympiastadionin tornikäyntiin pääsivät käyttöön vasta kesäkuun alussa,  sillä torni oli suljettuna koko kevään koronan takia. Huomasin lokakuussa Ailan ja Juhan blogissa kaksi juttua, joista jälkimmäistä kommentoinkin: Stadionin torni juuri nyt ja Stadionin torni heti uudelleen.  Jutuissa oli paljon hienoja tornin korkeuksista otettuja kuvia ja päätin, että sinne on tehtävä joskus pyöräretki. 

Ikäni Helsingissä asuneena Stadionin torni on yksi niistä monista paikoista, joissa en ollut koskaan ennen käynyt.  Ilpo kävi siellä 4,5 vuotiaan Millan kanssa elokuussa 1983 jollakin samalla reissulla, kun kävivät katsomassa minua ja vastasyntynyttä Heliä Naistenklinikalla.  Millalla on käynnistä hämärä muistikuva. 
Minä muistelen, että  50-luvun lopun kansakoulun ympäristöopin kirjassa olisi mainittu tornin olleen Helsingin korkein rakennus 72 m.  Wikipedia kuitenkin kertoo, että korkeampia olivat jo silloin Mikael Agricolan kirkontorni 97 m ja Johanneksen kirkontornit 74 m.  Nykyään korkeimman titteliä pitää Kalasataman kauppakeskus Redin yhteydessä oleva asuinrakennus Majakka 134 m. Majakan kattoterassilla pääsimme käymään viime kesänä ja blogissa on muutama kuvakin.   

Kohti Stadionia lähdimme ajamaan Viikintietä ja Hämeentietä pitkin Kurviin, josta käännyimme Helsinginkadulle.  Siellä on pyöräteiden rakentaminen vielä kesken ja kun liikkeellä oli paljon keltaisilla kaupunkipyörillä ja sähköpotkulaudoilla ajelevia, niin eteneminen tuntui ajoittain turvattomalta.  Jos kevyillä ja nopeilla pyörillä sekä sähköpyörillä ajavia moititaan kovasta vauhdista niin joiltakin näistä muista pyöräteiden käyttäjistä puuttuu liikennesääntöjen tuntemus tai taito huomioida muita kadulla liikkuvia, sillä jotkut saattavat jopa ajella autoliikenteenkin seassa väärään suuntaan.  Onneksi perille päästiin ilman haavereita. 

Tornin kassajonossa oli kasvomaskien kanssa nuori pariskunta ennen meitä. He maksoivat sisäänpääsymaksun ja lähtivät hissillä ylös tornin huipulle. Meiltä kysyttiin, että haluammeko odottaa pariskunnan tulevan  pois tornista ennen kuin menemme sinne.  Emme nähneet mitään syytä olla menemättä ylös, sillä tornin huipulla ollaan ulkoilmassa. 
Meillä oli mukana joulukuussa ostettujen lippujen tulosteet.  Niiden viivakoodien tai QR-koodien lukemisessa oli jotakin häiriötä, mutta pääsimme sisään vaikka virkailijan mukaan koodin lukulaite näytti, että liput oli jo käytetty.


Pieneen hissiin sai mennä vain saman seurueen jäseniä kerrallaan ja sillä mentiin 11:een kerrokseen.  Naureskelimme, ettei hissiin olisi oikeastaan lisäksemme mahtunutkaan ketään muita.


Hissiltä kuljettiin kapeita sisäportaita pitkin ensin yksi kerros kalterein varustetulle tasanteelle ja sen jälkeen olivat vielä jyrkät portaat tornin huipulle. Stadionin torni ei siis ole esteetön vierailukohde ja sellaiseksi sitä on mahdotonta saadakaan. 


Tornin huipulla, turvallisesti kaltereiden alla, mahduimme hyvin ihailemaan maisemia ja räpsimään kännykkäkuvia häiritsemättä toinen toisiamme siellä yhtä aikaa olleen nuoren pariskunnan kanssa. Olisi ehkä kannattanut ottaa mukaan zoomilla varustettu taskukamera, jolla olisi saanut hieman parempia kuvia kaukana olevista kohteista.  Hyviä kuvia voi mennä ihailemaan Ailan ja Juhan blogijuttuihin.  


Tornin huipulta katselimme mekin elämäämme liittyviä paikkoja.  Koillisessa näkyi punatiilinen nelikulmainen Paavalin kirkontorni, jonka kellosta saattoi tarkistaa ajan katsomalla ikkunasta ulos  kaikista kolmesta lapsuuteni ja nuoruuteni kodista. Kaukana takana näkyi kiikarilla nykyisen kotitalomme kattokerroksen saunan terassi. 
Idässä näkyivät Kalasataman tornitalot, joista korkein on kaupungin nykyisin korkein rakennus Majakka. Kallion Kirkontorni nakyy kuvan oikeassa laidassa. Kallio oli Ilpon ensimmäinen kotikaupunginosa Helsingissä kansakoulun ekaluokkalaisena, kun hänen perheensä muutti Helsinkiin. 
 






Tuttuja paikkoja oli mielenkiintoista katsella yläilmoista. 

Pasilaan suuntautuvasssa kuvassa näkyy punatiilinen Eläintarhan koulu, jossa äitini kävi 30-luvulla kansakoulunsa. 

Jalkapallostadion ja vuonna 1966 valmistunut Suomen toiseksi vanhin jäähalli näkyvät Stadionin tornin juuressa.  Vanhin jäähalli valmistui Tampereelle 1965.

Töölönlahden yli näkyivät Siltasaari, Kruununhaka ja Katajanokka.

Etelässä näkyi Kansallisooppera ja horistontissa tornit: entinen Pääpaloasema, Johanneksen kirkko, Hotelli Torni, Kansallismuseo ja Mikael Agrikolan kirkko. 




Pitihän tornikäynnistä ottaa muistoksi yksi selfie, koska nuoriparikin niitä otti.

Paluumatkalle lähdimme Stadionin takakautta ja kuvaan pääsi Tahko Pihkalan patsas.  Pihkala perusti mm. Suomen Ladun ja Suomen Urheiluopiston sekä kehitti Suomen kansallispeli pesäpallon.

Uimastadionin poistumisportin kohdalla Ilpo muisteli kuinka lapsena menivät pummilla uimaan pujottelemalla portin kaltereiden välistä. Minäkin muistan tehneeni vastaava Kumpulan uimalassa vaikka meillä oli kavereiden kanssa sinne kausikortti. 

Kotimatka kulki mm. Pasilan Konepaja-alueen kautta, joka ansaitsisi aivan oman tutustumiskäynnin.  



Kotimatkalla pysähdyimme vielä Kumpulassa Intiankadun varrella Kahvila konditoria Hopiassa lounaskahveilla herkutellen punajuuri-aurajuustopiirakalla ja feta-siemen-pinaattipiirakalla.  Kahvilan herkkuja kannattaa käydä maistamassa, jos tekee mieli käydä bongaamassa Kumpulassa ja Toukolassa eksoottisilta mailta nimensä saaneita katuja.  

2 kommenttia:

  1. Käytiin hiljattain Kuopiossa Puijon tornissa ja sieltä aukeni kyllä upeat näkymät. Täytyy yrittää jossain vaiheessa käydä myös Stadionin tornissa, vaikuttaa hienolta myös se.

    VastaaPoista
  2. Kiitokset Puijon torni vinkistä! Lähden tulevana viikonloppuna käymään Kuopiossa agilitykisareissulla, mutta aikaa on myös kaupungin katseluun, joten käymme ehkä myös Puijon tornissa.

    VastaaPoista