Lähdimme Rovaniemeltä agilityn JSP SM-kisoista kohti etelää sunnuntaina 18.6.2023. Matkan varrella Oulun pohjoispuolella näkyi hauskoja pienen mökin näköisiä bussipysäkkikatoksia, joita olin ihaillut jo edellisenäkin kesänä. Tuulivoimalat ovat mielestäni myös upea näky ja niitäkin näki näillä seuduilla runsaasti.
Päätimme pitää pienen jäätelö- ja jaloittelutauon itsellemme ja koirille Oulun Nallikarin uimarannan tuntumassa. Se olikin alue, jossa en ole koskaan aikaisemmin käynyt, nimi oli sentään tuttu. Hienohiekkaista rantaa riittää kilometrin verran ja lämpötilan oltua 25 asteen tienoilla tuntui kuin olisi ollut ulkomailla. Rantahietikon vieressä kulki kevyenliikenteenväylä ravintolan ohi näköalatorni Majakalle ja sitä pitkin oli mukava kulkea koirien kanssa.
Jäljellä oli enää reilun puolen tunnin ajo Tyrnävän Korkalantielle, josta olimme varanneet Airbnb:n kautta pienen punaisen tuvan 18. - 20.6.2023 majapaikaksemme. Tupakeittiön, makuuhuoneen ja wc/suihkuhuoneen mökki sijaitsi kauniissa maalaisympäristössä pienen hevostilan pihapiirissä. Mökistä otettujen kuvien alla on valokuvat Haavikon tilan esittelytekstistä. Tätä mökkiä voimme lämpimästi suositella yöpymispaikaksi koirien kanssa matkalla etelästä pohjoiseen tai kun on tarkoitus vierailla Rokuan kansallispuistossa, kuten me teimme.
Ensimmäisen iltalenkin Tyrnävällä lähdimme tekemään Markkuun luontopolulle, jonka lähtöpiste oli vajaan kolmen kilometrin automatkan päässä. Vaihtelevassa maastossa kulkevan polun pituus on 10 kilometeriä, mutta me kuljimme sitä lämpimässä kesäillassa reilut kaksi kilometriä ja käännyimme palaamaan takaisin samaa reittiä. Polku ylitti pariin kertaan kapean Angesleväjoen ja toinen silloista oli riippusilta. Polun varrella oli opastetauluja, jotka kertoivat alueen luonnosta ja historiasta.
Polun varren mäntykankailla saimme jo pientä maistiasta siitä, mitä näimme myöhemmin Rokuan kansallispuistossa.
Paluumatkalla lähellä Markkuun seudun kyläyhdistyksen taloa ja polun päätä hyttysten inistessä ympärillä, päätin ottaa vielä kävellessäni valokuvan polun kauniista ja rehevästä ympäristöstä. Maasto oli tässä aika kosteaa ja siksi kulkemista helpottamaan oli rakennettu pitkospuut, joiden päälle pitkävartiset kasvit kaareutuivat. Nopsan remmi oli toisessa kädessäni ja toisella kädellä nostin kännykän silmieni eteen ja sain napattua kuvan. Samalla myös kompastuin ruohoihin ja kaaduin pehmeän kostean kasvillisuuden päälle. Ei pitäisi tässä iässä tehdä enää kuin yhtä asiaa kerrallaan. Onneksi kännykkä pysyi kädessä eikä mitään ikävää tapahtunut.
Reissumme viimeisenä iltana Rokuan retken jälkeen lähdimme tutustumaan Tyrnävään ja luin netistä hieman tietoja kunnasta. Asukkaita siellä on noin 6500 eli reilusti vähemmän kuin kotikaupunginosassani Helsingin Viikin Latokartanossa (9606 / 2017). Maa pinta-alaa on sen sijaan runsaasti enemmän kuin Helsingissä eli reilut 490 km2 kun Helsingin pinta-ala ilman meri-alueita on vain 214 km2. Vesialueita tähän päälle on Helsingissä 500 km2.
