10 matkailufaktaa minusta ja meistä

Tartunpa minäkin Unelmatripin blogihaasteeseen 10 matkailufaktaa.  Osan faktoista olen maininnut jo blogini ensiriveillä, mutta jatketaan kertomista. 

1. En ole koskaan matkustanut lomamatkalle yksin. Pidän matkustamisesta jonkun tutun seurassa enkä ahdistu isossakaan seurueessa tai tungoksessa.  Minun on hiukan vaikeaa tehdä keskustelualoite vieraiden ihmisten kanssa vaikka sitten alkuun päästyäni tulen yleensä juttuun kaikkien kanssa. En haluaisi olla matkalla koko ajan yksin. 

 

2. Me olemme aina loikoilleet lämpimissä maissa jonkin verran myös uima-altaalla ja rannalla. Millan ja Helin ollessa pieniä sitä tapahtui enemmän, mutta vieläkin on mukavaa lueskella rannalla ja pulahtaa silloin tällöin veteen.  Mieluimmin olemme merien kalliorannoilla, josta pääsee mukavasti snorklailemaan. Se on yksi mieliharrastuksistamme lomalla.  Kyllä viileällä ilmallakin on tullut loikoiltua rannalla ainakin Egyptin Sharm el-Sheikhissä snorklailun välissä.    

 

3. Ilpon kanssa matkustaessani valitsen matkakohteet, mutta hän saattaa valita hotellit, koska känelle on tärkeää, että huone on tilava, siinä on parveke, josta on hyvä näköala ja huoneessa pitää olla kylpyamme ja lämpimissä maissa ilmastointi. Minulle ei ole kovin tärkeää minkälaisessa huoneessa asumme.   Matkakohteiksi valitsen mieluiten paikkoja, joissa emme ole käyneet aikaisemmin ja minä teen yleensä kaikki matkavaraukset sekä omatoimimatkoille että valmismatkoille. Ilpo on nuorena nukkunut erämaaretkillään viikkokausia louteessa tai teltassa, johtuukohan siitä nykyinen ”luksuksen” tarve?  

Muutaman kerran vuodessa matkustamme Helin kanssa agilitymatkoille.  Kotimaassa on matkustettu viimeiset kuusi vuotta niin, että hän kilpailee arvokisoissa (MM-karsinnat, EO-karsinnat, SM-kilpailut) Nopsa koirani kanssa ja kohde on tietysti kilpailupaikkakunta. Ulkomaille olemme matkustaneet noin 20 vuotena katsomaan agilityn MM-kisoja sinne missä ne kulloinkin järjestetään. Millan kanssa matkustan harvemmin ja matkakohteet on valittu melko sattumanvaraisesti.

 

4. Hotellihuoneessamme pitäää aina olla kylpyamme, jos suinkin mahdollista.  Ilpo herää lomamatka-aamuina ennen minua ja haluaa mennä ammeeseen lukemaan kirjoja kaikessa rauhassa ja odottelemaan heräämistäni.  Minusta on ihanaa nukkua lomalla niin kauan kuin nukuttaa, sillä kotona joudun heräämään koirien kynsien rapinaan makuuhuoneemme ulkopuolella  ja se on merkki siitä, että niille pitää nousta antamaan ruokaa ja ne pitää lähteä viemään ulos. 

 

5. En ole koskaan loukkaantunut tai sairastunut matkoilla niin, että olisin tarvinnut lääkärin apua. Ilpolle niin on käynyt muutamaankin kertaan.  Gozolla kuvan kylpyammeesta noustessaan Ilpo liukastui niin, että olkapäähän tuli osittainen kiertäjäkalvosimen repeämä.  Hän soitti vakuutusyhtiöön ja kysyi onko hyötyä mennä heti näyttämään kättä lääkärille ja sai ohjeen, että riittää, kun tekee sen palattuamme kotiin, jos mukana on kipulääkkeitä.  Niitä onneksi oli.  Kotona hoidoksi ei tullut leikkausta vaan kipulääkkeillä ja fysioterapialla selvittiin.  

Thaimaan Koh Lantalla Ilpolla meni kalanruoto kurkkuun ja jouduimme menemään paikalliseen sairaalaan, jossa ruotoa yritettiin poistaa kurkusta.  Onneksi se irtosi lääkärin tutkiessa  kurkkua ja laskeutui mahaan.  Emme joutuneet lähtemään Phukettiin isompaan sairaalaan. 

