Kiilopään Kiirunapolku ja Vasapolku koirien kanssa

Kiilopään lähtöportille ajoimme Saariselän hotellistamme autolla ja lähdimme kiertämään Kiirunapolkua myötäpäivään koirien kanssa tiistaina 13.6.2023.  Pysäköintipaikalla oli jo runsaasti autoja ennen kymmentä, mutta tilaakin oli.  Lähtöpaikalla oli retkeilijöitä, mutta kulkiessamme Maahisen turvekodan ohi huomasimme onneksemme olevamme ainoita, jotka valitsivat kulkusuunnaksi koillisen.

Kiirunapolun pituus on Metsähallituksen Luontoon.fi  esitteen mukaan 6 km ja saman pituuden näytti Päivikin kellon ja puhelimen muodostama kartta palattuamme kävelylenkiltä. Reittikuvauksessa kierros tehdään vastapäivään ja siitä taisi johtua, ettei kukaan lähtenyt kanssamme samaan suuntaan.

Polut oli täälläkin merkitty selkeästi pienillä kylteillä.  Parinsadan metrin alkumatka oli yhteinen neljälle eri reitille. Soisen maaston jälkeen ylitettiin Kiilo-ojan latvahaara ja se onnistui mainiosti kosteutta kestävillä lenkkareilla astelemalla veden pintaa korkeammalla olevien kivien päälle.

Kävely jatkui loivasti nousevalla polulla, joka kulki poroaidan vieressä. 

Kivistä rinnettä kiivetessämme näimme mm. kapustarinnan, joka oli helppo tunnistaa Seppo Leinosen  piirtämän opastetaulun avulla. Rinne ei onneksi ollut kovinkaan hankala koirien tai huonopolvisen omistajan kulkemiseen.

 

 

Kiilopään huipulla, 546 metriä meren pinnan yläpuolella, oli retkeilijöiden rakentama kivikasa, kuten näyttää olevan jokaisen tunturin laella. Tällaisia ei vielä ollut 70-luvun puolivälissä, kun olin edellisen kerran Saariselällä Luonto-Liiton vaellusretkellä teltan, makuupussin ja ruokien kanssa. Olipa huipulle rakennettu myös penkki maisemien katselua varten.

Huipulta johti alas leveä polku ja matkaa opastuskeskukseen oli vajaa kaksi kilometriä. Monet retkeilijät olivat valinneet tämän edestakaisen reitin käydessään tunturin laella.  Reitin varrella oli parit portaat ja muutamia levähdystasanteita, jotka varmaan ovatkin tarpeen ylöspäin kiipeäville, ei aivan huippukuntoisille. Alaspäin matka sujui joutuisasti.

Suomen Ladun ylläpitämässä Kiilopään ravintolassa olisimme syöneet poronkäristystä, jos sitä olisi saanut hieman edullisemmin kuin 27,- eurolla.  15,50 euron lohikeitto ja kahvikupillinen riittivät päivän lounaaksi.

Eskelisen Lapin linjojen auto toi mieleen ne muutamat nuoruuden reissut, jolloin tultiin Rovaniemelle junalla ja jatkettiin Eskelisellä joko Kilpisjärvelle, Saariselälle tai Utsjoelle.

Lounaan jälkeen kuljimme vielä lapsille ja huonommin liikuville suunnitellun reilun kilometrin pituisen Vasapolun, jonka kuvailu löytyy myös Metsähallituksen Luontoon.fi sivuilta.  Polku oli tasainen ja hyvin kuljettavissa myös lastenrattaiden ja ehkä rollaattorinkin kanssa.  Reitin varrella oli penkkejä levähdystä varten.

Paluumatkalla Saariselän hotellille sain otettua kuvan tienvarren poroista.  Niitä näkyi päivittäin, mutta onneksi ne olivat hyvin rauhallisia eivätkä lähteneet ryntäilemään kohti liikkuvia autoja.

Reissusta tein yhteensä 12 postausta, jotka löytyvät linkkien takaa.

Automatkalla läpi Suomen koirien kanssa

Kempele levähdyspaikkana automatkalla pohjoiseen

Pohjoisessa autoilua, asumista ja agilityä

Saariselän Aurorapolku pohjoisen matkalla

 

Lenkki Kaunispäälle ja muita koiralenkkejä Saariselän alueella

Iisakkipään polku Saariselällä koirien kanssa

Kiilopään Kiirunapolku ja Vasapolku koirien kanssa

Rumakurun lenkki Saariselällä koirien kanssa

Saariselältä Rovaniemelle Tankavaaran ja Cafe Hariannan kautta 

Rovaniemen Ounasvaara, hyttyset ja mäkäräiset  

Rovaniemeltä Oulun Nallikarin kautta Tyrnävälle

Rokuan kansallispuistossa koirien kanssa