Teiden varsilla näkyi silmänkantamattomiin tasaisia peltoja ja löytyi tieto, että yli puolet Suomen siemenperunasta tuotetaan Tyrnävällä ja peruna onkin Tyrnävän tärkein tuote.
Kirkon lähellä oli hiihtäjäpatsas, jonka jalustassa luki hiihtäjäiset 1879 - 1979. Netistä löytyi tärkeä tietokilpailutieto: "Suomen ensimmäiset hiihtokilpailut järjestettiin Tyrnävällä 23.3.1879 ja niiden nimenä oli silloin hiihtäjäiset. Kisojen 100-vuotisjuhlan kunniaksi paljastettiin tämä Tauno Seppäsen veistämä pronssipatsas.
Auton jätimme vuonna 1881 käyttöön vihityn Tyrnävän puukirkon parkkipaikalle, kun lähdimme koirien kanssa iltalenkille kunnan keskustassa. Tyrnävän esinemuseo on lainajyvämakasiinissa vastapäätä kirkkoa ja viereisessä liikenneympyrässä on Pia Hentusen teos Arjen helmiä sekä Teräsratsukko.
Kuljimme Tyrnävän vanhan Osuusmeijerin alueen ohi ja ylitimme Tyrnävänjoen Kirkkosiltaa pitkin. Sillan kupeessa joen toisella puolella oli Nahkimon eli vanhan nahkatehtaan alue. Kunta on ostanut kiinteistön osaksi Tyrnävän kulttuurielämän keskusta.
Kuljimme Tyrnävän kotiseutumuseolle Pytinkitien varrelle. Siellä oli mm. aittoja 1800-luvulta, 1700-luvun alussa rakennettu Tihisen pytinki ja 1766 rakennettu Kestin luhti. Paikalle siirrettyjä vanhoja rakennuksia oli kaikkiaan 12.
Takaisin parkkipaikalle kuljimme Tyrnävänjoen rannan polkua pitkin, emmekä olleet siellä ainoita eläviä olentoja. Kanssamme oli lukuisa määrä hyttysiä, kuten olisi voinut etukäteen arvata. Minua ne eivät suuremmin häirinneet, mutta Päivikki hätisteli niitä ympäriltään pienellä lehtipuun oksalla.
Loppuun vielä muutama valokuva majapaikkamme kauniista pihapiiristä lähiympäristöineen.
Tyrnävältä ajelimme tiistaina 20.6.2023 Helsinkiin, mutta maanantaina 19.6.2023 olimme käyneet Rokuan kansallispuistossa, josta on oma postauksensa.
Reissusta tein yhteensä 12 postausta, jotka löytyvät linkkien takaa.
Automatkalla läpi Suomen koirien kanssa
Kempele levähdyspaikkana automatkalla pohjoiseen
Pohjoisessa autoilua, asumista ja agilityä
Saariselän Aurorapolku pohjoisen matkallaKiilopään Kiirunapolku ja Vasapolku koirien kanssa
Rumakurun lenkki Saariselällä koirien kanssa
Saariselältä Rovaniemelle Tankavaaran ja Cafe Hariannan kautta
Rovaniemen Ounasvaara, hyttyset ja mäkäräisetRovaniemeltä Oulun Nallikarin kautta Tyrnävälle
Rokuan kansallispuistossa koirien kanssa
Tuo Nallikarin ranta näyttääkin oikein hienolta, en ole itse siellä käynyt. Mutta sen verran mukavalta kuulostaa, joten pitääkin laittaa paikka muistiin. Mukavalta paikalta Tyrnäväkin kuulostaa, joka niin ikään on itselleni ihan vieras. Mutta tosiaan, noista jäkälistä tulee kyllä Rokua mieleen!
VastaaPoistaOli kiva nähdä uusia erilaisia paikkoja reissumme aikana ja Nallikarin rannalla oli hauskaa poiketa, mutta lukemani perusteella se ei taida olla paras mahdollinen ranta uimisesta pitäville, koska on hyvin matala.
VastaaPoista