Lenkki Urho Kekkosen kansallispuiston Rumakurulle piti sisällään Lapin reissumme kauneimpia maisemia. Se oli mukava päätös Saariselällä vietetylle viikolle, jonka alkuperäinen syy oli osallistuminen Yöttömän yön agilitykisoihin majapaikkamme Santa´s Hotelli Tunturin alueella.
Keskiviikkona 14.6.2023 lähdimme koirien kanssa kulkemaan kohti etelää Saariselän lähtöportilta, koska emme halunneet kulkea samaa reittiä samaan suntaan, jota olimme kävelleet Iisakkipäälle. Metsähallituksen Luontoon.fi esitteessä oli selkeä kartta, josta valitsimme alkumatkan parin kilometrin jälkeen ruskealla merkityn vanhan polun. Polku oli merkitty jo vuoden 1976 GT-karttaan, joka löytyi reissun jälkeen Ilpon kartta-aarteiden joukosta kotoa. Päivikin kellon ja puhelimen tuotos kulkemastamme 14 kilometrin lenkistä on kolmantena karttakuvana.
 |
| Kuva GT-kartasta vuodelta 1976 |
Alkumatkasta kuljimme leveää soratietä pitkin ja ehdimme jo mietiskellä, ettei vain koko matka olisi sellaista, mutta vähitellen polku kapeni ja lyhyen matkaa kuljimme kostean laakson pohjalla pitkospuiden päällä.
Välillä polku johdatti meidät pienen harjanteen päälle ja sitten taas takaisin purolaaksoon. Puron yli oli rakennettu joihinkin paikkoihin leveitä siltoja. Tuli mieleen, että ne olivat ehkä talvea ja latukonetta varten.
Kirkasvetinen puro tarjosi koirille juotavaa kuumana päivänä, lämpötilan ollessa reilusti yli 20 astetta. Polkua oli jälkien perusteella edellisten sateiden jälkeen käyttänyt joku pyöräilijä, mutta tällä osuudella emme nähneet muita kulkijoita.
Iisakkipään etelärinne ja soistunut purolaakso näkyivät kauniina reittimme varrella.
Vastaan tuli nuotiopaikka, jossa emännät kostuttivat kurkkujaan ja koirat haistelivat grillattujen herkkujen tuoksuja nuotionpohjalta.
Reitti jatkui puron vierustaa ja välillä maan sisään kadonneen puronpohjaa kulkien. Yhdessä kohdassa valitsimme polun haaran, jota pitkin kiipesimme ylöspäin, mutta pienen matkan jälkeen palattiin taas puron varteen.
Yht´äkkiä tie nousi rinteen päälle ja muuttui leveäksi. Pienen matkan jälkeen neljän polun risteyksen tuntumassa oli pieni lampi, jossa koirat pääsivät taas juomaan ja vilvoittelemaan.
Vähitellen rupesi oikealle eli ilmansuuntana etelä-lounaaseen katsottaessa näkymään kahden rinteen välissä kuru ennen saapumistamme Rumakurun uudelle päivätuvalle.
Tuvan pihalta lähdimme kulkemaan kauniin pienen puron vartta kohti kurua.
Harkitsimme pienen hetken, että kulkisimme kurun läpi katsomaan vanhaa Rumakurun kämppää nykyistä päivätupaa, joka on rakennettu Vävypään ja Vahtamapään väliseen kurulaaksoon. Kämpän alkuperäisistä rakentajista ei ole tietoa, mutta lähialueen kaivuujäljet viittaavat siihen, että kullankaivajat olisivat rakentaneet sen tukikohdakseen. Suurta kultaryntäystä alueella ei ole kuitenkaan ollut.
Päätimme koirien ja omien jalkojemme turvallisuuden takia pysyä uuden päivätuvan puoleisella nuotiopaikalla, emmekä lähteneet kulkemaan kurun läpi. Joimme pihalla kahvit ja söimme eväät. Tuvan rappusilla istui pari muuta retkeilijää istuessamme nuotiopaikalla ja paikalla käväisi myös muutama pyöräilijä. Kävelylenkkimme aikana näimme vain pari muuta pyöräilijää, joten hyvin rauhallista oli poluilla tähän vuodenaikaan.
Kurkkasimme myös tuvan sisälle ja kirjoitimme nimemme vieraskirjaan.
Paluumatkan ensiosuuden kuljimme kyltin mukaan pyöräilyreittiä pitkin kunnes pääsimme Iisakkipään eteläpuoleiselle polulle, jota pitkin olimme kulkeneet pari päivää aikaisemmin toiseen suuntaan.
Aivan en sitä ymmärrä, miksi tunturin laidalla on pitänyt kulkea niin, että sinne on muodostunut kaksi polkua.
Vielä löytyi pieni lammikko, josta koirat pääsivät juomaan ja saivat kasteltua jalkansa.
Vähitellen lähestyttiin taas hotellia ja todettiin, että kyllä kannatti lähteä katsomaan Rumakuru ja oikeastaan tämän pidempää lenkkiä koirien kanssa ei olisikaan kannattanut tehdä näin kuumana päivänä.
Reissusta tein yhteensä 12 postausta, jotka löytyvät linkkien takaa.
Automatkalla läpi Suomen koirien kanssa
Kempele levähdyspaikkana automatkalla pohjoiseen
Pohjoisessa autoilua, asumista ja agilityä
Saariselän Aurorapolku pohjoisen matkallaKiilopään Kiirunapolku ja Vasapolku koirien kanssa
Rumakurun lenkki Saariselällä koirien kanssa
Saariselältä Rovaniemelle Tankavaaran ja Cafe Hariannan kautta
Rovaniemen Ounasvaara, hyttyset ja mäkäräisetRovaniemeltä Oulun Nallikarin kautta Tyrnävälle
Rokuan kansallispuistossa koirien kanssa
Rumakurukin on kiva reitti! Yleensä suositaan kesän sijaan muita vuodenaikoja, erityisesti syksyä ja talvea. Toki tykätään noiden vuodenaikojen maisemistakin, mutta yksi suuri asia on myös se, että hyttysiä ei silloin ole. Rumakurun reitin olemme kulkeneet vain elokuussa ja vihreiden maisemien lisäksi on jäänyt mieleen, että hyttysiä tai muitakaan itikoita ei ollut!
VastaaPoistaSyksy ja talvi olisivat kyllä kivoja aikoja matkustaa pohjoiseen, ehkä joskus vielä tuleekin lähdettyä. Hyttysten puutetta ihmettelimme Saariselällä, mutta sehän tietysti sopi meille hyvin.
VastaaPoista