Ei huippuagilityä tai pyöräilyä Tallinnassa vaan metsäagilityä ja pyöräilyä Helsingissä

Tänä viikonloppuna (10.-13.9.2020) piti Tallinnassa olla agilityn MM-kisat, joita olimme lähdössä katsomaan tutussa porukassa. Kisat peruutettiin jo huhtikuussa. Seuraavien suunnitelmien mukaan piti käyttää maksettu majoitus pyöräretken tukikohtana, mutta koronatilanne muuttui Tallinnassa ja saimme siirrettyä majoituksen ensi syksyksi.  Niinpä jäimme kotiin.    

Nyt nautitaan elämästä tehden koirien kanssa metsäagilityä eli juoksutetaan niitä metsässä puita kiertäen ja kaatuneiden puunrunkojen yli hyppien. Eihän koiria saisi pitää kaupunkimetsissä vapaana, mutta tämä oma agilitykoirani sattuu olemaan niin riistavietitön ettei lähde kauaksi omistajasta tai ohjaajasta ja tulee kutsusta heti luokse, jos lähettyvillä sattuisi kulkemaan muita. 

Pyöräilyä voi harrastaa kotinurkillakin ja muutaman viikon tauon jälkeen otin suunnaksi Helsingin kantakaupungin. Hallainvuori Viikin ja Myllypuron välillä tarjoaa mukavat kävelyreitit koirien kanssa, mutta siellä on myös hyvät tiet pyöräilijöille matkalla etelään kohti Viikin peltoja ja arboretumaluetta. 

Ohra oli vielä korjaamatta Viikin pelloilla ja näkyi siellä kauraakin. Nämä viljapellot jaksavat nykyään aina ilahduttaa, sillä lapsena ei tullut koskaan käytyä näissä maisemissa muulloin kuin hiihtäen talvella Vanhankaupunginselän yli Hermannista Herttoniemeen.  

Herttoniemen Saunalahden rannalla näkyi paljon porukkaa kiikareiden ja kaukoputkien kanssa.  Pysähdyin ja kysyin, mitä siellä näkyy ja kuulin, että punapäänarsku. Palattuani retkeltäni, kerroin omilla linturetkillä käyneelle Ilpolle asiasta ja sain kuulla, että lintu on harvinaisuus, jota Ilpokaan ei ole koskaan nähnyt. Me emme Ilpon kanssa pyöräile aina yhdessä.  Hänellä on oma lintuharrastuksensa ja laitankin tähän linkin elokuiseen Helsingin Uutiset-lehden juttuun. Pitkän yhteiselämämme  salaisuus taitaa olla se, että meillä on aina ollut omia harrastuksia, hänellä linnut ja minulla agility ja muu koirien kanssa puuhailu sekä koirayhdistystoiminta. Matkustelu on yhteinen harrastuksemme. 

Pyöräteillä kulkiessa ihmetyttää se, ettei asfalttipintaa pystytä tekemään sellaiseksi, ettei siihen tulisi routavaurioita.  On suorastaan inhottavaa ajaa tällaisella tiellä eikä jatkuva tumps - tumps - tumps taida tehdä hyvää pyörällekään.  Huomasin juuri, että yksi mutteri on irronnut pyöräni lokasuojasta. 

Iloinen yllätys oli, että Kulosaaren puistotiestä ollaan tekemässä pyöräkatu. Katu onkin vilkas pyöräilyväylä ja pyörätie on puuttunut muutaman sadan metrin matkalta kokonaan. 

Kulosaaren sillalla on hyvät pyörätiet molempiin suuntiin.  Kauppakeskus Redin kohdalla huomasin paluumatkalla, että kolmaskin Kalasataman torni on jo nousemassa hyvää vauhtia.  

Siitä tuli mieleen, että heinäkuun lopulla pääsimme ihailemaan kaupunkia lintuperspektiivistä ensimmäisenä valmistuneen Kalasataman Majakka tornitalon kattoterassilta.

Osana Ilpon "pikkuveljen" 60-vuotissyntymäpäivän ohjelmaa oli käynti poikansa kotitalon 34. kerroksen terassilla. Sinne ei ole pääsyä muilla kuin talon asukkailla vieraineen.  Toivottavasti johonkin neljästä tornista tulisi huipulle ravintola, josta kuka tahanssa pääsisi katsomaan merellistä ja vihreää Helsinkiä.  

Päivän pyöräretken päätepiste oli Hakaniemen tori parin viikon takaista unta uhmaten. Unessa polkupyörästäni varastettiin Hakaniemessä etupyörä, jossa on pyörän moottori.  Nyt sidoin kaapelilla etupyörän, takapyörän ja rungon pyörätelineeseen. Eihän tuollainen kaapeli estä varkautta, mutta ehkä se hidastaisi puuhia keskellä vilkasta toripäivää.  

Herkullinen Eromangan lihapiirakka ja päiväkahvit  tuli nautittua ja hankittua kotiin tuoreita vihanneksia ja juureksia.