 

6. Olemme matkustaneet ulkomailla satoja kilometrejä taksilla, koska emme kumpikaan osaa ajaa autoa.  Minä kävin autokoulun 18-vuotiaana, Ilpo ei ole käynyt edes sitä ja niinpä emme ole koskaan hankkineet autoa. Helsingissä sitä ei oikeastaan tarvitse.  Pisimmät taksimatkat / auton vuokraus kuljettajan kanssa ovat olleet Vietnamissa Saigon -  Nha Trang 430 km, Dominikaanisessa Tasavallassa Costa Dorada – Haitin Ouanaminthe 380 km meno-paluu, Valko-Venäjän Odessa – Moldovan Kisinov 180 km.  Olemme myös lukuisia kertoja tehneet taksiretkiä tilanteissa, joissa muut olisivat vuokranneet auton ja ajelleet itse. Matkustamme paljon myös julkisilla kulkuvälineillä. 

 

7. En harrasta matkoilla varsinaisesti shoppailua, mutta myönnän, että on mukavaa kuljeskella kauppakaduilla ja basarikujilla katselemassa tarjontaa.  Ilpon kanssa yhteisillä matkoilla hän jää istumaan johonkin kahvilaan tai portaille ja lukee kirjojaan, kun käyn tutustumassa tarjontaan. Tyttärille ja Ilpon veljelle vaimoineen eli koiriemme hoitajille tuomme yleensä matkoilta jotain syötävää tai juotavaa tai toiveidensa mukaisia jalka- ja käsirasvoja yms.  On niitä matkamuistojakin (mutta tarpeellisia) tullut ostettua, kuten olen jossakin postauksessa tunnustanut. Tyttärien ja ystävättärien seurana tulee kuljettua shoppailuretkillä jopa tavarataloissa. 

 

8. Emme tee laajoja taustatutkimuksia ja tutustumissuunnitelmia kohteista joihin matkustamme.  Ostamme tai lainaamme karttoja, kohdeoppaita, eläin- ja kasvikirjoja ja Ilpo lainaa kirjastosta paljon kohdemaiden kaunokirjallisuutta ja tutustuu siten asukkaiden ajatusmaailmaan.  Minä kirjoitan blogiin lähinnä päiväkohtaisia tapahtumia ja asioita, joita kuulemme oppaalta, jos olemme opastetulla matkalla.  Kirjaan muistiin myös yksityiskohtia hotelleista ja ravintola-aterioiden hintoja. Niiden kirjaaminen edelleen taitaa johtua työvuosista, jolloin matkatoimistojen asiakaspalveluvirkailijat saattoivat kysyä niitä meiltä tuotanto-osastolta.  On myös osoittautunut itselle hyödylliseksi kirjata muistiin yksityiskohtia, jotta voi myöhemmin tarkistaa missä ja millaisissa paikoissa tuli käytyä ja asuttua. 

 

9. Ilpolla on ollut sama Turkista ostettu hattu mukanaan matkoillamme vuodesta 1994 lähtien. Olen jo lopettanut myötähäpeämisen hänen käyttäessään rikkinäistä ikivanhaa päähinettä.  Lämpimissä maissa hän kastelee sen useita kertoja päivässä.  Jos tarjolla ei ole paikallista juoksevaa vettä, niin kasteluun käytetään mukana olevaa juomavettä.

 

10. En ole koskaan asunut ulkomailla, mutta muuttaminen oli lähellä kesällä 1976.  Teimme Ilpon kanssa sukulaisvierailumatkan USAan ja Kanadaan kahden tätini luo.  Matkustimme Greyhound-bussilla New Yorkista Brittiläiseen Kolumbiaan ja sieltä takaisin itään Montrealiin.  Toinen tätini asui perheineen Yohon kansallispuiston alueella Fieldissä ja tuli puheeksi, että heidän tuttaviensa avulla meille olisi löytynyt työpaikat kansallispuistosta.  Palasimme reissulta kuitenkin kotiin ja jatkoimme opiskelua ja työntekoa täällä emmekä palanneet takaisin Kanadaan.    

Yhden kesän olin töissä lukioaikana koulukaverini kanssa Frankfurtissa rautatieasemalla.  Pari viikkoa olimme kioskimyyjinä ja sen jälkeen siirryimme myymään jäätelöä kärryistä pysähtyvien junien matkustajille. Ei tuota oikein ulkomailla asumiseksi voi kutsua. 

Kymmentä matkailufaktaa oli hauska kerätä ja vielä hauskempaa niitä on lukea muilta, joten tartukaa Unelmatripin blogihaasteeseen, jos ette ole jo sitä tehneet.